Kirjoittaja Aihe: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta  (Luettu 16637 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Vanha aatami

  • Konkari
  • Viestejä: 12962
  • RAKKAUTTA - EI ISLAMISTEJA!
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #20 : su 20.12.2015, 17:50:57 »
Joskus tulee pohdiskeltua,....


Valehtelet taas.

Lainaus

Ihmisenä olemiseen kuuluu....
itsekin kuuluu ihmiskuntaan ja välillä jurppii natsit, rasistit ja kansalliskiihkoiset russofobit....

Homofoobikot unhottuivat nyt listaltasi...


VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 7525
  • Etevä ajattelija
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #21 : su 20.12.2015, 18:33:59 »
Joskus tulee pohdiskeltua, miksi tälläkin foorumilla tulee vietettyä aikaa niinkin paljoin kuin tulee vietettyä.

Juhan pyynnöstä?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9255
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #22 : la 16.01.2016, 11:16:10 »

!!  Objektiivisempi ote kunniaan laaja-alaisemmin


Pentti Linkola teki tilastointia. Itse myös voin heittäytyä tilastofriikiksi. Käsittelemään erilaisia numeroita. Oli suoranaista johtapäätöshyötyä tai ei.

Se oli uutta, että osasin Linkolan kohdalla ajatella tilastoinnista positiivisena elämänhallintavälineenä. Omalla kohdalla tilastoinnit on muka jotain tirkistelyä tmv kielteistä. Myös siinä on ollut kielteistä kun laittanut tietokantoihin tietoja maailman valtioista. Kiinnosti kovin.

Usein asioita ei näe itsessään, vaan toisessa. Tämä on merkillepantavaa. Joskus myös hyvissä tulkinnoissa, joita ei osaa liittää itseen, mutta toiseen kyllä.

Jos ulkoinen havainnointi on selkeämpää erotuskyvyn takia, niin ei ainakaan ihmisten keskuudessa aina suotavaa, vaikka luonnontieteen puolella objektiivisempaa otetta kunnioitetaan.


PS  Erilaisia mahdollisuuksia ei pitäisi painotetusti tyrmätä, vaan niiden tolkuton käyttö, mikäli itseä hiertää jonkun sähläily. Näin työkalu saadaan hallintaan, koska kätevyyden takia noita kuitenkin tulee käytetyksi. Kielto estää vain sopeutumista työkaluelämään.
« Viimeksi muokattu: la 16.01.2016, 11:42:26 kirjoittanut Juha »

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 7525
  • Etevä ajattelija
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #23 : la 16.01.2016, 13:07:27 »

Pentti Linkola teki tilastointia. Itse myös voin heittäytyä tilastofriikiksi. Käsittelemään erilaisia numeroita.

Justiinsa. Sitähän se on.
Joskus joutuu käsittelemään samanlaisia numeroita.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9255
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #24 : su 07.02.2016, 18:50:13 »

Turtumallisuus ja valpasteisuus

Värit taitavat toimia eniten kohtaamistilanteissa. Säväyttää tai jotain muuta. Sen jälkeen vaikutelmaan ei ole enää asiaa. Uuteen turtuu, eikä samanlaista kohtaamiseen liittyvää tarkastelua voi pitää yllä kovin kauan.

1.  On asioita, joista tulee ähky niiden nauttimisen jälkeen. (Turruttavat nautintoaineet laajasti ottaen)
2.  On asioita, joiden suhteen on aina valpas, vaikka ne olisi "nautittavana".  (Jatkuvaa valppaustilaa vaativat nautintoaineet)

Kohtaamisen vastakohta on turtuma. Turtuma on kohtaamisvaikutelman surma.

Turtumukselliset asiat voivat silti kiehtoa. Mikähän on kiehtovuuden jakautuminen siinä, onko jokin asia 1-rymään vai 2-ryhmään kuuluva?

Miten turtumuksellisista asioista voi nauttia toistamiseen? Jos se ryhmä on sittenkin se vetävämpi, koska se imutetaan niin sisään, ettei kaukaistaminen ole kovin helposti mahdollista?

Millaiset turtumukselliset asiat vetävät eniten? Milloin ihminen pitää valpastumista sisälläpitävistä asioista? Millaisia asioita ovat jatkuvalpasteiset asiat?

Turtumukselliset asiat kuuluvat molempiin ryhmiin, mutta ryhmäsiirtymä voi olla hyvin nopea. Joistakin asioista saa vain pientä viitettä, jos sitäkään, kun se on jo sisäistyksen puolella.

Turtumuksellisuudesta tulee mieleen ihastukset. Jossain määrin erotiikka. Tai vaikka sisustusbuumit. Tai ulkonäöllä koreilu. Tässäkö naisten vaimakas shoppailutarpeen tausta?

Ehkä hekumallisinta on, jos turtumuksellisuutta pitääkin yllä. Ei täyty siitä, mikä kutsuu. Mikähän tällaisen lähestymistavan vaikutus on? Mitä ovat sen mahdollisuudet. Esim asketistit taitavat hyödyntää menetelmää. Eikä vain epäonnistuen, kuten tarinat kertovat luostareista jne.

Turtumuksellisuus voi olla vaarallista, siis se, ettei elä riittävästi jännitteessä. Jos jänniteen voi lässäyttää pannukakuksi noin vain. Ei kai siinä ihan kaikki täyty.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9255
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #25 : ma 28.03.2016, 13:01:14 »

Aamu- vai Ilta-virkku?


http://www.iltalehti.fi/terveys/2016032421321610_tr.shtml

Yökyöpelit ovat myös keskivertoa luovempia tapauksia.

Tutkimuksesta vastanneen Marina Giampietron mukaan iltavirkkujen luovuus syntyy kyvystä ajatella uudella tavalla sekä löytää vaihtoehtoisia ja omaperäisiä ratkaisuja ongelmiin. Aamuvirkuista kuitenkin mainittakoon, että he sattavat olla tehokkaampia arjen askareissa.

Aamuvirkut myös raportoivat kokeneensa lihas- ja päänsärkyä sekä vilunväristyksiä. Heidän mielialansa oli myös apeampi.

Tutkijoiden mukaan aikaisin heräämisessä näkyi kaksi eri puolta. Toisaalta se yhdistetään parempaan keskittymiskykyyn, kiireellisyyteen ja suurempiin määriin tehtyjä aktiviteettejä. Toisaalta aamuvirkut ovat vihaisempia ja uupuneempia päivän loppupuolella. Aamu-uniset olivat puolestaan rauhallisempia ja kiireettömämpiä.


Itse joutunut suorittamisvaiheeseen, joka poikkeaa iltavirkkuudesta. Jo marjastamisen aikaan tuli lähdettyä liikkeelle ajoissa. Olo on itseen nähden vieraantunut etenkin nyt, kun aamuja ei voi vedellä niin paljoa omin sävelin. Tuntee vähän näin: http://juhasamuel.blogspot.fi/2016/03/mamuna-omassa-maassa.html.

Jos aamulla voi touhuta omia juttuja, niin minusta luovuuteen liittyvää toimintaa voi olla enemmän. Arvelu. Illan irtiotto on toki tyypillisempää, mutta jos irtiottoon pääsee aamullakin, niin eiköhän luovuuspuolen painotus voisi olla sama? Entä jos parempi, nimittäin levätyn yön jälkeen? Toisaalta päivän aikana on kerääntynyt paljon koostettavaa illan päätteeksi. Hmm. Molempi parempi, ehkä.

Olisiko se vuorokausirytmiin liittyvä luovuuslisä eniten sitä, että on mahdollisuus omistautua enemmän itselle?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9255
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #26 : pe 01.04.2016, 23:35:11 »

Luottamus ja varautuminen

Jospa diktatuuri erilaisina hallintapyrkimyksineen ja toteutumineen on sitä, että on sellaista arvelua, ettei uskota siihen, että voisi olla ihan tavallisesti. Kun jokin uhkaa, on luotava jotain valmiutta, ja valta on sitä parhaimmillaan.

Vallantavoittelun peruste voi olla siten kollektiivisesti rakentuvassa "vainoharhassa". Jos kollektiiviin ei ole luottamusta, voi syntyä tarvetta varmistelemaan tilannetta. Herää kysymys siitä, millainen on se ympäristö ihmisineen, joihin ei voi syntyä luottamusta, vaan enemmän varautumista.

Moni asia on pyrkimistä, ja voi kysyä, mitkä asiat ovat terveeseen pyrkimiseen kuuluvia. Varautuminen näyttäisi olevan jotain uhkaa tai epäsuotuisaa tilannetta varten.

Jos ihmiset eivät tunne toisiaan, ei oikein voi syntyä luottamusta, mikäli vaikutussuhdetta on mahdollista olla mukana. Samoin vie pohjaa luottamukselta se, jos ihmiset eivät voi olla luottamuksellisissa suhteissa toisiinsa, vaikka luottamus muuten lähiolemisen jne kautta olisi rakennettavissa. Tällöin voi kyseessä olla jokin rakenne, joka estää luottamuksen syntyä.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 13289
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #27 : la 02.04.2016, 23:06:23 »

Jos ihmiset eivät tunne toisiaan, ei oikein voi syntyä luottamusta, mikäli vaikutussuhdetta on mahdollista olla mukana. Samoin vie pohjaa luottamukselta se, jos ihmiset eivät voi olla luottamuksellisissa suhteissa toisiinsa, vaikka luottamus muuten lähiolemisen jne kautta olisi rakennettavissa. Tällöin voi kyseessä olla jokin rakenne, joka estää luottamuksen syntyä.

Mitä paremmin ihmiset tuntevat toisiaan ja toistensa arvomaailmojaan, sitä suuremmaksi luottamus voi kehittyä.
« Viimeksi muokattu: la 02.04.2016, 23:06:41 kirjoittanut Toope »
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6510
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #28 : su 03.04.2016, 10:47:54 »

Jos ihmiset eivät tunne toisiaan, ei oikein voi syntyä luottamusta, mikäli vaikutussuhdetta on mahdollista olla mukana. Samoin vie pohjaa luottamukselta se, jos ihmiset eivät voi olla luottamuksellisissa suhteissa toisiinsa, vaikka luottamus muuten lähiolemisen jne kautta olisi rakennettavissa. Tällöin voi kyseessä olla jokin rakenne, joka estää luottamuksen syntyä.

Mitä paremmin ihmiset tuntevat toisiaan ja toistensa arvomaailmojaan, sitä suuremmaksi luottamus voi kehittyä.


Kun tuntee itsensä, tuntee myös toisen ihmisen, sillä ihmisiähän tässä ollaan.

Ei tietenkään tunne toisten ajatuksia ja sitä aatehistoriaa, mutta toimintatavat ovat aina samat, itsekkyys on sisäinen toiminta, josta ei pääse eroon.

Uskoo sitten mihin spakettihirviöön hyvänsä toimintaperiaate ei muutu. Ajatus on aina itsekäs, silloinkin kun se kohdistuu auttamiseen, moraaliin ja muuhun niinsanotusti hyvään toimintaan. Minänä, tekijänä on itsekäs ja toiminta on mielihyvän tavoittelua,, poikkeuksetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9255
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #29 : ma 11.04.2016, 19:46:35 »

Tasopaineen ratkaisut

Jos joku on tasavertainen, ja silti osoittautuu paljon nohevammaksi jossain, niin näyttäs olevan niin, että erileirisyys on selkeä ajautuma. Lähi-ihminen osaavampana viittaa kestämättömyyteen. Jos on samalla tasolla, niin pitäisi kyetä samaan, mutta kun ei. Seurauksena kuormittuminen, johon ratkaisu on sitten se, että ehkä se toinen on nohevampi tässä, tai ehkä muussakin.

Toinen vaihtoehto nohevampi-tulkinnalle lienee päinvastainen. Sekin lievittää oloa. Toinen ei ole edes noteraamisen arvoinen jonkin nojalla.

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 7525
  • Etevä ajattelija
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #30 : ma 11.04.2016, 19:51:39 »
Mitä helkuttia on tasopaine?

Ethän sinä Juha vaan pilkkaa meitä?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9255
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #31 : ma 11.04.2016, 19:55:06 »
Mitä helkuttia on tasopaine?

Ethän sinä Juha vaan pilkkaa meitä?


No, totta puhuen tällä kertaa em kirjoitus koski suoraan itseäni. Ei aina näin, joskus. Tuli tuo seikka mieleen.

Jos se Ajatuspakissa olevani on niin taivaallisen ongelmallista tajuta, niin hmm. Mitähän tulkintoja voisi tehdä? Vai voiko tätä tajuta niin helposti kuin luulin: http://jatkumo.net/index.php?topic=4.msg68917#msg68917


Aika usein hössötetään tasa-arvosta. Entäpä jos tasoero palvelee sittenkin kaikkia, mikäli sitä ei käytetä kyseenalaisesti? Jos tasoero on kielteiseen, niin tokihan se tärvääntyy. Jos positiivinen puoli olisi sittenkin hiton hieno.

?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9255
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #32 : ma 11.04.2016, 20:30:36 »
Ethän sinä Juha vaan pilkkaa meitä?


Joskus ärsyttää turha tärkeily. Vähänkään syrjemmässä oleva on jotain, jota kohtaan voi olla miten ylimielinen vain. Näkyy ajoittain selkeitä otteita kunnon elitismistä.

Tällaisissa tilanteissa on kiva hiukan antaa takas :)

Totta puhuen on mulla alatavastaajan asema jonkin tasoisena piirtyneenä. Siihen liittyy hiukan salamyhkäistä piikittelyä jne.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9255
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #33 : pe 15.04.2016, 15:42:04 »

Elämäntutkija

Leikkasin hiukset itse. Aiemmin on työn tehnyt joku muu. Yritin olla huolellinen. Silti taakse jäi haituvia, kun katsoin peilistä. Vaikka paljon kelaisi, niin ilman näköpalautetta sitä viipottaa sieltä, missä asia ei edisty.

Tällaiset on tärkeitä ilmiöitä itselleni. Näitä tulee haettua. Pieni juttu, mutta melko merkittävä havainto. Sovellutuskohteita riittämiin.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9255
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #34 : ke 20.04.2016, 10:09:32 »

Geneettiset algoritmit sovellukseen normaalin arkipäiväjärjestyksen ja elämän parempaan löytymiseen

Liikkeissä siivoillessa, tulee koneella ajeltua usein miten sattu. Aina omanlainen reitti, ja tavoite tosiaan lattiapinnan läpikäynti kaikkialta. En ole vielä onnistunut tekemään samanlaisia päiviä reittien suhteen, vaan aika erilaisia jokainen tähänastisista. Reitti voi lähteä kelautumaan milloin mistäkin syystä johokin suuntaan.

Tänään löysin ihan kelpo menetelmän hiukan sokkeloiselle alueelle. Jos olisin pitäytynyt jossain rutiinireitissä melko pian, enkä soveltanut hienoviritteisiä tuulenyllykkeitä random-periaatteella, olisi reitistövalinnat jääneet vähäisiksi. Reitistöpopulaatiota siis kertyi, joten kertyneestä oli mahdollisuus koostaa jotain selkeästi tehokkaampaa.


Oivallus on erittäin sovellettava monessa arkijutussa, mitä ei voi heti lonkalta heittää optimiratkaisun puolelle. Reitistön käsittely aivoissa voi olla liiaan työläs. Ja vaikka aivot jaksaisi hyytymättä löytää sopivan ratkaisun, niin jos käytännön läpikäynneissä tulisi ottaa jotain kohtia huomioon valinnoissa, niin siinä menee suunnittelu äkkiä mahdottomaksi, ellei se pohjaudu koettuun, ja koetun sisällyttämiseen osana ratkaisua.

Ongelma voi olla etukäteen mietittävissä niin, että paras menettely on aika selkeä. Moni asia on kuitenkin elämässä sellainen, ettei vaikuttavia seikkoja ilmene ilman reitin läpikäyntiä. Reitinkäyntiä koskeva kokemusvaranto karttuu, tai se voi rutinoitua joksikin, mikä on kaukana mistään optimaalisesta, tai siitä, että seurauksena olisi kovin antoisat elämänedellytykset.

Kokemuvarantoa eri asioita koskien tulisi olla monipuolisesti. Päivään liittyvät suoritteet eri asioiden parissa, ja niistä koostuvan menetelmäpopulaation runsaus antaa hyvät mahdollisuudet koostaa jotain, mihin rutinoitunut urattelija ei koskaan pääse.

Joten päivät vain randomazerilla uudeksi. Eli kun tarjoutuu paikkaa muuttaa jotain jostain herätteestä, niin seurailee sattuman kutsumaa. Jokin tolkku kannattaa toki pitää sattuman vedettävänä olemissa, ettei menetelmäpopulaatio kasva niin, ettei siitä osaa tehdä enää minkäänlaista järkevää päätelmää, puhumattakaan paremmasta. Mutta sekaskin on ihan kiva olla. Ei siinä mittää  ;D

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13348
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #35 : ti 17.05.2016, 09:20:04 »
Miksi omaan itseen pitäisi suhtautua jotenkin erityisellä tavalla?

Usein kuulee mainittavan että ei pysty/voi rakastaa muita ihmisiä jos ei ensin rakasta itseään. Olen ihmetellyt moneen kertaan minkä takia oma itse pitäisi tällä tavalla sitoa muihin ihmisiin kynnyskysymykseksi niin että ei muka voi sitä tahi tätä jos oman itsen kanssa on keskeneräinen tai negatiivinen suhde.

Mikä sen takaa että jos on itseensä helvetin lääpällään, että mukamas sitten rakastaisi muitakin ihmisiä? Ei niin mikään!

Minkä takia muka se että ei satu pitämään juuri erityisesti itsensä edustamasta ihmisestä tai ihmistyypistä estäisi jotenkin pitämästä muista ihmisistä? Ajattellaan sitten ulkoköä tai persoonallisuutta, niin voihan sitä arvostaa enemmän jotain ihan toista tyyppiä kuin jota itse on. Mutta tietyt luonnonlait voivat tulla vastaan siinä että itsensä saisi muutettua sellaiseksi kuin mitä ihannoi. Ja miksi pitäisi muuttua, jos voi nauttia siitä että joku toinen on juuri sitä mitä itse ei ole? Tässä varmaan ihmiset pelkäävät että joutuvat toisen ihmisen armoille, jos se toinen on jotain mitä haluaa eikä itse pysty olemaan.

Herranjestas, kaikkein yleisimmillään ja normaaleimmillaan se toinen voi olla vaikka sitä sukupuolta mitä ei itse satu olemaan. Minkä takia ei sitten muka voisi vaan nauttia siitä että toinen ihminen on eri sukupuolta, miksi sitä pitäisi itselleen alkaa vaatimaan samaa kokemusta... Kaikki nykyaikana tuntuu tähtäävän todellakin mahdollisimman vimmaiseen itseriittoisuuteen. Mitään ei saa tarvita eikä haluta toisten kautta, kaikkea pitäisi olla itse?

Ja tosiaan jos sitten rakastaisi itseään ja naapurissa asuu vaikka joku eläinrääkkääjä, niin mikään mahti maailmassa ei kyllä ainakaan minua saa rakastamaan häntä vaikka viettäisin vuosisadan rakkaustarinaa itseni kanssa!

Sitäkään en tajua että jos ei oikein pidä jostain asiasta itsessään ja marisee siitä, niin minkä takia pitäisi muka automaattisesti vihata sitä asiaa muissakin ihmisissä. Muuthan ovat muita, eivätkä heidän ongelmat välttämättä ole heille itselleen ongelmia, tai ne eivät ole tälle marisijalle ongelmia. Omalla kohdallani esmes en tykkää jos lihon, mutta ei se sitä tarkoita että kyttään kaikkien muiden ihmisten lihomisia (olettaen ettei minun tarvitse mennä heidän kanssaan sänkyyn...) Tässä viime viikolla näin pätkän jotain tv-ohjelmaa jossa joku brittiakka keuhkosi miten vihaa lihavia ihmisiä, eikä palkkaisi heitä töihin koska ovat niin hitaita. Hän oli päättänyt näyttää närhenmunat lihaville ja lihottaa itseään 20 kg että saa esiteltyä kuinka helposti laihtuminen käy... Hän olikin lihavana aivan karmean näköinen, toisin kuin ne monet muut "aidosti" lihavat joita siinä näkemässäni pätkässä pyöri, vaikka olivat hevimpiä kuin tämä juontaja tai mikä lie. Joillekin se sopii että on massaa. Joillekin ei. Tällä viikolla tulee joku päivä (torstai?) toinen osa jossa näkee että lähteekös ne 20 kg niin helposti, kun vaan vielä muistaisi että mikä kanava. Veikkaan viitosta. Täytyy selvitellä, jos muistan tai jaksan.

Ärsytti sen naisen ilkeys ja hanakka asenne. Mikä hän on päättämään muiden ihmisten kiloista? Päättäköön vaan omistaan.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13351
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #36 : ti 17.05.2016, 09:25:07 »
Miksi omaan itseen pitäisi suhtautua jotenkin erityisellä tavalla?

Usein kuulee mainittavan että ei pysty/voi rakastaa muita ihmisiä jos ei ensin rakasta itseään. Olen ihmetellyt moneen kertaan minkä takia oma itse pitäisi tällä tavalla sitoa muihin ihmisiin kynnyskysymykseksi niin että ei muka voi sitä tahi tätä jos oman itsen kanssa on keskeneräinen tai negatiivinen suhde.

Mikä sen takaa että jos on itseensä helvetin lääpällään, että mukamas sitten rakastaisi muitakin ihmisiä? Ei niin mikään!

Minkä takia muka se että ei satu pitämään juuri erityisesti itsensä edustamasta ihmisestä tai ihmistyypistä estäisi jotenkin pitämästä muista ihmisistä? Ajattellaan sitten ulkoköä tai persoonallisuutta, niin voihan sitä arvostaa enemmän jotain ihan toista tyyppiä kuin jota itse on. Mutta tietyt luonnonlait voivat tulla vastaan siinä että itsensä saisi muutettua sellaiseksi kuin mitä ihannoi. Ja miksi pitäisi muuttua, jos voi nauttia siitä että joku toinen on juuri sitä mitä itse ei ole? Tässä varmaan ihmiset pelkäävät että joutuvat toisen ihmisen armoille, jos se toinen on jotain mitä haluaa eikä itse pysty olemaan.

Herranjestas, kaikkein yleisimmillään ja normaaleimmillaan se toinen voi olla vaikka sitä sukupuolta mitä ei itse satu olemaan. Minkä takia ei sitten muka voisi vaan nauttia siitä että toinen ihminen on eri sukupuolta, miksi sitä pitäisi itselleen alkaa vaatimaan samaa kokemusta... Kaikki nykyaikana tuntuu tähtäävän todellakin mahdollisimman vimmaiseen itseriittoisuuteen. Mitään ei saa tarvita eikä haluta toisten kautta, kaikkea pitäisi olla itse?

Ja tosiaan jos sitten rakastaisi itseään ja naapurissa asuu vaikka joku eläinrääkkääjä, niin mikään mahti maailmassa ei kyllä ainakaan minua saa rakastamaan häntä vaikka viettäisin vuosisadan rakkaustarinaa itseni kanssa!

Sitäkään en tajua että jos ei oikein pidä jostain asiasta itsessään ja marisee siitä, niin minkä takia pitäisi muka automaattisesti vihata sitä asiaa muissakin ihmisissä. Muuthan ovat muita, eivätkä heidän ongelmat välttämättä ole heille itselleen ongelmia, tai ne eivät ole tälle marisijalle ongelmia. Omalla kohdallani esmes en tykkää jos lihon, mutta ei se sitä tarkoita että kyttään kaikkien muiden ihmisten lihomisia (olettaen ettei minun tarvitse mennä heidän kanssaan sänkyyn...) Tässä viime viikolla näin pätkän jotain tv-ohjelmaa jossa joku brittiakka keuhkosi miten vihaa lihavia ihmisiä, eikä palkkaisi heitä töihin koska ovat niin hitaita. Hän oli päättänyt näyttää närhenmunat lihaville ja lihottaa itseään 20 kg että saa esiteltyä kuinka helposti laihtuminen käy... Hän olikin lihavana aivan karmean näköinen, toisin kuin ne monet muut "aidosti" lihavat joita siinä näkemässäni pätkässä pyöri, vaikka olivat hevimpiä kuin tämä juontaja tai mikä lie. Joillekin se sopii että on massaa. Joillekin ei. Tällä viikolla tulee joku päivä (torstai?) toinen osa jossa näkee että lähteekös ne 20 kg niin helposti, kun vaan vielä muistaisi että mikä kanava. Veikkaan viitosta. Täytyy selvitellä, jos muistan tai jaksan.

Ärsytti sen naisen ilkeys ja hanakka asenne. Mikä hän on päättämään muiden ihmisten kiloista? Päättäköön vaan omistaan.

Sellaista, mitä itsellä ei ole, ei voi jakaa muillekaan. Jos et pidä itseäsi minään, niin et voi myöskään ajatella toisten tarvitsevan sun rakkauttasi tai sinua.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13348
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #37 : ti 17.05.2016, 09:33:56 »
Minä en vaan oikein usko että omaa itseään pitää arvostaa ihan vimmaisesti pystyäkseen rakastamaan. Rakkaushan on vain tunne, ei siihen tarvita jotain alleviivattua minätietoisuutta että vau jeah mahtavaa miten upea olenkaan.

Muutenhan monet naiset joilta on piesty luulot pois eivät pystyisi rakastamaan omia lapsiaan. Kuitenkin he saattavat niin tehdä. Eivät ehkä aina osaa tarjota parasta mahdollista hoitoa tai tehdä parhaita valintoja lapsen hyväksi, mutta saattavat kuitenkin rakastaa lastaan vaikka omaa itseään eivät rakasta - koska joku on heidät saanut uskomaan ettei heissä ole mitään rakastettavaa itsessään. Eläimet ovat toinen kohde jota monet ihmisraakit rakastavat, vaikka omaa itseään eivät rakastaisi.

Ehkä se raja kulkee siinä että kykeneekö ajattelemaan että joku muu kuitenkin voi olla jotain vaikka minä en ole, vai onko niin että ajattelee niin happamasti että minä en ole mitään ja kukaan muukaan ei ole mitään. On semmoisia ihmisiä, joiden järjenjuoksua en lainkaan ymmärrä, jotka messuavat semmoista ettei kukaan ihminen ole viaton. Ja tämän filosofian pohjalta saa sitten lapsiakin rääkätä miten huvittaa, koska nehän ovat kumminkin synninpesiä tai geneettisesti epäkelpoa materiaalia, tai mitä oppia sitten kannattaakin. Mutta olen tavannut ihmisiä jotka eivät itseään arvosta, ja silti tuntevat lämpimiä tunteita muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan. En tiedä ovatko he jääneet vähän lapsen tasolle, kun katsovat ihailemiinsa ihmisiin ylöspäin.

Tuco

  • Vieras
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #38 : ti 17.05.2016, 09:42:05 »

Sellaista, mitä itsellä ei ole, ei voi jakaa muillekaan. Jos et pidä itseäsi minään, niin et voi myöskään ajatella toisten tarvitsevan sun rakkauttasi tai sinua.

Aika erikoinen näkökulma vaikkakin odotettavissa juuri sinulta. Ei ihmisen tarvitse tuntea olevansa mikään rakkautta ympärilleen heruttava Jumalan lahja vastakkaiselle sukupuolelle.

Vaikka en itse löydä itsestäni mitään erikoista tai ihailtavaa, ei se sulje pois sitä, etteikö joku muu voisi minusta jotakin kaipaamaansa löytää.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13348
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #39 : ti 17.05.2016, 09:47:45 »
Ja minulle on kuitenkin muutama ihminen väittänyt että naamani on ok, vaikken itse kasvoistani ole pitänyt sitten murrosiän (sitä ennen koko olemus ei kiinnostanut yhtään, tärkeintä oli leikkiminen). Kumma kyllä useimmat näistä kasvoistani pitävistä ovat naisia, joten en tiedä että onko siinä sitten jotain valheellisuutta mukana (tsempataan valkoisin valhein?), vai pitäisikö tässä ryhtyä vaikka lesboksi kun kerta naisilta saa enemmän myönteistä palautetta pärstävärkistä kuin miehiltä. Kropan suhteen onkin sitten useimmiten aivan päinvastoin. Taikka ehkä naisilta tulisi kehuja jos alkaisin haukkumaan kroppaani?

Ei kaikesta vaan kertakaikkiaan tarvitse pitää, eikä minun mielestäni se ole mikään spesiaalikeissi jos pitämisen tai ei-pitämisen kohde liittyy omaan itseen. Jos ei vaan tykkää itsestään joltain osin tai miltään osin, niin so what, eikä se silti estä pitämästä kaikenlaisesta muusta elämässä, tai muista elävistä olennoista. Voihan sitä olla vaikka perfektionisti jonkin tietyn asian suhteen, mutta ei niin vaativa kuitenkaan kaikkien asioiden suhteen kumminkaan.