Kirjoittaja Aihe: Batesin motelli  (Luettu 63244 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2880
  • Väärinajattelija
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #740 : to 18.01.2018, 21:39:31 »
Kuka kutsui? Varamies palveluksessanne, muttei mikää paska (VMP, he he), vaan Robban Espoosta, Esbo, ja kokenut viihdekäyttäjä. Täällähän on hyvää ryhmää! Coolii päästä mukaan ku just lähössä baanalle säätää. Antakaas mulle joku nappi sieltä ni pääsee fiiliksii. Aha, tämmöne. Purutuntuma pikkasen tahmee, tarttuu hampaisiin, ei oikeen al dente, he he. Rouheempi sais olla ja maku pirskahtelevampi. Näköjää vähä kestää ennen ku alkaa pärisee. Naapurin Janin nurtsi kyll toimii nopeemmi. Se on vihreiden, de gröna, nuorisoliiton sihteeri ja itse kasvattelee toooosi vihreetä yrttii, joo. Vihree on terrrveellistä. Käy hyvin smoothieenki brekkiellä. Ja pikkuleipii. Nyt alko leijuu aika keveesti se nappi. Saisko vähä muzaa että löytyis oikee leveli? Ganska kiva, ganska sexig…Sexan!

Taneli: Annatko pisteet, Robban? Mulla on vähän heikko pakkoruotsi.

Sexy sexan…se on KUTONE!

Taneli: Kiitos, t-t-tack, Robban.

Mauri: Se on sitte ööh jotai 40 pistettä. Vai pitäiskö Markon pisteet vähentää?

Taneli: Ei vähennetä! Fifty sixty, näin on hyvä!

Robban: Täss ois jengille vähä Janin leipomii pikkuleipii omista yrteistä. Pitää lähtee menee. Mulla on auto sakkopaikalla. Nähään!
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9913
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #741 : to 18.01.2018, 22:08:40 »
Nuo kymppisyydet ovat kyllä Saatanasta Perkeleestä. Onhan se tietysti vähän niinkin että ei siellä numerosarjan loppupäässä ole ihan sama kuin alkupäässä, mutta en minä kumminkaan itse viitsi vaivautua olemaan viisikymppinen kun en vielä ole 50+. Ehtii olemaan sitten kun on. Voin olla vaikka myöhäisnelikymppinen jos se jonkun onnelliseksi tekee!


Nää on paljolti tunnejuttuja. Kaavaa ei kannata antaa muille, eikä kaavaa kannata tehdä itsellekään.

Ainoa, että kypsymättömät ihmiset voivat kypsyä rauhassa, eivätkä tarvitse mitä sattu asioita elämäänsä. Tuskin muuta rajaa, periaatteessa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9913
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #742 : to 18.01.2018, 22:12:35 »
Itse tutustun todella harvoin mihinkään minulle uuteen musaan, oli se sitten ajallisesti uutta tai jo varsin vanhaakin. Soi niin harvoin mikään vempain ja eipä videoitakaan tule mitenkään tuoreeltaan seurailtua. Kun joskus tulee joku yksittäinen biisi mieleen laittaa Youtubesta soimaan, on usein ylläri että "oho tässä on tämmöinen videokin, tehty jo vuosia/vuosikymmeniä sitten"...

Ennätys saavutettu tänään, tässä. Kotosalla, eikä yhtään kappaletta vielä soinut.

Hiljaisuus on hyvä. Siitä voi lähteä eri suuntiin. Itsensä melustaminen on huono juttu, vaikka sen tekee tottumuksesta.

Enemmän tulisi varmaan vaalia ylipäätään sitä, mitä vaikutteita keräilee, mistäkin. Voi olla miettimisen paikkaa.


Muuten itselläni on tavoite tutustua erilaiseen musiikkiin. Luulen, että tekee hyvää.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14497
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #743 : pe 19.01.2018, 08:59:11 »
Anemonella on hyvä asenne. Jos tahtoo lisää, niin voi laittaa itsekin hanskat heilumaan.  :) Nice!

***

Kuulin juuri että 1970-luvun lopulla tehtiin joku tutkimus vanhuksilla, jossa heidän piti pukeutua kuin olivat pukeutuneet 1950-luvulla, katsella mustavalkotelkasta sen ajan matskua ja noin ylipäätään elää kuten olivat nuorempana tehneet. Kun tutkimus saatiin päätökseen, havaittiin että yksilöistä saatiin sellaisia tutkimustuloksia kuin he olisivat olleet nuorempia kuin oikeasti olivat.

Vuosikymmenluvulla tässä tuskin oli merkitystä. Kun ihmiset aktiivisesti kuvittelivat olevansa parikymmentä vuotta nuorempia, heistä alkoi tuntumaan siltä. Usein on ilkuttu kaikenlaisia "viidenkympin villityksessä" olevia ihmisiä, mutta ehkä siinä sitten piilee jotain, siinä villityksessä. Itse näkisin että hyvä olisi kun ei tee niin kaavamaisesti että jos vaikkapa olet mies, niin laitat kultaketjun kaulaan ja hommaat mopon. Kannattaa ehkä miettiä millainen oli parikymmentä vuotta sitten. Jos ei silloin olisi laittanut sitä ketjua eikä mopoa, niin miksipä laittaa nytkään? Paitsi tietysti jos se oli vimmainen haave. (Kumma vaan että se on niin monen keski-ikäisen miehen haave...?)

Jokatapauksessa jos ei aivan naurettavia temppuja ala tekemään (ja ehkä vaikka tekisikin), niin mitä se ketään haittaa jos EI jankuta itselleen kokoajan sitä aktuaalista lukemaa mikä mittarissa seisoo? Ois vaan niinku sydämessään nuori ja silleen.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14497
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #744 : ma 22.01.2018, 22:20:23 »
Olen viime aikoina kiinnittänyt huomiota siihen että kun etsiskelen Youtubesta biisejä jotka ovat jääneet päähäni pyörimään joskus vuosia sitten, tuon tuostakin törmään johonkin musavideoon jota en ole eläissäni nähnyt. Eräänkin videon kommenttiraidassa puhuttiin siitä miten videon aikoihin MTV sentään vielä näytti videoita ja oli sen huippuaika.

Jäin ihmettelemään että missä helvetissä minä olin ja mitä tein, kun en ole näitä videoita nähnyt. Noh, enimmäkseen 90-luku taisi mennä sellaisissa asunnoissa asuessa joissa ei vaan hitto soikoon näkynyt mitään MTV:tä. 1998 asuin jonkin aikaa niin modernisti että näkyi, mutta en kauaa.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14497
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #745 : la 27.01.2018, 10:20:32 »
Tapaan sanoa että en kuuntele iskelmiä enkä hittilistojen musaa. Mutta sitten ajoittain tulee tarvis kuunnella kaikenlaista 1960-luvun Purt Pakkarakki -musaa, Enkelpertti Humpertinkkiä ja Tom Jonesia. Mitä nämä sitten ovat? Jos eivät sentään iskelmiä, niin ainakin hittilistoilla keikkuneet joskus ammoin.

Muutama ihan selkeä suomalainen iskelmäkin kyllä menee kerran vuodessa, pakko myöntää. Mutta taitaa olla vähän sillä tavalla että ne iskelmät joita voin kuunnella ovat järjestään covereita.

Kas kummaa, parikin biisiä samalta alkuperäislaulajalta niin kovin tuttuja. Gigliola Cinquetti:

https://www.youtube.com/watch?v=agIYucbhZC8&ytbChannel=glivingston73

https://www.youtube.com/watch?v=YLUwfOuLQbc&ytbChannel=ESC%20Preview%20Stereo

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14497
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #746 : ti 30.01.2018, 22:54:20 »
Sitten sitä yksinolemisen tai yksinäisyyden analyysia mitä olen muutenkin mietiskellyt viimeaikoina. Että helvetin vaikeaa se on se analysointi.

Minä en todellakaan osaa sanoa että haluanko edes kauhean paljon olla ihmisten kanssa tekemisissä. Eniten ihmettelen sitä että onko se niin jotta pitää pitää kaikista ja hinkuavinkua sosiaalista kanssakäymistä runsain mitoin jotta olisi oikeus toivoa itselleen yhtä yksittäistä lähi-ihmistä? Toisaalta tiedän semmoisenkin ilmiön että jos kovasti tykästyy yhteen ihmiseen, saattaa olla miellyttävämpi muitakin kohtaan, ja kokea kaiken kanssakäymisen kivaksi. Seksuaalisella tasolla kun rakastaa yhtä saattaa tuntea jotenkin vahvemmin halua kaikkia kohtaan - mutta ei tietenkään tarvitse paritella kaikkien kanssa, vaan voi "vetää" sen halun kaikista kohtaamisista voimavaraksi itsensä ja keskittää sen kumppaniinsa. Tai tulikohan tämä nyt jotenkin vaikeasti sanottua... Ehkä joku ymmärtää mitä haen takaa.

Toisaalta myös jotkin ihan muut asiat kuin ihmiset voivat tuottaa ihastumisen ja innostumisen tunteita, ja niitä voi sitten hyödyntää parisuhteessaan. Tämän takiahan ihmiset usein rakastuvat ympäristössä jossa he viihtyvät, tai elvyttävät vanhaa parisuhdettaan lomareissulla. Tai sitten rakastettu voi toimia muusana ja hänen rakastamisensa tuo kultaisen hohteen kaikkeen tekemiseen ja kokemiseen. Jostain ehkä arkisestakin paikasta tulee merkittävä, koska on ollut siellä rakkaansa kanssa.

Se mikä minusta tekee yksinäisen ei ehkä ole se että olen yksin, vaan se että minulla ei ole kykyä innostumiseen ja ihastumiseen. Nautin kyllä kaikenlaisista asioista ja paikoista, mutta tietynlainen totaalinen inspiroituminen puuttuu. Näin on ollut jo niin kauan etten oikein edes muista että koska oli vahva onnellisuuden tunne. Jotain pientä kepeyttä olen hetkellisesti tuntenut viime vuosinakin jos olen saanut jonkin aikaa kirjoitella jonkin sellaisen miehen kanssa jonka kanssa suunnitellaan tapaamista. Mutta koska jokaikinen kerta tapaaminen on johtanut lopulta vain ei-mihinkään, en enää oikein jaksa laittaa tikkua ristiin kirjoittelussa, ja tapaaminenkin on suurin piirtein yhtä innostava ajatuksena kuin hammaslääkäriin meno.

Elämästä innostuminen ja kiinnostuminen ei edellytä jotain erityisen merkittävää ihmissuhdetta. Sitä voi helposti luulla niin, mutta ei se niin ole. Kirjoittelin novelleja kun olin täysin miehettä. Romaanin kirjoittaminen ei mitenkään liittynyt siihen että olin parisuhteessa, paitsi toki sillä tavalla että silloinen pari kuskasi minua paikkoihin joissa saatoin ideoida ja kirjoittaa. Nykyään voisin itse kuskata itseäni.

Kirjoittaminenkaan ei ole ainoa asia mistä voi saada iloa elämässä, mutta minähän en saa enää mistään. Välillä nauraa räkätän tyhmiä asioita niin että roiskuu, mutta siltikään sisälläni ei ole todellista onnentunnetta. Apatiasta vain välillä tulee sellainen jännite joka purkautuu hysteerisenä naureskeluna, mutta se sitten menee ohi ja kaikki jatkuu yhtä tasaisen harmaana kuin aina.

Mutta lopultakaan en ole varma että enkö pysty nauttimaan enää mistään, vai nautinko kumminkin, mutta se aistimus jää jotenkin vaimentuneeksi, aivan kuin eläisin jonkinlaisessa unessa?


Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14497
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #747 : ke 31.01.2018, 00:01:09 »
Äitini taisi olla itsenäisempi kuin olen tullut ajatelleeksikaan. Vuosien varrella asuin lukuisissa asunnoissa joista vain muutamassa hän kävi kerran per asunto. Kävin itse hänen luonaan useammin kuin hän minun. Sisarukseni aloitellessa perheen perustamisen taisin pitkälti tukeutua siihen että äidilläni on tämä nuoripari ja lapsenlapsetkin joita hän oli kaivannut. Välimatkakin oli heillä sellainen että sen kulki vaikka pyörällä. Olisi luullut että tapaavat kerran viikossa. Mutta ei se ihan niin mennyt. Joko äiti ei halunnut tuppautua lastensa elämään tai hän halusi elää omaa elämäänsä, mutta mitenkään alvariinsa hän ei kuopustaan perheineen tavannut.

Tai sitten oli niin että kun äiti oli minuakin pahempi jännittäjä, hän ei aina kestänyt seuraa? Siinä saattaa olla suurin syy miksi hän ja minä mieluiten kirjoittelimme. Ei tarvinnut "tuijotella toisiaan".

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14497
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #748 : ke 31.01.2018, 16:12:09 »
Ihmettelin asiaa ja iät ajat sitten, ja on sitä vissiin tullut "kollegoidenkin" kanssa pähkäiltyä. Että kun ihminen ramppaa vuosikausia mielenterveystoimistossa marisemassa sitä mitä on muiden ihmisten takia kokenut, niin kertaakaan yksikään kuuntelijatäti (oli sitten mikä hyvänsä nimikkeeltään) ei vahingossakaan sano että "se oli väärin". Asia kävi erityisen selväksi kun olin muuttanut nykyiseen asuinpaikkaani ja kuullut miekkosilta että vanhin alueen juoppo oli laittanut minulle "lempi"nimen Mörkö-Marja sen takia että liikuin yksinäni, ja porukat olivat tottuneet siihen että naiset aina liikkuvat joukolla. (Gauheeta.) Tutustuin samana vuonna paikalliseen mielenterveysyhdistykseen ja kerroin naureskellen tuon anekdootin. Yllätyksekseni pari naista totesi siellä että olipas rumasti sanottu.

Jos ihminen tottuu siihen että a) hänelle saa sanoa ihan mitä vain, häntä saa nimittää ihan miksi vain b) kukaan ei koskaan sano että siinä olisi mitään väärää, niin kyllähän sitä melkoisen tuuliajolla on. Voi itse kokea että nyt ei asiat mene oikein, mutta koska muualta ei saa kannatusta tuntemuksilleen, yrittää joko tukahduttaa ikävät tunteet, tai sitten - kun ei pysty - muuttuu kenties ylisuojelevaksi oman itsensä kanssa, ja heti on karvat pystyssä kun vähänkin tulee jotain mistä ei tykkää.

Ihmiset tarvitsevat sitä että heidän puolellaan ollaan. Edes joskus jossakin jonkun taholta. Osaako sitä itsekään sitten muita kohtaan, jos ei koskaan itselle ole hyvin tehty. Toivon todellakin että minusta ei tulisi sellaista mörrimöykkyä joka suhtautuu ivallisesti siihen että jonkun toisen ihmisen asia otetaan jotenkin erityisesti sydämelle. "Ei minäkään saanut sitä ja tätä" on semmoinen häijy idis jonka soisi olevan katoavaa kansanperinnettä. Aikoinaan kun pyysin yhtä siivoojaa meidän duunissamme kahvihuoneeseen kakulle kun joku oli sanonut että kutsukaa kaikki, hän alkoi jurnuttamaan että ei hän sinne voi tulla ini ini. Piti itseään liian huonona, ja meitä muita liian hyvinä. Jos alkaa pitämään muita ihmisiä liian hyvinä, helposti alkaa myös ajattelemaan että nämä ajattelevat itsestään ihan liian hyvää. "Se on minua parempi. Mutta ei se nyt niin kauhean hyvä ole. Oikeastaan se on ihan paska."

Jos omaa taustaani ajattelen, niin ei ihan ehkä sieltä raatelevimmasta päästä kumminkaan vanhempani olleet. Kyllä jotain hyvääkin joskus sanottiin. Josko ei äiti koskaan itsestään, niin lapsistaan ainakin, vaikkei mitenkään ylenmääräisesti ylistänytkään. Isä ei sanonut, mutta toisaalta pahempi isäkin olisi voinut olla. Ei hän esim. ollut väkivaltainen. Voimakas pelko ja aggressio eivät repertuaariin kuuluneet, vaikka tietynlaisen jännitystilan äidistä itseeni iminkin.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14497
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #749 : su 04.03.2018, 09:46:33 »
Koska järjenjuoksuni ei aina ole yhteismitallinen muiden ihmisten kanssa, eli logiikkani on omani, niin olisiko niin että en koe kehollisuutta samalla tavalla kuin monet muut. Olen useamman kerran tuonut esille että alunperin laitoin nettiin bikinikuviani osoittaakseni etten ole läski, koska olin jollain keskustelupalstalla netissä tullut pahalle mielelle siitä että joku nuori juippi haukkui että kaikki 40+ naiset ovat rupsahtaneita läskejä. Olin tullut juuri jätetyksi ja muistaakseni ehtinyt jo huomata etteivät ikäiseni miehet noteeraa minua millään tavalla nettideittisaiteilla, jonne olin tietysti innoissani rynnännyt kuvitellen että minäkin voisin löytää miehen siinä missä eksäni oli löytänyt naisen. (Se hänen uusi naisensa ei tosin ollut nettideiteissä tavattu, vaan opiskelujen parissa. Mutta sittemmin eksällä oli putki jonka aikana hän hyppäsi nimenomaan nettideiteissä löydetystä naisesta toiseen, ja haukkui niistä kaikki muut minulle, paitsin sen jonka kanssa avioitui x 2.)

Aluksi tarkoitus oli tosiaan vain osoittaa että kaikki eivät liho hippopotamus-mittoihin vaikka keski-ikä onkin jo koittanut. Sitten äkkäsin että onhan se aika eroottinen kokemus kuvata itseään ja plätkiä niitä kuvia nettiin, kun siinä vaiheessa oli löytynyt jo nakusaitti jossa kymmenettuhannet muutkin niin tekevät. Alkuun en lukenut niitä kommentteja mitä tuli. Mutta kun kävi entistä enemmän selkeäksi että nettideiteissä ei tule mitään hyvää vastaan, pelkkää haukkumista vain itseäni reilusti vanhemmilta miehiltä ja seksin uikutusta nuoremmilta, aloin tarkkailemaan nakusaitilla saamiania vastauksia sillä mielellä että jos sieltä joku järjissään oleva mies löytyisi. Minulle kun se on ihan sama mistä löytyy. Ja muutaman ihan intresantin yksilön kanssa onkin tullut juteltua.

Ja sitten on ollut tietysti niitä ikäviäkin kohtaamisia silläkin taholla, ja olenkin varmaankin jutellut siitä kun yksi tyyppi alkoi juoksemaan perässäni saitilta toiselle ja heittäytyi lopulta ilkeäksi suustaan kun havaitsi että juttelin jonkun toisen kanssa. Oli siis ihastunut, varsinkin kun oli kuulema bussissa kerran nähnyt minut livenä, ja ihastuminen johti omimiseen ja mustasukkaisuuteen. Ja tästähän minä en sitten pitänyt ja muistikuvani mukaan tätä kerroin tai ainakin yritin kertoa tällä foorumilla. Johon sitten Juuli totesi että sitä saa mitä tilaa. Jos nyt siis oikein ymmärsin että tämä keissi tässä oli käsittelyssä. Saattoi olla ylipäätään sekin että miksi miesten pitää alkaa aukomaan päätään.

Enivei, mietityttää että onko se tosiaan niin että jos julkaisee itsestään puolipukeisia kuvia, niin sitä on sitten muka jotenkin velvollinen sietämään ihan mitä tahansa käytöstä, eli sen on vartavasten itselleen tilannut? En nyt tässä tarkoita kiukutella Juulille, vaan mietin tätä asiaa kun saattaahan toki olla että useampikin ihminen ajattelee näin. socrateskin kerran ärähti että älä laittele mitään puolipukeisia kuvia nettiin. En muista enää mistä siinä oli kyse. Keski-ikäisen miehen kiukusta kai.

Pitäisikö minun sitten vain yksinäni tässä rupsahtaa ja vanheta, ilman että saan mitään iloa omasta kehostani, tai kukaan muukaan saa? Enhän minä tosiaan jaksa sängystä toiseen loikkia saadakseni kokea itseni toisinaan halutuksi, kun se nyt on mitä on. Tulee liikaa henkisiä komplikaatioita (auta armias jos tulisi jotain fyysisiäkin!) Onko niin että jos on "netistä tuttu perseenkeikuttaja", niin on ansainnut ihan mitä tahansa? Minun logiikallani tämä tuntuu jotenkin niin kummalliselta, koska suuri määrä naisia retkottaa joka kesä (jos tarkenee) bikineissään ympäri Suomen uimarantoja, eikä kukaan ala motkottamaan että siellä sitä on muotojaan esitelty. Yritetty vaikuttaa miehiin, oltu narsisteja, kertakaikkiaan kusipäitä.  :P Entäs sitten miehet jotka esittelevät lihaksiaan kaikkialla?

Ihminen on visuaalinen eläin. Kyllä itseään pitää saada esitellä. Ja jos jollakulla on mahtimeijerit ja pusero hädintuskin pysyy yllä, niin voisiko ajatella että hän saa tällaisena esiintyä ja ihmiset saavat näkymistä nauttia, mutta voivat tehdä sen nauttimisen hienotunteisesti? Ei niin aletaan huutamaan suureen ääneen asiasta ja pilataan kaikki. Se mitä jotkut miehet tai naisetkaan eivät tajua että voi iloita ja nauttia kaikesta näkemästään ihan hiljaa itsekseen. Tai omassa kammiossa tumppu väpättäen. Ei kenenkään ole pakko lennähtää toisen ihmisen naamalle, huutaa joko vihassa tai orkuissaan siitä miten toinen on sitä ja tätä ja tota. Nakusaitillakin on semmoinen kohta kuin että hakeeko seuraa. Sinne voi nykyään laittaa juu ei ehkä.

Minusta se olisi sitä elämän iloa ja kepeyttä että saa näkyä ja saa olla ylipäätään olemassa myös kehollisena olentona, jopa oman sukupuolensa (tai minkä hyvänsä sukupuolen) edustajana ilman että asiasta tehdään jotenkin kielteinen heristämällä sormea tai alkamalla ahdistella.

Itse en tiedä jaksanko pahemmin enää kuvia itsestäni pätkiä. Ehkä viralliset bikinikuvat vielä tänä vuonna ja ensi vuonna, mutta viitsineekö sitten viisikymppisenä asiaa jatkaa, en tiedä. Tai se itsensä kuvaaminen ei vaan enää nappaa. Onhan noita tarjokkaita ollut kuvaamaan minua minun puolestani, mutta tässä vaiheessa se alkaa tuntumaan vähän höhlältä kun parhaat päivät lienevät takanapäin. Ehkä jos sen elämänsä miehen löytäisi. Mutta ne kuvat saattaisivat tulla yksityiskäyttöön.

Jokatapauksessa ihmisten pitäisi enemmän nauttia siitä mitä heillä on tässä ja nyt, eikä kyttäillä muita sillä silmällä että ei kai tuo nyt vaan liikaa "esittele" itseään. Kyllä minullekin tulee välillä olo jostain Hymy-lehdestä että pitikö tuonkin muija mennä noita ulottuvuuksiaan julkisesti esittelemään. En tiedä mistä tämä johtuu. En usko olevani kateellinen, mutta helposti tulee sellainen ajatus että onko tuo vähän tyhmä. Antaa ymmärtää olevansa pelkkä kroppansa. Mistä helvetistä tällainen ajatus sikiää, en tiedä? Jotain puritaanista paskaa joka yhä lilluu länsimaiden henkisessä aluskasvillisuudessa?

Ensi kesänä olisi jo helvetin hyvä kun pääsisi kunnolla harjoittamaan naturismia, vaikka sehän ei minulle eroottista toimintaa olekaan. Kehollisuus on jatkumo jossa yhdessä päässä on "puhdas olemassaolo" ja toisessa seksi kaikkine muotoineen. Kyllä kehossa oleminen voi olla ilo vaikkei ns. panettaisikaan. Kunhan ei satu liikaa minnekään. Viimepäivinä on kyllä ollut taas kaikki mahdolliset rempat, joten ei nämä ajatukset ihan tuosta noin vaan napsauttamalla tule. Mutta ehkä tuo valon lisääntyminen vaikuttaa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9913
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #750 : su 04.03.2018, 12:07:59 »

Asiallista ajattelua.

Parisuhdemarkkinoilla ei ole paljoa moderaatiota, jos tätä ajattelee jotenkin vaikka foorumien kannalta. Moni asia on kahdenvälistä, vaikka kokemuksia jaetaankin.

Ehkä ihmisten sivistyneisyys ja jokin taso erottuu tällöin parhaiten. Hyvä mahdollisuus ohittaa se, mikä ei ole kovin laadukasta.

On eräs vinkkeli. Ei koko totuus, koska yleismeininki vaikuttaa melkein poikkeuksetta, ja siihen varautuminen eri lailla. Onkin haastava kenttä, ja ehkä hyvä, että on.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4847
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #751 : su 04.03.2018, 13:08:12 »

Norma B on loistomimmi, kun häntä saa tirkistellä verbaalisesti. Toisin tavoin ajattelevana mutta kyllin etäällä, ettei eri näkökulmansa häiritse vaan virkistää. Voimakkaasti kantaa ottavana muttei hyökkäävänä. Patentti pakkaus.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14497
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #752 : su 04.03.2018, 13:19:10 »
 :-*

Mä oon mikä oon, en muutu mä tästä, kuten sanotaan. Se on tosiaan kyllä taitolaji kuinka lähelle tai kauas ihminen itsensä asettaa, tai toisten tykö pyrkii. Jotkut eivät ehkä ymmärrä sellaisia itselleni itsestäänselviä nyansseja, että jos nyt netissä itseäni esittelen verbaalisesti tai visuaalisesti, niin ei se sitä merkkaa että olen jotenkin kenen tahansa ikioma. Vaikka en itseäni miksikään julkkikseksi mielläkään, niin kyllähän sitä näin junttitasollakin tietysti joutuu hivenen aistimaan sitä mitä varmaan oikeasti julkisuuteen pullahtaneet ihmiset joutuvat kokemaan. Ehkä joillekin, varsinkin miehille, jo se että näkee jonkun naisen millään tavalla missään merkkaa että tuo nainen on hänen omaa omaisuuttaan. Tavallaan tästä kai oli kyse kun minun rivitalooni muutti se yksi taata joka sitten alkoi olemaan kimpussa, ja varsinkin eksieni kimpussa, kun hänen piti jotenkin päästä "haastamaan" näistä kumpikin, ihan kuin näissä ei olisi ollut miestä pitää minua "omanaan" ja se taata olisi omistanut minut koska asui samassa talossa. Itse ajattelen asian sillä tavalla hassusti että koska minä ostin oman asuntoni jo 80-luvun lopulla ja se papparainen joskus 90-luvun alkupuolella, niin hänellä ei todellakaan ollut mitään asiaa, aihetta eikä lupaa alkaa minun elämääni mestaroimaan. Mutta itse hän niin vaan päätti. Vaikka olisi varmasti käynyt hänellekin ilmi että vaimonsa ei semmoisesta tykkää, jos se vaimo yhtään olisi tajunnut kohdistaa inhonsa mieheensä, eikä minuun. Katseli kuin halpaa makkaraa sen jälkeen kun olin käynyt sanomassa etten tykkää että hänen miehensä ramppaa asuntoni ovella. (En tiedä sitten kuinka paljon asiaan vaikutti se että ehkä olin "nolannut" hänet muiden naisten edessä, kun mainitsin siitä asiasta kun koolla oli useampi nainen juoruamassa. 1:1-tyyppisesti en kumminkaan olisi voinut asiaa tulla selvittämään, koska jos en olisi ohimennen sanonut ihmisryhmän edessä, niin toinen vaihtoehto olisi ollut että olisi pitänyt pimputtaa ovikelloaan ja sieltä olisi yhtä hyvin voinut tulla ovelle se ukko.)

Vaikkei minusta kai koskaan mitään kirjailijaa tulekaan, niin jotenkin joudun pyörittelemään tätä näkymisen/näkymättömyyden problematiikkaa elämässäni. Toisaalta on/olisi turvallista olla pelkkää seinätapettia tai se harmaa hiirulainen jota kukaan ei huomaa mitenkään, toisaalta se ärsyttää että pitäisi aina olla sivussa, syrjässä ja piilossa. Väkisinkin tässä on päätynyt kaksijakoiseksi ja toisaalta on voimallisesti läsnä, toisaalta haluaa myös vetäytyä jos se hyvältä tuntuu.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14497
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #753 : to 29.03.2018, 13:12:24 »
Jollain helkkarin ilveellä olen laihtunut menneinä viikkoina. Kun koko talvikauden maksimipainon (pakki tyhjänä) muistan olleen 65,2 kg, niin nyt se tällä viikolla alimmillaan oli 62,3 kg. Tuntuu kuin aineenvaihdunta olisi jotenkin kiihtynyt, vaikka poistojätettä ei tulekaan sen enempää kuin ennenkään. Toisaalta olen kai survonut vähän vähemmän hiilareita kitusiini. Liikkunutkin ajoin enemmän kuin yleensä.

Sitten osoittautui että kun luin siitä jostain fitneskirjasta että vyötärönympärys pitäisi mitata jostain navan alapuolelta (joku tietty kohta ja tarkkaa määritelmää en nyt enää muista), niin se on ilmeisesti puppua taikka tarkoitettu vain niille joilla on pakottava tarve saada vatsansa litteäksi kuin lauta. Luin netistä tietosivuilta että vyötärönympärys mitataan 2 cm navan yläpuolelta, juuri siitä missä minulla on luonnostaan kapein kohta. Enkä todellakaan liene ollut tänä talvena missään vaiheessa siitä yli 80 cm paksu. Tuolla alimmalla painolla 62,3 kg sain paksuudekseni ko. kohdalta 75 cm. Ei siis hätiämitiä, että ylittäisin naisen terveydelle maagiset 80 cm.

Sama se että on joku pyykkilautavatsa vai ei. Kunhan on terve.

Totesin että tuommoiset kirjat saavat normaalipainoiset luulemaan itsensä läskeiksi.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4847
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #754 : to 29.03.2018, 14:11:18 »

Asettuipa tuokin hiertänyt asia kohdalleen.

Paikalla Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2326
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #755 : to 29.03.2018, 18:19:48 »

Kas kummaa, parikin biisiä samalta alkuperäislaulajalta niin kovin tuttuja. Gigliola Cinquetti:

https://www.youtube.com/watch?v=agIYucbhZC8&ytbChannel=glivingston73

https://www.youtube.com/watch?v=YLUwfOuLQbc&ytbChannel=ESC%20Preview%20Stereo

Muistan kun 70-luvun puolivälissä kuuntelimme näitä kaverin isän Citroen DS:n kasettimankasta. Kasetti oli juuri tuotu Italiasta eikä Katri Helena tai Lea Laven vielä ollut tehnyt näistä omaa versiotaan. Silloin osattiin tehdä Musiikkia isolla ämmällä.

Kävi niin erikoisesti, että hiljattain näin tuon saman Citroenin erään marketin parkkipaikalla ja heti alkoi soida korvissa Vasten auringon siltaa. Autokin oli rekisterikilpeä myöten täsmälleen samassa kunnossa kuin 43 vuotta sitten. Kurkkasin ikkunasta, mutta alkuperäismankan kasettipesä oli sentään tyhjä.
« Viimeksi muokattu: to 29.03.2018, 18:38:04 kirjoittanut Brutto »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14497
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #756 : to 29.03.2018, 20:49:24 »

Asettuipa tuokin hiertänyt asia kohdalleen.

Jostain luista siinä kirjassakin höpetettiin. Voi olla että ymmärsin väärin, mutta muistikuvani mukaan siinä kirjassa todellakin seikkailtiin navan alapuolella. Tämän uusimman tietoni luin täältä:

https://www.painoindeksi.org/vyotaronymparys/

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4847
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #757 : to 29.03.2018, 23:57:57 »
Googlella "vyötärönympäryksen mittaus" varsin yksimielisesti ja varsinkin lääketietellisiltä auktoriteettitahoilta sanoo tuon 2 senttiä navan yläpuolelta. Eli kyljestä alimman kylkiluun ja lantioluun puolivälistä. Ja mittanauha vaakasuorassa. Vyötärönympäryksellä kontrolloidaan ettei sisäelinten ympärillä olisi paljon haitallista rasvaa.

Minulla on muuten usko, että yksinkertainen keino tukee painon hallintaa. Kotiovesta ulos mennessä ja muulloinkin kävellessä mieleen tullessa: Vatsa sisään, rinta ulos, lantio eteen, pää pystyyn.
« Viimeksi muokattu: pe 30.03.2018, 00:25:29 kirjoittanut Jaska Jokunen »

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14497
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #758 : la 07.04.2018, 10:58:38 »
Lähinäön muuttuminen ikääntymisprosessissa kuulema päättyy jossain vaiheessa. Olisi pirun kiva tietää missä iässä tuollainen ihme olisi odotettavissa.

40 v täytettyänihän tämä hauskuus alkoi että en nähnyt enää kaukolaseillani kunnolla lähelle. Olen kokeillut toisinaan kaupoissa lukulaseja joissa on pelkkää plussaa, ja en minä niilläkään mitään näe. Minun miinuslaseissani pitäisi siis alalaidassa olla kaitale josta on vähennetty miinuksia. Mutta en jaksa mitään kaksiteholaseja hommailla, kun ovat kalliita. Ja jos tämä kokoajan vaan muuttuu ja muuttuu että millä näen ja millä en, niin nekin rahat menisivät sitten Kankkulan kaivoon.

Jos pitää nähdä lähelle, joko laitan lasini kenoon, taikka otan ne kokonaan pois. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa joudun sitten pitämään luettavaa tosi lähellä kasvojani, koska jossain 20 - 30 cm päässä alkaa se likinäköisyys sen verran vaikuttamaan että sinne en sitten tarkasti näe. Lasien kenoon laittaminen taas aiheuttaa sen että tulee pahimmillaan tukehtumisen tunne, kun lasit painollaan painavat nenää tukkoonpäin. Toisinaan lasit joutuu kiskomaan niin kauas nenänkärjelle että meinaavat pudota päästä. Toisinaan riittää vähempikin. Joitakin vuosia sitten pystyin valoisana kesäpäivänä lukemaan vielä ihan normaalisti ilman mitään temppuilua, koska tosi hyvä valaistus auttaa paljon. Nykyään en voi lukea enää aurinkosilmälasit päässä, koska niitäkin pitäisi kallistaa ja sittenhän niistä ei ole mitään hyötyä aurinkolaseina.

Tietotokoneen eli monitorin äärellä olen kirjastoissa käyttänyt kallistusmenetelmää, mutta kotona minulla on sen verran ohuet 90-luvun silmälasit että olen (kuten nytkin) käyttänyt niitä. Ja ovat olleet juuri sopivat juuri tälle etäisyydelle, mutta eivät näemmä ole enää. Kai se on sitten pakko lähteä vihdoin hakemaan ne monitorilasit jotka periaatteessa ovat ihan normaalit, mutta niissä on vähemmän miinuksia kuin laseissa joilla katselen kauas. Eli siis mistään kaksoisteholaseista ei ole kyse.

Loppuisi jo tämä muuttuminen.

Ovat tietysti yhdestä puljusta juuri lopettaneet ilmaisen kokonaisvaltaisen näöntarkastuksen, jonka voisin ottaa siinä samalla. Pitänee odotella josko se tulisi taas tarjolle.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4847
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #759 : la 07.04.2018, 12:16:32 »

Silmän linssin elastisuus
heikkenee noin 60 vuotiaaksi.