Kirjoittaja Aihe: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta  (Luettu 25840 kertaa)

0 jäsentä ja 2 Vierasta katselee tätä aihetta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #180 : ke 28.02.2018, 21:01:49 »

Reitti orjuuteen?

Voi olla, että kun ollaan vasten luonnonoloja, vailla yltäkylläisyyttä, niin jos silloin on valtaa luovutettuna, eikä vastinetta ilmene, on seurauksena jotain kielteistä, ja myös primitiiviä voi alkaa tipahdella mukaan, jos tulosta ei ilmene, koska kyseessä tosi paikat.

Kun lähdetään yltäkylläisyydestä, voi olla ilman primitiivisempiä uhkia, etenkin jos on sitä viihdettä, ja sirkushuveja, tai jopa jotain vahvempaa tarjota. Valtaan kuuluu lupa kahmia, kunhan tyytyväisyys säilyy. Kahmintaan ei välttämättä jää kivikautisemmissa oloissa kovin paljoa, jolloin valtaeroja ei käytännössä paljoa voi ilmetä, ja jos ilmenee, menee valta ja sen ansiosta koituvat jotenkin valikoidusti (etuoikeutetuiksi koetuille), mutta tuon paikan ansaitseminen vaatii jatkuvaa ponnistelua.

Elinvoimaisessa yhteisöissä voi olla valtaeroja, mutta valta oli tosiaan sidottu palvelevuuteen paremmin. Nykyään voi olla valtaa, vaikke olisi tehnyt mitään sen eteen, ja valtaa voi käyttää surutta lisää. On kuin kasvava lumipallo toiseen suuntaan. Kivikautisemman loko-aseman voi nykyään nähdä enemmän loiselämän vinkkelistä, mitä myös tehdään. Kun orjat ovat raataneet, muuttuvat he loisiksi, joista voi yrittää vaikka päästä eroon.

Osa ihmisistä kavahtaa irtiottoja varmaan luonnostaan. Voi näkyä vaikka rokotusvastaisuutena. Jne. Miten siis, tarkemmin havaittuna ehkä?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #181 : pe 02.03.2018, 16:40:30 »

Pitkään ihmetellyt sitä, miten yleiset biojäteastiat ovat niin kökösti suunniteltu, ettei jätepussi pysy oikein millään paikoillaan. Miksi edes tuhlata pussia, kun usein sama, jos heittäisi roskat suoraan pömpeliin?

Havaintoa voi ehkä laajentaa, vaikkei niin kivaa.

Kun kyse on roskista, ja jostain vähemmän arvokkaaksi katsotusta, ei välttämättä ilmene mielenkiintoa. Arjessa ja tavallisessa elämässä ei kaikki ole yhtä gloriaa. Ei ihme, jos ongelmakohdatkana ei ratkea, kun arvostus tuppaa jäävän heikoksi.

Jotain vain ei saisi olla, pois silmistä. No. Onneksi isi vie, ja äiti pyyhkii.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #182 : ma 09.04.2018, 17:20:10 »

Irtiottotyypit

Jos rentoutuminen ja palautuminen / lepo voidaan ajatella jotenkin samalla tapaa,
niin eräs keino on liittää rentoutuminen lihasten jännityksen (J1) poistoon,
jolloin palautuminen ja lepo jostain,
olisi puolestaan jonkin toisen aktiivisuustyypin (J2) vaihtamista muualle.

Jos jotenkin noin voidaan ajatella,
niin mitä ovat J1 ja J2?

J1n tapauksessa lepäytyy se jännittynyt lihas.
Entä J2n tapauksessa?

Mitä irtiottotyyppejä sitten on? Mistä voidaan sanoutua irti? Ja kuka on se tyyppi, joka tekee näitä irroittautumisia? Mikä tää juttu niinku on?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #183 : to 05.07.2018, 14:46:55 »

Onkohan niin,
että ainoa merkki tasa-arvosta,
ja sen mahdollisuudesta liittyy laaja-alaistamiseen,
ja ilman tätä olisi turha puhua tasa-arvosta,
ja siihen pyrkimisestä?

Jolloin perinteinen tasa-arvotyö eri sektoreilla, ... mitä se olisi, oikeasti?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #184 : to 05.07.2018, 16:17:13 »

Kun tehnyt järjestelyjä ja inventaaria kodissa, niin tietysti samaa muutakin elämää koskien. Uppoutuessa törmää monenlaiseen. Sitähän tämä sukeltamistouhu on.

Usein puhutaan mielipiteistä ja täydellisen ratkaisun mahdottomuudesta. On niin erilaisia liikkeelolevia.

Yleisjuttu menee kuitenkin niin, että aina on olemassa paras ratkaisu, rajaussa tilanteessa, ja näiden täydellisyyksien arvo voi olla merkittäväksi osoittautuvat sinällään, tai jatkossa.

Missä vaiheessa ja miten kukakin löytää hyvää parhaiten itselleen, on parempi kysymys.

Täydellisyys on, mutta työmaa-ajattelu on usein sitä parempi ja se tosiaan ei vie pois täydellisyydestä, vaan katalysoi parhaat esiin. Elo näin perin minusta.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #185 : ma 09.07.2018, 11:46:54 »

Orjuudesta ja sankaruudesta

Kun ei ole tarjota positiivista tavoitetta, tarvitaan pakote. Tässä on orjuutuksen perusta. Kauan kestänytkin, oivaltaa asia.

Orjuuttajaksi voi ryhtyä helposti, ja on ketjureaktio. Kuka mitenkin suuresti orjuutettu. Väkivaltakin on joskus ok, jolloin se on nimettävä toisin.

Nyky-yhteiskuntaan kuuluu seesteisyyden lisäksi paljon extremeä, aika luonnostaan. Jos lähtökohdat ovat heikot, on pärjääminen taistelua. Samoin voi extremeä olla sekin, että yrittää elää sen mukaan, mikä on oikein, ja mitä toivoo elämisen malliksi.

Extremestä, ja ääritilanteista ei voi paeta, jos niitä on ollut rakentamassa, siis mukana, jollain tavalla. Tässä suomalaisetkin ovat kuten Eichmann. Tunnollisia, eivät ala räyhätä.

Mieleen tuli Tex Willer-tyyli. Tai James Bond, tai Robin Hood. Näitä on paljon. Ihanteena on myös hiljaisia ja yhteistyökykyisiä kantavoimia erilaisina. Jenkeistä notettu joskus esiin ihanteeksi jokin oppositiotyypin edustaja, ajoittain. Kaikille on tilausta ajoittain, ja vaikka selkeästi kyseenalaisia ihanteita käytettäisiin, niin enemmän salaa, jos tarve. Sotasankareitakin voidaan tarvita.

Olisko nykyajan sankari sitten Björn Walhroos, vaikka ei suoraan sanota. On saanut raivattua uraa kyvykkäästi. Sankaruutta olisi pärjääminen. Kunakin aikana toteutuu eri tavoin.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #186 : ma 09.07.2018, 12:01:48 »

Länsimaisuus, orjuus, kiire

Eilen tulin ajatelleeksi, että kiire on sitä, että on jäljessä. Tipahtanut jollain tapaa matkasta.

Jos on jatkuva kiire, niin silloin voi tipahtaneisuus olla pysyvä olotila. Ei olla mukana siinä, joka on tärkeää.

Orjuus ja kiire voi liittyä toisiinsa. Kiire kertoo, että elämme orjuudessa, emme vapaudessa. Vapaaherraa yleensä pidetäänkin sinä, jolla on aikaa.

Suomalaisilla on paljon tapana näyttää ulospäin, että on kiire. Kukaan ei hengitä niskaan, jos jo olemus kertoo siitä. Työteko on toissijaista, tuloksellisenakin. Tällainen voi joka tapauksessa olla mitä vain.

Naivisti kerrotaan vapaudesta, selkeänä tavoitteena. Muuten vapaus tavoitteena vilisee joskus paljonkin puheissa. Siitä puhe, mistä puute.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #187 : ma 09.07.2018, 12:57:08 »

Pärjääminen on se juttu. Selviytymisestä puhutaan, jos menee oikein hankalaksi.

Sosiaalisella ihmisellä sankaruus on pärjäämisen huippua. Paras kiinnostaa. Menestys on ihan ok, ja seesteinen pärjäämisen mittari, yhteisöllisesti. Itsearvioidustikin voi olla jo hiukan menestynyt tai ainakin selviävä tai pärjäävä. Sankaruuteen tarvitaan jo muiden tasojen mittareita. Sankaruuden laatuja on monia.

Suhde pärjäämiseen ja menestymiseen ja sankaruuteen on outo. Länsimaissa selkeä menestyminen ja onni on ongelma. Suomalainen sananlaskukin kertoo, että kellä onni on, se onnen kätkeköön.

Ehkä menestyminen kytkeytyy oikeasti niin vahvasti kielteiseen, ettei se kestä yleensä päivänvaloa. Onko poikkeusta, länsimaissa? Kun ihmiselle tärkein on kielteistä, ja ongelma, ellei kielteisyyden rasitteesta selviä, niin on tämä aika kertovaa.

Kaikki voi mennä kielteiseksi tulkituksi, ja asian voi mieltää itsekkin näin. Ei siinä oikeasti ole elämänlupaa, vaan salassaoleminen.

Kateus nähdään tuhoavana voimana, jota se voi myös olla. Kaikki voi olla vaarallista. Kaikkeen tarvitsee varautua, hyväänkin. Voiko olla asiat mälsemmin?
« Viimeksi muokattu: ma 09.07.2018, 13:00:03 kirjoittanut Juha »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #188 : ti 10.07.2018, 00:04:01 »

Samaa outoa hankaluutta tuo ihmiset yritysten ja kaupallisuuden kautta. Suhde kaupallisuuteen voi olla hyvin kielteinen monessa paikassa. Aivan kuin se olisi toisaalta kaivattua, mutta silti käytännössä jotain epäsopivaa.

Miksi ei kauppa käy joka paikkaan, siinä missä juttelu ja muukin kanssakäyminen? Itselläni oli foorumeilla jo heti alkuun myönteinen asenne kaupusteluakin kohtaan. Kaupustelu ei voi olla foorumin pääjuttu, mutta ei siitä foorumille mitään haittaa ole. Paraikaa on mainosketju, jossa voi mainostaa ja imoittaa myytäviä.

Jos kaupantoko on oikeasti tärkeää, niin ei siinä tulisi olla mitään kielteistä. Jos on, niin sitä tulee korjata, jotta voi olla mukana, jos kerran tärkeä asia. Muuten tuputtamisen kieltäisin. Myös musiikkia pidän nykyään pakkosyöttönä, eri paikoissa, ja radio-ohjelmia, joiden kuulemista en voi säätää kuin olemalla pois manipulaatiolta. Muuten ilmoittelu käy hyvin, kun voi itse säätää seurantaa, kuten esim foorumeilla.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #189 : ke 11.07.2018, 20:18:08 »

Yleistämisestä

Onkohan yleistämistaipumus seurausta siitä, että ihminen haluaa elää kokonaisvaltaisesti, jolloin voi mennä sillä vakiokokoonpanolla, ilman tarkentamisia, jolloin on energian tuhlaus minimissään, ja toimivuus kokonaisuutta ajatellen paras?

Yleistys käy joskus positiiviseen suuntaan, ja joskus negatiiviseen. Kynnys vaihtelee tilanteen ja ihmisen vaiheitten mukaan.

Kokonaivaltaiselle elämänvedolle ja kulkemistyylille vastakkaista olisi tarkentaa osatekijöihin. Joskus pähkinöitä voi kaivata, luontaisesti, kuten koiranpennuista näkee, kun ovat innoissaan joistain tehtävistä.

Mikä tyyli käy milloinkin, on tilannekohtaista ja ihmiset valitsee tässä eri tavoin. Osa tykkää vain mennä, ja että toimii, ja kun osa ei tiedä toimivuudesta mitään, on odotus kohtuutonta, kun tulisi olla mukana siinä, mikä vain ahdistaa, ja on kaikkea muuta kuin energiansäästöä. Ja toisin päin.

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3914
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #190 : pe 13.07.2018, 12:29:33 »
Kirjoitin toiseen ketjuun pohdinnan, että äärikonservatiivisuus ja ääri-islamilaisuus taitavat olla aatteina lähisukulaisia. Nyt kun asiaa uudestaan mietin, niin ovathan ne. Ääri-islamilaisuushan on islamin äärimmäisen konservatiiviista tulkintaa ja halua palata vanhoihin arvoihin. Nykyaikaisen islamistin oppi-isä Said Qutb asui jonkin aikaa Yhdysvalloissa ja koki sen maallistuneeksi ja turmeltuneeksi. Hän halusi sille vastavoiman.

Wikipedia: "Qutb hirtettiin 1966, jolloin hänestä tuli liikkeen marttyyri. Terroristijärjestö Al-Qaidan johtokaksikko Ayman al-Zawahri ja Osama bin Laden perehtyivät hänen myöhäistuotantoonsa ja omaksuivat muiden ääri-islamistien tavoin sen sisällön. Tätä hänen elämäntyönsä vaihetta pidetään New Yorkissa syyskuussa 2001 tapahtuneiden iskujen taustana ja juurina."

https://fi.wikipedia.org/wiki/Said_Qutb

Tämä ei ollut varsinainen kirjoitukseni aihe vaan sen käsitteleminen, miksi ihmisistä tulee se, mikä heistä tulee. Yhdestä tulee konservatiivi, yhdestä liberaali, yhdestä oikeistolainen, yhdestä vasemmistolainen ja niin edelleen. Syntymähetkellä ihmiset lienevät kuitenkin vielä poliittisesti ja aatteellisesti sitoutumattomia, joten jostakin aatteet heihin myöhemmin tarttuvat.

Jos omalla kohdallani mietin, niin tietynlainen liberaali ajattelutapa lienee vastareaktio sille ympäristölle, missä lapsuudessani kasvoin. Kokemukseni auktoriteeteista olivat sen verran epämukavia, että minulle kehittyi vastustus kaikenlaisia auktoriteetteja ja sääntöjä ja vallankäyttöä kohtaan. Koin auktoriteettien vallankäytön monissa tilanteissa epäoikeudenmukaiseksi ja vääräksi.

Lähin auktoriteetti oli isäni, jota kuvailisin väkivallattomaksi ja ystävällismieliseksi perhetyranniksi. Hänen nuorempi sisarensa oli kuollut puolitoistavuotiaana, ja tämän tragedian jäljiltä hänestä oli tullut varakkaan perheen ainoa lapsi, joka oli hemmoteltu pilalle. Hän oli saanut kaiken ja enemmänkin. Myöhemmin perheenisänä rooli kääntyi perhetyranniksi, eli isäni sana oli laki, jota ei ollut lupa kyseenalaistaa. Lapsista ainoastaan minä kyseenalaistin sen joskus, ja tästä seurasi uhmakohtauksia isäni käyttäytyessä kuin pikkulapsi, joka ei saa tahtoaan läpi. Hän paiskoi ovia ja heitteli esineitä. Yleisin hänen heittämänsä esine oli litteä taskulamppu, joista yhden hän paiskasi autotallin lattiaan ja yhden heitti järveen, ja muita lenteli milloin minnekin.

Antiautoritäärisyyteni vahvistui koulussa, jossa opettajikseni sattui henkilöitä, jotka rankaisivat minua syyttömänä tai muuten epäoikeudenmukaisesti ja eräät jopa pahoinpitelivät minua. Pahin pahoinpitely oli se, kun koulun johtajaopettaja, vahva mies, tarttui kiinni korvanlehdestä ja siitä riuhtoen paiskasi minut mahalleni koulun lattialle. Toinen opettaja, paikallisen kirkkoherran vaimo, katsoi hyväksyvästi vierestä. Ainoa "rikokseni" oli ollut se, että olin paennut erästä väkivaltaisen hulluuskohtauksen saanutta puolikehitysvammaista poikaa, joka oli hyökännyt kimppuuni toisten poikien ärsytettyä häntä. Minulla ei ollut mitään tekemistä tuon tapauksen kanssa. Satuin vain olemaan lähellä, kun poika sai raivokohtauksensa. Pakkohan oli karkuun juosta kun minua isompi ja vanhempi karju ryntää mylvien nyrkit pystyssä kohti hullun kiilto silmissä. Inhoan väkivaltaa, varsinkin sen kohteeksi joutumista. Ja tässä tapauksessa lopulta kuitenkin jouduin. Olisi kai pitänyt antaa pojan takoa nyrkeillään itseäni.

Kohtuuden nimessä todettakoon, että suurimasta osasta opettajia minulla ei ole mitään pahaa sanottavaa. Muutamat väkivaltaiset ja/tai täysin epäoikeudenmukaiset opettaja-auktoriteetit kuitenkin vahvistivat käsitystäni, että auktoriteetti ei ole aina oikeassa. Se voi olla äärimmäisen pahasti väärässä.

Tuon tyyppisistä asioista auktoriteetti- ja poliisivihani kumpuaa. On liian monia huonoja kokemuksia.

Ehkä käsittelen myöhemmin sitä, mistä muut poliittiset ja yhteiskunnalliset ajatukseni (maahanmuuttoon, rasismiin, oikeisto-vasmmisto jakoon, uskontoon ym. liittyvät) ovat peräisin. En välttämättä itsekään tiedä.
 

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 15843
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #191 : pe 13.07.2018, 22:53:26 »
Kirjoitin toiseen ketjuun pohdinnan, että äärikonservatiivisuus ja ääri-islamilaisuus taitavat olla aatteina lähisukulaisia. Nyt kun asiaa uudestaan mietin, niin ovathan ne. Ääri-islamilaisuushan on islamin äärimmäisen konservatiiviista tulkintaa ja halua palata vanhoihin arvoihin. Nykyaikaisen islamistin oppi-isä Said Qutb asui jonkin aikaa Yhdysvalloissa ja koki sen maallistuneeksi ja turmeltuneeksi. Hän halusi sille vastavoiman...

Äärikonservatiivisuus varmasti on lähellä ääri-islamilaisuutta, sen salafistista/wahhabistista näkemystä. Äärikonservatismina itse näen jonkun Espanjan Francon, jota on syyttä leimattu fasistiksi, vaikka oli juuri vanhoillisen Kuningas/aatelisto/kirkko- yhteiskunnan ylläpitäjä, ei siis fasisti.

Konservatismi maltillisena aatteenahan ei ole kehityskielteinen suuntaus, vaan perustaa kehityksen vanhasta oppimiseen, äärimuodossa ajatus toki menee Francon kaltaiseen malliin, jossa mitään ei haluta kehittää. Yhtäläisyyttä on salafismiin, joka haluaa 600-luvun islamia nykyaikaan, ei kehitystä.

Vanhasta tulee aina oppia, mutta se ei tarkoita, että vanhaan pitäisi palata.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #192 : la 14.07.2018, 11:08:37 »

Mielessäni kävi ajatus, joka liittyy joustamattomuuteen, mm äärikonservatiivisiuuteen, josta yllä puhetta.

Kun ihminen ja ihmiset ongelmoivat, syntyy reaktioita ja reaktioluuppeja hallitsemattomina. Ihmiset ovat vietäväni, kuten sivusta voi nähdä, ellei asianomaiset itse tee samaa havaintoa. Usein ei, eikä ainakaan niin, että tilanne heti kavennetummassa keskinäisyydessä lähtisi nousuun. Pohjemmalle mennään, yleensä, ja voi sanoa, että aina, ellei tarvittavaa saada muualta. Aidon syöksykierteen tilanteessa on omat juttunsa.

Primitiivisemmät vievyydet ovat outoilua extemimmistä päästä. Näiden olemassaoloa on vaikea sietää, etenkin kun hallittavuus sivustakin puuttuu. Kyseessä on extreme-erilaisuus, yleensä tilanteita koskien, tosin pitempiaikaisuus ja vallitsevuus on aina helposti mahdollista.

Hulluuden ja erilaisuuden teemaa toisin sanoen, hiukan syvemmältä. Näkee, miten suhtautuminen menee hankalaksi, ja asioihin voidaan liittää näissä melkein mitä suhtautumista ja toimintaa tahansa. Ei näissä lähdetä asioita saattamaan paremmaksi, vaan "hoitelemaan ne selkeästi kuntoon".

Suhtautumisissa on paljon oppimista. Yksilöä voidaan viedä extreme-kentille, mutta jos tällaiset vaivaantumiset voidaan välttää, niin ne helposti myös vältetään. En sano, etteikö pointtia olisi asioiden saattamiseksi paremmalle tolalle, sivullisia, tai "sivullisia" ajatellen.

Martti Ahtisaari on tunnettu rauhan ihminen. Joskus puhui aika hassun oloisesti primitivismistä, jota kyllä piisaa, maailmalla, ja miksei täälläkin. Tuntui naivilta. Hoksasin, ettei noita tarvitse ottaa jotenkin itsestäänselvästi, vaan voi lähteä myös ihmettelemään, koska tavoitetasoltakin on ihan ok katsella, jolloin moni asia pysyvänäkään ei ole olemassolevana kovin heppoinen, vaikka tuntuu painavan ja olevan jotain muka-vaativaa.

Miten aidosti tuolle tavoite-tasolle ihmienen voi kyetä, ja näkemään polkua selvänä, siitä irtisanoutumatta. En tunne Ahtisaarta tarkemmin. Extremen kokijuus ei ole tuntematonta itselleni. On varmaan monenlaatuista tuntumaa siihen.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #193 : la 14.07.2018, 13:06:27 »

Kun puhutaan extremenkäynnistä, eli mennään outoilun ja vaikeuksien äärirajoilla, jopa niiden vietävinä, tietyltä osin tunnottomina, siis jotain jo tunntepuolelta blokattuna, tai kauttaaltaan, niin näitä syntyy väistämättä, jos painetta on. Ehdottomuus ja kanssakäymisen toimivuus ei varmaan toteudu aina niin hyvin kuin mahdollista, ja tyypillistä on usein ajatella juuri niin, ettei kanssakäymistä ajatella mahdollisena, vaan ehdottomuus ehdottomuudesta. Hammurabia, mutta ei niin, että ihmiset yksityisyydessään kuitenkaan tekisi sitä.

Suhdetta muuhun kuvaa myös suhde luontoon, ja ylipäätään heikostoon. On vaikka ne resistintit bakteerit, tai ilmaston kuumuus, jolloin tilanne käy entistä tukalammaksi, jolloin myyntipuolen, ja sivistystoimen mahdollisuudet toki entuudestaan kasvaa, ja se "kasvu". Jos elääkseen tarvitsee laittaa lisäkasvua kaivoihin, tai ihmisiin jotenkin, tai mitä ne mahdollisuudet ovatkin, niin ei tässä rajaa. Laittaa vaikka kybersodankäyntiin kunnon satsauksen, tai biologisiin aseisiin, kaupan oveluuteen, ... vaihtoehtoja on.

Samalla saa kasvualustaa psykopaateille, ja kaikenlaisille terästeille, jo biologiaan sullottuna, ilman geenioperaatioita, ja niiden kanssa, totta kai.

Oikeasti tasapaino ja seesteisyysajattelu jos ei ole kokonaista, eikä ole tarkoitus tajuta kuin jokin siivu olemassaoloa, ja muu on liian vaarallista, niin varmasti on jossain vaiheessa liian vaarallista. Äitis hoitaa, ja isis maksaa, kun kaikki maksaa, ja loppu on, kuten Raamatussakin varoitettiin, ja syntyy spontaania liikekannallepanoakin, kun reitti kerran selvä, ja se suunta. Sen siitä saa, kun tekee, tai antaa tapahtua, kun tarvetta on, lasetteluun.

Kirjoitus lienee naiviuskokemuksena yhtä hyvä kuin mitä voi Ahtisaaren barbaarisuus-kommentista ajatella. Kuka mitenkin.
« Viimeksi muokattu: la 14.07.2018, 13:15:17 kirjoittanut Juha »

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 15843
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #194 : su 15.07.2018, 23:01:58 »
En ole niin vakuuttunut tuosta Martti Ahtisaaresta. Kävelevä mainoskulissi tulee hänestä mieleen...
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15490
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #195 : ke 25.07.2018, 09:04:29 »
Olen ainakin kahdella uimarannalla kesän mittaan kuullut lapsen huutavan apua, ja sitten isä tai äiti komentaa perään että uimarannalla ei saa huutaa apua leikillään, koska sitten kun olisi hätä, ei kukaan tule enää apuun. Eipä noita lapsia kai tosiaan oikein tosissaan oteta vaikka hätä sitten olisikin:

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/201807242201093326_u0.shtml

Perheenäiti Heidi kertoo pelastaneensa kolme lasta veden varasta Helsingin Pikkukoskella, haluaa varoittaa muita - ”Pidetään silmät aina auki. Autetaan.”

...

Kun onnettomuus alkoi kehittyä, lähellä olleet aikuiset eivät tajunneet tilannetta. Heidin ystäväkin luuli hetken lasten vain riitelevät keskenään, kun he painoivat toisiaan veden alle.

- Ihmiset näkevät tilanteen, mutta aivot eivät käsitä mitä silmät näkevät, Heidi tiivistää.
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 10290
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #196 : ke 25.07.2018, 19:31:09 »

Isoveli pelasti minut hukkumiselta. Minä erään pienemmän.

En ihmettele, jos sattuu tapauksia, tai läheltä-piti-tilanteita.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15490
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #197 : ke 25.07.2018, 22:44:13 »
Itse meinasin hukkua 11-vuotiaana. En ollut oppinut uimaan kun vanhempani kävivät rannalla vain kerran pari kesässä, ja järvessä oli joku kivikkopohja. Olin sitten 11-vuotiaana serkkuni perheessä kesää viettämässä ja tätini osti minulle uimarenkaan, jonka kanssa jotenkin "uin". Serkku nappasi renkaan ja lähti pelehtimään kavereidensa kanssa, juoksin perään ja liian syvälle. Apua muistan huutaneeni, muuta en muistakaan. Serkku minut sieltä sitten kiskoi pois, olin kuulema "yrittänyt hukuttaa hänetkin". Eli siis tämä klassinen hukkuvan reaktio.

Parikymppisenä opettelin uimaan rintauintia kun alkoi tulemaan helvetillisen kuumia kesiä. Päätäni en kuitenkaan pinnan alle halua laittaa. Ja koska en osaa kuin sitä rintauintia, virallisen määritelmän mukaan olen tavallaan uimataidoton... Ja tässä sitä vaan ryvetään jorpakoissa jokaikinen päivä.  ::)
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 15490
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #198 : pe 27.07.2018, 16:41:38 »
Hilasi  perseeni täällä rantsussa niin kauas ihmisistä kuin pystyin. Sitten alan ihmetellä kun haisee tupakka. Ei ketään missään joka saattaisi polttaa, kunnes tajuan että lähimpänä oleva nainen ehkä vuoden ikäisen lapsensa vieressä röyhyttelee. Silmäni missasivat muijan täysin koska en olisi ikinä voinut kuvitella että tänä päivänä joku tosiaan polttaa estottomasti lapsen kyljessä kiinni.

Jos olisin sen sortin assi että sanoisin ämmälle pari valittua sanaa, niin tämä tietysti saisi raiviksen että pakko saada hermosauhut kun on niin raskasta olla äiti ja yhy yhy.

Vittu jotkut pitäisi pakkosteriloida heti kun täyttävät 18 v.
Well I've been down so god damn long that it looks like up to me.
Well I've been down so very damn long that it looks like up to me.
Why don't one of you people come on and set me free?

- JM

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 15843
Vs: Havaintoja ja pohdintaa ihmisenä olemisesta
« Vastaus #199 : pe 27.07.2018, 23:38:36 »
Ei ole tupakointi laitonta. Nyky-yhteiskunnassa muuten kannabiksen polttamisen salliminen etenee... :D
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo