Kirjoittaja Aihe: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?  (Luettu 211 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 542
Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« : su 24.07.2016, 21:30:10 »
-tänään sain palvella kirkossa haavin"kannossa,

mietin jos olisin joutunut tekemään tämän syntymäpitäjässä,

en koskaan olis kyennyt siihen, miksi?

-kun menen käymään kotipuolessa, koen olevan yhä se  yhdeksän vuotias tyttö joka pelkää, ukkosta, piruja ja pimeää?

-onko muilla kokemusta asiasta?
-ympäristön vaikutus ennen kaikkea?
-kotimaassa hullun-paperit, ulkomailla stigma unohtui? :) ;)

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 9087
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #1 : su 24.07.2016, 22:07:12 »
Minua on aina jotenkin nolottanut kertoa mistä kunnasta olen kotoisin. Johtuu varmaan siitä että sain yläasteajan olla se koulun friikki nro 1, tai ainakin itselleni jäi sellainen tunne. En voi tietää kuinka hyvin ikä"toverit" tai minua vuotta nuoremmat tai vanhemmat minut muistavat, tai varsinkaan sitä miten omituinen olin verrattuna muihin. Voihan se olla etteivät muista sen kummemmin mitenkään, tai korostavat jotain muita seikkoja kuin itse korostan omassa päässäni. Itselleni se aika oli loputonta nöyryytystä ja silloin tajusin ekaa kertaa että on olemassa semmoinenkin asia kuin itsemurha, tai sitä siis jonkin verran funtsaili että piruako edes elän. Tosin silloin en käyttänyt sanaa "pirua", tai kiroillut muutenkaan.

Vähän jännältä se aikoinaan tuntui liikkuakin kotimaisemissa, kun jännäsi että jos tulee joku vastaan joka tuntee. Mutta "kaikkihan" sieltä ovat kai pois muuttaneet, ja nyttemmin kun myös lähiomaisenikin, niin eipä sitten enää tule synnyinmaisemissa pyörittyä.

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 542
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #2 : ma 25.07.2016, 00:17:32 »
Minua on aina jotenkin nolottanut kertoa mistä kunnasta olen kotoisin. Johtuu varmaan siitä että sain yläasteajan olla se koulun friikki nro 1, tai ainakin itselleni jäi sellainen tunne. En voi tietää kuinka hyvin ikä"toverit" tai minua vuotta nuoremmat tai vanhemmat minut muistavat, tai varsinkaan sitä miten omituinen olin verrattuna muihin. Voihan se olla etteivät muista sen kummemmin mitenkään, tai korostavat jotain muita seikkoja kuin itse korostan omassa päässäni. Itselleni se aika oli loputonta nöyryytystä ja silloin tajusin ekaa kertaa että on olemassa semmoinenkin asia kuin itsemurha, tai sitä siis jonkin verran funtsaili että piruako edes elän. Tosin silloin en käyttänyt sanaa "pirua", tai kiroillut muutenkaan.

Vähän jännältä se aikoinaan tuntui liikkuakin kotimaisemissa, kun jännäsi että jos tulee joku vastaan joka tuntee. Mutta "kaikkihan" sieltä ovat kai pois muuttaneet, ja nyttemmin kun myös lähiomaisenikin, niin eipä sitten enää tule synnyinmaisemissa pyörittyä.


------------
-------------
-----------kyllä se on niin Norma B, että pitää kysyä , ketä ei olis lapsena/aikuisena kiusattu?
-mistä kummasta pikku tiitiäiset kaivaa ne asenteet joita aikuisilla on?
-ja kyllä oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli nöyryytysten loppumaton kavaldadi?
-saatuani tänä kesänä frisbee-golfin myötä palata kummi-lasten kanssa noille lapsuuden "nurmikentille, ja ala-koulun läheisyyteen,
koin että jotain, minua korjaavaa tapahtui. kirjoitin  tuosta tapatumasta runon.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 9087
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #3 : ti 26.07.2016, 09:13:09 »
Kumma juttu on että jos on vaikkapa 70-vuotias, niin silti ne elämän 10 ensimmäistä vuotta usein merkkaavat enemmän kuin kaikki muut vuodet. Ja toinen kumma juttu on että kiusaaja kykenee olemaan muistamatta ja osaa vähätellä että "mehän oltiin lapsia ja siitähän on jo vuosia".