Kirjoittaja Aihe: Vanhuus. Mitä se on?  (Luettu 11194 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16682
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #20 : su 17.07.2016, 00:18:10 »
Suoraan sanoen hieman v....aa se, että tulevaisuudessa joudun hoitamaan isääni, jonka kunto huononee. Tottakai isääni rakastan, mutta tiedän sen, että huolenpito tulee olemaan raskasta. Kaikki jälkeläiset/sukulaiset ovat maailmalla, olen ainoa lähellä. Ikävä sanoa näin, mutta kun kuolema tulee, toivottavasti tulee nopeasti, ei hiljakseen.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 10234
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #21 : su 17.07.2016, 15:40:33 »
Tässä se vanhuus tiivistyy. :)

"Vanhuus on sarja nöyryytyksiä" -Oscar Wilde.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #22 : su 29.01.2017, 20:32:12 »
Kummankin vanhempani kuoltua ennen aikojaan ainoa vanhus jota minun pitää ajatella tulen olemaan minä itse. Kammottaa ajatuskin muiden armoille ajautumisesta. Katselin vajaa parituntisen ohjelman joka käsitteli Pikku Kakkosen historiaa, ja ohjelmassa eräässä vaiheessa kurkattiin vanhainkotiin jossa mummot asettuivat nätisti rinkiin katselemaan televisiosta Pikku Kakkosta. Hoitaja tai mikä lie vastuuhenkilö vakuutteli ettei täällä ketään moiseen pakoteta, että ihan itse haluavat. Ja korosti ettei vanhus muutu lapseksi jälleen. Ilmeisesti Pikku Kakkosen katselu miellytti sen takia ettei ohjelmassa ole mitään järin häiritsevää materiaalia.

Voin kyllä itsekin välillä katsoa vaikka animaatioita, mutta päässäni lilluu epämääräinen muistikuva että edes lapsena en järin tykännyt Pikku Kakkosen juontajien välispiikeistä. Se lässyttäminen ei vaan innosta yhtään. Ja nyt ajatuskin siitä että vanhana pitäisi alkaa tuijottamaan tyhmänä jotain lastenohjelmaa alkoi ällöttää yli kaiken. Mutta tietysti jos nuorison kotkotukset eivät jaksa enää kiehtoa, niin aina mieluummin vaikka Grimmin satuja. Mutta ei mitään lääp lääp Minttu menee hammaslääkäriin tät tät, yäk. Miksi kiinnostuisin lastenkulttuurista kun ei ole ollut omiakaan lapsia. Hyvä tarina sensijaan, se kyllä käy.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16682
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #23 : su 29.01.2017, 22:02:18 »
Laika vai Ramppi trollailee täälläkin... :(
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #24 : su 29.01.2017, 22:12:53 »
Laika vai Ramppi trollailee täälläkin... :(

No jos menee vaihtamaan nikkiä, niin takautuvasti kaikki vanhat postaukset menevät sitten sille uudelle nimelle. Ei siinä sen kummempaa.

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 2398
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #25 : su 29.01.2017, 23:43:04 »
Tässä vanhenemisessa nyt harmittaa ehkä eniten se, että lapset ovat kaikki muuttaneet kauas pois kotoa. Itse pitää jo jonkunverran huolehtia omista vanhemmista, minkä teen mielelläni, mutta miten nuo jälkikasvut huolehtivat minusta - etänä, satojen kilometrien päästä. Vaimo tosin on vielä terve ja hyväkuntoinen, kuten minäkin, mutta saattaa tuo vaikka kyllästyä ja lähteä, vaikka olen koittanut viihdyttää, tylsää ei ole ainakaan ollut.

Vituttaa ihan sikana jos joutuu jonnekin ennenaikojaan kalkkeutuneitten kanssa samaan kämppään jumppaamaan. Taidan ryhtyä superagressiiviseksi demonstraattoriksi josta tulee maamme kuuluisin mielenosoituksessa ammuttu marttyyri. Näen silmissäni otsikon: "Poliisi ampui 87-vuotiaan mielenosoittajan, kansa raivoissaan".

Vielä kun saisi kuvansa etusivulle jossa poliisin ampuma kuoleva vanhus näyttää keskisormea vallanpitäjille ja selvä erektio näkyy housunkauluksessa.
Yleinen mielipide on aina väärässä

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #26 : ma 30.01.2017, 12:00:24 »
Minä en tajua näitä perhejuttuja ollenkaan. Joitakin aikoja sitten nimim. Safiiri selitti että jos tekee useita lapsia peräjälkeen, niin tiivistahtisuus johtuu siitä että näin pääsee lapsista nopeammin eroon. Nyt on sitten tämä että kun lapsista on päässyt eroon, niin kaipaa että nämä tulisivat hoitajiksi. Perheellisten elämä ei tunnu olevan mitään muuta kuin hapuilua niiden ääripäisen välissä että ollako lasten kanssa vaiko eikö olla. Kun niitä on, niistä halutaan eroon, sitten kun on päästy, niin surraan perään.

Lapsettomana elämä on erilaista. Vaikea sanoa onko parempi vai huonompi tilanne. Nyt kun jo 40+ iässä on kokoajan yksin, niin onko se sitten erilaista jos elää tosi vanhaksi ja on 80+ iässä yksin. Raihnaisempi tietysti on.

Ehkä "epäsosiaalisille" vanhuksille kannattaisi olla omat osastonsa vanhusvarastoissa. Niissä tiloissa ei edellytettäisi että osallistuu jokaiseen naurettavaa jos sul' lysti on niin kädet yhteen lyö -vammailuun. Saa touhuta omiaan omissa oloissaan, sen minkä pystyy. Toivottavasti kehitys kehittyy ja tulee hoivarobotit. Ennemmin minä sellaisen kanssa operoisin, kuin jonkun virkaintoisen muijan joka kuvittelee että hän määrää minun elämästäni.

socrates

  • Vieras
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #27 : ma 30.01.2017, 12:09:35 »
Minä en tajua näitä perhejuttuja ollenkaan. Joitakin aikoja sitten nimim. Safiiri selitti että jos tekee useita lapsia peräjälkeen, niin tiivistahtisuus johtuu siitä että näin pääsee lapsista nopeammin eroon. Nyt on sitten tämä että kun lapsista on päässyt eroon, niin kaipaa että nämä tulisivat hoitajiksi. Perheellisten elämä ei tunnu olevan mitään muuta kuin hapuilua niiden ääripäisen välissä että ollako lasten kanssa vaiko eikö olla. Kun niitä on, niistä halutaan eroon, sitten kun on päästy, niin surraan perään.

Lapsettomana elämä on erilaista. Vaikea sanoa onko parempi vai huonompi tilanne. Nyt kun jo 40+ iässä on kokoajan yksin, niin onko se sitten erilaista jos elää tosi vanhaksi ja on 80+ iässä yksin. Raihnaisempi tietysti on.

Ehkä "epäsosiaalisille" vanhuksille kannattaisi olla omat osastonsa vanhusvarastoissa. Niissä tiloissa ei edellytettäisi että osallistuu jokaiseen naurettavaa jos sul' lysti on niin kädet yhteen lyö -vammailuun. Saa touhuta omiaan omissa oloissaan, sen minkä pystyy. Toivottavasti kehitys kehittyy ja tulee hoivarobotit. Ennemmin minä sellaisen kanssa operoisin, kuin jonkun virkaintoisen muijan joka kuvittelee että hän määrää minun elämästäni.

Ihminen lisääntyy tavallaan väärään aikaan sikäli, että noin kolmekymppisenä sitä on olevinaan kaikenlaista lastenhoitoa tärkeämpääkin puuhaa kuten urasuunnitelmia ja harrastuksia. Toisaalta kyllä se lasten kanssa oleminenkin on tärkeää ja siksi ei turhaan puhuta ruuhkavuosista, kun ihmiset yrittävät elää yhtäaikaa useaa elämää.

Isoisäiässä omat jutut eivät tunnu enää niin tärkeiltä ja voisi priorisoida lasten kanssa olemiseen, mutta sitten taas alkaa lasten melske häiritä, valvomista ei kestä ja krempat iskevät päälle.

Ei ole mitään hyvää aikaa olla vanhempi. Jotain kannattaa karsia elämästä pois, kun lapsia tulee, että jää niillekin aikaa. Muuten katuu myöhemmin.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 15485
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #28 : ma 30.01.2017, 14:09:12 »
Minä en tajua näitä perhejuttuja ollenkaan. Joitakin aikoja sitten nimim. Safiiri selitti että jos tekee useita lapsia peräjälkeen, niin tiivistahtisuus johtuu siitä että näin pääsee lapsista nopeammin eroon. Ä[

Juu etpä varmasti tajua, kun ymmärrät lahjakkaasti täysin väärin.

Siis - jos tekee lapset suht peräjälkeen ei tarvitse samaan aikaan sekä elää vauvaperheen elämää että olla vaikkapa teini-ikäise vanhempana. Mulle ainakin sopii paremmin sellainen versio, jossa se pikkulapsivaihe menee ohi sentään kymmenessä vuodessa, eikä jatku lähes ikuisesti. Eihän ne lapset minnekään katoa edes silloin, kun aikuisia ovat. Hölmö se on, joka luulee, että kerran lapsi on aina lapsi. Mulle paljon antoisampaa on se, kun näkee lasten vaiheittain muuttuvan aikuisiksi. Onhan ne silti aina mun lapsi. Jopa asuessaan muualla. Ei lapsista koskaan eroon pääse. Se yhdessäoleminen vain muuttaa muotoaan ja suhde vanhemman ja lapsen välillä kehittyy.

Lainaus
Nyt on sitten tämä että kun lapsista on päässyt eroon, niin kaipaa että nämä tulisivat hoitajiksi. Perheellisten elämä ei tunnu olevan mitään muuta kuin hapuilua niiden ääripäisen välissä että ollako lasten kanssa vaiko eikö olla. Kun niitä on, niistä halutaan eroon, sitten kun on päästy, niin surraan perään.

Noin käy nimenomaan silloin, kun lapset on tehty pitkin välein ja viimeiset lähtee kotoa vanhempien jo ollessa eläkeiässä. Sen sijaan JOS kuopuskin on syntynyt joskus 30 vuoden iässä, niin sitä elämää ennen mitään hoivan tarvetta on kyllä tiedossa vanhemmilla monta vuosikymmentä.

Lainaus

Ehkä "epäsosiaalisille" vanhuksille kannattaisi olla omat osastonsa vanhusvarastoissa. Niissä tiloissa ei edellytettäisi että osallistuu jokaiseen naurettavaa jos sul' lysti on niin kädet yhteen lyö -vammailuun. Saa touhuta omiaan omissa oloissaan, sen minkä pystyy. Toivottavasti kehitys kehittyy ja tulee hoivarobotit. Ennemmin minä sellaisen kanssa operoisin, kuin jonkun virkaintoisen muijan joka kuvittelee että hän määrää minun elämästäni.

Oma mummoni oli sydänjuuriaan myöten loukkaantunut, kun jossain vanhusten päivätoimintakerhossa yritettiin ehdottaa askartelua. Tuli vihaisena kotiin tekemään oikeesti hyödyllisiä asioita - ruuanlaittoa, siivomista, vaatteiden paikkaamista. Puhisi vain, ettei ole mikään pikkulapsi, joka voidaan laittaa askartelemaan äitienpäiväkortteja.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 3086
  • Väärinajattelija
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #29 : ma 30.01.2017, 14:24:59 »
...hapuilua niiden ääripäisen välissä että ollako lasten kanssa vaiko eikö olla. Kun niitä on, niistä halutaan eroon, sitten kun on päästy, niin surraan perään.

Olen huomannut, että on olemassa ns. parisuhdeihmisiä, joilla ei ole kovin vahva minä. Minulla on ystävä, joka on jo vuosikausia potenut sitä, että hänen suhteensa mieheensä ei ole kovin hyvä. Kun heitä tapaa yhdessä, niin yleensä aina ilmenee heidän välillään jotain erimielisyyttä ja köydenvetoa. Viime kesänä ystäväni ehdotti päiväretkeä luontokohteeseen Tammisaaren lähellä (hänellä on auto, minulla ei). Hän ehdotti sopivaa päivää lyhyellä varoitusajalla, joka ei sitten sopinutkaan minulle. Kun kysyin jälkeen päin, oliko hän käynyt retkellä, hän sanoi, ettei ollut. Tällöin hoksasin, että parisuhdeihmiset eivät juuri tee asioita yksin. Saattavat mieluummin lähteä vaikka kränäävän parinsa kanssa tai jonkun ”huonommankin” ystävän, mutta eivät yksin. Tällaisia paririippuvaisia on myös yksin elävissä ihmisissä. Siis sellaisia, jotka eivät koskaan mene mihinkään tapahtumaan, elokuviin tai matkalle tai retkelle yksin. Minusta tämä tuntuu kovin rajoittuneelta. Perheellisille on myös ominaista, että yleensä mikä tahansa perhetapaaminen menee ystävien edelle. Perheenjäsenten puheluihin pitää näköjään myös vastata aina ja kaikkialla.
Minä tässä vain, anteeksi.

socrates

  • Vieras
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #30 : ma 30.01.2017, 15:16:21 »
Perheen kanssa tyypillisesti tehdään sen tyyppisiä asioita, että niitä ei ole kauhean mielekästä tehdä yksin tai niihin on ainakin vuosien saatossa kertynyt tapoja ja oheistoimintoja, jotka vaativat seuraa.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #31 : ti 31.01.2017, 12:45:28 »
...hapuilua niiden ääripäisen välissä että ollako lasten kanssa vaiko eikö olla. Kun niitä on, niistä halutaan eroon, sitten kun on päästy, niin surraan perään.

Olen huomannut, että on olemassa ns. parisuhdeihmisiä, joilla ei ole kovin vahva minä. Minulla on ystävä, joka on jo vuosikausia potenut sitä, että hänen suhteensa mieheensä ei ole kovin hyvä. Kun heitä tapaa yhdessä, niin yleensä aina ilmenee heidän välillään jotain erimielisyyttä ja köydenvetoa. Viime kesänä ystäväni ehdotti päiväretkeä luontokohteeseen Tammisaaren lähellä (hänellä on auto, minulla ei). Hän ehdotti sopivaa päivää lyhyellä varoitusajalla, joka ei sitten sopinutkaan minulle. Kun kysyin jälkeen päin, oliko hän käynyt retkellä, hän sanoi, ettei ollut. Tällöin hoksasin, että parisuhdeihmiset eivät juuri tee asioita yksin. Saattavat mieluummin lähteä vaikka kränäävän parinsa kanssa tai jonkun ”huonommankin” ystävän, mutta eivät yksin. Tällaisia paririippuvaisia on myös yksin elävissä ihmisissä. Siis sellaisia, jotka eivät koskaan mene mihinkään tapahtumaan, elokuviin tai matkalle tai retkelle yksin. Minusta tämä tuntuu kovin rajoittuneelta. Perheellisille on myös ominaista, että yleensä mikä tahansa perhetapaaminen menee ystävien edelle. Perheenjäsenten puheluihin pitää näköjään myös vastata aina ja kaikkialla.

Itse kävisin vaikka kaikkialla mieluiten yksin, koska en tykkää kompromisseista eli siitä etten saakaan yksinäni päättää a) mihin mennään b) mitä siellä tehdään c) kauanko siellä ollaan. Olen tavattomasti nauttinut (jopa tällä ikimasentuneella ja apaattisella päälläni) kesäisin siitä että saan oleilla rantsuissa vaikka koko päivän ilman että siinä on joku malttamaton marisija vierellä ränkyttämässä. Ainoa reissun pilaaja on yleensä sää (parina kesänä melkein joka reissusta sää nappasi oman vitutusveronsa...), jonkin verran jotkut ventovieraat ihmiset jotka eivät osaa pitää turpaansa kiinni missään.

Mutta heti jos pitäisi vähän vaikeammin saavutettavaan kohteeseen päästä, niin no can do. Koska minulla ei ole omaa autoa eikä edes ajokorttia, enkä ole halukas tai toisaalta välttämättä kykeneväkään talsimaan 30 km putkeen 20 kg rinkka selässä, muutama minulle hyvin tärkeä luontokohde on ollut vuosia ulottumattomissani. Ulkomaan matkat sensijaan koen jo ajatuksena vaikeaksi, koska en minä uskalla lähteä uppo-outoihin paikkoihin yksinäni hortoilemaan. Pakettimatkat taas eivät oikein kiehdo; täytyy tosin tutustua asiaan vielä. En siis ole kertaakaan elämässäni käynyt ns. etelässä... Minulle kovin rakas Englannin reissu 90-luvun alussa tuli suoritettua silloisen kumppanin Ladalla ajellen, yöt oltiin teltassa leirintäalueilla.

Kaiken kruunaa se että toinen kissoistani on ongelmakissa jota ei voi ottaa edes syliin. Kiikutapa siis sellainen ensin lekurille rokotuksiin ja sitten johonkin lemmikkihoitolaan. Josko edes huolisivat sinne elukkaa jota ei voi käsitellä.

Kyllä elämä on monin tavoin helpompaa kun tuntee ihmisiä joilta saa apua tai joista saa kaverin reissuille. Tunnen minäkin muutaman ihmisen nykyään, mutta enpä usko että heistä on sen paremmin reissulla kuin avuksikaan. (Kremppaakin löytyy repertuaarista.)

Harmittanut äitini puolesta ettei ehtinyt matkustella ennen kuin kuolo korjasi. Mutta hänen kohdallaan en tiedä josko olisi halunnutkaan. Itse kyllä haluaisin ennen vanhuutta nähdä jotain muutakin kuin lähimmät kunnat ja kaupungit. Taikka vaikka vanhanakin. Mutta ei se tunnu oikealta eikä rehdiltä alkaa keräilemällä keräilemään kavereita sitä varten että heistä saisi hyödyt irti. Toisaalta jos hekin haluaisivat matkalle, niin mikäs siinä. Mutta kun eniten olisi kyllä tosiaan hyödyksi semmoinen joka viitsisi käydä ruokkimassa kissani, ettei tarvitse retuuttaa niitä minnekään.  :P

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #32 : ke 01.02.2017, 11:04:22 »
Tässä nyt tietysti on taas rääkyvä vääryys kun taksat sen kuin nousevat aina vaan, mutta toisinaan on ihmetyttänyt että miten ihmeellisiin, rahaa nieleviin temppuihin vanhat ihmiset ryhtyvät ihan vaikka vaan periaatteen vuoksi.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/201701312200062512_uu.shtml

(Katsokaa linkistä, kyllä se säilyy ikuisesti koska on Iltalehden linkki.)

Vai onko se sitten vaan niin että syrjäseudulla on pakko ajaa helvetisti että saa edes postin liikkeelle. Jotenkin kummalta kuulostaa koko juttu.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #33 : pe 03.02.2017, 18:47:26 »
Ennenvanhaan sadistit (=hullut) menivät duunin hullujenhuoneelle. Nykyään he ilmeisesti menevät laitoksiin joissa "hoidetaan" (lue: säilötään) vanhuksia.

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/tiedotonta-vanhusta-hakattiin-sangyssa-potilaan-eristys-ilman-lupaa-tallaisia-rikoksia-kupittaan-kauhujen-sairaalassa-epaillaan/6296362

Yhtä miehistä epäillään törkeästä pahoinpitelystä, sillä tämän uskotaan lyöneen nyrkeillä 80-vuotiasta sängyssä makaavaa miestä, joka oli osittain tiedottomassa tilassa. Tapaus sattui vuonna 2009.

Vanhus on halvempi kuin nyrkkeilysäkki.

Lisäksi poliisin mukaan on syytä epäillä hoitajien kehottaneen muita hoitajia antamaan niin sanottuja tarvittavia lääkkeitä ilman niiden kirjaamista. Yhden hoitajista epäillään myös antaneen itse lääkkeitä ilman lääkärin määräystä.

En ihmettelisi vaikka yksi tarvittavista lääkkeistä paljastuisi rotanmyrkyksi. Mutta se tosin saattaisi erottua jos vanhukselle joku vaatisi ruumiinavausta. No, kyllähän noita myrkkyjä on joilla pääsee liioista hoidettavista (hakattavista) eroon. Insuliinihan on ilmeisesti kova sana näissä asioissa.

Hoitajien osalta on kirjattu yhteensä kolmetoista rikosnimikettä: kuusi pahoinpitelyä, kaksi pahoinpitelyn yritystä, yksi törkeä pahoinpitely ja vapauden riisto. Lisäksi hoitajia epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta. Törkeää pahoinpitelyä lukuunottamatta epäillyt rikokset tapahtuivat vuonna 2013. Poliisi on lähettänyt rikoksia koskevan pöytäkirjan syyteharkintaan.

Tutkinnassa tuli edellämainittujen rikosten lisäksi ilmi epäilty pahoinpitely, jossa hoitajan epäillään pahoinpidelleen yksittäistä potilasta vuoden vaihteessa 2015–2016. Asia on saatettu syyteharkintaan toukokuussa 2016. Henkilö ei ole epäiltynä muissa ilmoituksissa.

Lisäksi poliisi on saattanut syyteharkintaan kaksi esitutkintaa, joissa henkilöiden epäillään toimineen valesairaanhoitajina Turun kaupungin sairaalassa.


Pakko painaa pitkää päivää! Eli ehtiväisiä on oltu.

socrates

  • Vieras
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #34 : pe 03.02.2017, 18:52:37 »
Ennenvanhaan sadistit (=hullut) menivät duunin hullujenhuoneelle. Nykyään he ilmeisesti menevät laitoksiin joissa "hoidetaan" (lue: säilötään) vanhuksia.

http://www.mtv.fi/uutiset/rikos/artikkeli/tiedotonta-vanhusta-hakattiin-sangyssa-potilaan-eristys-ilman-lupaa-tallaisia-rikoksia-kupittaan-kauhujen-sairaalassa-epaillaan/6296362

Yhtä miehistä epäillään törkeästä pahoinpitelystä, sillä tämän uskotaan lyöneen nyrkeillä 80-vuotiasta sängyssä makaavaa miestä, joka oli osittain tiedottomassa tilassa. Tapaus sattui vuonna 2009.

Vanhus on halvempi kuin nyrkkeilysäkki.

Lisäksi poliisin mukaan on syytä epäillä hoitajien kehottaneen muita hoitajia antamaan niin sanottuja tarvittavia lääkkeitä ilman niiden kirjaamista. Yhden hoitajista epäillään myös antaneen itse lääkkeitä ilman lääkärin määräystä.

En ihmettelisi vaikka yksi tarvittavista lääkkeistä paljastuisi rotanmyrkyksi. Mutta se tosin saattaisi erottua jos vanhukselle joku vaatisi ruumiinavausta. No, kyllähän noita myrkkyjä on joilla pääsee liioista hoidettavista (hakattavista) eroon. Insuliinihan on ilmeisesti kova sana näissä asioissa.

Hoitajien osalta on kirjattu yhteensä kolmetoista rikosnimikettä: kuusi pahoinpitelyä, kaksi pahoinpitelyn yritystä, yksi törkeä pahoinpitely ja vapauden riisto. Lisäksi hoitajia epäillään virkavelvollisuuden rikkomisesta. Törkeää pahoinpitelyä lukuunottamatta epäillyt rikokset tapahtuivat vuonna 2013. Poliisi on lähettänyt rikoksia koskevan pöytäkirjan syyteharkintaan.

Tutkinnassa tuli edellämainittujen rikosten lisäksi ilmi epäilty pahoinpitely, jossa hoitajan epäillään pahoinpidelleen yksittäistä potilasta vuoden vaihteessa 2015–2016. Asia on saatettu syyteharkintaan toukokuussa 2016. Henkilö ei ole epäiltynä muissa ilmoituksissa.

Lisäksi poliisi on saattanut syyteharkintaan kaksi esitutkintaa, joissa henkilöiden epäillään toimineen valesairaanhoitajina Turun kaupungin sairaalassa.


Pakko painaa pitkää päivää! Eli ehtiväisiä on oltu.

Veikkaisin, ettei kyseessä ole kuitenkaan ollut tiedottomia tai edes muuten passiivisia harmittomia vanhuksia vaan sellaisia oikuttelijoita, jotka saavat kenen tahansa puristamaan nyrkkiä taskussaan, mutta tuolla se nyrkki on valitettavasti vedetty esiin.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 3086
  • Väärinajattelija
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #35 : pe 03.02.2017, 19:38:20 »
on olemassa ns. parisuhdeihmisiä...Saattavat mieluummin lähteä vaikka kränäävän parinsa kanssa tai jonkun ”huonommankin” ystävän, mutta eivät yksin. Tällaisia paririippuvaisia on myös yksin elävissä ihmisissä. Siis sellaisia, jotka eivät koskaan mene mihinkään tapahtumaan, elokuviin tai matkalle tai retkelle yksin. Minusta tämä tuntuu kovin rajoittuneelta.

Pointtina siis oli, etten käsitä sitä, miten paljosta nämä paririippuvaiset luopuvat kun eivät lähde yksin minnekään. (Auton puuttuminen on ihan oma tekninen hankaluutensa, joka ei sellaisenaan liity aiheeseen.) Mikä ihmeen taantuminen siinä tulee kun vaikka väkisin raahataan sitä kränäävää puolisoa/huonompaa ystävää mukaan jonnekin, missä sitten ei ole kivaa, koska kränätään. Miksei voi mennä yksin? Mikä siinä on niin vaikeaa? Tai ehkei siinä ole tapahtunut mitään taantumista, vaan paririippuvainen on alunperinkin sellainen ihmistyyppi, ettei saa yksin mentyä minnekään ihan vain kokemaan, olemaan tai tekemään.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16520
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #36 : pe 03.02.2017, 19:45:54 »
Olen jokusen kerran pyörinyt paikallisessa mielenterveysyhdistyksessä ja alusta asti sen suurin ongelma on tainnut olla se että käytännössä kyseessä on mummokerho. Muutama papparainenkin toki on, mutta kyllähän nyt herra paratkoon nuoremmillakin ihmisillä voi viirata päästä, eli ei kai mielenterveysyhdistyksen jäsenyyden kriteeri se voi olla että olet jo 65 plus?! Tämä ikäihmisyys aiheuttaa tietysti sen että kauhean reippaita yhteisjuttuja ei voida järjestää, kun kuka klinkkaa minkäkin apuvälineen kanssa että pystyssä pysyisi. En nyt tarkoita mitenkään dissata vanhuksia, mutta minusta tuntuisi kyllä paremmalta että olisi pari ikäryhmää näissä jutuissa. Nuoremmat ja keski-ikäiset ehkä vielä jaksaisivat. Nyt tilanne on se että vanhat eivät jaksa edes tiedottaa mistään jutuista mitenkään, eli jälleen kerran törmään siihen että kaveriklikit tietävät kyllä kaikesta kaiken, mutta minä en, kun en satu olemaan kenenkään henk.koht. kaveri. Nettiähän ei tietenkään hyödynnetä, tai sinne kirjoitellaan niin sekavia että niistä ei ota pirukaan selvää. Minä EN ole ihminen joka alkaa soittelemaan ja lässyttämään asioista, koska olen orientoitunut hoitamaan jutut netin kautta...

Sen kerran kun sitten olin jotenkin saanut tietoa että olisi eräs tapahtuma jossakin, niin lähdin sitten sinne ja oli kivaa kun edes joku syy oli olla kotoa kerrankin pois. Mutta narinaa siellä joku näistä vanhuksista sitten kumminkin piti. Olisi sitten jäänyt kotiinsa, ei sinne ollut mikään pakko kaikkien osallistua - mutta kaveriklikkien pitää tietenkin nimenomaan lähteä aina porukalla, huvitti joku juttu tai ei.

Minä yritän olla tyytyväisen ja valppaan oloinen sellaisissakin tilaisuuksissa joissa koen etten oikein viihdy. Kun kerta mennyt olen paikan päälle ja siellä sitten joku vaikkapa pitää suurella vaivalla duunaamansa luentoa, niin minusta on äärimmäisen loukkaavaa että olisi siellä naaman norsunvitulla ja muutenkin tympiintyneen oloinen.

Tuli aikoinaan asuttua yhdellä paikkakunnalla jonka väki ei kuulema koskaan käynyt yhtään missään. Kököttivät vaan siellä kunnassaan ja kyttäilivät pahansuovasti kaikki muukalaiset. Minustakin keksivät jotain juoruttavaa (ja siinä saa käyttää mielikuvitusta jo tosissaan, että meikäläisestä keksii, sen verran tylsä hiirulaistapaus).

socrates

  • Vieras
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #37 : pe 03.02.2017, 19:52:26 »
on olemassa ns. parisuhdeihmisiä...Saattavat mieluummin lähteä vaikka kränäävän parinsa kanssa tai jonkun ”huonommankin” ystävän, mutta eivät yksin. Tällaisia paririippuvaisia on myös yksin elävissä ihmisissä. Siis sellaisia, jotka eivät koskaan mene mihinkään tapahtumaan, elokuviin tai matkalle tai retkelle yksin. Minusta tämä tuntuu kovin rajoittuneelta.

Pointtina siis oli, etten käsitä sitä, miten paljosta nämä paririippuvaiset luopuvat kun eivät lähde yksin minnekään. (Auton puuttuminen on ihan oma tekninen hankaluutensa, joka ei sellaisenaan liity aiheeseen.) Mikä ihmeen taantuminen siinä tulee kun vaikka väkisin raahataan sitä kränäävää puolisoa/huonompaa ystävää mukaan jonnekin, missä sitten ei ole kivaa, koska kränätään. Miksei voi mennä yksin? Mikä siinä on niin vaikeaa? Tai ehkei siinä ole tapahtunut mitään taantumista, vaan paririippuvainen on alunperinkin sellainen ihmistyyppi, ettei saa yksin mentyä minnekään ihan vain kokemaan, olemaan tai tekemään.

Kyllä minäkin nuorena ihmettelin, miksi vanhempani tekivät sellaisia juttuja yhdessä, jotka menivät enemmän tai vähemmän kränätessä ja/tai kremppojen kanssa sählätessä.
Jossain vaiheessa tajusin että ne olivat rutiineja, joista luopuminen olisi ollut liian iso askel yhteiselämän kannalta. Niitä on ehkä aikoinaan tehty hyvässä hengessä ja niihin liittyy hyviä muistoja ja niitä on vaikea korvata millään muulla. Juttuja, joiden mielekkyys perustuu kaikkine hankaluuksineenkin yhdessä kokemiseen.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16682
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #38 : pe 03.02.2017, 20:30:28 »
Tässä vanhenemisessa nyt harmittaa ehkä eniten se, että lapset ovat kaikki muuttaneet kauas pois kotoa. Itse pitää jo jonkunverran huolehtia omista vanhemmista, minkä teen mielelläni, mutta miten nuo jälkikasvut huolehtivat minusta - etänä, satojen kilometrien päästä. Vaimo tosin on vielä terve ja hyväkuntoinen, kuten minäkin, mutta saattaa tuo vaikka kyllästyä ja lähteä, vaikka olen koittanut viihdyttää, tylsää ei ole ainakaan ollut.

Vituttaa ihan sikana jos joutuu jonnekin ennenaikojaan kalkkeutuneitten kanssa samaan kämppään jumppaamaan. Taidan ryhtyä superagressiiviseksi demonstraattoriksi josta tulee maamme kuuluisin mielenosoituksessa ammuttu marttyyri. Näen silmissäni otsikon: "Poliisi ampui 87-vuotiaan mielenosoittajan, kansa raivoissaan".

Vielä kun saisi kuvansa etusivulle jossa poliisin ampuma kuoleva vanhus näyttää keskisormea vallanpitäjille ja selvä erektio näkyy housunkauluksessa.

Ymmärrän ajatuksen, mutta sinullakin on toistaiseksi kaikki hyvin, eix jeh?
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 2398
Vs: Vanhuus. Mitä se on?
« Vastaus #39 : pe 03.02.2017, 22:41:47 »
Tässä vanhenemisessa nyt harmittaa ehkä eniten se, että lapset ovat kaikki muuttaneet kauas pois kotoa. Itse pitää jo jonkunverran huolehtia omista vanhemmista, minkä teen mielelläni, mutta miten nuo jälkikasvut huolehtivat minusta - etänä, satojen kilometrien päästä. Vaimo tosin on vielä terve ja hyväkuntoinen, kuten minäkin, mutta saattaa tuo vaikka kyllästyä ja lähteä, vaikka olen koittanut viihdyttää, tylsää ei ole ainakaan ollut.

Vituttaa ihan sikana jos joutuu jonnekin ennenaikojaan kalkkeutuneitten kanssa samaan kämppään jumppaamaan. Taidan ryhtyä superagressiiviseksi demonstraattoriksi josta tulee maamme kuuluisin mielenosoituksessa ammuttu marttyyri. Näen silmissäni otsikon: "Poliisi ampui 87-vuotiaan mielenosoittajan, kansa raivoissaan".

Vielä kun saisi kuvansa etusivulle jossa poliisin ampuma kuoleva vanhus näyttää keskisormea vallanpitäjille ja selvä erektio näkyy housunkauluksessa.

Ymmärrän ajatuksen, mutta sinullakin on toistaiseksi kaikki hyvin, eix jeh?

Kyllä. Terveys on hyvä, ajattelukin luonnistuu ja tietomääräkin  kasvaa päivä päivältä. Silti tai ehkä juuri sen takia on alkanut kiinnittää huomiota maailmanmenoon yleisemminkin. Harmittaa kun joutuu jättämään näin huonossa menossa olevan pallon jälkipolville. Niiden rahat ja resurssit tulee kulumaan muuhunkin kuin pieneen pintaremonttiin eikä tästä perinnöstä voi edes kieltäytyä.
Yleinen mielipide on aina väärässä