Kirjoittaja Aihe: Osallisuus, osattomuus, syrjäytyminen, ulkopuolisuus, yksinäisyys  (Luettu 10446 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

socrates

  • Vieras
Lemmikeiltä niskat nurin ja auto pois. Muut rojut köyhä voi pitää.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13869
Lemmikeiltä niskat nurin ja auto pois. Muut rojut köyhä voi pitää.

Ei kyllä köyhän pitää ensisijaisesti älytä olla tavattoman onneton ja samalla äärimmöisen kiitollinen siitä, että saa edes olla olemassa. Mikään muu ei riitä. Eikä ainakaan saa koskaan nauraa.

PS: Siitähän se vasta riemu syntyy, kun kaikilta joukkoliikenteen ulottumattomissa asuvilta viedään auto pois ja annetaan tilalle yhteiskunnan kustantamat välttämättömät taksikyydit kauppaan ja lääkärille.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1077
Lemmikit voisivat itseasiassa olla vastaus yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten syrjäytymiseen ja yksinäisyyteen. Esim. koiran vaikutus ihmisen terveyteen on tutkitusti positiivinen.  Monelle yksinäiselle tai masentuneelle koira voi itseasiassa olla syy elää. Ehkä yhteiskunnan pitäisi tukea osattomien lemmikien hankintaa.

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13869
Lemmikit voisivat itseasiassa olla vastaus yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten syrjäytymiseen ja yksinäisyyteen. Esim. koiran vaikutus ihmisen terveyteen on tutkitusti positiivinen.  Monelle yksinäiselle tai masentuneelle koira voi itseasiassa olla syy elää. Ehkä yhteiskunnan pitäisi tukea osattomien lemmikien hankintaa.

Luulen, että juuri ne syyt elää halutaan kokonaan poistaa köyhiltä. Tulis yhteiskunnalla eräiden mielestä halvemmaksi, kun älyäisivät kuolla pois.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2745
  • Väärinajattelija
Yksinäisyyttä koetaan yhä enemmän ihmisten ympäröimänä

Joka kymmenes suomalainen kokee pidempiaikaista yksinäisyyttä. Yksinäisyys ei ole vuosien varrella juurikaan lisääntynyt, mutta se on muuttanut muotoaan.

Yksinäisyys ei ole enää pelkästään sitä, että asuu kaukana muista ja tapaa muita ihmisiä harvoin. Yksinäisyys on sitä, että ympärillä on kaikki mahdolliset keinot verkostoitumiseen ja sosiaaliseen vuorovaikutukseen, mutta ei ketään, johon ottaa yhteyttä.

Vaikka ympärillä on jatkuvasti muita ihmisiä, mutta silti ei saa heihin kontaktia tai luotua minkäänlaista ihmissuhdetta, on Turun yliopiston apulaisprofessori Niina Junttilan mukaan paljon pahempaa yksinäisyyttä. Se hävettää ja saa ihmisen tuntemaan itsensä epäonnistuneeksi...

Työpaikan hiljaisin unohdetaan kutsua muiden mukana lounaalle. Juttelet työkaverillesi ja kesken puheesi hän ottaa kännykän käteensä ja vastaa viestiin. Kotona omaa puolisoa ei kuunnella tai yhteisessä illanvietossa oma kumppani sivuutetaan täysin ja huomio kohdistetaan vain muihin ihmisiin.

Tällainen huomiotta jättäminen on Junttilan mukaan verrattavissa väkivaltaan, kiusaamiseen ja kaltoinkohteluun. Se tuottaa sosiaalista kipua ja näkyy aivoissa täsmälleen samalla alueella, joka aktivoituu myös fyysisestä kivusta.

https://yle.fi/uutiset/3-10041099

Tuli mieleen kouluvuosilta muutama todella hiljainen luokkatoveri. Kun heiltä ei juuri koskaan irronnut mitään sanottavaa mihinkään, niin kyllä siinä sitten kävi niin, että lakkasi yrittämästä. En tiedä, olivatko nuo muutamat hiljaiset myös yksinäisiä. Yhdeltä tietokonekurssilta muistan puolestaan pari ulkomaalaistaustaista henkilöä, joista yhdeltä keski-ikäiseltä naiselta kysyin, mistä hän oli kotoisin ja sain vastaukseksi todella kiukkuisen töksäytyksen, että Kontulasta! (tai joku muu Helsingin lähiö, en muista tarkkaan). Elettiin 90-lukua eikä silloin ollut vielä somea eikä muutenkaan lehdissä paljon ulkomaalaisvihamielistä kirjoittelua. Tuo nainen oli luultavasti Virosta tai muualta Baltiasta. Ymmärrän, että se voi ärsyttää, että usein henkilöltä kysytään lähtömaata kun yritetään tutustua, mutta niin se vain menee, kun kuulee puheesta vierasta korostusta. En enää toista kertaa uskaltanut puhua tuolle naiselle mitään. Kukaan kurssin suomalaisista ei tainnut tutustua häneen. Hän jäi muistaakseni pysyttelemään toisen ulkomaalaistaustaisen naisen "kyljessä". Istuivatkin takarivissä, minä istuin edessä.

Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2250


Tällainen huomiotta jättäminen on Junttilan mukaan verrattavissa väkivaltaan, kiusaamiseen ja kaltoinkohteluun. Se tuottaa sosiaalista kipua ja näkyy aivoissa täsmälleen samalla alueella, joka aktivoituu myös fyysisestä kivusta.
[/color]

Junttila erehtyy. Meitä on paljon sellaisiakin hiljaisia, jotka eivät pidä huomiosta ja joille huomiotta jättäminen on helpotus. Ja mitä yksinäisyyteen tulee niin ainakaan minä en ole itseni kanssa koskaan yksin.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14054


Tällainen huomiotta jättäminen on Junttilan mukaan verrattavissa väkivaltaan, kiusaamiseen ja kaltoinkohteluun. Se tuottaa sosiaalista kipua ja näkyy aivoissa täsmälleen samalla alueella, joka aktivoituu myös fyysisestä kivusta.
[/color]

Junttila erehtyy. Meitä on paljon sellaisiakin hiljaisia, jotka eivät pidä huomiosta ja joille huomiotta jättäminen on helpotus. Ja mitä yksinäisyyteen tulee niin ainakaan minä en ole itseni kanssa koskaan yksin.

Tämä on totta, eivät kaikki ihmiset halua että heidät "kaivetaan" esille sieltä isosta joukosta huomion kohteeksi. Joku ylisosiaalinen yksilö voi kuvitella tekevänsä palveluksen hiljaa olevalle, mutta voikin oikeastaan jopa tavallaan kiusata sitä hiljaista, koska aiheuttaa hänelle niitä kiusaantuneisuuden tuntemuksia joita välttääkseen saattaa enimmän aikaa vältellä ihmisryhmiä. Joitakin vuosia sitten kuollut naapurituttavani sanoi että hänestä on kivempi kuunnella muita ihmisiä, eikä hän halua itse olla äänessä. Oli ollut jossain tapahtumassa tms. jossa sitten joku oli yrittänyt häntä pakottaa kertomaan itsestään ryhmässä. Oli kokenut sen hyvin ärsyttävänä.

Itselläni vaihtelee todella laidasta laitaan, mutta aikas harvinainen on kyllä sellainen kokemus että minulla olisi valtava tarvis päästä face to face jossain joukossa "esiintymään". Joskus kun olen tiennyt jotain mielestäni oleellista jonkin aiheen tiimoilta on tullut tunne että nyt kantsis sanoa että muutkin saavat tietää, mutta jos se ei ihan erinomaisen kiinnostavaa ja tärkeää ole, mieluummin saatan vaieta. Eihän sitä aikaa aina rajattomasti ole jossain luennoillakaan, joten parempi antaa kommentointiaikaa muille jotka siitä kommentoimisesta ehkä enemmän nauttivat kuin minä. Joskus pystyn puhumaan ihan normaalisti, mutta joskus tulee sellainen olo että ääni ei kanna, tai naama punehtuu.

Mitä tulee tilanteisiin joissa on vaan lössiä ilman että pitää varsinaisesti olla tekemisissä kenenkään kanssa, niin kyllä joskus tulee ihan hyvä olo ihmisjoukossa jos on joku iloinen asia siinä kaikkien jaettavana. Kesä vaikkapa. Mutta joskus ihmisjoukko aiheuttaa paniikkituntemuksia.
Hänet itsensä kanssa.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2745
  • Väärinajattelija


Tällainen huomiotta jättäminen on Junttilan mukaan verrattavissa väkivaltaan, kiusaamiseen ja kaltoinkohteluun. Se tuottaa sosiaalista kipua ja näkyy aivoissa täsmälleen samalla alueella, joka aktivoituu myös fyysisestä kivusta.
[/color]

Junttila erehtyy. Meitä on paljon sellaisiakin hiljaisia, jotka eivät pidä huomiosta ja joille huomiotta jättäminen on helpotus. Ja mitä yksinäisyyteen tulee niin ainakaan minä en ole itseni kanssa koskaan yksin.

Tämä on totta, eivät kaikki ihmiset halua että heidät "kaivetaan" esille sieltä isosta joukosta huomion kohteeksi.

"Se, että näkee, kun muiden kuvista tykätään ja näkee kuinka muut juhlivat ja ovat täynnä elämää, niin itse jotenkin kärsii. En ole kateellinen, mutta en vain ymmärrä mitä minussa on vikana, kun ketään ei ikinä kiinnosta minun jutut."

Näin pohtii tunteitaan sosiaalisen median äärellä eräs yksinäisyyttä kokeva Niina Junttilan helmikuussa julkaistavassa kirjassa Kaiken keskellä yksin.


Kirjassa kuitenkin annetaan ääni ihmisille, jotka kokevat sivuuttamisen haavoittavana. Tällaiset henkilöt eivät välttämättä ole hiljaisia hiiriä.

Hiljaisista kärsijöistä puheenollen, en kyllä tiedä, miten heidän kanssaan tulisi toimia, koska telepatiaan en pysty. Kuinka kauan pitää yrittää vetää heitä mukaan keskusteluun? En kovin montaa avausta jaksa tehdä. Olen itsekin ajoittain aika hiljainen, mutta usein omasta halustani. Jos tilanne alkaa tuntua tahalliselta dissaamiselta, niin poistun paikalta, mahdollisesti jonkin sarkastisen poistumiskommentin lausuen.
Minä tässä vain, anteeksi.

Poissa Brutto

  • Konkari
  • Viestejä: 2250
Esim. koiran vaikutus ihmisen terveyteen on tutkitusti positiivinen.

Tämän lisäksi myös auton vaikutus ainakin miehen terveyteen on ehdottoman positiivinen. Kolme autoa riittää jo ehkäisemään flunssatkin. Koira ja kolme autoa pitävät lääkärin kokonaan loitolla.

Ei tarvitse ihmetellä mistä Socrun krempat johtuvat.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 14482
Miksi ottaa lemmikkejä, jos ei kykene elättämään?

Niin tai miksi elää, jos ei kykene itseään elättämään? Miksei kaikki köyhät vois vain tappaa itseään? Miksi hankkia lapsiakaan, jos ei pysty heille ostamaan ensiasuntoakin? Mihin elintasoon raja vedetään? Mikä on ”sallittua” tuetusti, mikä on ”luksusta” ja ylimääräistä, joka on sopivaa vain rikkaammille? Miksei kaikki ”köyhät” vois muuttaa niihin maaeudun arvottomiksi muuttuneisiin asuntoihin? Mitä ne majailee sellaisella paikkakunnalla, jossa asuminen on kallista? Miksi ne majailee paikkakunnalla, jolla ei töitä löydy? Hus, hus kaikki pääkaupunkiseudulle duunia tekemään tai risusavottaan tai keräämään muoviroskia rannoilta. Kyllä tekemistä löytyy, jos vain haluaa. Miten ne voi pitää kännykkää - köyhät? Miten ne luulee, että työnantaja tulee töihin kutsumaan, elleivät ole tavoitettavissa 24/7 puhelimella ja sähköpostilla?
Annat sitten kaikki kustannukset yhteiskunnan (eli jonkun muun) maksettaviksi. Vastuullisuuttako? Juu, ei ole.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Big Data Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1496


Tällainen huomiotta jättäminen on Junttilan mukaan verrattavissa väkivaltaan, kiusaamiseen ja kaltoinkohteluun. Se tuottaa sosiaalista kipua ja näkyy aivoissa täsmälleen samalla alueella, joka aktivoituu myös fyysisestä kivusta.
[/color]

Junttila erehtyy. Meitä on paljon sellaisiakin hiljaisia, jotka eivät pidä huomiosta ja joille huomiotta jättäminen on helpotus. Ja mitä yksinäisyyteen tulee niin ainakaan minä en ole itseni kanssa koskaan yksin.

Tämä on totta, eivät kaikki ihmiset halua että heidät "kaivetaan" esille sieltä isosta joukosta huomion kohteeksi.

"Se, että näkee, kun muiden kuvista tykätään ja näkee kuinka muut juhlivat ja ovat täynnä elämää, niin itse jotenkin kärsii. En ole kateellinen, mutta en vain ymmärrä mitä minussa on vikana, kun ketään ei ikinä kiinnosta minun jutut."

Näin pohtii tunteitaan sosiaalisen median äärellä eräs yksinäisyyttä kokeva Niina Junttilan helmikuussa julkaistavassa kirjassa Kaiken keskellä yksin.


Kirjassa kuitenkin annetaan ääni ihmisille, jotka kokevat sivuuttamisen haavoittavana. Tällaiset henkilöt eivät välttämättä ole hiljaisia hiiriä.

Hiljaisista kärsijöistä puheenollen, en kyllä tiedä, miten heidän kanssaan tulisi toimia, koska telepatiaan en pysty. Kuinka kauan pitää yrittää vetää heitä mukaan keskusteluun? En kovin montaa avausta jaksa tehdä. Olen itsekin ajoittain aika hiljainen, mutta usein omasta halustani. Jos tilanne alkaa tuntua tahalliselta dissaamiselta, niin poistun paikalta, mahdollisesti jonkin sarkastisen poistumiskommentin lausuen.

Tällainen mukaan vetäminen on jossakin määrin arvelluttavaa, eikä siitä kaikki pidä. Se on tietyssä mielessä vähän kuin sössöttäisi isolle lapselle, ja siinä ehkä tekee vain itsensä naurettavaksi, tai sitten painaa alas toista. Ehkä juuri tuollainen tahdikas paikalta poistuminen on juurikin se paras tapa tilanteessa.

Omalla alallani on näitä introverttejä paljon, mutta sitä kompensoi tavallista voimakkaampi välineellinen ajattelu. Tekniikan alalla on siis enemmän vallalla hyötyajattelu, ja valtavirrasta (ulospäin suuntautuneisuus, positiivisuus, ryhmähenkisyys, tsemppimaailma, kevyt diskuteeraaminen jne) poikkeamista katsotaan läpi sormien jos yksilö on tuottava. Tätä pidän ehdottomana vahvuutena, vaikka se tuleekin muuten itselleni vastenmielisen välineajattelun hinnalla. Tietyssä mielessä siis pidän vieraannuttavaa välineellistämistä myös vapauttavana. Mikään ei ole parempi aidolle introvertille kuin antaa hänen olla tasan se mitä hän on, ja antaa oma panoksensa ja haistattaa pitkät sille miten ihmisten tulisi jonkun vallitsevan paradigman mukaan olla.

Se että pitää introverttia henkilöä jotenkin viallisena tai vähintäänkin vaivaannuttavana ilmiönä jolle pitäisi tehdä jotakin osoittaa mielestäni erittäin räikeää sivistymättömyyttä. Ja sitähän aikamme ilmentääkin, monessa muussakin asiassa.

Poissa TSS

  • Konkari
  • Viestejä: 1077
Niina Junttila on tutkinut paljon erityisesti lasten yksinäisyyttä. Hänen tutkimustensa mukaan muistaakseni joka viiden lapsi kokee emotionaalista yksinäisyyttä (hän erottaa emotionaalisen ja sosiaalisen yksinäisyyden; sosiaalinen yksinäisyys on verkostojen puutetta, ja emotionaalinen yksinäisyys läheisen ihmissuhteen puutetta, tunnetta siitä, että "mulla ei ole ketään"). Junttilan väitöskirja yksinäisyydestä siis koskee niitä, ketkä kokevat yksinäisyyttä, ei niitä, ketkä näyttävät yksinäisiltä (vaikkapa itsekseen viihtyvä introvertti).

Junttilan sanomaa on se, että jos tähän lasten yksinäisyyteen pystyttäisiin vaikuttamaan, ennen kuin se muuttuu masennukseksi, se säästäisi huomattavasti yhteiskunnan varoja, koska masennus tulee kalliiksi.

Tuosta vielä, että kuinka kauan yksinäistä pitää yrittää vetää mukaan keskusteluun. Eihän tuollaiseen voi olla mitään yleispätevää vastausta. Eräissä interpersoonalliseen teoriaan (ihmisten välisiin suhteisiin liittyvä) pohjaavissa tutkimuksissa tultiin siihen tulokseen, että hiljaisen ihmisen "aktivoinnissa", paremmin ehkä tutustumisessa, ihmiset tyypillisesti alkavat tentata tällaista ihmisillä kysymyksillä. Teorian mukaisesti tämä vain passivoi ihmistä entisestään. Sen sijaan ihmistä kohtaan osoitettu sensitiivisyys, lämpö ja hyväksyntä tuottavat parhaita tuloksia. (Tämä koski opettajan ja oppilaan välistä suhdetta.)

Poissa Safiiri

  • Konkari
  • Viestejä: 13869
Miksi ottaa lemmikkejä, jos ei kykene elättämään?

Niin tai miksi elää, jos ei kykene itseään elättämään? Miksei kaikki köyhät vois vain tappaa itseään? Miksi hankkia lapsiakaan, jos ei pysty heille ostamaan ensiasuntoakin? Mihin elintasoon raja vedetään? Mikä on ”sallittua” tuetusti, mikä on ”luksusta” ja ylimääräistä, joka on sopivaa vain rikkaammille? Miksei kaikki ”köyhät” vois muuttaa niihin maaeudun arvottomiksi muuttuneisiin asuntoihin? Mitä ne majailee sellaisella paikkakunnalla, jossa asuminen on kallista? Miksi ne majailee paikkakunnalla, jolla ei töitä löydy? Hus, hus kaikki pääkaupunkiseudulle duunia tekemään tai risusavottaan tai keräämään muoviroskia rannoilta. Kyllä tekemistä löytyy, jos vain haluaa. Miten ne voi pitää kännykkää - köyhät? Miten ne luulee, että työnantaja tulee töihin kutsumaan, elleivät ole tavoitettavissa 24/7 puhelimella ja sähköpostilla?
Annat sitten kaikki kustannukset yhteiskunnan (eli jonkun muun) maksettaviksi. Vastuullisuuttako? Juu, ei ole.

Tai sitten asian voi nähdä niin, että yhteiskunnalle tulee todella paljon halvemmaksi antaa hiukan rahaa koiranruokaan kuin siihen kaikkeen hoitoon, mitä ihminen tarvitsee, kun häneltä ensin viedään kaikki jollain lailla olemassaoloa edes jollain tavalla kannatteleva pois. SE tulee erittäin kalliiksi. Koira on varsin halpa verrattuna siihen, että ihmiselle pitää järjestää ihminen hoitamaan ja palkata joku antamaan niitä sosiaalisia kontakteja, joita ilman kaikki oma kyky selvitä itse omin voimin katoaa. Ikävä kyllä sun idiotismisi nimenomaan JOHTAA yhteiskunnan syliin kaatuviin toivonsa ja elämänhalunsa ja kaiken toimintakykynsä menettäneisiin ihmisiin. Armollista olisi silloin tarjota ns. nappi otsaan, mutta sinäpä vekkulisti tietenkin vaadit heitä lusimaan kurjuutensa täysimääräisesti rangaistuksena siitä, että sattuivat väärään paikkaan väärään aikaan, eivätkä saaneet otetta. Piru vie tuomittuina olemaan ilman kaikkea elämään edes valonpilkahduksen tuomaa, sillä kaikki maksaa ja mikä tahansa heille sallittu on perskules muilta itse maksavilta pois. Nih!

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14054
Tulipa tässä mieleeni yksi sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvä kokemus joka tuntuu todella pahalta. Se on se että ensin joku ihminen juttelee sinun kanssasi, sitten paikalle tulee muita ihmisiä (yleensä sen juttelijan omia kavereita), ja sen jälkeen sinä olet persona non grata. Sinun kanssasi jutellut keskittyy täysin niihin tulokkaisiin ja olet siitä eteenpäin tapettia. Pyytäisin että älkää alkako alunperinkään jututtamaan jotain introverttia ihmistä jos hän on teille pelkkää väliaikaviihdettä siihen asti että tulee ne oikeat, kiinnostavammat ja rakkaammat yksilöt paikalle.

Eiköhän foorumilla tietysti ole sen verran fiksua porukkaa että tuollaiseen ei sorruta. Ja olen toki kohdannut sellaisia ihmisiä jotka osaavat "sitoa" sen introvertimmankin kanssakäymiseen niin että se ei lopsahda välittömästi siihen että paikalle tulee muitakin ihmisiä. Mutta jonkin verran taitoa se tuntuu vaativan.
Hänet itsensä kanssa.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8706
  • Epäilyttävä henkilö
 Toisessa ketjussa sivuamani vanhusten yksinäisyys palautti mieleeni tapauksen teinivuosilta. Tuolloin muuan kaverini sai päähänsä soitella pilasoittoja siten, että tökkäsi sormensa satunnaiseen puhelinluettelon sivuun ja soitti siihen numeroon, johon sormi sattui osumaan.

 Yksi niistä kerroista osui vanhan, yksin eläneen leskimummon kohdalle. Sen piti olla pilasoitto, mutta siinä kävikin niin, että kaverini jutteli sen mummon kanssa yli kaksi tuntia. Kavreni ryhtyi soittelemaan mummon kanssa jatkossakin, turisivat niitä näitä ja mummo oli kovasti iloinen, kun edes joku vielä soittaa! En enää muista kauanko sitä kesti, joka tapauksessa useita kuukausia. Hän soitti mummolle vähintään kerran viikossa.
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 6830
Tulipa tässä mieleeni yksi sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvä kokemus joka tuntuu todella pahalta. Se on se että ensin joku ihminen juttelee sinun kanssasi, sitten paikalle tulee muita ihmisiä (yleensä sen juttelijan omia kavereita), ja sen jälkeen sinä olet persona non grata. Sinun kanssasi jutellut keskittyy täysin niihin tulokkaisiin ja olet siitä eteenpäin tapettia. Pyytäisin että älkää alkako alunperinkään jututtamaan jotain introverttia ihmistä jos hän on teille pelkkää väliaikaviihdettä siihen asti että tulee ne oikeat, kiinnostavammat ja rakkaammat yksilöt paikalle.

Tuollainen on aika luonnollista sosiaalista toimintaa.

Onhan se oleellista olla tekemisisissä tärkeämpien ihmisten kanssa.

Omia etuja maksimoidakseen hakeudutaan niihin piireihin mihin taidot ja kyvyt riittävät, ja nuoleskelusta on tunnetusti hyötyä.
Johtajatkin tarvitsevat pyrkyreitä tuekseen, vaikka heillä ei muuten varsinaisesti olisikaan sen kummempaa merkitystä eikä heitä henkilökohtaiseksi kampraatikseen haluaisikaan.

Seuran puutteessa sitten se "huonompi tuttavuuskin" kelpaa ainakin siihen asti, kun tulee joku tärkeämpi paikalle.

Joskus voi tietenkin olla siitäkin kysymys, että on pidempiaikaisia tuttuja ja on yhteisiä intressejä ja "salaisuuksia" jo ennestään, sisäpiiriin kuuluvien kesken.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14054
Mikäs on oikeastaan ollessa sellaisella ihmisellä joka on tehnyt selväksi että häneltä on turha mitään vaatia, odottaa tai edellyttää. Ihmiset ovat vain niin höhliä että yleensä he hommautuvat luuseriuden tilaan päihteiden avulla ja rypevät sitten silkassa paskassa. Mutta luovuttaa ja luopua voi muutenkin, ihan ilman mitään myrkkyjä. Ei vaan enää pakota itseään kaikkialle sinne mihin jokaisen on mukamas ihan pakko laukata kuin viiripäinen hevonen sen mukaan kuin nahkaruoskat soi ja laulaa.
Hänet itsensä kanssa.

Poissa Vatupassi

  • Konkari
  • Viestejä: 655
Mikäs on oikeastaan ollessa sellaisella ihmisellä joka on tehnyt selväksi että häneltä on turha mitään vaatia, odottaa tai edellyttää. Ihmiset ovat vain niin höhliä että yleensä he hommautuvat luuseriuden tilaan päihteiden avulla ja rypevät sitten silkassa paskassa. Mutta luovuttaa ja luopua voi muutenkin, ihan ilman mitään myrkkyjä. Ei vaan enää pakota itseään kaikkialle sinne mihin jokaisen on mukamas ihan pakko laukata kuin viiripäinen hevonen sen mukaan kuin nahkaruoskat soi ja laulaa.




-------------
----------varmaankin noin, asiat ei silt i ole yks oikoisia?

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9661

Kontrollin perusteista

Mikä on syrjäytyneisyyden suhde huono-osaisuuteen, ja kyseenalaiseen "käyttäytymistöön"?

Minusta syrjäyneisyyteen ei kuulu se, että pyritään tekemään asioita niin, kuin tilaa ei olisi. Kerran kysyin asiaa eräältä tutulta, hulluuden osalta.

Ajatelmatyyppinen:  Hullu saa varmaan olla, kunhan ei hulluile eikä esitä normaalia.  (14.12.2010)

Kerroin eräälle tutulle, ja sanoin, että myös hulluna oleminen on hankalaa. Vastasi että juuri noinhan se on. Eli ei voi olla hullu, muttei myöskään esittää normaalia.


Esitetyt kohdat tuossa edellä mitä ovat, mutta moni erillisyys merkitsee aika paljon kyseenalaista jo saman tien. Samaa on kulttuurierilaisuudessa, kun jokin kulttuuri on mahdottomuuden edessä, ja kulttuurina ongelmatilanteessa, vaikka toisaalta voi elää sen varassa merkitsevästi.

Kun kyseenalaisuuksia pyritään välttämään, niin aika hassua toisaalta, että tekemiset johtavat siihen, mitä pitää jatkuvasti paikkailla monessa kohden. Mitään erillisvartiointeja eikä kontrollisysteemejä tarvita, jos seurataan luontevuuksia.

Tulee mieleen Yrjö Kallisen sanat: Me emme tarvitse moraalia osataksemme auttaa, rakastaa, olla ystävällisiä, hymyillä, kärsiä toisen tuskaa. Mutta sen sijaan me tarvitsemme kovaa moraalia voidaksemme tehdä pahaa hyvällä omallatunnolla.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 14482
Yhteiskunnalla on vastuuta, koska verorahoillamme rahoitamme valtiota. Mutta silti ihmisellä itsellään on se "ensisijainen" vastuu itsestään. Tuosta pitää lähteä, ei yhteiskunnan vastuusta. On hieno asia, jos yhteiskunnallamme on turvaverkko ihmisille, joilla on ongelmia. Tämä ei silti tarkoita sitä, etteikö ihmisellä itsellään ole se päävastuu omasta menestyksestään.

En ole järin oikeistolainen, mutta näkisin tilanteen siten, ettei ihmisten pidä lähtökohtaisesti turvautua yhteiskuntaan ongelmissaan, vasta sitten, kun omat rajat tulevat vastaan. Yhteiskunnalla tulee olla turvaverkko, muttei automaattista apua. Liian suuri sosiaalivaltiohan on yksi kestävyysongelmamme yhteiskunnassa, syy siihen, miksi valtio jatkaa velkaantumistaan. Olemme paisuttaneet yhteiskuntaa liikaa. Siksi yhteiskuntaa/yhteiskunnallista sektoria tulee pienentää.
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo