Jos ketjun aihetta miettii tarkemmin, niin vankka todellisuuskytkentäisyys, ja sen irtiotton suuntaan mahdollistava piirre (kyky, sairaus, ...) ovat kytkeytyneitä toisiinsa, ja varmaan hmisen tapauksessa jo melko paljon. Etuna on se, että vaikka jotain on selkeästi, voi tähän valita jotain sellaista, joka sopii paremmin. Vaikka tiiliseinä on jossain aika todellinen, ei se tule todemmaksi, jos sitä kokeilee pää edellä, sopivalla kiihdytyksellä.
Paitsi että tietyn suhtautumisensa tajuaa merkittävänä (kieteinen, jne), voi käyttää vaihtoehtoistakin, jos se palvelee paremmin.
Eniten irtiottokyky voi helpottaa asioiden tarkastelua valmiuden puolesta. Jos vaihtoehtoja ei lukita, vaan enemmän jopa avataan, kasvaa valittavien tulkintojen määrä, mistä on ongelmaa, siis lisätyötä ja haastetta. Mitä enemmän tietyllä tapaa voidaan asiat nähdä ja kokea, sen helpommalla pääsee. Tämä tietysti vaihtoehtomaailmaa kutistamalla.
Eikös tämä ole ihan perustietämykseen kuuluva juttu. Hyvä tietysti, että tässä vaiheessa tulee pyörä uudelleenkeksityksi. Uudelleenkeksiminen, uudelleensyntymä.
Koskaan ei ole liian myöhäistä keksiä polkupyörää uudestaan. Sen voi tehdä yhä uudestaan ja uudestaan. Näin sen näkisin, tässä valossa. Ehkä toisissa luksimäärissä jotenkin toisin.
