Kirjoittaja Aihe: Hipin jupinat  (Luettu 1454 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Hipin jupinat
« : to 03.03.2016, 20:46:18 »
No niin, nyt sitten on ketju, jonka löydän ja johon voin juttuni pistää, jos en löydä sitä oikeaa ketjua muilta alueilta riittävän helposti. Jutut voivat olla muiden viesteistä heränneitä ajatuksia tai päivän aikana nähtyä ja koettua. Nyt vaan voi olla, että viikonvaihteen aikaan ei ole paljoa aikaa kirjoitella, kun on muutakin tekemistä.

*******************************************

Huomenna on vapaapäivä, josta menee muutama tunti taloyhtiön hallituksen kokoukseen, mutta sen jälkeen on tarkoitus tutustua eiliseen hankintaani. Hankin saumurin ja nyt viikonlopun aikana on tarkoitus tehdä tuttavuutta sen kanssa. Ompeluhommat on jääneet vuosien kuluessa niin vähiin, kun tavallisella ompelukoneella ei näitä pehmeitä ja joustavia materiaaleja oikein saa ommeltua.

Vaatteiden tekeminen itse taitaa nykyisin olla vain hyväosaisten harrastus, sillä kankaat ovat kohtalaisen kalliita ja vaikka omalle työlle ei laskisi hintaa, niin itse tehdyt tulevat huomattavasti kalliimmaksi kuin valmiina ostetut markettivaatteet. Hyvänä esimerkkinä, jos tarvitset yksiväristä puuvillakangasta, kannattaa ostaa K-ketjun tekstiilisarjan lakana, niin tulee halvemmaksi kuin ostaa samanlaista kangasta kangaskaupasta. Vielä nuoruusvuosinani saatoin säästää pitkän pennin ompelemalla itse.

Nyt vaan pitää uudelleen opetella kaikki kaavojen piirtämisestä asti, kun taidot on vuosien kuluessa ruostuneet, kun harrastus on rajoittunut vain korjausompeluun.

Taas näköjään olen keksinyt tekemistä, jota voi nyhrätä yksin kotona.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 6171
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #1 : to 03.03.2016, 20:49:24 »

Asiaa.


Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 2727
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #2 : to 03.03.2016, 20:50:46 »

Tuco

  • Vieras
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #3 : la 05.03.2016, 09:16:41 »
Hankin saumurin ja nyt viikonlopun aikana on tarkoitus tehdä tuttavuutta sen kanssa. Ompeluhommat on jääneet vuosien kuluessa niin vähiin, kun tavallisella ompelukoneella ei näitä pehmeitä ja joustavia materiaaleja oikein saa ommeltua.


Minulle kaikki ompeluun ja ompelukoneisiin liittyvä on lähinnä korkeamman tason rakettitiedettä. En ole koskaan päässyt sisään niiden sielunelämään vaikka muuten osaan korjata ja huoltaa monimutkaisiakin teknisiä laitteita.

Minulla on turhan panttina kaksi ompelukonetta: Eva ja poljettava vanha Singer. Yritin ensin mainitulla lyhentää verhoja, mutta tuloksena oli lankasotku, koneen jumiutuminen ja pilalle mennyt verhokangas.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #4 : la 05.03.2016, 09:54:29 »
Minulle kaikki ompeluun ja ompelukoneisiin liittyvä on lähinnä korkeamman tason rakettitiedettä. En ole koskaan päässyt sisään niiden sielunelämään vaikka muuten osaan korjata ja huoltaa monimutkaisiakin teknisiä laitteita.

Tähän auttaa yksi sana: KÄYTTÖOHJE :)

Lankamyttyyn todennäköinen syy on väärin pujotettu lanka ja/tai väärä ylälangan kireys (=liian löysällä). Varmaan hamitti pilalle mennyt kangas. Siihenkin on hyvä neuvo säästellä erilaisia kankaanpaloja, jos on heittämässä lumppuihin vanhoja tekstiilejä, niin niistä aina jonkinlainen tilkku talteen. Jos varsinaisesta ommeltavasta kankaasta ei tule tilkkuja, kuten verhoista yleensä ei tule, niin on hyvä olla lähes samanvahvuista kangasta, johon testata tikin laatu ennen kuin aloittaa varsinaista ompelua. Eri laatuisille kankaille on aina tehtävä vähän säätöä kankaan paksuudesta riippuen, eli katsotaan tikin pituus ja langan kireys, jotta jälki on kaunis. Noin tekee myös kokeneet ompelijat.

Kieltämättä minullekin on näiden vuosikymmenten jälkeen edelleen täysi mysteeri, miten se ommel syntyy ylä- ja alalangan keskinäsestä kieputtumisesta :D


Saumurini on edelleen laatikossa. Olen vasta ottanut käyttöohjeen esiin ja siitä noin puolet lukenut, kun tuli muuta puuhaa eiliselle. Lopulta tuli vielä päänsärky, niin vireystila ei ollut otollinen uuden opetteluun, joten suosiolla jätin paremmalle ajalle.

Käyttöohjeessa pelästyin, kun varoituksia ja kieltoja oli sivukaupalla. Tekipä mitä tahansa, niin aina piti pistoke irrottaa, mutta tämän varovaisuuden vaatimuksen ymmärsin jonkin ajan kuluttua, kun tajusin millaista veristä vahinkoa voi tapahtua, jos polkaisee koneen käyntiin esim. neulaa vaihtaessa ja leikkuri on leikkausasennossa. Otan siis tämän tutustumis- ja opetteluvaiheen todella rauhallisesti, ettei tule heti alkuunsa jotain pettymystä.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #5 : ma 14.03.2016, 21:13:05 »
 
Tälle viikolle olin suunnitellut lyhyitä työpäiviä niin, että lähden töistä heti liukuman salliessa eli klo 14:30. Plussatunteja on kertynyt niin paljon, että pian menevät hyvätekeväisyyteen, ellen saa niistä osaa kulutettua.

Aikeeni kariutui jo heti ensimmäisenä päivänä. Puoleltapäivin ilmestyi kalenteriini palaverivaraus alkaen klo 14:30. Palaverin aihe oli sellainen, etten voinut kieltäytyä ja kutsujakin oli kaveri parhaasta päästä, joten ei tuo vielä siinä vaiheessa niin kirpaissut. Mutta palaveri ei ollutkaan niin läpihuutojuttu, kuin olin ennakkoon ajatellut, vaan liki kaksi tuntia tiukkaa aivojumppaa siitä, miten ratkaisemme erään virheen. Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen asiasta ja koska olimme aika väsyneitä lopussa, niin huomenissa käymme vielä uudelleen ratkaisun läpi.

Kaupan kautta kotiin ja kotirutiinit, kotivaatteet päälle, kissojen ruokinta ja itselle kahvi voileivän kera ja lopuksi läppäri auki. Vaikka päivä oli olevinaan pitkä ja rankka, niin olen koko illan ollut energinen ja pirteä, kun normityöpäivän jälkeen tähän kellonaikaan mennessä olen pilkkinyt jo useampaan otteeseen. Tuntuu, että kroppa käy vieläkin energisillä kierroksilla eikä ole aikessakaan urvahtaa.

Ehkä sitten huomenna pääsen lähtemään ajoissa.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #6 : ma 14.03.2016, 22:44:32 »

Jupisenpa edelleen tänne, kun en löytänyt sopivampaakaan paikkaa.

Viikonlopulla urakkana oli multien vaihto huonekasveihin. Suurimman osan sain tehtyä, mutta amppelikasvit jätän suosiolla siihen, kun pesen ikkunat. Näin ne tarvitsee ottaa vain kerran alas.

Olohuoneen kukkia laittaessani huomasin, miten aurinko oli lämmittänyt mullat kovin lämpöiseksi. Tänne ensimmäiseen kerrokseen aurinko ei paista korkeimmillaan ollessaan kovinkaan pitkälle olohuoneeseen ja keittiöön, joten kaihtimia tulee vielä aika vähän käytettyä. Nyt kuitenkin ikkunalaudalla olevat kasvit olivat selvästi lämmenneet ihan liikaa, joten kaihtimia on muistettava käyttää niden vuoksi, vaikka itse aurinko ei vielä liiaksi häiritse.

Tuosta sitten tuli ajatus, että pitäisi kehitellä kaihtimet, jotka eri kohdista voisi säätää eri asentoihin. Kukkia voisi säästää kuumuudelta säätämällä kaihtimien alaosan niin, että suora auringonvalo ei osu ikkunalaudalle ja kukkiin, ja keski- ja yläosan niin, että päivänvaloa pääsee mahdollisimman paljon huoneeseen.

Vaatisi varmaan tietokoneohjatun kaihtimien säätölaitteen, jotta voisi valita minkä blokin kaihtimista säätää mihinkin asentoon. Siihen tietysti voisi samalla lisätä automattisen ohjauksen auringon suunnan mukaan, että suoran paisteen mentyä ohi, kaihtimet avautuvat myös alaosastaan.

Tuollaista mielessäni kehittelin, muistaen kyllä hyvin, että jokin aika sitten nauroin ääneen luettuani jotain juttua luksuskämpästä, jossa ikkunaverhoja ohjattiin kaukosäätimellä.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #7 : to 17.03.2016, 19:24:18 »
Eilen sattui mielestäni hauska juttu, ja netti taas osoitti maailman aika pieneksi. Eräs työkaverini on puhunut vaimostaan aika paljon, kun olemme lörpötelleet välillä jotain muutakin kuin työasiaa. Aikani kuluksi illalla kokeilin etsiä tuon ”Helmin” Facebookista ja löysinkin, sillä nimensä on aika erikoinen, niin vaihtoehtoja oli vain yksi tarjolla. Selailin hänen päivityksiään, kun ne olivat kerran julkisesti kaikille näkyviä. Tilapäivityksistä ja kuvista saatoin varmistua, että kyseessä oli juuri oikea henkilö. Salaillessa sattui silmiini yllättäen tuttu nimi N.N.

N.N.:n olen livenä kerran pari ohimennen tavannut. Hän oli henkilö, joka ohjasi tyttäreni opinnäytetyön farmasianlaitoksella, jossa tyttäreni oli työssä oppimisjaksolla ja jonne jäi vielä joksikin aikaa töihin koulun päätyttyä avustamaan N.N. tutkimuksissa väitöskirjaa varten. N.N. on edelleen tyttäreni FB kaverina.

Tämä samainen tyttäreni on aiemminkin osunut mutkan kautta työkavereihini. Yläasteikäisenä hän tutustui erään työkaverini poikaan IRC-gallerian kautta ja pyörivät samassa kaveripiirissä hyvän aikaa. Lukioikäisenä hän seurusteli jonkin aikaa erään työkaverini veljenpojan kanssa. Tuttavapiiriin on jotain kautta löytynyt myös yhden koulukaverini tytär.

Tuossa ne kytkökset, jotka tähän mennessä on minulle jotain kautta paljastuneet. Sinänsä jännä juttu, että nämä kaikki kytkökset on sattunut syntymään tälle keskimmäiselle tyttärelleni. Kahdella muulla tyttärelläni en vastaavia tiedä olevan.


Tuon uusimman kytköksen löytyminen palautti mieleeni väittämän, että kaikki maailman ihmiset ovat vain kuuden kättelyn päässä. Kurkkasin, mitä ystävämme Google osaa asiasta lausua ja löysin liki viiden vuoden takaisen pienen artikkelin:
  Kuuden askeleen teoria kutistui verkossa jo alle viiteen
Milanon yliopiston tutkimuksen mukaan kuuden askelman sijasta satunnaisten ihmisten välimatka Facebookissa on keskimäärin 4,74.


Edellä kerrotun valossa juttu ei juurikaan yllättänyt minua. Tosin, FB:ssä tuttavuudet eivät ole niin konkreettisia kuin fyysisessä kättelyssä ja kaveriksi voi päästä tuntematta kohdetta lainkaan.

Mutta jos ajatellaan tuota konkreettista kuuden kättelyn etäisyyttä, niin voipahan se pitää paikkansakin. Minäkin, jolla on erittäin suppea ystävä- ja tuttavapiiri, olen vain kolmen kättelyn päässä monista ulkomaisista valtioiden päämiehistä. Itselläni ei tähän ole suurtakaan ansiota, vaan firmamme BigBossit ovat kukin vuorollaan kätelleet niin minut kuin muiden muassa kulloinkin istuvan presidentin, joten näin lyhyellä ketjulla kättelyt ovat siirtyneet jo maan rajojen ulkopuolelle ja henkilöihin, jotka työkseen kättelevät ihmisiä niin omissa kotimaissaan kuin edelleen taas omilla matkoillaan maansa rajojen ulkopuolella.

Aika huikea ajatus :)

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #8 : pe 25.03.2016, 20:21:10 »
Säästyinpä ikävältä siivoukselta hyvien refleksieni ja vahvan kaksikätisyyteni ansiosta. Olin tiskaamassa, kun huitaisin juomalasin lentoon tiskipöydältä. Salamannopeasti sain kopattua lasin ilmasta kiinni vasemmalla kädelläni.

Hesarissa oli hiljattain artikkeli Miksi 90 prosenttia ihmisistä on oikeakätisiä, vaikka biologisesti siitä ei näytä olevan hyötyä? – Testaa, kumpi on vahvempi kätesi ja nyt tein tuon testin. Testin muaan olen vahvasti oikeakätinen 1/13 tuloksellani ja testi väittää vasenta kättäni huomattavan kömpelöksi. Sanallinen arvio muistuttaa vakuutuslääkärin arviota, sillä minusta nuo kysytyt asiat eivät ole millään tavalla merkityksellisiä arkielämän kannalta – no, kirjoittaminen lienee poikkeus. Eikö esimerkiksi saksien käyttö kummallakin kädellä tai hiirikätenä vasen olisi merkityksellisempi kuin se, miten ristii sormensa?

Kouluaikana kaksikätisyydestä oli hyötyä, kun pitkänä jouduin aina taululle kirjoittamaan taulun yläosaan. Siinä käsi väsyy hetkessä, mutta minä saatoin vaihtaa liidun toiseen käteen ja jatkaa kirjoittamista levänneellä kädellä. Käsialassa ei huomannut mitään eroa. Paperille en kyllä pysty kovin hyvin kirjoittamaan vasemmalla kädellä. Nykyisin kyllä käsiala on kummallakin kädellä yhtä lukukelvotonta, mutta oikealla tuotan sitä nopeammin.

Aikanaan harrastin Dartsia ja siinä joskus otettiin kisaa ”väärällä kädellä”. Se oli vahva lajini ja peittosin monia todella kovan luokan heittäjiä, joilla oli vain yksi hyvä heittokäsi.

Kolme vuotta sitten, kun rikoin oikean käden ranteen, joka paketoitiin kuudeksi viikoksi, selvisin huomattavan helposti päivittäisistä toimistani. Vasemman käden toiminta kouliintui niin hyväksi, että joitain tehtäviä jäi vasemmalla tehtäväksi senkin jälkeen, kun oikea käsi vapautui lastasta.

Varmaan kaksikätisyys onkin paljon harjoituksen tulosta, mutta varmaan jonkin verran siinä perimäkin vaikuttaa. Äitini olisi ollut vasenkätinen, mutta siihen aikaan koulussa pakotettiin oikeakätiseksi ainakin kirjoituksen ja käsitöiden osalta. Saattaapa olla, että hän oli myös molempikätinen ja teki joitain juttuja vasemmalla ja minä ne häneltä olen oppinut katsomalla mallia.

Vasenkätisissä on paljon taiteilijoita ja heitä pidetään älykkäämpinä, kun taas molempikätisiä pidetään hiukan levottomina, jopa adhd on heihin liitetty. No, puolustuksekseni voin sanoa, etten ole ihan niin molempikätinen kuin se vahvimmillaan on, eli että pystyy kirjoittamaan ja piirtämäänkin molemmilla yhtä hyvin, sillä Kaksikätiset ihmiset ovat harvinaisuus.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #9 : su 27.03.2016, 15:09:26 »
 
Yritin kaivella tuolta arkistoidusta näkökulman viestimassasta esiin jotain selitystä sille, mistä oli saanut alkunsa outo huhu poissaolostani sairauden vuoksi. Minulla on näiden monien vuosien aikana ollut pari pidempää poissaolojaksoa, toinen 2013 ja toinen 2015 aivan hiukkasta ennen Näkkärin hautajaisia.

Löysin kaksi omaa viestiäni, jotka kirjoitin mainittujen taukojen päätyttyä.

Hippi23.10.2013 19:55

Jos huhuissa on kerrottu kuolemasta, niin ne huhut ovat olleet suuresti ennenaikaisia. Pidin pientä taukoa ja pitäisin ehkä vieläkin, ellei Jaskan laittama priva olisi kolahtanut s-postiini. Taukokaan ei ollut mikään aloitettu lakko tmv, vaan ei vain tuntunut olevan mitään sanottavaa.

Mitähän A4 mahtoi tarkoittaa dramaattisella viimeisellä viestilläni? Piti oikein tarkistaa ja aika tavanomainen viesti Levyraati -ketjussa. Ylityöt kolahti arvauksena lähimmäksi, vaikkei ihan ylitunteihin asti. Mutta kiirettä on pitänyt niin, että kotiin päästyäni olen ollut aika puhki ja olen keskittynyt lähinnä tyhjentämään päätäni.



Hippi26.01.2015 21:21
En minä mihinkään ole kadonnut, vaan jokseenkin säännöllisesti lueskelen muiden hengentuotteita. Itselläni ei vain tunnu olevan riittävän räväkkää sanomista, että se ansaitsisi julkaisutilaa täällä ja toisekseen tunnetusti herkkähipiäisenä sain tarpeekseni henkilöäni koskevasta arvostelusta niin julkisesti kuin privanakin.

Kirjoittelen enimmäkseen muualla nykyisin, joskin nettielämä on jäänyt todella vähälle. Elävän elämän puolelle on tullut sitäkin enemmän touhua, joka vie huomattavan osan vapaa-ajastani.

Kiitos vaan muistamisesta. Toivottavasti ette saa paskaryöppyä niskaanne sen vuoksi.



Sitä viestiä, jossa minun väitettiin pitäneen sairauslomaa, en löytänyt kummankaan noiden viestin läheltä. Muistan kyllä kirjoittajan ja muistan myös kommentoineeni viestiä ja kumonneeni väitteen sairaudesta. Se viesti on täytynyt olla jossain muussa ketjussa, missä poissaoloni otettiin esiin lyömäaseena jotain muuta vastaan eikä liittynyt mitenkään aiheeseen eikä ollut enää edes ajankohtainen.

Tuolta arkistosta vaan on täysin mahdoton seuloa viestejä, jos ei muista mihin ketjuun se on kirjoitettu. Tosin en ole vielä kovinkaan perehtynyt siihen millaisia keinoja hakutoiminnossa on käytettävissä.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #10 : pe 01.04.2016, 20:48:21 »
 
Luulin olevani kaikkien mielensä pahoittajien äiti, mutta nyt on kykyni ylitetty jo reippaasti. Aprillipäivänä odotan niin itseltäni kuin muiltakin hiukan venymistä, että ei ihan kaikesta vedetä hernettä nenään.

Anssi Kela ei kuulu mitenkään suosikkeihini, mutta anna kyllä pisteet nokkelasta aprillipilasta ja harmittelen sitä, että menetin tittelini.

Ihmiset loukkaantuivat Anssi Kelan aprillipilasta - vitsaili tekevänsä sukupolvenvaihdoksen

Anssi Kelan viattomaksi tarkoituttu aprillipila Facebookissa loukkasi transsukupuolisia ihmisiä.

Niin ja ketkäs sitten loukkaantuivat? ihmiset, joita tämä ei mitenkään edes koskenut :o

*************************************

Ja sitten on pakko kertoa, monennenkohan kerran, paras aprillipila, jonka itse olen onnistunut tekemään ikinä.

Tämä tapahtui joskus muinoin, kun oli aprillipäivän aikaan elintarvikelakko ja kaupoissa oli puutetta vähän kaikesta, mutta etenkin leipomotuotteista. Olimme Helsingin keskustassa hiukan hajasijoitettuna siten, että työpaikan toimitiloja sijaitsi erään kadun kahta puolta.

Läpällä heitin työkavereille, että nyt olisi hyvä aprillata kutsumalla G. ”pullakahville”, G. oli osastopäällikkö, joka oli erittäin ahne kaikelle makealle levonnaiselle. Työkaverit kauhistuivat ajatusta, ja sehän oli minulle kuin käsky toimia. Soitin G:lle kadun toiselle puolelle ja sanoin, että innostuin eilen leipomaan ja nyt olisi tarjoilua kaffen kera. Onnistuin kuin ihmeen kaupalla säilyttämään pokkani, sillä ensin hän ei ollut uskoa asiaa, mutta vakuutettuani olevani tosissani, hän kiitti vuolaasti ja sanoi tulevansa oitis.

Ei kyllä ehtinyt kiertää suojatien kautta, niin nopeasti G ilmestyi kahvihuoneeseemme. Hihkaisin iloisesti ”Aprillia!” ja työkaverit odottivat lähinnä kauhuissaan G:n reaktiota, sillä hän ei ollut mitenkään erityisesti tunnettu huumorintajustaan. Muutaman sekunnin hiljaisuuden jälkeen G puhkesi iloiseen nauruun ja onnitteli hyvästä jekusta. Hän oli aamulla muistanut aprillipäivän ja ajatellut olla varovainen, ettei tule huijatuksi. Tämä oli kuitenkin ollut niin toden tuntuinen, ettei lainkaan arvannut pilaksi. Varmaan osansa oli silläkin, etten ollut työn puolesta mitenkään tekemisissä G:n kanssa, joten minua hän ei osannut varoa.

G jäi kanssamme kahville ja näytti olleen aidosti iloinen siitä, että häntä onnistuttiin jekuttamaan ja ehkä myös siitä, että joku uskalsi edes yrittää.


Tuco

  • Vieras
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #11 : pe 01.04.2016, 20:54:22 »

Luulin olevani kaikkien mielensä pahoittajien äiti, mutta nyt on kykyni ylitetty jo reippaasti. Aprillipäivänä odotan niin itseltäni kuin muiltakin hiukan venymistä, että ei ihan kaikesta vedetä hernettä nenään.

Anssi Kela ei kuulu mitenkään suosikkeihini, mutta anna kyllä pisteet nokkelasta aprillipilasta ja harmittelen sitä, että menetin tittelini.

Ihmiset loukkaantuivat Anssi Kelan aprillipilasta - vitsaili tekevänsä sukupolvenvaihdoksen

Anssi Kelan viattomaksi tarkoituttu aprillipila Facebookissa loukkasi transsukupuolisia ihmisiä.

Niin ja ketkäs sitten loukkaantuivat? ihmiset, joita tämä ei mitenkään edes koskenut :o

*************************************



Joo, sama aihe nostatti omaa verenpainetta:

http://jatkumo.net/index.php?topic=627.msg66593#msg66593

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #12 : pe 01.04.2016, 21:32:28 »
 
Niin, nyt vasta tuli mieleen, että mahtoiko tuo loukkaantuminen olla itsessään aprillipila, jolla jekutettiin Anssi Kelaa?


Jos oli, niin se oli yhtä huono kuin meidän firman erään johtajiin kuuluvan hemmon tekemä pila. Hän oli laittanut intranettiin artikkelin, että ottaa käyttöön kypäräkamerasovelluksen, jolla voidaan saada näkökulmaa ja avoimmutta johtajiston työhön. Jotain tuon tapaista siinä artikkelissa sanottiin, en ehtinyt sitä kuin silmäillä.

Ainoa tuossa vain oli, että aivan saman tyylisiä todellisuudesta irti olevia juttuja olemme viime aikoina muutenkin saaneet lukea intrasta, joten tämä meni moniin ihan todesta, myös minuun. Olimme vain kiukkuisia mokomasta hömpötyksestä, joka näyttää alati pahenevan. Sen paljastuminen aprillipilaksi ei naurattanut ketään.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #13 : la 02.04.2016, 09:11:37 »

Kyllä nyt harmittaa.

En ole kovinkaan innostunut elokuvien katsoja, sillä useinkin keskittymisen tuppaa herpaantumaan kesken ja alan samalla puuhata jotain muuta tai sitten, jos elokuva tulee illalla, niin yksinkertaisesti vain nukahdan. Nukahtaminen ei ole mitenkään riippuvainen elokuvan tylsyydestä tai mielenkiintoisuudesta. Pilkkiminen alkaa usein monessa muussakin jopa sopimattomassa tilanteessa, jossa joudun passiiviseksi vastaanottajaksi. Tuo on hyvin ikävä vaiva, ja joudun esim. tylsissä ja turhissa kokouksissa tai infotilaisuuksissa tekemään kovasti töitä (nipistelyä, jalkojen heiluttelua, piirtelyä, hevonpaskabingoa jne), etten nukahda kesken.

Eilinen elokuva Menneisyyden ote oli kuitenkin poikkeus. En mitenkään asettunut tieten sitä katsomaan, vaan telkkari sattui olemaan ko. kanavalla, kun elokuva alkoi. Pelailin koneella vielä ja sivusilmällä vilkuilin elokuvan alkua. Kävikin sitten niin, että elokuva vei mennessään ja katsoin sen loppuun asti siitäkin huolimatta, että se oli aika raaka minun makuuni. Karuus oli kuitenkin todentuntuista eikä päälleliimattu itsetarkoitus.

Nukkumaan pääsin näin vasta puoli kahden tienoossa, mutta nyt se ei haitannut, sillä aamulla ja kokonaisen viikon aamut saisin nukkua ihan niin pitkään kuin huvittaa ja on tarpeen. Noinhan luulin.

Nyt sitten pääsen siihen, miksi harmittaa. Herätyskello karjui herätystä klo 5:20. Olin joutunut edellisenä lauantaina heräämään aikaisin aamuvieraiden vuoksi, mutta oli jäänyt poistamatta lauantai herätyspäivistä. Ei ollut mikään ongelma saada unenpäästä kiinni uudelleen, mutta niin kuin usein käy, nytkin aamun jatkounet olivat levottomat ja todella näin aktiiviunta, josta usein on seurauksena väsymys ja koko päivän kestävä päänsärky. Nyt väsymys polttelee silmiä. Päänsärky ei vielä ole alkanut, mutta tunnen sen muhivan ja odottavan, että teen jotain isompaa ponnistusta tai kiirehtimistä vaativaa, jolloin se useimmiten alkaa jyskyttää takaraivossa. Tämä päivä menee sitten varovaisesti hissutellessa, mutta ehkä se onkin oiva tapa aloittaa lomaviikko.


Aktiiviuni oli sinällään ihan hauska ja siinä esiintyivät tunnistettuina henkilöinä Bon Jovi ja Norma Bates suuren kasvottoman joukon lisäksi.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #14 : su 03.04.2016, 09:25:41 »

Jonkin aikaa sitten Facebook alkoi tarjota "Muistoja Facebookissa", eli päivittäin tulee samalla päivällä erivuosina kirjoitetut viestit näkyviin. Olen ollut FB:ssä vuodesta 2010, joten luettavaa päivää kohden tulee jo aika mukava määrä.

Tarjolle tulee vain omat tilapäivitykset kommentteineen, ei niitä viestejä, joissa olen kommentoinut jonkun muun tilapäivitystä. Omat tilapäivitykseni ovat paljolti "päivän fiilikset, sattumukset ja tuohtumiset", joten tuo on melkein kuin pieniä päiväkirjamerkitöjä. Ei mitään "syvällistä" eikä mitään liian henkilökohtaista, vaikka tilapäivitykset näkyvätkin vain pienelle kaveripiirilleni, joka koostuu lähisukulaisista.


Noihin koosteisiin tiivistyy hyvin se, miten samanlaisia vuodet ovat. Juuri tämä maalis-huhtikuun vaihde on ollut useana vuonna talviloman aikaa. Aina samaan aikaan, vaikka mielestäni joka vuosi hartaasti mietin vuoden vaihteessa, miten ripttelen lomani kalenteriin. Selityksenä noille lienee osaksi se, että ripottelua ohjaa myös se, että pyrin laittamaan lomani sen mukaan, että töissä ei pitäisi tapahtua mitään merkittävää minun tontillani. Etenkin tämä viikon pätkä, joka nyt on menossa, on yleensä hyvin tarkkaan sijoitettu.

Kolme vuotta sitten loma ei sattunut hiljaiseen hetkeen, vaan liian aikaisin ja erittäin "huonoon aikaan", kun 19.3. mursin ranteeni ja se leikattiin muutaman päivän kuluttua ja töihin palasin 3.4. Iltapäivällä kotiin tultuani kirjoitin päivän fiiliksenä:
Selvisin hengissä työpäivän. Uskomatonta, että mulla meni tosiaan koko päivä järjestellä meidän tukipostilaatikko kuntoon, kun toiset oli "hoidelleet" sitä mun poissaolon aikana. En haluis nähdä millaisessa järjestyksessä niillä on kaapit kotona, jos järjestyksenpito on noin perkeleen vaikeeta.

Tavallaan harmittaa, että en teinivuosien jälkeen edes yrittänyt pitää päiväkirjaa. Teinivuosien päiväkirjan pitäminen päättyi siihen, kun sain äitini kiinni sen lukemisesta. Onneksi se tapahtui ennen kuin siihen mitään tärkeää ehdin kirjoittaa. Myöhemmin päiväkirjan pitäminen ei sitten tullut mieleenkään, sillä pidin tärkeät asiat mieluummin sisälläni kuin jaan niitä muiden kanssa. Tästä oli kerran jälkikasvuni kanssa puhetta, että haluavatko he, että kirjoitan jonkinlaiset muistelmat, jonka se saisivat sitten eräänalaisena perintönä. Vastaus oli jyrkkä ei. Siellä olisi kuitenkin asaioita, jota herättäisivät kysymyksiä, joihin ei olisi mahdollisuutta enää saada vastauksia. Eikä asioilla ennen heidän syntymäänsä ollut merkitystä heille. Noin he sanoivat ja siinä on myös yksi syy, mikä ohjaa sitä, mitä nettiin kirjoitan, koska ainakin yksi lapsistani tietää nimimerkkini ja paikat joissa kirjoittelen.

Facebook on siis jatkossakin "päiväkirjani", jossa tuuletan tunteitani kepeässä hengessä sen aikaa, kun kapine on hengiissä ja lähipiirini sitä käyttää. Ihmeen pitkäikäinenhän tuo jo on ja rinnalle on tullut jo muitakin, joihin omia näppejäni en ole pistänyt.



Chama

  • Vieras
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #15 : su 03.04.2016, 10:34:11 »
... kotiin tultuani kirjoitin päivän fiiliksenä:
Selvisin hengissä työpäivän. Uskomatonta, että mulla meni tosiaan koko päivä järjestellä meidän tukipostilaatikko kuntoon, kun toiset oli "hoidelleet" sitä mun poissaolon aikana. En haluis nähdä millaisessa järjestyksessä niillä on kaapit kotona, jos järjestyksenpito on noin perkeleen vaikeeta.

Apua! Eilen viimeksi kurkkasin tähän Suomen vaatekaappiini, jonka ovia (kaappi on roudattu Shanghaista) pitää raottaa aina pikkuisen kerrallaan, ettei sisältö tipu kerralla lattialle. Elämäni aikana olen korkannut monta vaatekaappia, ja alussa aikeeni ovat aina olleet kunnialliset. Jossakin vaiheessa kuitenkin päädyn tilanteeseen, jossa vaatekaapin sisältö näyttää pienen hurrikaanin möyhentämältä. Ei jymmärrä.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #16 : su 03.04.2016, 13:07:57 »

Tuo kommenttini oli myös pieni piikki lukijoilleni Facebookissa, sillä ikäväkseni olen huomannut, että järjestyksenpito ei ole periytyvä ominaisuus. Minulla taas Järjestys on toinen nimeni. Ei ole ollut aina, mutta siinä vaiheessa, kun aloin yksin vastata huushollinpidosta, niin jotenkin kaikki tavarat hakeutuivat kuin itsestään omille paikoilleen.

Miten onkaan helppoa hoitaa viikkosiivous, kun ei ensinnä tarvitse etsiä esiin sitä lattiaa, jonka aikoo imuroida, tai pestä pyykki, kun pyykkin menevä kaikki on yhdessä paikassa, alkaa ruuanlaittoon, kun pinnat on puhtaana ja tiskit tiskattu. En todellakaan rakasta siivousta, se on vain homma joka on parasta tehdä pois.

Mitä sitten tulee vaate- tai liinavaatekaapin siisteyteen, niin silläkin on tarkoituksensa. Siistit pinot eivät ole se tarkoitus. Kun vaatteet, pyyhkeet ja muut liinavaatteet ovat hyvissä pinoissa, niin puhtaat pyykistä tulleet laitetaan aina pinon alimmaiseksi ja käyttöön otetaan pinon päältä. Näin kaikki tulee säännöllisesti käytettyä ja pestyä, eikä kappiin tule tunkkaisen varastoidun tekstiilin tympeää hajua. Myöskään lempivaatteet eivät kulu käyttökelvottomaksi jatkuvassa käytössä, kun nekin pääsevät vain vuorollan käyttöön.

Ja mikä parasta, jos tarvitsen jotain kapinetta, tiedän missä se on eikä tarvitse tuhlata aikaa sen etsimiseen :)

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #17 : to 07.04.2016, 22:09:15 »
Kävin tänään vähän kaupoilla, ja päivittäisostosten lisäksi oli tarkoitus hankkia uudet nappikuulokkeet puhelimeeni. Suuntasin sittariin ja kohti kodinelektroniikkaosastoa. Matkalla minut pysäytti siisti nuorimies, joka kohteliaasti kyseli, mikä liittymä minulla on (olipa yllätys!). Kerroin liittymäni toimittajan ja sen jälkeen tuli puhetta puhelinlaskun suuruudesta. Kun kerroin, että parisen kymppiä velotetaan kolmen tai neljän kuukauden välein, minulle toivoteltiin hyvät päivän jatkot, sillä ei ollut edullisempaa tarjolla.

Lopulta pääsin niiden kuulokkeiden tykö tekemään valintaani. Tarkoitus oli hankkia sellaiset, jossa on myös mikki puhelinta varten. Lisäksi nappien olisi oltava tietynlaiset, jotta ne pysyisivät paikoillaan. Sain tehtyä valintani, mutta halusin vielä myyjältä varmistaa, että onhan se sopiva puhelimeeni.

Ensin en havainnut yhtään myyjän näköistä, mutta niitä siistejä nuoria miehiä kirjoitusalustoineen oli siinä lähellä kolmen ryhmä. Ajattelin, jotta voinhan joltain heistä kysyä, kaipa nuo tietävät. Lähestyin ensimmäistä ja kysyin, jotta onko hän myyjä ja myönteisen vastauksen saatuani näytin puhelintani ja kuulokepakkausta ja pyysin varmistusta valinnalleni. Hän pyöritteli pakettia ja arveli, ettei siinä tainnut mikrofonia olla. Käänsin paketin hänen kädessään ja tökkäsin sormeni kuvaan ja tekstiin in-line mic, jonka jälkeen hän sitten muutti mielensä mikrofonista.

Näyttää siltä, että sittari on valjastanut myyjänsä myymään puhelinliittymiä sen kustannuksella, että nämä tuntisivat osastona tuotteet. Eipähän tarvitse tyhjin käsin seisoa ja voivat tehdä aktiivista myyntityötä, kun niitä liittymiä voi tyrkyttää jokaiselle ohikulkijalle, mutta uutta mikroaaltouunia tai pölynimuria ei niinkään.

Hauska yksityiskohta osui silmään, kun seinässä oli kyltti ”suuret kodinkoneet” ja kyltin alla olevalla hyllyllä oli vedenkeittimiä ja silitysrautoja.

Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #18 : su 10.04.2016, 09:21:55 »

Onpas taas todella "yllättävä" uutinen:

Tutkimus löysi yllättävän vaikutuksen: Vähärasvaiset maitotuotteet eivät ehkä olekaan parempi valinta kuin rasvaiset

Yhdysvaltain Tuftsin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan täysrasvaisten maitotuotteiden nauttiminen verrattuna kevytversioihin laski diabetesriskiä 46 prosenttia.

– Ei ole todisteita siitä, että ihmiset, jotka käyttävät kevytmaitotuotteita voisivat paremmin kuin täysmaitotuotteita käyttävät, sanoi tutkija Dariush Mozaffarian Telegraphille.

Mozaffarian muistuttaa, että tulokset ovat alustavia eikä niitä kannata vielä käyttää virallisina ravintosuosituksina.

Timelle tutkija Mozaffarian puolestaan ihmetteli, miksi suositellaan vain vähärasvaisia maitotuotteita, vaikkei niiden paremmuudesta ole näyttöä. Päin vastoin, nyt hänen tuoreen tutkimuksensa mukaan täysrasvaisten maitotuotteiden käyttäminen alentaa diabetesriskiä. Hän sanoi, että ihmisten pitäisi syödä erilaisia maitotuotteita, ja unohtaa suositukset rasvapitoisuudesta.

Ihmisten pitäisi syödä erilaisia maitotuotteita, ja unohtaa suositukset rasvapitoisuudesta, sanoo tutkija Dariush Mozaffarian.

Tutkimus perustuu vuosina 1989–90 ja 1993–94 otettuihin verinäytteisiin yli 3000 henkilöltä, joiden mahdollinen sairastuminen diabetekseen tarkastettiin vuonna 2010. Tutkijat vertasivat tuloksia tietoihin maitotuotteiden kulutuksesta.

– Minusta meidän tulisi nyt ymmärtää, että on terveellisiä ja epäterveellisiä rasvoja, sekä terveellisiä ja epäterveellisiä hiilihydraatteja. Rasva voi parantaa kylläisyyden tunnetta ja se voi näin vähentää kokonaiskalorisaantia, kommentoi diabeteksen asiantuntija ja apulaisprofessori Susan Spratt Duken lääketieteellisestä yliopistosta CBS:lle.

Aikaisemmat tutkimukset ovatkin näyttäneet, että vähärasvaisia tuotteita käyttävät ihmiset korvaavat kalorivajeen useammin sokerilla ja hiilihydraateilla, joiden runsaalla käytöllä on yhteys diabeteksen kehittymiseen, kertoi Time.

Tutkimus julkaistiin Circulation-tiedejulkaisussa.



Uutinen sattui juuri samaan saumaan, kun itselleni tuli eteen tarjous, josta en voinut kieltäytyä. En yleensä käytä mitään pika- tai noutoruokaa, mutta menneellä viikolla pidimme yhtenä iltana taloyhtiön hallituksen kokousta paikallisessa pizzeriassa. En siihen aikaan illasta enää halunnut tukevaa syötävää, mutta otin kuitenkin tarjotun pizzan kotiin mukaan.

Seuraavana aamuna lämmitin siitä kolmanneksen itselleni lounaaksi ja vasta illalla huomasin, että olin unohtanut syödä mitään muuta sen lounaan jälkeen. Tai, en nyt ihan syömättömänä, vaan päivällä söin pari satsumaa ja pienen tertun viinirypäleitä. Mutta yleensä normaalin "terveellisen lounasaterian" ja päivän hedelmävälipalan jälkeen ninun yleensä tekee mieli jotain suolaista heti töistä kotiin tultuani siinä kello 17 tienoolla.

Samoin nyt lomaviikon aikana olen parina aamuna poikkeuksellisesti syönyt aamupalaa ennen liikkeellelähtöä, jos vaikuttaa siltä, että en tavalliseen lounasaikaan ehdi takaisin. Aamulapaksi olen ottanut pari ruokalusikallista myslinä maidon kera. Tämänkertainen mysli on ostettu Lidlistä ja siinä on huomattavan paljon pähkinää, jotka ovat rasvaisia. Pienen aamupalan voimin olen selvitynyt useita tunteja yli normaalin lounasajan. Periaatteessa olisin voinut jopa jättää koko lounasaterian syömättäkin, mutta nyt vain pienensin sitä, koska ei vieläkään ollut kunnolla nälkä.


Arvaan kyllä, että tuokin tutkimus leimataan huuhaaksi, kun se on virallisterveellisen suosituksen vastainen, mutta kummasti vain se tukee arkikokemusta.



Poissa Hippi

  • Konkari
  • Viestejä: 1342
Vs: Hipin jupinat
« Vastaus #19 : to 14.04.2016, 22:59:16 »
Kaikkea se kevät teettää. Taloyhtiön hallituksen kokouksessa otin esille asian, että mummeli, joka on huolehtinut pihan kesäkukista, on myymässä asuntoaan ja on jo muuttanut palvelutaloon. Miten nyt saamme pihan kesäkuntoon, kun sen aika tulee. Pj esitti vaihtoehtoina, että pyydetään huoltoyhtiötä hoitamaan homma, tai huoltoyhtiö jonkun asiasta kiinnostuneen asukkaan kanssa hoitaa yhteistoimin, tai sitten jos joku asiasta kiinnostunut haluaa hoitaa sen itse. Hän sitten kysyi, jotta olenko kiinnostunut hoitamaan pihaa. Vastasin, että olen kyllä innostunut viherpeukaloinnista, mutta en ole koskaan ulkotöinä tehnyt sitä. Jotenkin siinä kuitenkin kävi niin, että lupauduin hoitamaan kukat. Vasta jälkikäteen tuli mieleen, että jos tulee kuiva kesä, niin joudun nousemaan jo viideltä kastelemaan kukkia ennen töihin lähtöä. Minun onnellani tästä nyt sitten tulee kuiva kesä.

Hiukan nyt jännittää onnistuminen. Itse kesäkukat lienee helppo juttu, sillä pihassa on määrätty paikka, jossa on ollut ihan tavallisia petunioita. Niiden kanssa tuskin voi epäonnistua. Mutta katsastelin hiukan pihaa muuten. Lasten leikkipaikan vieressä on ruusupensaita, joita lasten vanhemmat inhoavat. Mukulat heittävät lelujansa pensaisiin ja niitä on todella hankala saada sieltä pois, etenkin kun joukossa rehottaa uljaat nokkoset.

Mikähän olisi hyvä keino saada nuo nokkoset nujerrettua? Mitään myrkkyjä ei voi käyttää, kun se on tosiaan lasten leikkipaikan vieressä ja varmaan pensaatkin niistä kärsii. Ilmeisesti pitää vaan yrittää nyt keväällä kitkeä niitä pois ja kaivella juuristoakin. Saapa sitten nähdä miten ne ruusut kukkivat, eli olisiko ne syksyllä pitänyt leikata alas. Nyt ne toistaiseksi sojottavat yli metrin mittaisena ruskeana ryteikkönä, jossa on osa vanhoista marjoistakin vielä muumioituneena.

Nurmikko on paikoin aika sammaloitunut. Sitä tuo mummeli ei ole hoitanut lainkaan eikä sille muutenkaan ole tehty mitään muuta kuin leikkaus tarvittaessa. Sille varmaan pitäisi tehdä jotain.


Nyt huomaan jo innostuvani asiasta hiukan. Meidän piha on aika mukavan kokoinen hoidettavaksi, ei liian iso, mutta riittävän iso, että siinä on vähän kaikenlaista aluetta. Saapa sitten nähdä, minkä verran kehtaan noita välineitä hankkia talon laskuun, mutta ilman kunnon välineitä ei kyllä mitään voi tehdäkään. Otan tämän tulevan kesän nyt harjoituksena ja jos hyvältä tuntuu, niin seuraavalle kesälle suunnittelen jotain pientä uudistustakin. Olenpas nyt täpinöissäni taas.