Kirjoittaja Aihe: Facebook  (Luettu 5198 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 4743
Vs: Facebook
« Vastaus #20 : ma 25.04.2016, 22:08:49 »
  Voi jumaliste, vähän kun jotain ehdottaa niin heti lytätään, on tääkin nyt taas. Okei rahoitetaan Facebook verorahoista ja se siitä sitten.

Ajattelin jotain sen tapaista, että kansainvälisen julkisen tahon tulisi ostaa koko facebook korvaussummasta sijoittajille, ja sen hallinnoinnista tulisi tehdä läpinäkyvää ja ylikansallista.

En ole facebookin asiantuntija. Vaatimaton käsitykseni on, että sen infra ja ylläpito ovat erittäin kevyitä, ja markkina-arvo perustuu pitkälti tuotto-odotuksiin. Mitä nuo tuotto-odotukset ovat, siihen on vaikea vastata. Mainostajat ovat tämän päivän syöpäkasvain, joka turmelee julkisen tilan. Kirjoitin jo vanhan Näkökulman aikoina julkisen tilan epäonnistumisesta, ja vaihtoehtoisista ratkaisuvaihtoehdoista sille. Facebookin todellinen arvo on sen positiivisissa ulkoisvaikutuksissa, joita ei voida mitata, ei mainosarvossa. Kun ihmiset vielä oppisivat hyödyntämään facebookin tapaisia sosiaalisia verkostoja tiedon tuottamisen ja jakamisen kanavina, on niillä potentiaali nousta moninkertaisesti tärkeämmiksi kuin televisiolla ja radiolla (etenkin siksi, että sitä on vaikeampi hallita ylhäältä käsin, kuten perinteistä massatiedotusta).
 Toinen seikka facebookissa on, että siellä jaetun tiedon pitäisi kuulua käyttäjille. Pidän lähes oikeudettomana nykyistä tilannetta, jossa omistajat omistavat ihmisten tiedot, ja voivat hyödyntää niitä lupaa kysymättä ja siitä käyttäjille maksamatta. Päinvastoin facebookin kuuluisi maksaa käyttäjille seulomastaan tiedosta. Pystyn keksimään myriadeja tapoja hyödyntää sen massiivista tietokantaa pelkästään tutkimuskäyttöön.

Keljuttaa kun ajattelen, miten yleinen (ja täysin ideologinen, ei reaalisiin resursseihin perustuva) investointikielto on lyönyt jarrut tiedeyhteisöllekin, eikä vain Suomessa.
« Viimeksi muokattu: ma 25.04.2016, 22:19:39 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Paikalla Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2056
  • Väärinajattelija
Vs: Facebook
« Vastaus #21 : pe 12.08.2016, 12:57:00 »
Usein kuulee väitettävän, että KAIKKIhan ovat Facebookissa (itse en ole, eikä usea tuttavanikaan). Ylen uutinen mainitsee tänään, että Suomalaisista Facebookia käyttää 53 prosenttia. Itse uutinen puolestaan kertoo, että Gigantti on ottanut yhtenä ensimmäisistä yrityksistä maailmassa käyttöön Facebookin yritysversion sisäiseen viestintään ja ryhmätyöskentelyyn. Eiköhän vain yritysviestinnän tarjoama informaatio ole oikein herkkupala Facebookin bisneksille. Eikä varmaankaan Facebook maksa käyttäjille tästä mitään. Toivottavasti yritys-Facen käyttäjät eivät sentään joudu maksamaan Facelle!!!

http://yle.fi/uutiset/talla_tyopaikalla_pitaa_roikkua_facebookissa__sisainen_viestinta_suljetussa_somessa/9088017
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12818
Vs: Facebook
« Vastaus #22 : ke 02.11.2016, 19:31:38 »
Facebookista löytyy näemmä myös Al-Jihad SC -urheilujoukkue. Pystyvätköhän muslimit tekemään yhtään mitään ilman että se liittyy tavalla tai toisella nirrinlähdetykseen?  ;D

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 997
Vs: Facebook
« Vastaus #23 : to 26.01.2017, 13:51:05 »
Onko facebookin inbox-toiminto tai mikä lie messengeri se nykyään on, muuttunut tosiaan niin chattihenkiseksi, ettei siinä voi enää kirjoittaa pidempää tekstiä kappalejaoin? Enteriä painamalla teksti lähtee kaverille. Ennen pystyi siinä isossa viesti-ikkunassa (ei siihen alareunaan aukeavassa pienessä) kirjoittamaan kappaleita, ilman että teksti karkasi käsistä kappalejakoa tehdessä. Todella hanurista tämä nykytyyli, mikäli tätä ei asetuksista saisi jotenkin pois.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12818
Vs: Facebook
« Vastaus #24 : to 26.01.2017, 14:24:38 »
Ainakin ryhmissä kirjoittaessa kappalejaon eli tyhjän rivin saa aikaiseksi muistaakseni shift + enter kombinaatiolla.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 997
Vs: Facebook
« Vastaus #25 : to 26.01.2017, 14:46:16 »
Ainakin ryhmissä kirjoittaessa kappalejaon eli tyhjän rivin saa aikaiseksi muistaakseni shift + enter kombinaatiolla.

Kiitos Norma, tuo toimii!

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12818
Vs: Facebook
« Vastaus #26 : la 18.03.2017, 10:25:30 »
Ai jaha. FB onkin sorron väline, joka pahimmassa tapauksessa voi edesauttaa ihmishengen lähdetyksessä!  >:(

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005131970.html

PAKISTAN VAATII Facebookia auttamaan jumalanpilkkatapausten tutkinnassa. Asiasta kertovat muun muassa BBC ja Al-Jazeera.

”Facebookin ja muiden palveluntarjoajien tulisi jakaa kanssamme kaikki tieto niistä henkilöistä, jotka ovat pilkkaavien sisältöjen takana”, sisäministeri Chaudhry Nisar Ali Khan sanoo Dawn-lehdessä BBC:n mukaan.

Ministerin mukaan viranomaisten tähtäimessä on 11 henkilöä, jotka ovat julkaisseet Facebookissa pilkkaavaa materiaalia, Al-Jazeera kertoo.

Pakistanin sisäministeriöstä kerrotaan, että Facebook on suostunut lähettämään maahan edustajan tai edustajia keskustelemaan sisältöjä koskevista huolista. Yhtiö ei ole vahvistanut asiaa.

ESIMERKIKSI Koraanin ja profeetta Muhammedin pilkkaaminen ovat Pakistanissa vakavia rikoksia, joista voi saada jopa kuolemantuomion. Arvostelijoiden mukaan pilkkaamislakeja on käytetty myös esimerkiksi vähemmistöuskontoja tunnustavien vainoamiseen.

Asia on maassa muutoinkin arka: Al-Jazeeran mukaan maassa on vuoden 1990 jälkeen tapettu ainakin 68 ihmistä pilkkaamissyytöksiin liittyen.

Vuonna 2010 Pakistanin viestintäviranomainen määräsi palveluntarjoajat sulkemaan pääsyn Facebookiin kahdeksi viikoksi, kun käynnissä oli pilapiirroskilpailu profeetta Muhammedista.

FACEBOOK saa viranomaisilta runsaasti tietopyyntöjä, joissa voidaan kysyä esimerkiksi IP-osoitelokeja tai käyttäjien nimiä. Yhtiön mukaan pyyntöihin voidaan myöntyä muun muassa rikosten ratkaisemiseksi tai henkeä ja terveyttä uhkaavissa hätätilanteissa.

Yhtiön viime vuonna julkistaman raportin mukaan se sai esimerkiksi Pakistanista tammi–kesäkuun aikana 719 tietopyyntöä. Yli puolet (65 %) pyynnöistä johti tietojen luovuttamiseen. Raportissa ei kerrota tarkemmin, millaisilla perusteilla pyynnöt on hyväksytty tai evätty.

Samalla aikavälillä Facebook rajoitti viestintäviranomaisen pyynnöstä pääsyä 25 eri sisältökohteeseen Pakistanissa. Syinä olivat esimerkiksi epäilyt jumalanpilkkaa tai lipun häpäisyä koskevien lakien rikkomisesta. Myös muiden maiden kohdalla mukaudutaan paikallisiin lakeihin; yhtiö kertoo, että esimerkiksi Saksassa voidaan rajoittaa pääsyä holokaustin kiistäviin sisältöihin.

Rajanvedoista on kiistelty. Esimerkiksi vuonna 2014 Facebook esti Pakistanin viestintäviranomaisten pyynnöstä pääsyn Talebania vastustavan rockyhtyeen Facebook-sivulle. Yhtye nosti asian julkisuuteen, minkä jälkeen yhtiö taipui palauttamaan sivun.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Vs: Facebook
« Vastaus #27 : la 18.03.2017, 21:29:41 »
Ai jaha. FB onkin sorron väline, joka pahimmassa tapauksessa voi edesauttaa ihmishengen lähdetyksessä!  >:(

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005131970.html


Rocking yes is,
ISIS

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12818
Vs: Facebook
« Vastaus #28 : ti 21.03.2017, 22:42:54 »
Tykkään kuvista tekstin lisukkeina, mutta joskus vähän hämmentää kun kuvan ja tekstin välillä on ristiriitaa. Ääriesimerkki FB-päivityksessä voisi olla vaikka että ihminen laittaa jonkun hassunhauskan eläinkuvan, ja sitten kirjoittaa sen oheen semmoisia kuin että en kestä enää, menen huomenna hirteen, hyvästi julma maailma. Ihan kuin niillä kuvilla haettaisiin hyväksyntää - ei saa kommentoida itseään jos ei samalla hauskuuta "yleisöä" jollain veikeällä materiaalilla joka ei hittojakaan edes liity siihen mitä ihmisellä oikeasti on elämässään meneillään.

Peukuta siinä sitten, perkele.  ??? No, tietty jos tilanne olisi oikeasti noin paha, niin kyllähän siinä pitäisi oikeasti jotain sanoakin eikä vaan rämpyttää jotain symboleja.

Paikalla Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 12488
Vs: Facebook
« Vastaus #29 : ke 22.03.2017, 00:02:19 »
Ai jaha. FB onkin sorron väline, joka pahimmassa tapauksessa voi edesauttaa ihmishengen lähdetyksessä!  >:(

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000005131970.html

PAKISTAN VAATII Facebookia auttamaan jumalanpilkkatapausten tutkinnassa. Asiasta kertovat muun muassa BBC ja Al-Jazeera.

Ei Pakistanin kaltaisissa valtioissa/yhteiskunnissa ole muuta vikaa kuin se, että edustavat ihmisälyn pimeitä puolia ja älyllisen elämän epäonnistumista.
Ja me varmaan otamme noitakin pian tänne... ::)
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Vs: Facebook
« Vastaus #30 : su 09.04.2017, 13:29:19 »
Facebook huolestui "romahduksesta": Ihmiset eivät enää jaa henkilökohtaisia asioitaan

http://www.talouselama.fi/uutiset/facebook-huolestui-romahduksesta-ihmiset-eivat-enaa-jaa-henkilokohtaisia-asioitaan-6539387


Varmaan oli odotettavissa, jos osasi ennakoida tällaista, eli oli kartalla. En osaa analysoida ilmiötä, jälkikäteenkään. En tosin ole miettinyt asiaa.

Tavallisemmilla foorumeilla, kuten vaikka Jatkumossa, voi olla melko samaa menoa aika pitkään. Näkkärin loppuaikojen ilmiömäinen tuottaja-vaikeus oli oma juttunsa. Facessa ei noin raskaasti asiaa lähdetä kokemaan, ja toiminta muuttuu varmaan suojatummaksi pienemmästäkin.

Olisiko esim Jatkumossa muutama aktiivi, joka ei vaan suostu menemään yleiskatoavuuteen. Aika paljon kirjoitellaan lisäksi muutakin kuin varteenotettavaksi katsottavaa, eli normijyrä ei vie ihan kaikkea elämään kuuluvaa keskeneräisyysmeininkiä mennessään.

Osa Facen muutoksesta voi olla sitä pintaliitokarsintaa, joka voi ilmetä jollekin aikoinaan uutuutena, mutta on pitemmän päälle tyhjää, ja tyhjäksi myös ilmaistua, mitä itse kommentteja kuullut.

Jos ihmiset linkkailevat vain uutisia, ja erilaisia linkkejä, vaikuttaa pieneltä etäistykseltä omaan elämään nähden, ja jopa asiankäyntiin liittyen.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 9952
  • Ällön ihana mies
Vs: Facebook
« Vastaus #31 : su 09.04.2017, 13:33:04 »
Linkki ei aukea, mutta Luojan kiitos, jos Facebookilla menee huonosti 8).
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12818
Vs: Facebook
« Vastaus #32 : su 09.04.2017, 13:37:39 »
En minäkään Faceen mennyt toitottamaan että äitini kuoli. (Täälläkin taisin puhua siitä vasta hautajaisten yhteydessä.) Jotenkin vierastutti koko ajatuskin, vaikka muutama FB-kavereistani on ihmisiä jotka olen tavannut livenä. Kai se Face on sitten mieltynyt varsin kepeäksi kanavaksi, etten siellä välttämättä syvimpiä tuntojani ala jakamaan. Helpompi sinne on laittaa jotain videoita joista sattuu sillä hetkellä tykkäämään, elukankuvia ja sen sellaista tavanomaista.

Yksi kaverini ilmoitti siellä julkisesti oman vanhempansa kuolemasta. Siitä tuli vähän kumma olo. Ja kuitenkin Facen pitäisi olla sosiaalinen verkosto. Mutta jotenkin... emmää tiiä. Kaikkea en osaa aina pukea sanoiksi.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 8707
Vs: Facebook
« Vastaus #33 : su 09.04.2017, 13:39:55 »

Edelliseen viitaten, terveeltä vaikuttaa ihmisten muutos. Oman elämän yksityiskohtien nettikäsittely elämänjakamistarkoituksessa on hassua, siis jos kovin painottuvaa, eikä vaikka liity sopivasti muun joukkoon esim väriä tuomaan. Julkis-elämä* on muutenkin turhaa. Vierottaa elämästä, ja sitä on eniten lähempänä, kellä vain lähisuhteita on.

Jonkin verran nettikirjoittelua omaan elämään liittyen voi pitää päiväkirjanomaisena kirjoitteluna. Elämää jakavat ihmiset vaihtuvat, mutta kirjoittelut voivat olla pysyvämpää, tai jotenkin eri tavoin ankkuroivaa. Toisaalta omia lähimietteitä ei usein tule kertoneeksi edes perheen parissa, kun on muutakin tärkeää jokaisella. Osan voi jakaa, ja osa jaetusta voi olla yksityistä perheeseen nähden.

Mahdollisuuksille voi löytyä joskus ihan hyvää käyttöä, siis sen kyseenalaisen lisäksi, ennenpitkää.

*) Julkiselämä siis kirjoittelijan kannalta, kun ei voi aina tietää, lukeeko joku omia juttuja, tai ei, mutta tähän jotenkin varauduttuva, tai se merkitsee.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12818
Vs: Facebook
« Vastaus #34 : su 09.04.2017, 13:46:00 »
Facessahan voi määritellä mitä kaikkea jakaa kenenkin kanssa. Ja kaikki järkevät ihmiset ottavat kaveriksi vain sellaisia jotka oikeasti tuntevat. Facen kautta voi keskustella ihmisten kanssa vaikkei kavereita oltaisikaan, mitä kauhean moni ei hoksaa, ja menee innoissaan laittamaan kaveripyyntöä kiinnostavalle ihmiselle. Itsekin olen moisen mokan tehnyt. Vaikka miten ystävällisesti kerroittaisiin että sori, en ota kaveriksi kuin tuttuja, niin kyllähän se aina jurppii että miksi tuputin itseäni.

Mutta jos on teknisesti vähän töppö, ehkä parempi ettei mitä tahansa jakele edes kavereillekaan. Ja Facen tekninen puoli tuntuu muuttuvan niin helvetin usein ettei siinä pysy pirukaan perässä missä milloinkin mennään. Itsekin kerran ihmettelin jostain arabinaisesta että onko hänet tapettu, kun viimeisin päivitys on vuosien takaa ja sen jälkeen ei niin mitään. Nyt tiedän että siellähän voi olla matskua vaikka kuinka hyry mykke, mutta hän ei ole laittanut sitä näkyville kuin kavereilleen.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 997
Vs: Facebook
« Vastaus #35 : su 09.04.2017, 13:46:18 »
En minäkään Faceen mennyt toitottamaan että äitini kuoli. (Täälläkin taisin puhua siitä vasta hautajaisten yhteydessä.) Jotenkin vierastutti koko ajatuskin, vaikka muutama FB-kavereistani on ihmisiä jotka olen tavannut livenä. Kai se Face on sitten mieltynyt varsin kepeäksi kanavaksi, etten siellä välttämättä syvimpiä tuntojani ala jakamaan. Helpompi sinne on laittaa jotain videoita joista sattuu sillä hetkellä tykkäämään, elukankuvia ja sen sellaista tavanomaista.

Yksi kaverini ilmoitti siellä julkisesti oman vanhempansa kuolemasta. Siitä tuli vähän kumma olo. Ja kuitenkin Facen pitäisi olla sosiaalinen verkosto. Mutta jotenkin... emmää tiiä. Kaikkea en osaa aina pukea sanoiksi.

Minusta jotenkin tuntuisi henkilökohtaisesti väärältä viedä oma suru faceen. Vaikka ei sille vääryyden tunteelle olisi varmaan mitään objektiivista perustaa. Samoin en ole täälläkään puhunut suuresta kohtaamastani surusta nimeltä. Toisaalta asian puiminen voisi auttaa ja tarvettakin sille olisi, mutta asia on vaan liian pyhä. En osaa muutakaan sanoa.

En toisaalta pane pahakseni, että joku muu kertoo surustaan avoimesti, kuten sinä äidistäsi. Tämä on vain joku omien asioideni kertomisern liittyvä fiilis. Muutenkin minulla tulee liiasta avautumisesta jonkinlainen morkkis. Kai se on joku luonnekysymys.

Poissa Norma B

  • Öllölän örkki
  • Konkari
  • Viestejä: 12818
Vs: Facebook
« Vastaus #36 : ma 10.04.2017, 10:17:22 »
En minäkään Faceen mennyt toitottamaan että äitini kuoli. (Täälläkin taisin puhua siitä vasta hautajaisten yhteydessä.) Jotenkin vierastutti koko ajatuskin, vaikka muutama FB-kavereistani on ihmisiä jotka olen tavannut livenä. Kai se Face on sitten mieltynyt varsin kepeäksi kanavaksi, etten siellä välttämättä syvimpiä tuntojani ala jakamaan. Helpompi sinne on laittaa jotain videoita joista sattuu sillä hetkellä tykkäämään, elukankuvia ja sen sellaista tavanomaista.

Yksi kaverini ilmoitti siellä julkisesti oman vanhempansa kuolemasta. Siitä tuli vähän kumma olo. Ja kuitenkin Facen pitäisi olla sosiaalinen verkosto. Mutta jotenkin... emmää tiiä. Kaikkea en osaa aina pukea sanoiksi.

Minusta jotenkin tuntuisi henkilökohtaisesti väärältä viedä oma suru faceen. Vaikka ei sille vääryyden tunteelle olisi varmaan mitään objektiivista perustaa. Samoin en ole täälläkään puhunut suuresta kohtaamastani surusta nimeltä. Toisaalta asian puiminen voisi auttaa ja tarvettakin sille olisi, mutta asia on vaan liian pyhä. En osaa muutakaan sanoa.

En toisaalta pane pahakseni, että joku muu kertoo surustaan avoimesti, kuten sinä äidistäsi. Tämä on vain joku omien asioideni kertomisern liittyvä fiilis. Muutenkin minulla tulee liiasta avautumisesta jonkinlainen morkkis. Kai se on joku luonnekysymys.

Joskus tilanne on ollut se ettei ole mitään tahoa missä jutella mistään asiasta, joten ei oikein muutakaan ole jäänyt kuin netti. Nyt kävi niin että kun olin tutustunut ihmisiin niin että kehdannen kai sanoa että minulla on kavereita, niin eikös näillä jokaisella ollut melko tuoreet lähiomaisen menetykset kasassa jo ennen omaa kokemustani. En halunnut heidän suuntaansa kovin paljoa alkaa asiaa veivaamaan, ettei heille tule paha mieli kun väkisinkin muistavat oman menetyksensä. En myöskään halunnut itselleni pahaa mieltä siitä että puhuessani muiden äskettäin omaisensa menettäneiden kanssa koen väistämättä että oma kokemukseni ikäänkuin vesittyy, mitätöityy ja banalisoituu, koska olenki vain yksi monista (keski-ikäisistä joille näitä sattuu). Vieläkin olen mustasukkainen siitä että minun äitini oli sentään nuori, eikä hänen sen takia "kuulunut" kuolla. Yksi kavereistani on sellainen että hän aina suhtautuu olankohautuksella kaikkeen, ja se ei ehkä oikein itseäni aina miellytä, enkä toisaalta kehtaa sanoa että onko sun pakko olla noin välinpitämätön. (Luonnollisesti vielä materialisti, eli ei usko kuolemanjälkeiseen elämään.)

Sen takia en ole paikallisessa mielenterveysyhdistyksessäkään käynyt asiasta avautumasta (ja toivon etten törmää ryhmän jäseniin ulkomaailmassa), kun he ovat iäkkäämpää väkeä ja heille kuolema on luonnollinen juttu. On kai se jos oma vanhempi joka kuolee on joku 80- tai jopa 90-vuotias.

90-luvulla minulle kävi ihan samalla tavalla, eli juuri kun isäni kuoli, silloisten tuntemieni ihmisten joukossa - duunissa tosin - oli Viikatemies niittänyt satoa usealta ihmiseltä. Kun sitten samaan aikaan alkoi lama ja kaikki olivat kireitä kuin viulunkielet, ja minulle tuli tunne kuin minut olisi eristetty muista niin ettei kanssani enää juteltu sen jälkeen kun isäni kuoli, jäi jotenkin sellainen katkeruus sitä kohtaan että ihmiset hylkäävät juuri silloin kun on vaikeinta. Tämäkin nostaa kynnystä alkaa juttelemaan menetyksestä livenä. Sellainen ennakko-oletus että "kumminkin ihan yhdentekevää muille ihmisille miltä minusta tuntuu".

Netissä jos törmää yhdentekevyys-asenteisiin, niin sen voi aina kuitata sillä että ollaan kumminkin vain netissä. FB alkaa jo olemaan vähän siinä rajalla että niiltä ihmisiltä, varsinkin jos on tavattukin, toivoo jo jotain. (Turhaan, olen senkin havainnut, mutta en nyt ala siitä tässä.)

Poissa Rampsi

  • Konkari
  • Viestejä: 1158
Vs: Facebook
« Vastaus #37 : ti 11.04.2017, 04:31:42 »
Jos unohddamme jisiin emme kenties sdaa elä. Voimme jottua HELVATTOON!!!!!!!
Vopi vitti minkä teki Ruzlanas!!!

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 3010
Vs: Facebook
« Vastaus #38 : ti 11.04.2017, 13:09:01 »
En ole tehnyt yhtään kaveripyyntöä - tai tavallaan olen kaksi kertaa tehnyt, mutta en tarkoituksella. Olen klikannut "yes" jonkun toisen kaveripyyntöön, joka ei ole ollutkaan toisen kaveripyyntö vaan jonkun kolmannen tekemä ehdotus, että tekisin tälle henkilölle kaveripyynnön. Olen joutunut poistamaan vaivihkaa nämä kaksi nimeä, jotta kaikki listallani olevat nimet olisivat tulleet sinne omasta pyynnöstään eikä yksikään minun pyynnöstäni. Tähän on omat syynsä.

Olen ollut "löpsö" hyväksymään pyyntöjä, vaikka tällaisesta varoitetaan. Jonkun verran olen kuitenkin pitänyt puoleni. Jos tarjolla on ollut joku huijarilta tai muuten hämäräperäiseltä vaikuttava tapaus, kuten vaikkapa hongkongilainen pankkiiri tai tuntematon kaunis nainen, jolla on ulkomaankielinen nimi, olen jättänyt klikkaamatta. Tuntemattomia ulkomaalaisia kuitenkin on joitakin, mutta luulen, että ne ovat vaarattomia. Henkilöt ovat filippiineiltä, ja heidän kuviensa ja kirjoitustensa kautta on ollut mielenkiintoista seurata sikäläistä elämänmenoa. Nämä ihmiset ovat ilmeisesti aika tavallista porukkaa eli ei mitään hienostoa eikä yläluokkaa. Filippiiniläisiä alkoi tulla siten, että ensiksi kaveripyynnön teki nuori mies, jolla oli sama sukunimi kuin minulla. Hyväksyin hänet uteliaisuuttani. Sen jälkeen on tullut hänen kavereitaan ja kaverin kavereitaan, enimmäkseen nuoria naisia, joilla muutamilla on sama sukunimi kuin minulla. Etunimiä ovat mm. Justine, Jane, Leah, John ja Anthony. Kaikilla on useita nimiä, ja valitsin niistä tähän vain eurooppalaisilta vaikuttavat.

Oikeastaan hieman haikailen matkaa Filippiineille. En kehtaisi kuitenkaan tehdä aloitetta, että tapaan ketään noista henkilöistä. Facebook ja virtuaalijuttu, ja todelliset matkat ovat todellisia matkoja. Filippiineillä käyntiin voisi yhdistää esimerkiksi käynnin Thaimaassa. No, nyt ei ole rahaa tuollaisiin matkoihin, joten mahtanevatko ne toteutua milloinkaan.

Amerikan matkakin on jonkinlaisissa haaveissa. Kohde olisi Miami, josta voisi tehdä vuokra-autolla kiertoreissun jonnekin New Orleansiin suuntaan ja siitä pohjoiseen (vähän lännemmässäkin voisi tietysti käydä, mutta johonkin on pantava raja) ja edelleen kierrellen takaisin lähtöpaikkaan. Tämäkin matka on täysin ajatuksen asteella eikä ehkä toteudu koskaan. Yhdysvallat on kohtalaisen helppo ja vaivaton kohde, kunhan rajamuodollisuuksista selviää. Yöpaikan löytää helposti nettisovelluksen avulla, kunhan menee jonnekin (Maccarin piha on yksi hyvä paikka ellei mene sisälle), missä toimii netti. Olin jo kirjoittamassa tähän että "edullisen" yöpaikan löytää helposti, mutta edullisuus on suhteellista. Esimerkiksi Vietnamissa (toistaiseksi, kunhan hintataso sielläkin nousee) saa laadukkaan hotellihuoneen kolmasosalla sitä, mitä joutuu maksamaan Yhdysvalloissa nuhjuisesta motellihuoneesta, mikä puolestaan voi olla halvempi kuin vastaavat paikat Suomessa ja Euroopassa.

Realistisia matkasuunnitelmia ei juuri nyt ole. Viimeisen vuoden aikana en ole käynyt kuin Tukholmassa ja Tallinnassa, eli aika huonosti on mennyt. Vuosi sitten tein automatkan Berliiniin, mutta nyt sielläkään ei ole ketään, jonka luona voisi majoittua ilmaiseksi. Ehkä taas joskus myöhemmin. Berliini on Euroopan suurkaupungeista minulle tutuin, ja olen ollut siellä viikon silloin, toisen tällöin, joskus kaksi ja kerran kolmekin viikkoa, eli yhteensä (en nyt ala laskea) siitä tulee jo kuukausia. Olen ajellut polkupyörällä vähän siellä ja täällä. Viimeksi käydessänikin ajelin. Berliini on todella hyvä pyöräilykaupunki.

No joo, nyt tämä juttu vähän karkasi...

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 997
Vs: Facebook
« Vastaus #39 : to 13.04.2017, 08:39:59 »
En minäkään Faceen mennyt toitottamaan että äitini kuoli. (Täälläkin taisin puhua siitä vasta hautajaisten yhteydessä.) Jotenkin vierastutti koko ajatuskin, vaikka muutama FB-kavereistani on ihmisiä jotka olen tavannut livenä. Kai se Face on sitten mieltynyt varsin kepeäksi kanavaksi, etten siellä välttämättä syvimpiä tuntojani ala jakamaan. Helpompi sinne on laittaa jotain videoita joista sattuu sillä hetkellä tykkäämään, elukankuvia ja sen sellaista tavanomaista.

Yksi kaverini ilmoitti siellä julkisesti oman vanhempansa kuolemasta. Siitä tuli vähän kumma olo. Ja kuitenkin Facen pitäisi olla sosiaalinen verkosto. Mutta jotenkin... emmää tiiä. Kaikkea en osaa aina pukea sanoiksi.

Minusta jotenkin tuntuisi henkilökohtaisesti väärältä viedä oma suru faceen. Vaikka ei sille vääryyden tunteelle olisi varmaan mitään objektiivista perustaa. Samoin en ole täälläkään puhunut suuresta kohtaamastani surusta nimeltä. Toisaalta asian puiminen voisi auttaa ja tarvettakin sille olisi, mutta asia on vaan liian pyhä. En osaa muutakaan sanoa.

En toisaalta pane pahakseni, että joku muu kertoo surustaan avoimesti, kuten sinä äidistäsi. Tämä on vain joku omien asioideni kertomisern liittyvä fiilis. Muutenkin minulla tulee liiasta avautumisesta jonkinlainen morkkis. Kai se on joku luonnekysymys.

Joskus tilanne on ollut se ettei ole mitään tahoa missä jutella mistään asiasta, joten ei oikein muutakaan ole jäänyt kuin netti. Nyt kävi niin että kun olin tutustunut ihmisiin niin että kehdannen kai sanoa että minulla on kavereita, niin eikös näillä jokaisella ollut melko tuoreet lähiomaisen menetykset kasassa jo ennen omaa kokemustani. En halunnut heidän suuntaansa kovin paljoa alkaa asiaa veivaamaan, ettei heille tule paha mieli kun väkisinkin muistavat oman menetyksensä. En myöskään halunnut itselleni pahaa mieltä siitä että puhuessani muiden äskettäin omaisensa menettäneiden kanssa koen väistämättä että oma kokemukseni ikäänkuin vesittyy, mitätöityy ja banalisoituu, koska olenki vain yksi monista (keski-ikäisistä joille näitä sattuu). Vieläkin olen mustasukkainen siitä että minun äitini oli sentään nuori, eikä hänen sen takia "kuulunut" kuolla. Yksi kavereistani on sellainen että hän aina suhtautuu olankohautuksella kaikkeen, ja se ei ehkä oikein itseäni aina miellytä, enkä toisaalta kehtaa sanoa että onko sun pakko olla noin välinpitämätön. (Luonnollisesti vielä materialisti, eli ei usko kuolemanjälkeiseen elämään.)

Sen takia en ole paikallisessa mielenterveysyhdistyksessäkään käynyt asiasta avautumasta (ja toivon etten törmää ryhmän jäseniin ulkomaailmassa), kun he ovat iäkkäämpää väkeä ja heille kuolema on luonnollinen juttu. On kai se jos oma vanhempi joka kuolee on joku 80- tai jopa 90-vuotias.

90-luvulla minulle kävi ihan samalla tavalla, eli juuri kun isäni kuoli, silloisten tuntemieni ihmisten joukossa - duunissa tosin - oli Viikatemies niittänyt satoa usealta ihmiseltä. Kun sitten samaan aikaan alkoi lama ja kaikki olivat kireitä kuin viulunkielet, ja minulle tuli tunne kuin minut olisi eristetty muista niin ettei kanssani enää juteltu sen jälkeen kun isäni kuoli, jäi jotenkin sellainen katkeruus sitä kohtaan että ihmiset hylkäävät juuri silloin kun on vaikeinta. Tämäkin nostaa kynnystä alkaa juttelemaan menetyksestä livenä. Sellainen ennakko-oletus että "kumminkin ihan yhdentekevää muille ihmisille miltä minusta tuntuu".

Netissä jos törmää yhdentekevyys-asenteisiin, niin sen voi aina kuitata sillä että ollaan kumminkin vain netissä. FB alkaa jo olemaan vähän siinä rajalla että niiltä ihmisiltä, varsinkin jos on tavattukin, toivoo jo jotain. (Turhaan, olen senkin havainnut, mutta en nyt ala siitä tässä.)

Toisaalta on hyvä jutella juuri sellaiselle, joka on myös kokenut menetyksen, ja voi ainakin jollain tasolla ymmärtää, mitä itse käy läpi. Mutta on siinä omasta menetyksestä puhumisessa paljon sellaista, minkä takia sitä ei halua tehdä. Ensinnäkin siksi, että se latistaa muiden tunnelman, ja asettaa muut vaikeaan asemaan. Toisaalta tunnen itsekkääksi itseni puhumalla siitä. Toisaalta kukaan ei ymmärrä. Tai ehkä edes todella välitä. Olen kyllä saanut ammattilaisten kriisitukea, siellä voi sentään ajatella, että nyt saa puhua, koska tuo ihminen saa tästä palkkaa. Vaikkei hänkään tietysti todella välitä.

Miksi täälläkään juttellisin. Ei kukaan välitä, ei ketään kiinnosta. Mikään ei tapahtunutta muuta.