Kirjoittaja Aihe: Hulluus, nerous – poikkeavuus  (Luettu 12622 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

socrates

  • Vieras
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #60 : pe 19.02.2016, 07:03:20 »
Hyvää pohdintaa Lennyltä. Yksi tyypillinen piirre suurmiehille taitaa olla periaatteista tai muista syistä kumpuavat halu vaikuttaa asioihin ja muuttaa maailmaa, vaikka siitä ei näyttäisi olevan henkilökohtaista hyötyä vaan joskus jopa haittaa.

Tavis toimii yleensä melko yksinkertaisten tavoitteiden pohjalta. Haluaa materiaa, naisia, matkustelua, vapautta tai mitä näitä nyt on, ehkä vain HK:n sinistä ja olutta. Historiaan jäävä tyyppi puskee projektissa läpi vaikka se aiheuttaisi epämukavuutta, asketiaa ja ympäristön vihamielisyyttä, koska hänen ajattelunsa lähtee jostain muusta kuin (lyhytaikaisen) nautinnon tavoittelusta. Toki lisäksi täytyy lahjojskin olla, muttei niin paljon kuin äkkiseltään luulisi.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #61 : pe 19.02.2016, 07:40:09 »
Tavis toimii yleensä melko yksinkertaisten tavoitteiden pohjalta. Haluaa materiaa, naisia, matkustelua, vapautta tai mitä näitä nyt on, ehkä vain HK:n sinistä ja olutta.

Lisäksi toki ihminen voi olla huippuälykäs ja lahjakas, mutta silti arvostaa eniten "elämää ja erotiikkaa", siis jonkinlainen "tavisnero". Tällainen ihminen kenties ilmentää lahjakkuuttaan pärjäämällä elämässä vain minimaalisella vaivannäöllä. Häntä ei kiinnosta "syvissä vesissä" uiminen, se tuntuu kaukaiselta, tylsältä ja turhalta. Mikä sitten selittää sen eron kollegaan, joka on valmis menemään syvemmälle ja penkomaan asioita maanis-depressiivisesti, sivuuttaen kokonaan jopa oman hyvinvointinsa? Pakkohan siinä on olla joku neurologinen eroavaisuus.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7952
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #62 : pe 19.02.2016, 10:13:54 »
Hänen raamattuselityksensä on turhan suuri teos tässä selitettäväksi, sanonpahan vaan, ettei se kovin nerokkaalta vaikuta.

Kaipa nuo julkaisut jostain löytyvät (ehkä kirjastoista, tai muista tutkimuksista)  Jos mielenkiintoa riittää.

Hyvin tunnut tuntevan Newtonin teologista ajattelua kun vaikka et edes tiedä mistä tuo "liian suuri teos" löytyy. Ehkä kirjastosta, ehkä ei. Jos kiinnostaa.

Eläpä suotta pillastu. Katsoin vain dokumentin hänenkin elämästään, jossa siihenkin puoleen katsottiin.

Kuten sanoin, jos sinua kiinnostaa löydät varmaan lisätietoa.  Se teos on ilmeisesti kyllä olemassa, enkä ole siitä kiinnostunut, että saat itse etsiä.
Ja kuten sanoin siinä puhuttiin, hänen tutkielmastaan etsiä salasanomaa raamatusta, vertaa vaikka sananselittäjä keijoon.


Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7952
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #63 : pe 19.02.2016, 10:24:25 »
Hyvää pohdintaa Lennyltä. Yksi tyypillinen piirre suurmiehille taitaa olla periaatteista tai muista syistä kumpuavat halu vaikuttaa asioihin ja muuttaa maailmaa, vaikka siitä ei näyttäisi olevan henkilökohtaista hyötyä vaan joskus jopa haittaa.

Tutkia myös tutkimisen vuoksi, eli ongelman ratkaisemista. Aivot toiminta on sitä. Tyydytys tulee aivokemian kautta, kun asia saadaan valmiiksi.

Henkilökohtainen kunnianhimo on mukana useimmiten yhtä voimakkaana tekijänä ja joskus jopa tutkimustuloksia väärennetään. Itseasiassa useinkin, mutta nykyään ne voidaan tarkistaa melko helposti.

Mielenkiinnon kohteet määräävät kyllä mihin suuntautuu ja henkilökohtaisten taipumusten vahvistaminen on helpompaa, kuin uusien taitojen omaksuminen.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #64 : to 25.02.2016, 07:26:24 »
Mutta voiko henkilöä sanoa neroksi vaikka hän ei onnistuisi tuottamaan mitään näin merkitsevää? Mielestäni on olemassa eräs melko objektiivinen mittari: kaikki suuret ajattelijat ovat äärimmäisen tuotteliaita. Siis ihan mitattuna vaikkapa kirjoitettuna tekstinä, mutta myös muutenkin. Eivät he ole laiskanpulskeita elämästä nautiskelijoita, vaan pikemminkin kuin riivattuja.


Oli nero tai ei, niin tällainen ei käy. Käy hyvin nopeasti todetuksi. Jos on tuottelias, tai jostain syystä kokee sen kivaksi, niin tuskin toteutuu kovin helposti. Esteenä ei ole tosiaan henkilö itse, vaan joku muu. Syitä on, koska tällaista on vaikea niellä. Erilaisuudelle ei löydy helposti puoltavaa ymmärrystä. Tuomittavaa sitäkin enemmän.

Oli tuottaja nero tai ei, niin kai se on hänen tehtävänsä viimein pohjustaa olemassaoloa, jos ei päätä sulkeutua muusta maailmasta.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #65 : to 25.02.2016, 07:52:49 »
Se on kyllä totta, että on aika turhaa yrittää arvottaa jotenkin sellaista josta ei mitään tiedä.


Jos kuitekin tajuaa, että mitä käsitteitä käyttäen voi edes rakentaa jotain, niin pienikin tuntuma soveltumattomasta voi herättää epäilykset tolkullisesta eteenpäinviennistä. Joku voi tajuta vähästäkin, että kannattaako esim tiedollisessa mielessä ollenkaan ottaa tarkemmin selvää jostain potentiaalittomasta käsitteestä.

Koen parhaaksi sellaisen rakentelun, jossa on tartuttavuutta. Löytyy kahvoja, joista edetä selkeästi jos tarve. Kun kahvoja on riittävästi, on kuvaus niin selkeä, ettei enää nähtävästi voi edes toimia jotenkin vastoin todellisuutta, joka on räväytetty esiin.

Kuvaukset ovat tehokkaimpia vasten sitä liittymää, jota on tarkoitus käyttää jonkin ilmiön tapauksessa. Maalailevat kuvaukset ovat tarinankerrontaa suhteessa erilaisiin varteenotettaviin näkemyksiin. En osaa oikein jaotella näitä napakasti. On paljon sellaista objektiivisesti tarkkaa kuvausta, ja vastapainona jotain, missä ei objektiivisuutta edes ole, on vain toimivuutta. Itse haluan nuo molemmat.

Osa maailmasta otetaan normiarvoisen kaukaisesti esim objektiivisuuteen pyrkien. Osaan ei sovelleta objektiivista suhdetta, kyseessä on tabu, tai tällaisen rakentaminen voi kuulua hyväksytysti esim  jollekin ammattilaisille.

Jos jotain ei osaa lähestyä kuin objektiivisesti, tai sisältä päin, niin se on sitten senhetkisyyttä. Hyvä voi olla tietää, että subjektiivisuus-moodissa voi suhteellisuudetaju olla kaukana, ja etenkin, jos sisäistettyä ei osaa edes kyseenalaistaa. Jos puolestaan on liikkeellä jonkin suhteen painotetun ei-läheisesti, varmaan hyvä miettiä, voiko jokin tärkeäksi koettu olla osa lähempää elämänjärjestystä.

Sisältä-päin avautuva, ja ulkoa näkyvä ovat selkeitä lähestymistapa-eroja. Olisiko kyseessä jokin erittäin merkityksellinen ilmenevä jako. Jos elää vain toista maailmaa, niin on se joskus melkoinen hankaluus. Toisaalta joissain tilanteissa on erittäin tuomittavaa haarukoida asiaa molemmilta suunnilta katsoen. Täytyy olla tosiaankin vain se toinen lähestymistapa.

Objektiiviseen lähestymistapapainotukseen liittyy erilaiset mahdollisuudet kuin siihen, että eteneminen tapahtuu sisältäpäin lähtien. Sisältä päin lähtemistä on hiukan myös muilta oppiminen. Muiden esimerkki on toisaalta jonkin verran myös objektiivisempaa, riippuen suhteesta, joka on olemassa esimerkkiin.

Käytännössä ihmisten maailmassa objektiivisuus on varteenotettavimmaksi katsotun näkemyksen koentaa. Kun painoarvoa on riittävästi, on käytännössä kyseessä objektiivisuus, josta poikkaminen on hullua, sillä painoarvollisuus koetaan niin merkittäväksi, ettei tällaisen kyseenalaistaja elä enää missään tolkullisessa todellisuudessa.

Monet vahvat käsitteet perustuvat enemmistön (siis vahvimman) momentille. Rakentelu-arvoisuutta niihin ei välttämättä liity, ellei sitten halua olla vahvasti enemmistö-keskeinen asioiden eteenpäinviejä. Enemmistönkin käsitykset muuttuvat ajastaan, joten enemmistörakentelu ei auta ollenkaan. Näitä hassutusjuttuja on varmasti jälkikäteen hauska lukea menneiltä ajoilta. Esimerkkejä lienee.
« Viimeksi muokattu: to 25.02.2016, 07:55:30 kirjoittanut Juha »
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #66 : to 25.02.2016, 09:29:07 »
Jos selkeää kykyisyyttä on, kuten esim neroksi katsotuilla, niin nero eri lailla toteutuneena on erilainen. Tuntumani on, että Einstein kuului ryhmään HHK. Bobby Fischer shakkinerona ehkä ryhmään HVK. Länsimaiset luonnontutkijat ovat ryhmänä enemmän HVKta, ja humanistisemmin suuntautuneet enemmän tyyppiä HHK. Einstein oli tiedemiestyyppinä erilaisuus. Vastaavia erilaisuuksia HVK-muodossa voi olla humanismipuolella. En tiedä asiasta mitään, mutta tässä oleva jaottelunäkemys kertoo olemassaolon mahdollisuudesta. Aasia on kulttuurina enemmän ryhmää HHK muistuttava, ja länsi HVKta.

EO jaottelua voi nähdä helposti eri ammattiryhmissä, ... Muunkilaista merkittävää luokitelmaa voi löytyä ihmisiin ja eläimiin liittyen.


Jaottelussa taisi olla pintapuolisuustulkinnan aiheuttama bugi. Bobby Fischer ei ole pelkkä "autisti", vaan ehkä vähän rajusti shakki-maailmaa horjuttava erilaisuus. Shakki on alueena kaposempi kuin esim se, mihin Einstein paneutui. Bobby Fischer on kavennetumman alueen Einstein. Tästä on neroa jatkumona aina, ... minne asti? EX? Toisaalta yltääkö EX siihen, mihin yltää E-X. Ehkä ei, vai kohtaavatko he?
« Viimeksi muokattu: to 25.02.2016, 09:32:05 kirjoittanut Juha »
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #67 : to 25.02.2016, 11:18:34 »
Se on kyllä totta, että on aika turhaa yrittää arvottaa jotenkin sellaista josta ei mitään tiedä.


Jos kuitekin tajuaa, että mitä käsitteitä käyttäen voi edes rakentaa jotain, niin pienikin tuntuma soveltumattomasta voi herättää epäilykset tolkullisesta eteenpäinviennistä. Joku voi tajuta vähästäkin, että kannattaako esim tiedollisessa mielessä ollenkaan ottaa tarkemmin selvää jostain potentiaalittomasta käsitteestä.

Koen parhaaksi sellaisen rakentelun, jossa on tartuttavuutta. Löytyy kahvoja, joista edetä selkeästi jos tarve. Kun kahvoja on riittävästi, on kuvaus niin selkeä, ettei enää nähtävästi voi edes toimia jotenkin vastoin todellisuutta, joka on räväytetty esiin.

Kuvaukset ovat tehokkaimpia vasten sitä liittymää, jota on tarkoitus käyttää jonkin ilmiön tapauksessa. Maalailevat kuvaukset ovat tarinankerrontaa suhteessa erilaisiin varteenotettaviin näkemyksiin. En osaa oikein jaotella näitä napakasti. On paljon sellaista objektiivisesti tarkkaa kuvausta, ja vastapainona jotain, missä ei objektiivisuutta edes ole, on vain toimivuutta. Itse haluan nuo molemmat.

Osa maailmasta otetaan normiarvoisen kaukaisesti esim objektiivisuuteen pyrkien. Osaan ei sovelleta objektiivista suhdetta, kyseessä on tabu, tai tällaisen rakentaminen voi kuulua hyväksytysti esim  jollekin ammattilaisille.

Jos jotain ei osaa lähestyä kuin objektiivisesti, tai sisältä päin, niin se on sitten senhetkisyyttä. Hyvä voi olla tietää, että subjektiivisuus-moodissa voi suhteellisuudetaju olla kaukana, ja etenkin, jos sisäistettyä ei osaa edes kyseenalaistaa. Jos puolestaan on liikkeellä jonkin suhteen painotetun ei-läheisesti, varmaan hyvä miettiä, voiko jokin tärkeäksi koettu olla osa lähempää elämänjärjestystä.

Sisältä-päin avautuva, ja ulkoa näkyvä ovat selkeitä lähestymistapa-eroja. Olisiko kyseessä jokin erittäin merkityksellinen ilmenevä jako. Jos elää vain toista maailmaa, niin on se joskus melkoinen hankaluus. Toisaalta joissain tilanteissa on erittäin tuomittavaa haarukoida asiaa molemmilta suunnilta katsoen. Täytyy olla tosiaankin vain se toinen lähestymistapa.

Objektiiviseen lähestymistapapainotukseen liittyy erilaiset mahdollisuudet kuin siihen, että eteneminen tapahtuu sisältäpäin lähtien. Sisältä päin lähtemistä on hiukan myös muilta oppiminen. Muiden esimerkki on toisaalta jonkin verran myös objektiivisempaa, riippuen suhteesta, joka on olemassa esimerkkiin.

Käytännössä ihmisten maailmassa objektiivisuus on varteenotettavimmaksi katsotun näkemyksen koentaa. Kun painoarvoa on riittävästi, on käytännössä kyseessä objektiivisuus, josta poikkaminen on hullua, sillä painoarvollisuus koetaan niin merkittäväksi, ettei tällaisen kyseenalaistaja elä enää missään tolkullisessa todellisuudessa.

Monet vahvat käsitteet perustuvat enemmistön (siis vahvimman) momentille. Rakentelu-arvoisuutta niihin ei välttämättä liity, ellei sitten halua olla vahvasti enemmistö-keskeinen asioiden eteenpäinviejä. Enemmistönkin käsitykset muuttuvat ajastaan, joten enemmistörakentelu ei auta ollenkaan. Näitä hassutusjuttuja on varmasti jälkikäteen hauska lukea menneiltä ajoilta. Esimerkkejä lienee.

No nyt vasta ymmärsin! Tarkoitat tietenkin yhteisön omaa ilmiöavaruudellisuuden toteutuma-dimensiota, mutta vain jos rakentelunäkemys painoarvoisuudellisuudessaan toteutuu täydellisesti negatiivis-sävytteisyydellisyydestään huolimatta, unohtamatta objektiivista ajateltavuusrakentelua, joka on. Näin joskus.

 ;)

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #68 : to 25.02.2016, 11:25:37 »

Lenny.

Paiste se HKn Blöö takan kirkkaimmissa loimutuksessa. Jos siitä kirkastuisi.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #69 : la 31.12.2016, 14:42:10 »

Koontaa


Järjestys

Ensin toiminta,
sitten tiedostus.

(su 07.10.2012, 12:06:00)



Ei siis tulisi tiedostella turhia kelaillen, ellei tiedostelulle ole tarvetta, eli jotain koettu, mikä tekee tiedostamispyrkimykset tärkeäksi ja selkeän akuutiksi. Joskus kelailu voi kohdistua itseensä, jolloin syntyy tiedostamista tiedostamisesta, mikä on sitä itseään.

Tiedostaminen tiedostamisen päältä tehtynä voi olla hyvä, samoin kuin teoreettinen fysiikka, meta-keskustelu, ... mutta on tajuttava, mihin sitä tiedostamista käyttää. Johdannaiset eivät ole välttämättä oikea maailma riittävän vankasti otettavaksi, eli jos tiedostelee, niin tietää, mihin se tiedostelu liittyy, eikä odota johdannaisilta sitä, mihin niitä ei voi soveltaa.

Mielikuvitus voi hyvin olla mielikuvituksellista, ja vain sitä, ja siihen liittyy yleensä spontaania otantaa enemmän kuin tiedostavamman haun kautta liitettyyn ajatteluprojektiin. Tietoisestikin otettu matsku tiedostamisen kohteeksi voi silti olla ihan paikallaan. Kyseessä on teoretisointi tmv. Näille täytyy luoda oma irtonaisuus, sillä kytkentä sovellettavuutta vahvemmin todellisuuteen on hullua.

Sovellus EMsta voisi olla se mitä olen pitkään arvellut. Netin irrallisuus ei ole huono, mutta jos irrallisuudelta odottaa selkesti jotain konkreettista, niin hulluilu alkaa siitä hetkestä, kun puurot ja vellit uhkaavat sekoittua pahasti.

Hiton pitkään menee näissä intuitiivisesti syntyneiden fakta-arvelujen perustelussa, jos nyt perustelu pitää paikkaansa. Onpahan yritelmä todentaa arvelua jotenkin.


Hulluttelu sopii, muttei hulluille.

(su 12.12.2010, 21:27:00)


Hullu saa varmaan olla, kunhan ei hulluile eikä esitä normaalia.

(ti 14.12.2010, 03:07:00)


Eli hulluus on asia, joka ei sovi olemassaolevaksi. Ohje voi olla sovellettavampi kuin osataan ajatella. Voidaan puhua hulluilusta erilaisten pelkojen takia, ja rilaista taustaa löytyy.

Netissä oleva voi hulluilla ja tietää mitä tekee, mutta netissä oleva normaaliutta odottava voi hulluilla, sanoipa netissä mitä vain, tai osallistuisipa miten vain, jos odotukset eivät ole kohdallaan.

Osa ihmisistä saa vapauden toteuttaa sitä, mitä pidetään outona. Vapauden täytyy perustua johonkin varteenotettavaan. Kun se ilmenee, niin ja voidaan olla varma hulluuttomuudesta, niin vaikkei varmuuden pohjaa tarkasti tiedäkkään, ei silti synny epäluottamusta.

Hyvät asiat rapaantuu. Kristinusko, usko politiikkaan, elinkeinoelämään, hallitseviin, vanhempiin, ... häviää, jos ko asiat alkavat irtaantua liikaa, ja irrallisuus alkaa näyttää tai tuntua (tarkemmin tiedostamatta) liian kaistapäiseltä. Kaistapäisyys tyhjänpäiväisin odotuksin ei ole ongelma, jos kyseenalaisuuksia ei oikein pääse syntymään kahjoilussa. Kai tätäkin ilmenee joskus, tosin en osaa nyt konkretisoida.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #70 : to 02.02.2017, 22:11:34 »

Oletko hullu vai nero?

Kysymystä ei esitetä tavalliselle ihmiselle, joka ei mene odotusten ja sallitun rajoilla. Jos olet selkeästi erilainen, ja erilaisuus on silmiinpistävää, eikä erilaisuus tuota arvoa, olet outo tai hullu. Jos suuntaat outoilun siihen, mikä on hyödylliseksi koettua, olet nero, ja outous saa olla olemassa, mikäli vain hyödylliseksi koettua. Jos on outo, niin hulluuden voi välttää sillä, että suuntaa outouden alueelle, joka koetaan tarpeelliseksi, tai jos onnistuu luomaan sellaista uutta, joka osoittautuu hyödylliseksi ja tarpeelliseksi. Puhutaan jopa luovuudesta, ja ehkä ihannoivaan sävyyn.

Outoilua tai omintakeisuutta esiintyy ihmisillä, jotka kaipaavat vapautta, ja ehkä yllättäen erityisen paljon myös rajoitteita samaan aikaan. Outoilutaipumuksen kanssa toimeentuleminen ei ole mitenkään läpihuutojuttu. Kanavoinnissa on tosiaan oltava tarkkana. Siitä kertoo se tietämys, että neron ja hullun raja on häilyvä. Oikeasti nero on hullu, eli oudokki, mutta sallittavaksi koettu tai sallittavaksi epäiltävissä oleva. Kyseessä ei ole (ehkä nykyäänkään) tulkinnat, joiden merkitys olisi vähäinen.

Hulluus voi huomiotaherättämättömämmin suuntautua asioihin, jotka yleisesti koetaan tarpeelliseksi, ja joissa monen unelmat voisi olla, jos vain jotain voisi toivoa itselle. Ihmiset haluavat rikkautta, menestystä, mainetta, kunniaa, tunnustusta, ... ja jos näissä pärjää, niin päällimmäiseksi ei tosiaan jää ehkä osin piilotettavissa oleva outoilupuoli, vaan saavutukset, tai ylipäätään saavutuskenttä, jolla kanavoidaan se vapauden ja luovuuden tarve, jota sisimmässä koetaan, mikä syy taustalla lieneekään motivaation nostajana.

Mielestäni Björn Wahlroos on esimerkki ainakin jonkin verran lahjakkaasta ihmisestä. Toteuttaa asioita aika vimosen päälle, ja alueella, joka on hyväksyttävyyden piiriin kuuluva, mutta samanaikaisesti sillä tavalla erikoinen, että tarjoutuu mahdollisuus käkättää taviksille. Ei taida olla vahinko, tosin hintaa joutuu tästä mieltymyksestä ehkä tilittelemään. Jotenkin tyypillistä. Talousnobelisti Hollström puhui myös lahjakkaista, ja heidän tarpeistaan pistää menemään.

Moni överityylinen haitaillisuus, arveluttavuus, tai jollain tapaa kohtuuttomuuden rajoille menevä venyminen voi olla sen takia tehty, että on vain löydettävä sopivuus sille toiminnalle, jonka kokee kivaksi ja kutsuvaksi, ja jolle voi yrittää omistautua kuten tarve. Kyltymättömyyksiä ja ahneutta vastaan voidaan joskus hyökätä eri syistä kun rajat paukkuvat, tosin nämä ahneustyypit ovat siitä hankalia, että näkevät höykkäyset rajoituksena eniten vapaudelle, ei niinkään sille, miten rajoja ylitetään, ja mitä ovat niiden seuraukset. Jos parempaa vapausaluetta ei ole, niin pakko puolustaa edes sitä, missä sitä on olemassa eniten, ja joskus jopa överyyden kautta osoittamalla omaa vapaudenkaipuuta. Tämä oli luettavissa mielestäni siitä, kun Maarit Tastula kysyi rikkauden kertymisestä yhä suurempaan kasvavaan köyhäillistöön nähden.

Outoilun rajoittaminen voi olla haitallista, ja vaikka sille olisi sopivia suuntia ja elämänalueita, niin outoilun motiivi on vapaudessa, ja tältä osin rajoitteisuus voi olla epäelämäksi koettua, ja ehkä hankalasti aisoihin laitettavissa olevaa. Osa outoilijoista on harmittomia taiteilijoita, tai elämäntapataiteilijoita. Osa ei oikein löydä selkeästi mahdollista kanavaa toteuttaa kahjoisuutttaan. Vahinko jos tarvitaan sellainen kenttä, jossa överiksimeno tulee perustarpeen esteeksi. Moni piirre on syntynyt aikojen saatossa, mutta aina ei ole kaikilla samoja keinoja tulla toimeen piirteidensä kanssa.

En ole ajatellut asiaa aiemmin ihan tällä tavoin. Liekkö miten paljon totta vai ei. Oudon ei tarvitse olla mitenkään nero tai kyvykäs, kunhan voi olla outo, ja kahjoilla sopivasti.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 5044
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #71 : su 05.02.2017, 22:59:06 »

Ei hulluus ole automaattisesti neroutta lähelläkään. Nerous tekee hulluttelun hyväksyttäväksi kyllä.
Hän on täällä tänään

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #72 : ti 07.02.2017, 19:23:35 »
Ei hulluus ole automaattisesti neroutta lähelläkään.


Vaikka olisi neroutta tässä tapauksessa, niin ei se yleensä tunnistuisi. Toisen oleelliseksi kokema elämänalue voi olla sellainen, jota ei laajasti jaeta. Jos vaikka on hullu, niin yleensä sanotaan, että jokin palikka puuttuu, mikä lienee aika osuvaa. Kun siihen hullun tilanteeseen soveltaa tämä mitä tahansa, niin koskaan ei soveltaminen tunnu tolkulliselta laajasti, ja jos näin kävisi, ei tämä nero oikeasti tekisi omasta lähtökohdastaan käsin mitään tolkukasta, vaikka siltä näyttäisikin. Hän olisi edelleen hullu, ja hullu myös itseään kohtaan.

Eläimet voidaan ajatella älykkäiksi helpommin, sillä niiltä ei odoteta suoritusten tietynlaisuutta, vaan älykkääksi katsotuttuja töitä on melkein pakko verrata eläimen omiiin pyrkimyksiin nähden.

Jo pelkkä henkisten ominaisuuksien mitattavuus lähtee siitä, että itse kunkin kokemat pyrkimykset ja tarpeet ilmenisivät jotenkin niin, että voitaisiin käyttää jotain samanlaista mittausasetelmaa kaikille. Sosiaalinen hyväksyttävyys ja sosiaalinen arvostus ovat kyllä mittareita, joita vasten kaikki voivat tulla arvioiduiksi, ja aktiivisesti myös yleensä tulevat.

Jos on sosiaalisia mittareita asioille, niin tietyissä ympäristöissä nämä ovat niitä, joita käytellään. Yksityisemmäksi koettavat asiat eivät ole tällä tavoin laajasti jaettavia, eikä niille voi myöntää tunnustettavuutta, eikä sen antaminen tosin perustuisi mihinkään.

Harvinaisuuteen liitetään monesti arvokasta. Uniikkius voi olla paljon arvokasta sen perusteella. Teema voi olla mielenkiintoinen, eipä ole tullut mietittyä. Nerous on jo sanana hyvin sosiaalisesti latautunut. Siltä osin saastuttava käsite.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #73 : ti 07.02.2017, 19:45:15 »

Mitä itseeni tulee, niin outous ja erilaisuus on teemana eräs toistuva. Liekkö miten monella, oikeammin. On foorumikin, nimeltä Outomaa. Miten sen elinkaari? Onko sama, mitä alkuaikoina, jolloin Aakkukin oli olemassa. En tiedä.

Mikä sitten outous-teemassa viehättää. Voisin epäillä, että jos on ongelmia itsensä kanssa, eikä koe voivansa olla omana itsenä, on jatkuvasti samassa tilanteessa kuin oikeammin outo, vaikka todellisuudessa ei vaan kestä olla näkyvämmin sitä, mitä on, eikä osoittautuisi viimein sen erikoisemmaksi kuin muut.

Hulluus ja outous, ja sen hakemiset voivat olla mahdollisuus toteuttaa jotain alueella, joka on muuten esteelliseksi koettu. Rooleja on, siis maskeja, erilaisina.

Kuinka moni sitten on oikeasti outo, vai onko outous yhteisöllinen ilmiö samoin kuin tavallisuus? Joitain asetelmia on yhteisöissä pysyvästi. Esim syrjäytyneet, koulukiusatut, pahistyyppiset, ... Jos näihin vaikeasti muutettaviin voidaan lyödä lusmuilu, ei vaikeasti suuntautunut saa kuin keppiä, josta asianomainen ei koe välttämättä saavansa nostavaa apua. MInäkuvan muuttamiset ja vahvoista selviytymiskeinoista luopuminen ovat niitä, jotka voivat olla haasteellisia, jos ylipäätään onnistuvat.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Juha

  • Vallitsevuudentutkija
  • Konkari
  • Viestejä: 10818
  • Tutkimuskohteena vallitseva todellisuus
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #74 : ti 07.02.2017, 20:29:43 »

Aiheeseen liittyy myös se, miksi yhdessärakentaminen voi olla vaikeaa yhteisövoimien takia.

Hahmotellessa ja rakennellessa tulee helposti erilaista sähläystä, ja vaikka yksityisestikin mokat harmittaisi, niin laajemmin ottaen niistä voi tulla hankalaksi koettuja, jolloin eteenpäinmenoon välttämättömästi kuuluvat virheet ovat selkeämmin esteellisyyttä aiheuttavia, jolloin puolestaan täytyy panostaa hyväksyttävyyteen, vaikka se toisi kankeutta, ja aiheuttaisi välittömästä tilanteesta irroittautumista. Rakentelu voi joskus vaatia lisäreagointia välittömästi pieniinkin askeliin.

Kaavat ovat keino suojautua erikoisuuksilta, ja ylläreiltä, joita välittömyydestä voi seurata, vaikkei ketään olisi sen hullummaksi katsottavissa. Maassa tulisi olla selkeä laki. Foorumilla hyvin ilmaistut kuviot, jne. Paitsi outoilu, niin myös rikkomukset voivat monesti olla raskasta koettavaa, mutta yllättäen taas sen outoilun takia. Sitä se sosiaalisen ihmisen hyväksynnän tarve tekee, jos on vaarassa, tai mennyt. Outoilu rikkomusten kautta on tosiaan hankala juttu, ja toisaalta rikkomus viittaa jo käytäntönä johonkin sosiaaliseen hyväksymättömyyteen, ei välttämättä suoranaisemmin aiheutuneeseen haittaan.

Outoilua rikkomusten kautta tarvitaan. Sekin on fakta, joten kaikki muutossuunnat eivät voi oikein olla seesteisesti koettuja, jos niitä hakevia askeleita edes uskalletaan ottaa.
Hahmotelmaa: http://jatkumo.net/index.php?action=profile;area=showposts;sa=messages;u=2
VTn pohjaa on tapahtuneessa, dokumentoidussa, koetussa, tuntemuksissa, arveluissa, ... ja myös näiden sijoittumisesta yleensäkin mahdolliseen, joka itsekkin samalla tarkentuu.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #75 : pe 17.02.2017, 12:51:31 »
Siinä newagerit ovat mestareita että kaikkinainen vittumaisuus ihmisessä onnistutaan vääntämään joksikin yypermahtavaksi henkisyydeksi. Milloin ollaan indigokiljukauloja ja milloin vanhoja sieluja.

http://www.kuudesaisti.net/meilta-ja-maailmalta/vanhat-sielut-rakastavat-toisin

1. Vanhat sielut ovat kotoilijoita, mikä tarkoittaa sitä, että he etsivät ihmistä jota ei haittaa viettää perjantai-iltaa kotona, kenties runoja lukien kynttilän valossa ja viiniä siemaillen.

2. Materia ei tee vaikutusta vanhoihin sieluihin, joten jos odotat kallista lahjaa, varaudu pitkään odotukseen. Vanha sielu todennäköisemmin kirjoittaa sinulle rakkauskirjeen.

3. Vanhat sielut ovat hyvi kommunikoimaan, ja kertovat, mitä tuntevat. He eivät pelaa, mitä suhteisiin tulee. Älä säikähdä heidän rehellisyyttään, sillä heidän tarkoitusperänsä ovat hyvät.

4. Vanhat sielut eivät tavallisesti harrasta yhden yön suhteisiin, sillä he luovat tunteellisen suhteen tapailemaansa ihmiseen. He kokevat asiat tavallista väkeä syvemmin, eivätkä avaudu kenelle tahansa.

5. Vanhat sielut katselevat elämää laajana kokonaisuutena. He eivät siis asetu parisuhteeseen, jos eivät näe siinä tulevaisuutta. He eivät tee asioita puntaroimatta.

6. Monilla vanhoilla sieluilla on vaikeuksia olla seurassa, sillä he tuntevat että heillä ei ole yhteistä muiden kanssa. Vanha sielu on kuitenkin vain ujo, eikä hiljaisuus tarkoita sitä, että he eivät pidä sinusta.

7. Vanhat sielut arvostavat mielipidettäsi, he ovat hyviä kuuntelijoita. He ovat ymmärtäväisiä ja hyviä näkemään asioita eri näkökulmista. Joten jos päädyt väittelyyn vanhan sielun kanssa, he yrittävät löytää ratkaisun sen sijaan että väittelevät tuntikausia kanssasi.

8. Vanhat sielut hakeutuvat seurustellessaan usein itseään vanhempien seuraan. Heidän on vaikea löytää ikäistään seuraa, joka ymmärtää heitä. 

9. Vanhat sielut eivät ole hyviä rentoutumaan, joten se vaatii hiukan houkuttelua. Heillä on taipumusta syvään vakavuuteen, joten muista olla kärsivällinen.

10. Vanhat sielut ovat herkkiä, joten katso mitä puhut heidän läheisyydessään. He ovat aina rehellisiä tunteistaan, mutta odottavat samaa myös sinulta. Jos he huomaavat, että et ole täysin rehellinen, he kokevat olonsa helposti petetyksi.

11. Vanhat sielut ovat luovia ja miettivät tarkasti etukäteen treffi-iltaa. Älä odota tavallista illallis- ja elokuvayhdistelmää, sillä vanha sielu varmistaa että illasta tulee ikimuistoinen.

12. Vanhoilla sieluilla on loistava intuitio, ja he osaavat heti sanoa, jos joku on pielessä. Älä yritä kätkeä tunteitasi heiltä, sillä siitä ei ole mitään hyötyä.

13. Vanhat sielut saattavat vaikuttaa pessimisteiltä, mutta he ovat vain realisteja. He pettyvät ihmiskuntaan jatkuvasti, joten voi olla hyvä että heillä on partneri joka muistuttaa heitä valoisistakin puolista.

14. Vaikka vanhat sielut nauttivat kotiajasta puolisoidensa kanssa, he myös tarvitsevat paljon omaa aikaa, joten älä loukkaannu jos puolisosi vaatii sitä.

15. Vaikka vanhan sielun kanssa seurustelu voi olla mutkikastakin, se on sen arvoista, sillä he ovat rakastavia, luotettavia ja ymmärtäväisiä.


Tämänkin listan lienee keksinyt joku jääräpäinen kääkkä joka tykkää ennemmin kykkiä kotona, mutta haluaa kykkiä siellä jonkun nuoren naikkosen kera. Kun tyttelille vähän lepertää siitä miten tyttö kaikessa itämaisen teen kittaamisen tavassaan (>J. Karjalaisen biisi) on niin henkistynyt että ja ikiwanha sielu, niin uskoohan tyttis ettei ikäistensä kanssa kannata touhuta, vaan ennemmin kannattaa ottaa se vanha ukko, että saa olla vertaisensa kanssa. Ja sitten kun se ukko on niin pihi ettei koskaan osta mitään, niin siihenkin löytyy aina henkiset syyt. Kireänä mäkättäminen on realismia ja pettymystä (no, tähän toki syyllistyn itsekin, hah).

Voin minä toki vanhan sielun itsekin ottaa, kunhan sen kroppa on korkeintaan saman ikäinen kuin omani.

Poissa Rampsi

  • Konkari
  • Viestejä: 1158
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #76 : pe 17.02.2017, 23:29:58 »
Me voimme ola varmoja siitä koska trump saa aSUURIA tekoja paramme asemaammw JUMALAN SILMÄIN ALLA!!!
Vopi vitti minkä teki Ruzlanas!!!

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #77 : su 19.02.2017, 14:21:17 »
Nero?

http://www.lifecoachcode.com/2017/02/16/15-year-old-develops-100-accurate-cancer-test/

Jack Andraka is a 15 year old boy from Crownsville, Maryland who watched a beloved family friend die of pancreatic cancer, and it was a traumatic experience for him. Rather than accept it as fact of life, he chose to become proactive and do something.

Jack realized that a significant part of the problem was a lack of early detection tests, so he decided to come up with a test to detect cancer in its earliest stages. And not just that he invented a better test, but he invented a test that has a 100 percent accuracy rate, and takes only 5 minutes!

Current testing methods are 60 years old, cost on average $800, and miss 30% of all pancreatic cancers.

The test Jack developed is:

– 168 times faster

– 26,000 times less expensive

– 400 times more sensitive than the current standard of detection

– He did his research using Google and Wikipedia as his primary research tools — online resources that are

– available to virtually anyone on the planet with an internet connection.

– The cost for his test: Three cents

Poissa ROOSTER

  • Konkari
  • Viestejä: 2361
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #78 : su 19.02.2017, 14:33:41 »
Nero?

http://www.lifecoachcode.com/2017/02/16/15-year-old-develops-100-accurate-cancer-test/

Jack Andraka is a 15 year old boy from Crownsville, Maryland who watched a beloved family friend die of pancreatic cancer, and it was a traumatic experience for him. Rather than accept it as fact of life, he chose to become proactive and do something.

Jack realized that a significant part of the problem was a lack of early detection tests, so he decided to come up with a test to detect cancer in its earliest stages. And not just that he invented a better test, but he invented a test that has a 100 percent accuracy rate, and takes only 5 minutes!

Current testing methods are 60 years old, cost on average $800, and miss 30% of all pancreatic cancers.

The test Jack developed is:

– 168 times faster

– 26,000 times less expensive

– 400 times more sensitive than the current standard of detection

– He did his research using Google and Wikipedia as his primary research tools — online resources that are

– available to virtually anyone on the planet with an internet connection.

– The cost for his test: Three cents


Tuntuu mahdottomalta. Vaikka testausmenetelmä olisikin tuollainen ja toimiva, niin sitä tuskin voitaisiin ottaa käyttöön. Niin suuri määrä ihmisiä sairastaa vähintään syövän esiasteita, että kaikkien testaaminen lähes yhtäaikaisesti  saisi terveydenhuollon  syöpähoitoihin massiiviset jonot ja kustannukset ampuisivat pilviin.

Lopputuloksena vain rikkaimmat saisivat hoitoa.
Yleinen mielipide on aina väärässä

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 16289
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #79 : su 19.02.2017, 14:39:57 »
Nero?

http://www.lifecoachcode.com/2017/02/16/15-year-old-develops-100-accurate-cancer-test/

Jack Andraka is a 15 year old boy from Crownsville, Maryland who watched a beloved family friend die of pancreatic cancer, and it was a traumatic experience for him. Rather than accept it as fact of life, he chose to become proactive and do something.

Jack realized that a significant part of the problem was a lack of early detection tests, so he decided to come up with a test to detect cancer in its earliest stages. And not just that he invented a better test, but he invented a test that has a 100 percent accuracy rate, and takes only 5 minutes!

Current testing methods are 60 years old, cost on average $800, and miss 30% of all pancreatic cancers.

The test Jack developed is:

– 168 times faster

– 26,000 times less expensive

– 400 times more sensitive than the current standard of detection

– He did his research using Google and Wikipedia as his primary research tools — online resources that are

– available to virtually anyone on the planet with an internet connection.

– The cost for his test: Three cents


Tuntuu mahdottomalta. Vaikka testausmenetelmä olisikin tuollainen ja toimiva, niin sitä tuskin voitaisiin ottaa käyttöön. Niin suuri määrä ihmisiä sairastaa vähintään syövän esiasteita, että kaikkien testaaminen lähes yhtäaikaisesti  saisi terveydenhuollon  syöpähoitoihin massiiviset jonot ja kustannukset ampuisivat pilviin.

Lopputuloksena vain rikkaimmat saisivat hoitoa.

Toisaalta käsittääkseni esmes apteekista saa ostettua materiaalia jonka avulla voi seurata virtsastaan jotain juttuja, esmes vaikka että paljonko sokeria on virtsassa? Kaikki ihmiset eivät tietenkään saa yhtäaikaa päähänsä että nytpä testaan virtsani. Mutta jos kenen tahansa onnistuu moisia välineitä kuitenkin halutessaan helposti saada käyvällä hinnalla, niin miksei sitten yhtähyvin vaikka syöpätesti. Ai niin, raskaus- ja ovulaatiotestitkin löytyy ihan reseptittä.