Kirjoittaja Aihe: Treenaus ja harjoittelu: voima, kestävyys, ... henkinen ja fyysinen  (Luettu 77555 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Luistelu on pahimpia liikkeitä polville, jos niissä on jotain häikkää. Itse en ole enää vuosiin edes luisteluhiihtänyt.

Yhtäkkinen 2,5h on järjetön tempaus, olisit aloittanut vaikka puolella tunnilla. Ei ihme, jos pumppukin hakkaa.


Viikko menikin edellisestä. Nyt luistelin vain reilut puoli tuntia. Hiki tuli ja sydän kävi. Hien valumisen huomasi vasta kun pysähtyi, koska vauhdissa hiki haihtuu aika tehokkaasti pois.

Polvissa tuntui etenkin alussa. Aika kovilla ovat. Näin kertoo välitön tuntumakin. Eilen tosin puntilla ja mm ihan tiukka jalkaprässisarja jne.

Jos luistelu on polvia kysyvää, ja etenkin kun röpöasfaltti täristää, niin kai siinä piilee samalla potentiaaliakin. Jos polviärsytys on sopivaa, voi se tarkoittaa ehkä sitä, että polvet saa elinvoimaiseksi ennätystahtiin.

Pitää luistella jatkossakin aina vain aamusta, että mieliala ehtii laskea ennen nukkumaanmenoa. Toisaalta elimistökin hiukan palautuu lepotilaan, kun iltaa kohden ottaa kevyemmin.

Ehkä ylipainoisena tyhmin "liike" on seisominen. Jos vaikka joutus olemaan vartijana jalkojen päällä koko päivän, niin siinä voisi käydä ennenpitkää köppänästi. Oliskohan?

"Timmipolvisuojukset" on parhaillaan jalassa. Ehkä näistä olisi polvien tukevoittamiseen luistellessa. Kun menee sortseissa, niin viima kylmättää polvia. Olisko haittaa vai hyötyä? Kohta uimaan "avantoon". Senkään merkitystä polville jne en tiedä.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 9952
  • Ällön ihana mies
Jos luistelu on polvia kysyvää, ja etenkin kun röpöasfaltti täristää, niin kai siinä piilee samalla potentiaaliakin. Jos polviärsytys on sopivaa, voi se tarkoittaa ehkä sitä, että polvet saa elinvoimaiseksi ennätystahtiin.

Ehkä ylipainoisena tyhmin "liike" on seisominen. Jos vaikka joutus olemaan vartijana jalkojen päällä koko päivän, niin siinä voisi käydä ennenpitkää köppänästi. Oliskohan?

"Timmipolvisuojukset" on parhaillaan jalassa. Ehkä näistä olisi polvien tukevoittamiseen luistellessa. Kun menee sortseissa, niin viima kylmättää polvia. Olisko haittaa vai hyötyä? Kohta uimaan "avantoon". Senkään merkitystä polville jne en tiedä.

Kokemukseni ja yleisenkin tietämyksen mukaan polvivaivoihin harvemmin auttaa "sillä paranee, millä tulikin"-tyyppinen tai muukaan rääkkääminen. Toki polvia kuuluu pyöritellä ja mobilisoida kaikkiin suuntiin, mutta kehon painon ollessa päällä kaikenlaiset kallistelut ja huojumiset ärsyttävät kulunutta polvea. Yleensäkin polvi tykkää enemmän liikunnasta, missä liikkeet vaihtelevat kuten salitreeni enemmän kuin saman liikkeen toistamisesta tuntikausia.

Paikoillaan seisominen on tosiaan myrkkyä kulumapolville ja siksi kritisoin nykyistä villitystä työskennellä seisoen.

Ainakaan halpistuista en ole juurikaan hyötyä saanut, lämmittimet voivat olla ok joissain tilanteissa.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707

On koleaa ja sataa. Kävin kuitenkin Saimaassa. Vesi ei tuntunut kovin kylmältä. Oli sen verran nuutunut olo, että oli pakko saada lisää virkistystä. Sitä myös sain.

Ennen uintia mittasin stressitason Samsung:illa. Oli melkein punaisella. Eilen punttisalitreeniä ja edellisellä viikolla kolme kertaa ja muu liikunta päälle. Mennyt lepäillessä tämä päivä.

Olisin olettanut, että kylmä vesi vähentää stressiä, mutta sama lukema, tosin heti uinnin jälkeen. Olettamus perustuu siihen, että kun tuntee käyvänsä hiukan "kuumana", niin kylmä on jotain tuolle vastaista. Luulen olevani oikeassa, mutta en tiedä.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707

Punttisaliharjoittelussa tietyn lihaksen tai lihasryhmän kuormitus saa veren pakkautumaan ko alueelle. Tarkoittanee verisuonten laajenemista sille alueelle, jota tarvitaan. On automaattisesti elimistön tarjoama palvelu. Siis tahdosta riippumaton.

Tuli mieleen erektio tai verenpakkautumat yöllä. Ilmiö tapahtuu myös naisilla, joskin eroja taitaa vähän olla. Pakkautuva veri pitää tietyt alueet paremmassa käyttö-kunnossa. Toisaalta kansan suusta kuultuna samasta asiasta on ilmaisu: Use it, or loose it.

Tuli mieleen se, että kehonosat, kuten lihakset jne, tulisi pyrkiä aktivoimaan ajoittaisesti. Luonnostaan käydään läpi jotain syklejä, tosin vaihtelua voisi lisätä tietoisemmin. Esim lihaksia on miltei pakko liikuttaa päätöksillä, ellei ole sidottu jatkuvampaan rasitukseen esim hengissäsäilymisen takia.

Esim metabolinen oireyhtymä aiheuttaa elimistön rappeutumista. Samoin vanheneminen. Jos rappautumaa tai elimistön alasajaantumista on ehtinyt tapahtua, niin mitähän mahdollisuuksia on palauttaa elinvoimaisuutta takaisin? Voiko esim tukkeutuneille suonille tehdä jotain? Tai vaurioituneelle hermostolle?

Voisiko "pumppaus-hoidosta" löytyä jokin ratkaisu elimistön parempaan vireystilaan saattamiseen? Miten pumppaus tulisi suorittaa? Esimerkki pumppauksesta on isojen liharyhmien intervalliharjoittelu, jolloin sydämen kuormitus nousee ja laskee. Seurauksena on käyttöasteero sepelsuonistossa, millä voi olla positiivisia vaikutuksia.

Intervalli jokaiselle liharyhmälle keskitetysti? Olisiko se hyvä idis?

Itse käyn punttisalilla kaikki lihakset melko tarkkaan läpi, mutta tekemällä vain yhden sarjan, jossa on 10-20 toistoa. Taitaa veri hajaantua vähän joka paikkaan, tosin sydän varmaan käy kovilla ja hengitys. Hiki on tietty ihan jatkuva. Väliin annan sykkeen tulla alas, ja sitten taas uutta nousua ...

Mitenhän eri tavoin voi punttisalilla tai muuten treenaten saada aikaan tehokkaita terveysvaikutuksia? Toki liikunta aina auttaa, mutta jos haluaa tehdä asioita max-vaikuttavasti. Onko elmistön manipuloimisella mitään rajaa terveellisempään suuntaan tehtynä? Jos vain osaa.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 9952
  • Ällön ihana mies
Oma esikuvani treenaamisessa on Jack LaLanne, ensimmäinen varsinainen kuntoilu- ja punttisaliguru, mutta edelleen kaikkein pisimpään oman huippukuntonsa säilyttänyt. Oli hirvittävän kovassa kunnossa 70-vuotiaana ja erittäin kova vielä lähemmäs yhdeksänkymppisenä.

Hän teki joka aamu 1,5 tunnin intensiivisen salitreenin ja sen päälle puoli tuntia uintia tai juoksua. Hän noudatti myös hyvin askeettista diettiä, mihin en valitettavasti itse ole pystynyt.

Jos terveysvaikutuksia hakee, niin paikkaharjoittelu ei ole järkevää vaan kuntoa haetaan liikepattereilla ja kokonaisvaltaisilla liikkeillä.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 12717

Punttisaliharjoittelussa tietyn lihaksen tai lihasryhmän kuormitus saa veren pakkautumaan ko alueelle. Tarkoittanee verisuonten laajenemista sille alueelle, jota tarvitaan. On automaattisesti elimistön tarjoama palvelu. Siis tahdosta riippumaton.

Tuli mieleen erektio tai verenpakkautumat yöllä. Ilmiö tapahtuu myös naisilla, joskin eroja taitaa vähän olla. Pakkautuva veri pitää tietyt alueet paremmassa käyttö-kunnossa. Toisaalta kansan suusta kuultuna samasta asiasta on ilmaisu: Use it, or loose it.

Tuli mieleen se, että kehonosat, kuten lihakset jne, tulisi pyrkiä aktivoimaan ajoittaisesti. Luonnostaan käydään läpi jotain syklejä, tosin vaihtelua voisi lisätä tietoisemmin. Esim lihaksia on miltei pakko liikuttaa päätöksillä, ellei ole sidottu jatkuvampaan rasitukseen esim hengissäsäilymisen takia.

Esim metabolinen oireyhtymä aiheuttaa elimistön rappeutumista. Samoin vanheneminen. Jos rappautumaa tai elimistön alasajaantumista on ehtinyt tapahtua, niin mitähän mahdollisuuksia on palauttaa elinvoimaisuutta takaisin? Voiko esim tukkeutuneille suonille tehdä jotain? Tai vaurioituneelle hermostolle?

Voisiko "pumppaus-hoidosta" löytyä jokin ratkaisu elimistön parempaan vireystilaan saattamiseen? Miten pumppaus tulisi suorittaa? Esimerkki pumppauksesta on isojen liharyhmien intervalliharjoittelu, jolloin sydämen kuormitus nousee ja laskee. Seurauksena on käyttöasteero sepelsuonistossa, millä voi olla positiivisia vaikutuksia.

Intervalli jokaiselle liharyhmälle keskitetysti? Olisiko se hyvä idis?

Itse käyn punttisalilla kaikki lihakset melko tarkkaan läpi, mutta tekemällä vain yhden sarjan, jossa on 10-20 toistoa. Taitaa veri hajaantua vähän joka paikkaan, tosin sydän varmaan käy kovilla ja hengitys. Hiki on tietty ihan jatkuva. Väliin annan sykkeen tulla alas, ja sitten taas uutta nousua ...

Mitenhän eri tavoin voi punttisalilla tai muuten treenaten saada aikaan tehokkaita terveysvaikutuksia? Toki liikunta aina auttaa, mutta jos haluaa tehdä asioita max-vaikuttavasti. Onko elmistön manipuloimisella mitään rajaa terveellisempään suuntaan tehtynä? Jos vain osaa.

No eikös tämä ole ihan sitä fyysisen harjoittelun perushuttua, jossa suorituskykyä nostetaan sopivalla määrällä harjoitusta ja sen jälkeistä palautumista? Veri käsittääkseni aina hajautuu elimistössä vähän joka paikkaan. Muutoinhan oliskin kyseessä jokin vakava tilanne ja kudosvaurion vaara. Sopiva harjoitusmäärä riippuu tietenkin kunkin yksilön olemassaolevasta suorituskyvystä. Liian vähäinen ei kehitä, koska ärsyke on liian matalatasoinen ja liiallinen liian vähäisellä palautumisajalla ei sekään, koska suorituskyky kasvaa vasta levon aikana ja sen jälkeen, kun ensin on palauduttu ennen harjoitusta vallinneelle suorituskyvyn tasolle.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 12717
Oma esikuvani treenaamisessa on Jack LaLanne, ensimmäinen varsinainen kuntoilu- ja punttisaliguru, mutta edelleen kaikkein pisimpään oman huippukuntonsa säilyttänyt. Oli hirvittävän kovassa kunnossa 70-vuotiaana ja erittäin kova vielä lähemmäs yhdeksänkymppisenä.

Hän teki joka aamu 1,5 tunnin intensiivisen salitreenin ja sen päälle puoli tuntia uintia tai juoksua. Hän noudatti myös hyvin askeettista diettiä, mihin en valitettavasti itse ole pystynyt.

Jos terveysvaikutuksia hakee, niin paikkaharjoittelu ei ole järkevää vaan kuntoa haetaan liikepattereilla ja kokonaisvaltaisilla liikkeillä.

Terveysvaikutuksia saadaan kyllä monenlaisellakin treenillä. Mutta toki ensin täytyy itselleen määritellä, millaista suorituskykyä hakee, jotta voi valita sellaista tuottavat treenimuodot. Myös on syytä määritellä tarkemmin, millaisia terveysvaikutuksia hakee, jotta treenin voi sen mukaiseksi suunnitella. Vanhuuden lonkkamurtumaa tai liikkumiskyvyn heikentymistä pelkäävän kannattaa pitää jalkalihaksensa kunnossa. Lihasmassan ylläpito on tärkeää, koska pelkästään ikääntyminen sitä vähentää. Jos lihaksia ei ole, ovat kaatumiset todennäköisempiä ja lyhyenkin pakkoliikkumattomuuden tuottama lihaskato nopeammin toimintakyvylle fataalia.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Veri käsittääkseni aina hajautuu elimistössä vähän joka paikkaan. Muutoinhan oliskin kyseessä jokin vakava tilanne ja kudosvaurion vaara.


Joo, tosin elinten ylläpitoon kuuluva verenkierto voi olla melko pieni verrattuna siihen verenkiertoon, joka saavutetaan kunnon kuormituksella. Ylläpitoverenkierto kattaa koko elimistön ja vie kyllä kunnon siivun kaikesta, mutta ehkä riittävästi löytyy siihen pumppaushoitoon. Helppo kuvitella, miten verisuonet saavat lisää kimmoisuutta kun ne pakotetaan venymään. Tulee mieleen lihasten tietoinen venyttely, mikä tuo lisää liikkuvuutta ja ehkä kimmoisuutta.

Jos lihasryhmän L1 pumppaa verta täyteen, ei veri ehkä pakene nopsasti pumpatulta alueelta. Sen näkee esim kyynervarren lihaksista, jotka pattiintuvat aika herkän oloisesti ja tuntuvasti. Jos siirtyy kyynervarren jälkeen pohkeiden kuorimitukseen, niin se on entistä vähemmän sitten esim hauiksiin. Jne. (esimerkki)

Miten lihasryhmäalueen veret saa lepotilaa vastaaviksi tehokkaasti ilman suurta odottelua? Jos siis hakee levon ja paineen vaihtelua tietyllä alueella.

Sellainen käsitys, että tietyissä lihaksissa pakkauma voi olla erilainen. Esim pohkeissa ja niissä kyynervarren lihaksissa veri tuntuu pysyvän pitemmän aikaa. Jos nyt oikein muistelen. Jos verenkierron painopisteen saa siirrettyä vaikka reisiin, siis tiettyihin suuriin lihasryhmiin, niin näiden kuormittamisen jälkeinen lepo olisi nopsempi tapa saada veren jakauma tasaiseksi ennen uutta tietyn lihasryhmän kuormitusta.

Spekulaatio.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 12717

Joo, tosin elinten ylläpitoon kuuluva verenkierto voi olla melko pieni verrattuna siihen verenkiertoon, joka saavutetaan kunnon kuormituksella. Ylläpitoverenkierto kattaa koko elimistön ja vie kyllä kunnon siivun kaikesta, mutta ehkä riittävästi löytyy siihen pumppaushoitoon. Helppo kuvitella, miten verisuonet saavat lisää kimmoisuutta kun ne pakotetaan venymään. Tulee mieleen lihasten tietoinen venyttely, mikä tuo lisää liikkuvuutta ja ehkä kimmoisuutta.

Kimmoisuus:
"Kimmoisuudella tarkoitetaan kykyä hyödyntää jänne-lihas -yksikköön eksentrisen (jarruttava) lihastyön aikana varastoituvaa elastista energiaa voimantuotossa. Toisin sanoen lihas toimii kuin jousi eli venytyksen aikana se varastoi itseensä energiaa, joka purkautuu venytystä seuraavan lihassupistuksen aikana aikana, jolloin suoritukseen saadaan lisätehoa." http://www.etelaespoonpallo.fi/espa-linja/kokonaisvaltainen-valmennus/fyysinen/kuntotekijat/voima/kimmoisuus/

Kimmoisuus on nopeusvoimaa. Toki liikkuvuutta tarvitaan, jotta se edeltävä venytetty asento saadaan riittäväksi, mutta varsinaisesti venyttely ei kimmoisuutta kasvata, vaan hieman toisenlaiset harjoitteet. Erilaiset hyppelyt, loikat, kiihdytykset ja suunnanvaihtelut kehittävät kimmoisuutta. Riittävä koordinaatiokin on tarpeen, koska voimantuotto nopeasti edellyttää useiden lihasryhmien tarkasti oikein ajoitettua yhteispeliä. Itse asiassa pitkäkestoisen venyttelyn jälkeen juuri räjähtävän voiman tuotto on heikentynyt. Venyttely ei siis ole kimmmoisuutta ja nopeusvoimaa tarvittaville liikkeille ollenkaan hyvä pohjustus.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 9952
  • Ällön ihana mies
Nimenomaan tasainen rasituksen aiheuttama paine, joka kestää vähintään puoli tuntia, luo ja avaa uusia kapillaareja elo hiusverisuonia.

Crossfitin tyyppisellä harjoittelulla puolestaan haetaan lyhytaikaista äärikapasiteettia viemällä suuria lihasryhmiä peräkkäin aivan piippuun.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707

Ok. Verisuonten kimmoisuus voi putkia venyttämällä lisääntyä. Ehkä. Lihaksissa vaikutus siis päinvastainen.

Yhteistä voi olla toiminta-alueen laajentuminen. Verisuonissa laajuus voi vastata viritettyä kuminauhaa. Lihaksen kohdalla venytys on vähän kuin purkkaa venyttäisi. Kimmo vähenee, tai ei siis ainakaan lisäänny.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Nimenomaan tasainen rasituksen aiheuttama paine, joka kestää vähintään puoli tuntia, luo ja avaa uusia kapillaareja elo hiusverisuonia.


Vaikutus voi olla samankaltainen hermostoon. Muistaakseni tutkimusten mukaan tuollainen liikunta ehkäisee tehokkaasti mm alzheimerin taudin puhkeamista ja ehkä myös pahentumista.

Itse huomannut hermoston skarppiuden lisääntymisen liikunnan jälkeen. Biljardi sujuu usein eriyisellä helppoudella kun sitä pelaa fyysisen ponnistelun jälkeen. Biljardi on pitkälle henkinen, eli hermostollinen juttu, eli siihen näyttäis kohdistuvan parannusta suoralla fyysisellä ponnistelulla. Kyseessä voi olla toki jotkin hormonit tmv, tosin niitä voi verrata hermoston perustekijöihin ehkä pitemmän ajan vaikutuksenkin puolesta. En tiedä.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 9952
  • Ällön ihana mies
Itse käyn punttisalilla kaikki lihakset melko tarkkaan läpi, mutta tekemällä vain yhden sarjan, jossa on 10-20 toistoa. Taitaa veri hajaantua vähän joka paikkaan, tosin sydän varmaan käy kovilla ja hengitys. Hiki on tietty ihan jatkuva. Väliin annan sykkeen tulla alas, ja sitten taas uutta nousua ...

Mitenhän eri tavoin voi punttisalilla tai muuten treenaten saada aikaan tehokkaita terveysvaikutuksia? Toki liikunta aina auttaa, mutta jos haluaa tehdä asioita max-vaikuttavasti. Onko elmistön manipuloimisella mitään rajaa terveellisempään suuntaan tehtynä? Jos vain osaa.

Kokeilepa tehdä vaikkapa kahta-kolmea vaativaa liikettä vaikkapa vain 5-10/toistolla ja melko lyhyellä palautuksella. Siis kiertäen liike 1-liike 2-liike 3 ja taas liike 1-2-3 jne vaikka kolme kierrosta ja sitten kolmella uudella liikkeellä sama juttu. Palautusta sen verran että tekniikka pysyy, muttei enempää. Liikkeet voivat olla vastaisia suunnan (työntö/veto) tai kehonosan (ala/yläkroppa) suhteen ja/tai hyvin kokonaisvaltaisia (esim burpee, thruster, maastaveto, etukyykky, rinnalleveto+punnerrus, keskivartalopidot jne). Tällainen treeni pistää aineenvaihdunnan ja hormonit hyrräämään todella tehokkaasti.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 12717

Ok. Verisuonten kimmoisuus voi putkia venyttämällä lisääntyä. Ehkä. Lihaksissa vaikutus siis päinvastainen.

Yhteistä voi olla toiminta-alueen laajentuminen. Verisuonissa laajuus voi vastata viritettyä kuminauhaa. Lihaksen kohdalla venytys on vähän kuin purkkaa venyttäisi. Kimmo vähenee, tai ei siis ainakaan lisäänny.

Puhutko nyt joustavuudesta vai kimmoisuudesta. Ne eivät ole sama asia.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
En ole oikeastaan koskaan pitänyt punttiksesta, koska se homma edellyttää suunnitelmallisuutta, eikä se ole vahvin alueeni. Haluan pitää kaiken niin yksinkertaisena kun vain mahdollista, siksi oma lajini on aina ollut juoksu. Tein sitä nuoruudessani aika paljonkin, ja juoksin jopa piiritasolla kilpaa. No tietysti jo silläkin tasolla harjoitukset vaativat suunnittelua, mutta se perusmättö on kyllä todella yksinkertaista: kevyttä juoksua 1-2 kertaa päivässä, riittävän pitkää matkaa.

Olen myös huomannut, että aerobinen liikunta on ainoa varma tapa pitää paino kurissa. Mutta se siis tarkoittaa semmoista 20km päivässä mättämistä. Kaikki muu tulee epäonnistumaan, koska taas tulee vastaan se suunnitelmallisuus. Dieettien suunnitteleminen ja niistä kiinni pitäminen jne.

Mättäminen on taakse jäänyttä elämää, koska ei vaan enää paikat kestä ja toisaalta se on melko tavalla kaiken mun poissulkevaa. Siksipä vain lihoan ja rapistun.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 9952
  • Ällön ihana mies
Juokseminen oli ensimmäinen ja huonoin liikuntalajini vaikka sitä aika pitkään ja tavoitteellisesti harrastinkin. Harvoin sujui, aina oli flunssia ja hirveä makeanhimo, vuoroin hirveän väsynyt tai ylikierroksilla, nukkuminen huonoa eikä tehnyt pääkopallekaan hyvää. Enää en aio juosta metriäkään.

Nykyinen fitnesstyyppinen liikunta huomioi ihmisen kokonaisvaltaisemmin ja erilaisia kehitettäviä osa-alueita on verrattomasti enemmän, mikä tekee treenaamisesta niin  mielekästä ja vaihtelevaa, että siitä jaksaa innostua vielä lähes 40 vuoden katkeamattoman harjoittelun jälkeenkin.

Mutta voihan juoksu sopia jollekin kiireiselle ihmiselle, joka ei hae liikunnalta mitään muuta kuin yksinkertaisen nopean fyysisen rasituksen.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Juokseminen oli ensimmäinen ja huonoin liikuntalajini vaikka sitä aika pitkään ja tavoitteellisesti harrastinkin. Harvoin sujui, aina oli flunssia ja hirveä makeanhimo, vuoroin hirveän väsynyt tai ylikierroksilla, nukkuminen huonoa eikä tehnyt pääkopallekaan hyvää. Enää en aio juosta metriäkään.

Ihan viisas valinta sinänsä, ei se kovin helppoa aluksi ole, ja vammat ovat taattuja ennemmin tai myöhemmin. Nuo sinun kuvaamasi oireet ovat oppikirjaesimerkkejä ylirasituksesta, eli olet vain vetänyt liian kovaa. Silloin kun on hyvä kunto ja juoksu sujuu, kevyet lenkit ovat todella kevyttä, suorastaan lepoa. Juoksijat puhuvatkin "palauttavista" lenkeistä.

Jos pitäisi järkiperusteilla valinta kuntoilumuoto, niin kyllä se sitten punttisali olisi, tai sitten uiminen.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 9952
  • Ällön ihana mies

Jos pitäisi järkiperusteilla valinta kuntoilumuoto, niin kyllä se sitten punttisali olisi, tai sitten uiminen.

Saliharjoittelun ja uinnin yhdistelmä on aika ihanteellimen combi. Uiminen on lopultakin ainoa oikeasti palauttava laji, koska siinä ei synny mitään iskutusta ja siihen yhdistyy yleensä saunominen.

Tuli kyllä juostua liian kovaa tai ainakin tasapaksusti, muttei juokseminen muutenkaan ollenkaan sopinut päivärytmiini, tavoitteisiini ja temperamenttiini. Mainoksissa juostaan solisevien vuoristopurojen yli, todellisuudessa yleensä jäistä asvalttia pakokaasuista nauttien.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6368

Mutta voihan juoksu sopia jollekin kiireiselle ihmiselle, joka ei hae liikunnalta mitään muuta kuin yksinkertaisen nopean fyysisen rasituksen.

Juoksusta voi saada suurimmat eufrodiat (meniköhän tuo sana nyt oikein, no välikö hällä) Kunhan sitä ei tee inttensiivisenä suorituksena, vaan niinkuin lapset jotka sen osaavat, juoksevat ja kävelevät vuoron perään ja muutenkin ovat samalla kiinnostuneita kaikesta ympärillään.


Tosin itsekin tein aikoinaan yli parinkymmenen kilometrin lenkkejä joissa usein ajantaju katosi ja voi todeta, että tässäkö jo ollaan.

Nykyisin vääntelen mutkatankolla kotona, punnertelen, teen etukyykkyjä jne, lihaskunnon ylläpitoa. No niskan takaakin teen vielä parin kolmenkymmenen sarjoja sillä neljänkymmenen kilon painolla joka minulla on. Eihän se hieman vajaa satakiloselle paljon ole.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 9952
  • Ällön ihana mies
. No niskan takaakin teen vielä parin kolmenkymmenen sarjoja sillä neljänkymmenen kilon painolla joka minulla on. Eihän se hieman vajaa satakiloselle paljon ole.

Kyllä se aika paljon on, hartiapankkia löytyy varsin mukavasti. Pystypunnerrusvoima ja - kestävyys on muuten tulevan kesän pääprojektini. Kuulien kanssa touhutessa on päässyt pahasti rapistumaan.
Jumala armahtaa, Majuri ei.