Kirjoittaja Aihe: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta  (Luettu 28573 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #260 : ma 06.08.2018, 00:16:42 »
Varmasti minustakin saa livenä toisenlaista vaikutelmaa, vaikka yritän pitää autenttisia kuvia esillä. Kamera pitäisi survoa naamaan kiinni että kaikki rupsahdukset näkyvät kuvassakin. Minun silmääni kun peiliin katson näyttää siltä että silmälasien kehykset peittävät osan rypyistä. Näin ollen ehkä näytän vanhemmalta kun otan lasit pois. Mutta mistäs sen itse tietäisin kun en likinäköisenä näe itseäni kunnolla peilistä ilman laseja...

Kerran makoilin saunan jälkeen selälläni ja otin kuvan kasvoistani. En meinannut tunnistaa itseäni kun näytin ihan lapselta. Kaikki rypyt veks ja leukaperätkin taas siellä missä alkujaan olivat. Ei ihme että ihmisillä näkee makoilukuvia esillä.

Yksi Face-kaverini näki minut keväällä livenä ja sanoi että olen ihan FB-kuvani näköinen. Että ehkä ei ne omat kuvani sitten ehkä ihan todellisuudesta poikkea.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4132
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #261 : ma 06.08.2018, 09:29:42 »
^ Ainahan voi ottaa selfien itsestään ilman laseja. Samaan tapaan kuin jotkut ottavat kuvia itsestään eri silmälasikehysten kanssa, jos oma näkö on niin huono, ettei näe, sopivatko kehykset omiin kasvoihin.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #262 : ma 06.08.2018, 11:26:18 »
No, en minäkään nyt ihan niin inhorealistiseksi ala että julkaisen mahdollisimman rumia kuvia itsestäni. Tai jos laittaisin esille kuvan jossa ei ole laseja, minun pitäisi hymyillä tai jopa nauraa räkättää siinä kuvassa että näyttäisin hyvältä. Mutta en ole 8 vuoteen saanut puserrettua selfie-kuvaan oikein veretseisauttavaa hymyä(* yhtä vahinkokuvaa lukuunottamatta (touhusin jotain kameran kanssa ja otin vahingossa kuvan kun minua kovin hymyilytti). Siinä olisi hyvä kuva pantavaksi esille, mutta kun siinä ei näy kasvot kokonaan, vain puoliksi kun se oli vahinkolaukaus. Mitään puolikkaita en todellakaan laita esille kun 50 % Tinderin miehistä harrastaa nimenomaan puolikuvia. Luullaan että olen samassa muotivirtauksessa mukana. Plus se on jo useamman vuoden vanhakin se kuva.

Kannattaa olla repertuaari erilaisia kuvia. Joissain voi näkyä ikämuutoksia että säilyy ote todellisuuteen, mutta ihan sitä ruminta ei tosiaan kannata laittaa.

*) Onnistuneissa kuvissa olen hymyävä, mutta en sen näköinen kuin miltä näytän jos olen todella onnessani tai nauran.

Poissa kertsi

  • Konkari
  • Viestejä: 4132
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #263 : ma 06.08.2018, 11:46:34 »
En tarkoittanut, että julkaisisit sellaisen selfien, vaan että vaan näkisit itse itsesi ilman laseja.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #264 : ma 06.08.2018, 12:01:00 »
En tarkoittanut, että julkaisisit sellaisen selfien, vaan että vaan näkisit itse itsesi ilman laseja.

Niin joo.  ;D Jonkun tainnut joskus ottaakin, enkä tykännyt. Miten sitten toisaalta voisi edellyttää että joku toinen tykkäisi? No, joillakin on aika erikoisia mieltymyksiä. Mies jonka kanssa yritin seurustella 2015 on sitä mieltä että olen söpön näköinen, mutta hän onkin minua 6 v vanhempi.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 4237
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #265 : ti 28.08.2018, 21:18:04 »
Arkuus- ja epävarmuusmoodi jostakin syystä päällä. Liittyneekö masennukseen.

Mielentila ilmenee pelokkuutena sosiaalisissa tilanteissa ja yrityksenä välttää äärimmäisyyksiin asti muiden ärsyttämistä ja negatiivista palautetta.

Käytännön esimerkkejä:

Jonotan kaupan itsepalvelukassalle. Kun kassa vapautuu, en menekään sinne vaan poistun jonosta ja kävelen tavalliselle kasalle pitkän jonon päähän. Pelkään, että töppäilisin tai hidastelisin itsepalvelukassalla valvojan tiukan katseen alla.

On suojatie, jossa ei ole liikennevaloja. En uskalla lähdeä kävelemään sitä pitkin, ettei jokin auto vain joutuisi minun takiani hidastaamaan tai pysähtymään. Niinpä kierrän kaukana olevan liikennevalo-ohjatun suojatien kautta, mikä pidentää matkaani ja matkaan kuluvaa aikaa.

Olen aikeissa mennä avaimilla kerrostalon ulko-ovesta sisälle. Samaan aikaan joku toinenkin lähestyy ovea avaimet kädessään. Menen paniikkiin ja kurvaan pois paikalta niin kuin en olisi aikonutkaan mennä sisälle. Pelkään nimittäin, että voisin joutua kiusalliseen tilanteeseen, jossa pitää miettiä, mitä sanotaan, vai sanotaanko mitään, ja kuka menee ensiksi jne. Pelkään lisäksi, että hissi aiheuttaa sosiaalisen ongelman, koska en tiedä hissikäytäntöä. Häivyn aina paikalta ja hiivin piiloon, jos näen jonkun olevan hissin lähellä.

Edellä mainittu asia on normaalitoimintaani eikä liity arkuustilaani.

Joudun auton kanssa ongelmiin, koska pelkään, että takana tuleva tööttää risteyksessä, että "mene jo, mitä sinä hidastelet", ja sivulta tuleva tööttää, että "mitä siihen eteen tunget". Tuntuu, että teenpä niin tai näin, se ei ole oikea ratkaisu. Pahimmillaan yritän miellyttää niin monia tahoja, että auto jää keskelle suojatietä, mikä ei tietenkään ole tarkoitus. Onneksi jalankulkijoilla ei ole äänimerkkiä. Joku muu voi tietenkin protestoida, ettei siihen saa pysähtyä. No ei tietenkään, mutta kun pelkäsin takana olevan reaktiota, jos en ajaisi eteenpäin.

Pari viikkoa sitten eräs hermostuneen oloinen ja näköinen (sen verran kun naista peilin kautta pystyin havainnoimaan) keski-ikäinen naishenkilö tööttäsi takanani päätien risteyksessä, kun en ajanut. No en tietenkään ajanut, koska päätiellä tuli auto. Enhän minä kolaria halunnut ajaa. Kyseinen auto oli piilossa lähestyvän kääntyvän pakettiauton takana, joten nainen ei ehkä nähnyt sitä vaan luuli, että tie on tyhjä.

Pelkään, että joku alkaa räyhätä, kun liikkun jalankulkijana kaupungilla. Yritän liikkua niin, että en saisi aikaa räyhäysreaktiota tai autoilijan äänimerkin käyttöä. Pelokas käyttäytymiseni ja luimuilemiseni saattaa näyttää hermostuneelta ja epämääräiseltä. Olen erittäin "allerginen" äänimerkin äänelle. Kun näen, että joku naishenkilö (tai mieshenkilökin) tekee jonkin rohkean teon (oikaisee suojatieltä tai kävelee päin punaista) enkä minä ole uskaltanut moitteiden pelossa tehdä kyseistä tekoa, koen itseni pelkuriksi.

Esimerkkejä sosiaalisesta arkuudesta keksisi lisääkin, kunhan erilaisia tilanteita miettisi. Ns. "palvelevissa" kaupoissa, joissa myyjät tulevat kysymään "miten voin palvella" en käy ellei ole pakko. Inhoan tuollaisia paikkoja. Apteekit ovat sietämättömimmästä päästä. Kai nyt jonkin rasvapurkin tai antihistamiinipaketin itsekin osaisin ostaa ilman että palvellaan kuin vammaista. En haluaisi selitellä asioitani - varsinkaan sellaisia, joiden takia pitää käydä apteekissa - kenellekään. En haluaisi myöskään tehdä julkista numeroa siitä, mitä ostan. Myyjä avulla siitä tulee muiden asiakkaiden silmissä julkinen.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #266 : to 04.10.2018, 10:56:27 »

Jostain syystä siirtynyt yhä enemmän käyttämään maa- ja lattia-tasoa olemisessa ja tekemisessä. Voisin ajatella, että fysiikka ja sen ongelmat, tai parempi sujuvuus on taustalla.

Japanissa ja siellä suunnalla ei ole aina paljoa huonekaluja, ainakaan länsimaisittain arvioiden. Mikähän siellä sitten peruste. Onko korkeuden toinen muoto pakko olla läsnä. Japanissa voi olla hyvin kulttuuripainotteista elämää, eli niiden juurista määräytyvää, ei niinkään pitempien juurien mukaisuutta.

Alkuasukkaissa on paljon maanläheisyyttä, jos näkee niiden arkea. Seesteisen rentoa, tosin voisi ajatella, että pakko, kun muuta ei ole. Selitys tämäkin.

En tiedä mistä kyse, ja mitä vaihtoehtoja. Ehkä kropassa näkyy aikanaan saldo kaikesta, jollain tapaa, ainakin joidenkin kropassa. Asiat vaihtuu, kun herätettä, jopa vammautumista. Siinä menee jotain uusiksi, valtavirtakäytäntöihin nähden.

Erilaiset "pohjavirrat" ja niiden volyymi tietysti kääntää jossain vaiheessa kaikkea, ja pitkässä juoksussa muuta voi ajatella toisella tapaa.

Kehitys paremman sopeutumisen, siis paremman sopeutumisen puolesta, ei ehkä ole vain luotua, vaan romuttumista yhtä lailla. Romuttuneellakin on silti arvonsa, ja sillä, mikä on romuttumisenalaista, väistämättä.

Ihmiset arvostavat jonkin verran reliikkejä. Eri kulttuureissa suhtaudutaan näihin eri tavoin. Perttu Häkkisen eräässä kuunnelmassa oli selvitelty asiaa.

Omasta puolesta voisin arvella, että USA on tietyllä tapaa dynaaminen. Aikoinaan ihmetellyt sen suuntautumista henkisyyteen, eli päinvastaiseen, mitä enemmän tuntuu olevan, mahtavuuksineen. Reliikkikulttuuri on aivan toista kuin esim Venäjällä.

Venäjä on herättänyt oudoksumista jo kielen tasolla, kun ne niin hanakasti vääntävät kaiken vanhan ja uuden omaksi nykyhetkeksi. Reliikkiä ei ole, sillein kaukastetusti, vaan pragmatia loistaa. Tietyllä tapaa pitänyt venäläisten tyylistä, ja toisaalta kaukaisemmassakin on viehätyksensä.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #267 : la 10.11.2018, 10:17:54 »
Joskus minusta tuntuu että olen ymmärtänyt koko ihmisenä olemisen jotenkin päin helvettiä. Kuin lapsi taikka partiolainen koen olevani velvoitettu aina vastaamaan jokaikiseen kysymykseen, selvittämään, selittämään ja selostamaan. Joskus en millään haluaisi ja aivan liian usein koen joutuvani altavastaajaksi, tai tulen antaneeksi vastapuolelle jotain tietoa jota en halua hänelle antaa, mutta aivoni käskevät että minun on oltava tunnollinen ja tarkka...

Ja samaan aikaan ihmiset tekevät ja sanovat ihan mitä sattuu, tai jättävät tekemättä ja sanomatta. Esim. kun aloitin Kravin oli selvää että alasuoja on pakollinen. Hankin sellaisen ja se oli minulla jo tokan treenin aikana ja on ollut siitä lähtien. Ja sitten tuon tuostakin kysellään että onko kaikilla alasuojat ja aina joku vastaa että ei. Viimekin treeneissä pari vyöihmistä alkoi keskenään naureskelemaan jotain tuntemaansa ihmistä jolta on aina alasuoja unohtunut. Miten ihmeessä ihmiset voivat olla näin leväperäisiä? En käsitä.

Menin eilen lopettamaan vakuutukseni, koska vähintäänkin pidän taukoa Kravista peruskurssin loputtua, ja jos jatkan, vaihdan vakuutusta koska se olikin vähän tyyris se minkä otin eli halvempikin löytyi. Virkailijalle sanoin jotakuinkin että onhan se vakuutus kuunvaihteeseen vielä voimassa jos vaikka putoaa portaissa päälleen heh heh, ja hän ei sanonut yhtään mitään. Siinä sitten kävi ilmi muista syistä että vakuutus katkeaakin just presis siihen paikkaan ja sain siitä sitten vielä hyvitystäkin loppukuun ajalta. (Oli elämäni eka vakuutus, joten en minä näistä asioista tiedä hittojakaan ennalta.) Miksei hän voinut sanoa että se katkeaa juuri nyt? En ymmärrä.

Yksi tyyppi jonka kanssa olen kommaillut Tinderin kautta tutustuttua kysyi mitä teen viikonlopun. Kerroin pari seikkaa ja häneltä tuli joku nyrpeä hymiö. Kysyin että olisitko sitten ollut tulossa tännepäin ja sanoin että ei minulla niihin juttuihini koko päivää mene, mutta tyyppi ei sano yhtään mitään. Aiemmin hän mainitsi yksiä muita juttuja (joita en viitsi tähän laittaa) ja kun kyselin niihin lisäinfoa, niin ei tullut silläkään kertaa. Taitaa kyllä tämä viritys lässähtää ennen kuin ikinä edes tavataankaan, koska vihaan mysteereitä ja varsinkin sellaista että joku heittää jotain eikä sitten selitä tarkemmin.

Näinkö se menee ihmisten parissa ihan oikeasti että saa olla turpa kiinni jos ei vaan huvita vastata? Jopa tämä eilinen lääkärin soittohan meni niin että kysyin jotta "voisiko olla ikä- tai hormoniperäistä?" ja lääkäri siihen että "ei tuossa iässä". Jos tuo nyt viittasi ikään vain, niin ne hormonit jäi kokonaan käsittelemättä. Minä kun itse olen perusteellinen ihminen ja tosiaan olen kokenut olevani velvoitettu olemaan tilivelvollinen ja selittävä kaikessa ja kaikesta, alan olemaan ihan ventti kun vastaavaa ei sitten muiden ihmisten taholta ole odotettavissa. Piruako minun sitten pitäisi olla joku "aina valmis partiolainen".

Voisi aloittaa "lepsuilun" vaikka nyt. Yhden kaverin kanssa sovimme että juttelemme eilen Facessa ja minua kun ei sitten oikein huvittanut, niin jätin vaan väliin. Eikä hän ole perään huudellut. Alanpa sitten muutenkin "oikuttelemaan" ja muuttamaan mieltäni ja muuta tämmöistä sekavaa jos se on kerta ns. normaalien ihmisten juttu. Kun en jaksa enää kaikessa epänormaalikaan olla.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #268 : su 18.11.2018, 13:32:03 »

Mustalaiset vs kodittomat

Mustalaisilla on useimmite kuuluva ja ryhdikäs ääni. Laulukulttuuri taitaa korostuakkin.

Tuli mieleen laitapuolen kulkijat, kodittomat. Ovat kertoneet, että pelkoa ei saa näyttää, käytännössä. Uskottava juttu, kun elettyä, ja näköjään selkeä osa selviytymistä.

Onko mustalaiskulttuurissa sama jo äänenkäyttöä koskien? Pelonhallinta lienee kauttaaltaan paremmin järjestetty, kun on vielä sukkuloitava esim kauppaa tehden, enemmistön parissa, siinä missä koditon voi luikkia jotenkuten, kun ei suurempaa vastuuta kuin itsestään.

Nyt taisi selvitä tämänkin piisin tausta: Mustalaiseks olen syntynyt.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #269 : su 18.11.2018, 16:00:39 »

Mustalaistarina jatkuu, by MT:  https://areena.yle.fi/1-2405853

Ei ehkä sattumaa, että povaamiskulttuuria esiintyy erityisesti mustalaisten parissa. Tästä on jonkin verran kerrontaa, valtaväestön tuottamana.

Mustalaisiin liitetään lisäksi muita enemmän hevoset. Samaa arkalais-kansaa nekin. Jos on omistaja koiransa näköinen, niin taitaa olla kansa lemmikkinsä oloinen.

Mainittu husky on vähän pysäyttävä näky. Mikä liekkin. Oli tullut Kiballe pelastjana, unessa. Ihme fiilis jää tuosta koiratyypistä. En tosin tutustunut, mutta nähnyt.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 16466
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #270 : su 18.11.2018, 20:42:22 »
Minusta ihmisellä on velvollisuus sopeutua yhteiskuntaansa, enkä puhu vain mustalaisista. Oma valinta, sopeutuuko.
Jos ei, seuraukset kärsiköön.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #271 : ma 19.11.2018, 15:20:48 »
Minusta ihmisellä on velvollisuus sopeutua yhteiskuntaansa, enkä puhu vain mustalaisista. Oma valinta, sopeutuuko.
Jos ei, seuraukset kärsiköön.


Millaisia kokemuksia sulla itsellä on? Kärsimyksestä.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.