Arvasinhan, mitä tein 7.7.1977.
Päiväkirjan sivusta on hämärretty muutamia nimiä samoin kun läpi kuultava takasivu (josta saisi tekstin näkyviin kuvaa käsittelemällä - kokeilin). Yhden paikkakunnan nimen, jolla ei pitäisi olla merkitystä, jätin näkyviin.
http://imgur.com/a/JMUYMMitä tulee edellä esitettyihin näkökulmiin siitä, mitä itse kukin on tehnyt ja minkä ikäisenä ja niin edelleen, niin ehkä kohdallani pätee kerrottuna kymmenellä Xantipan mahdollisesti ei niin tosissaan esittämä kommentti: "Tästä se varmaan johtuu, että olen katkera ja mikäs lies, kuulemma."
Minua ei nimittäin päästetty mihinkään eikä annettu tehdä. Lähes kaiken, minkä tein - ja senkin tein yli-ikäisenä - tein vanhempieni tahdon vastaisesti ja tästä syystä koin pahoittavani heidän mielensä. Enkä tarkoita pelkästään nuoruuden tekoja vaan koko elämääni aina siihen saakka, kun vanhempani olivat kuolleet. Kun sain tiedon heistä viimeiseksi elossa olleen kuolemisesta, ensimmäisiä ajatuksia, mikä tuli mieleeni, oli "vihdoinkin vapaa". Toisin sanoen nyt voisin tehdä ulkomaan matkoja ja paljon muutakin olematta koko ajan selityksen velassa ja syyllisyyden tunnossa vanhempiani kohtaan.
Tuollaisesta asetelmasta "katkeruutta ja mikä lies" -meininkiä kertyy.
En tarkoita, että vanhempani olisivat vastustaneet joka ikistä tekoani ja joka ikistä matkaani ja ostostani ja niin edelleen. He vastustivat kuitenkin riittävän monta kertaa riittävän monta asiaa, mistä oli seurauksena tunnelma ja ilmapiiri, että teenpä mitä tahansa, loukkaan vanhempiani.
Viimeinen kontaktini äitini kanssa, hieman yli 20 vuotta sitten, oli sekin riitaisa. Seuraavana aamuna hän sai sydänkohtauksen eikä enää tullut tajuihinsa vaan kuoli myöhemmin sairaalassa. Päiväkirjassani kerron tapahtumasta näin. Nimi "Jesse" on keksitty.
Illalla katselin mm. TV:tä ja soittelin pianoa, kunnes isä ja äiti tulivat Ruotsin reissulta. Käytän muuten aina pianonsoittelutilaisuuden hyväkseni, kun talo on tyhjä.
Jossakin vaiheessa illalla käväisin ajamassa puolisalaa Jessen kanssa kesän ensimmäisen lenkin laivalla. Selällä kellui vielä pari jäälauttaa, joista toisen läpi ajoimme puhdistaaksemme hieman laivan vesirajoja. Tai jos rehellisiä ollaan niin aivan huviksemme. Tuo "puolisalaa" ajaminen johtui tavanomaisista syistä eli siitä, että Jesse ei osannut pitää suutaan kiinni suunnitelmastamme, joka äidin korviin kuultuaan tietysti herätti odotettua vastustusta, mikä puolestaan johti siihen, että minun oli todettava Jesselle, että emme voikaan lähteä, mikä johti Jessen suuttumiseen ja juoksemiseen huoneeseemme, josta hetken kuluttua kuului kolahdus Jessen paiskatessa rillinsä seinään. Kun äänen kuultuani totesin, että "nyt lensi rillit", isä sai tavanomaisen raivarin minua kohtaan.
Eli laivareissuamme edelsi tällainen tavanomainen näytelmä, jonka eri versioita on näytelty tuhansia kertoja ennenkin.Eli tuollaista.
Oletan, että jollekin lapselle sopii tietynlainen kasvatusmetodi (vaikka en pidäkään sanasta "kasvatus") ja jollekin toiselle lapselle toisenlainen. Yhden vapaa kasvatus voi viedä hunningolle (esimerkiksi epäedullisesta kaveripiiristä johtuen), mutta toiselle se voi olla eduksi ja tehdä hänestä kekseliään ja oma-aloitteisen. Ihmisen elämään vaikuttavat monet asiat, mistä piilokasvatus (eli perheen arvoista ja tavoista omaksuttu ajattelumalli) ei ole vähimpiä. Kun sanallisesti neuvotaan näin ja esimerkeillä noin, mikä mahtaa olla lopputulos. Kaksinaismoralismin oppiminenko?
