Kirjoittaja Aihe: 1950-luvun autoevoluutio  (Luettu 8958 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2172
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #20 : pe 11.11.2016, 11:52:35 »

Harmi, ettei vuosilukua sanottu - veikkaisin, että 1950/-60-lukujen vaihteesta.


Mosse on jo uudemmalla maskilla, joka taisi tulla 1961. Joten niille hujakoille kuvausaika osuu.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3417
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #21 : su 11.12.2016, 18:02:30 »


En malta olla palaamatta aiheeseen. Tällainen muutos tapahtui kahdessakymmenessä vuodessa.

1946:
http://momentcar.com/images/1946-streamliner-1.jpg

1966:
http://dealeraccelerate-all.s3.amazonaws.com/fastlane/images/3/7/3/373/19283_7e7b77a5bf_low_res.jpg

Paljon muutakin muuttui, mutta palaan siihen myöhemmin.

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13210
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #22 : su 11.12.2016, 19:01:12 »


Tällainen muutos tapahtui kahdessakymmenessä vuodessa.


Kauneimillaan auto olivat siinä välissä 1956....:
http://topclassiccarsforsale.com/uploads/photoalbum/original-beautiful-1956-pontiac-860-two-door-sedan-1.JPG

Tällaisia kaunottaria voi vielä nähdä Kuubassa....

SF.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 1416
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #23 : su 11.12.2016, 21:41:12 »
Voidaan tietysti olla montaa mieltä autojen kauneudesta. Tuo GTO on aikansa(kin) helmi mutta täällä Pohjolassa himotuin ja kaunein oli vuonna 1967 uudemman mallin Amazon. Levyjarrut kaikissa pyörissä ja kestävä B18 moottori huimalla 75 hevosvoimalla, S-mallissa 90,  jolla ajettiin senaikaisilla paskaöljyillä satojatuhansia kilometrejä.

Tämmöinen:



Näitä näkyi usein Jörn Donnerin elokuvissa, tosin neliovisena ja tummansinisenä.

Yleinen mielipide on aina väärässä

Poissa Mjulkku

  • Apinan korvike
  • Konkari
  • Viestejä: 1237
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #24 : su 11.12.2016, 22:06:27 »
Voidaan tietysti olla montaa mieltä autojen kauneudesta. Tuo GTO on aikansa(kin) helmi mutta täällä Pohjolassa himotuin ja kaunein oli vuonna 1967 uudemman mallin Amazon. Levyjarrut kaikissa pyörissä ja kestävä B18 moottori huimalla 75 hevosvoimalla, S-mallissa 90,  jolla ajettiin senaikaisilla paskaöljyillä satojatuhansia kilometrejä.

Tämmöinen:



Näitä näkyi usein Jörn Donnerin elokuvissa, tosin neliovisena ja tummansinisenä.

Mikäs tuosta tekee Amazonin?

n. 50 Volvoa omistaneena, olen aina kuvitellut tuon olevan 142.
Mongo mogo...

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13210
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #25 : su 11.12.2016, 22:20:44 »

Mikäs tuosta tekee Amazonin?

n. 50 Volvoa omistaneena, olen aina kuvitellut tuon olevan 142.

Näin. Legendaarinen Amazon oli tällainen

SF.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 1416
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #26 : su 11.12.2016, 22:41:22 »
Voidaan tietysti olla montaa mieltä autojen kauneudesta. Tuo GTO on aikansa(kin) helmi mutta täällä Pohjolassa himotuin ja kaunein oli vuonna 1967 uudemman mallin Amazon. Levyjarrut kaikissa pyörissä ja kestävä B18 moottori huimalla 75 hevosvoimalla, S-mallissa 90,  jolla ajettiin senaikaisilla paskaöljyillä satojatuhansia kilometrejä.

Tämmöinen:



Näitä näkyi usein Jörn Donnerin elokuvissa, tosin neliovisena ja tummansinisenä.

Mikäs tuosta tekee Amazonin?

n. 50 Volvoa omistaneena, olen aina kuvitellut tuon olevan 142.

Niinhän se onkin.

Kyseessä oli ROOSTERille tyypillinen ns. huono vitsi, joka ei tällä kertaa oikein uponnut kohdeyleisöön.

Volvo 142 on aika pitkälle vain jatkokehitelmä Amazonista, siksikin se oli niin hyvä. Sama moottori, vaihdelaatikko ja useat osat.

Lisäksi:

Volvo 144:n kehityksen taustalla oli ajatus jatkaa PV 544:n ja Amazonin jalanjäljillä. Hinta, paino ja akseliväli tuli säilyttää edeltävistä malleista, mutta ajoneuvon tuli olla suurempi ja se suunniteltiin alusta saakka sopivaksi erilaisia koriversioita varten.

Muistaakseni sitä myytiin aika pitkälti alkuun juuri Amazonin maineella. Senkin muistan, että viimeiset Amazonit maksoi 17000mk vuonna 1970.

Onhan noita Volvoja itselläkin ollut. Kestivät ajaa niin kauan, että minulla on ollut vain yksi tai kaksi kutakin, 1 PV, 1 Amazon, 1 140-sarjainen ja 2kpl  240-sarjaista. Yhteensä niillä tuli ajettua  lähes miljoona kilometriä.

Yleinen mielipide on aina väärässä

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3417
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #27 : ma 12.12.2016, 00:59:55 »
Lainaus volvocars.com sivulta:

"Elokuussa 1966 Volvo esitteli uuden 4-ovisen automallinsa, Volvo 144:n. Se oli alku täysin uudenlaiselle mallisarjalle, joka sisälsi Volvon volyymimallit vuoteen 1974 asti. 144:n muotoilu oli todella ajaton, mistä todistaa myös se, että tämän auton kehittyneempää versiota myytiin edelleen menestyksekkäästi 1990-luvun alussa."

"Volvo 142, 140-sarjan kaksiovinen versio, esiteltiin alkukesästä 1967 eli alle vuosi 144:n jälkeen. Ovien määrää lukuun ottamatta tämän mallin tekninen rakenne oli sama kuin 4-ovisessa mallissa."

http://www.volvocars.com/fi/tietoa-volvosta/yrityksemme/historia/klassikkomallit

Autoliikkeen miehet kävivät esittelemässä meille uutta Volvo 144 mallia vuoden 1967 alussa, ja pääsin mukaan esittelyajolle. Tällaista Volvoa ei kuitenkaan meille ostettu. Sen sijaan meille ostettiin Volvo 164 malli elokuussa 1969. Auto oli tummansininen.

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/originals/d5/d2/88/d5d288bef1740a67f73f494999db9987.jpg

Tämän automallin moottoreissa oli tekovika. Männänrenkaat katkesivat. Tehdas vaihtoi autoihin takuuna uuden moottorin.

Eräs työntekijä ajoi meidän Volvomme katolleen syksyllä 1970, ja se vaihdettiin uuteen samanlaiseen. Uusi oli viininpunainen, ja siinä oli punaiset nahkapenkit. Etupenkkeihin oli asennettu turkispäälliset.

Auto oli tällainen, mutta tietenkin vasemmanpuoleisella ratilla ja manuaalivaihteinen. Sisusta oli tummemman punainen.

http://www.classiccarsforsale.co.uk/volvo/164/178403

Tämän auton minä puolestani ajoin ojaan sillä seurauksella, että se myytiin. Tilalle tuli muita autoja.

Volvoista jäi minulle ilmeisesti jonkinlainen trauma, koska aivan viime vuosinakin olen nähnyt toiveunta/painajaisunta (miltä kannalta asiaa katsoo), että vanha punainen Volvomme olisi jotenkin ihmeellisesti palautunut meille ja pääsisin ajamaan sillä. Volvo 164 on tehokas ja mukava ajettava. Mitä nyt vaihdekeppi on tarpeettoman lyhyt, ja oikeaa vaihdetta voi olla joskus hankala löytää.

Eikä tässäkään vielä kaikki. Vuodesta 1985 vuoteen 1989 meillä oli tällainen Volvo.

http://3bv8x43y68hc448rg43goku7yq.wpengine.netdna-cdn.com/media/2015/08/Volvo-740-GL.jpg

Väri oli vähän tummempi. Auto menetettiin konkurssissa. Kun edellä kirjoitan ”meillä” tarkoitan lähisukuani.

Juttu harhautui taas täysin eri poluille kuin mitä olin aikonut kirjoittaa. No, jääpähän jotain seuraavaan kertaan.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2172
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #28 : ma 12.12.2016, 09:00:13 »
Volvo on aina onnistunut muotoilussa. Amazon on kauneimpia autoja etenkin 2-ovisena. Farkku on myös tyylikäs. PV-volvoissa taas on äijämäistä jyhkeyttä.
Kopekin mainitsema 164 on aristokraattisen tyylikäs. Jopa rumaksi haukutusta 200-sarjasta löytyy funktionalistista kauneutta. Sarjan kruunaa 2-0vinen Bertone Coupe.


Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13210
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #29 : ma 12.12.2016, 10:36:40 »
Volvo on aina onnistunut muotoilussa. Amazon on kauneimpia autoja etenkin 2-ovisena. Farkku on myös tyylikäs. PV-volvoissa taas on äijämäistä jyhkeyttä.
Kopekin mainitsema 164 on aristokraattisen tyylikäs. Jopa rumaksi haukutusta 200-sarjasta löytyy funktionalistista kauneutta.

Totta. Minulla oli peräkkäin useampi 200-sarjan auto, joista jäi lämpimät muistot. Vankkoja ja luotettavia. Jos sattui huolettomasti, vahingossa pukkaamaan keulan päin seinää, niin piti kaydä katsomassa käviköhän seinälle kuinkaan.

Viimeinen Volvoni oli sitten minusta myös hyvännäköinen valkoinen 740. Oli hiukan luksuksenkin tuntua.


SF.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2172
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #30 : pe 12.05.2017, 09:53:47 »
Pakkohan se oli käydä ostamassa vanha 200-sarjalainen talliin räplättäväksi kun kerran halvalla sai. Tai eihän siinä varsinaista räplättävää ole muuta kuin normaalit huollot. Ensi viikolla pitäisi uskaltautua jakohihnan vaihtoon kun huoltohistoriasta ei löydy varmaa merkintää edellisestä.

Poissa Mjulkku

  • Apinan korvike
  • Konkari
  • Viestejä: 1237
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #31 : pe 12.05.2017, 11:23:35 »
Pakkohan se oli käydä ostamassa vanha 200-sarjalainen talliin räplättäväksi kun kerran halvalla sai. Tai eihän siinä varsinaista räplättävää ole muuta kuin normaalit huollot. Ensi viikolla pitäisi uskaltautua jakohihnan vaihtoon kun huoltohistoriasta ei löydy varmaa merkintää edellisestä.

Tuossahan jakohihnan vaihto on erittäin simppeli ja nopea toimenpide. Vinokoneen hyviin puoliin kuuluu myös, että hihnan katkettua mitään vahinkoa ei pääse syntymään. Onnittelut hienon pirssin ostamisesta. Mikä vuotinen muuten?
Mongo mogo...

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2172
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #32 : pe 12.05.2017, 11:39:13 »
Pakkohan se oli käydä ostamassa vanha 200-sarjalainen talliin räplättäväksi kun kerran halvalla sai. Tai eihän siinä varsinaista räplättävää ole muuta kuin normaalit huollot. Ensi viikolla pitäisi uskaltautua jakohihnan vaihtoon kun huoltohistoriasta ei löydy varmaa merkintää edellisestä.

Tuossahan jakohihnan vaihto on erittäin simppeli ja nopea toimenpide. Vinokoneen hyviin puoliin kuuluu myös, että hihnan katkettua mitään vahinkoa ei pääse syntymään. Onnittelut hienon pirssin ostamisesta. Mikä vuotinen muuten?

Vuosimalli -88, kahden litran kaasarikoneella ja m47 kovalla laatikolla. Teki ensin mieli ostaa ruisku, mutta halusin minimoida käyntihäiriöt ja päädyin kuitenkin kaasutinversioon. Sikäli auto on meikäläisen makuun ettei siinä ole turhaa elektroniikka. Soitinkin on nännimankka c-kasettipesällä.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3417
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #33 : pe 12.05.2017, 11:49:10 »
Lisäys: En muistanut (enkä huomannut edellä olevaa vanhaa juttuani) että olen jo kirjoittanut tästä samasta aiheesta. No, on seuraavassa uuttakin.

Kun Volvoista puhutaan, niin otanpa osaa keskusteluun. Niistä on sekä mukavia että ikäviä muistoja. Ei ole autojen vaan niihin liittyvien tapahtumien vika, jos ja kun päällimmäisenä tulevat mieleen ikävät muistot.

Itse en ole henkilökohtaisesti omistanut Volvoa, mutta perheessämme (siinä perheessä, jossa en ole vanhemman roolissa) on ollut kaikkiaan kolme Volvoa.

Ensimmäinen Volvomme oli vuoden 1969 mallinen tummansininen Volvo 164. Tämä auto ehti olla vain reilun vuoden, kunnes eräs firmamme työntekijä ajoi sen katolleen, ja se vaihdettiin uuteen. Ympäri pyörähtänyt auto oli täysin ajokuntoinen. Siinä oli joitakin lommoja katossa. Ovet toimivat normaalisti, eli kori ei ollut vääntynyt. Auto meni vaihdossa autoliikkeeseen, jossa se korjattiin myytäväksi uusille omistajille.

Seuraava Volvo 164 auto oli viininpunainen punaisella nahkasisustuksella. Ja tämän auton kolaroin aikoinaan minä.

Tuohon edellä mainittuun autoon päättyi Volvojen tarina perheessämme pitkäksi aikaa, kunnes isäni hommasi tummanpunaisen Volvo 740:n. Siinä oli automaattivaihteisto. Tälläkin autolla jonkin verran ajoin. Se oli tilava, mutta en kauhean paljon pitänyt siitä. Sen ohjaus oli nimittäin mielestäni epämukavan tahmea esimerkiksi tilanteissa, joissa olisi pitänyt tehdä nopeita ohjausliikkeitä. Esimerkiksi liukkaassa kelissä. Auto oli armottoman laiska ohituksissa ja muutenkin. Ja se kulutti paljon polttoainetta. Viimeksi mainittu asia ei minua haitannut, koska en ajanut autolla kuin satunnaisesti. Pisimmät tekemäni reissut olivat muutamia satoja kilometrejä yhteen suuntaan eli vajaa tuhat kilometriä yhteensä. Helsinkiin, Turkuun, Tampereelle, Jyväskylään, missä nyt autolla satuin käymään.

Tähän autoon liittyvät ikävimmät muistot. Se oli nimittäin omistuksessamme konkurssin tapahtuessa ja jouduttiin luovuttamaan tyypeille, jotka veivät kotimme ja kaiken muunkin.

Viimeinen katkera lenkkini Volvo 740 autolla ennen kuin se luovutettiin on jäänyt masentavana kokemuksena mieleeni. En ole koskaan muulloin yrittänyt tahallaan särkeä autoa. Tuolloin yritin tai ainakin toivoin, että auto särkyisi.

Täysin normaalista autoa säästävästä (pidän yleensä omaisuuttani hyvin) tyylistäni poiketen "revittelin" Volvolla 740:llä apinakiihdytyksiä moottorin huutaessa täysillä. Muistaakseni kiihdyttelin myös pienemmillä vaihteilla vai miksi niitä alueita automaattivaihteistossa sanotaan, jotta moottori ottaisi oikein kovat kierrokset. No, ei Volvo särkynyt. Muutama vuosi  myöhemmin näin saman auton Helsingin Kalliossa kadun varteen pysäköitynä mahdollisesti jo sellaisten ihmisten omistamana, jotka eivät tienneet auton "veristä" historiaa. Sen näkeminen kouraisi jostakin syvältä ja tuntui pahalta.

Aika huonot muistot jäivät siis tuosta Volvoista, mutta se ei ollut auton vika. Myös punaisen Volvo 164:n myymisestä jäi jonkinlainen trauma sieluuni, koska olen vuosikymmenien varrella aivan viime aikoihin asti nähnyt silloin tällöin unta, jossa auto "löytyy" kuin ihmeen kaupalla jostakin varastosta ja pääsen taas ajamaan sillä. Tai löytynyt auto liittyy jollakin muulla tavalla uneeni.

Yksi tekijä trauman syntymiselle viimeksi mainitun auton kohdalla oli todennäköisesti se, miten autolle kävi sen jälkeen kun se oli myyty meiltä.

Kun Volvo 164 vielä oli meillä, sain joskus ajella sillä, ja se merkitsi jonkinlaista statusta kaveripiireissäni. Olihan se tehokkaampi ja "ärhäkkäämpi" kuin tavallinen perusvolvo. Joskus tuli ryyhittyä liiankin kovaa. Yhdessä tällaisessa ryyhinnässä särkyi pakoputki osuessaan pikkutiellä ("rallireitillä") kiveen, mistä isäni ei tietenkään kiitellyt.

Sen jälkeen kun olin ajanut Volvon ojaan, se vaihdettiin Saabiin. Vaihto halvempaan merkkiin tarkoitti statuksen alenemista, mutta tässä vaiheessa meille oli jo tilattu Chevrolet, joten Saab oli tarkoitettu vain väliaikaiseksi autoksi.

Kun isäni luovutti kolaroimani Volvon pois vaihdossa vietäväksi sadan kilometrin päässä olevaan autoliikkeeseen, autoliikkeen miehet antoivat hänelle herrasmieslupauksen sitä, että auto kunnostetaan ja myydään jonnekin kauaksi Etelä-Suomeen, joten sitä ei tulla missään tapauksessa näkemään entisellä kotipaikkakunnallamme ainakin mikäli se on autoliikkeestä kiinni. Isäni ei nimittäin pitänyt ajatuksesta, että hänen entinen autonsa jäisi pyörimään kulmille, tai että sillä ajetusta kolarista leviäisi tietoa.

Herrasmieslupaukset ovat tietenkin vain herramieslupauksia, ja niiden pitäminen riippuu siitä, millaisista herrasmiehistä on kyse. Autokauppiaiden, jotka ovat ihmistyyppinä lipevimmistä lipevimpiä, herrasmiesmäisyys päättyi siihen, kun nimet oli kirjoitettu auton luovutuspapereihin. Kyseinen Volvo ei päätynyt kauas Etelä-Suomeen vaan palasi jo seuraavana päivänä (!) takaisin. Sen olivat ostaneet autoliikkeestä korjaamattomana pahimmat mahdolliset rappioraggarit ja autonraiskaajat millaisilla yleensä oli rahaa ostaa tuollainen auto. Seuraavan vuoden tai kahden ajan auto nähtiin usein iltaisin kylillä vähemmän arvokkaissa merkeissä. Sillä ajettiin juopporallia ja “p-rallia” ja tämän tyyppistä. Jossakin vaiheessa autolla ajettiin kännipäissään erittäin paha kolari, mutta senkin jälkeen se vielä harsittiin kokoon. En tiedä, mikä sen lopullinen kohtalo oli. Edellä mainitun porukan jäljitä se ei ainakaan ollut mikään “hyvin säilynyt yksilö” viimeisinä aikoinaan.

Edellä mainitsemani paha kolari oli ollut niin paha, että auton nahkaistuimien selkänojissa oli repeämiä, jotka olivat tulleet ikkunoiden särkyessä ja istuimien raapiessa maata auton pyöriessä kivikossa. Näin nämä repeämät omin silmin silloin, kun näin auton viimeisen kerran sen jälkeen, kun sitä oli korjailtu kolarin jäljiltä. Se seisoi erään pankin parkkipaikalla. Tuon jälkeen en autoa enää koskaan nähnyt - paitsi kymmeniä kertoja unissani.

Auton päätyminen juoppokoplan tuhottavaksi oli nöyryyttävää siksikin, että kaverini kiusasivat minua asialla. He vitsailivat ja pilkkasivat ja nauroivat, että siinä menee teidän hieno Volvonne, katsokaa nyt, hah, hah, haa. He olivat vahingoniloisia kustannuksellani. Ja kun seuraavan Volvo 740:n kohdalla kävi samalla tavalla tai vielä pahemmin, eli se päätyi meidän tuhoajillemme ja kotimme anastajille, ei kai ole ihme, että jo pelkkä sana “Volvo” saa minut säpsähtämään. Mutta vika ei ole siis autoissa vaan siinä mitä muistoja niihin liittyy.

Volvo 740 ei ole esiintynyt unissani, mutta Volvo 164 on. Syy on luultavasti se, että en pitänyt Volvo 740:ta enkä jäänyt kaipaamaan sitä. Volvo 164:stä sen sijaan pidin, ja haluaisin vielä kerran elämässäni ajaa sellaisella. Se tuskin tulee tapahtumaan.

Oheisessa videossa on aikoinaan tekemäni analyysi Volvolla tapahtuneesta ojaan ajosta alkuperäisellä tapahtumapaikalla (vuonna 2009) kuvattuna. Ojaan ajaminen tapahtui liukkaalla. Video on kuvattu sulan kelin aikaan. Auto ei tietenkään ole sama. Kuvauksissa käytetyn Peugeotin myöhempi kohtalo on myös ollut jossakin määrin masentava. Se ei ole enää ajokuntoinen. Videon toisessa osassa selostetaan Saabilla tapahtunut ojaan ajaminen alkuperäisellä tapahtumapaikalla kuvattuna.

Nykyisin en enää käytä musiikkia Youtube-videoissa, tai jos käytän, valitsen musiikin Youtuben kirjastosta, jolloin ei tarvitse miettiä tekijänoikeuksia. Tässä vanhassa videossa kuitenkin vielä jonkinlainen taustamusiikki on.

https://youtu.be/yFfjoCxgC8s

Tällainen auto edellä mainittu Volvo oli: 

https://assets.bauer-wolke.co.uk/imagegen/p/800/-/s3/digital-cougar-assets-uk/MomoAds/2016/03/30/192439/IMG_2261.JPG
« Viimeksi muokattu: pe 12.05.2017, 12:32:02 kirjoittanut Kopek »

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13210
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #34 : pe 12.05.2017, 14:03:27 »

Vanhoihin Volvoihin liittyy niin paljon muistoja - on ollu punaista, sinistä, mustaa ja valkeaa.....

Nyt en oikein osaa suhtautua näihin uusiin "kiinalaisiin" Volvoihin. Minusta oli hienoa kun aikanaan maailman paraat autot tehtiin Ruotsissa (siis suomalaiset kasasi). Viime vuodet on tullut ajettua ranskalaisilla ja saksalaisilla autoilla.

VV.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Mjulkku

  • Apinan korvike
  • Konkari
  • Viestejä: 1237
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #35 : pe 12.05.2017, 14:12:56 »
Viime vuodet on tullut ajettua ranskalaisilla ja saksalaisilla autoilla.

VV.

Onko ranskassakin tehty joskus autoja? :)
Mongo mogo...

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13210
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #36 : pe 12.05.2017, 14:31:05 »
Viime vuodet on tullut ajettua ranskalaisilla ja saksalaisilla autoilla.


Onko ranskassakin tehty joskus autoja? :)

Monet autoilun miellyttäväksi tehdyt keksinnöt on tehty Ranskassa - ei mikään ihme. Jos autolta vaatii vain suht. teknistä yksinkertaisuutta ja kestävyyttä, niin suosittelen 30-luvun Mersedestä, 40-luvun Jeeppiä ja 50-luvun Volvoa ja 60-luvun Ladaa....

VV.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 7641
  • Etevä ajattelija
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #37 : pe 12.05.2017, 14:36:31 »
Viime vuodet on tullut ajettua ranskalaisilla ja saksalaisilla autoilla.

VV.

Onko ranskassakin tehty joskus autoja? :)

Harvinaisen tietämätön kommentti.
Bugatti Automobiles S.A.S. tekee autoja Ranskassa vaikkakin on saksalaisessa omistuksessa.
Kaunein auto koskaan oli mielestäni 1937 Bugatti Type 57 SC Atalante Coupé

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 7641
  • Etevä ajattelija
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #38 : pe 12.05.2017, 14:47:24 »
Sorry että menin 30-luvulle, mutta tuota Mjulkkua piti opettaa.

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 13210
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: 1950-luvun autoevoluutio
« Vastaus #39 : pe 12.05.2017, 15:06:21 »

Niin niiin, ei kaikki ole huanoo, mitä Ranskassa tehdään.

 Nykypäivän pösöä haukkuvat kuitenkin kaikki yhteen ääneen, ainakin  kilpailevat autonmyyjät (on omakohtaisia kokemuksia).

Onkohan siinä sitten jotakin perää, taikka tutkittua tietoa ?

Meillä on ollut vuosien varella neljä Peugeottia - ok autoja ei paljon muuta ongelmaa, kuin ehkä jarrujen huono, ilm. tiesuolan, kestävyys.

VV.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu