Kirjoittaja Aihe: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona  (Luettu 16271 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 3628
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #40 : ti 15.03.2016, 10:43:03 »

Suvaitsevaisuutta vaikka hampaat irvessä rikollisiakin kohtaan minä en vaan ymmärrä. Suvaitsevaisuus rauhallisesti ja kunnollisesti eläviä kohtaan on se mitä pitäisi alleviivata ja korostaa.

Suvaitsevaisuus on vain yksi turha sana muiden joukossa. Ihmisluontoon ei suvaitsevaisuus kuulu.

Samanmielisiä suvaitaan, ei niitä jotka ovat väärää mieltä. (saatetaan kyllä teeskennellä että hyväksytään eri mieltä olevat, mutta käytännössä heitä vain siedetään.)

Suvakki on ihan yhtä suvaitsematon, kuin muutkin.  Itsekkyys on se sana mitä pitäisi käyttää, siinä kyllä on erilaisia asteita ja jotkut ovat kyllä jopa "jumalattoman" itsekkäitä.

Poissa Vanha Vihtahousu

  • Konkari
  • Viestejä: 7949
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #41 : ti 15.03.2016, 10:43:09 »

Joko hyväksymme, että mies on väkivaltainen raiskaava peto, tai emme hyväksy. Voimme tietysti leikitellä ajatuksella, että sellainen olisi vain tietyn värinen tai kulttuurin omaava mies, mutta se ei kyllä selitä Norman vuosikymmeniä jatkunutta kokemusta miehistä pelottavina ja väkivaltaisina, kai?

T: Xante

Taitaa mennä nyt Xanten ja Norman sanomiset mielessä sekaisin.....

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Chama

  • Vieras
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #42 : ti 15.03.2016, 10:43:22 »
Suvaitsevaisuus rauhallisesti ja kunnollisesti eläviä kohtaan on se mitä pitäisi alleviivata ja korostaa.

Tässäkin lähestymistavassa on omat kipukohtansa. Mikä taho saa määritellä sen, kuka on rauhallisesti ja kunnollisesti elävä kansalainen... ? Määrittely on luonteeltaan poliittinen. Esimerkiksi kansallissosialismin läpäisemässä 40-luvun Saksassa kunnon kansalainen ilmiantoi juutalaisen naapurinsa.

Tuco

  • Vieras
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #43 : ti 15.03.2016, 10:47:51 »
Määrittely on luonteeltaan poliittinen. Esimerkiksi kansallissosialismin läpäisemässä 40-luvun Saksassa kunnon kansalainen ilmiantoi juutalaisen naapurinsa.

Totta. Neuvostoliitossa kunnon kansalainen ilmiantoi fasistisen naapurinsa. Tämän päivän Suomessa kunnon kansalainen ilmiantaa rasistisen naapurinsa. Kaikkialla kansalaiset tuntuvat kaipaavan jotakin ilmiannettavaa.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 7353
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #44 : ti 15.03.2016, 10:53:29 »
Mikäs tässä nyt on niin vaikeaa? Pitää vain erottaa toisistaan teot ja ihminen. Teon tuomitseminen on täysin mahdollista ilman, että tuomitaan ihminen ja hänen etninen viiteryhmänsä.

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6087
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #45 : ti 15.03.2016, 10:54:59 »
Well, on minulla myönteisiäkin kokemuksia miehistä.  ;) En kai muuten haaveilisi penetratiivisesta heteroseksistä miellyttävän miehen kanssa... Vaan olisi jo ns. putiikki lopullisesti kiinni. Olen tuota tietyllä tapaa käyttäytyviin (naista ahdisteleviin) miehiin kohdistuvaa pelkoani tuonut avoimesti esille sen vuoksi että minusta se on rehtiä kertoa suoraan minkä takia ei voi jotain asioita hyväksyä (kuten esim. 30.000 irakilaisen invaasiota). Ymmärrän kyllä miksi syntyy hinkua käyttää pelkoani minua vastaan, vihjaillen että se on täysin tuulesta temmattu. Mutta kun se valitettavasti ei ole, ei ainakaan minun mielestäni sen jälkeen mitä olen kirjoista ja mediasta havainnut kohta 30 v ajan. Lapsuudessahan sentään sai kärsiä vain poikien kiusaamisesta, eli onneksi tämän inkarnaationi repertuaariin ei kuulu se että olisi tullut lapsena hyväksikäytetyksi tai raiskatuksi tms.

Jotkut kykenevät elämään sen kanssa että on miehiä jotka tekevät hirvittäviä tekoja ja vaikuttavat kohdistavan ne erityisesti naisiin ja lapsiin. Minua se on hiertänyt niin helvetisti. Johtuu joko (kuten aiemmin mainittu) edellisten elämien kokemuksista, koulukiusaamisesta (en sitä kyllä niin vakavana pitänyt että se aiheuttaisi sen vahvan inhon mitä tunnen rääkkääviä miehiä kohtaan) tai sitten siitä että minulla on hinku saada maailmasta täydellinen ja kaikenlaiset irvokkuudet pilaavat pienimmänkin mahdollisuuden moiseen.

Mistä halu elää täydellisessä maailmassa johtuu? En tiedä. Toisinaan syytän mahdollista Asperger-piirteisyyttä, joka ei sovi yhteen minkäänlaisen kaaoksen kanssa. Mailman on yksinkertaisesti liian pelottava paikka jos siellä voi sattua mitä tahansa, ja maailmahan ON nimenomaan sitä että voi sattua mitä tahansa. Siihen pitäisi vain turtua, ja minä en kykene.

***

Rauhallisesti ja kunnollisesti eläväksi määrittelen ihmisen joka ei tee muille pahaa. Ei ehkä tee välttämättä kokoajan hyvääkään, mutta ainakin jättää sen pahan tekemättä. Keskittyy lähinnä omiin asioihinsa. Tai jos "sekaantuu" muiden asioihin, niin hyvässä mielessä. Esim. auttaa jos joku uhkaa suistua tienpientareelta auton alle. Se olisi sitä kunnollisuutta se. Mutta ihmiset toki ovat kieroja ja pystyvät tuntemaan itsensä hyväksi vaikka muille sattuu pahaa sen vuoksi että he eivät puutu mihinkään taikka aktiivisesti tekevät pahaa. Juurikin se keskitysleirin komentaja menee kotiinsa ja on hyvä isä lapsilleen, eikä mielessä pyöri yhtään mitä tuli tehtyä "duunipäivän" varrella. Tällaiseen toimii kai lääkkeenä se että oppii mieltämään kaikkien ihmisten ihmisyyden. Niidenkin ihmisten joita ei voi sietää.

Myönnän että minun on hiukka vaikea mieltää että ihminen joka raiskaa, pahoinpitelee ja sotkee paikkoja on täysi ihminen jota pitäisi kunnioittaa tai peräti rakastaa. Ehkä jonkinlaisen pätevän hoito-ohjelman jälkeen siitä vain, mutta jos noin tekee kokonainen lauma ihmisiä ja se pitäisi vaan katsoa sormien läpi, niin ei se minulta onnistu. En heitä kuitenkaan keskitysleirille olisi tunkemassa, tai uuniin (ilmaus joka on tullut niin tutuksi suvaitsevaisten taholta), mutta jos he eivät muuta aio tehdä kuin tuota yhtä ja samaa joka maassa, niin miksi heitä pitäisi hyysätä täällä Suomessa? Näin suvaitsematon minä siis olen.
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 3628
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #46 : ti 15.03.2016, 10:59:01 »
Mikäs tässä nyt on niin vaikeaa? Pitää vain erottaa toisistaan teot ja ihminen. Teon tuomitseminen on täysin mahdollista ilman, että tuomitaan ihminen ja hänen etninen viiteryhmänsä.


Mitä eroa on teon ja ihmisen tuomitsemisella.  Ihmisethän niitä tekoja tekevät.

Oppiminen on mahdollista, silloin ei tehdä tekoja joista tuomitaan, mutta se tapahtuu vain rangaistuksen pelosta.

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6087
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #47 : ti 15.03.2016, 11:03:29 »
Mikäs tässä nyt on niin vaikeaa? Pitää vain erottaa toisistaan teot ja ihminen. Teon tuomitseminen on täysin mahdollista ilman, että tuomitaan ihminen ja hänen etninen viiteryhmänsä.

Mutta eiväthän ne teot itsekseen tapahdu, omia aikojaan ilman että niillä on tekijöitä. Jompikumpi pitää voida tuomita. Tekijä eli ihminen, vankilaan, tai se etninen viiteryhmä joka on kasvattanut hänet niin kieroon että häntä ei voi yksilönä pitää vastuullisena omista teoistaan.

Ihmiset jotka ovat leimanneet kulttuurien yhteentörmäykseksi esim. raiskaukset tai niiden yritykset ilmeisesti yrittävät päästää yksilön kuin koira veräjästä vetoamalla siihen että kulttuurinsa vuoksi hän ei ole syyntakeinen. Ne taas jotka puhuvat yksittäistapauksista haluavat että kulttuuria ei tuomita, vaan se yksittäinen tekijä. Tässähän on hemmetin paha ristiriita! Ei se voi niin mennä että nuo kaksi asiaa ympätään yhteen ja lopulta ketään ei rangaista, koska kulttuuria ei saa rangaista yksilön teoista eikä yksilöä saa rangaista kulttuurin aiheuttamasta aivopesusta. Tuolla menolla kaduilla on kohta täysi anarkia.

Jos lähdemme siitä että kulttuuria ei saa tuomita, vaan rikokset ovat yksittäisten ihmisten aikaansaamia yksittäistapauksia, se johtaa siihen että maasta tulee eräänlainen laboratorio jossa odotetaan jokaisen yksilön kanssa että aikooko hän tehdä rikoksen vai ei. Jos toistuvasti samankaltaiset rikokset haarukoituvat yhteen ja samaan etniseen ryhmään, niin kyllähän siinä jollakulla jo välähtää että onkohan nämä enää mitään yksittäistapauksia.

Vuodenvaihteen taharrush gamaesta (kyllä, minä jaksan siitä valittaa koska pelottaa että siinä hahmoittui tulevaisuus Euroopan eri maissa) kuultiin juttua että siihen toimintaan oli oikein puhelimella kehotettu, useampia yksilöitä. Ei tuollaisessa voi olla enää kyse yksittäistapauksista. Voi siinä tietysti olla kyse rikollisen aineksen keskinäisestä projektista josta kenties on jopa joku erillinen taho maksanut, eikä se kerro kokonaisista etnisistä ryhmistä. Mutta toisaalta kun se ilmeisesti on lähes arkipäivää esim. Egyptissä, niin arkea siitä voi tulla muuallakin jos tehdään myönnytyksiä myönnytysten perään ja arabikulttuurista olevat miehet saavat päähänsä että hehän hallitsevat koko maailmaa. Eivätkä vain jotain Tahririn aukiota.
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6087
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #48 : ti 15.03.2016, 11:06:50 »
Määrittely on luonteeltaan poliittinen. Esimerkiksi kansallissosialismin läpäisemässä 40-luvun Saksassa kunnon kansalainen ilmiantoi juutalaisen naapurinsa.

Totta. Neuvostoliitossa kunnon kansalainen ilmiantoi fasistisen naapurinsa. Tämän päivän Suomessa kunnon kansalainen ilmiantaa rasistisen naapurinsa. Kaikkialla kansalaiset tuntuvat kaipaavan jotakin ilmiannettavaa.

Silloin kun kansa elää pelossa (tai puutteessa), jotkut päättävät alkaa kaupankäyntiin. Jos minä myyn tuon naapurini tuosta noitana/juutalaisena/kommunismin vihollisena/your name it vallanpitäjille, niin se ehkä takaa sen että uhka ei kohdistu minuun kun olen saanut ostettua luottamusta ja etuuksia itselleni.

Jos ei tarvitse pelätä, niin sitten halutaan vain retostella sillä että miten itse on muodissa olevan ainoan oikean opin kannattaja. Ja kyllähän siitäkin aina hyötyä napsahtaa. Ainakin hyvien veljien selkääntaputuksia.
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.

Poissa Vanha Vihtahousu

  • Konkari
  • Viestejä: 7949
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #49 : ti 15.03.2016, 11:17:52 »
Mikäs tässä nyt on niin vaikeaa? Pitää vain erottaa toisistaan teot ja ihminen. Teon tuomitseminen on täysin mahdollista ilman, että tuomitaan ihminen ja hänen etninen viiteryhmänsä.


Mitä eroa on teon ja ihmisen tuomitsemisella.  Ihmisethän niitä tekoja tekevät.

Oppiminen on mahdollista, silloin ei tehdä tekoja joista tuomitaan, mutta se tapahtuu vain rangaistuksen pelosta.

Tismalleen näin. Kuka täällä suomalaisista on vaatinut esim. kaikkien tiettyjen uskontojen edustajien hävittämistä? Juutalaiset tätä ovat kyllä viime aikoina alkaneet Euroopassa pelätä. Mutta sen ääneen sanominen onkin suvaitsemattomuutta.

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Kopek

  • Konkari
  • Viestejä: 1594
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #50 : ti 15.03.2016, 11:19:31 »
Rauhallisesti ja kunnollisesti eläväksi määrittelen ihmisen joka ei tee muille pahaa. Ei ehkä tee välttämättä kokoajan hyvääkään, mutta ainakin jättää sen pahan tekemättä. Keskittyy lähinnä omiin asioihinsa. Tai jos "sekaantuu" muiden asioihin, niin hyvässä mielessä. Esim. auttaa jos joku uhkaa suistua tienpientareelta auton alle. Se olisi sitä kunnollisuutta se.

Ilmeisesti edellä mainittu määritelmä koskee pelkästään ihmisiä vapaa-aikanaan. Työssään (sakkoja kirjoittavana poliisina, pysäköintivirhemaksumääräyksiä kirjoittavana lappuliisana, kansalaisia simputtavana virkamiehenä, ankarimpia mahdollisia tuomioita jakavana tuomarina, sadistisena työpaikan pomona, ihmisten vapautta rajoittavia lakeja säätävänä kansanedustajana, natsihenkisenä vartijana jne.) saa oletettavasti tehdä "pahaa" niin paljon kuin jaksaa, koska toiminta on laillista, eikä laillisia tekoja pidetä pahoina. Ihmiset on lapsesta pitäen kasvatettu ajatukseen, että korkeampi taho (esivalta, esimiehet) saa tehdä alaisilleen mitä tahansa, eikä se pääsääntöisesti voi olla pahaa, koska korkeammalla taholla on oikeus tehdä sitä mitä se tekee.

Tekojen pahuutta ei nykyisessä yhteiskunnassa määritellä sen mukaan, miten tekojen kohteet asian kokevat, vaan sen mukaan, onko teoilla vallanpitäjien hyväksyntä. Kotipuutarhassaan kenellekään haittaa tuottamatta omaan käyttöönsä hamppua kasvattava henkilö määritellään pahaksi, ja hänen tekonsa määritellään pahuudeksi. Sen sijaan paikalle karmit paukkuen rynnivää "karhukoplaa" pidetään yhteiskunnan korkeimpana hyväntekijänä, jota kansalaiset nöyränä kumartavat ja palvovat. Vaaraton kotipuutarhuri raahataan pahantekijän ominaisuudessa linnaan, ja hänen raahaajansa kutsutaan presidentin linnaan.

Olen yksi niistä ilmeisesti hyvin harvoista suomalaisista, joiden oikeuskäsitys on käänteinen edellä esitettyyn viralliseen oikeuskäsitykseen verrattuna. Toista täsmälleen samanmielistä en ole vielä tavannut. Oma lähipiirini, joka on ollut aivopesuni kohteena, jätettäköön arvioinnin ulkopuolelle.

Onko asenteeni suvaitsevaisuutta vai suvaitsemattomuutta, kun joitakin asioita suvaitsisin lähes äärettömyyksiin asti, ja niiden rajoittamista puolestaan en. Kaikissa asioissa on mahdotonta olla suvaitsevainen samaan aikaan. 

Poissa Xantippa

  • Konkari
  • Viestejä: 3772
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #51 : ti 15.03.2016, 11:22:24 »

Joko hyväksymme, että mies on väkivaltainen raiskaava peto, tai emme hyväksy. Voimme tietysti leikitellä ajatuksella, että sellainen olisi vain tietyn värinen tai kulttuurin omaava mies, mutta se ei kyllä selitä Norman vuosikymmeniä jatkunutta kokemusta miehistä pelottavina ja väkivaltaisina, kai?

T: Xante

Taitaa mennä nyt Xanten ja Norman sanomiset mielessä sekaisin.....

VA.

Haastan sinut lainaamaan tämän kaltaista tekstiä minulta:

Haluan tietää että miksi miehille on kehittynyt taipumus rääkätä naisia.

Jos jätän edelliset elämät kokonaan sikseen, niin minusta nyt vaan näyttää siltä että kun tekee tilinpäätöksen koko maailmalle, niin miehet ovat ehtineet aikaansaamaan enemmän pahaa kuin naiset.

Jos maailmassa olisi vain yhden sukupuolen edustajia, niin näkisimme miten sitten käy. Olisiko samanlaista rääkkiä ja riehuntaa?


Tässä nyt vain pari esimerkkiä, tuskin edes parhaimmistoa. Väitän, että tätä settiä et minun kirjoituksistani löydä. Se, että Norma on löytänyt näiksi rääkkäjiksi ensisijaisesti maahan muuttavat miehet, on tietysti esim. sinun kannaltasi mukavaa, mutta kai nyt jonkun kollektiivisen piston tunnossasi tunnet, olethan (?) mies?

T: Xante

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 7353
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #52 : ti 15.03.2016, 11:27:26 »
Mikäs tässä nyt on niin vaikeaa? Pitää vain erottaa toisistaan teot ja ihminen. Teon tuomitseminen on täysin mahdollista ilman, että tuomitaan ihminen ja hänen etninen viiteryhmänsä.


Mitä eroa on teon ja ihmisen tuomitsemisella.  Ihmisethän niitä tekoja tekevät.

Oppiminen on mahdollista, silloin ei tehdä tekoja joista tuomitaan, mutta se tapahtuu vain rangaistuksen pelosta.

Sillä nimenomaan on ratkaiseva ero. Teon voi jättää tekemättä, mutta jos on ihmisenä huonoksi todettu, ei siitä pääse eroon. Esim. lasten kasvatuksessa pitäisi aina pyrkiä toteamaan teon olevan ei-toivottu, ei kuvata lasta itseään tuhmaksi tai tyhmäksi. Ihan sama pätee aikuisiin. Tässä on myös se pointti, ettei itsekään voi mennä näiden epiteettien taakse piiloon. Eli ei voi puolustautua olemalla tyhmä tai väkivaltainen tai jotain. Valinta tapahtuu jokaikisen teon kohdalla uudelleen. Ihan sama muuten pätee kulttuuriehinkin. On vain laiskuutta yuomita ne yhtenä klönttinä. Pitää pystyä erittelemään ne nimenomaiset asiat, joita ei voi hyväksyä. Naisten huonon kohtelun voi tuomita ilman, että tuomitsee koko kulttuuriin kaikkineen. Afrikkalainen musiikki tai tanssi tai käsityöt voivat olla hyväksyttäviä ja pidettyjäkin ilman, että täytyy allekirjoittaa naisten ympärileikkaukset.
« Viimeksi muokattu: ti 15.03.2016, 11:33:04 kirjoittanut Safiiri »

Poissa Vanha Vihtahousu

  • Konkari
  • Viestejä: 7949
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #53 : ti 15.03.2016, 11:33:52 »
Mikäs tässä nyt on niin vaikeaa? Pitää vain erottaa toisistaan teot ja ihminen.

Mitä eroa on teon ja ihmisen tuomitsemisella.  Ihmisethän niitä tekoja tekevät.


Sillä nimenomaan on ratkaiseva ero. Teon voi jättää tekemättä, mutta jos on ihmisenä huonoksi todettu, ei siitä pääse eroon. Esim. lasten kasvatuksessa pitäisi aina pyrkiä toteamaan teon olevan ei-toivottu, ei kuvata lasta itseään tuhmaksi tai tyhmäksi. Ihan sama pätee aikuisiin.

Ketä ei-toivotuista teoista rangaistaan, jos ei tekijää?  Todistajia? Vai tahalais-islamilaiseen tapaan uhria?

VA.
Mitä on ollut, sitä on tulevinakin aikoina,
mitä on tapahtunut, sitä tapahtuu edelleen:
ei ole mitään uutta auringon alla.
......Menneistä ei jää muistoa, eikä jää tulevistakaan -- mennyt on unohdettu

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6087
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #54 : ti 15.03.2016, 11:34:08 »
Rauhallisesti ja kunnollisesti eläväksi määrittelen ihmisen joka ei tee muille pahaa. Ei ehkä tee välttämättä kokoajan hyvääkään, mutta ainakin jättää sen pahan tekemättä. Keskittyy lähinnä omiin asioihinsa. Tai jos "sekaantuu" muiden asioihin, niin hyvässä mielessä. Esim. auttaa jos joku uhkaa suistua tienpientareelta auton alle. Se olisi sitä kunnollisuutta se.

Ilmeisesti edellä mainittu määritelmä koskee pelkästään ihmisiä vapaa-aikanaan. Työssään (sakkoja kirjoittavana poliisina, pysäköintivirhemaksumääräyksiä kirjoittavana lappuliisana, kansalaisia simputtavana virkamiehenä, ankarimpia mahdollisia tuomioita jakavana tuomarina, sadistisena työpaikan pomona, ihmisten vapautta rajoittavia lakeja säätävänä kansanedustajana, natsihenkisenä vartijana jne.) saa oletettavasti tehdä "pahaa" niin paljon kuin jaksaa, koska toiminta on laillista, eikä laillisia tekoja pidetä pahoina. Ihmiset on lapsesta pitäen kasvatettu ajatukseen, että korkeampi taho (esivalta, esimiehet) saa tehdä alaisilleen mitä tahansa, eikä se pääsääntöisesti voi olla pahaa, koska korkeammalla taholla on oikeus tehdä sitä mitä se tekee.

Tekojen pahuutta ei nykyisessä yhteiskunnassa määritellä sen mukaan, miten tekojen kohteet asian kokevat, vaan sen mukaan, onko teoilla vallanpitäjien hyväksyntä. Kotipuutarhassaan kenellekään haittaa tuottamatta omaan käyttöönsä hamppua kasvattava henkilö määritellään pahaksi, ja hänen tekonsa määritellään pahuudeksi. Sen sijaan paikalle karmit paukkuen rynnivää "karhukoplaa" pidetään yhteiskunnan korkeimpana hyväntekijänä, jota kansalaiset nöyränä kumartavat ja palvovat. Vaaraton kotipuutarhuri raahataan pahantekijän ominaisuudessa linnaan, ja hänen raahaajansa kutsutaan presidentin linnaan.

Olen yksi niistä ilmeisesti hyvin harvoista suomalaisista, joiden oikeuskäsitys on käänteinen edellä esitettyyn viralliseen oikeuskäsitykseen verrattuna. Toista täsmälleen samanmielistä en ole vielä tavannut. Oma lähipiirini, joka on ollut aivopesuni kohteena, jätettäköön arvioinnin ulkopuolelle.

Onko asenteeni suvaitsevaisuutta vai suvaitsemattomuutta, kun joitakin asioita suvaitsisin lähes äärettömyyksiin asti, ja niiden rajoittamista puolestaan en. Kaikissa asioissa on mahdotonta olla suvaitsevainen samaan aikaan.

Kyllä nurinkurisuuksia löytyy. Itse en todellakaan näe mietojen huumeiden käyttämisessä mitään pahaa, mikäli niitä ei mene tyrkyttämään lapsille, eikä tee rikoksia huumeita saadakseen. Poliisivoimien pitäisi olla mielestäni ns. oikeita rikoksia varten, eli pahoinpitelyjä ja sen sellaista. Tiedän että on ihmisiä joiden suhtautuminen poliiseja kohtaan on jotenkin ihmeellisen pelonsekaista mystiikkaa tai jopa vihaa niin että vaikka mitä tapahtuisi, poliisia ei saa soittaa paikalle. Poliisin homma on kumminkin vai työ. Jos sen työn oikein tekee, niin ei se ole sitä että sorretaan ja rääkätään ihmisiä. Jenkkileffoissa on välillä kostonhimoisia poliiseita joiden pitää päästä oikein rusikoimaan pidätettyä ihmistä, mutta se on sitä fiktiota - toivottavasti - se. Tietysti mätiäkin pollareita löytyy joka maasta. Sellaiset viralta. Ikävää on että jotkut poliisimiehet piinaavat jopa omaa perhettään, eikä siihen sitten puututa, koska poliisi. Mutta maassa jossa ei ole hirvittävästi korruptiota pitäisi kyetä menemään poliiisin pomon pakeille tekemään valitus jos joku käyttää asemaansa väärin.

Eikä vanginvartijoillakaan ole mikään välttämätön pakko olla sadisteja. Juuri luin jostain kuvalehdestä, olisiko ollut (kirjaston, heh) Hymy-lehti eräästä naisvanginvartijasta jota kuulema vangit muistelevat hyvällä vapautumisensakin jälkeen. Laittavat tälle kaikenlaista possukamaa, koska ko. nainen on sikafani.

Kyllä kun tulee semmoisia lakeja ettei saisi madonlakkeja poimia omaan käyttöönsä, niin minullekin tulee sellainen olo että älkää nyt v-ttu viitsikö. Vaikken niitä olekaan koskaan kokeillut, niin ei niistä käsitttääkseni nirri lähde ja siellähän niitä luonnossa kasvaa niin ettei edes varastaa tarvitse. Ihan kaikkeen ihmisten elämässä ei tarvitsisi puuttua. Jos sitten järin mihinkään, kun ihminen siis elää niin ettei muita kiusaa.
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 3628
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #55 : ti 15.03.2016, 11:36:05 »
Mikäs tässä nyt on niin vaikeaa? Pitää vain erottaa toisistaan teot ja ihminen. Teon tuomitseminen on täysin mahdollista ilman, että tuomitaan ihminen ja hänen etninen viiteryhmänsä.


Mitä eroa on teon ja ihmisen tuomitsemisella.  Ihmisethän niitä tekoja tekevät.

Oppiminen on mahdollista, silloin ei tehdä tekoja joista tuomitaan, mutta se tapahtuu vain rangaistuksen pelosta.

Sillä nimenomaan on ratkaiseva ero. Teon voi jättää tekemättä, mutta jos on ihmisenä huonoksi todettu, ei siitä pääse eroon. Esim. lasten kasvatuksessa pitäisi aina pyrkiä toteamaan teon olevan ei-toivottu, ei kuvata lasta itseään tuhmaksi tai tyhmäksi. Ihan sama pätee aikuisiin. Tässä on myös se pointti, ettei itsekään voi mennä näiden epiteettien taakse piiloon. Eli ei voi puolustautua olemalla tyhmä tai väkivaltainen tai jotain. Valinta tapahtuu jokaikisen teon kohdalla uudelleen.

Niin nythän on tilanne aivan sama edelleen. Ihmisluonto ei ole muuttunut miksikään, kun ainoastaan pelon vuoksi jätetään jotain tekemättä. Silloin jää asiat mieleen hautumaan ja tilaisuuden tullen ollaan valmiita mihin vain, kunhan saadaan sille asialle tarpeeksi voimaa taakse, kuten saksan natseilla aikoinaan, Sama tietenkin myös muissa uskonnoissa, stanilismista sionismiin ja islamista luterilaisuuden ja katolisuuden kautta muihin sidosryhmiin.
 Noitaroviot ovat poissa, ainoastaan sen vuoksi, että kansan tietoisuus on lisääntynyt ja on muitakin tiedon lähteitä, kuin papillinen sanoma, joksi luen myös kaikki aatteet.

Joukoissa tyhmyys tiivistyy ja jos on tarpeeksi joukkoja takana se tyhmyys on "viisautta."

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 5873
  • Perspanomies
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #56 : ti 15.03.2016, 11:37:10 »
Mikäs tässä nyt on niin vaikeaa? Pitää vain erottaa toisistaan teot ja ihminen. Teon tuomitseminen on täysin mahdollista ilman, että tuomitaan ihminen ja hänen etninen viiteryhmänsä.


Mitä eroa on teon ja ihmisen tuomitsemisella.  Ihmisethän niitä tekoja tekevät.

Oppiminen on mahdollista, silloin ei tehdä tekoja joista tuomitaan, mutta se tapahtuu vain rangaistuksen pelosta.

Sillä nimenomaan on ratkaiseva ero. Teon voi jättää tekemättä, mutta jos on ihmisenä huonoksi todettu, ei siitä pääse eroon. Esim. lasten kasvatuksessa pitäisi aina pyrkiä toteamaan teon olevan ei-toivottu, ei kuvata lasta itseään tuhmaksi tai tyhmäksi. Ihan sama pätee aikuisiin. Tässä on myös se pointti, ettei itsekään voi mennä näiden epiteettien taakse piiloon. Eli ei voi puolustautua olemalla tyhmä tai väkivaltainen tai jotain. Valinta tapahtuu jokaikisen teon kohdalla uudelleen. Ihan sama muuten pätee kulttuuriehinkin. On vain laiskuutta yuomita ne yhtenä klönttinä. Pitää pystyä erittelemään ne nimenomaiset asiat, joita ei voi hyväksyä. Naisten huonon kohtelun voi tuomita ilman, että tuomitsee koko kulttuuriin kaikkineen. Afrikkalainen musiikki tai tanssi tai käsityöt voivat olla hyväksyttäviä ja pidettyjäkin ilman, että täytyy allekirjoittaa naisten ympärileikkaukset.

Ihminen on tekojensa summa eikä tehtyjä tekoja saa enää tekemättömiksi. Huonomaineinen ihminen voi muuttua maineeltaan hyväksi tekemällä hyviä tekoja, tuskin mitenkään muuten.
Näkkäri, Näkkäri, Näkkäri!

Poissa Norma Bates

  • Konkari
  • Viestejä: 6087
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #57 : ti 15.03.2016, 11:41:42 »

Joko hyväksymme, että mies on väkivaltainen raiskaava peto, tai emme hyväksy. Voimme tietysti leikitellä ajatuksella, että sellainen olisi vain tietyn värinen tai kulttuurin omaava mies, mutta se ei kyllä selitä Norman vuosikymmeniä jatkunutta kokemusta miehistä pelottavina ja väkivaltaisina, kai?

T: Xante

Taitaa mennä nyt Xanten ja Norman sanomiset mielessä sekaisin.....

VA.

Haastan sinut lainaamaan tämän kaltaista tekstiä minulta:

Haluan tietää että miksi miehille on kehittynyt taipumus rääkätä naisia.

Jos jätän edelliset elämät kokonaan sikseen, niin minusta nyt vaan näyttää siltä että kun tekee tilinpäätöksen koko maailmalle, niin miehet ovat ehtineet aikaansaamaan enemmän pahaa kuin naiset.

Jos maailmassa olisi vain yhden sukupuolen edustajia, niin näkisimme miten sitten käy. Olisiko samanlaista rääkkiä ja riehuntaa?


Tässä nyt vain pari esimerkkiä, tuskin edes parhaimmistoa. Väitän, että tätä settiä et minun kirjoituksistani löydä. Se, että Norma on löytänyt näiksi rääkkäjiksi ensisijaisesti maahan muuttavat miehet, on tietysti esim. sinun kannaltasi mukavaa, mutta kai nyt jonkun kollektiivisen piston tunnossasi tunnet, olethan (?) mies?

T: Xante

Obs. Ei ensisijaisiksi, mutta tällä hetkellä riskaabeleimmaksi tekijäksi. Tämä sen vuoksi että suomalaisittain miehillä on tapana rusikoida ja raiskata yksin tai päihteiden vaikutuksen alaisena, ja jos välttää räkälöitä ja myöhään liikkumista, niin sillä tavalla saa jo aika paljon turvallisuuttaan varmistettua. Muuan kehitysvammainen nainen joka pitää netissä blogia totesi jo syksyllä että ei häntä kukaan ole koskaan raiskannut koska hän pukeutuu peittävästi eikä liiku öisin. Hyvä hänelle, mutta nythän on se uhkatekijä olemassa ettei se auta että välttää öisin liikkumista. Jos ja kun nämä arabikulttuurien miehet ovat tottuneet raiskaamaan joukolla ja jopa selvinpäin, niin kyllä he minulle uhkatekijä ovat. Ei ensisijainen siinä mielessä että olisin sen pelkäämisen aloittanut heistä tässä elämässäni, mutta merkittävin nyt tällä hetkellä niin kauan kuin 30.000 turvista täällä on (ja auta armias jos vielä lisääkin tulee).

"Leikkisästi" kulttuurien yhteentörmäykseksi nimetty tapahtuma jossa Lähi-idästä tai pohjois-Afrikasta tuleva mies käy länsimaisen naisen kimppuun sen vuoksi että naisella on vähemmän vaatteita päällä kuin muslimikulttuurissa on tapana voi kyllä hyvinkin kertoa jotain noiden miesten psykologiasta jommoinen heille on kehittynyt kulttuurinsa leimaamana. Ei kyetä millään tavalla hillitsemään omia fyysisiä impulssejaan. Tämä sen vuoksi ettei ole koskaan tarvinnut. Naiset ovat peittävällä pukeutumisellaan hoitaneet miesten puolesta miesten hillitsemisen (vaihtelevin tuloksin).

Kulttuurissa jossa naiset on piilotettu, jopa niin että nainen ei voi liikkua kodin ulkopuolella ilman miespuolista saattajaa, miehet katsovat että yksinään liikkuva nainen on merkki siitä että naisen miesväki ei välitä naisesta (=saa raiskata) tai naisen miesväki on kykenemätön suojelemaan naista (=saa raiskata). Ei tällaisista kulttuureista tuleville miehille mene millään tavalla jakeluun että länsimaissa naisen omistaa nainen itse. Kyllä minä sen ymmärrän, ja uskon ettei se siitä ihan äkkiä monellekaan valkene. Sitähän suvaitsevaisetkin ovat jankuttaneet syksystä asti miten hankalaa ja vaikeaa tämä on.

Kun maailmassa kuitenkin ON muitakin maita kuin länsimaat, niin kyllähän se ihmetyttää että mitäs piti juuri tänne tulla. Taas näin jossain linkin että Saudi-Arabiassa on joku telttakylä jonne mahtuisi vaikka miljoona pakolaista, mutta siellä se on vaan tyhjillään. Väkisinkin tulee epäilys että saudit ovat tahallaan sälyttäneet muslimipakolaisia lännen kontolle. Ja tämmöisessä tilanteessa on sitten jotenkin naurettavaa pelätä?
Ilo irti vaikka perna poksahtaisi.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 7353
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #58 : ti 15.03.2016, 11:44:28 »
Mikäs tässä nyt on niin vaikeaa? Pitää vain erottaa toisistaan teot ja ihminen.

Mitä eroa on teon ja ihmisen tuomitsemisella.  Ihmisethän niitä tekoja tekevät.



Siltikin voidaan tuomita teko, ei ihmistä. Kyse on siitä, että "teki tuhmasti" vrt. "oli tuhma". Ja kyllä - sillä nimenomaan on ratkaiseva ero. Silläkin on ero, tekevätkö ihmiset pahoja tekoja, koska ovat pahoja. Vai ajatellaanko heidän joka tekonsa kohdalla valitsevan pahuuden ja hyvyyden välillä. Vain valitsessaan voi myös valita toisin. Mutta jos on jo olemuksellisesti paha, niin mitenkäs sen korjaa?
Sillä nimenomaan on ratkaiseva ero. Teon voi jättää tekemättä, mutta jos on ihmisenä huonoksi todettu, ei siitä pääse eroon. Esim. lasten kasvatuksessa pitäisi aina pyrkiä toteamaan teon olevan ei-toivottu, ei kuvata lasta itseään tuhmaksi tai tyhmäksi. Ihan sama pätee aikuisiin.

Ketä ei-toivotuista teoista rangaistaan, jos ei tekijää?  Todistajia? Vai tahalais-islamilaiseen tapaan uhria?

VA.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 7353
Vs: Suvaitsevaisuus elämänkatsomuksena/uskontona
« Vastaus #59 : ti 15.03.2016, 11:52:22 »
Mikäs tässä nyt on niin vaikeaa? Pitää vain erottaa toisistaan teot ja ihminen. Teon tuomitseminen on täysin mahdollista ilman, että tuomitaan ihminen ja hänen etninen viiteryhmänsä.


Mitä eroa on teon ja ihmisen tuomitsemisella.  Ihmisethän niitä tekoja tekevät.

Oppiminen on mahdollista, silloin ei tehdä tekoja joista tuomitaan, mutta se tapahtuu vain rangaistuksen pelosta.

Sillä nimenomaan on ratkaiseva ero. Teon voi jättää tekemättä, mutta jos on ihmisenä huonoksi todettu, ei siitä pääse eroon. Esim. lasten kasvatuksessa pitäisi aina pyrkiä toteamaan teon olevan ei-toivottu, ei kuvata lasta itseään tuhmaksi tai tyhmäksi. Ihan sama pätee aikuisiin. Tässä on myös se pointti, ettei itsekään voi mennä näiden epiteettien taakse piiloon. Eli ei voi puolustautua olemalla tyhmä tai väkivaltainen tai jotain. Valinta tapahtuu jokaikisen teon kohdalla uudelleen. Ihan sama muuten pätee kulttuuriehinkin. On vain laiskuutta yuomita ne yhtenä klönttinä. Pitää pystyä erittelemään ne nimenomaiset asiat, joita ei voi hyväksyä. Naisten huonon kohtelun voi tuomita ilman, että tuomitsee koko kulttuuriin kaikkineen. Afrikkalainen musiikki tai tanssi tai käsityöt voivat olla hyväksyttäviä ja pidettyjäkin ilman, että täytyy allekirjoittaa naisten ympärileikkaukset.

Ihminen on tekojensa summa eikä tehtyjä tekoja saa enää tekemättömiksi. Huonomaineinen ihminen voi muuttua maineeltaan hyväksi tekemällä hyviä tekoja, tuskin mitenkään muuten.

Mutta juuri leimaamalla hänet huonomaineiseksi ja vielä tekemällä maineen palauttamisen lähes mahdottomaksi, poistat kaiken motivaation häneltä tehdä toisin tai edes yrittää palauttaa mainettaan. Tämä sama ilmiö toimi aikoinaan kybällä koulussa, kun jo vanhempien huono maine teki lapsetkin tuhmiksi ja toivottomiksi tapauksiksi. Eikä heistä yllättäen ylensä mitään hyvää sitten tullutkaan. Omalla luokallanikin etään tytön hyvin menneen kokeen mitättömän vaikutuksen arvosanaan opettaja kuittasi "olet niin alhaalta noussut". Liisa Keltinkngas-Järvinen teki tässä joku aika sitten ison tutkimuksenkin tästä aiheesta ja siitä, miten voimakkaasti edelleen kouluissa on taipumusta tällaiseen leimojen antamiseen. Kun pienestä lapsesta kuulee olevansa "tuhma" tai "laiska" tai "ujo" tai jotain, niin johan sen kuvan oppii satavarmasti myös täyttämään ja enemmänkin.

Kysymys siis kuuluu, tarvitaanko ne pahat ja huonot ja ilkeät ihmiset, jotta voimme katsoa olevamme parempia? Siksi heidän ei oikeastaan edes haluta muuttuvan. Vai halutaanko heidän huonot tekonsa saada loppumaan? Jolloin heille täytyy antaa jokin insentiivi. Käsittääkseni huono houkutin on toteamus, ettei tehtyä saa tekemättömäksi, eikä mennyttä mainetta oikeastaan voi korjata.