Osalta arvon keskustelijoita näyttää jäävän suvaitsemattomuuden suvaitsemisen tietty paradoksaalisuus huomaamatta.
Onneksi täällä ei sentään keskustella skeptisestä näkemyksestä, jonka mukaan varmaa tietoa ei ole, ja miten tuon lauseen varmuuden laita on. Se voisi olla liian järkyttävää herkälle lukijalle.
Mikä tekee sinusta tämän ristiriidan erityisen erilaiseksi vaikkapa siitä "paradoksista", että toisen henkeä puolustaakseen tappaa päälle hyökkäävän ihmisen? Sillä eikös kaikkien elämän pitänyt olla suojeltavaa ja tappamisen aian väärin? Puhumattakaan nyt siitä Xanten esittämästä vähemmän dramaattisesta paradoksista, että pitää ruuasta, niin pitäis pitää myös vaikkapa myös tillilihasta (tai mikä nyt kenenkin ei-niin-herkku onkaan)?
Nämä kaikenlaiset sanaleikit on toki tuttuja vaikkapa aina ja ikuisesti esiintyvästä väitteestä, että ateistinkin uskovat - siihen ettei jumalaa ole. Tai että heidän uskontonsa on "tieteeseen uskominen". Suvaitsevaisuudesssa ja suvaitsemattomuuden suvaitsemisessa ei ole yhtään mitään näistä ihan samanlaiseen höpötykseen perustuvissa muka-keskusteluissa. Muitakin paradoksaalista suvaitsevaisuuden outouksia voidaan myös kehitellä, sillä tokihan suvaitsevaisen pitäisi suvaita sekin, että joku päättää ryöstää /tappaa tms. suvaitsevaisen? Ei kai sentään suvaitsemiselle mitään rajoja voida asettaa ihmisoikeuksien kunnioittamisesta tms. toissijaisista periaatteista. On suorastaan omotuista, että se suurin ongelma löydetään suvaitsemattomien suvaitsemisesta. Voishan sitä vaatia eläinrääkkäyksen, pedofilian tai minkä tahansa pöyristyttävien kauheuksien suvaitsemista. Suvaitsetko ydinsodan aloittamisen? Oi, te olette kovasti lepsuja suvaitsevaisia kohtaan. Olkaas nyt kunnolla kriitikkoja, jos kerran sanotte olevanne.