Äänestys

Tullaanko ensin hulluksi vai uskoon?

ensin on mielenhäiriö, sitten vasta aletaan uskoa
0 (0%)
ensin uskotaan, sitten vasta tulee mielenhäiriö
0 (0%)
50/50 eli molempia tapahtuu yhtäaikaa tai limittäin
5 (100%)

Äänestäjiä yhteensä: 5

Kirjoittaja Aihe: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?  (Luettu 966 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6076
Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« : su 07.08.2016, 17:29:09 »
Koska uskontojen nimissä tehdään kaikenlaista ikävää ja yksittäinen uskovainenkaan ei aina ihan järkeviä juttele, tahi tee, niin miten mahtaa olla? Sekoaako ihminen ensin päästään tai on ainakin potentiaalisesti mielenvikaisuuteen päin kallellaan ennen kuin hän liittyy johonkin uskontokuntaan tai alkaa uskoa, vai onko niin päin että ihan tervekin ihminen uskontokuntaan liityttyään ja/tai uskomaan alettuaan alkaa seota päästään nimenomaan uskonnon/uskon vuoksi?
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6171
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #1 : su 07.08.2016, 20:46:04 »

Ahdistusta ja sensuuntaista puretaan.

Peliriippuvuudesta tuli mieleen neuroosit. Neuroosi, eli ainakin jokin ajattelun ja mahdollisen toiminnan kaventuminen antaa suojaa, eli rasitusalueen kuormitus vähenee. Kun neuroosialttiille tarjoutuu mahdollisuus vallta jokin kiva "reviiri", eli ajatus/toiminta-ura, niin johan täsmää palikat, eli niin sitä mennään yhteen, ja eletään arkea sen mielitietyn kanssa.

Edellistä voi yrittää laajentaa pakottaviin tarpeisiin, jotka ovat äsken mainitun ajattelun ja toiminnan ylemmällä tasolla. Mitä siellä sitten vastaan tuleekaan?

Eiköhän kaikki ole lopultakin sidottuja enemmän tai vähemmän tarpeiden jatkuva-aikaiseen ratkaisun hakemiseen, mikäli hiertävyyttä on, ja jos ei tiedosta, on sitten allikossa huomaamatta, eikä oikein tiedä miksi.

Vastaus äänestykseen: "50/50 eli molempia tapahtuu yhtäaikaa tai limittäin".

Perustelu: Kun lievys löytyy, siinä helposti jatkaa. Ja jos jatkaa, voi olla, ettei kaventuma tarjoa pitkäkestoisuutta, joten joutuu jatkamaan lisää sillä tarjoutuneella addiktiosuunnalla, tai siis helpotus- tai turvallisuus-linjalla, jos ajatellaan vaikka uskontoa.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 5870
  • Perspanomies
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #2 : su 07.08.2016, 21:11:25 »
Koska uskontojen nimissä tehdään kaikenlaista ikävää ja yksittäinen uskovainenkaan ei aina ihan järkeviä juttele, tahi tee, niin miten mahtaa olla? Sekoaako ihminen ensin päästään tai on ainakin potentiaalisesti mielenvikaisuuteen päin kallellaan ennen kuin hän liittyy johonkin uskontokuntaan tai alkaa uskoa, vai onko niin päin että ihan tervekin ihminen uskontokuntaan liityttyään ja/tai uskomaan alettuaan alkaa seota päästään nimenomaan uskonnon/uskon vuoksi?

Lapsuudenkodin perintöähän usko yleensä on. Veljeni vaimo on äitinsä tavoin ollut aina uskossa ja opiskeli vanhoilla päivillään vielä papiksi. Enpä paljon fiksumpaa ja mukavampaa ihmistä ole tavannut. Pösilöitä löytyy ateisteusta ja uskovaisista ja toisaalta kivojakin tyyppejä. Ei näillä asioilla ole oikeastaan oleellista merkitystä kokonaisuudessa.
Näkkäri, Näkkäri, Näkkäri!

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6171
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #3 : su 07.08.2016, 21:15:53 »
Lapsuudenkodin perintöähän usko yleensä on.

Oikeasti nämä ovat niitä, joista Norma ei ehkä puhu. NS muka-uskovia.

Oikeasti uskontoon hurahtava on oma juttunsa.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 5870
  • Perspanomies
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #4 : su 07.08.2016, 21:23:32 »
Lapsuudenkodin perintöähän usko yleensä on.

Oikeasti nämä ovat niitä, joista Norma ei ehkä puhu. NS muka-uskovia.

Oikeasti uskontoon hurahtava on oma juttunsa.

Tuskin on mikään mukauskova, kun usko on johtanut ainakin ammatinvalintaan ja on näkynyt jonkin verran muutenkin.
Näkkäri, Näkkäri, Näkkäri!

Poissa Vanha Vihtahousu

  • Konkari
  • Viestejä: 7946
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #5 : su 07.08.2016, 21:41:03 »
Koska uskontojen nimissä tehdään kaikenlaista ikävää ja yksittäinen uskovainenkaan ei aina ihan järkeviä juttele...

Lapsuudenkodin perintöähän usko yleensä on. Veljeni vaimo on äitinsä tavoin ollut aina uskossa ja opiskeli vanhoilla päivil....

ArvasinKIN, että tätä sukurasitetta VARMASTI löytyy...

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 5870
  • Perspanomies
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #6 : ma 08.08.2016, 10:07:31 »
Mukavia ja ikäviä ihmisiä löytyy uskosta tai sen puutteesta huolimatta. Tykkäsin pensadorista, vaikka hän oli fanaattinen ateisti. En ymmärrä, mitä halvatun merkitystä uskonnolla on siinä kokonaisuudessa, mistä ihminen muodostuu. Ei sillä ole enää Suomessa mitään yleistäkään merkitystä.
Näkkäri, Näkkäri, Näkkäri!

Poissa Keijo Kullervo

  • Konkari
  • Viestejä: 1471
  • Päivieni kertomaa
    • Kotisivuni
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #7 : ma 08.08.2016, 10:56:40 »
Vuonna 2013 kirjoitettua:

"Samassa suhteessa kuin 'Suvivirsi' On menettänyt suosiotaan, On kansantulo mennyt pakkasen puolelle?

Ennen oli sanonta:

"Rukoile ja työtä tee."

 Kuka nykyään sellaista kaipaa? Vain ns. uskovat ovat siitä jotain ymmärtäneet?

Kun jokainen alkaa olla oma 'jumalansa' ja unohdetaan yhteen hiileen puhaltaminen, lopputuloksena On valtion jokavuotinen velanotto... Ensi vuonakin 6.6 miljartdia euroa?

Onko tuolla enää laitaa? Yksityinen talous olisi ollut konkurssissa jo monta vuotta...

Suvivirren sanat satuttavat ajankohtaisuudellaan totaalisesti vieläkin (Mulla oli työkaverina henkilö aikanaan joka tokaisi arkisena maanantaina seuraavasti:
- Olisipa aina suvi ja sunnuntai eikä koskaan arki ja maanantai? Tarkoittaen että työn tekeminen on raskasta - silti palkitsevaa - vaikeuksien kautta).

Suvivirren sanoma On ainakin minulle ja kaltaisilleni ajatukseltaan ajaton ja aina satuttava...

Näin muuten On..."

K.K.

Tulevaisuuden haaveet tuovat leipää jokaisen kotiin?
Vaikka ns. velkaa on, ei ole paljoakaan nälkää suomalaisissa talouksissa:

"Eiköhän osatekijänä ole myös 'varustautuminen' mahdollista sotatilaa varten... Kun satsataan uusiin hävittäjiin plus muuhun sotakalustoon, ollaan valmiimpia tulevaisuuden haasteisiin... Vastakaupat poikivat tilauksia kotimaahan ja 'mukamas hyödyttömät' hävittäjät tuovat välillisesti leipää jokaiseen talouteen..."

Muisto Keijo Kullervo

PS. Olen muuten ns. liittoutumattomuuden kannalla ollut koko ajan.
"Tie, totuus ja elämä."

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 5797
  • Etevä ajattelija
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #8 : ma 08.08.2016, 14:56:25 »
Lienee tullut selväksi, että ihan tervekin ihminen uskomaan alettuaan alkaa seota päästään, ainakin sammuu järjen toiminta siinä päässä.

Poissa hibiscus

  • Konkari
  • Viestejä: 3591
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #9 : ma 08.08.2016, 15:01:05 »
Lienee tullut selväksi, että ihan tervekin ihminen uskomaan alettuaan alkaa seota päästään, ainakin sammuu järjen toiminta siinä päässä.

Kun noin on, sinä olet uskovainen.
"Sosiaalipsykologia ja pedagogia tarkoittaa että tarhan tätiä totellaan."

Sepe

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 5797
  • Etevä ajattelija
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #10 : ma 08.08.2016, 15:05:25 »
Järjen valo on hibiskusen päässä sammunut. Uskonnot hän kaikki tuntee.

Poissa Taha Islam

  • Konkari
  • Viestejä: 8269
    • Vapaa Näkökulma
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #11 : ma 08.08.2016, 15:09:30 »
Jos haluaa nähdä kuinka uskontoa puolustetaan, kannatta katsella WinCapita -porukan toimintaa. Kyllä on surkeaa, kun toive äkkirikastumisesta ensin muuttuu uskonnoksi ja sitten paljastetaan huijaukseksi. Kailajärveä pidetään selvästi eräänlaisena messiaana joissain piireissä edelleen.
"Varsinainen asia, jos sellaista oli, jäi nyt kirjoittamatta. No, onhan päivä vielä huomennakin."

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 6820
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #12 : ke 10.08.2016, 21:25:30 »
Kysymys lähtökohtaisesti on huono, koska uskonto ei liity mielenvikaisuuteen millään tavalla. Uskonto on tieteen edeltäjä, tapa selittää yhteiskuntaa, historiaa ja maailmaa.

Jos ketjun ajattelija pitää tuota mielenvikaisuutena, vika lienee hänessä?
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6076
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #13 : ke 10.08.2016, 22:30:20 »
Kysymys lähtökohtaisesti on huono, koska uskonto ei liity mielenvikaisuuteen millään tavalla. Uskonto on tieteen edeltäjä, tapa selittää yhteiskuntaa, historiaa ja maailmaa.

Jos ketjun ajattelija pitää tuota mielenvikaisuutena, vika lienee hänessä?

Olisi tietysti voinut täsmentää että jos nykypäivänä, kun tiede kertoo meille kaikesta kaiken, vielä uskoo, niin sittenhän saattaa olla jotain vikaa päässä. Minäkin uskon kuten uskon, enkä ole terve. En osaa omalla kohdallani sanoa alkoi viirata päästä ennen vai jälkeen "uskoontulon". Ehkä voisi sanoa että jälkeen, koska kumminkin olin vasta 9-vuotias kun alkoin uskomaan reinkarnaation, ja sen ikäisenä olin huomattavasti terveempi (masentumattomampi) kuin millaiseksi päädyin murrosiässä ja millainen olen ollut aikuisella iällä. Koska jokainen tietenkin vetää uskonasioissa kotiinpäin ja kykenee oikeasti kritisoimaan vain muita uskoja ja uskontoja, eikä omaansa, itsekin olen valmis antamaan vaikka mimmoisen synninpäästön omalle uskolleni ja uskon ettei siinä oikeasti ole mitään vikaa.

Mutta jos uskoo että elämässä vastaantulevan paskan on ansainnut koska on ollut aiemmissa elämissään paskamainen, niin eihän se kauhean lohdulliselta tunnu. Olisi ainakin kiva muistaa kaikki kolttosensa, että tietäisi mistä milläkin tavalla maksaa vielä nykyäänkin.
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6076
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #14 : ke 10.08.2016, 22:34:02 »
"Oman" uskontokuntani (New Age, öpaut) jäsenissä on tullut vastaan kaikenlaista tapausta, ja valitettavasti ei kaikilla ihan kaikki ole ollut kotona. Yksi reinkarnaation uskonut teosofi jopa lopulta pamahti k-uskoon, ja sen jälkeen se varsinainen sekoilu vasta alkoikin. Erittäin levottomia juttuja joita en nyt jaksa enää ties monettako kertaa toistaa. Yksi newageri puolestaan pelkää kaikkialla sähkömagneettisia kenttiä, joku tyyppi taas on (kaiketi tahtomattaan) varsin armoton muita ihmisiä kohtaan koska ei voi sietää minkäänlaista "negatiivisuutta". Itseasiassa tuota samaa taipumusta on aika monellakin. Vaikea ymmärtää eivätkö ihmiset tajua miten negatiivisia he ovat itse tuomitessaan muita ihmisiä negatiivisiksi.

Kutakuinkin täsmälleen oman katsomukseni jakanut eksäni taas... Voi voi.

Ei, enpä ihan äkkiseltään keksi keitä usko olisi ihan oikeasti auttanut ja varsinkin terveempään suuntaan menemään. No, on sentään yksi ryhmä jonka tiedän jossa on aika iloisen oloista porukkaa, tämä siksi että he ovat parantuneet kaikenlaisista sairauksista ja ongelmista tavalla jota voisi sanoa eräänlaiseksi itse-healingiksi. Ihan kiva ryhmä, mutta kun itse pyörin siellä niin alkaa vain masentamaan entistä enemmän koska pelkään ettei minulle semmoista suoda että minäkin saisin parantua, edes jostain.
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 6820
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #15 : ke 10.08.2016, 22:50:40 »

Ei, enpä ihan äkkiseltään keksi keitä usko olisi ihan oikeasti auttanut ja varsinkin terveempään suuntaan menemään.

Näinkö sanot, vaikka olet syntynyt ja kasvanut kristillisessä ja länsimaisessa yhteiskunnassa, joka on naisillekin (sinunlaisille juuri!) tarjonnut enemmän, kuin yksikään toinen yhteiskunta historiamme aikana? Toivottavasti tuo ei ole mitään typerää feministivedädystä, koska mikään yhteiskunta ei kaltaisillesi ole tarjonnut enemmän kuin juuri tämä nykyinen yhteiskuntamallimme. Siltikö pitää valittaa ja ruikuttaa? Onko sinua joku sortanut, tuskin on?

"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6076
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #16 : ke 10.08.2016, 23:10:48 »

Ei, enpä ihan äkkiseltään keksi keitä usko olisi ihan oikeasti auttanut ja varsinkin terveempään suuntaan menemään.

Näinkö sanot, vaikka olet syntynyt ja kasvanut kristillisessä ja länsimaisessa yhteiskunnassa, joka on naisillekin (sinunlaisille juuri!) tarjonnut enemmän, kuin yksikään toinen yhteiskunta historiamme aikana? Toivottavasti tuo ei ole mitään typerää feministivedädystä, koska mikään yhteiskunta ei kaltaisillesi ole tarjonnut enemmän kuin juuri tämä nykyinen yhteiskuntamallimme. Siltikö pitää valittaa ja ruikuttaa? Onko sinua joku sortanut, tuskin on?

Täh. Minunlaisilleni, ihan kuin olisin joku yhteiskunnan vihollinen nro 1. Pitäisiköhän minun olla erityisen kiitollinen siitä että ei ole kärtsätty roviolla noitana eikä kerettiläisenä, aviomiehelläni (jos olisin ikinä naimisiin mennyt) ei olisi ollut oikeutta pahoinpidellä minua (sitä en muista missä vaiheessa aviossa raiskaamisesta tuli rikos, mutta olettaisin olevan kyse niin tuoreesta asiasta että enköhän olisi ehtinyt siitäkin nauttia jos olisi tarpeeksi kusipäinen tyyppi osunut kohdalle) ja mitähän kaikkea hassunhauskaa sitä olikaan tarjolla siinä kristillisessä maailmassa jossa ei vielä valistus tai järjen ääni ollut päässyt vallalle?

Minä olen kiitollinen niille ihmisille jotka kyllästyivät siihen että joku uskonto sanelee kaiken mahdollisen. Niille jotka alkoivat tekemään tutkimusta ja halusivat tietää miten maailma, ihmiskeho ja asiat ylipäätään toimivat. Itseasiassa tuo sinun kommenttisi terävöittää minulle nyt jännästi aikatavalla asioita ja selittää ehkä sen minkä takia olen helpommin tieteellisen maailmankuvan omaavien kanssa hyvää pataa kuin uskovaisten, vaikka tietenkin väistämättä kuulun uskovaisten leiriin kaikesta tiedeinnostuksestani huolimatta.

En käsitä millään tavalla että kun tietää millainen kristinuskonnon historia on ollut, että mitä helvetin kiitollisuutta varsinkaan naisena tulisi tuntea. Kaikki aavikkouskonnot ovat tehneet kaikkensa painaakseen naisen miehen alamaiseksi. Ja yhä vielä löytyy miehiä jotka naureskellen kertovat minulle miten Eeva luotiin Aatamin kylkiluusta, vaikka luulisi että tämmöistä yhtä myyttiä ei ole yhtään sen enempää tarvis ottaa esille kuin vaikkapa Kalevalan luomistarua. Olen itse kiinnostunut kaikista myyteistä ja taruista, mutta ei siellä yksikään ole toistansa tärkeämpi ja kaikkein vähiten sen takia että jonkun myyttisen eepoksen nimi on Raamattu. Jollain toisella kirjalla on toinen nimi. Löytyy esmes Popol Vuh, jo mainittu Kalevala, Edda, Gilgamesh-taru joka sisältää myös vedenpaisumustarinan ja minä-muodossa kerrottuna, ja niin edelleen.

Lähimmäisenrakkaus on ihan ok juttu k-uskonnossa, mutta toisaalta myötätunnon ideahan löytyy myös buddhalaisuudesta. Muslimitkin sentään tajuavat antaa almuja (koskaan en tosin ole kuullut kenenkään aktuaalisesti niin tekevän, mutta tehnevätkö sitten salassa). Hyvyys on asia jota yksikään uskontokunta ei voi omistaa ja markeerata itselleen, mutta pahuuden elättämistä, kuin kyytä povellaan, ovat onnistuneesti suorittaneet kaikki uskonnot. Aina löytyy mätiä munia. Se mikä miehissä nyppii on se kestomädännäisyys että jo perustavanlaatuisena ideana on se että ollakseen mies pitää tallata alleen nainen, ja sitten jos ei näin tee, niin naisen on syytä olla ihan saatanan kiitollinen siitä.

Sellainen uskonto jossa myönnettäisiin ja miellettäisiin että sukupuolet ovat keskenään tasa-arvoiset (nyt ei tarvitse sitten alkaa vääntämään siitä että ollaan erilaisia - kaikki ovat kaikkiin verrattuna erilaisia ja tasa-arvo tai -vertaisuus ei tarkoita samanlaisuutta) voisi olla minun uskontoni. K-uskonto ei toistaiseksi tähän kykene, joten se ei ole minun uskontoni, enkä näe mitään syytä että minun pitäisi jotenkin erityisesti olla sille kiitollinen. Yhtä kiitollinen voisin olla vaikka perunasta, sekin on tuotu jostain muualta ja en sitä syö, koska se on ällöttävää suussani. Olisi meillä Suomessa ollut omastakin takaa uskoa, jollei ehkä varsinaista laitosmaista uskontoa. Jostain olen lukenut väitteen että venäläiset pitivät suomalaisia kovina noitina. Ja Kalevalassa oikein noitien noita on Louhi, nainen. (Muutoin Kalevalassa naisten rooli onkin varsin miehille alisteinen palvelijan rooli.) Tavallaan ymmärrän mm. norjalaisia aasanuskoisia joita ällöttää koko k-uskonto koska se on ulkopuolelta tuotu. En silti toivo että upeat norjalaiset kirkot tuhottaisiin. Arkkitehtuurisesti ja historiallisesti niilläkin on merkityksensä, sama juttu suomalaisten kirkkojen kohdalla. Mutta missä on meidän suomalaisen ylpeys että me nöyristelemme tuontitavarauskonnoille ja halveksumme esivanhempiemme uskomuksia?

Jos halveksutaan mennyttä uskoa, niin halveksutaan sitten yksintein kaikkea uskoa kaikilta ajoilta. Paitsi en nyt sentään ihan siihen lähtisi, uskonnot myytteinä kiinnostavat minua. Ihmettelen vain että mitä helvetin velkaa minä olen k-uskonnolle, koska valistus se oli mikä on naisten suurin hyöty ollut menneinä vuosisatoina. Okei, jotain köyhäinapua on varmasti uskovaiset harrastaneet - mutta todennäköisesti olisivat harrastaneet muidenkin uskojen kannattajat, sillä ihminen on nisäkäs jolle on ominaista olla emppis ja symppis lajitoveria kohtaan. Se on eloonjäämisen kannalta järkevin ratkaisu. Ei siitä uskontoja ole kiittäminen. Uskontoja voi kiittää siitä jos eivät ole juurineet luontaista lajirakkautta pois!
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.

Nynny

  • Vieras
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #17 : to 11.08.2016, 05:07:24 »
Mutta missä on meidän suomalaisen ylpeys että me nöyristelemme tuontitavarauskonnoille ja halveksumme esivanhempiemme uskomuksia?

Eräs ongelma on, että kukaan ei oikeastaan tiedä minkälaisia esivanhempiemme uskomukset olivat. Kalevalakin on aikansa lapsi, katkelmista kyhätty laitos, jonka koossa pitävä liima selitettiin koska Suomelle tarvittiin sellainen. Ja en sitten todellakaan tässä pottuile, romantiikan aika oli mahtavaa, mutta ei sen ajan tuotoksilla välttämättä ole kuitenkaan niin paljon historiallista evidenssiä kuin joskus kuviteltiin.

Mutta mikä on lähestulkoon varmaa, on että se alkuperäinen uskonto oli täällä sama kuin kaikkialla muuallakin, eli shamanismi. Mistä päästäänkin mukavasti ketjun aiheeseen. Katselin tuossa youtubesta erästä dokkaria, jossa tutkija oli kiertänyt ympäri ämpäri haastattelemassa eläviä shamaaneja. Häntä siis kiinnosti miten tullaan shamaaniksi. Onko se periytyvä "virka", vai jonkinlainen luokka vai mitä? Yllätyksekseen kaikkien tarina oli samankaltainen. He olivat monesti ihan tavallisia kyläläisiä, eivät siis mitään "ylimystöä". Jossakin vaiheessa lapsuuttaan he alkoivat länsimaisittain sekoamaan, eli kuulemaan ääniä ja muuta sellaista. Sitten joku (yleensä sukulainen, mummo tms) joka tiesi mistä on kysymys, otti lapsen koulutettavaksi. Heille kerrottiin, että heillä on lahja ja heidät opastettiin läpi psykoosivaiheesta. Myöhemmin lapsi ohjattiin shamaanin oppiin ja sitten jos kaikki meni putkeen, hänestä tuli uusi shamaani.


Tässäpä tämä puhe onkin: Psychosis or Spiritual Awakening: Phil Borges at TEDxUMKC


Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 5797
  • Etevä ajattelija
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #18 : to 11.08.2016, 08:13:07 »
Kysymys lähtökohtaisesti on huono, koska uskonto ei liity mielenvikaisuuteen millään tavalla. Uskonto on tieteen edeltäjä, tapa selittää yhteiskuntaa, historiaa ja maailmaa.

Jo on höpöä. Muhammedin puheet esitieteellistä julistusta.

Kyllä mielestäni jumalataruihin uskominen ja mielenvikaisuus/vähämielisyys korreloivat. Sitä en osaa sanoa onko vähämielisyys uskomisen edellytys vai tuhoaako uskominen järjen äänen, mutta kyllä vähämielisyys uskomista helpottaa.

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6076
Vs: Kumpi oli ensin, uskonto vai mielenvikaisuus?
« Vastaus #19 : to 11.08.2016, 09:39:40 »
Mutta missä on meidän suomalaisen ylpeys että me nöyristelemme tuontitavarauskonnoille ja halveksumme esivanhempiemme uskomuksia?

Eräs ongelma on, että kukaan ei oikeastaan tiedä minkälaisia esivanhempiemme uskomukset olivat. Kalevalakin on aikansa lapsi, katkelmista kyhätty laitos, jonka koossa pitävä liima selitettiin koska Suomelle tarvittiin sellainen. Ja en sitten todellakaan tässä pottuile, romantiikan aika oli mahtavaa, mutta ei sen ajan tuotoksilla välttämättä ole kuitenkaan niin paljon historiallista evidenssiä kuin joskus kuviteltiin.

Mutta mikä on lähestulkoon varmaa, on että se alkuperäinen uskonto oli täällä sama kuin kaikkialla muuallakin, eli shamanismi. Mistä päästäänkin mukavasti ketjun aiheeseen. Katselin tuossa youtubesta erästä dokkaria, jossa tutkija oli kiertänyt ympäri ämpäri haastattelemassa eläviä shamaaneja. Häntä siis kiinnosti miten tullaan shamaaniksi. Onko se periytyvä "virka", vai jonkinlainen luokka vai mitä? Yllätyksekseen kaikkien tarina oli samankaltainen. He olivat monesti ihan tavallisia kyläläisiä, eivät siis mitään "ylimystöä". Jossakin vaiheessa lapsuuttaan he alkoivat länsimaisittain sekoamaan, eli kuulemaan ääniä ja muuta sellaista. Sitten joku (yleensä sukulainen, mummo tms) joka tiesi mistä on kysymys, otti lapsen koulutettavaksi. Heille kerrottiin, että heillä on lahja ja heidät opastettiin läpi psykoosivaiheesta. Myöhemmin lapsi ohjattiin shamaanin oppiin ja sitten jos kaikki meni putkeen, hänestä tuli uusi shamaani.


Tässäpä tämä puhe onkin: Psychosis or Spiritual Awakening: Phil Borges at TEDxUMKC

Näinpä, ja on ollut juttua että Elias Lönnrot olisi jopa sepittänyt Kalevalaan juttuja omasta päästään, että saa yhtenäisemmän kokonaisuuden, plus poistanut jotain rivompia kohtia. Jälkimmäiseen kategoriaan kuuluu joku suorasukainen viittaus siihen että Lemminkäinen kuksii kylän kaikki tytöt, tai jotain tällaista... Jos haluaisi tosissaan hurahtaa Kalevalan kanssa uskoon, voisi tietysti ajatella että Lönnrot toimi, heh heh, jumalallisen innoituksen varassa ja "ennallisti" Kalevalan alkuperäiseen asuunsa (sitä asuahan ei siis koskaan ole ollut olemassakaan, mutta jos nyt kuviteltaisiin että olisi, koska uskonnossahan on hyvin paljon kuitenkin kuvittelusta kyse...)

Eipä se Kalevala sen pöljempi uskonnollisena kirjana olisi kuin Koraanikaan, itseasiassa se olisi parempi, koska se kertoo siitä että huonosti käy jos hilluu. Kalevala olisi oikean rauhan uskonnon käsikirja.

Mikään uskonto ei ole sen "oikeampi" kuin muutkaan ja kaikki ns. pyhät kirjat on kirjoittanut ihminen. Ihmispsyykelle ominaista on jostain syystä pusata kaikenlaisia sankarieepoksia ja alkumyyttejä. Jos vähänkin lukee Joseph Campbellia, tajuaa että mistä se sylttytehdas löytyy. Aivoista. Itse en vain voi tyytyä siihen että uskonnot jäävät heijastamaan yksittäisen ihmisen psyykkistä kehitystä pikkulapsesta teini-ikäiseksi, jossa vaiheessa ollaankin sitten niin helvetin totisia ja vastakkainen sukupuoli on sekä himon että vihan kohde. Näkisin mieluusti että uskonnot venyisivät todelliseen aikuisuuteen asti.

Paljon aikuisemmalta se shamanismi tuntuu, kumma kyllä, vaikka se on laitosmaisten uskontojen edeltäjä. Minäkin olen noista shamaaniksi tulemisista juttua lukenut, sekoamisen lisäksi on ollut myös semmoista taipumusta että saadaan joku vakava tauti ja sen parannuttua ihmisestä voi tulla parantaja. Tai sitten ei välttämättä ole fyysistä eikä psyykkistä sairautta, mutta ihminen jostain syystä saa tietynlaisen hajoamiskokemuksen, näkee ihan visiona miten hänen kehonsa hajoaa pieniksi kappaleiksi ja hän sitten kokoaa sen uudelleen ja hänestä tulee shamaani. Aikas usein tuohon kokemukseen ovat kai liittyneet psykoaktiiviset kasvit, kun ei männäaikoina ollut mitään kaksinaismoralismia vouhottamassa ihmisille että viinaa saa kitata mutta "huumeita" ei saa vetää.
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.