Kirjoittaja Aihe: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?  (Luettu 2101 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 698
Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« : su 24.07.2016, 21:30:10 »
-tänään sain palvella kirkossa haavin"kannossa,

mietin jos olisin joutunut tekemään tämän syntymäpitäjässä,

en koskaan olis kyennyt siihen, miksi?

-kun menen käymään kotipuolessa, koen olevan yhä se  yhdeksän vuotias tyttö joka pelkää, ukkosta, piruja ja pimeää?

-onko muilla kokemusta asiasta?
-ympäristön vaikutus ennen kaikkea?
-kotimaassa hullun-paperit, ulkomailla stigma unohtui? :) ;)

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15819
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #1 : su 24.07.2016, 22:07:12 »
Minua on aina jotenkin nolottanut kertoa mistä kunnasta olen kotoisin. Johtuu varmaan siitä että sain yläasteajan olla se koulun friikki nro 1, tai ainakin itselleni jäi sellainen tunne. En voi tietää kuinka hyvin ikä"toverit" tai minua vuotta nuoremmat tai vanhemmat minut muistavat, tai varsinkaan sitä miten omituinen olin verrattuna muihin. Voihan se olla etteivät muista sen kummemmin mitenkään, tai korostavat jotain muita seikkoja kuin itse korostan omassa päässäni. Itselleni se aika oli loputonta nöyryytystä ja silloin tajusin ekaa kertaa että on olemassa semmoinenkin asia kuin itsemurha, tai sitä siis jonkin verran funtsaili että piruako edes elän. Tosin silloin en käyttänyt sanaa "pirua", tai kiroillut muutenkaan.

Vähän jännältä se aikoinaan tuntui liikkuakin kotimaisemissa, kun jännäsi että jos tulee joku vastaan joka tuntee. Mutta "kaikkihan" sieltä ovat kai pois muuttaneet, ja nyttemmin kun myös lähiomaisenikin, niin eipä sitten enää tule synnyinmaisemissa pyörittyä.
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 698
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #2 : ma 25.07.2016, 00:17:32 »
Minua on aina jotenkin nolottanut kertoa mistä kunnasta olen kotoisin. Johtuu varmaan siitä että sain yläasteajan olla se koulun friikki nro 1, tai ainakin itselleni jäi sellainen tunne. En voi tietää kuinka hyvin ikä"toverit" tai minua vuotta nuoremmat tai vanhemmat minut muistavat, tai varsinkaan sitä miten omituinen olin verrattuna muihin. Voihan se olla etteivät muista sen kummemmin mitenkään, tai korostavat jotain muita seikkoja kuin itse korostan omassa päässäni. Itselleni se aika oli loputonta nöyryytystä ja silloin tajusin ekaa kertaa että on olemassa semmoinenkin asia kuin itsemurha, tai sitä siis jonkin verran funtsaili että piruako edes elän. Tosin silloin en käyttänyt sanaa "pirua", tai kiroillut muutenkaan.

Vähän jännältä se aikoinaan tuntui liikkuakin kotimaisemissa, kun jännäsi että jos tulee joku vastaan joka tuntee. Mutta "kaikkihan" sieltä ovat kai pois muuttaneet, ja nyttemmin kun myös lähiomaisenikin, niin eipä sitten enää tule synnyinmaisemissa pyörittyä.


------------
-------------
-----------kyllä se on niin Norma B, että pitää kysyä , ketä ei olis lapsena/aikuisena kiusattu?
-mistä kummasta pikku tiitiäiset kaivaa ne asenteet joita aikuisilla on?
-ja kyllä oma lapsuuteni ja nuoruuteni oli nöyryytysten loppumaton kavaldadi?
-saatuani tänä kesänä frisbee-golfin myötä palata kummi-lasten kanssa noille lapsuuden "nurmikentille, ja ala-koulun läheisyyteen,
koin että jotain, minua korjaavaa tapahtui. kirjoitin  tuosta tapatumasta runon.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15819
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #3 : ti 26.07.2016, 09:13:09 »
Kumma juttu on että jos on vaikkapa 70-vuotias, niin silti ne elämän 10 ensimmäistä vuotta usein merkkaavat enemmän kuin kaikki muut vuodet. Ja toinen kumma juttu on että kiusaaja kykenee olemaan muistamatta ja osaa vähätellä että "mehän oltiin lapsia ja siitähän on jo vuosia".
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4069
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #4 : ti 18.09.2018, 22:00:01 »
Kumma juttu on että jos on vaikkapa 70-vuotias, niin silti ne elämän 10 ensimmäistä vuotta usein merkkaavat enemmän kuin kaikki muut vuodet. Ja toinen kumma juttu on että kiusaaja kykenee olemaan muistamatta ja osaa vähätellä että "mehän oltiin lapsia ja siitähän on jo vuosia".

Näin se on. Mitä enemmän vuosia on takana, sitä lyhyemmiltä viimeksi eletyt vuodet tuntuvat. Kun parikymppisenä muisteli kymmenen vuoden takaisia asioita, niistä tuntui olevan ikuisuus. Kaksikymmentä vuotta vanhoja tapahtumia ei enää voinut omakohtaisesti muistella, koska niistä oli ihmisikä. Nyt noin kaun sitten koettu tuntuu kuin eilen tapahtuneelta.

Olen aina ollut nostalgiaan ja muisteluun taipuvainen. Myös erilaiset esineet ovat merkinneet minulle paljon. Nehän ovat tavallaan avaimia vanhoihin muistoihin. Kun avain hävitetään, siihen liitetty muistokin haalistuu ja katoaa.

Kun tänään ajelin entiselle asuinpaikkakunnalleni, jossa on edelleenkin osa menetetyn elämäni rippeistä, muistin yhtäkkiä, että tänään on kulunut tasavuosia siitä, kun meidät karkotettiin kotoamme. En olisi halunnut muistaa tätä asiaa ja elämäni pahinta päivää, jonka seurauksena invalidisoiduin henkisesti loppuiäkseni.

Hesarissa oli jokin aika sitten juttua chicagolaisesta mustasta miehestä, joka oli ostanut talon ja ottanut sitä varten lainaa ja myöhemmin vielä remonttilainaakin – ja menettänyt talonsa laman ja pankkien romahduksen seurauksena. Hän oli ehtinyt asua talossa 15 vuotta.

Meitä oli ehtinyt asua kuusi sukupolvea talossamme, ja vuosia oli kulunut kymmenen kertaa enemmän kuin tuolla miehellä. Paljon oli kuitenkin samaa. Kodin menettäminen jäyti mielessä ja vei työkyvyn ja aiheutti masennusta. Lehdessä kerrottiin, että mies ei ohi ajaessaan edes pysty katsomaan menetettyä taloaan vaan kääntää päänsä toiseen suuntaan. Tuttua tämäkin.

Samanlaisuudesta huolimatta ajattelin mielessäni, että ethän sinä mies tiedä mitään todellisesta kärsimyksestä. 15 vuotta! Eihän se oli mitään. Toisaalta jokainen kärsii omista syistään ja omalla tavallaan, joten kuka ulkopuolinen sitä pystyy arvioimaan. Ehkä miehen kohdalla pahinta oli epäonnistumisen kokeminen. Hän oli kenties halunnut näyttää, että mustalla miehelläkin voi mennä hyvin, mutta lopputuloksena olikin romahdus, josta ei ole paluuta nousu-uralle. Kun elämä ja haaveet romahtavat, onhan se kovaa.

En tiedä, onko pahempaa joutua karkotetuksi kodistaan ylivelkaantuneena ja maksukyvyttömänä vai työssä käyvänä ja velattomana niin kuin meidän tapauksessamme. Lehdessä kerrottiin, että talossa ollut miehen omaisuus on nyt pienemmässä asunnossa, jossa on tämän takia ahdasta. Mies siis sai omaisuutensa mukaansa toisin kuin me, joilta jäivät huonekalut ja kirjat ja kodinkoneet ja ylipäätään henkilökohtainen omaisuus lukkojen taakse, kun lukot leikattiin auki ja vaihdettiin. Tämä on ehkä jäytänyt mielessä lähes yhtä paljon kuin talon menetys sinänsä. Olisin halunnut edes opiskelumapit ja vanhat koulupaperit muistoksi mukaani suvun arkistosta puhumattakaan. Emme menettäneet pelkkää taloa vaan menneisyytemme ja – tämä voi tuntua liioittelulta, mutta näin sen koen – koko elämämme.

Epäilen, että niin raakaa karkotusta, jonka koimme, ei ole juuri kukaan suomalainen joutunut kokemaan rauhan aikana. Sotapakolaisuus ja tulipalot ja muut katastrofit ovat asia erikseen.

Tämä kirjoitus ajautui nyt vahingossa sivuun otsikosta, joten palataanpa siihen.

Olen syntynyt Helsingin naistenklinikalla. Minua on aina kiusannut se, että Helsinki ei ole kuitenkaan papereihin merkitty syntymäpaikkani. Minun mielestäni se on väärin, koska olla syntynyt Helsingissä on hienompaa kuin olla syntynyt siellä, missä muka olen syntynyt.

Miten tulevaisuuden elämänkertojen kirjoittajat tämän asian ratkaisevat? Kirjoitetaanko elämänkertoihin ja muistosanoihin todellinen syntymäpaikka vai byrokraattinen valesyntymäpaikka?

Wikipedia:

Mark Twain. Syntyi: 30. marraskuuta 1835, Florida, Missouri, Yhdysvallat
Risto Ryti. Syntyi: 3. helmikuuta 1889, Huittinen
M. A. Numminen. Syntyi: 12. maaliskuuta 1940 (ikä 78 vuotta), Somero
Mikko Syrjä. Syntyi: 15. marraskuuta 1957 (ikä 60 vuotta), Ylöjärvi

Poissa Hayabusa

  • Konkari
  • Viestejä: 2981
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #5 : ti 18.09.2018, 22:30:10 »
Olen syntynyt Helsingin naistenklinikalla. Minua on aina kiusannut se, että Helsinki ei ole kuitenkaan papereihin merkitty syntymäpaikkani. Minun mielestäni se on väärin, koska olla syntynyt Helsingissä on hienompaa kuin olla syntynyt siellä, missä muka olen syntynyt.

Miten tulevaisuuden elämänkertojen kirjoittajat tämän asian ratkaisevat? Kirjoitetaanko elämänkertoihin ja muistosanoihin todellinen syntymäpaikka vai byrokraattinen valesyntymäpaikka?

Kieltämättä kinkkinen kysymys. Nykyään kun synnytyssairaaloitakin on lakkautettu, niin puoli Suomea käy synnyttämässä Helsingissä ja toinen puoli Oulussa - no ehkä vähän liioitellen, mutta ei paljon puutu. Eli siihen fyysiseen syntymäpaikkaan ei välttämättä ole mitään tunnesiteitä, koska ns. syntymäkoti saattaa sijaita satojen kilometrien päässä. Äkkiseltään kodin paikkakunta tuntuu luonnollisemmalta merkinnältä aikakirjoihin. Paitsi jos on sattunut syntymään äidin reissun aikana suunnittelemattomasti jossain "eksoottisessa" paikassa. Eli merkitään syntymäpaikaksi taksin takapenkki jossain jänkhällä Inarin ja Rovaniemen puolivälissä.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4069
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #6 : ti 18.09.2018, 23:41:23 »
Jos Helsingissä asuvalle opiskelijapariskunnalle sattuisi syntymään lapsi (mikä taitaa olla nykyisin jo aika harvinaista), lapsen syntymäpaikaksi merkittäisiin todennäköisesti Helsinki, koska vanhemmat olisivat siellä kirjoilla. Aikojen alussa, kun minä synnyin, opiskelijoita ei hyväksytty kirjoille Helsinkiin. Näin ollen lastenkaan syntymäpaikaksi ei merkitty Helsinkiä, vaikka he olisivat syntyneet siellä ja jääneet asumaan sinne.

https://ajelut.blogspot.com/2018/09/kertomus.html

hibiscus

  • Vieras
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #7 : to 11.10.2018, 11:15:36 »
Kyllä hyväksyttiin, jos vakinainen asunto oli Helsingissä. Minun lasteni äiti oli opiskelija, mutta hän oli käynyt peruskoulunsa ja lukionsakin Helsingissä, jossa hän on asunut koko ikänsä. Kaikki lapsenikin ovat helsinkiläisiä. Minä olen puoleksi helsinkiläinen ja puoleksi virolainen. Syntymäpaikalla ei ole mitään merkitystä, jollei lapsena ole asunut ahdasmielisellä Perähikiällä. Luonteeseen vaikuttaa enemmän koti ja vanhemmat. Jos on oikein paska tsägä, niin epävakaassa kodissa kasvaa sininkaltaisiasi onnettomia luusereita.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4975
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #8 : la 13.10.2018, 02:45:55 »

Syntymäkotikuntaa koskevat säädökset ovat muuttuneet 1959, 1970 ja 2010. Pääsääntöisesti Suomessa syntyneen lapsen syntymäkotikunnaksi merkitään se kunta, jossa äiti on kirjoilla. Jos ei äidin eikä isän kotikunta ole tiedossa, lapsen syntymäkotikunnaksi merkitään nykyään syntymäkunta.
Hän on täällä tänään

hibiscus

  • Vieras
Vs: Oman syntymäpaikan invalidisoimako?
« Vastaus #9 : su 14.10.2018, 13:19:14 »

Syntymäkotikuntaa koskevat säädökset ovat muuttuneet 1959, 1970 ja 2010. Pääsääntöisesti Suomessa syntyneen lapsen syntymäkotikunnaksi merkitään se kunta, jossa äiti on kirjoilla. Jos ei äidin eikä isän kotikunta ole tiedossa, lapsen syntymäkotikunnaksi merkitään nykyään syntymäkunta.

Sinä olet syntynyt maaseudulla paskahuussissa.