Kirjoittaja Aihe: Batesin motelli  (Luettu 27969 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10899
Batesin motelli
« : la 05.03.2016, 10:14:08 »
Olen miettinyt että pitäisikö laittaa passikuva profiiliin, mutta mutta...



Kyllä sitä kumminkin haluaa nähdä jotain kaunista joka kerta kun puikkoihin palaa.

Kuinka paljon pitää samaistua omaan nimimerkkiinsä? Aikoinaan loin tämän Norma Batesin Näkökulmaa varten, koska alemmuudentuntoisesti ajattelin että minä se olen vaan tällainen yhteisön rajoilla nököttävä erakko, samanlainen hermostunut introvertti kuin Norman Bates, ja pitäähän siitä sitten naispuolinen versio ottaa siitä nimestä, kun on nainen. En muista minkä niminen Normanin äiti oli elokuvassa, tai oliko hänellä siinä mitään nimeä. Nyttemmin on tullut tv-sarja joka kertoo Normanin nuoruudesta ja siinä hänen äitinsä taitaa olla Norma, mutta se sarja kävi sen verran jurppimaan etten siitä jaksanut katsoa kuin ekan jakson. Aikakausi oli väärä, ja koska sarjan äitihahmo ei vaikuttanut sellaiselta kuin odotin, oli vaikea kuvitella että poikansa nyrjähtää päästään niin pahasti kuin sitten nyrjähtää.

Erityisen tyytyväinen en kyllä ole ollut myöskään Hannibal-tv-sarjaan, jonka ekaa kautta katselin tuolloin kun em. sarjaan meinasin tutustua. Mikä tämä sitten olikaan tämä pääosan esittäjä, tanskalainen vai, niin jotenkin kyllä tykkäisin että Hannibal Lecter täydellisyyteen pyrkivänä ihmisenä ei englantia lausuessaan omaa minkäänlaista aksenttia. Ja kuten olen jo pari kertaa netissä maininnut, niin ei hän mitään banaalia ja puhkitahkottua Vivaldia laittaisi soimaan, kuten sarjan eräässä jaksossa tekee. Perhana ettei ole mitään tyylitajua tyypeillä jotka noita sarjoja pusaavat jonkin kuuluisan hahmon ympärille.

Mutta takaisin Normaan. MäkKaiveri-sarjassakin taisi olla semmoinen hahmo kuin Norma Bates. En minä niitä nuoruudessa nähtyjä kausia muista, mutta jonkun pätikän näin muutama vuosi sitten missä tämä muija riehui mielipuolena. En kauhean paljon hulluutta omassa nikissäni kyllä varsinaisesti ajatellut painottaa, ihan vaan sitä että on se luuseri sivustaseuraaja. Mutta en ehkä ihan niin vauhko tai hermo tyyppi ole kuin Psyko-leffan Norman.
« Viimeksi muokattu: pe 21.07.2017, 10:04:13 kirjoittanut Norma B »
Vanhempi ja vittuuntuneempi.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 7749
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #1 : la 05.03.2016, 19:46:06 »

Sulla on ollut erityisen vetäviä avattaria. En muista samanlaista. Otos on kattava menneeltä ajalta, ja täyskymppejä vain.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10899
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #2 : la 05.03.2016, 20:40:02 »

Sulla on ollut erityisen vetäviä avattaria. En muista samanlaista. Otos on kattava menneeltä ajalta, ja täyskymppejä vain.

Well tänks. Tämä nykyinen on välimallia, eli jossain vaiheessa parempaa tilalle. Mutta kuvan idea sinänsä osuva, eli paljon tulee kaikenlaista luettua.
Vanhempi ja vittuuntuneempi.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10899
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #3 : su 06.03.2016, 10:52:44 »
Näin unta että Sudenpentujen käsikirjastoon oli tullut uusi kirja. Sen nimi oli Saatananpalvojan käsikirja. Yritin selvittää mikä teoksen alkuperäinen englanninkielinen nimi on, mutta sana oli outo, eikä jäänyt mieleeni. Grimoire se ei ainakaan ollut.
Vanhempi ja vittuuntuneempi.

Tummasilmäsusanna

  • Vieras
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #4 : su 06.03.2016, 14:24:03 »
Nyttemmin on tullut tv-sarja joka kertoo Normanin nuoruudesta ja siinä hänen äitinsä taitaa olla Norma, mutta se sarja kävi sen verran jurppimaan etten siitä jaksanut katsoa kuin ekan jakson. Aikakausi oli väärä, ja koska sarjan äitihahmo ei vaikuttanut sellaiselta kuin odotin, oli vaikea kuvitella että poikansa nyrjähtää päästään niin pahasti kuin sitten nyrjähtää.



Äiti-hahmo tuossa sarjassa ei tosiaan ollut sitä mitä odotti - Freudilaisittain sitä näköjään itsekin oletti, että se on aina äiti, joka lapsensa pilaa. Mutta tuossa sarjassa yllättäen Normanin ongelmat vaikuttaisi olevan ihan sisäsyntyisiä, joista äiti yrittää poikaansa auttaa kaikin mahdollisin tavoin. Sarja tavallaan kuvaa sitä äidinkin hätää, kun lapsella ei olekaan asiat ihan hyvin. Kannattaisi ehkä katsoa pidemmällekin, se oli kyllä ihan kohtuullista katsottavaa!

Psyko-leffoissa Normanin äidin nimi taisi tosiaan olla Norma Bates. Tuosta kuvasta jonka linkkasit, olen nähnyt lapsuuteni painajaisia. Näin psyko-leffan ihan liian nuorena.. (voi voi äitiäni!) Äiti sitten joutuikin istumaan sänkyni laidalla yöllä, jotta Norman Bates ei olisi istunut..
« Viimeksi muokattu: su 06.03.2016, 14:25:49 kirjoittanut Tummasilmäsusanna »

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10899
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #5 : su 06.03.2016, 19:42:30 »
Taisi tuo leffan äiteevainaa meitsiäkin hätkäyttää kun sen ekan kerran kersana näin.

Mauri Kunnaksen Nyrok City -versio leffasta eli Spyko on oman sorttisensa mestariteos myöskin. Tai minä nyt vaan tykkään Kunnaksen nyrokeista.  :)
Vanhempi ja vittuuntuneempi.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10899
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #6 : ma 14.03.2016, 23:00:46 »
Kun lompsin tänään kotiinpäin erinäisistä syistä yht. 11 km pituiselta lenkiltäni (hyötyreissu, ei niinkään liikunnallinen) pamahti mieleeni että olenhan minäkin sellainen joka on muuttanut paikasta toiseen. Vieläpä useammankin kerran.

Ajoittain olen ollut tamu, eli taajamamuuttaja. Joskus olen ollut kumu eli kuntaanmuuttaja. Olenpa ollut jokusen kerran jopa kamukin. Viimeisimmässä muutossani olin tamu. Ja kun mietin millaista suhtautuminen minuun oli, niin olihan se kieltämättä aika ennakkoluuloista ja kyräilevää. Paikallinen miesjengi otti minut silmätikukseen ja sain jopa haukkuma/lempinimen Mörkö-Marja. Kun sitten kutsuttuna kuitenkin päädyin ukkojen kanssa grillille, selvisi että heitä ihmetytti se että liikun aina yksinäni eikä minulla ole naispuolisia kavereita (ei silloin ollut minkään muunkaan puolisia kavereita kyllä enivei, joskin yksi hörhöhoito jonkin aikaa sitten myöhemmin). - Nytpäs muuten tulikin mieleeni etten ole jokuseen aikaan nähnyt sitä iäkästä alkoholistia jolta sen nikin olin saanut, lieneeköhän enää hengissä? Täältä kun tuppaa porukka poistumaan lähinnä hiljaa kulkevassa ambulanssissa...

Enivei. Jonkin sortista "rasismia" kai siis luonnostaan ihmisillä on että kaikki uudet ja vieraat ihmiset ovat erityisen tarkkailun alaisina ja heiltä yleensä jossain vaiheessa otetaan selvitys että mitäs miehiä/naisia sitä ollaan. Varmaan aika luonnollinen biologis-psykolooginen reaktio. Jos tulokas jotenkin onnistuu osoittamaan harmittomuutensa, vaikkapa huumorintajua ilmaisemalla, tai kertomalla suoraan että on vähän ujo (kuten minä tein ja sain kuulla miesjoukosta että "no niin minähän sanoin teille että se on vaan ujo" - eikä siis esim. kopea...), niin kyllähän se siitä sitten jotenkin lutviutuu. Nyt kun nykyään kompromisseista puhuminen on in, plus se että aika entinen ei koskaan palaa, niin kyllä uusien tulokkaidenkin pitää jotain sen eteen tehdä että heidät hyväksytään osaksi kyläyhteisöä. Ei se niin voi mennä että saa riehua ja retkustella miten lystää ja se kaikki pitäisi vaan sietää pitkin hampain.

Vaikka ei se, kieltämättä, kauhean kivalta tietenkään tunnu että kun vaan siinä elelet hissukseen, niin tietää että silmät seuraa. Siihen asti että vakuuttuvat siitä että toi nyt on vaan tommonen. Ja joillakin tietystikään ei ole muutakaan huvitusta kuin kyyläillä sitä paikan tamua, kamua tai kumua, tai vähän eksoottisempaa kaukaa kulkeutunutta ihmistä.

Tamuna on kyllä ollut vaikeampaa kuin kamuna tai kumuna. Taajamat ovat sikäli kinkkisiä paikkoja että siellä tosiaan on se ihan oma maailmansa. Sen kyllä ymmärrän että entiset katsovat uusia. Mutta se mikä on minua joskus jurppinut on se että minun jälkeeni alueella muuttavat alkavat esiintymään kuin omistaisivat koko paikan. Se ukko joka kävi kiinni 1990 oli joskus asunut alueella jonne muutin, ja sillä perusteella hän siellä ownasi kai kaikki naiset. Se taas joka aloitti vuosia kestäneen juoppoputkiin yhdistyneen vittuilun muutti taajamaan myöhemmin kuin minä, mutta esiintyi kuin hän omistaisi kaikki tienoot. Ja jälleen kerran kaikki naisetkin, tai ainakin minut. Jäi paha henkinen allergia ukkoja kohtaan, joka hellitti vähän vasta tässä viimeisimmässä taajamassa eli täällä missä nyt asun. Ja se vain sen johdosta että ukot pyörivät jenginä, eivätkä yksittäisinä. Yksin oleva suomalainen ukko voi olla varsinainen riesa. En tiedä mistä se johtuu. Oletan että jengissä ukkojen välillä on joku sosiaalinen kontrolli että kukaan ei kehtaa alkaa varsinaisesti häiriköimään naisia, vaikka yrittääkin välillä vähän vihjailla että tässä sitä olisi oiva sulho sinulle 20 v nuoremmalle... (plääh)
Vanhempi ja vittuuntuneempi.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10899
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #7 : ti 15.03.2016, 10:22:36 »
Laitoin tammikuussa pari talipalloa ulos roikkumaan että kissani saisivat mulkata ikkunasta lintujen temmellystä. Yksikään lintu ei minun nähdäkseni noissa pallukoissa käynyt missään vaiheessa nokkimassa, ennen kuin tänään. Talitintit viimein löysivät tänne.
Vanhempi ja vittuuntuneempi.

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 1234
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #8 : ti 15.03.2016, 10:44:14 »
Yksin oleva suomalainen ukko voi olla varsinainen riesa. En tiedä mistä se johtuu. Oletan että jengissä ukkojen välillä on joku sosiaalinen kontrolli että kukaan ei kehtaa alkaa varsinaisesti häiriköimään naisia, vaikka yrittääkin välillä vähän vihjailla että tässä sitä olisi oiva sulho sinulle 20 v nuoremmalle... (plääh)

Oletko ajatellut, että kyseessä voi olla suojeluvietin aiheuttama lähestäytyminen. Mies tuntee halua suojata yksinäistä naista maailman pahuuksilta (muilta miehiltä) ja antaa läheisyyttä jota vaistoaa yksinäisen naisen kaipaavan (vastaväitteistään huolimatta).

Miehisyyteen liittyy osaltaan itseluottamus, usein liiallinenkin, joka ilmenee oman tasokkuutensa (seurustelukumppanina) yliarvioimisena. Tästä on ollut aina hyötyä sillä ns. pelimiehet ovat tunnettuja runsaista omaan itseensä liittyvistä erinomaisuuden tunteista ja naiset hyörivät heidän ympärillään.
Yleinen mielipide on aina väärässä

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 2075
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #9 : ti 15.03.2016, 10:58:17 »
Miehisyyteen liittyy osaltaan itseluottamus, usein liiallinenkin, joka ilmenee oman tasokkuutensa (seurustelukumppanina) yliarvioimisena. Tästä on ollut aina hyötyä sillä ns. pelimiehet ovat tunnettuja runsaista omaan itseensä liittyvistä erinomaisuuden tunteista ja naiset hyörivät heidän ympärillään.

Luonnollisesti naaraita kiinnostaa uroksen erinomaisuus. Se on tärkeätä, jotta naaras saisi jälkeläisiinsä laatugeenejä. Uroksen kannattaa ainakin teeskennellä erinomaisuutta. Otaksun teeskentelyn sujuvan luontevammin, kun uros itse uskoo erinomaisuuteensa.
« Viimeksi muokattu: ti 15.03.2016, 11:00:58 kirjoittanut drontti »

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 5665
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #10 : ti 15.03.2016, 11:10:25 »
Miehisyyteen liittyy osaltaan itseluottamus, usein liiallinenkin, joka ilmenee oman tasokkuutensa (seurustelukumppanina) yliarvioimisena. Tästä on ollut aina hyötyä sillä ns. pelimiehet ovat tunnettuja runsaista omaan itseensä liittyvistä erinomaisuuden tunteista ja naiset hyörivät heidän ympärillään.

Luonnollisesti naaraita kiinnostaa uroksen erinomaisuus. Se on tärkeätä, jotta naaras saisi jälkeläisiinsä laatugeenejä. Uroksen kannattaa ainakin teeskennellä erinomaisuutta. Otaksun teeskentelyn sujuvan luontevammin, kun uros itse uskoo erinomaisuuteensa.

Puhuttaessa ihmisyksilöistä, on se varallisuus yksi merkittävä miehisyyden mitta. Muuten tuskin leuaton jalliskaan olisi niin suosittu naaraspuolisen väestönosan keskuudessa.
Varallisuus tuo myös itsevarmuutta käytökseen ja asemansa mukaiseen mahdollisuuteen saada seuraa, tosin tiedä sitten miten siinä geenien ominaisuudet jatkuvat eloonjäämisen kannalta varsinkin aikakauksien muuttuessa kurjempaan suuntaan, jolloin täytyisi itsekin kyetä tekemään ruumiillista työtä.

Evoluuttinen valinta kyllä taitaa suosia myös ovelia (kieroja)  ihmisiä, mutta jos heitä on liikaa joutuvat kahnauksiin toistensa kanssa, kun etsivät omia hyötyjään kilpaa.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10899
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #11 : ti 15.03.2016, 11:14:44 »
Yksin oleva suomalainen ukko voi olla varsinainen riesa. En tiedä mistä se johtuu. Oletan että jengissä ukkojen välillä on joku sosiaalinen kontrolli että kukaan ei kehtaa alkaa varsinaisesti häiriköimään naisia, vaikka yrittääkin välillä vähän vihjailla että tässä sitä olisi oiva sulho sinulle 20 v nuoremmalle... (plääh)

Oletko ajatellut, että kyseessä voi olla suojeluvietin aiheuttama lähestäytyminen. Mies tuntee halua suojata yksinäistä naista maailman pahuuksilta (muilta miehiltä) ja antaa läheisyyttä jota vaistoaa yksinäisen naisen kaipaavan (vastaväitteistään huolimatta).

Miehisyyteen liittyy osaltaan itseluottamus, usein liiallinenkin, joka ilmenee oman tasokkuutensa (seurustelukumppanina) yliarvioimisena. Tästä on ollut aina hyötyä sillä ns. pelimiehet ovat tunnettuja runsaista omaan itseensä liittyvistä erinomaisuuden tunteista ja naiset hyörivät heidän ympärillään.

No kuule ei kyllä ole tuntunut miltään suojelulta että ukko päissään ollessaan hankkiutuu rämpyttämään ovikelloani että pääsisi vittuilemaan. Tätä tämä yksi naapuri teki aikoinaan 90-luvulla jokuseen kertaan. Mutta sillä twistillä että kun olin ekan eksän kanssa, vittuili, ja kun olin tokan eksän kanssa, vittuili, mutta kun olin sinkkuna siinä välissä niin silloin ei käynyt päätään aukomassa. Voihan sen tietty kai ajatella niinkin että kun olin yksin niin hän suojeli minua omalta itseltään, eli ei silloin käynyt haastamassa riitaa... Mutta heti kun näki minulla miehen, yritti ärsyttää meitä ja siis kaiketi alitajuisesti pyrki siihen että saisi häädettyä sen miehen(i) pois. Kyllä siitä tuli sellainen tunne että on kuin ominut minut omaisuudekseen koska asun samassa talossa. Kävin sen ekan eksäni kaudella miehen vaimolle sanomassa että minä en oikein tykkää kun se sinun miehesi tulee aina jne. ja siitä eteenpäin tämä vaimo katseli minua kuin halpaa makkaraa, mutta mikään ei muuttunut.

Mutta jos tarkoitit että miesjengissä suojellaan naista, niin täts oolrait ja sen voin kyllä itsekin mieltää, suomalaisten miesten kohdalla. Kun muutin tänne nykyiseen taajamaani niin erityisesti yksi ukko oli aina välillä vähän "flirttaamassa" (mm. kyseli kerrankin että oletko jo miestä löytänyt ja olisinko minä liian vanha, johon vastasin että valitettavasti kyllä olet), mutta hän teki tätä aina kun oli muiden miesten joukossa, eli joko hänellä oli pokkaa huudella vain kun oli muita, tai piti nimenomaan huudella kun oli muita, esitelläkseen muille miehille miehuuttaan. Tai sitten siinä oli juuri se turvatekijä että kun hän höpisee muiden läsnäollessa, minun ei tarvitse pelätä että stalkkaa ja silleen...

Mistä noista tietää. Tuskin ihmiset niitä edes kauhean paljon ajattelevatkaan tietoisesti kun jotain sanovat tai tekevät. Minä van märehdin, kun olen märehtijälajia.
Vanhempi ja vittuuntuneempi.

Tuco

  • Vieras
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #12 : ti 15.03.2016, 11:24:00 »
Mistä noista tietää. Tuskin ihmiset niitä edes kauhean paljon ajattelevatkaan tietoisesti kun jotain sanovat tai tekevät. Minä van märehdin, kun olen märehtijälajia.

Pakko sanoa, että märehdit ihan liikaa. Jotkut arjen kohtaamiset ovat kieltämättä ikäviä, mutta jos jäät pyörittelemään niitä mielessäsi, et uskalla kohta olla ihmisten kanssa missään tekemisissä. Maailma on täynnä sinänsä harmittomia ukkoja, jotka yrittävät viimeiseen asti tehdä vaikutusta vastakkaiseen sukupuoleen. Kaikista yritykset eivät ansaitse kovin korkeita tyylipisteitä, mutta niistäkin on hyvä päästä yli.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10899
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #13 : ti 15.03.2016, 11:45:20 »
Mistä noista tietää. Tuskin ihmiset niitä edes kauhean paljon ajattelevatkaan tietoisesti kun jotain sanovat tai tekevät. Minä van märehdin, kun olen märehtijälajia.

Pakko sanoa, että märehdit ihan liikaa. Jotkut arjen kohtaamiset ovat kieltämättä ikäviä, mutta jos jäät pyörittelemään niitä mielessäsi, et uskalla kohta olla ihmisten kanssa missään tekemisissä. Maailma on täynnä sinänsä harmittomia ukkoja, jotka yrittävät viimeiseen asti tehdä vaikutusta vastakkaiseen sukupuoleen. Kaikista yritykset eivät ansaitse kovin korkeita tyylipisteitä, mutta niistäkin on hyvä päästä yli.

Noh, minähän olen tuonut esille että täällä nykytaajamassani en ole enää ukkoja pelännyt, koska esiintyvät jenginä eivätkä yksittäisinä. Kerran tosin pelkäsin täälläkin. Olin tulossa kävelyltä kotiin, kun bussipysäkillä mölisi ja kiroili kovaan ääneen joku sekopäiseltä vaikuttava tyyppi yksinään. Onneksi oli mahdollista tehdä pieni koukkaus ja mennä toista kautta kotiin, ettei tarvinnut hänen ohitseen kävellä.

Kaupungilla pelkäsin olikos se toissasyksynä, kun joku kumma tyyppi lähti perään ja kaarsi eteen estäen etenemiseni, ja alkoi lausumaan outoja. Mutta muuten on ollut viime vuosina huomattavasti rauhallisempaa kuin parikymppisenä. Onhan tässä jo tätä ikääkin, että ehkä keski-ikäinen eukko alkaa olemaan niin seinätapettia ettei joka juippi jaksa enää silmätikukseen ja kohteekseen ottaa.

 :)
Vanhempi ja vittuuntuneempi.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10899
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #14 : la 19.03.2016, 22:44:03 »
Pannaan linkkinä sitten jos ei kerta kuvana käy.

https://www.flickr.com/photos/restlessdreamer/6345395050
Vanhempi ja vittuuntuneempi.

Poissa Norma B

  • Konkari
  • Viestejä: 10899
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #15 : ke 23.03.2016, 11:14:35 »
Kun toista ihmistä kohtaa murhe tahi ongelma, miettii aina että löytääkö/löysikö ne oikeat sanat häntä tsempata. Jää aina kiusallinen tunne että meniköhän kumminkin päin honkia, mutta ehkä voisin lohduttautua sillä että ainakin yritin. Tuo kiusallisuuden tunne poikii siitä että meidän perheessä ei oppinut luontevasti toisia tsemppailemaan, kun ei meillä kannustettu, kehuttu, tuettu tai yhtään millään tavalla osoitettu toisesta välittämistä. Muuta kuin sillä tietysti että syötettiin, vaatetettiin ja pidettiin hengissä. Tavanomaiseen suomalaiseen vanhan liiton tyyliin.

Mietiskelin aamusuihkussa että pitäisikö pusata tänne ketju "Puhu ÄÄNEEN rakkaudesta". Vastalauseeksi jollekin hoilotukselle jossa lauletaan että "puhu hiljaa rakkaudesta". Muita sanoja en siitä muistakaan, mutta pointti olisi kuitenkin se että ihmisten pitäisi kertoa hyvän sään aikana hyviä asioita läheisilleen. Kaverini aikoinaan sanoi että hän opetteli ihan vartavasten kehumaan omia lapsiaan, kun ei voi koskaan tietää kauanko täällä edes elää. Minun kyllä toisinaan tekisi, kaikesta huolimatta, mieli "leperrellä" vaikkapa äidilleni, mutta en halua saattaa häntä kiusalliseen tilanteeseen. Meillä ei vaan olla lämpimiä. Eikä halailla.

Välillä tulee katkeruutta kun miettii kaikkia niitä hetkiä jolloin olisi tarvinnut sitä apua mitä normaalit vanhemmat antaisivat lapsilleen (länsimaissa ainakin). Kiittää itseään siitä ettei itse laittanut lapsia, jos ei olisi kumminkaan osannut näitä tarpeeksi huomioida. Ei voi tietää olisiko. Se mitä vanhemmiltaan rivien välistä oppii tulee niin selkäytimestä, että pelottaa että sitä toistaa tahtomattaan väkisinkin.

En kumminkaan suostu siihen että jos toinen ilmaisee hätäänsä, olen vain turpa kiinni tai jopa vihamielinen, kuten minua kohtaan on oltu. Yritän pusertaa myötätunnosta lauseita, vaikka tuleekin se valju olo että emmä vaan osaa.

- En sellaista ketjua luo. On vähän pieni tämä foorumi niin että turhan usein kaikki jää pyörimään minun napani ympäri. En osaa kirjoitella asioista niin ylimalkaisesti että sivuuttaisin omasta kokemuksesta kumpuavat esimerkit, joita kovin herkästi jäädään märehtimään. Ihan kuin muka toisille ei ikinä olisi tapahtunut mitään, minun elämänihän on sentään ollut aika mitäänsanomatonta kuitenkin.
Vanhempi ja vittuuntuneempi.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 8905
  • Piilorunkkujen tarkkailija
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #16 : ke 23.03.2016, 15:36:07 »
Kun toista ihmistä kohtaa murhe tahi ongelma, miettii aina että löytääkö/löysikö ne oikeat sanat häntä tsempata.

Luulisin pikemminkin usein käytettävän niitä lohtusanoja väärissä tilanteissa ellei se sureva tuo suruaan selvästi julki. Ihmisen kipeimmät asiat ovat usein yllättäviä asioita, joita sivullinen ei osaa havaita tai tajua vaikka havaitsisikin. Jos sureva vain mainitsee sen, tilanne ohitetaan usein välinpitämättömällä huomautuksella.

Ihmisen suurimmat vastukset ovat usein epämääräisiä ongelmavyyhtejä. Vaikea niihin on osaa ottaa.
Luotan vain miehiin, jotka räyhäävät ja naisiin, jotka runq.

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 3012
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #17 : ke 23.03.2016, 19:06:13 »
en tiedä pitääkö paikkansa mutta kuulin tällaisen väitteen ihmisiltä jotka ovat harrastaneet sosiaalisuutta enemmänkin livenä.
väittivät että paras apu on kun jaksaa sitkeästi kuunnella toisten vaikeuksia elää elämäänsä ja ääneen ajatteluansa. kuulostaa helpommalta mitä onkaan, ainakin mitä muistelen omia puhelinkokemuksiani kun joku alkaa tilittämään tai nillittämään.

mutta jos asia olisi noin, niin ei tarvitsisi opetella oikeita vuorosanoja oikeissa paikoissa. ne voi jättää oopperan, woody allenin tai sitcomien tarjoamaksi viihteeksi. väsymättömästi kuuntelevan näköisenä saa helpommin auttavaisen ja viisaan ihmisen maineen. ellei kärsi adhd:sta.

joku voisi tuota testata ja raportoida omalla vastuullaan.
eikös psykologitkin käytä samaa tekniikkaa, vai mitä mieltä itse olette?
facebookissa tuo voisi vielä onnistua mutta täällä vaadittaneen viesteiltä enemmän kuin yhden sanan tai hymiön myötäilyjä. eli pitäisi opetella oikeat vuorosanat oikeisiin paikkoihin jos aikoo aidosti keskustella.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #18 : ke 23.03.2016, 19:46:29 »
Kun toista ihmistä kohtaa murhe tahi ongelma, miettii aina että löytääkö/löysikö ne oikeat sanat häntä tsempata. Jää aina kiusallinen tunne että meniköhän kumminkin päin honkia, mutta ehkä voisin lohduttautua sillä että ainakin yritin.

Ehkä vaikeimmassa paikassa olin vähän päälle parikymppisenä, eli aika kauan sitten. Työkaverini oli jäämässä viikon kuluttua äitiyslomalle ja olimme tehneet menneet pari viikkoa tiiviisti yhdessä töitä, sillä minun oli tarkoitus ottaa haltuun hänen tehtävänsä mammaloman ajaksi. Yhtenä aamupäivänä pari henkilöä tuli virkapuvuissaan ja kysyi tätä kaveria huoneestani. Arvasin, että nyt oli jotain sattunut, sillä tunnistin virkapuvut Finnairin kamppeiksi ja kaverini mies oli liikennelentäjä.

Jonkin ajan kuluttua kaverini tuli huoneeseeni ja sanoi miehensä kuolleen NY:ssä. No, minähän itkin. Kaverini kysyi, että lähdettäisikö vähäksi aikaa ulos. Niin menimme ja ostimme jäätelöt ja istuimme penkille niitä syömään. Hän kysyi, että voisinko tulla hänen seurakseen työpäivän jälkeen, kunnes miehen vanhemmat tulevat Keski-Suomesta. Hän halusi jutella kanssani siitä, mitä on olla yksinhuoltaja, kun minulla oli siitä kokemusta.

Hain tyttäreni päiväkodista ja kävimme kukkakaupassa matkanvarrella ja menimme kaverin luokse. Istuimme parvekkeella, nautimme juotavaa ja hän näytti valokuvia ja juttelimme niitä näitä. Välillä tuntui jopa kummalliselta, miten hauskaa meillä oli, vaikka toiselta oli puoliso kuollut juuri.

Odotetut sukulaiset lopulta tulivat ja meidän oli aika poistua.

En saanut värkättyä suustani minkäänlaista osanoton lauseita, mutta ehkä niitä ei välttämättä aina tarvita.

Silloin kun nuorempien tyttöjeni isä kuoli, niin silloinkin vain halit, kuuntelu ja auttaminen asioiden hoitamisessa - muuta en osannut.

Minusta sanat on välillä aivan liian yliarvostettuja.


Korjattu typo alleviivatusta sanasta
« Viimeksi muokattu: ke 23.03.2016, 20:07:16 kirjoittanut Hippi »

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 3012
Vs: Batesin motelli
« Vastaus #19 : ke 23.03.2016, 20:03:20 »
hipin kokemuksellinen tarkennus oli hyvä. eli pelkkä toisen vierellä oleskelu ja pakollinen arkiaskartelu on kaiketi paras apu. ja toisen tuottamien äänien kiinnostunut kuuntelu. ilman sanojakin.
« Viimeksi muokattu: ke 23.03.2016, 20:05:05 kirjoittanut a4 »