Kirjoittaja Aihe: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa  (Luettu 6258 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

socrates

  • Vieras
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #40 : pe 07.07.2017, 14:17:34 »

Kuten sekin, että on ollut kykenevä pyöräilemään yksin pitkiä matkoja - minä myönnän, että itse en olisi ollut vuonna 1977, enkä toisaalta myöskään kuvailisi silloin itseäni nimellä nuori. Kyllä, kuten hommista huomaa, lapsi olin. Toisaalta, ehkä olin vain poikkeuksellisen lapsellinen 10 vuotias. Tai oikeastaan 9, syksyn mittaan kun olen syntynyt...

T: Xante

Minä pyöräilin ensimmäisen vähän pitemmän reissun 7 vuotiaana. Se oli 45 kilometriä ja olisi ollut pitempikin, mutta tullimiehen perkeleet pysäyttivät Neuvostoliiton rajalla. Isä tuli sieltä sitten hakemaan. Mainittakoon, että nuo tullimiehet olivat suomalaisia.

En tarkalleen muista miksi tuon reissun tein mutta ilmeisenä tarkoituksena oli mennä Pitkille hiekoille uimaan ja eksyin. Tarkoitus ei ainakaan ollut loikata.

Taisin oppia pyöräilemään noin 15-vuotiaana isoveljeni opastuksella.

En reilaillut, karkaillut kotoa tai viettänyt naapurin tytön kanssa hibsun kuvaamia hetkiä.

Poissa Chill Out

  • Konkari
  • Viestejä: 1429
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #41 : pe 07.07.2017, 14:21:23 »


Minä olin interraililla 15-vuotiaana. Matkattiin ympäri Länsi-Eurooppaa. Se kuitenkin ennen vuotta 77.

Ikäraja interaillipun hankkimiseen poistettiin vasta 1998. Minun  piti odottaa 18-vuotiaaksi asti, ennen kuin minulle myytiin lippu. Kieltämättä tuolloin matkailu avarsi.

Kyllä 70-luvulla ja myös myöhemmin pääsi alaikäisenäkin. Vuonna 1998 poistettiin yläikäraja, joka alunperin oli 21 vuotta.


https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Interrail

Omaan aikaani hämärästi muistelen, että ikäraja interreiliin olisi ollut 16 vuotta, mutta onhan se saattanut olla 15 yhtä hyvin. Aika hurja ajatus nykyistä vanhemmuutta peilaten!

Tosin omalla kohdalla ihan sama, ei olisi porukat päästäneet yöretkelle pyörällä 9 vuotiaana eikä 15 vuotiaana reilille. Tästä se varmaan johtuu, että olen katkera ja mikäs lies, kuulemma.

T: Xante

Ikäraja ei voinut olla edes 15, koska porukassani oli 14-vuotias. Ainakaan henkkareita ei kysytty lippua myytäessä. Rahaa ja vanhempien lupa piti tietysti olla, ja ne olivat tosiasiassa suurin kynnys.

PS. Kaveri saattoi muuten täyttää 15 juuri lähdön aikoihin, nyt en mene vannomaan.
« Viimeksi muokattu: pe 07.07.2017, 14:24:17 kirjoittanut Chill Out »

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 7162
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #42 : pe 07.07.2017, 14:54:38 »
Tämä interreil-lippu on kyllä hyvä keskustelunaihe juuri tähän ketjuun: siis kuinkahan monta lasua paukkaisi nykyään, jos päästäisi/laittaisi 15-vuotiaan junaan lippu kourassa Eurooppaan?? Periaatteessa muuten sinne teki itsekin mieli, mutta vähän niin kuten muidenkin asioiden kanssa, tuli sitten tehtyä kaikkea muuta.

Oma lapsuus on ollut jonkin verran tosiaan valvotumpi, mutta ei tietenkään mitään siihen suuntaankaan, että kotitien yli ei saa yksin kävellä, kuten nykyään tuntuu olevan.

T: Xante

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3498
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #43 : la 08.07.2017, 09:50:39 »
Arvasinhan, mitä tein 7.7.1977.

Päiväkirjan sivusta on hämärretty muutamia nimiä samoin kun läpi kuultava takasivu (josta saisi tekstin näkyviin kuvaa käsittelemällä - kokeilin). Yhden paikkakunnan nimen, jolla ei pitäisi olla merkitystä, jätin näkyviin.

http://imgur.com/a/JMUYM

Mitä tulee edellä esitettyihin näkökulmiin siitä, mitä itse kukin on tehnyt ja minkä ikäisenä ja niin edelleen, niin ehkä kohdallani pätee kerrottuna kymmenellä Xantipan mahdollisesti ei niin tosissaan esittämä kommentti: "Tästä se varmaan johtuu, että olen katkera ja mikäs lies, kuulemma."

Minua ei nimittäin päästetty mihinkään eikä annettu tehdä. Lähes kaiken, minkä tein - ja senkin tein yli-ikäisenä - tein vanhempieni tahdon vastaisesti ja tästä syystä koin pahoittavani heidän mielensä. Enkä tarkoita pelkästään nuoruuden tekoja vaan koko elämääni aina siihen saakka, kun vanhempani olivat kuolleet. Kun sain tiedon heistä viimeiseksi elossa olleen kuolemisesta, ensimmäisiä ajatuksia, mikä tuli mieleeni, oli "vihdoinkin vapaa". Toisin sanoen nyt voisin tehdä ulkomaan matkoja ja paljon muutakin olematta koko ajan selityksen velassa ja syyllisyyden tunnossa vanhempiani kohtaan.

Tuollaisesta asetelmasta "katkeruutta ja mikä lies" -meininkiä kertyy.

En tarkoita, että vanhempani olisivat vastustaneet joka ikistä tekoani ja joka ikistä matkaani ja ostostani ja niin edelleen. He vastustivat kuitenkin riittävän monta kertaa riittävän monta asiaa, mistä oli seurauksena tunnelma ja ilmapiiri, että teenpä mitä tahansa, loukkaan vanhempiani.

Viimeinen kontaktini äitini kanssa, hieman yli 20 vuotta sitten, oli sekin riitaisa. Seuraavana aamuna hän sai sydänkohtauksen eikä enää tullut tajuihinsa vaan kuoli myöhemmin sairaalassa. Päiväkirjassani kerron tapahtumasta näin. Nimi "Jesse" on keksitty.

Illalla katselin mm. TV:tä ja soittelin pianoa, kunnes isä ja äiti tulivat Ruotsin reissulta. Käytän muuten aina pianonsoittelutilaisuuden hyväkseni, kun talo on tyhjä.

Jossakin vaiheessa illalla käväisin ajamassa puolisalaa Jessen kanssa kesän ensimmäisen lenkin laivalla. Selällä kellui vielä pari jäälauttaa, joista toisen läpi ajoimme puhdistaaksemme hieman laivan vesirajoja. Tai jos rehellisiä ollaan niin aivan huviksemme. Tuo "puolisalaa" ajaminen johtui tavanomaisista syistä eli siitä, että Jesse ei osannut pitää suutaan kiinni suunnitelmastamme, joka äidin korviin kuultuaan tietysti herätti odotettua vastustusta, mikä puolestaan johti siihen, että minun oli todettava Jesselle, että emme voikaan lähteä, mikä johti Jessen suuttumiseen ja juoksemiseen huoneeseemme, josta hetken kuluttua kuului kolahdus Jessen paiskatessa rillinsä seinään. Kun äänen kuultuani totesin, että "nyt lensi rillit", isä sai tavanomaisen raivarin minua kohtaan.

Eli laivareissuamme edelsi tällainen tavanomainen näytelmä, jonka eri versioita on näytelty tuhansia kertoja ennenkin.


Eli tuollaista.

Oletan, että jollekin lapselle sopii tietynlainen kasvatusmetodi (vaikka en pidäkään sanasta "kasvatus") ja jollekin toiselle lapselle toisenlainen. Yhden vapaa kasvatus voi viedä hunningolle (esimerkiksi epäedullisesta kaveripiiristä johtuen), mutta toiselle se voi olla eduksi ja tehdä hänestä kekseliään ja oma-aloitteisen. Ihmisen elämään vaikuttavat monet asiat, mistä piilokasvatus (eli perheen arvoista ja tavoista omaksuttu ajattelumalli) ei ole vähimpiä. Kun sanallisesti neuvotaan näin ja esimerkeillä noin, mikä mahtaa olla lopputulos. Kaksinaismoralismin oppiminenko?

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2250
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #44 : ma 10.07.2017, 09:58:03 »
Arvasinhan, mitä tein 7.7.1977.


http://imgur.com/a/JMUYM



Harmi, ettet merkinnyt päiväkirjaan säätietoja. Ilmeisesti 6.7.77 ei ainakaan teillä päin satanut.

Mitä tulee vapaaseen kasvatukseen, niin minä en saanut suoranaisesti vapaata kasvatusta vaan vanhempien aika ei yksinkertaisesti riittänyt katsoa perääni. Omasin jo hyvin nuorena villiminkin vapaudenkaipuun, enkä viihtynyt lainkaan neljän seinän sisällä. Jotakin uutta piti kokea ja löytää jatkuvasti. Ensimmäinen polkupyörä laajensi silloista maailmaani valtavasti. 16 vuotiaana sain ensimmäisen auton, jolla ajelin pari vuotta ongelmitta ilman korttia. Täytin 17 Marokon Rabatissa, johon olin päätynyt kaverini kanssa monimutkaisten vaiheiden kautta ilman vanhempia, mutta kuitenkin vanhempien osittaisella suostumuksella. Samalla reissulla koin hyvin lyhyeksi jääneen romanssin silloisen Miss Costa del solin kanssa. Rima naisten suhteen oli tuolloin vielä korkealla.

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 2832
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #45 : ma 10.07.2017, 10:35:03 »
Mitä tulee vapaaseen kasvatukseen, niin minä en saanut suoranaisesti vapaata kasvatusta vaan vanhempien aika ei yksinkertaisesti riittänyt katsoa perääni.

Minä taas olen äitini kertoman mukaan jäänyt vaille kasvatusta. Olin kuulemma pienenä niin itsepäinen, ettei minuun tehonnut mikään, ja koska vanhempani eivät järkevinä ihmisinä halunneet tehdä turhaa työtä, he luopuivat kasvatusyrityksistä.

socrates

  • Vieras
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #46 : ma 10.07.2017, 11:14:59 »
En löytänyt muistiinpanoja tuolta ajalta. Todennäköisesti olen ollut vanhempieni kanssa Lapissa hyttysten syötävänä.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2745
  • Väärinajattelija
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #47 : ke 02.08.2017, 20:36:26 »
En juuri haikaile kokemuksia menneisyydestä, mutta Beatlesin konserttiin tekisin aikamatkan, jos sellainen olisi mahdollista. Tänään tuli kuitenkin mieleen, että 70-luvulla Ranska teki suuren laivastovierailun Helsinkiin, jolloin kaupungin keskusta täyttyi toinen toistaan houkuttelevammista merisotilaista punatupsuisissa lakeissa. He viipyivät useamman päivän ja kävimme kavereiden kanssa useamman kerran keskustassa flirttailemassa poitsujen kanssa. Se oli kyllä eräänlaista "biitlemaniaa".
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14054
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #48 : to 19.10.2017, 13:23:23 »
Hänet itsensä kanssa.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2250
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #49 : to 19.10.2017, 14:37:47 »
Mikä ihmeen Stone? Kaikki muut olivat jotakuinkin tuttuja:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/10/18/aanesta-80-luvun-rocksuosikkiasi-mika-oli-kasarin-kovin-suomalaisbandi

Minäkin olin unohtanut koko Stonen, mutta kun googlasin niin muistan olleeni keikallakin.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3498
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #50 : to 16.11.2017, 21:18:45 »
Valitettavasti video on todella huonosti kuvattu, ja autossa on ratti "väärällä" puolella, mutta muuten samanlaisella ja saman värisellä (myös punaiset nahkapenkit) autolla ajoin ojaan aikoinaan. Vaihdekeppi (lyhyt) oli lattiassa. Kuvan autossa se on ratin pylväässä, ja autossa taitaa olla automaattivaihteisto.

Olen nähnyt vuosien varrella monta kertaa unta, jossa auto salaperäisesti löytyy ja palautuu meille, mitä ei tietenkään tule tapahtumaan.

https://youtu.be/wfAkYoEcjgw


Poissa urogallus

  • Konkari
  • Viestejä: 2637
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #51 : su 18.03.2018, 17:00:10 »
En ole nostalginen ihminen, vaikka nykymeno onkin minusta syvältä...

Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan nuorudestani: antikvariaatteja. Niitä on vielä jokunen jäljellä, mutta tällä vuosituhannella niiden määrä on pudonnut varmaan kymmenesosaan entisestä. Kirjat ja levyt eivät enää käy kaupaksi entiseen malliin, ja kauppa on siirtynyt verkkoon. Siinä ei ole minkäänlaista tunnelmaa.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8706
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #52 : su 18.03.2018, 17:30:50 »
Minäkin olin unohtanut koko Stonen, mutta kun googlasin niin muistan olleeni keikallakin.
Ei Stonea saa unohtaa.

 Muistaakseni vuosi oli 1989 ja paikka Seinäjoen Törnävänsaari, kun siellä oli legendaarinen Stonen keikka. Provinssin ohella Törnävänsaaressa järjestettiin kesäviikonloppuisin keikkoja, järjestäjinä ja samalla järjestysmiehinä pesäpalloseura, Seinäjoen Maila-Jussit. He eivät oikein ymmärtäneet moshausta tai stage-divingia, ja ryhtyivät aggressiivisesti tönimään ja tuuppimaan lavan eteen pakkautunutta populaa, mikäli sieltä yritettiin lavalle. Yleisöä oli normiviikonlopuksi ihan helvetisti.

 Vaan sattuipa, että bändin solisti (Janne Joutsenniemi) näki, että joku järjestysmiehistä löi yleisössä ollutta naista. Stone lopetti soitannan välittömästi ja Janne totesi mikkiin: "Me ei soiteta enää sekuntiakaan, jos täällä järjestysmiehet lyövät naisia". Etelä-Pohjanmaalla kun oltiin, se oli tietenkin samalla kuolemantuomio järjestysmiehille.

 Soitto jatkui, mutta heti keikan päätyttyä alkoi turpasauna! Muistan vieläkin, miten istuin pienellä kumpareella (Aitiopaikka) ja nauroin vedet silmissä, kun pakoon yrittäviä järjestysmiehiä yhytettiin ja piestiin. Väkeä ja pieksijöitä oli niin paljon, että myöhemmin poliisi ei pystynyt kunnolla selvittämään heistä ketään. Seuraavalla viikolla Maila-Jussit ilmoittivat oikein lehdessä erikseen, että Stonea ei päästetä enää ikinä Törnävänsaaren lavalle.

 Miten väärässä he olivatkaan, kun sitten koitti Provinssi, ja taas nähtiin!

 Bändi on esiintynyt satunnaisesti vielä 2000-luvun aikana, yksittäiskeikkoja. Bändin jätkät ovat siirtyneet toisiin bändeihin, joista tunnetuimmat ovat Children of Bodom ja Amorphis. Eräs jäsen on Kari Tapion poika, ja soitti isänsä vielä eläessä hänen bändissään.

 Metallica pölli Stonelta kitarariffin, kappaleeseensa Enter Sandman. No, Metallicahan on muutenkin maailman tunnetuin cover-bändi (Se aloitti cover-bändinä).
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13556
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #53 : su 18.03.2018, 17:39:06 »
En ole nostalginen ihminen, vaikka nykymeno onkin minusta syvältä...

Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan nuorudestani: antikvariaatteja. Niitä on vielä jokunen jäljellä, mutta tällä vuosituhannella niiden määrä on pudonnut varmaan kymmenesosaan entisestä. Kirjat ja levyt eivät enää käy kaupaksi entiseen malliin, ja kauppa on siirtynyt verkkoon. Siinä ei ole minkäänlaista tunnelmaa.

Totta. "Kivi & Kilpi" -kaupat katoavat, mutta onneksi kirjoja vielä saa - jopa lukeakin...

Tässä uhkaava "älylaitetulevaisuus".

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9661
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #54 : su 18.03.2018, 17:43:41 »
Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan nuorudestani: antikvariaatteja.


Ja minä kaipaan antikvariaattisia vinttikamareita. Niissä voi olla myös vanhoja lääkeaineita, jos on sellainen kaappi seinällä.

Asia tuli mieleen, ihan äsken, kun olin kävelyllä, ja päällä oli vanha koin syömä, reikäinen kommandopipo, ja siitä lähtevä vanhahtava tuoksu, vanhassa talossa kun oli sattunut olemaan, jonkin aikaa. Tuli mieleen myös  vanhat mosset, joissa oli jotain perin vanhaa tuoksumaailmaa.

Mitähän nuo antikvariaattiset tuoksut ovat. Ehkä niillä on jokin merkitys. Suoraan ottaen merkitys on tietysti henkistyyppisempi, kun voi tehdä parhaimmillaan aikamatkustuksen menneisyyteen. Muusta en osaa arvella.

Tervattu vene on tietysti aika erikoinen.

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 7778
  • Etevä ajattelija
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #55 : su 18.03.2018, 17:48:51 »

Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan nuorudestani: antikvariaatteja. Niitä on vielä jokunen jäljellä, mutta tällä vuosituhannella niiden määrä on pudonnut varmaan kymmenesosaan entisestä. Kirjat ja levyt eivät enää käy kaupaksi entiseen malliin, ja kauppa on siirtynyt verkkoon. Siinä ei ole minkäänlaista tunnelmaa.

Vähiin ovat menneet ja vaikuttaa, että pelkästään täyttyvät. Ostajia ei ole.

On joitakin erikoistuneita esim. https://www.aatma.fi/

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9661
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #56 : su 18.03.2018, 17:52:27 »
Yhtä asiaa kuitenkin kaipaan nuorudestani: antikvariaatteja.


Kirjastoista tulee mieleen Tiedon Rooma, jonne on saapunut monenlaista, kaikilta suunnilta. Voi kokea hyvin inspiroivana juttuna, nuo käynnit. Jos ajatellaan esim yliopistojen kirjastoja.

Nuo murskaamot ovat jotain rikastamoja. Ajatus on käynyt mielessäni myös koskien ihmisen suolistoa. Ulosteissa on nestettä yleensä jotain 75 prosenttia. Muusta aineksista puolet on eloperäisiä otuksia. Varsinaista kuhinaa on, ja sitä elimistö tosiaan taitaa käyttää, ja myös oikeasti kaivata, jotta pärjäisimme.

Kuhinaperiaatetta ja rikkautta voi löytää monesta yhteydestä. Itse tykkään esim näistä kohtaamispaikoista, ja vaikka moitittu erilaisten kukkien kasvattelusta, niin vaikea sanoa, että muussa olisi jotain järkeä. Sopivissa rajoissa on toki puolensa, mutta jos tuo on painotus, niin itselleni tulee mieleen käsijarru, josta haetaan apua, kun tiedetään, että kuitenkin pitää jatkaa, ja sitä tehdään.

Rikastamisen toinen puoli on tietysti liika hajanaisuus, ja monimuotoisuus, jossa häviää hallittavuus, ja potentiaalista tulee onglma, ei mahdollisuus, josta ammentaa.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2745
  • Väärinajattelija
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #57 : pe 23.03.2018, 00:18:22 »
Katoava kotitalo ja sen idylli

vanha huono talo lumoavan kauniissa teatteripuistoon liittyvässä miljöössä pulpahtelee yllättävän tiiviisti esiin unissa. Jopa pari kertaa kuussa saatan olla siellä...

Kari Rydman muistelee entistä kotitaloaan.
http://karirydman.blogspot.fi/2018/01/katoava-kotitalo-ja-sen-idylli.html
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Muisto Keijo Kullervo

  • Konkari
  • Viestejä: 2232
  • Päivieni kertomaa
    • Kotisivuni
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #58 : pe 23.03.2018, 18:33:35 »
"Nyt ihmetellään sitä, että miksi synnytysinto on vähentynyt, eikö totta?
Kysynkin:
"Naimainto ei ole mihinkään vähentynyt, mutta nyt nautitaan siten, että ei halutakaan lasta."
Kuin yllä, väitti vaimoni.

Ollaanko samaa mieltä?
Muisto Keijo Kullervo

PS. Ei ollut heti sodan jälkeen ja sodan aikana ennakolta ehkäisyä, ehkäisytabletteja, ei myöskään katumuspillereitä (siis mitä me suuret ikäluokat olemme = useasti pelkkiä vahinkoja).
Ei ihme, että olemme häviävä kansa kansojen joukossa (onneksi pakolaisperheet ja maahanmuuttajat korvaavat syntyvyysvajetta)."
"Tie, totuus ja elämä."

Usko, Toivo ja Rakkaus

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13556
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Muistoja menneiltä ajoilta, nostalgiaa
« Vastaus #59 : pe 23.03.2018, 19:10:27 »
"Nyt ihmetellään sitä, että miksi synnytysinto on vähentynyt, eikö totta?
Kysynkin:
"Naimainto ei ole mihinkään vähentynyt, mutta nyt nautitaan siten, että ei halutakaan lasta."
Kuin yllä, väitti vaimoni.

Hienoa, että teillä into menee edellen kuin Hipskuseilla....


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu