Sofi Oksanen haukkui suomalaiset Tanskassa- Suomalainen unelma on omakotitalo järven rannalla keskellä kaupunkia. Unelmaan kuuluvat kaksi lasta, kultainen noutaja ja vene. Sen unelman ohella juodaan rajusti viinaa ja käyttäydytään väkivaltaisesti, Oksanen lataa Tanskan televisiossa.https://www.is.fi/viihde/art-2000000197263.htmlTäysin samaa mieltä, tosin ei ole haukkumisen arvoinen asia itseä eikä muita kohtaan. Mieluummin toteaisin asian, tai toisin esiin oman arveluni.
Suomessa on ollut harvaa, joten painetta kun on kai ollut paljonkin, ehkä keskivertoa enemmän (onko?), niin on ollut hyvä vetäytyä, paeta jännitteitä, kun tilaa piisannut. Ja sitähän suomalaiset edelleen tekevät, monella tapaa fyysisestä sijoittautumisesta lähtien. Itse ainakin tässä suhteessa tyyppi-suomalainen.
Vastakkaishankaluus olisi jatkuva käsirysy, ja sen ajautuminen pysyväluonteiseksi, kuten on Suomessa rakenteita eristäytymistä varten.
Suomea pidetty idän ja lännen hankausrintamana. Jos se sitten osaltaan selittää vähän meidäntapaista extreme-luonteen syntytarvetta, harvaanasutussa maassa. Suomaisiin on liitetty tutkimuksissa myös tunnekylmyyttä, ja empatiavajetta. Voi olla myös tavallista enemmän järjestelmiin nojautumista. Tuota voi epäillä siitä säntillisyydestä, jota suomalaiset kokevat velvoitteena, aika automaattisesti, kuten virkamiehistö yleensäkin tunnollisena, oli asia vähän kuin asia.
Täällä on toisaalta yksinäisyyttä, itsemurhia, masennuksia, melankoliaa, ...
Extemeluonteesta voi kertoa myös se, että täällä tosiaan ylletään erilaisiin saavutuksiin. Suorittajamaa. Loistaa monessa, vaikka on pieni. Piskuisena maana olemme itseämme kehuneetkin.
Saavutuksia on myös Martti Ahtisaaret, ja rauhantyökin. Missä painetta, siellä usein ratkaisujakin, jossain nurkassa, vaikkei todennäköisesti kotipesään asti putsaus yltäisi, mikä on tietysti viimeinen savotta, itse kullakin, sanotaan mitä toivotaan.
Luovuus kukoistaa, ja outous, ja niiden vastavoima myös melko isona, tosin välimatka luo vähän suojaa sooloiluun, vaikka toisaalta painetta on. Siis ehkä tietyllä tapaa jopa luovan suorittajan kukoistusaluetta. Painetta, erilaisuutta, ja sen tarvetta, vetäytymistä, ja toisaalta sitä kontrollia. Ahtausvaikutelma kokemuksena ei varmasti ole täällä pienintä, muihin maihin nähden, tai riippuu varmaan siitä, millaista tehtävää voi vetää, tai missä on omistautumisen paikkaa.