Kirjoittaja Aihe: Treenaus ja harjoittelu: voima, kestävyys, ... henkinen ja fyysinen  (Luettu 98470 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Antares

  • Vieras

Olen myös huomannut, että aerobinen liikunta on ainoa varma tapa pitää paino kurissa.

Juuu... kyllä tässä on huomannut että tuo pelkkä saliharjoittelu tuntuu vain lisäävän painoa. Juoksemaan en viitsi enää lähteä, jalat hajoaisivat kun pidän liikaa vauhtia, kävely on liian leppoisaa mutta fillari kai tässä täytyy päivittää että saa kohtuullista sydänliikuntaa. Terveys tässä kuitenkin on pääasia eikä se miltä näyttää.


Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9692
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Ok. Verisuonten kimmoisuus voi putkia venyttämällä lisääntyä. Ehkä. Lihaksissa vaikutus siis päinvastainen.

Yhteistä voi olla toiminta-alueen laajentuminen. Verisuonissa laajuus voi vastata viritettyä kuminauhaa. Lihaksen kohdalla venytys on vähän kuin purkkaa venyttäisi. Kimmo vähenee, tai ei siis ainakaan lisäänny.

Puhutko nyt joustavuudesta vai kimmoisuudesta. Ne eivät ole sama asia.


Tietyllä tapaa kyse on samasta. Siis tietyllä tapaa.

Kimmoisuus kuvaa sitä, miten rakenne palautuu kun sitä puristaa kasaan. Palauttava voima on tiettyyn rajaan asti suhteessa siihen, miten paljon puristusmatkaa on tapahtunut. Joustavuudessa sama menee päinvastoin. Palauttava voima kasvaa mitä enemmän rakennetta tersitään erilleen.

Tarkemmin sanoen lihas ei taida olla joustava, vaan venyvä.

Kimmoisan ja joustavan yleisempi nimitys voisi olla elastinen? Tai mikä? Sitä joka tapauksessa hain.
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13876
Tietyllä tapaa kyse on samasta. Siis tietyllä tapaa.

Siis ei ole sama. Kimmoisa voi olla myös sellainen kudos, joka ei ole erityisen venyvä. Hyvinkin venyvä taas voi olla aika kehno kimmoisuudessa. Ajattele vaikkapa superpalloa. Se ei todellakaan ole erityisen joustava, mutta kimmoisuutta löytyy. Sen sijaan joku löperö puolitöysi kumipallo voi olla joustava hyvinkin, vaan ei juurikaan kimmoisa.

Lainaus
Tarkemmin sanoen lihas ei taida olla joustava, vaan venyvä.

No riippuu lihaksesta. Kyllä ne joustaa, venyy ja on kimmoisiakin. Tai siis kimmoisuus on oikeastaan ominaisuus, joka ei riipu pelkästään lihaksen ominaisuuksista.

Lainaus
Kimmoisan ja joustavan yleisempi nimitys voisi olla elastinen? Tai mikä? Sitä joka tapauksessa hain.

Kimmoisa ja joustava ovat edelleen eri asia. Joustavuuteen tarvitaan lähinnä myöden antamista, kimmoisasta täytyy saada se kimmovoima irti. Joustava voi palautua muotonsa myös ponnettomasti, mutta kimmoisasta täytyy irrota ytyä kans.

Muuten - yleensä ne, joiden lihastyyppi on sellainen todella joustava ja helposti venyvä, on ennemminkin heikkoja hyppääjiä (kimmoisuutta vaativa liike). Sen sijaan sellaisen lihastyypin omaavat, joiden täytyy tehdä enemmän töitä venyvyyden eteen, on paljon useammin hurjia ponnistusvoimaltaan ja hyppykyvyiltään. Ei nut mitään kankeuden huippuja, sillä jos nivelliikkuvuudet on heikkoja, niin liikeradat ei mahdollista liikeratoja, joissa kimmoisuutta pääsis kunnolla hyödyntämään. Sekin tiedetään, että oikein kovasti liikkuvuusharjoittelua painottamalla saattaa kyky hypätä korkealle heikentyä. Hyppääminen lienee tyypillinen kimmoisuutta vaativa liike. Esineistä superpallot (tiedäthän tuon 70-luvun lelun?)lieneebyvä esimerkki kimmoisasta. Joustavuutta niissä ei kyllä hirveesti ole, vaan esim. tennispalloa on helpompaa puristaa kasaan. Sen sisällä kun on tyhjää siinä, missä superpallo on täyttä tavaraa.
« Viimeksi muokattu: ke 01.07.2015, 12:14:12 kirjoittanut Safiiri »

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6853
. No niskan takaakin teen vielä parin kolmenkymmenen sarjoja sillä neljänkymmenen kilon painolla joka minulla on. Eihän se hieman vajaa satakiloselle paljon ole.

Kyllä se aika paljon on, hartiapankkia löytyy varsin mukavasti. Pystypunnerrusvoima ja - kestävyys on muuten tulevan kesän pääprojektini. Kuulien kanssa touhutessa on päässyt pahasti rapistumaan.

Niin ehkä sitä muistaa nuoruuttaan. Punnertelen vedän pystysoutua, joskus jopa tempailen noilla samoilla, enkä pahemmin viitsi vaihdella tankoon painoja.
Mutkatankolla on helpompi punertaa ojentajilla niskan puolelta. No olen kyllä nostellut nuoresta alkaen puntteja, että rutiinia on. Hauiskääntöhän on mutkatankon oikea laji,, siihen tehty sopivaksi. Jalkakyykkyä teen kotona vain ilman painoa, pari kolmenkymmenen sarjaa päivässä riittänee. Auttaa kyllä polviinkin, pitää lihakset toimintakunnossa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9692
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
Kimmoisa ja joustava ovat edelleen eri asia. Joustavuuteen tarvitaan lähinnä myöden antamista, kimmoisasta täytyy saada se kimmovoima irti. Joustava voi palautua muotonsa myös ponnettomasti, mutta kimmoisasta täytyy irrota ytyä kans.


Eroja on. Jep. Huomaatko jotain samaa?
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Juuu... kyllä tässä on huomannut että tuo pelkkä saliharjoittelu tuntuu vain lisäävän painoa. Juoksemaan en viitsi enää lähteä, jalat hajoaisivat kun pidän liikaa vauhtia, kävely on liian leppoisaa mutta fillari kai tässä täytyy päivittää että saa kohtuullista sydänliikuntaa. Terveys tässä kuitenkin on pääasia eikä se miltä näyttää.

Pyöräilykin on aika hyvää liikuntaa, mutta ei sekään vaaratonta ole. Joskus aktiiviaikoina tuli pyöräiltyä paljonkin juoksuvammoja parannellessa, siitä jäi muistoksi rasitusvammoja ja murtuneita kylkiluita kun oli "pakko" leikkiä lukkopolkimien kanssa niin kuin isot pojat.

Urheilijan elämä on kyllä ihanaa. Sitä elää sellaisessa treenaamisen, palautumisen, levon ja syömisen kuplassa ja aivot suorastaan kylpevät mielihyvää tuottavissa kemikaaleissa.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6853

Kimmoisa ja joustava ovat edelleen eri asia. Joustavuuteen tarvitaan lähinnä myöden antamista, kimmoisasta täytyy saada se kimmovoima irti. Joustava voi palautua muotonsa myös ponnettomasti, mutta kimmoisasta täytyy irrota ytyä kans.

Mitens, luulet, jos pudotat superpallon alasimelle ja samoin teräspallon, niin kumpiko pomppaa korkeammalle.?

Taatusti se teräspallo, kutsuisiko silti sitä joustavaksi, tai kimmoisaksi.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6853
Juuu... kyllä tässä on huomannut että tuo pelkkä saliharjoittelu tuntuu vain lisäävän painoa. Juoksemaan en viitsi enää lähteä, jalat hajoaisivat kun pidän liikaa vauhtia, kävely on liian leppoisaa mutta fillari kai tässä täytyy päivittää että saa kohtuullista sydänliikuntaa. Terveys tässä kuitenkin on pääasia eikä se miltä näyttää.

Pyöräilykin on aika hyvää liikuntaa, mutta ei sekään vaaratonta ole. Joskus aktiiviaikoina tuli pyöräiltyä paljonkin juoksuvammoja parannellessa, siitä jäi muistoksi rasitusvammoja ja murtuneita kylkiluita kun oli "pakko" leikkiä lukkopolkimien kanssa niin kuin isot pojat.

Urheilijan elämä on kyllä ihanaa. Sitä elää sellaisessa treenaamisen, palautumisen, levon ja syömisen kuplassa ja aivot suorastaan kylpevät mielihyvää tuottavissa kemikaaleissa.

Niin onhan noita endofiinisia vaikuttavia välittäjäaineita rasitukseta johtuen aineenvaihdunnassa huomattavasti.

Niitä lie ainakin viitisentoista erilaista välittäjäainetta, torjuvat kipua tuottavia, esm, subtanssi P  (Endomorfiiniset) aineet ovat eristettynä kolme kertaa voimakkaammin vaikuttavia, kuin morfiini, silti ne eivät aiheuta riippuvuutta, ellei liikunnan halua sellaisena pidä,, tosin laiskuus torjuu sitä hyvin.

Niihin perustuu ilmeisesti myös akupunktion kivun poistokyky.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Niin onhan noita endofiinisia vaikuttavia välittäjäaineita rasitukseta johtuen aineenvaihdunnassa huomattavasti.

Niitä lie ainakin viitisentoista erilaista välittäjäainetta, torjuvat kipua tuottavia, esm, subtanssi P  (Endomorfiiniset) aineet ovat eristettynä kolme kertaa voimakkaammin vaikuttavia, kuin morfiini, silti ne eivät aiheuta riippuvuutta, ellei liikunnan halua sellaisena pidä,, tosin laiskuus torjuu sitä hyvin.

Kyllä urheilu aiheuttaa erittäin voimakasta riippuvuutta. Lepopäivät ovat myrkkyä urheilijalle. Siitä kuplasta ulos pääseminen kestää useita kuukausia. Mutta toisin kuten alkoholi tai huumeet, urheilu on elämäntapana melko harmitonta. Tietysti siitä itsekkäästä kokonaisvaltaisesta masturboinnista kärsii jonkin verran lähimmäiset, mutta ei se ole mitään verrattuna vaikkapa nyt alkoholismiin.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13876

Mitens, luulet, jos pudotat superpallon alasimelle ja samoin teräspallon, niin kumpiko pomppaa korkeammalle.?

Taatusti se teräspallo, kutsuisiko silti sitä joustavaksi, tai kimmoisaksi.

Öö...fysikaalisena ilmiönä tietenkin kimmoisuutta on vain, mikäli kappaleen elastisuudesta on saatavissa kimmovoimaa. Sitten on toki muunlaisia voimia.
Lainaus
Elastisella materiaalilla muodonmuutosenergia eli kimmoenergia ei riipu venymähistoriasta, jolla kyseiseen muodonmuutostilaan on päädytty. Tällöin kappaleelle on olemassa energiapotentiaali, jossa muodonmuutosenergia on yksikäsitteinen funktio jännitysten (tai venymien) suhteen. Ulkoisten kuormien alaisena elastisen kappaleen muodonmuutos on sellainen, että kappaleen muodonmuutosenergia minimoituu. Muodonmuutosenergian muutos venymien muuttuessa tilavuusalkiossa voidaan määritellä kaavalla

\frac{dW}{dV}=\mathbf{\sigma}(\mathbf{\epsilon})\cdot d\mathbf{\epsilon} ,
missä σ(ε) on venymästä riippuva jännitysvektori, ε venymävektori ja dV alkion tilavuus. Muodonmuutosenergia saadaan integroimalla dW venymien suhteen.
(wikipedia)

Kimmoisuus kehollisena ominaisuutena onkin sitten hieman monimutkaisempi ilmiö. Sitä kutsutaan myös nopeusvoimaksi ja siihen vaikuttavat lihasten ominaisuuksien lisäksi myös motoriset taidot. Varsinkin, jos puhutaan nopeusvoiman / kimmoisuuden harjoittamisesta, niin pelkkä lihasmassan tai lihasten venyvyydenkään harjoittaminen ei oikein riitä. Lihaksissa voi kehittää myös nopeutta - varsinkin, jos ajoitaa harjoittelun lapsuuteen ja nuoruuteen, jolloin vielä on mahiksia lihassolujen kehitykseen nopeiksi / hitaiksi vaikuttaa.

En ihan tiedä, mitä Juha ajaa tuolla verisuonten kimmoisuudella takaa, koska verisuonethan eivät mitään kehon liikettä saa aikaan. En siis tiedä, mikätuossa verisuonten kimmoisuudessa on hänen ajatellussaan se työ, mitä kimmovoiman avulla voitais kimmoisilla verisuonilla tehdä. Pallossa kimmoisuus siis on tuo työ se pomppaaminen ja lihaksilla vaikkapa hyppy tai jokin muu räjähtävää voimaa vaativa liike.

Tyypillinen verisuonten elastisuutta vähentävä tekijähän on sitten korkean kolesterolin aiheuttama kalkkeutuminen, ateroskleroosi. Se lienee kuitenkin hieman eri juttu kuin mitä Juha tässä nyt hakee.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9692
  • 6-K, kannatusryhmä (perusjäsen)
En ihan tiedä, mitä Juha ajaa tuolla verisuonten kimmoisuudella takaa, koska verisuonethan eivät mitään kehon liikettä saa aikaan. En siis tiedä, mikätuossa verisuonten kimmoisuudessa on hänen ajatellussaan se työ, mitä kimmovoiman avulla voitais kimmoisilla verisuonilla tehdä.

Luovuin kimmo-sanan käytöstä sen jälkeen kuin teit tarkennuksen hakevan hahmottelevaa kimmo-sanaani kohtaan.
Täällä: http://jatkumo.net/index.php?topic=144.msg17961#msg17961

Kimmoisuus ja joustavuus on sellaista, että molemmissa rakenne pyrkii palautumaan alkuperäiseksi, tai lähelle alkuperäistä rakennetta sisäisten sidosten johdosta, joista ei tarvitse tietää välttämättä sen enempää. Kimmoisa palautuu puristuksesta entiselleen tai lähelle entistä, ja venyvä tekee samoin. Jokin rakennetta palauttava voima on kyseessä, tosin en tiedä nimitystä tälle.

Jos verisuonet "ovat" sitkeitä sissejä, niin ne ovat pinkeitä veren virtauspaineisiin reagoivia. Toisin kuin (tukkuiset elottoman tai karstaisen) kovat suonet, jotka vaativat sitä suurempaa verenpainetta, mitä epäjoustavampia ovat.

Jos lihaksen pumppaa täyteen verta jollain toimenpiteillä, on se ehkä eräänsortin "pallolaajennus". Jos tuota laajennusta toistaa säännöllisesti, niin epäilin, että sillä voi olla jotain pitempikestoistakin vaikutusta suonistoon.

Jatkuvampi suuri ja tasainen verenpaine voi tehdä verisuonista elottomia, siis reagointivalmiuksien puolesta. Suuri verenpaine venyttää, mutta missä palautus? Suoni ei ehkä elä riittävän vilkasta lepo-laajentumis-elämää. Jos pingoitustila jatkuu, ja jatkuu, niin ei kai siitä mitään hyvää seuraa. Kävi mielessä, en tiedä tarkemmin.
« Viimeksi muokattu: pe 05.06.2015, 00:22:02 kirjoittanut Juha »
Kaiken Kaltainen Kahjous Kunnon Kestävään Kunniaansa. (6-K)

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6853

Mitens, luulet, jos pudotat superpallon alasimelle ja samoin teräspallon, niin kumpiko pomppaa korkeammalle.?

Taatusti se teräspallo, kutsuisiko silti sitä joustavaksi, tai kimmoisaksi.

Öö...fysikaalisena ilmiönä tietenkin kimmoisuutta on vain, mikäli kappaleen elastisuudesta on saatavissa kimmovoimaa. Sitten on toki muunlaisia voimia.
Lainaus
Elastisella materiaalilla muodonmuutosenergia eli kimmoenergia ei riipu venymähistoriasta, jolla kyseiseen muodonmuutostilaan on päädytty. Tällöin kappaleelle on olemassa energiapotentiaali, jossa muodonmuutosenergia on yksikäsitteinen funktio jännitysten (tai venymien) suhteen. Ulkoisten kuormien alaisena elastisen kappaleen muodonmuutos on sellainen, että kappaleen muodonmuutosenergia minimoituu. Muodonmuutosenergian muutos venymien muuttuessa tilavuusalkiossa voidaan määritellä kaavalla

\frac{dW}{dV}=\mathbf{\sigma}(\mathbf{\epsilon})\cdot d\mathbf{\epsilon} ,
missä σ(ε) on venymästä riippuva jännitysvektori, ε venymävektori ja dV alkion tilavuus. Muodonmuutosenergia saadaan integroimalla dW venymien suhteen.
(wikipedia)

Kimmoisuus kehollisena ominaisuutena onkin sitten hieman monimutkaisempi ilmiö. Sitä kutsutaan myös nopeusvoimaksi ja siihen vaikuttavat lihasten ominaisuuksien lisäksi myös motoriset taidot. Varsinkin, jos puhutaan nopeusvoiman / kimmoisuuden harjoittamisesta, niin pelkkä lihasmassan tai lihasten venyvyydenkään harjoittaminen ei oikein riitä. Lihaksissa voi kehittää myös nopeutta - varsinkin, jos ajoitaa harjoittelun lapsuuteen ja nuoruuteen, jolloin vielä on mahiksia lihassolujen kehitykseen nopeiksi / hitaiksi vaikuttaa.

En ihan tiedä, mitä Juha ajaa tuolla verisuonten kimmoisuudella takaa, koska verisuonethan eivät mitään kehon liikettä saa aikaan. En siis tiedä, mikätuossa verisuonten kimmoisuudessa on hänen ajatellussaan se työ, mitä kimmovoiman avulla voitais kimmoisilla verisuonilla tehdä. Pallossa kimmoisuus siis on tuo työ se pomppaaminen ja lihaksilla vaikkapa hyppy tai jokin muu räjähtävää voimaa vaativa liike.

Tyypillinen verisuonten elastisuutta vähentävä tekijähän on sitten korkean kolesterolin aiheuttama kalkkeutuminen, ateroskleroosi. Se lienee kuitenkin hieman eri juttu kuin mitä Juha tässä nyt hakee.


Äh ei sellaista kimmovoimaa ole olemassakaan, häviötähän se on kaikki. Liikemäärän vähenemistä, pituushyppääjäkin pyrkii saaman jalkansa pönkäksi lankulle tullessaan. Lankun joustaminen, samoin jalan vähentävät nopeuden siirtymistä hyppyyn ja siten vähentävät pituutta. Käytännössä jalka kyllä "joustaa hieman ja hyvä niin, ettei tule vammoja.

Kengurun kollageeni siis jänteisiin (venyminen ja palautuminen) voidaan sanoa varastoituvan energiaa hypyssä ja siten
säästävän energian kulutusta. Kimmoisuus tai joustavuus sanaa kaiketi noihin useinkin käytetään.


Ham jos puristaa vaikka käsivartensa lihasta se painuu siis joustaa, kun se palautuu voi sanoa sen olevan kimmoisa.

socrates

  • Vieras
Elastisem energian varastoiminen ja käyttäminen on urheiluvalmennuksessa melko yleinem termi. Miten se käytännössä ilmenee ja miksi sitä joillakin on luonnostaan paljon, on sitten monimutkainen juttu.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6853
Niin onhan noita endofiinisia vaikuttavia välittäjäaineita rasitukseta johtuen aineenvaihdunnassa huomattavasti.

Niitä lie ainakin viitisentoista erilaista välittäjäainetta, torjuvat kipua tuottavia, esm, subtanssi P  (Endomorfiiniset) aineet ovat eristettynä kolme kertaa voimakkaammin vaikuttavia, kuin morfiini, silti ne eivät aiheuta riippuvuutta, ellei liikunnan halua sellaisena pidä,, tosin laiskuus torjuu sitä hyvin.

Kyllä urheilu aiheuttaa erittäin voimakasta riippuvuutta. Lepopäivät ovat myrkkyä urheilijalle. Siitä kuplasta ulos pääseminen kestää useita kuukausia. Mutta toisin kuten alkoholi tai huumeet, urheilu on elämäntapana melko harmitonta. Tietysti siitä itsekkäästä kokonaisvaltaisesta masturboinnista kärsii jonkin verran lähimmäiset, mutta ei se ole mitään verrattuna vaikkapa nyt alkoholismiin.

Joo kyllä se toiminta, tottumukset elämän sisällöksi tullessaan vaikuttavat.
Mutta itse endofiinit eivät aiheuta riippuvuutta. Liikaa on tullut itsekin treenattua, kun sitä toimintaa kaivannut. Harva itsekseen ja yksikseen puurtaa jatkuvasti, vaikka pitkiä matkoja juoksevat niinkin tekevät.

Miten lie kaipaako enemmän sitä treenausta sen jälkitilaa euforiaa vai sitä kaikkea muuta mitä tulee harrastuksesta. Laiskuuttakin ilmenee, aina ei viitsi lähteä lenkille. Nuorempana pallopeleissä taasen tunsi pettymystä, kun peli jostain syystä siirtyi (sade, esim pesäpallossa) jalkapalloa pelattiin kyllä oli keli mikä hyvänsä.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6853
Elastisem energian varastoiminen ja käyttäminen on urheiluvalmennuksessa melko yleinem termi. Miten se käytännössä ilmenee ja miksi sitä joillakin on luonnostaan paljon, on sitten monimutkainen juttu.

Joo kyllä ja kyllähän sitä ponnistusvoimaa tarvitaan. Eri lajeissa on erilaisia vaatimuksia, esim keihäänheitossa näkee jalan usein joustavan, (Ruuskasella taitaa pönkkä hyvin toimia) joustaminen vie voimaa, siis pituutta heitosta.

Pönkkäjalalla on hankala ponnistaa, siksi korkeushypyssäkin vauhdin saaminen "joustavasti ponnistuksen kanssa rimanyritykseen, jalka hieman juotuu taipumaan.

Lihakseen ei oikeastaan sanotaan, pahemmin, varastoidu mitään joustoenergiaa, lihas tekee kyllä työtä, eli sen ainoa tapa tehdä työtä, on supistuminen. Jänteisiin, venyminen ja palautuminen voidaan sanoa jotain varastoituvan, mutta toki aina vähemmän sitä on venytyksen palautumisessa, kuin mitä tarvitaan venymiseen.

Kengurunkin hypyssä on sama asia, toki se säästää lisävoiman tarvetta ja sanotaan ettei sen hyppyvauhdin lisäys juurikaan lisää energian kulutusta.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13876
Joo kyllä ja kyllähän sitä ponnistusvoimaa tarvitaan. Eri lajeissa on erilaisia vaatimuksia, esim keihäänheitossa näkee jalan usein joustavan, (Ruuskasella taitaa pönkkä hyvin toimia) joustaminen vie voimaa, siis pituutta heitosta.

Pönkkäjalalla on hankala ponnistaa, siksi korkeushypyssäkin vauhdin saaminen "joustavasti ponnistuksen kanssa rimanyritykseen, jalka hieman juotuu taipumaan.

Lihakseen ei oikeastaan sanotaan, pahemmin, varastoidu mitään joustoenergiaa, lihas tekee kyllä työtä, eli sen ainoa tapa tehdä työtä, on supistuminen. Jänteisiin, venyminen ja palautuminen voidaan sanoa jotain varastoituvan, mutta toki aina vähemmän sitä on venytyksen palautumisessa, kuin mitä tarvitaan venymiseen.

Kengurunkin hypyssä on sama asia, toki se säästää lisävoiman tarvetta ja sanotaan ettei sen hyppyvauhdin lisäys juurikaan lisää energian kulutusta.

Keihäänheitossahan se juoksusta saatu vauhti pitää pystyä siirtämään heittävän käden kautta siihen keihääseen. Itse käden ja ylävartalon liike taas tarvitsee suurta liikerataa, josta sitä vauhtia keihääseen tulee. Liike on huomattavasti monimutkaisempi kuin pallon ponnahdus, eikä sitä oikein voi pelkistää pelkäksi lihaksen työskentelyksi.

Kaiken kaikkiaan pitää tosiaan muistaa ero fysikaalisen ominaisuuden (elastisuus) ja kehollisen kyvyn (nopeusvoima) välillä. Urheilussa siis kimmoisuudella tarkoitetaan kykyä nopeaan voimantuottoon, räjähtävääm voimaan. Siihen vaikuttaa moni ominaisuus: nopeus, voima, liikkuvuus ja motorinen taito. Erityisen haastavaa lihakselle on pystyä tuottamaan voimaa hyvin venytetystä asennosta nopeasti. Tämä taas on edellytys tietyissä liikkeissä, joissa voimantuotto perustuu liikeradan laajuuteen(kin). Hyvin tärkeää räjähtävän voiman hyödyntämisessä on koordinaatio. Eri lihasryhmien supistuminen pitää ajoittua täsmälleen oikein, jotta tehoa liikkeeseen saadaan.
« Viimeksi muokattu: ke 01.07.2015, 12:14:53 kirjoittanut Safiiri »

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6853

Keihäänheitossahan se juoksusta saatu vauhti pitää pystyä siirtämään heittävän käden kautta siihen keihääseen. Itse käden ja ylävartalon liike taas tarvitsee suurta liikerataa, josta sitä vauhtia keihääseen tulee. Liike on huomattavasti monimutkaisempi kuin pallon ponnahdus, eikä sitä oikein voi pelkistää pelkäksi lihaksen työskentelyksi.

Kimmoenergiaako siihen sovitat.

Ei tässä mitään pelkistetä; Peruslähtö on sarkomeerin toiminta, jos pelkistää haluaa. (Lihaksethan siinä työskentelevät, en nyt ainakaan äkkipäätään mitään muuta merkittävää "työskentelijää tuohon keksi.) Ellei sitten adenosiinidifosvaattia siksi lue: Pituudesta on hyötyä, vipuvaikutus, mutta ei pelkästään, sillä kaikenkokoiset ovat kyllä saaneet kepin lentämään, Kinnusen Jormakin taisi olla vain 174 sm:n pituinen. 

Oleellista on keihään lähtönopeus ja lähtökulma. Voimaahan siihen tarvitaan (nopeushan on voimaa) taitoa myös sovittaa suoritus "joustavasti yhteen.  Keihäällä on juoksuvauhdin mukainen nopeus heittoliikkeeseen tullessa ja sen liikkeen jatkuminen tapahtuu siitä heittäjän jalan tuen varassa. Onhan siinä koko kroppa tietenkin mukana, vipuna.

Juoksu nopeudessa ei suuria eroja saada, joten heittoliikkeessä ne erot syntyvät. (voimassa ja nopeudessa)
« Viimeksi muokattu: la 06.06.2015, 11:04:36 kirjoittanut Faustinen »

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13876


Kimmoenergiaako siihen sovitat.

En, vaan kuten jo kirjoitin, se fysikaalinen ilmiö nimeltään kimmoisuus (elstisuus) on aineen ominaisuus, kun taas lehollinen ominaisuus on jitakin aika tosienlaista. Keihäänheitto on kehollinen taito ja suoritus, jota ei tietenkään voi kuvata tai pelkistää lihassolujen aineellisiksi ja fysikaalisiksi ominaisuuksiksi - jotak neikin olisivat jo enemmän ja monimutkaisempia kuin aineen ominaisuutena kimmoisuus (elastisuus).

Kimmoisuus fysiologisena ja liikkumiseen liittyvämä kehollisena ominaisuutena on nopeusvoimaa eli jo nimikkeestäkin näkee, että se on erilaisten ominaisuuksien (nopeus ja voima) yhdistelmä. Niiden tehokas hyödyntäminen taas vaatii mm. koordinaatiokykyä.

Lainaus
Ei tässä mitään pelkistetä; Peruslähtö on sarkomeerin toiminta, jos pelkistää haluaa. (Lihaksethan siinä työskentelevät, en nyt ainakaan äkkipäätään mitään muuta merkittävää "työskentelijää tuohon keksi.) Ellei sitten adenosiinidifosvaattia siksi lue: Pituudesta on hyötyä, vipuvaikutus, mutta ei pelkästään, sillä kaikenkokoiset ovat kyllä saaneet kepin lentämään, Kinnusen Jormakin taisi olla vain 174 sm:n pituinen. 

Kyllä sä nyt pelkistät jo aika tavalla. Minkä takia ne keihäänheittäjät ei jokaisella heitollaan lennätÄ keppiä saman verran? Sarkomeeritko on erilaisia eri heittokerroilla? Vai olisko siinä onnisyuneess heitossa joitakin muitakin tekijöitä mukana? Vaikkapa liikerata ja eri lihasryhmien toiminnna ajoituksen osuminen kohdilleen optimaalisella tavalla? Se liikerata muuten keihäänheitossa on sen siinä käsivarren ja ylävartalon liikkeessä. Ja siinä, miten nopeasti sieltä ääriasennosta pystyy voimantuoton siirtämään keihääseen.

Lainaus
Oleellista on keihään lähtönopeus ja lähtökulma. Voimaahan siihen tarvitaan (nopeushan on voimaa) taitoa myös sovittaa suoritus "joustavasti yhteen.  Keihäällä on juoksuvauhdin mukainen nopeus heittoliikkeeseen tullessa ja sen liikkeen jatkuminen tapahtuu siitä heittäjän jalan tuen varassa. Onhan siinä koko kroppa tietenkin mukana, vipuna.
Aivan. Eikä tämä onnistu optimaalisesti ilman sitä tarkkaa koordinaatiota. Sekä sitä kykyä räjähtävään nopeuteen (jota nopeusvoimaksi eli kimmoisuudeksi myös urheilun yhteydessä kutsutaan).

Lainaus
Juoksu nopeudessa ei suuria eroja saada, joten heittoliikkeessä ne erot syntyvät. (voimassa ja nopeudessa)

Kyllä sekä siinä, miten tehokkaasti sen juoksun liike-energian saa siirrettyä heittoon ja heitettävään keihääseen. Siinä vaaditaan nopeutta ja voimaa ja koordinaatiota sekä se riittävän laaja liikerata. Mikään yksinään ei riitä, joten pelkkä pituus tai pelkkä juoksuvauhti tai pelkkä lihasvoima ei selitä onnistunutta heittoa. Tietenkin eri heittäjillä on eri vahvuudet, joiden kokonaisuuden toimivuus ratkaisee. Voima + nopeus on kimmoisuus eli nopeusvoima. Tadaa - olemme ihan samaa mieltä.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6853


Kimmoenergiaako siihen sovitat.

En, vaan kuten jo kirjoitin, se fysikaalinen ilmiö nimeltään kimmoisuus (elstisuus) on aineen ominaisuus, kun taas lehollinen ominaisuus on jitakin aika tosienlaista. Keihäänheitto on kehollinen taito ja suoritus, jota ei tietenkään voi kuvata tai pelkistää lihassolujen aineellisiksi ja fysikaalisiksi ominaisuuksiksi - jotak neikin olisivat jo enemmän ja monimutkaisempia kuin aineen ominaisuutena kimmoisuus (elastisuus).

Kimmoisuus fysiologisena ja liikkumiseen liittyvämä kehollisena ominaisuutena on nopeusvoimaa eli jo nimikkeestäkin näkee, että se on erilaisten ominaisuuksien (nopeus ja voima) yhdistelmä. Niiden tehokas hyödyntäminen taas vaatii mm. koordinaatiokykyä.

Lainaus
Ei tässä mitään pelkistetä; Peruslähtö on sarkomeerin toiminta, jos pelkistää haluaa. (Lihaksethan siinä työskentelevät, en nyt ainakaan äkkipäätään mitään muuta merkittävää "työskentelijää tuohon keksi.) Ellei sitten adenosiinidifosvaattia siksi lue: Pituudesta on hyötyä, vipuvaikutus, mutta ei pelkästään, sillä kaikenkokoiset ovat kyllä saaneet kepin lentämään, Kinnusen Jormakin taisi olla vain 174 sm:n pituinen. 

Kyllä sä nyt pelkistät jo aika tavalla. Minkä takia ne keihäänheittäjät ei jokaisella heitollaan lennätÄ keppiä saman verran? Sarkomeeritko on erilaisia eri heittokerroilla? Vai olisko siinä onnisyuneess heitossa joitakin muitakin tekijöitä mukana? Vaikkapa liikerata ja eri lihasryhmien toiminnna ajoituksen osuminen kohdilleen optimaalisella tavalla? Se liikerata muuten keihäänheitossa on sen siinä käsivarren ja ylävartalon liikkeessä. Ja siinä, miten nopeasti sieltä ääriasennosta pystyy voimantuoton siirtämään keihääseen.

Lainaus
Oleellista on keihään lähtönopeus ja lähtökulma. Voimaahan siihen tarvitaan (nopeushan on voimaa) taitoa myös sovittaa suoritus "joustavasti yhteen.  Keihäällä on juoksuvauhdin mukainen nopeus heittoliikkeeseen tullessa ja sen liikkeen jatkuminen tapahtuu siitä heittäjän jalan tuen varassa. Onhan siinä koko kroppa tietenkin mukana, vipuna.
Aivan. Eikä tämä onnistu optimaalisesti ilman sitä tarkkaa koordinaatiota. Sekä sitä kykyä räjähtävään nopeuteen (jota nopeusvoimaksi eli kimmoisuudeksi myös urheilun yhteydessä kutsutaan).

Lainaus
Juoksu nopeudessa ei suuria eroja saada, joten heittoliikkeessä ne erot syntyvät. (voimassa ja nopeudessa)

Kyllä sekä siinä, miten tehokkaasti sen juoksun liike-energian saa siirrettyä heittoon ja heitettävään keihääseen. Siinä vaaditaan nopeutta ja voimaa ja koordinaatiota sekä se riittävän laaja liikerata. Mikään yksinään ei riitä, joten pelkkä pituus tai pelkkä juoksuvauhti tai pelkkä lihasvoima ei selitä onnistunutta heittoa. Tietenkin eri heittäjillä on eri vahvuudet, joiden kokonaisuuden toimivuus ratkaisee. Voima + nopeus on kimmoisuus eli nopeusvoima. Tadaa - olemme ihan samaa mieltä.

Kun lainailet noin pätkissä ja kommentoit jotain osaa viestistä, niin puhut soopaa, huomaat sen itsekin, kun luet uudelleen.  No ollanhan sentään lopputulemasta joksikin samalla kannalla.

Voima ja nopeus on sama asia, ilman nopeutta ei se voima toimi, kimmoisuus sanat keksit tuohon yhteyteen ihan turhaan.

« Viimeksi muokattu: la 06.06.2015, 11:53:26 kirjoittanut Faustinen »

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13876
Kun lainailet noin pätkissä ja kommentoit jotain osaa viestistä, niin puhut soopaa, huomaat sen itsekin, kun luet uudelleen.  No ollanhan sentään lopputulemasta joksikin samalla kannalla.

Voima ja nopeus on sama asia, ilman nopeutta ei se voima toimi, kimmoisuus sanat keksit tuohon yhteyteen ihan turhaan.

Et ole tainnut erityisemmin näitä urheiluvalmennusopuksia lueskella? Niistä kyllä löytyisi tuo käsite nopeusvoima varmaan jotakuinkin kaikista, koska se on monessa lajissa jokseenkin tärkeä ominaisuus. Sitä kutsutaan myös kimmoisuudeksi. Enkä keksinyt tätä itse. Nopeus ja voimavat toki ominaisuuksia myös, mutta nopeusvoima on omansa. Sitä kutsutaan myös räjähtäväksi voimaksi, eikä se ole pelkästään sitä, että on nopea ja voimakas, vaan kyse on tosiaan siitä, että saa jonkun liikkeen - tyypillisesti heiton, ponnistuksen, iskun tms - tapahtumaan siten, että eri lihasryhmien supistukset tapahtuvat tehokkaan koordinoidusti, riittävällä nopeudella ja voimalla. Sen harjoittamiseenkaan ei riitä vain nopeuden ja voiman harjoittaminen, vaan tarvitaan erityisiä tätä ominaisuutta (lajinomaisesti) kehittäviä harjoituksia. Usein hommassa on myös tärkeässä roolissa hyvä kehonhallinta, jonka avulla keskivartalon pystyy tukemaan ja liikeradan optimoimaan.

Lainaus
Räjähtävä- ja pikavoimaharjoittelusta käytetään yhteistä nimitystä nopeusvoima. Nopeusvoimaharjoittelussa, jos missään, vaaditaan hermo-lihasjärjestelmältä kykyä tuottaa mahdollisimman suuri voima lyhyessä ajassa. Räjähtävässä voimaharjoittelussa käytetään submaksimaalisia vastuksia (50-90%); tosin äärirajoilla ollaan tekemisissä keskiraskaiden ja toisaalta taas lähes maksimaalisten vastusten kanssa. Tuottaakseen räjähtävää voimaa lihaksen on supistuttava maksimaalisesti erittäin lyhyessä ajassa (0.01-1.00 sekuntia). Koska voiman tuottamiseen on räjähtävää voimaa vaativissa lajeissa erittäin vähän aikaa, ei suorituksen aikana ehditä saavuttaa maksimaalisia voimatasoja. Näin ollen on tärkeätä yltää lyhyessä ajassa mahdollisimman suureen submaksimaaliseen voimantuottoon.
Tutkimukset ovat osoittaneet, että voimantuottonopeuden tehokas harjoittaminen edellyttää hyvää perusvoimatasoa, joka jalostetaan räjähtävää voimaa harjoiteltaessa tarvittavaksi erikoisvoimaksi. Räjähtävän voiman harjoittelussa käytetään tarvittavia nivelkulmia ja voimantuottonopeuksia, joiden omaksuminen ja kehittäminen pelkällä lajiharjoittelulla on lähes mahdotonta. Väheksymättä muita voimaominaisuuksia voidaan todeta, että tekniikan, lajinopeuden, maksimi- ja lajivoiman ollessa vakio erottelee räjähtävä voima kansainvälisen tason urheilijat kansallisen tason urheilijoista.

Jotta nopeusvoimaharjoittelusta olisi hyötyä, on se tehtävä maksimaalisella teholla, mikä edellyttää täydellistä keskittymistä harjoitukseen ja 110%:sta psyykettä mukana. Voidaankin todeta, että oikein suoritettuna räjähtävä- ja pikavoimaharjoittelu ovat psyykisesti erittäin raskaita harjoituksia, joissa on koko ajan ponnisteltava niin lähellä suorituskyvyn äärirajoja kuin mahdollista. Sen vuoksi on nopeusvoimaharjoitukset tehtävä riittävän palautuneina edellisestä harjoituksesta. Myös harjoituksen aikana on huolehdittava siitä, että palautukset sarjojen välissä ovat hyvät.

Palautumisen ollessa liian lyhyt on seurauksena lihaksen ja veren maitohappopitoisuuden kohoaminen ja lihaksen happamoituminen harjoituksen aikana. Se johtaa nopeiden motoristen yksiköiden toimintakyvyn laskuun, mikä laskee huomattavasti harjoituksen tehoa ja suuntaa harjoitusvaikutusta hitaisiin lihassoluihin, mikä ei vastaa harjoituksen tarkoitusta. Tällöin harjoitusvaikutus on enemmän kesto- kuin nopeusvoiman puolella.

Lähes kaikki pika- ja räjähtävä voima tuotetaan lihassupistuksessa, jossa konsentrista vaihetta edeltää eksentrinen venyttävä työvaihe. Nopeusvoimaharjoittelussa onkin oleellisinta hyödyntää eksentrinen esivenytys suorituksessa eikä yksinomaan keskittyä siihen että painot saadaan nopeasti ylös välittämättä alasmenosta ja eksentrisestä vaiheesta. Harjoiteltaessa räjähtävää voimaa on tärkeä pyrkiä lajinomaisiin suoritusnopeuksiin, nivelkulmiin ja liikkeiden kestoaikoihin. Tällöin harjoittelu palvelee parhaiten lajissa tarvittavaa räjähtävää voimaa.

Räjähtävä voimaharjoittelu edellyttää lihasten ja lihasryhmien kykyä toimia koordinoidusti yhteen oikeassa järjestyksessä ja millintarkoilla ajoituksilla. Erityisesti räjähtävä voimaharjoittelu kuormittaa lihasten elastisia osia, jotka joutuvat maksimaalisesti rasitetuiksi liikkeiden eksentrisessä vaiheessa. Tällöin voidaan käyttää räjähtävän voimaharjoittelun ohella nimitystä elastinen eksentrinen voimaharjoittelu. Räjähtävän voiman harjoittaminen edellyttää monipuolisen perusvoiman ja lihaskunnon lisäksi nopeatempoisista tekniikkaharjoituksista saatuja valmiuksia, jotka ovat edesauttaneet hermo-lihasyhteistyötä ja lihasten elastisia osia toimimaan räjähtävästi ja kestämään maksimaalisella teholla ja suoritusnopeudella tehtäviä likkeitä ilman suurta lisäkuormitusta.

Esimerkki räjähtävästä voimaharjoittelusta:

> Liikeiden määrä/harjoitus: 3-6
Esimerkkiliikkeet: rinnalleveto, pudotuskyykky, päkiähyppely, puolikyykky
Sarjojen määrä: 4-10/liike
Toistojen määrä: 1-5 toistoa/sarja
Kuormituksen määrä: 50-90% maksimista
Toteutus: omana harjoituskokonaisuutena tai yhdistettynä maksimivoima-, pikavoima- tai lajivoimaharjoitukseen.
Palautukset: hyvät(2-4 minuuttia)
Suoritusnopeus: erittäin nopea, maksimaalisen räjähtävä
Tavoitteet: räjähtävän voiman lisääminen, hermo-lihasyhteistyön kehittäminen, jalostaa perus- ja maksimivoimaa tarvittavaksi räjähtäväksi voimaksi, luoda edellytykset lajivoimaharjoittelulle
Krt/viikko: räjähtävään voimaan painottuneella kaudella 3 kertaa/viikko, muulloin 0-2 kertaa/viikko.
(Misikangas, J., 1997)

Pikavoima

Pikavoiman kohdalla pätevät samat lainalaisuudet, jotka tuotiin esiin räjähtävää voimaa käsiteltäessä puhuttaessa nopeusvoimaharjoittelusta. Lukuisista yhtäläisyyksistä huolimatta pika- ja räjähtävässä voimaharjoittelussa on tiedostettava molempien harjoitusmuotojen erityispiirteet ja sisällytettävä tarkoituksenmukaisesti ryhmittäen sekä pika- että räjähtävää voimaa harjoitteluun Pikavoimaharjoittelussa käytetään 40-70%:n vastuksia ja sarjojen pituus vaihtelee neljästä kahdeksaan. Pikavoimaharjoittelussa yleisesti käytetään aikarajaa 8-10 sekuntia ja harjoitus tehdään niin suurilla painoilla kuin ne 6-8:lla toistolla pystytään ko. liikkeessä tekemään. Puolikyykyn vastaavassa harjoituksessa käytetään aikarajana kuutta sekuntia, tällä estetään se, etteivät painot nouse kohtuuttoman suuriksi ja aiheuta turhia loukkaantumisriskejä.
Pikavoimaharjoituksessa saavutetut maksimitulokset ovat lähes poikkeuksetta suoraan verrannollisia tuloskuntoon esimerkiksi keihäänheitossa, eli ennätys pikavoimamaksimissa = ennätys keihäänheitossa (edellyttäen että heittäjä on muuten hyvässä kunnossa ja vapaa loukkaantumisista ja kivuista yms.).

Räjähtävässä voimaharjoittelussa toistot tehdään asyklisesti yksittäisinä.

suorituksina. Vaikka sarjassa olisi viisi toistoa, on kukin toisto erillinen suorituksensa. Sen sijaan pikavoimaharjoittelussa pyritään jatkuvaan suoritukseen ilman toistojen välistä palautumista. Tavoitteena on siis minimoida sarjan kokonaiskestoaika, kun räjähtävässä voimaharjoittelussa minimoitiin yksittäisten toistojen kestoaika. Pikavoimaa harjoitetaan siis syklisesti.

Pikavoimaharjoituksessa voidaan siis harjoituksen tehoa ja urheilijan kehitystä mitata kellon kanssa. Mitä lyhyemmässä ajassa urheilija suoriutuu esimerkiksi viiden toiston tempaussarjasta 50%: n vastuksella, sitä kovempi hänen pikavoimatasonsa on. On hyvin tärkeää, että valmentaja ja urheilija seuraavat muiden testien ohella myös pikavoima-arvojen kehittymistä.

Pikavoimaharjoitusta ei pidä tehdä väsyneenä, sillä se johtaisi suoritustehon laskuun. Pikavoimaharjoittelun merkitys perustuu räjähtävän voiman tavoin maksimaaliseen suoritustehoon, joka edellyttää levännyttä lihaksistoa ja 110%:sta psyykettä jokaisessa harjoituksessa, liikkeessä ja sarjassa. Koska pikavoimaharjoittelussa käytetään pienempiä vastuksia kuin räjähtävässä voimaharjoittelussa, sen harjoittaminen voidaan aloittaa hieman aiemmin eli noin 15:n vuoden iässä.

Esimerkki pikavoimaharjoittelusta

Liikkeiden määrä/harjoitus: 4-6
Esimerkkiliikkeet: rinnalleveto, kyykky, puolikyykky, puolikyykkyhyppely
Sarjojen määrä: 4-8/liike
Toistojen määrä: 4-8 toistoa/sarja (kestoajan oltava alle 6 sekuntia), 8-12 toistoa/liike (Spassov, kestoajan oltava alle 10 sekuntia/liike)
Kuormituksen määrä: 40-70% maksimista
Toteutus: omana harjoituskokonaisuutena tai yhdistettynä maksimi-, räjähtävä- tai lajivoimaharjoitukseen
Palautukset: hyvät: 2-4 minuuttia
Suoritus: maksimaalisen nopea
Tavoitteet: pikavoiman lisääminen, hermo-lihasyhteistyön kehittäminen, jalostaa perus- ja maksimivoima tarvittavaksi pikavoimaksi, luoda edellytykset lajivoimaharjoittelulle
Krt/viikko: pikavoimaan painottuvalla kaudella 3 krt/viikko, muulloin 0-2 kertaa/viikko
http://users.jyu.fi/~jthyvama/lentis/nopeusvoima.htm

Lainaus
Kimmoisuusharjoittelu on tärkeätä kehittyvälle käsipalloilijalla sekä kokeneille pelaajille. Ohessa muutama vinkki miten valmentajan kannattaa painottaa ja minkälaisia toistoja tehdä harjoittelun hyödyn maksimoimiseksi. Kimmoisuusharjoittelulla ei ole ikärajaa. Fyysisessä mielessä kimmoisuus on osa elastisuutta, mihin sisältyy kimmoisuuden lisäksi nopeus ja kestävyys.

Muutama perusseikka kimmoisuuden kehittämisestä:
– Kimmoisuutta kehitetään erilaisilla hyppelyillä sekä loikka-harjoitteilla, mielellään lajinomaisilla.
– Aktiivisessa työssä ovat lihaksessa kiinni olevat elastiset osat: jänteet ja sidekudos sekä lihaksen elastiset kudokset.
– Toistomäärät ja ennenkaikkea eri ärsykkeet nopeuttavat kimmoisuuden kehittymistä.
– Käsipallon lajinomaisuutena, voimantuoton osalta kimmoisuusharjoittelussa on hyvä käyttää nopeusvoiman alaisia osioita, pika– & räjähtävää voimaa.
– Kimmoisuusharjoittelua voi tehdä ennen ja jälkeen palloharjoitusten, kun taas esim. nopeusharjoittelua voi tehdä vain ennen palloharjoitusta.
http://www.klibba.com/teemat/valmennus/kasipalloilijan-kimmoisuusharjoittelu-ja-sen-ohjelmointi/

Lainaus
Kimmoisuus
Kimmoisuudella tarkoitetaan kykyä hyödyntää jänne-lihas -yksikköön eksentrisen (jarruttava) lihastyön aikana varastoituvaa elastista energiaa voimantuotossa. Toisin sanoen lihas toimii kuin jousi eli venytyksen aikana se varastoi itseensä energiaa, joka purkautuu venytystä seuraavan lihassupistuksen aikana aikana, jolloin suoritukseen saadaan lisätehoa.

Jalkapallossa kimmoisuudesta saadaan hyötyä muun muassa ponnistuksissa, potkuissa, suunnanmuutoksissa, kiihdytyksissä, harhautuksissa ja heitoissa. Karkeasti voidaan sanoa, että kimmoisuudesta on hyötyä kaikissa jalkapallon suorituksissa, joissa tarvitaan nopeutta tai voimaa.

 

KIMMOISUUSHARJOITTELU

Kimmoisuus harjoitteluun soveltuvat erilaiset leikit ja kisailut, joihin sisältyy hyppelyitä, loikkia, kiihdytyksiä ja suunnanmuutoksia. Kimmoisuutta voidaan myös harjoittaa naruhyppelyillä, porrasjuoksuilla, pudotushypyillä ja erilaisilla loikkasarjoilla.

6-7-vuotiailla (taitoporras 1) kimmoisuuden kehittämiseen ei tarvitse keskittää erityistä huomiota. Ominaiusuus kehittyy monipuolisten leikkien ja kisailuiden avulla sekä pelaamisen ohessa. 8-9-vuotiaiden kimmoisuusharjoittelu on edelleen leikinvarjolla kehittymistä, mutta tällöin on jo hyvä suunnitella leikkejä, jotka ovat suunnattu kimmoisuuden kehittämiseen. 10-vuotiaana alkaa ominaisuuden herkkyyskausi. Tällöin kimmoisuuden kehittämiseen tulee kiinnittää yhä enemmän huomiota. Tässä vaiheessa harjoitteluun voidaan ottaa mukaan myös naruhyppelyitä, loikkasarjoja ja pudotushyppyjä. Porrasjuoksu harjoitusmuotona ei ole suositeltava ennen 12 ikävuotta.

http://www.etelaespoonpallo.fi/espa-linja/kokonaisvaltainen-valmennus/fyysinen/kuntotekijat/voima/kimmoisuus/

Plyometristä harjottelua kutsutaan usein myös kimmoisuusharjoitteluksi, reaktiiviseksi harjoitteluksi tai vaikkapa iskumenetelmäksi. Esim. pudotushyppyharjoituksessa tullaan sopivasta pudotuskorkeudesta alas, jonka jälkeen pyritään ponnistamaan hyppyyn maksimimorkeudelle. Menetelmä hyödyntää lihaksen venytysrefleksiä, jolloin aktivoituneet lihassolut tuottavat enemmän voimaa ja nopeammin. Lisäksi se hyödyntää lihaksen joustavaa komponenttia energiavarastona. Lihaksen esihermotuksella on myös tärkeä osa harjoituksessa. (Lihaksessahan siis on supistuva komponentti ja joustava komponentti. Lihashan voi esim. supistua isometrisesti eli siten, ettei sen pituus muutu.)
« Viimeksi muokattu: ke 01.07.2015, 12:17:14 kirjoittanut Safiiri »