Kirjoittaja Aihe: Hulluus, nerous – poikkeavuus  (Luettu 8959 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4679
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #20 : ti 16.02.2016, 16:03:14 »
Katsoisin, että tuo suhdeluku lahjakkuuden osalta on kuitenkin hieman suurempi, kuin tuo mainittu prosentti.
On tunnettu sitaatti Edisonilta: Genius is one percent inspiration, ninety nine percent perspiration.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 415
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #21 : ti 16.02.2016, 16:50:21 »
Totta kai kun lahjakkuus kytkeytyy nerouteen, se vaatii yleensä myös kovaa työtä, vaivannäköä, sekä muutakin panostamista, että lopputulos on jotain muuta kuin tavanomaista näpertelyä. Tähän kun luetaan vielä innovatiivisuus, sekä omalaatuinen kekseliäisyys, niin yhtälö on lähes täydellisen toimiva. Mutta näkisin kuitenkin, että lahjakkuuden osuutta ei voi tässäkään tapauksessa väheksyä. Se on monessakin tapauksessa jopa merkittävämpi osa neroutta kuin voisi äkkisältään olettaa. 

Klassiset streotypiat ahtaissa kammioissa työskentelevistä neroista; jotka keksivät huikeita ideoita, lähes hullulta vaikuttavien kokeilujen kautta, ovat kuitenkin jo nykyisin aika harvinaisia tapauksia. Pikemminkin myytti hullusta nerosta elää sitkeästi keskuudessamme, juuri näiden tunnettujen tiedemiesten, tai keksijöiden elämäntarinoiden myötä. Vaikka kuten jo tulikin todettu; kyllä heilläkin on ollut omat heikkoutensa, vajavaisuutensa, jotka ovat todistaneet heidän olevan inhimillisiä ihmisiä, kaikkine puutteineenkin. 
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #22 : ke 17.02.2016, 08:45:12 »
Oletan, että luovalla ja poikkeavalla ihmisellä on luontainen kyky nähdä asioita erilaisista näkökulmista kuin normaaleilla ihmisillä.

Näin tuntus olevan.

Muuten luovuuden ja poikkeavuuden suhteesta... Entä jos jos luovuus on sama kuin näkökulmavalmius? Luova ihminen poikkeasi vähemmän luovasta vain sillä, että hän kykenee tarkastelemaan ja kokemaan (tiettyjä) asioita useammasta vinkkelistä.

Luovuuden mystisyys olisi noin muotoillen poispyyhittyä. Näkökulmavalmius on jo muotoiluna sellainen, johon voi tarttua. Jos se merkkaa samaa kuin luovuus, niin luovuutta on mahdollisempaa saada lisää sinne, mistä sitä koetaan puuttuvan.

Tuli mieleen tämä:  http://jatkumo.net/index.php?topic=929.msg41422#msg41422. Erityisesti se proceduuri, jossa jotain työstettävää hiotaan uudella kertyneellä näkökulmalla. Kun työstettävään saadaan uusi liittymä, voi työstettävää nakertaa lisää kohden jotain parempaa, mikäli työstökohdetta tarvisee rukkailla toiseen uskoon. Näkökulma, eli työstövalmius olisi vähimmäivaatimus, eli jokin tatsi siihen mihin ehkä ryhtyy.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #23 : ke 17.02.2016, 09:00:18 »
Eli mitään neroutta ei ylipäätään ole olemassakaan.


Jos jotain voi kartuttaa, esim tietoa, taitoa, kykyä,.. niin tällaisen etenemisen avuksi ei käy mikä rakennelma tahansa. Tarvitaan näkemystä, jonka avulla voidaan tarttua niihin tekijöihin, jotka edistävät jotain tavoiteltua.

Nero, hullu, fiksu, luova, ... sanoina tarjoavat tarttumapintaa, mutta tuskin esim taidoissa ja kyvyissä etenemiseen, ellei sitten kuulu sillä hetkellä sanojen puolesta siihen ryhmään, josta katsoen sanoilla on ihmistä tukeva merkitys, ja tukea todellakin tarvitaan, ja tuesta on hyötyä. Kaikki nämä vähintään arveluttavia usein.

Nero-sanoja, jne, voidaan tarvita, vaikka näiden sanojen kohdetta ei olisi selkeästi olemassa. Reaalimaailmaksi katsottavasta osuudesta muodostuu tarkastelijalle tiettyjä kuvioita, eikä näitä kannata pitää halpa-arvoisina. Kuvioita voi myös nimetä. Siinä kun kuviohahmo on yhteisesti havaittavaa, voi kuvioon ja kuviokäsitteeseen liittyä enemmän yhteistä.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #24 : ke 17.02.2016, 09:13:58 »
Tavallisimmin neron esimerkkinä käytettyjä on Albert Einstein. Hän samoin kuin toinen 1900-luvun suuria fyysikoita Richard Feynman oli myös suuri pilailija.


Selkeästi säväyttäviä heppuja, kun lukenut jotain tarinaa näistä.

Väistämättä tulee mieleen myös entinen foorumijäsen, Pensador. Paneutuvuus on tässä yhteistä, jonka aistin Pensadorista. Tapaus oli sillä tavoin elävä, että jäi vaikutelma siitä, että hän pystyisi omistautumaan lähes mille vain. Se tarve. En tiedä, huomasiko moni.

Paneutumisen suuntautuminen oli Einsteinilla hiukan erilaisempi kuin Feynman:lla. Mitä itse käsitän.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6583
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #25 : ke 17.02.2016, 11:34:16 »
Totta kai kun lahjakkuus kytkeytyy nerouteen, se vaatii yleensä myös kovaa työtä, vaivannäköä, sekä muutakin panostamista, että lopputulos on jotain muuta kuin tavanomaista näpertelyä. Tähän kun luetaan vielä innovatiivisuus, sekä omalaatuinen kekseliäisyys, niin yhtälö on lähes täydellisen toimiva. Mutta näkisin kuitenkin, että lahjakkuuden osuutta ei voi tässäkään tapauksessa väheksyä. Se on monessakin tapauksessa jopa merkittävämpi osa neroutta kuin voisi äkkisältään olettaa. 

Klassiset streotypiat ahtaissa kammioissa työskentelevistä neroista; jotka keksivät huikeita ideoita, lähes hullulta vaikuttavien kokeilujen kautta, ovat kuitenkin jo nykyisin aika harvinaisia tapauksia. Pikemminkin myytti hullusta nerosta elää sitkeästi keskuudessamme, juuri näiden tunnettujen tiedemiesten, tai keksijöiden elämäntarinoiden myötä. Vaikka kuten jo tulikin todettu; kyllä heilläkin on ollut omat heikkoutensa, vajavaisuutensa, jotka ovat todistaneet heidän olevan inhimillisiä ihmisiä, kaikkine puutteineenkin.


Onhan niitä lajakkaita ja taitavia ihmisiä eri aloilla. Usein heitä kutsutaan neroiksi.

Silti matemaattiset nerot, voivat usein olla lähes autistisia. Musiikin nerot ovat myös oman alansa taitureita, kuten toivo kärki joka kuuli (hahmotti)musiikin kirjoittaessaan nuotteja, eikä hänen tarvinnut soittaa niitä itselleen erikseen. Ei edes tarkistaakseen miltä ne kuullostavat.


Taipumuksia on kaikenlaisia, jos niitä pitää neroutena, on se silloin vain sen sanan käyttöä määrätyllä tavalla.

Sisäinen paine tai pakko ratkaista ongelmia on sen tiedon sanelemaa jota omaksutaan ja saatetaan loogiseen järjestykseen.
Aivot toimiakseen hyvin vaativat järjestystä ja ne pyrkivät siihen automaattisesti, aivokemian palkitsemisjärjestelmän kautta.

Ratkaistu ongelma tuo suurta tyydytyksen tunnetta.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 415
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #26 : ke 17.02.2016, 12:40:56 »
Kyllähän neroutta on varsin monenlaista. Monilla ihmisillä on erityislaatuisia kykyjä & taitoja, mutta voidaanko heitä kaikkia kutsua neroiksi, niin siinä mennään jo tämän käsitteen myötä harmaalle alueelle. Siksi onkin hyvä pohtia sitä, mistä tämä määritelmä koostuu, tai mitä se pääpiirteittäin sisältää. Sitä kun ei voi niputtaa minkään yhden määritteen sisään. Vaikka erityislahjakkuuden voi jotenkin ihmisestä tunnistaa, niin sen kehittyminen huippuosaajaksi vaatii erityistä kykyprofiilia.

- Itse näkisin nerouden ilmentymän pitkälti omaksuttujen erityiskykyjen realisoitumisena. Lisäksi pitää olla sisäinen motivaatio, sekä halu kehittää lahjakkuutensa huippuunsa. Tähän kuuluu myös synnynnäiset persoonalliset taipumukset, joita kohti määrätietoisesti tähdätään. Yleensä tälläiset persoonallisuudet ovat tavallista luovempia; joilla luova ajattelu, sekä ongelmanratkaisukyky on muita kehittyneempi. Heillä on myös kova tahto kehittää itseään monella eri osa-alueella.

Mutta harvoin nämä kaikki ominaisuudet yhdistyvät samassa persoonassa. Usein jokin näistä kyvyistä jää toisen omaksutun taidon varjoon, jolloin sen potentiaali jää hyödyntämättä. Monesti myöskin ei tarvittavaa motivaatiota riitä omien kyvykkyyksien kehittämiseksi, tai halu taitojensa kehittämiseen puuttuu kokonaan; niin silloinkin lahjakkuus valuu tavallaan hukkaan, eikä sillä ole mahdollisuutta nousta ns. nerouden asteelle. Eli jos ei kykene tarpeeksi erottautumaan, tai olemaan luovassa työssään persoonallinen, sitä ei voi juuri neroudeksi kutsua.
« Viimeksi muokattu: ke 17.02.2016, 12:42:28 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4679
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #27 : ke 17.02.2016, 15:48:19 »

Muuten luovuuden ja poikkeavuuden suhteesta...
Luovuus on kykyä tuottaa uutta. Taitaa käytännössä odotettavan myös hyväksytyksi tulemista. Ja luovuuden huippua nimitetään neroudeksi, kuten Sibelius, Einstein, Darwin.

Einstein mullisti fysikaalisen maailmankuvamme. Feynman minusta varsin verrattava vaikka saavutuksensa eivät jokamiehen tietoisuuteen päässetkään, "joku Nobelisti vain muiden joukossa".

Luovuus ja varsinkin nerous on tietty poikkeavuutta, mutta eivät ainoastaan ne. Hulluus myös. Hulluuden ero neroudesta on ehkä eniten juuri siinä, että ei hyväksytä, pikemmin pidetään jotenkin enemmän haitallisuutena tai ainakin keskeneräisyytenä. On sitä luonnon valintaa, mikä milloinkin sopii olosuhteisiin.
« Viimeksi muokattu: ke 17.02.2016, 15:55:59 kirjoittanut Jaska Jokunen »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #28 : ke 17.02.2016, 18:24:32 »
Luovuus on kykyä tuottaa uutta. Taitaa käytännössä odotettavan myös hyväksytyksi tulemista.


Riippuu arvottajasta mitä kukakin pitää hyväksyttävänä. Toisen hyväksyttävä ei ole välttämättä toisen. Yleensä puhutaan enemmistön hyväksyttävyydestä, sillä enemmistöön kuuluu eniten väkeä. Hyväksyttävyyttä voi olla myös pienemmästi, ja vain esim itseä koskien.

Sekavuutta aiheuttaa eniten se, jos yrittää saada jostain asiasta tärkeästi hyväksyttyä toisella, joka on luodun arvosta eri linjoilla. Arvotusero on ongelmallista, jos joku yksittäinen yrittää puhua jostain arvosta, mitä muut eivät tajua. Sama toisinpäin, niin yksittäisen päähän voidaan takoa se toisinajattelu, jos vain riittävän tarpeelliseksi koettua ja mahdollista.

Enemmistö on yleensä oikeassa, mutta ei hegemoniansa tai voimansa takia, vaan sen, että riittävän moni erilaisesti näkevä ja rakentava on tuonut erilaisuutta onnistuneesti yhteisölle jossain muodossa. Enemmistö lepää siten kerttuneen erilaisuuden luoman pohjan varassa, koska karttumasta itsestään ei voi vetää mitään ilman jotain erillisyyttä, joka on mahdollinen ilmettäväksi vain selkeään erilaisuuteen liittyen. Tukasta itsensä vetäminen ei onnistu, olipa taho kuka tahansa.

Erilaista ainesta yhteisemmäksi pohjaksi ei haluta ihan miten vain. Sama koskee yksilöitä. Mitä vain ei haluta omaan elintärkeään lähipiiriin, ja yleinen erittäin hyväkin voi olla erityisen huono, jos siihen ei liity omaa hallintamahdollisuutta, joka ohjaa sen hyvän niin, että siitä myös hyvää tulee. Kun enemmistön hyvällä on laajempi valuma-alue, on enemmistön tolkullisen osuuden tarjonta jotenkin sopivasti toteutettuna (yksilöohjauksen keinoin) todennäköisesti parempaa kuin se, mitä yksilöillä on kaupattavan enemmistölle.

Moni yksilön pitämä arvokkuus voi olla käytännössä eniten arvokasta lähinnä kuunneltuna tai jotenkin toisen erilaisen elämään osallistuvana toimena. Yksilönerouksia on, ja ne arvottaa kokija itse, tosin tämän ei tulisi olla pois suuremmalta yhtöisöltä, jos se kokee oikeasti olevansa jossain vankemmassa kiinni, kuten asioiden tulisi yleensä olla.

Jos yksilöllä on yleistä horjuttavaa näkemystä oikeasti ilman väkivallan uhkaa tai muuta kohtuutonta, niin horjutukselle lienee jotain perustaa. Vastaanottokykyinen taho havahtuu perustelujen ääressä, jolloin se voi rikastua uudesta. Tätä myöten tapahtuu kasvua suuremman tahon näkemyksissä,.. ja elämässä, ja aiempi kasvuosuus suuremmasta voidaan välittää samalla tavalla kohden niitä yksilöitä, jotka voivat hyötyä elämässään jotain jo kertyneestä.

Yleisesti lisäämisarvoiseksi koettua uutta, tai luovuudeksi yleisemmin kutsuttua uutta tuotosta tulee vain erilaisuuden kautta. Uuden ei sinällään tarvitse olla kaikille lisäämisarvoista, kunhan on jotain uutta.

Luovuus on siten käsitteenä hyvin heiluva, koska se riippuu arvottajasta. Jos käsitteen käyttö on ristiriitaista, olisi parempi puhua antoiseksi koetuista uusista jutuista, jolloin antoisuuden kokijan erilaisuus tulisi edes vähän selkeämmin ilmi. Selkeämpiäkin ilmaisuja lienee. Rakkaus käsitteenä selkeämpi, sillä sen yhteydessä yleensä ymmärretään jo, että rakkautta voi kokea hyvin niin, että rakkaus johonkin liittyen ei ole välttämättä kaikkien puolesta jaettua ja hyväksyttyä, eikä yhteistä rakkaudeksi koettua vaadita siihen, että yksilö rakastaa jotain.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6583
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #29 : ke 17.02.2016, 18:54:27 »

Muuten luovuuden ja poikkeavuuden suhteesta...
Luovuus on kykyä tuottaa uutta. Taitaa käytännössä odotettavan myös hyväksytyksi tulemista. Ja luovuuden huippua nimitetään neroudeksi, kuten Sibelius, Einstein, Darwin.

Luonnossa on jo kaikki olemassa, mitään uutta ei kyetä tuottamaan.  Miten sitä voi käyttää tai miten se toimii. Sitä voidaan kehittää.

Viisaus ei ole yksittäisen asian keksimisessä (löytämisessä) Newtonkin oli erittäin kekseliäs ja kehitti paljon tietoa luonnosta, silti hän oli *pöljä asenteiltaan ja uskoi kaikenlaista hömppää.

Ei ihminen mitään kykene luomaan, ehkä löytää luonnon mahdollisuuksia, siinä kaikki.

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #30 : ke 17.02.2016, 20:23:57 »
Viisaus ei ole yksittäisen asian keksimisessä (löytämisessä) Newtonkin oli erittäin kekseliäs ja kehitti paljon tietoa luonnosta, silti hän oli *pöljä asenteiltaan ja uskoi kaikenlaista hömppää.

LOL. Vai että uskoi kaikenlaista hömppää. Viittaat varmaan Newtonin koko elämän kestävään alkemian harjoittamiseen? Entäpä jos onkin niin, että hän saikin sitä kautta keskeiset oivalluksensa? En väitä että näin olisi, mutta luultavasti asiat ovat yhteydessä toisiinsa. On aivan järjetöntä edes yrittää erottaa Newtonin meidän aikoihin säilyneitä hyväksyttyjä "ei-pöljiä" tutkimuksia siitä valtavasta massasta, jota hän pyöritteli koko elämänsä ajan.

Itse asiassa Newton on täydellinen esimerkki tässä yhteydessä. Isaac Newton, "viimeinen velho".

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4679
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #31 : ke 17.02.2016, 20:26:56 »

Kehitysopin tai Sibeliuksen Karelia-sarjan luomista voi nimittää olevan järjestämiseksi jos näkee sellaisen nimittämisen mielekkääksi. Jonkinlaista uudelleenjärjestämistä jossain mielessä on atomien fissio ja fuusiokin.

Luovuus ja luominen on kelpo käsitteitä. Luomiskertomukset ovat erikseen.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #32 : ke 17.02.2016, 20:37:29 »
Tavis arvokkuuksien kailottajana

Taviksen tuntee siitä,
ettei hän kykene itse arvioimaan mitenkään sitä,
mikä on yli hänen päänsä käypää,
vaan hänen on tyytyminen siihen,
että olemassaolevat käsitykset ja faktat ovat järkevästi rakennettuja,
eikä hänellä voi olla luotuun kuin uskonnollinen suhde,
jota voi ehkä puolustaa sitäkin fanaattisemmin.


Jos on vähänkään arvokkaita näkemyksiä uusina, siis uudenlaisina mikseinä, ei edellisen nojalla arvokkuuteen löydy vastaanottoa siitä piiristä, joka on eniten äänessä erilaisia arvokkuuksia koskien. Taviksen tunnustus tai kielto jollekin asialle ei merkitse mitään, tosin tavis voi turvautua todennäköisyys-tietoon, jolloin todennäköisyydet ovat hänen puolellaan. Se riittää pitkälle, tosin tavis pyrkii sanomaan sanottavansa tuosta tiedosta huolimatta, jos on jotain uhattuna tai puolustettavana.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #33 : ke 17.02.2016, 20:38:58 »
Luovuus ja luominen on kelpo käsitteitä.


Perustele.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4679
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #34 : ke 17.02.2016, 20:57:35 »
Sanoisitko mieluummin, että Darwin teki kehitysopin ja Sibelius Karelia-sarjan. Arvokkaan uuden tuottaminen ansaitsee ilmaisunsa, joka välittää merkityksen.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #35 : ke 17.02.2016, 21:17:09 »
Sanoisitko mieluummin, että Darwin teki kehitysopin ja Sibelius Karelia-sarjan.


Luominenkaan ei oikein käy. Ajattelen Faustisen tavoin.

Päättely käy Darwinin kohdalle.

Sibeliuksen kohdalle päättely on sanana liian paljon järkiperustainen. Sibeliuksen tuotantoon sopisi vaikka koostaminen, johon päättelykin kuuluu. Koostaminen on viittaa olemassaolevan ja olemassaolevan osituksen uudelleenjärjestelyyn jotakin tarkoitusta varten, ja toisaalta Sibeliuksen teokseen tarkoitus-sanakin vaatii em kaltaista sanavalintojen soveltamista.

Turhaa mystifioida ihmisarkea, vaikka on juhlaa joskus, ja ehkä taivaallistakin tms. Tai parempi sanoa, että olemassaolon voi kokea mystisesti, ja jos ei koe, niin on rautalanka. Siitä huolimatta rautalankamenetelmä käy näkemyshakuun ja selitysvoimaisuuteen, eikä ihmisen vastaanottopuolen erilainen hulluus / outos tuohon nähden ole mikään ongelma. Onhan tätä koentaa, monenlaisena, jos on siis muu kuin rautanaula.

Materialistisen tai puhtaan ideaaliset näkemykset ovat ok, mutta jos ihminen itse samaistuu voimakkaasti tuohon, on tosiaan mikä on.

Poissa Jaska Jokunen

  • Ikijäärä
  • Konkari
  • Viestejä: 4679
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #36 : ke 17.02.2016, 21:45:41 »

Aa, haluat varata luomisen käsitteen Luojalle. Minä taas pidän uskonnollista Luojan käsitettä vääränä ja turhana.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #37 : ke 17.02.2016, 21:53:36 »

Tavallinen tutkija (objektiivinen, asia-eristäytyvä)

Hakee parasta tietoa. Siis ainesta, joka on keskenään mahdollisimman ristiriidatonta. Tiedon ristiriitaisuus johtaa siihen, että tutkittavaa riittää, ja syvennyttävää aina atomisemmassa suunnassa, ja toisaalta myös laajempaa universumia koskien, ja kaikkea tältä väliltä. Koska materiaali on oltava tarkkaa, täytyy sovellettavuusaluetta kutistaa jos ristiriitaa aineistopaketin sisällä alkaa kertyä liikaa, tai edes jonkin verran.


Kokonaisvaltaisuutta painottava tutkija

On osin objektiivinen, mutta odottaa tuloksilta myös hyödynnettävyyttä, ja rakennetun aineksen toimivuutta erilaisissa yhteyksissä, mitä koetaan tarpeelliseksi. Myöntää objektiiven lähestymistavan, mikä ei sulje pois sitä, että löydetyn materiaalin osia ei voitaisi suhteuttaa jotenkin toimivasti toisiinsa suoraan käytännön elämää varten. Toisaalta hän pyrkii myös arvioimaan materiaalinosia toisiinsa ymmärtäen, että yksittäisen materiaaliosien tarkkuus on helposti pois kokonaisuuskuvaukselta. Näennäinen tarkkuuspainotus ei kelpaa, sillä se vaatii suhteudentajuttomuutta ehkä muuhun aineistoon nähden, jos ylipäätään on vertautettavissa johonkin muuhun kuin jopa vain itseensä.


Funttistutkija / kannattava muka-tutkija

Luottaa hyväksynnän saamaan aineistoon, ja puolustaa kertyneen asemaa, ja asemaan liittyviä omakohtaisia erilaisia etuja. On perillä hyvin materiaalista, eikä kyseenalaista tai salli kyseenalaistettavan hyväksymäänsä. Ei tajua, että kaventuva tutkija ei koe samaa vahvuutta, vaan ehkä aitoa epävarmuutta, tai jotain oletusta pysyvämmän löytymisestä. Puhumattakaan, että uskoisi koko materiaalin keskeneräisyyden olemassaoloon, tai siihen, että asioita voidaan lähinnä lähestyä, mikäli kokonaisuus, siis koko todellisuuden palapeli ei ole täysin rakennettu valmiiksi.


Tärähtänyt

Luo omaa maailmaansa niin, että luodun osaset palvelevat turvallisuudentunnetta niin, että näkemyspalaset liikkuvat turvallisuustarpeen mukaisesti milloin minkinlaiseen järjestykseen ja koostumukseen siinä otannassa, joka on sillä hetkellä akuutti. Ei hyväksy muuta kuin omaa turvallisuuttaan koskevaa ainesta, mikäli turvallisuus on uhattuna, ja tilanteita leimaa paljolti se, ettei muun koeta olevan turvallista.


Tavis

Puolustaa ja kritisoi näkemyksiä, joiden arviointiin ei ole kykyä, eikä arviointikyky toisaalta kiinnosta, sillä arviointi tapahtuu muista kuin pätevyys-syistä, joten jos tavis tietäisi kyvyttömyytensä, ei se olisi hänelle este tuoda näkemystään tarvittaessa voimakkaasti. Luottaa luotuun näkemysperinteeseen, ja saa siitä tukea, eikä kiellä sitä. Toisaalta näkemysperinteen osat ovat ajatustasolla mukana luomassa turvaa, mutta käytännön elämä voi olla täysin ristiriitaisesti järjestetty suhteessa faktoihin. Vain tavisliittymän kautta on siten kertynyt faktapuoli taviksen käytössä. Tavis tarvitsee varta vasten rakennetun liittymän kertymän hyödyntämiseen. Onneksi jokin perspalaute toimii.


Todellisuuskytkentäinen tapaus

Tietää, että on olemassa erilaisia rakenteita, joilla voi saada otetta siinä maailmassa, johon liittyy erilaisia erilliseksi katsottavia osia. Käyttää rakenteita niiden toimiessa, mutta vaihtaa rakenteita tai viilaa niitä välittömästi, jos ne eivät toimi. Tietää, rakenteen vaatimukset itselle ja muille, ja sen, että rakenteet ovat todellisia, mutteivät jatkuva-aikaisesti pysyviä. Pitää rakenteiden keskeneräisyyttä vallitsevana liittyivätpä ne mihin milloinkin.



Ajatuksia ...

Nero tai neroutta enemmän tai vähemmän lähestyvä tutkija ei ole saavuttanut vielä viimeisintä tasoa, vaan etsii vielä rakenteista turvaa ja pysyvyyttä. Tärähtänyt on rakenteiden kieputuksesta, ja jos täystärähtänyt, niin kokoaikaisesti. Tavis luottaa, eikä tiedä pään olevan pensaassa. Toisaalta kaiken saavuttanut nero on päättänyt, että luotu pensas riittää siihen, että pään voi laittaa sen suojaan. Todellisuukytkentäisellä ei ole suojaa pysyvyydestä, sillä hän hän tietää, ettei sellaita ole olemassa. Todellisuuteen pamahtaneena se valmis nero voi saada samaan todellisuuteen palauttavan laakin.

Todellisuuskytkentäiselle, tai todellisuuslaakin saaneella jää, siis mitä? Mikä kantaa?
« Viimeksi muokattu: ke 17.02.2016, 22:05:26 kirjoittanut Juha »

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9504
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #38 : ke 17.02.2016, 22:01:16 »

Aa, haluat varata luomisen käsitteen Luojalle.


Ei tarvitse kieltää, eikä myöntää. Ei toisaalta painottaa tällaista kysymystä, tai tuoda sitä esiinkään.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8513
  • Epäilyttävä henkilö
Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
« Vastaus #39 : to 18.02.2016, 02:31:21 »
Että stereotypioilla noin niinku yleisemminkin on todellisuuspohjaa?!

Oi miten yllättävää, haukotaan nyt kilpaa henkeä havainnon äärellä! :)

...Ja sitten sivukommenttina, että vaikka kaikki nerot eivät ole samalla vajakkeja, niin monikin ihan vaan tavan vajakki kuvittelee olevansa nero. Sekään ei ole yllättävää.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao