Tiedän yhden ihmisen jolla lapsena virtsatieinfektio oli johtanut munuaistulehdukseen, harmi kun en kysellyt tuolloin miten se meni ja miltä tuntui. Enivei, en usko että minulla on ollut munuaisissa mitään rajumpia tulehduksia, mutta mietityttää että kun nyt kumminkin virtsassa oli verta jo 12-vuotiaana ja kukaan ei tehnyt millekään mitään, ja virtsasin paksua, ketsuppimaista verta 27-vuotiaana, että onko se jotain vauriota jättänyt. Eka hoidettu VTI minulla oli oireeton. Se havaittiin jossain työhöntuloon liittyneessä tarkastuksessa jossa jostain syystä otettiin myös näytteitä. Olin tuolloin 19-vuotias ja olin juuri aloittanut (suojatun) seksin, joten siitähän se varmaan äityikin. Jotkut naisethan saavat VTI:n milteipä aina kun harrastavat seksiä. Ja tuolloin 1996 kun vuosin sitä paksua verta minulla oli meneillään suhde jossa juipin oli sitten ihan helvetin pakko mukamas saada nuolla jokaikinen kerta kun seksiä harjoitimme, ja hänellä selvästikin oli joku bakteeri suussaan pahasta hengenhajusta päätellen (lemu äityi kun hän esim. joi kuumaa teetä). Tuon pahemman infektion jälkeen suhde jatkui vielä jonkin aikaa ja sain toisenkin tulehduksen, mutta sitten meni bänks ja sen koommin en tiedä VTI:ta itselläni olleen. - Sainpahan melkoisen tarpeekseni cunnilinguksesta tuolloin, ja eipä tuo löyhkäturvan sietäminenkään enää sen koommin ole oikein sujunut, ja siitä tuli tokan eksän kanssa jotain riitaakin välillä kun hänellä suhteemme loppuvaiheissa alkoi se henki haisemaan alvariinsa. Joka osoittautui yhdeksi oireeksi kissa-allergiasta ja hävisi kun erosimme ja kissat jäivät minulle... (Kurkkukipu se lemun aina aiheutti ja kivun aiheutti allergia/astma.)
Minun on oikeastaan ihan peevelin vaikea kuvailla ruokavaliotani, koska
se ei todellakaan ole päivästä toiseen sama. Sanon että käytän juustoja. No okei, käytännössä se on sitä että syön juustoa tänään ja sitten saattaakin mennä vaikka viikko tai pidempäänkin ennen kuin muistan että siellä jääkaapissa sitä juustoa olisi. Ja aika usein joudun heittämään juustoja menemään kun ehtivät homehtua. Jotkut kermajuustot ovat alkaneet ihmeellisellä tavalla nesteytyä... (yök). Tai jos sanon että syön jogurttia, niin siinäkin saattaa tulla pitkä aika että en syö, ja aika usein niissä menee "parasta ennen" umpeen. Leipää tulee ostettua tosi harvoin, ja margariinikin ehtii pinnaltaan muuttua toisinaan tummankeltaiseksi ennen kuin sitä seuraavan kerran käytän. Leikkeleidenkin kanssa on vähän niin ja näin, jos nyt on jotain kinkkua joskus tai metukkaa, niin harvemmin (kesäkaudella näitä on alvariinsa, ja leipääkin, koska pitää sinne rantaan saada eväät tehtyä). Joskus meinaa ehtiä kinkutkin mennä pilalle, mutta onneksi kissat ovat toistaiseksi niitä suostuneet syömään vaikkeivat ihan freesejä enää olisikaan. Joskus olen joutunut heittäämään jopa metukkaa menemään, kun on vaan niin vanhaksi mennyt kertakaikkiaan. Välillä kokeilin pakastamistakin kun oli isompi paketti.
Välillä on aikoja ettei minulla ole mitään leikkelettä missään ja maitopurkkiakaan ei löydy. Jos löytyy, käytän maitoa weetabiksin tahi myslin kanssa. Ainoa mitä takuulla käytän jokaikinen päivä on yrttiteet. Kun en oikein kauheasti tykkää vetää vettä sellaisenaan, en juo mehuja enkä varsinkaan limsoja (yök), en kahvia, harvemmin kaakaotakaan, niin sitten se on ne yrttiteet. Välillä uskaltaudun juomaan mustaa, valkeaa tai vihreää teetä, mutta sitä ei voi alkaa joka päivä kitata koska vatsa ei tykkää.
Jos on ihminen joka enimmäkseen unohtaa ruoat jääkaappiin oman onnensa nojaan, niin käyhän siinä sitten niin että vähemmän ja vähemmän viitsii ostaakaan. Varmasti moni ikäiseni kiskoo monin verroin enemmän apetta kuin minä. Minulla kai energiankulutus on aika vähäistä, kun en sitten enempää ole laihtunut kuin parisen kiloa tämän Kravin peruskurssin aikana.
Lieneeköhän äitini ollut samanlainen, koska aina järkytyin siitä miten vähän hänellä oli ruokaa kotona. Ja liikkui kuin vimmattu, ajeli polkupyörällä huimia määriä. Oli tosin kyllä laihakin.
***
Polvien turvotusten laskettua alkoi mahdoton lonksuna ja möykkä mistä mainitsinkin. Se on laantunut ja jäljellä on naksuntaa jota kuuluu aina kun polvet vähänkin liikkuvat. Viikko sitten oikea isovarpaani alkoi aristaa ja olla kipeä, ja kun se oli ollut joitakin päiviä kipeä, alkoi siitäkin kuulua naksunaa. Vasenkin on vähäsen ikävä, mutta ei niin paha, eikä naksu. Oikeasta ranteesta kuuluu vieno naksahdus jos pyörittää kättä. Äänetön ei kehoni ennenkään ole ollut, mutta nyt on varsinainen naksesirkus nykyään. Nilkoista en kumma kyllä nyt erota, vaikka nekin ovat ainakin joissakin asennoissa tuntuneet ikävältä. Kyynärpäät eivät naksu. Niskat rutisevat (kuten aina).
