Kirjoittaja Aihe: Ihmisten kaoottinen maailma harmaan sävyineen  (Luettu 440 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16349
Ihmisten kaoottinen maailma harmaan sävyineen
« : to 17.03.2016, 10:14:34 »
On alkanut tuntua vähän siltä että elämässä pitää kai elää niinsanotusti lonkalta, eli jos yrittää vähänkin kehittää jonkinlaista kaikkiin kohtaamisiin soveltuvaa jäykkää käytösmallia, niin pieleen menee. Ei ole olemassa myöskään mitään Sudenpentujen käsikirjaa kertomaan joka tilanteessa että mitä pitäisi tehdä. Ja joskus vain yksinkertaisesti on suo siellä, vetelä täällä.

Taannoin ihmettelin että kun taloyhtiööni ei ole tullut metallin ja lasin keräystä, vaikka se olisi yhtiölle täysin ilmainen asia (heidän pitäisi vain täyttää joku kaavake) ja tien toisella puolella olevaan yhtiöön on tullut keräysastiat, niin onko enempi väärin salakähmäisesti käyttää naapurin roskista, vai jättää metalli ja lasi edelleen sekajätteeseen omassa yhtiössä. Luulen että valitsen salakähmäisyyden, koska jos syynä tälle höhlälle tilanteelle on vain oman taloyhtiöni laiskuus, niin se ei ole mikään hyvä syy jättää se kierrätys. Omalla kohdallani valitsen itse.

Eilen kävi sitten puolestaan niin että kun tallustelin kohti paikkakuntani keskustan erästä kauppaa, siinä tulla tuhersi vastaan joku nainen pikkutytön kanssa. Nainen väänsä naamansa mutkalle ja ojenteli lappua jossa oli jotain lässynläätä Romaniasta ja mitä lie. Taisi olla ihan suomenkielellä (eikä esim. englannin). Nythän on siis niin että mielestäni Romanian kerjäläisille ei pitäisi antaa rahaa, koska ne rahat kummikin menevät järjestäytyneelle rikollisuudelle. Kaupungissa tämä ongelma on helppo sivuuttaa sivuuttamalla kerjäläiset mahdollisimman laajalla marginaalilla jos kävelevät kadulla - onhan siellä muitakin ihmisiä jotka pääsee jättämään siihen oman itsensä ja kerjäläisen väliin. Tosin ei siellä enää nykyään tarvitse kiemurrella, koska toisin kuin vuosia sitten, kerjäläiset nykyään istuvat paikoillaan eivätkä ole tunkemassa tippimukiaan naamaan kiinni. Mutta täällä "maaseudulla" tilanne on eri. Ihmisiä hortoilee sen verran vähän siinä jalkakäytävällä ettei karkuun pääse.

Olisin voinut valehdella että I don't have any cash. Mutta tiesin että lompakossani on muutama kolikko, ja kun ei minusta ole päin naamaa sanomaan että en anna, niin kaivoin sieltä sitten tyylillä että mikä nyt ekaksi tulee vastaan, ja tuli euro, jonka annoin.

On tämä kyllä ihan perseestä. Olenko nyt osallistunut mafian ylläpitokustannuksiin, vaiko peräti edesauttanut lasten hyväksikäyttöä (olihan se tyttö siinä mukana tilanteessa säälipisteitä tuottamassa)... Vain sen takia että valintani oli itsekäs: halusin tilanteesta pois mahdollisimman vähällä vaivalla. Ja sitten tietysti jälkikäteen tulee niitä selitteleviä ajatuksia että "mieluummin noille kuin jollekin deekulle" jne. Ja sekin mietityttää että päivystääkö se pariskunta nyt entistä kiinteämmin siellä taajaman keskustassa koska rahaa tulee. On siis pysyvä riesa muillekin ihmisille. Vai pitäisikö ajatella että hyvä kun annoin, kun rakentavat Romaniassa kerjuurahoillaan talon jossa on jopa katto...?

Ehkä joissakin tilanteissa ei vaan kertakaikkiaan ole mitään "oikeaa" vaihtoehtoa valittavaksi. Joutuu menemään sen mukaan miten parhaalta tuntuu, olkoon se sitten itsekästä ja itsensä suojelemista. Voisi melkein kyllä kai kolikolla (hah) heittää ja arpoa että mikä valinta kannattaa kulloinkin tehdä.

Tällaistako sitten on ns. normaalien ihmisten elämä? Tehdään kaikenlaisia valintoja milloin mistäkin syystä, mutta ei siinä mitään sen kummempaa ideologiaa ole taustalla, välttämättä. Kunhan vain jälkikäteen päättää perustella jonkin tekosensa vaikka sillä että minä olen kristitty, tai kuka mitäkin on. Ehkä pointti on siinä että omia tekojaan ei (aina) tarvitse perustella, edes itselleen?