Kirjoittaja Aihe: Non-binary-identiteetti yms. - loputon itsetutkiskelu yksilöllisyyden hinta?  (Luettu 2908 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Anemone

  • Vieras
Voima-lehdessä kertoo identiteettipohdiskeluistaan 24-vuotias nainen, joka tosin ei miellä itseään naiseksi, vaan muunsukupuoliseksi. Tuntuu siltä, että nykyisin kovin moni rypee tavattomasti identiteettipohdiskeluissa. Se lienee sitten hinta, jonka individualismista maksamme. Kyllä oli sittenkin aika helppoa kasvaa yhtenäiskulttuurissa, vaikka se oli usein myös tukahduttavaa. Mitään tällaista omaan napaan tuijottelua vuositolkulla ei tarvittu - ei tullut edes mieleen. Olisi sitä joissakin asioissa toki voinut tehdä enemmän omia valintoja, jos olisi hoksannut, mutta jos vastakkain asetetaan vähäisempi yksilöllisyys kasvuvuosina tai tolkuttomat identiteettipohdiskelut, niin valitsisin sittenkin mieluummin vähäisemmän yksilöllisyyden.

http://uusi.voima.fi/artikkeli/2016/nakymaton-sukupuoli/

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 10411
  • Säätäjä
Olen hirveän tympääntynyt näihin joka puolella sählääviin sukupuolensa pohdiskelijoihin. Tosiaan rasittavia omaan napaansa tuijottajia, jotka tekevät turhaan numeroa itsestään, kun ei heissä ole mitään kiinnostavaa. Muotihössötystä, jolla haetaan huomiota.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1441
Tämä lienee ikuisuuskysymys - ns. yhtenäiskulttuuri on pitkälle sitä, että nämä "napaansa tuijottelevat indiviidit" eivät pääse samalla tavalla framille; ei niinkään sitä, etteikö vieraantuneisuutta tai jäytävää tukahtuneisuutta ilmenisi.

Itse olen pieneltä maalaispaikkakunnalta, jossa kaikki (minun silmiini) vaikuttivat melko samanlaisilta. En nähnyt näitä identiteettiään surkuttelevia yksilöitä; mutta nyt vuosien mittaan on paljastunut monenlaista mielenkiintoista: ihmiset ovat tulleet kaapista, kertoneet mielenterveyshäiriöistään, jne. Osoittautui että kyseinen yhtenäisyys peitti alleen monenlaista katseelta piilotettua.

Haluan huomauttaa, että erilaiset julkaisut ovat pullollaan "ihmisläheisiä" ja arkisia biopicejä - milloin artsihämäläinen kertoo kyllästyneensä kaupungin hälyyn ja muuttaneensa maalle, milloin joku muu kertoo siitä, kuinka selvisi erosta ja sitä seuranneesta arjen uudelleen järjestelemisestä. Erilaiset arkiset (ts. henkilökohtaiset) kriisit ja etsikkoajat ovat olennainen osa sitä, miten ihmisistä kerrotaan mediassa.

Nämä "sähläävät sukupuolensa pohdiskelijat" ovat vain yksi osa tästä kokonaisuudesta. Heille se arkinen kriisi, tai etsikkoaika, vain sattuu liittymään sukupuoli-identiteettiinsä, ei suhteen kariutumiseen, sairastumiseen, kaupunkielämän hälinään, hektisen uran paineisiin, etc.

Siinä, että tällaista sukupuoli-identiteetti"hapatusta" on "kaikkialla" liitttyy varmasti - osaltaan - omaan alttiuteen pysähtyä aina kun tällaista huomaa.

Se on totta, että media keskittyy tällaisiin poikkeuksiin säännöistä. Se etsii draamaa, se etsii kriisiä, se etsii murroksia. Media ei kirjoita juttuja siitä, kuinka arki kulkee rutiiniomaisesti eteenpäin, ilman ristiriitoja, ilman draamaa.


Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9301

Vähän tähän teemaan liittyvää:  http://juhamyllarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/211755-uskontopohjainen-asioiden-jarjestely

Tarvitaan vetotapaa, joka ei kunnioita vetotapansa puitteissa muuta kuin vetäjäänsä. Näin toimii terve systeemi. Muu on sekoa, joten aika raskaasti otettavaa. Vetävyys voi puolestaan kohdistua myös muuhun kuin yksiöntasoiseen. Siihen sovellettuna sopiva periaate on kuitenkin sama, eli toimivuus, ei sekoilu.

Kun erilaisten vetotyylit laitetaan vastatusten, saadaan aikaan kielteistä, ja myös ihan "itsestään". Kun yksilöllisempää otetta vedetään, tulee törmäykset hyvin merkitykselliseksi, ja niitä tapahtuu käytännössä aina. Tästä puolesta huolehtiminen on tärkeää, eikä yksilöllisyydessä voi edetä kuin sen verran, miten vapaata tilaa voidaan järjestää. Tämä tarkoittaa väistämättä vuoropuhelua.

Kun vapautta halutaan ja sitä arvostetaan, on tämä hyvä juttu, tosin jos vuoropuhelemattomuus valitaan ja kovakorvaisuus, käy tässä vapautumisprojektissa kehnosti. Todellisuus on haasteellinen, mutta haasteessa alitus kostautuu. Joten aloittajan kanssa ehkä samoilla linjoilla.

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 10411
  • Säätäjä

Haluan huomauttaa, että erilaiset julkaisut ovat pullollaan "ihmisläheisiä" ja arkisia biopicejä - milloin artsihämäläinen kertoo kyllästyneensä kaupungin hälyyn ja muuttaneensa maalle, milloin joku muu kertoo siitä, kuinka selvisi erosta ja sitä seuranneesta arjen uudelleen järjestelemisestä. Erilaiset arkiset (ts. henkilökohtaiset) kriisit ja etsikkoajat ovat olennainen osa sitä, miten ihmisistä kerrotaan mediassa.

Nämä "sähläävät sukupuolensa pohdiskelijat" ovat vain yksi osa tästä kokonaisuudesta. Heille se arkinen kriisi, tai etsikkoaika, vain sattuu liittymään sukupuoli-identiteettiinsä, ei suhteen kariutumiseen, sairastumiseen, kaupunkielämän hälinään, hektisen uran paineisiin, etc.

Siinä, että tällaista sukupuoli-identiteetti"hapatusta" on "kaikkialla" liitttyy varmasti - osaltaan - omaan alttiuteen pysähtyä aina kun tällaista huomaa.

Se on totta, että media keskittyy tällaisiin poikkeuksiin säännöistä. Se etsii draamaa, se etsii kriisiä, se etsii murroksia. Media ei kirjoita juttuja siitä, kuinka arki kulkee rutiiniomaisesti eteenpäin, ilman ristiriitoja, ilman draamaa.

Ero on kumminkin siinä, että kaupungin hälystä tai erosta kärsivä artsihämäläinen ei esimerkeissäsi valita ympäristön suhtautumista, mutta nämä queer-ihmiset jankuttavat siitä, miten toisten pitäisi suhtautua heihin jotenkin eri tavalla, vaikka kyse on enemmän heidän huomionkaipuustaan kuin siitä, että heitä jotenkin syrjittäisiin.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9301
Ero on kumminkin siinä, että kaupungin hälystä tai erosta kärsivä artsihämäläinen ei esimerkeissäsi valita ympäristön suhtautumista, mutta nämä queer-ihmiset jankuttavat siitä, miten toisten pitäisi suhtautua heihin jotenkin eri tavalla, vaikka kyse on enemmän heidän huomionkaipuustaan kuin siitä, että heitä jotenkin syrjittäisiin.


Hyvin sanottu.

Toisaalta valittelua voi olla jos kokee kohtuuttomuutta. Sen läsnäolo on erittäin todennäköistä. Tai sanotaan näin, että kohtuuttomuudesta valittaminen on ymmärrettävää, viisasta se ei ole. Jos jotain haluaa tuoda esiin ristiriidoista, niin järkevyys voisi olla,... mitä liekin.

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 2554
Voima-lehdessä kertoo identiteettipohdiskeluistaan 24-vuotias nainen, joka tosin ei miellä itseään naiseksi, vaan muunsukupuoliseksi.

Jos hän on kyllästynyt munasolujen tuottamiseen, niin senkun alkaa kylvää maailmaan siittiöitä tai vaikka itiöitä. Ei ole minulta pois.

Poissa Renttu

  • saippuakauppias
  • Konkari
  • Viestejä: 8376
  • Epäilyttävä henkilö
Kopekin henkilökohtaisista, taloushistoriallisista pohdinnoista toisaalla ja tämän ketjun teemasta muljahti mieleeni, että jos on rahahuolia, julistakaa olevanne transfinansiaalinen henkilö.

Se tarkoittaa, että olette rikas nainen/mies, mutta syntyneet köyhään kehoon! Tämän huutavan, usein myös mielenterveyttä ja arjen sujumista vakavasti haittaavan ristiriidan korjaamiseen voi aloittaa kickstarter-projektin. Ihmiset saavat osallistua tilanteen helpottamiseen ja kaikille tulee hyvä mieli, win-win!

Suosittelen, että asetatte heti riittävän suuren päämäärän projektiin, esimerkiksi 10 miljoonaa dollaria. "Kun hätä on suurin, on apukin lähellä". :)
« Viimeksi muokattu: pe 12.02.2016, 14:22:21 kirjoittanut Renttu »
"Näytelmää, sotaa, kiihtymystä, horrosta, orjuutta" -Marcus Aurelius

"Petän mieluummin maailman, kuin annan maailman pettää minut" -Cao Cao

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 405
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Minusta on tavallaan hienoa se, että uskaltaa olla sellainen kuin todellisuudessa on, eikä peittele identiteettiään, edustaa se sitten mitä suuntausta tahansa. Itse olen joustavan yksilöllisen ajattelun puolestapuhuja, joka ei erottele ihmistä, hänen seksuaalisen suuntautumisensa eikä minkään muunkaan ominaisuutensa vuoksi. Olen myös sitä mieltä, että tervehenkinen individualismikaan ei ole pahasta, kunhan se ei haittaa muiden elämää.

Mielestäni on tärkeää kunnioittaa jokaisen omaa yksilöllistä persoonallisuutta, tai yleensäkin tapaa elää elämäänsä siten kuin itse haluaa, ilman turhia ulkoapäin tulleita rajoitteita. Oikeastaan sitä toivoisi enemmänkin ihmisiltä tervettä itsetutkiskelua, jossa ei niinkään ajateltaisi liian tiukkoja rajoja, tai eri sukupuolten välille asetettuja kahtiajakoja. On kuitenkin huojentavaa huomata, että monet ihmiset toteuttavat vapaasti omia halujaan, huolimatta siitä mitä muut siitä ovat mieltä.
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa drontti

  • Konkari
  • Viestejä: 2554
On kuitenkin huojentavaa huomata, että monet ihmiset toteuttavat vapaasti omia halujaan, huolimatta siitä mitä muut siitä ovat mieltä.

Minun on vaikea toimia paavina, kun muut ovat eri mieltä paaviudestani.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13383
Toivottavasti on kuitenkin olemassa muunkinlaista oman identiteettinsä pohdintaa kuin teinimäistä "hei kuunnelkaa mua kun vouhotan siitä olenko tämä, tuo vai se!!!" tahi nuoraikuista kukkahattuilu-tyyppistä jossa vaaditaan huomioimaan joko oma itse tai omat kaverit tai muuten vaan ne ikiomat lemppari-ihmiset jotka saattavat loukkaantua (ihan mistä tahansa).

Hivenen jopa väittäisin että on. Tietty en ole aina ihan varma, jos oikein pohdin ja mietin, että jos mietin ja pohdin (haha) netissä asioitani ääneen, että onko se sitä kolmatta sortimenttia, vai onko siinä kumminkin jotain pöö-mentaliteettia mukana, eli pitäisi päästä jotenkin provosoimaan tai shokeeraamaan muita. Mutta kumminkin kolmanneksi sortiksi laskisin sellaisen että ihan vaan hemmetisti omaa itseä kiinnostaa että mitä se omana itsenä oleminen on, eikä sen järkeily ole mikään manipulointiyritys muita ihmisiä kohtaan. Mutta pitääkö sitten olla totisen täräyttävän introvertti taikka jopa narsisti jotta on kiinnostunut vain itsestään, eikä siitä että muutkin kiinnostuisivat minusta itsestäni (eivätkä omista itseistään). Sanovat kyllä että narsistit ne vasta muiden huomiota kaipaavatkin. Lieneekö se sitten introvertti joka miettii asioitaan omaa itseään varten. Onpas taas ongelma.

 ;D

On jollainlailla ihanaa aina toisinaan havaita että on olemassa ihmisiä jotka vain elää porskuttavat läpi omana itsenään olemista, miettimättä sen kummemmin. Märehtimättä, räytymättä, riutumatta. Jos tulee joku idis ja se tuntuu hyvältä, niin se toteutetaan. Eikä jahkailla ja ihmetellä.

Mutta jos ei ole tuollainen toteuttajaihminen, niin sitten sitä repii omaa itseään kahtaalle. Itse esmes tajusin (viimeistään) eroni jälkeen 2010 että jos on olemassa sellainen seksuaalisen identiteetin kategoria että heteroon parisuhteeseen kyllä mielellään rientäisi ikäisensä kanssa, jos miehen olemus on edes himppasen sportti ja komeuskerroin tyyppiä "tavallinen" ja luonteessa ei pahoja vikoja ja kaikenlaista yhteistä mielenkiintoa ynnä harrastusta löytyy, mutta pelkän seksin kyseessä ollen diggailee itseään nuorempia miehiä, niin sinne osun ja uppoan. Hemmetti kun sille olisi yksi sopiva nimike. Jotkut heteromiehet taitavat olla ihan samantyyppisiä, mutta heteromiehissä aika paljon on, tai pitää itsestään ääntä, semmoisia tyyppejä jotka haluavat kumppaniksikin itseään selkeästi nuoremman naisen.

Olen tuosta lässyttänyt ihan tarpeeksi, ja enempää ei tarvitse, mutta olisi hemmetin hyvä jos joku keksisi näppärän ja lyhyen nimikkeen tuollaiselle seksuaaliselle identiteetille. Sen verran sitä on taivasteltu ja ihmetelty kun joillekin miehille se on jotenkin ihan helvetin kummallinen ajatus että joku nainen ei haluaisikaan naida napsutella jokaisen kaljamahaisen ukon kanssa vain siksi että ikäluokka sattuu olemaan sama ja/tai ollaan sinkkuja. Aina saa selittää selittämästä päästyään (netissä) sitäkin ettei tosiaankaan kuvittele että voisi saada jonkun itseään min 10 v nuoremman miehen suhteeseen kanssaan. Mikä prkl siinä on niin vaikeaa tajuta että putipuhtaasti pelkän seksuaalisen mielenkiinnon kohde voisi olla eri tyyppiä kuin romanttisen mielenkiinnon kohde? (Tai onko sittenkään kun mielellään kehotyyppi olisi kuitenkin sama, eli hoikka.)

Onhan olemassa esim. biseksuaaleja jotka saattavat preferoida yhtä sukupuolta parisuhteeseen ja toista sänkyyn. Esmes minullahan oli kumppani aikoinaan joka sanoi että vaikka hänellä on näitä fantasioita miehistä, niin ei hän voisi ikinä rakastua kuin naiseen.

Sanoisin näin äkkiseltään että ei siihen välttämättä mitään loputonta pohdiskelua kuitenkaan tarvita jos aikoo tai haluaa olla ns. yksilöllinen. Eihän siihen tarvita muuta kuin rohkeutta. Vaikkei minullakaan ole sitä tiettyä nimikettä minkä otsaläskiini läppäisin ja täten kategorisoisin itseni näppärästi ja pystyisin samaan aikaan esittelemään itseni otollisena vaihtoehtona niin ikäisilleni kumppaninhakuisille kuin nuoremmilla seksinhakuisille (tuskinpa pystyn, koska miehiä jostain syystä jurppii tämä kaksijakoisuus... mistäköhän kumman syystä...), niin eläähän minä tietenkin voin juuri miten haluan, jos vain rohkenen.

Mutta masentuneen seksuaalisuus on sitten taas niin oma lukunsa että siihen koppiin taikka komeroon nyrjähdettyään rohkeuksia nolla.

Ei-masentuneille kuitenkin sanoisin että puskii. Pitää elää jos elätyttää, eikä miettiä käsi poskella että ollako vaiko eikö olla.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 405
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Itse asiassa maailma on muuttunut jo paljon suvaitsevaisemmaksi, sen suhteen miten kukin itseään kokonaisvaltaisesti uskaltaa toteuttaa. Sukupolvien eroavaisuudetkaan vapaamielisyyttä ajatellen eivät ole enää niin silmiinpistäviä, kun joskus ennen. Liian tiukat rajat sukupuolten, tai vaikkapa vain iän perustella ovat mennyttä aikaa. Tänä päivänä monet keski-ikäiset, jopa vanhemmatkin ovat elämänsä kunnossa. He tavallaan ovat viimeinkin päässeet niittämään sitä viljaa, jota ovat nuoruudessaan kylväneet.

Nykyään osa varttuneemmastakin väestöstä pitää itsestään huolta, eikä missään vaiheessa päästä kehoaan pahasti rapistumaan. Vaikka kyllä tietyt elämisen jäljet pitää myös sopivassa määrin näkyä; se kun tuo persoonakohtaisestikin jonkinlaista rosoista uskottavuutta kehiin. Toki elinvoimainen olemus, yhdessä terveellisten elintapojen myötä on myös avain iättömän nuorekkuuden lähteille. Terve lapsekas mieli auttaa tässäkin asiassa, eli toisin sanoen suhtautumaan omaan keholliseen vanhenemiseensa jokseenkin armeliaasti.

Kun kuitenkin on jonkinlaisessa tasapainossa, sekä sopusoinnussa itsensä & ympäröivän maailman kanssa, niin se henkinenkin puoli on silloin kunnossa. Mieleltään ikuista nuoruutta elävät, eivät oikeastaan koe että ikävuodetkaan sitä ylläpitävää elämän viettivoimaakaan mihinkään haihduttaisivat. Kyllä se on karaistunut elämänkokemus, joka puhuu tässäkin mielessä omaa eloisaa kieltään. Tämä sitten näkyy voimaannuttavana vapautuneisuutena kaikilla elämisen tasoilla, missä yksilö tekee rohkeasti omat irtiottonsa; ajattelematta onko se yleisesti sopivaa, tai piittaamatta myöskään siitä, saako hän sen johdosta jonkinlaista vastustusta osakseen.
« Viimeksi muokattu: pe 12.02.2016, 22:13:23 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13383
^ Nyt kun tuli nuo ikäasiat tuossa vieläkin selkeämmin esille, niin se on tosi jännä juttu että sitä aina nuorempana pitää itseään vanhempia ihmisiä tosi vanhoina, ja ihmettelee että miten lapsellisia he kuitenkin voivat joissain asioissa olla. Sitten kun tulee siihen ikään itse, on aivan yhtä lapsellinen, ja suurin syy taitaa olla se että vaikka keho rupsahtaakin, niin mieli ei välttämättä kykene kokemaan aikaa.

Itse en varsinkaan miellä että olisin jonkin tietyn ikäinen syvällä sisälläni. Olen aina ollut iätön, olen aina ollut vain minä. Siksi nykyinen ikäni aiheuttaa itselleni loputonta hämmästelyä, että kun ei yhtään tunnu sen ikäiseltä minkä ikäinen on. Jos kohtaa ikäkollegoja, tavanomainen tuntemus on että voi kamala miten ovat vanhan näköisiä. Ja tämä on varmaan hyvin yleinen tuntemus.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 405
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vähän saman suuntaisia on allekirjoittaneenkin tuntemukset omasta ikääntymisestä. Sitä ei oikeastaan koe vanhentuneensa juuri ollenkaan niistä nuoruutensa kukoistavista päivistä, mitkä omalta osaltaan muovasivat itsestä sen persoonan olemuksineen, mitä nykyään voi vaatimattomasti mukanaan kantaa. Siksi kai tuo iättömyyden tuntemus ajatuksen, osin myös asenteen tasolla on jotain sellaista, mistä ei ehkä kannata koskaan henkisessä mielessä luopua. Tervehenkinen lapsellisuuskaan sopivassa määrin ei ole oikeastaan ollenkaan pahasta, koska se jos mikä nuorentaa ihmistä älyttömästi.

Kieltämättä hyvällä perimällä, sekä vahvoilla geeneillä voi olla jotakin vaikutusta asiaan, joka sitten saa omankin habituksen näyttämään ikäistään nuoremmalta. Kyllä se olemuksellisen vetovoiman salaisuus piilee ennen muuta lopulta siinä elämänasenteessa, miten jokainen omaan itseensä sekä ympäristöönsä suhtautuu. Mutta mikä onkaan ajatuksena kiehtovampaa; kuin iätön ihminen, joka ei suostu ainakaan mieleltään muumioitumaan, vaikka keho pistäisi kuinka pahasti vastaan. Meitä on onneksi moneksi, tässäkin asiassa.
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 13317
Olen hirveän tympääntynyt näihin joka puolella sählääviin sukupuolensa pohdiskelijoihin. Tosiaan rasittavia omaan napaansa tuijottajia, jotka tekevät turhaan numeroa itsestään, kun ei heissä ole mitään kiinnostavaa. Muotihössötystä, jolla haetaan huomiota.

Sama vika minussa, en viitsinyt edes lukea tuota artikkelia. Friikkiydestä tehdään muotia nykyisin. Mieluummin olen lukematta noita ja Kata Kärkkäisen palstahuoraamisuutisia lepakkosuhteistaan. On niin kovin muodikasta olla "erilainen". Fuck it! Friikkiydestä on tullut muotia...
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 13383
Onhan se kieltämättä vaikeaa nykyään. Kun aiemmin saattoi todeta että hipheijaa olenkin homo, niin nykyään se on lähinnä että so what.  ;D Koska lesbous on harvinaisempaa, niin siitä vielä jotkut jaksavat hihhuloida.

Mutta vakavasti puhuen voi tietysti olla niinkin että ihmismieli, kaikilla ihmisillä ainakaan, ei oikein tykkää lokeroiduksi tulemisesta. Jungin mukaan on olemassa individuaatioprosessi jossa ihmisen minun oman adaptaationi mukaan pitää tulla tavallaan "kaikeksi". Eli ihminen itsenä on sitten terve ja tasapainoinen, kun hän ei ole liikaa mitään, mutta tiedostaa itsessään kaiken, ainakin potentiaalina. Jungin tai poppoonsa kirjoituksista ymmärsin näin että jos ihminen esim. inhoaa yli kaiken jotain tiettyä asiaa, niin se luo epätasapainon jossa se inhottu asia alkaa kummittelemaan vaikkapa unissa. Ihminen ei vaikkapa voi sietää ajatustakaan seksistä, ja sitten hänen unistaan tulee oikein irstaita. Tasapainon vuoksi. Liian pitkälle viety siveys siis kostautuu, tai paremminkin korjautuu alitajuisella tasolla. (Ja tämä selittää senkin minkä vuoksi kaikenlaiset "ylipyhät" ihmiset saattavat syyllistyä melkoisiin raadollisuuksiin, ja teeskennellä silti pokkana että mitäs minä ja enähän minä.)

Onkohan yksikään ihminen joka on vienyt persoonallisuutensa jotenkin äärimmäisyyksiin ollut ikinä täysin onnellinen ja mielenrauhan saavuttanut? Eikö kumminkin välillä kaiherra mielessä väkisinkin jotain sille äärimmäisyydelle vastakkaisia äärimmäisyyksiä?

Enivei, jos nyt vaikkapa lokeroi itsensä täysin umpihomoksi, jotta löytää turvalliset puitteet itseään toteuttaa niin ettei tarvitse päivästä toiseen miettiä kaikkea aina uusiksi taikka järkyttyä siitä että miten tietyllä tapaa rajaton elämä onkaan, niin jonakin päivänä tulee sitten vähän outo olo siinä lokerossa. Ja sitten mietitään taas uusiksi ja löytyy uusi lokero, vaikkapa että olenkin nallehomo, eli tykkään vain isoista karvaisista miehistä. Ja sitä rataa. Elämä köyhtyy köyhtymistään kun mennään aina vaan yksityiskohtaisempaan määritelmään siitä mitä olen minä ja mistä pidän. Ehkä olisi parempi olla avoimena.

Avoimuuden ongelma vain on se että elämä ei ole järin pitkä ja se loppuu kesken jos haparoi sinnetänne eikä oikein osaa hahmottaa tarkkaa suuntaa johon taivaltaa. Jonkinlaista raakkausta joutuu aina väistämättä tekemään.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 405
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Totta on tuokin, että elämässä joutuu tekemään olennaisia valintoja sen suhteen mitä siltä haluaa, tai kuinka itseään on mahdollista toteuttaa, niin että se täyttää omat tavoitteensa.  Eli toteuttaako muiden vaatimuksia, vai pistääkö toimeen omat unelmansa, siitäkin huolimatta että niille ei saa vahvistusta ulkoapäin. Tosiasia näyttää kuitenkin ihmisyydenkin osalta olevan, että yksilön sisäinen pakko vaatii ihmistä viimeistään elämän puolivälin jälkeen vähitellen asettumaan aloilleen, jossa pitäisi ulkoistenkin syiden vuoksi pyrkiä kehittymään kypsäksi persoonallisuudeksi.

Yksilöitymisen ajatuksena on, että ihmisestä tulisi todellinen ainutkertainen erityisolento, omanlaisensa persoonallisuus, sikäli kun yksilöllisyydellä ymmärrämme sisintä, omaa yksilöllistä vertaansa vailla olevaa ainoalaatuisuutta; että jokaisesta persoonasta tulee lopulta oma yksilöllinen itsensä. Mutta kaikesta huolimatta, tuntuu siltä, että vähänkin huomattavissa persoonissa on yleensä pyrkimys sisäistyä, sekä löytää jossain vaiheessa todellinen itseytensä/identiteettinsä; eli olla se mikä oikeastaan pohjimmiltaan on, elämällä elämäänsä omasta keskuksestaan käsin.

- Edelleen puheet jostain omituisesta 'friikkeydestä', antavat kyllä itsellekin selkeän käsityksen siitä, että itsensä löytänyt ihminen on oikeastaan jo irtautunut kaikista niistä lokeroista, asenteellisuuksista, ennakkoluuloista, tai muistakin leimoista, joita koitetaan muiden toimesta väkisin lyödä erilaisuuden otsaan. Tämä kertonee usein kuitenkin paljon enemmän näistä arvioijista, kuin niiden kohteesta. Toki, kun on tämän asian sisäistänyt, ei tarvitse enää itseään erikseen korostaa. Riittää kun toteaa olevansa tasapainossa oman olemuksensa kanssa. Silloin ei ole tarvetta myöskään mitenkään erityisesti päteä, tai olla muutenkaan näkyvästi esillä.
« Viimeksi muokattu: la 13.02.2016, 12:12:20 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa a4

  • Konkari
  • Viestejä: 3386

Sama vika minussa, en viitsinyt edes lukea tuota artikkelia. Friikkiydestä tehdään muotia nykyisin. Mieluummin olen lukematta noita ja Kata Kärkkäisen palstahuoraamisuutisia lepakkosuhteistaan. On niin kovin muodikasta olla "erilainen". Fuck it! Friikkiydestä on tullut muotia...
omalle jäykälle ajattelulleni vertaistukena vertailen ilmiötä hieman jo tutumpaan autoiluun.
ensimmäisten automobiilien hevosia ja raskaana olevia naisia pelottaneesta friikkiydestä on tullut jopa perusmuotia ja lerpahtamatonta jyystöpornoakin kovempaa bisnestä. että sellaisia kielikuvia. mutta tuolla niitä seisoo jokaisessa kadunkulmassa ja isoimmillakin teillä ruuhkaksi asti.

en minäkään viitsi lukea tai edes katsoa jokaista vastaan tulevaa automainosta, autouutista, autoilulehteä, autoelokuvaa tai tv-sarjaa jostain autoista. no sen verran perverssi olen että ahtaudun mielelläni julkisiin kimppakyyteihin ja jopa juniin joissa on ulkomaalaisiakin miehiä.

formulahuoraamista kyllä odotan kuola valuen. friikki kun olen ja kaikki lepakot tapulissa.
ensi kaudella räikköstä näkee taas palleilla ja bottas ottaa takaa päin mersukuskeista mittaa. up in the ass!

Poissa socrates

  • Konkari
  • Viestejä: 10411
  • Säätäjä
Olen hirveän tympääntynyt näihin joka puolella sählääviin sukupuolensa pohdiskelijoihin. Tosiaan rasittavia omaan napaansa tuijottajia, jotka tekevät turhaan numeroa itsestään, kun ei heissä ole mitään kiinnostavaa. Muotihössötystä, jolla haetaan huomiota.

Sama vika minussa, en viitsinyt edes lukea tuota artikkelia. Friikkiydestä tehdään muotia nykyisin. Mieluummin olen lukematta noita ja Kata Kärkkäisen palstahuoraamisuutisia lepakkosuhteistaan. On niin kovin muodikasta olla "erilainen". Fuck it! Friikkiydestä on tullut muotia...

Taisi Kata sekaantua ongelmaladyyn. Kyseisellä naisella oli suhde Jasmine Tukiaiseen, joka kertoo blogissaan, miten nainen uhkaili lähettää seksikuvia hänen miehelleen ja sekoili kaikenlaista.

Tästä hän voi tulla vielä hauska soppa.
Jumala armahtaa, Majuri ei.

Poissa Anemone 2.0

  • Konkari
  • Viestejä: 2388
  • Väärinajattelija
- Edelleen puheet jostain omituisesta 'friikkeydestä', antavat kyllä itsellekin selkeän käsityksen siitä, että itsensä löytänyt ihminen on oikeastaan jo irtautunut kaikista niistä lokeroista, asenteellisuuksista, ennakkoluuloista, tai muistakin leimoista, joita koitetaan muiden toimesta väkisin lyödä erilaisuuden otsaan.

Niin, nämä muunsukupuoliset ym. juuri etsivät itselleen turvallista lokeroa ja vaativat sitten ympäristöä tunnustamaan lokeron olemassaolon ja erityisyyden. Törmäsin taas uuteen termiin (jälleen Voima-lehdessä), joka on cis-sukupuolinen. Piti etsiä selitys netistä.

Cis-sukupuolinen on termin transsukupuolinen vastakohta. Se tarkoittaa siis ei-transsukupuolista. Ihmistä, joka on sitä sukupuolta, jonka edustajaksi hänet syntymässä määriteltiin. Se ei kerro varsinaisesti ihmisen sukupuolta. Se kertoo ainoastaan sen vastaako hänen aivojensa omaksuma sukupuoli sitä, minkä edustajaksi hänet syntymässä määriteltiin.

Mihin katosi sana normaali? Joka viittaa normityyppiin, perusjamppaan/-jaanaan. Alan todella tippua kärryiltä mitä nuorempien sukupolvien napanöyhtään tulee. Luovutan!

http://yonsupi.vuodatus.net/lue/2016/01/mita-tarkoittaa-cissukupuolinen
Minä tässä vain, anteeksi.