Kirjoittaja Aihe: Hulluus, nerous – poikkeavuus  (Luettu 10617 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9891
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #40 : to 18.02.2016, 08:31:01 »
...Ja sitten sivukommenttina, että vaikka kaikki nerot eivät ole samalla vajakkeja, niin monikin ihan vaan tavan vajakki kuvittelee olevansa nero. Sekään ei ole yllättävää.


Ei.

Neroja ja myös sen suuntaisia arvostetaan myös tavallisten ihmisten piirissä. Siis heitä, joille tuo nimike on jotenkin mahdolliseksi katsottu ja koettu tai jotain hiukan pienempää.

Vähemmän arvostetaan heitä, jotka ovat nerouden ylittäneet. Tarkoitan heitä, jotka ovat löytäneet todellisuuden ilman mitään nerousvaihetta.

Todellisuus on vain epävarma. Siihen yltää ehkä tunnemaailmaltaan jotenkin terve tmv, joka ei rakenna olemattoman varaan. Ei myöskään kiellä sitä, mikä on väliaikaisena. Yhteistä näille ei ole älykkyys, vaan ihan muut tekijät. Jokin kyky ja valmius erottaa muista.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 14205
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #41 : to 18.02.2016, 08:54:36 »
...Ja sitten sivukommenttina, että vaikka kaikki nerot eivät ole samalla vajakkeja, niin monikin ihan vaan tavan vajakki kuvittelee olevansa nero. Sekään ei ole yllättävää.


Ei.

Neroja ja myös sen suuntaisia arvostetaan myös tavallisten ihmisten piirissä. Siis heitä, joille tuo nimike on jotenkin mahdolliseksi katsottu ja koettu tai jotain hiukan pienempää.

Vähemmän arvostetaan heitä, jotka ovat nerouden ylittäneet. Tarkoitan heitä, jotka ovat löytäneet todellisuuden ilman mitään nerousvaihetta.

Todellisuus on vain epävarma. Siihen yltää ehkä tunnemaailmaltaan jotenkin terve tmv, joka ei rakenna olemattoman varaan. Ei myöskään kiellä sitä, mikä on väliaikaisena. Yhteistä näille ei ole älykkyys, vaan ihan muut tekijät. Jokin kyky ja valmius erottaa muista.
nerous on myös aikasidonnaista. Jotta siitä olisi mihinkään, sen täytyy osua sellaise historian hetkeen, että kyseinen taito on arvossaan ja käyttökelpoista. Jos huonosti käy, menee henki liiasta neroudesta.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9891
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #42 : to 18.02.2016, 09:01:23 »
nerous on myös aikasidonnaista. Jotta siitä olisi mihinkään, sen täytyy osua sellaise historian hetkeen, että kyseinen taito on arvossaan ja käyttökelpoista. Jos huonosti käy, menee henki liiasta neroudesta.


Taitaa olla usein sitä joukkoa, että riippumattomuus painaa, ei niinkään sidos sopivaksi katsottuun. Tämän takia nerous lienee katoavaista kuten sanot.

Neron ylikävelytaipumus antaa vapauksia, mutta ei tällaiset vapaudet mitään kivoja enää ole kellekään. Nerous selkeänä ja kytkeytymättömämpänä muuhun on tuomio. Ellei sitä ennen onnistu tekemään selvää muusta, jolloin tuomion kuittaus pitkittyy.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9891
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #43 : to 18.02.2016, 09:07:51 »

Totta puhuen, ... Tällä hetkellä ei uhkaksi tarvita edes neroja. Ajatteleva ihminen ja heidän jokin kokoonpano on jo olemassaolevana ja jotenki ilmenevänä helposti tällainen.

Nykykäsityksillä pystyy arvioimaan montaa menneeseen maailmaan liittyvää käsitystä, eikä vaikeaa todeta, että kyseessä on uskonnollisuuden kaltainen tila, joka säilyy enää sitkeän rummutuksen keinoin, tai jotenkin toisin.

Vapaus puskee, ja jarrukaan ei enää riitä, kun se jarru lisää kiihkoa muualle. Siinä on mennyt sukupolvi kannattajineen ja ratsastajineen hätää kärsimässä. Taistelu on ankaraa, ja sitä käydään kaikin keinoin. Kaikki ei ole suoraan mahdollista, mutta fiksusti rakennettuna kyllä.

Olen pahoillani, etten osaa konkretisoida kiistattomasti. Päätelmä liittyy olemassaolevan kaavan ennusteeseen ja arveluun sen paikkaansapitävyydestä tässä hetkessä.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7016
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #44 : to 18.02.2016, 12:06:10 »
Viisaus ei ole yksittäisen asian keksimisessä (löytämisessä) Newtonkin oli erittäin kekseliäs ja kehitti paljon tietoa luonnosta, silti hän oli *pöljä asenteiltaan ja uskoi kaikenlaista hömppää.

LOL. Vai että uskoi kaikenlaista hömppää. Viittaat varmaan Newtonin koko elämän kestävään alkemian harjoittamiseen? Entäpä jos onkin niin, että hän saikin sitä kautta keskeiset oivalluksensa? En väitä että näin olisi, mutta luultavasti asiat ovat yhteydessä toisiinsa. On aivan järjetöntä edes yrittää erottaa Newtonin meidän aikoihin säilyneitä hyväksyttyjä "ei-pöljiä" tutkimuksia siitä valtavasta massasta, jota hän pyöritteli koko elämänsä ajan.

Itse asiassa Newton on täydellinen esimerkki tässä yhteydessä. Isaac Newton, "viimeinen velho".


Et taida tietää Newtonin raamattuselityksiä.  Hän oli myös agressiivinen pyrokraatti asemansakin puolesta.

Niin mitä se nerous on, usein pelkkää neuroottista pakkoa.?

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7016
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #45 : to 18.02.2016, 12:10:39 »

Aa, haluat varata luomisen käsitteen Luojalle. Minä taas pidän uskonnollista Luojan käsitettä vääränä ja turhana.

Lujallahan se luominen on, luoja taas on luonto kaikkine siihen kuuluvine vuorovaikutuksineen.

Mitä on oleminen ilman olijaa, eli päättääkö ihminen mitä maailmassa tapahtuu, ilman luonnonvoimia. Hän voi kyllä käyttää niitä, jossain määrin hyväkseen, mutta sekin tapahtuu olemassaolevilla ehdoilla.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #46 : to 18.02.2016, 12:19:19 »
Viisaus ei ole yksittäisen asian keksimisessä (löytämisessä) Newtonkin oli erittäin kekseliäs ja kehitti paljon tietoa luonnosta, silti hän oli *pöljä asenteiltaan ja uskoi kaikenlaista hömppää.

LOL. Vai että uskoi kaikenlaista hömppää. Viittaat varmaan Newtonin koko elämän kestävään alkemian harjoittamiseen? Entäpä jos onkin niin, että hän saikin sitä kautta keskeiset oivalluksensa? En väitä että näin olisi, mutta luultavasti asiat ovat yhteydessä toisiinsa. On aivan järjetöntä edes yrittää erottaa Newtonin meidän aikoihin säilyneitä hyväksyttyjä "ei-pöljiä" tutkimuksia siitä valtavasta massasta, jota hän pyöritteli koko elämänsä ajan.

Itse asiassa Newton on täydellinen esimerkki tässä yhteydessä. Isaac Newton, "viimeinen velho".


Et taida tietää Newtonin raamattuselityksiä.  Hän oli myös agressiivinen pyrokraatti asemansakin puolesta.


No valista minua. Olen nimittäin siinä uskossa, että Newton oli areiolainen, eli eräänlainen uusplatonistinen harhaoppinen. Ihan mukiinmenevä harhaoppi sinänsä.

Se on kyllä totta, että hän oli aggressiivinen mulkku, mutta se lienee ihan tyypillistä tuollaisille erakoille.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7016
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #47 : to 18.02.2016, 12:32:49 »
Viisaus ei ole yksittäisen asian keksimisessä (löytämisessä) Newtonkin oli erittäin kekseliäs ja kehitti paljon tietoa luonnosta, silti hän oli *pöljä asenteiltaan ja uskoi kaikenlaista hömppää.

LOL. Vai että uskoi kaikenlaista hömppää. Viittaat varmaan Newtonin koko elämän kestävään alkemian harjoittamiseen? Entäpä jos onkin niin, että hän saikin sitä kautta keskeiset oivalluksensa? En väitä että näin olisi, mutta luultavasti asiat ovat yhteydessä toisiinsa. On aivan järjetöntä edes yrittää erottaa Newtonin meidän aikoihin säilyneitä hyväksyttyjä "ei-pöljiä" tutkimuksia siitä valtavasta massasta, jota hän pyöritteli koko elämänsä ajan.

Itse asiassa Newton on täydellinen esimerkki tässä yhteydessä. Isaac Newton, "viimeinen velho".


Et taida tietää Newtonin raamattuselityksiä.  Hän oli myös agressiivinen pyrokraatti asemansakin puolesta.


No valista minua. Olen nimittäin siinä uskossa, että Newton oli areiolainen, eli eräänlainen uusplatonistinen harhaoppinen. Ihan mukiinmenevä harhaoppi sinänsä.

Se on kyllä totta, että hän oli aggressiivinen mulkku, mutta se lienee ihan tyypillistä tuollaisille erakoille.

Hänen raamattuselityksensä on turhan suuri teos tässä selitettäväksi, sanonpahan vaan, ettei se kovin nerokkaalta vaikuta.

Kaipa nuo julkaisut jostain löytyvät (ehkä kirjastoista, tai muista tutkimuksista)  Jos mielenkiintoa riittää.


Kun neroudesta on tässä puhuttu, väitän sen edelleen olevan suurimmalta osaltaltaan pakkomielteistä (neuroottista) uteliaisuutta ja sitä kautta uusien oivallausten löytämistä.

Kuten aiemmin mainitsin, en oleta mitään neroja olevankaan, vaan kylläkin erilaisia luontaisia taitoja omaavia ihmisiä jotka myös kovalla työllä lisäävät omaa tietämystään. (osaamistaan)

Onhan niitä fiksujakin neroja, ehkä faradey on yksi, ainakin mitä nyt satun tietämään hänen elämästään.


Newton etsi salakieltä raamatusta, eräänlaista piilosanomaa koodistoa, no hänhän oli matemaattinen *nero, joten kaipa sai siitä jotain mielihyvää.
« Viimeksi muokattu: to 18.02.2016, 12:55:32 kirjoittanut Faustinen »

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8829
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #48 : to 18.02.2016, 14:42:19 »
Yhtenä esimerkkinä kuriositeeteista voisi mainita etelä-korealaisen neron, Kim Ung-Yongin (wisdomresearch.org). Osasi jo pienenä neljää eri kieltä, opiskeli yliopistolla matematiikkaa kolmevuotiaana, meni NASA:lle hommiin kahdeksanvuotiaana (Kerpele, palkkaavat lapsityöntekijöitä!). Korkein tähän mennessä keltään luotettavasti mitattu äo, pistemäärällä 210.

Palasi takaisin Etelä-Koreaan (Vuodet Yhdysvalloissa olivat todella yksinäisiä), jossa töissä ihan tavallisena keskiportaan johtajana. Sikäläiset lehdet tituleerasivat häntä "epäonnistuneeksi" neroksi. Olen artikkelin kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kaikkea muuta, kuin epäonnistunut:

"Instead of choosing glory or power, he chose peace and quiet. In doing so, he followed a tradition of other great men, such as Cincinnatus and George Washington, who quit while they were ahead instead of overextending themselves. For that, I respect Mr. Kim".

Ei kaikkia huvita mennä siihen oravanpyörään, todella rankkaan kilpailuun saati "julkkisnerouteen", vaikka kykyjensä puolesta varmasti pärjäisikin. Voi valita ihan vain sen leppoisamman ja rauhalllisemman elämän.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

socrates

  • Vieras
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #49 : to 18.02.2016, 14:56:03 »
Monet shakkimestarit ovat olleet aika veijareita. Fischer, Kortšnoi, Aljechin jne. Nykyiset huiput tosin enää harvemmin kovin paljon sekoilevat.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8829
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #50 : to 18.02.2016, 15:30:02 »
Sattuneesta syystä olen ollut pari kertaa maailmanluokan shakkiturnauksissa, yleisön ominaisuudessa. Niissä kyllä näkee senkin, että monella osallistujalla ei mitään muuta elämässään olekaan: muuten henkisesti ja/tai fyysisesti pahoin rampautuneita. Shakki on kyllä hyvä henkireikä, eipä sillä.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

socrates

  • Vieras
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #51 : to 18.02.2016, 15:53:30 »
Joo, kilpahakkiympyröissä tuli aikoinaan pyörittyä ja äijiä kiinnosti vain shakki ja olut. Baariin mentiin paikkoihin, missä oli pelilaudat eikä näkynyt naisenpuolikastakaan.

hibiscus

  • Vieras
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #52 : to 18.02.2016, 16:08:03 »
Sattuneesta syystä olen ollut pari kertaa maailmanluokan shakkiturnauksissa, yleisön ominaisuudessa. Niissä kyllä näkee senkin, että monella osallistujalla ei mitään muuta elämässään olekaan: muuten henkisesti ja/tai fyysisesti pahoin rampautuneita. Shakki on kyllä hyvä henkireikä, eipä sillä.

Mitäpä sinä et olisi tehnyt? Uskokoon sinun juttujasi, ketä huvittaa. Shakki on hieno peli. Norjalainen Magnus Carlsen oli shakin suurmestari jo 13-vuotiaana. Nyt hän on ollut shakin maailmanmestari jo muutaman vuoden nuoresta iästään huolimatta.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8829
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #53 : to 18.02.2016, 16:27:30 »
Mitäpä sinä et olisi tehnyt?
Tätä mä joskus itsekin olen välillä ihmetellyt! :)
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4836
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #54 : pe 19.02.2016, 02:53:11 »

Aa, haluat varata luomisen käsitteen Luojalle. Minä taas pidän uskonnollista Luojan käsitettä vääränä ja turhana.

Lujallahan se luominen on, luoja taas on luonto kaikkine siihen kuuluvine vuorovaikutuksineen.

Mitä on oleminen ilman olijaa, eli päättääkö ihminen mitä maailmassa tapahtuu, ilman luonnonvoimia. Hän voi kyllä käyttää niitä, jossain määrin hyväkseen, mutta sekin tapahtuu olemassaolevilla ehdoilla.
Jep. Tyhjästä nyhjäiseminen ei ole luovuutta ja suorastaan neroutta vaan huijausta.

"Alussa oli sana ja sana oli Jumalan tykönä" on taas näyttänyt hedelmättömyytensä.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9891
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #55 : pe 19.02.2016, 03:43:32 »
Kun neroudesta on tässä puhuttu, väitän sen edelleen olevan suurimmalta osaltaltaan pakkomielteistä (neuroottista) uteliaisuutta ja sitä kautta uusien oivallausten löytämistä.


Ajattelen samoin, tosin en osaa perustella. Tässä eräs hassu runomuotoinen ajatelma vuosien takaa:

Oksan taittaa,
pesän oivan laittaa.
Mennen tullen rakentaa,
osaset sopivat asentaa.

Tuoko muka nero?
Ei ole kumma juttu.
Mikä on se ero,
tuohan on kuin meidän tuttu.

Nero panee likoon kaiken,
energian, elämänsä.
Hän on se ken,
uhraa työlle henkensä.

Mikä onkaan tarkoitus,
kaiken urakoinnin?
Sepä tässä arvoitus,
hetki pienen pakinoinnin.

En pidättele,
kakistan ulos.
Ota ote, hengittele,
kuunteleppa tulos!

Alkuun umpisuossa,
solmut auki sävelti.
Vetelässä maassa tuossa,
yhä se vaan rävelti.

Miten saada takaisin,
joukkoon ihmisten?
Tiedon heti jakaisin,
kivestä viisasten.

Se on neron luomus,
lopultakin pelkkä teko.
Makaa alla kuomus,
kerran oli elämästä seko.

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9891
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #56 : pe 19.02.2016, 04:40:14 »
Kuten aiemmin mainitsin, en oleta mitään neroja olevankaan, vaan kylläkin erilaisia luontaisia taitoja omaavia ihmisiä jotka myös kovalla työllä lisäävät omaa tietämystään. (osaamistaan)


Luontaisia taitoja taitaa olla ihmisillä eri lailla. Jotain alkurakennetta, jolla on palvelevaa merkitystä. Mitä enemmän ihmisestä poikkeavia, sen valmiimpia ovat nuo rakenteet, ja sen valmiimpia ollaan valmiin varassa hyppäämään elämään. Ihmisen itsensäisen elämän vaihe on pitemmän alkuvalmistautumisen takana, jos siitä täydellistä itsenäisyydestä edes voidaan puhua missään vaiheessa jos ihmisyksilöä verrataan muihin eläinyksilöihin.

Ajattelen älykkyydestä eri lailla kuin tavallisesti. Näkyy yossa. Ihmisen suurinta vahvuutta kuvaa enemmän monipuolinen sopeutuvuusvalmius kuin tietty yksittäinen vahvuus. Älykkyys on vahvuutena hyvin yksipuolinen ja kapeuttava. Tulee mieleen kirahvin korkeus, gepardin nopeus, dinojen massiivisuus, ...

Sopeutumiskyky olisi ihmisen valtti. Siis oppimis- ja omaksumis-valmius. Varmuutta ei ole valmiudessa paljoa, ja valmiudettoman ainoa ajautuma ilman sopivaa tukea on turvattomuus ja invaliditeetti, jos avointa tilannetta ei viedä kohden mitään rakentavampaa tärkeinä kasvuvaiheina. Vain alkuvaiheen oppiminen ja tilannesopeutuminen kasaa kohden jotain, minkä varassa voi ruveta jotenkin pärjäämään. Valmisrakenteisuudelle vastakkainen keskeneräisyys ja avoinperustainen lähtö mahdollistaa erilaiseen sopeutumista, mutta hinta on tietysti kova.

Älykkyys on nopeutta, joka on pois geneerisyydestä. Älykkyysrakenteet takaavat nopeaa kykypohjaa, mutta tuloksena on kapeampi sovellusalue. Valmisrakenteisemmasta poikkeavat, enemmän saavutusten kautta rakentuvat ja rakennettavat kyvyt takaavat kyvykkyyttä toisella tapaa. Mitä enemmän kyvykkyys pohjautuu valmiille, sitä vähemmän rakenteessa on vapautta hakeutua kohden jotain ympäristön enemmän vaatimaa.

Fyysisten valmiuksien osalta sopeutumat ovat enemmän fiksattua, vaikka yksilö syntyisi erilaisiin ympäristöihin. Jos joku perussuomalainen syntyy vaikka savannille, sademetsään tai jäiden keskelle, ei hänen fyysiset omainaisuudet ole kovin muovautumisvalmiita niin, että valkosuomalaisesta olisi niin hyvin eskimoksi tai aavikon tasankolaiseksi. Henkisten ominaisuuksien puolesta välkkiyttä ympäristön vaatimiin puitteisiin rakentumiseen on paljon enemmän.

Syytä nähdä, että valmisrakenteisempi on pois tarkemmalta ympäristösopeutumiselta. Vain aivot takaavat tilannekohtaista muovautumista, eikä kroppa muilta osin ole yhtä paljon muovautumisvalmis kaikkiin ympäristöihin nähden, joihin voidaan tipahtaa.

Kun aivot ovat hyvin sopeutumavalmiit etenkin muulla kuin henkisesti valmisrakenteisemmalla, niin tähän voidaan myös tarttua niin, että jos aivojen on sopeuduttava monipuolisempaan ympäristöön, ne rakentuvat siihen nähden, tai tätä ääritapausta vastakkaisesti henkinen rakenne yksinkertaisen ympäristön suhteen voi tarkoittaa hyvin eriytymätöntä aivorakennetta.

Jos on aivojen puolesta avointa muovautumisvalmiutta paljon, voi kaiken avoimuuden käyttää rakentumisen jalostukseen tilannekohtaisesti. Tämä tarkoittaa tilannekohtaisempaa kykyisyyttä nimettäköön sitä joksikin älykkyydeksi tai jotenkin, erona vaikka valmiskyvyisä. Itse inhoan mitään merkitseviä sanoja, tai sanoja, joilla ei ole kunnon sovellettavuusarvoa, tai pahimmassa tapauksessa lähinnä jotain kiistanalaisuutta sisälläpitävää.

Henkisesti valmiskykyisempi (HVK) on sopeutumisnopea ja samalla sopeutumisrajoitteisempi kuin henkisesti hakeutumiskykyisempi (HHK). HVK ei hyödy erilaisesta ympäristöerilaisuudesta, vaan on olemisympäristöön nähden vaativampi, ja jos saa tyypilleen sopivaa ympäristöä, on siihen nähden nopeasti passeli. HHK puolestaan jää tumpeloksi jos ympäristö ei muovaa häntä mihinkään. Valmiuksia erilaisiin lähtöihin on, mutta jos oikein mihinkään ei tarvitse rakentua, jää rakenteita rakentumatta.

HVK on automaattisemmin henkisesti rakenteinen, HHK voi olla rakentumisen puolesta höttöä tai tyhjää täysi. HVK on determinoidumpi, mitä se deteminoituma sitten missäkin tapauksessa merkitsee. HHK on avoin rakentumaan, ja avoimuus rakentumisessa tarkoittaa ympäristövalmiutta, ja jos ympäristöön sopeutuma on hassu, on HHKn henkinen rakenne ehkä hyvin vietävissä kohden hassua suuntaa. HVK on erilaisuuden keskuudessa stressiherkkä. HHK puolestaan ympäristökykyisempänä samalla vinoutumavalmiimpi erilaisiin eksotiikkoihin nähden.

HVK ja HHK ovat minulle kuvauksina vanhastaan tuttuja arveluja jostain olemassaoloa kuvaavasta. Nyt kirjoitin tästä puolesta esikertaa kattavammin. Jako ihmisyksilöiden kohdalla on minusta jotenkin nähtävissä. Vielä selkeämpää on jako luomakunnassa eri lajien välilä. Lajina ihminen on kuuluu selkeästi HHK-ryhmään, ja siis sen kärkeen. Jotkin delfiinilajit taitavat yltää lähellä ihmistä tässä suhteessa, tai jopa pitemmälle. En tiedä.

Jos selkeää kykyisyyttä on, kuten esim neroksi katsotuilla, niin nero eri lailla toteutuneena on erilainen. Tuntumani on, että Einstein kuului ryhmään HHK. Bobby Fischer shakkinerona ehkä ryhmään HVK. Länsimaiset luonnontutkijat ovat ryhmänä enemmän HVKta, ja humanistisemmin suuntautuneet enemmän tyyppiä HHK. Einstein oli tiedemiestyyppinä erilaisuus. Vastaavia erilaisuuksia HVK-muodossa voi olla humanismipuolella. En tiedä asiasta mitään, mutta tässä oleva jaottelunäkemys kertoo olemassaolon mahdollisuudesta. Aasia on kulttuurina enemmän ryhmää HHK muistuttava, ja länsi HVKta.

EO jaottelua voi nähdä helposti eri ammattiryhmissä, ... Muunkilaista merkittävää luokitelmaa voi löytyä ihmisiin ja eläimiin liittyen.
« Viimeksi muokattu: pe 19.02.2016, 04:41:48 kirjoittanut Juha »

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #57 : pe 19.02.2016, 04:46:16 »
Hänen raamattuselityksensä on turhan suuri teos tässä selitettäväksi, sanonpahan vaan, ettei se kovin nerokkaalta vaikuta.

Kaipa nuo julkaisut jostain löytyvät (ehkä kirjastoista, tai muista tutkimuksista)  Jos mielenkiintoa riittää.

Hyvin tunnut tuntevan Newtonin teologista ajattelua kun vaikka et edes tiedä mistä tuo "liian suuri teos" löytyy. Ehkä kirjastosta, ehkä ei. Jos kiinnostaa.

Varmaankin on niin että Newtonillakin oli paljon mielenkiinnon kohteita, jotka eivät oikein osuneet hänen ydinosaamisensa alueelle ("Insinööri tietää kaiken"), mutta ei tuollaista yliolkaista heittelyä viitsi kukaan lukea. Varsinkaan nimimerkiltä, jota ei edes kiinnosta filosofia ja teologia alkuunkaan.

1600-luvun ihmisen, vaikkakin kuinka neron, ajatuksilla ei ole paljonkaan yhteistä meidän aikamme kanssa. Jos yrittää arvioida Newtonin elämäntyön (siis sen kaiken muun paitsi ne pari hassua kaavaa jota edelleenkin opetetaan kouluissa) laatua jotenkin nykypäivän maailmankuvan perusteella, se on vähän sama kuin sanoisi että J.S.Bach on todella paskaa räppiä.

Ja siis vielä yleisellä tasolla sanon omana henkilökohtaisena mielipiteenäni, että jos suurmies (kuten Newton) sanoo jotakin, suhtaudun siihen aina äärimmäisellä vakavuudella. Jos ihminen ei ole jonkinlainen savant, hänellä luultavasti on painavaa sanottavaa monessakin asiassa. Monesti ajtellaan niin, että joku matemaattinen nero saattaa olla aivan surkea vaikkapa sosiaalisilta taidoiltaan (mikä ei siis edes pidä paikkaansa Newtonin kohdalla, ei hän ollut sosiaalisesti osaamaton, vaan tarkoituksellisen mulkvisti). Jotenkin se tuntuu luontevalta, että tekniset taidot ja ihmissuhdetaidot eivät ihan aina kohtaa samassa ihmisessä jne. Mutta kun nyt ei ole edes puhe siitä. Vielä 1600-luvulla teologia oli aivan erilaisessa asemassa muiden tieteiden joukossa. Ei ehkä enää se "tieteiden kuningatar", mutta aika erottamaton osa ajattelua kuitenkin. Tämä artikkeli valottaa hyvin sitä mielenmaisemaa: Blaise Pascal - kukkaanpuhkeamaton nero

Paikalla Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9891
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #58 : pe 19.02.2016, 05:08:13 »
1600-luvun ihmisen, vaikkakin kuinka neron, ajatuksilla ei ole paljonkaan yhteistä meidän aikamme kanssa. Jos yrittää arvioida Newtonin elämäntyön (siis sen kaiken muun paitsi ne pari hassua kaavaa jota edelleenkin opetetaan kouluissa) laatua jotenkin nykypäivän maailmankuvan perusteella, se on vähän sama kuin sanoisi että J.S.Bach on todella paskaa räppiä.


Erittäin hyvin sanottu.

Vertailun vaikeutta korostaisin paljon lisää. Esim älykkyys voi olla paljon omaryhmäinen käsite, ja hyvin tilannesidonnainen samalla. Samoin luovuus, josta Jaska viritti hyvin kannatusryhmäskeistä tulkintaa. Rakkaus ja tunteet yritetään nähdä jotenkin kaikille samalla tavoin kuuluvaksi, eli joissain kohdissa ryhmäkeskeisyys ei näy niin paljoa. Mielenkiintoista olisi kartoittaa ne alueet, joissa ryhmäkeskeisyyspaine ja sen toteutuma on tapissa.

Ihmisten tilannkohtaisuus on tärkeä. Tämän vuoksi irralliset jutut eivät kerro mitään ilman linkkiä sanojaan, eikä yleishöpinä liity välttämättä enää kunnolla kehenkään. Yksioikoisen vertailun hulluttelumahdollisuus lisääntyy kun poikkeamme aikalaisistamme. Aikojakin vertaillaan lähinnä hullutellen, jne. Mitäpäs tuosta, kunhan tällainen tiedetään. Hullu on se, joka on hulluutensa vietävissä.

Täytyy sanoa, etten omiin näkemysrakenteluihin saa mitään apua mm seuraavisa käsiteistä: älykkyys, luovuus, nerous, ... Noiden pohjalta syntyy mielestäni täysin sekapäistä kieputtelua, jos tavoitteena on yhtään tarkempaa tai tarkempaan pyrkivää. Jos asioista ei ymmärrä kertoa, ei sanat tuo mitään lisäarvoa ymmärrys- ja välittämispuolelle. Joten mm eka kappale tästä viestistä on ilmaisemanani höpsö.

Onko mahdollista yrittää rakentaa näkemyksiä näissä käsittelyissä sössimättä ja vaikeuttamatta liikaa jatkomahdollisuuksia erilaisilla sotkeentumisilla? Jos ovat käsitteet ja sanat joskus käytännössä melko rakennuskelvottomia, niin samoin on arveluttavaa tuoda vankan oloiseksi tarkoitettua antia tunnustetustakin osaajasta, josta ei voi aina tietää paljoa.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #59 : pe 19.02.2016, 06:47:08 »
Täytyy sanoa, etten omiin näkemysrakenteluihin saa mitään apua mm seuraavisa käsiteistä: älykkyys, luovuus, nerous, ... Noiden pohjalta syntyy mielestäni täysin sekapäistä kieputtelua, jos tavoitteena on yhtään tarkempaa tai tarkempaan pyrkivää. Jos asioista ei ymmärrä kertoa, ei sanat tuo mitään lisäarvoa ymmärrys- ja välittämispuolelle.

Se on kyllä totta, että on aika turhaa yrittää arvottaa jotenkin sellaista josta ei mitään tiedä. Mutta onko sitten älykkyydelle, luovuudelle, neroudelle jne. jotakin objektiivista mittaria? Jos nyt jatketaan Newtonista, niin tietysti eräs objektiivinen asia on tietynlainen ajattomuus. Newtonin lait, differentiaalilaskenta jne. ovat ajan saatossa todennettuja, kestäviä työkaluja. Mutta voiko henkilöä sanoa neroksi vaikka hän ei onnistuisi tuottamaan mitään näin merkitsevää? Mielestäni on olemassa eräs melko objektiivinen mittari: kaikki suuret ajattelijat ovat äärimmäisen tuotteliaita. Siis ihan mitattuna vaikkapa kirjoitettuna tekstinä, mutta myös muutenkin. Eivät he ole laiskanpulskeita elämästä nautiskelijoita, vaan pikemminkin kuin riivattuja.

Jostakin syystä näen tällaisen nerouden ja erityislahjakkuuden synkkänä, negatiivisena asiana. En missään tapauksessa pysty hyväksymään sellaista neroutta, joka ei jollakin tavalla olisi totaalista, kaikennielevää elämäntuskaa. Tästä syystä minun on vähän vaikea käsitellä Jaskan esilletuomaa Feynmanin lupsakkaa seuramiehen imagoa. Sen täytyy olla vain yksi ulottuvuus, jota nyt jostakin syystä halutaan korostaa. Näkisin, että neroudessa on aina tällainen pimeä puoli, joka lähes poikkeuksetta lähtentelee psykoosia. Sellainen nero, joka leppoisasti vain hoitelee puutarhaansa on ihan kiva fantasia. Ehkä sellaisia on, mutta jotenkin tuntuu siltä, että he ehkä eivät sitten ole vielä menneet syntyjen syvien äärelle, ehkä ihan viisaastikin. Huomautan, että tämä on vain ja ainoastaan oma subjektiivinen näkemykseni.

Tuota omaa näkemystäni tukee ihan sattumalta löytämäni Professori Heikki Sepän teoria luovuudesta: Luovuus on pitkäaikaisen stressin seuraus. Se liittyy aivosolujen, nimenomaan niin sanottujen peilisolujen tuhoutumiseen sikiövaiheessa.