Kirjoittaja Aihe: Muutosvastarinnan kimppuun paradoksin avulla  (Luettu 575 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Anemone

  • Vieras
Muutosvastarinnan kimppuun paradoksin avulla
« : ke 13.04.2016, 21:21:39 »
Jokaisella on elämässään asioita, jotka haluaisi muuttaa, mutta usein (= lähes aina) muutoksen tiellä on tiedostamatonta muutosvastarintaa. Jos kiellät itseltäsi suklaan, sitä alkaa tehdä mieli erityisen paljon. Alitajuisesti olet jo epäonnistunut suklaalakossa sillä samalla hetkellä kun aloitat itsekurituksen.

Paradoksimenetelmä on terapeuttinen interventio, joka perustuu siihen, että kun tuotetaan yksi muutos käyttäytymismalliin (”systeemiin”), koko systeemi muuttuu ja problematiikka näyttäytyy uudessa valossa. Jos siis haluaa vähentää suklaan syömistä, niin kannattaa asettaa itselleen suklaansyöntipakko. Määrittelet itse, millainen pakko tulee olemaan. Esimerkiksi: tällä viikolla on syötävä suklaata joka päivä klo 18. Tavoitteena ei ole lopettaa suklaan syömistä, mutta kun itse asetat itsellesi syöntipakon, saattaa halu syödä suklaata vähentyä huomattavasti. On tärkeää, että muotoilet kuurisi ehdot juuri omaan tilanteeseesi sopiviksi. Voit antaa itsellesi luvan syödä vaikka kokonaisen rasiallisen suklaata, kunhan käyt ostamassa rasian kaupasta, joka sijaitsee 5 minuuttia kauempana kuin kauppa jossa yleensä käyt. On hyvin mahdollista, että et viitsi mennä lainkaan sinne etäämpänä sijaitsevaan kauppaan tai että sinne päästyäsi ei tee enää suklaata mieli.

Menetelmä soveltuu mitä moninaisimpiin tilanteisiin, joissa tuntee voimattomuutta omien pinttyneiden tapojensa kanssa kamppaillessa.

http://www.uncommon-knowledge.co.uk/articles/uncommon-hypnosis/problems-paradoxes.html

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10331
Vs: Muutosvastarinnan kimppuun paradoksin avulla
« Vastaus #1 : ti 17.10.2017, 09:10:36 »

Muutosketjua etsinkin. Hyvä idea aloituksessa. Noinhan se.

Muutoksissa tulee olla itse. Omakohtaisuus on tärkeää. Sätkynukkerooli saa aikaan vastareaktion.

Muuokset koskee monesti myös yhteisöjä. On oikeus odottaa yhteisöltä jotain, koska muuten emme kasva ihmisiksi. Toisaalta ei ole vain velvollisuus olla rakentamassa yhteisöä, vaan yhteisön rakentaminen on myös oikeus.

Muutos taitaa olla joskus velvollisuus, ja myös oikeus. Jos on hyviä muutoksia ja tarpeellisia, niin kai se on niin, että niissä tulee osapuolten olla mukana, ja se mukanaolo lähtee oikeudesta tehdä tarvittavaa, olla mukana menossa.

On myös oikeutta kuunnella toista.

Hassulla tavalla käännettyä oikeuspuhetta. Kai sitä noinkin voi, ja etenkin jos voisi olla tarpeen.


Piti kyllä kirjoittaa yhteiskuntaa koskevista. Menköön vaikka tänne, kun muutos liittyy ihmisyyteen kautta linjan. Katotaan järjestelyjä myöhemmin jos tarve.

Ydinaseidenriisunta ollut tapetilla. Sen kuulin, että yksikään ydinasevaltio ei ole ydinaseiden kiellon kannalla. Kun aseet on saatu, ei hankkija niistä halua luopua. Ydinaseet ovat aika kaukaista vielä, kun se on tuho aika hetkessä, eikä tätä osata siten konkreettiseti kovin usein pelätä, jolloin jos selkeää kärimystä on, niin ei suoraan ydinaseisiin liittyen.

Kärsimys on niukkuutta, ja sitä on kasautumien seurauksena, tai esteellisyyksien takia, tai molemmat. Monenlaista tarvitsee jakaa, monenlaatuista, jotta kokonaisuus olisi terve. Tulee mieleen tarvittavan kulkeminen, siirtely, järjestely, ja siivous on myös osa tätä, ja yhteistä on viimein rakentaminen ja rakentuminen, joista muodostuu vallitsevuus, pikkuhiljaa, ja sitä koetaan.

Mikä osa jää kullekin minkin asian rakentumisen jälkeen. Mitä tarkoittaa jatkaminen jonkin tekemisen jälkeen.

Monien yhteiskunnallisten asioiden on vaikea antaa mennä järjestykseen, ja järjestelyä ei aktiivisena todennäköisesti tarvittaisi niin paljon, jos luonnollisenoloinen tarvittavan hakeminen olisi selkeää. Vaivaa ei aiheudu asioiden vaikeuksista suoraan, tai suoranaisesti, vaan vaikeuden mukaantuomisen jälkeisistä tilanteista.

Helppo ja toimiva yhteiskunta, tai yhteisö, on tavoite, tietynlainen lepotila, tai energiatehokkuusmaksimi, joka on todellisena mahdollisuutena, ja todellisena on vain se, ja kun löytyy pikkuhiljaa yhä enemmän, on tähän liittyvät asiat todennäköisesti eniten olla sotkunselvittämistä, siivoilua, arkijärjestelyä, ei rakettipalikkasotkua, tai atomihulluilua, tmvaa.

Helppo, toimiva, terve, ja boostaava perusturva on vaikeaa ja jotain ideologista. Varmasti on, tosin onko syytä mietitty?
« Viimeksi muokattu: ti 17.10.2017, 09:14:57 kirjoittanut Juha »