Kirjoittaja Aihe: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?  (Luettu 2138 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14423
Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« : la 30.01.2016, 11:48:01 »
Tätä olen jo pidempään ihmetellyt, että mikä on kun ihmisenä tuntuu olevan jotenkin parempi, etevämpi ja arvostetumpi jos onnistuu osoittamaan kaiken kattavaa kyynisyyttä? Omasta mielestäni on järkevää perustella asioita toisinaan myös tunnesyin, koska tunteiden avulla ihminen saattaa ohjautua toisinaan kohti terveempää ja järkevämpää elämäntapaa (esim. se että saako jonkun viimeisenkin pusikon raivata parkkipaikan tieltä on usein "tunteellisten" lapsiperheiden ja "edistyksen" ajajien välinen mittelö, ja kuitenkin tutkimuksia lienee jo tehty että ihmismieli voi aina paremmin kun näkee edes himppasen verran vihreää ympäristössään).

Tunteiden varaan heittäytymisessä on kaikenlaista ikävää ja haitallista, mutta mihin me tällä jatkuvalla kyynistelylläkään sitten pääsemme? Siihen että "antaa mennä kun on mennäkseen"; maailman saa laittaa pilalla ja paskaksi ja tärkeintä on että pääsee älykkäästi viisastelemaan rauniolle?

Poissa pimpelis pompelis

  • Konkari
  • Viestejä: 7845
  • Etevä ajattelija
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #1 : la 30.01.2016, 11:55:19 »
Tätä olen jo pidempään ihmetellyt, että mikä on kun ihmisenä tuntuu olevan jotenkin parempi, etevämpi ja arvostetumpi jos onnistuu osoittamaan kaiken kattavaa kyynisyyttä?

Joillekin riittää, että osoittaa länsimaisen elämäntavan olevan ah niin väärin ja sitten siihen vielä että USA on suuri saatana.
Sellainen ihminen on jo aika hyvä ja etevä.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7022
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #2 : la 30.01.2016, 12:16:18 »

Tunteiden varaan heittäytymisessä on kaikenlaista ikävää ja haitallista, mutta mihin me tällä jatkuvalla kyynistelylläkään sitten pääsemme? Siihen että "antaa mennä kun on mennäkseen"; maailman saa laittaa pilalla ja paskaksi ja tärkeintä on että pääsee älykkäästi viisastelemaan rauniolle?

Tunteet hallitsevat kyynisyydessäkin. Ehkä se kyynisyys johtuu siitä, kun ei tunne kykenevänsä vaikuttamaan asioihin joihin haluaisi vaikuttaa.

Toisaalta voitaisiin vain lakonisesti todeta miten asiat näkee, ilman sen kummempaa tarvetta muuttaa mitään.

socrates

  • Vieras
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #3 : la 30.01.2016, 12:17:18 »
Tätä olen jo pidempään ihmetellyt, että mikä on kun ihmisenä tuntuu olevan jotenkin parempi, etevämpi ja arvostetumpi jos onnistuu osoittamaan kaiken kattavaa kyynisyyttä? Omasta mielestäni on järkevää perustella asioita toisinaan myös tunnesyin, koska tunteiden avulla ihminen saattaa ohjautua toisinaan kohti terveempää ja järkevämpää elämäntapaa (esim. se että saako jonkun viimeisenkin pusikon raivata parkkipaikan tieltä on usein "tunteellisten" lapsiperheiden ja "edistyksen" ajajien välinen mittelö, ja kuitenkin tutkimuksia lienee jo tehty että ihmismieli voi aina paremmin kun näkee edes himppasen verran vihreää ympäristössään).

Tunteiden varaan heittäytymisessä on kaikenlaista ikävää ja haitallista, mutta mihin me tällä jatkuvalla kyynistelylläkään sitten pääsemme? Siihen että "antaa mennä kun on mennäkseen"; maailman saa laittaa pilalla ja paskaksi ja tärkeintä on että pääsee älykkäästi viisastelemaan rauniolle?

Tunnehan se kyynisyyskin on, pettymystä ihanteisiin ja unelmiin. Kyyninen mieltää sen realismiksi, vaikka tajuaa sen olevan johonkin toiseen kuten aiempaan omaan suhtautumiseen nähden kyynistä.

Tiettyyn rajaan asti kyynisyys suojelee ihmistä pettymyksiltä ja auttaa selviämään vastoinkäymisissä. Se on toimiva strategia muuten paitsi haittaa ihmissuhteiden solmimista. Toiset vaistoavat kyynisyyden ja vetäytyvät koska kyynisen lähtökohtana on jotenkin kielteinen käsitys toisten ihmisten motiiveista.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9902
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #4 : la 30.01.2016, 12:17:43 »

Tulee mieleen sananlasku, joka kertoo, että on helpompaa hajottaa kuin korjata. Asioiden edistäminen on yleensä vaikeampaa. Edistämisen vastakohta on tosiaan helppoa, eli vaikka hajotus, toimeentarttumattomuus ja lannistaminen, joilla edistykseltä viedään pohjaa.

Kyynisyys on pohjan viemistä paremmalta. Jotain voi tehdä, eli aika usein sen, ja onnistuu melko varmasti. Uhkaukseen voi havahtua, mutta lannistaminen ei ole sillä tavoin akuutisti uhkaavaa. Uhkaus on likellä väkivaltaa ja kaltoinkohtelua. Uhkausta lievempää on kyynisyydellä ja pelolla vaikuttaminen, siis kielteiseen suuntaan.

Oikeasti kyseessä on vakava paikka. Kaikki rankka ei ole kielteistä, vaikka aiheet olisi vaikeita ja käsittelytavat. Toisaalta hiljaa voi tehdä erilaista myyräntyötä. Oikea sana on ehkä hiljainen väkivalta. Ei suoranaisesti rikota olemassaolevaa, mutta mahdollinen ehkä hyvinkin tehokkaasti, tai  maksimitehokkuudella.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9902
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #5 : la 30.01.2016, 12:37:27 »
Tunnehan se kyynisyyskin on, pettymystä ihanteisiin ja unelmiin. Kyyninen mieltää sen realismiksi, vaikka tajuaa sen olevan johonkin toiseen kuten aiempaan omaan suhtautumiseen nähden kyynistä.


Reaktiivisuus on ymmärrettävää. Kuka mitenkin kykenee ottamaan asioita vastaan.

Pahin rikkoja on tietysti sellainen, joka ei reagoi vaikeuksiin tai haasteisiin mitenkään erityisen vaikeasti, mutta haluaa, ettei asioita silti hoidalla, eikä niiden suhteen pyritä parempaan, vaikka lannistaja tietää, että jollain on tarvetta pyrkiä tekemään asioille jotain.

Poissa Toope

  • Konkari
  • Viestejä: 14894
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #6 : su 31.01.2016, 22:54:56 »

Tulee mieleen sananlasku, joka kertoo, että on helpompaa hajottaa kuin korjata.

Onhan tuo aivan totta. Rikkominen ei vaadi ajattelua, rakentaminen vaatii, yhteiskunnassakin. On niin helppoa kritisoida epäkohtia, mutta kellä on ideoita parantaa epäkohtia?
"Siirtolaisuuden hyväksyminen kehitysmaista oli pahin virhe, jonka länsimaat tekivät Toisen Maailmansodan jälkeen." - Toope
Toope Tahalle: "En minäkään vastustaisi islamia, jos se olisi, mitä esität. Pelkään sitä, koska kokemus islamista on niin erilainen, mitä esität."
goo

Poissa Norma B

  • Nyhtönaakka
  • Konkari
  • Viestejä: 14423
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #7 : su 31.01.2016, 22:56:58 »
Onneksi suomalaiset tietävät mitä vastata, kun kriitikoiden mussutus alkaa liikaa riipiä korvia: "tee itte paremmin!"  :)

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9902
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #8 : su 31.01.2016, 23:11:07 »
Rikkominen ei vaadi ajattelua, rakentaminen vaatii, yhteiskunnassakin. On niin helppoa kritisoida epäkohtia, mutta kellä on ideoita parantaa epäkohtia?


Minusta noin sanottuna asia ei ole paras mahdollinen. Kritisointi voi olla välttämätön sille, että ylipäätään pystytään hakemaan uutta. Uutta ei haeta ilman kyseenalaistusta.

Toisaalta uutta voi hakea joskus itsenäisesti lähinnä hän, joka toista tarvetta kokee. Joten kritiikin sijaan voi rakentaa tarvittavaa itse. Tämä ei kuitenkaan aina käy, mutta itselle kelpaamattoman hajoittamista ajatellen on parempi kritisoida, kuin kiikuttaa aitoa pommia paikalle.


Joskus kritiikin on tarkoitus hajoittaa jokin kohde. Silloin kritiikki ja kyseenalaistaminen on yhtä tuhoavaa kuin muille tärkeän tuhoaminen yleensäkin. Kaikki muille tärkeä ei ole puolusteltavissa. Mitä voi kohtuudella tuhota, ja mitä ei?

Puheen avulla tuhoaminen onnistuu jos riittävän moni yhtyy tuhoamiseen, tai muussa tapauksessa kyseenlaistava ilmaisu on oltava riittävän osuvaa. Jos jonkun pienemmän tahon kritiikki tuhoaa, on se ehkä merkki vahvasta osuvuudesta asiaan. Silti voi olla väärin joskus, mutta ei aina. Samalla tavoin ei joukkovoiman avulla suoritettu tuhoaminen välttämättä ole väärin tai oikein. Yleensä (todennäköisemmin) väärin, sillä tuhoa saa aikaan pienemällä kynnyksellä.

Kritisointia tapahtuu eniten muun kuin enemmistön kautta. Enemmistön ei yleensä tarvitse vaivautua naputtamaan, koska ilmapiirikäsitykset, toiveet ja odotukset ampuvat läpi usein saman tien. Siten enemmistön ei tarvitse usein ehdottaa mitään, saati kritisoida, kun asia menee käytäntöön, mikäli ei siellä jo ole. Enemmistölle vastainen leiri kokee aivan muuta tulosta olemassaolstaan, ja myös ilmaistusta kritiikistään.


Joten taidan olla aika eri linjoilla Toopen kanssa.

Poissa Juha

  • Konkari
  • Viestejä: 9902
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #9 : su 31.01.2016, 23:21:37 »

Sen olen huomannut, että yksittäiset ihmiset kritisoivat erityisen asiallisesti ja usein osuvasti, tai ainkin osuvuuteen pyrkien, ja usein hyvin paljon vaivaa näkien. Yleensä kritiikin kohteena on jokin yleisesti hyväksytty asia. Usein vedetään kyllä övereitäkin.

Enemmistön "kritiikki" sitävastoin on useimmiten mm hegemonisointia. Se on itsestäänselvyyden korostamista. Kaikki kliseenomainenkin käy, tai sinne viittaava, ja jokainen ymmärtää miten asiat ovat.

Faktisesti ei voi olla käsittämättä, kumpi ryhmä kritisoi oikeasti, ja kumpi lähinnä jyrää massavoimalla. Ilman massan jyräystä ja kovakorvaisuutta ei olisi tarvetta selkeästi terävyyteen pyrkivälle kritiikille, eikä ehkä ilmeni montaa muutakaan överimmäksi menevää.

Aika moni joutuu käymään yksillöllisyyden takia molemmissa leireissä. Yllättävää on kuitenkin se, ettei muiden syrjäisempien selkeästi suurempitarpeinen tilanne aina herätä suurta myötätuntoa. Liittyisikö siihen oikeustajuun, että kun on itse joustanut enemmistön suhteen, niin saisi sitten edes jonkin palkkion sitä kautta? Tai taipuminen on pakkorako, ja muutkaan ei saa käyttää sitä, kun ei omaa kantaansa ole itsekkään saanut suuremmin läpi.
« Viimeksi muokattu: su 31.01.2016, 23:25:23 kirjoittanut Juha »

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 418
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #10 : su 31.01.2016, 23:58:57 »
Monet meistä ovat varmasti joskus törmänneet kyyniseen ihmiseen, ihmetellen hänen tapaansa suhtautua elämään. Läpeensä kyynistyneen henkilön elämänasenne on usein aika nihilistinen, jokseenkin hällä-väliä-tyylinen suhtautuminen kaikkiin asioihin. Kyyninen tyyppi on usein epäilevä, varsin negatiivinen & kielteinen persoona, jota ei juurikaan kiinnosta mikään. Hänellä on pelkästään ajatuksena, että millään ei ole oikeastaan merkitystä, joten miksi yrittää tehdä mitään, kun se ei kuitenkaan onnistu.

Kyynikko ei tavallaan pidä mitään asiaa tavoiteltavana, kannatettavana, arvokkaana, eikä muutenkaan mahdollisena. Hän ei siis pysty iloitsemaan itsensä, tai muidenkaan puolesta. Ympärillään olevista ihmisistä hän yrittää väkisin löytää mahdollisimman paljon vikoja, vähättelemällä, mitätöimällä, sekä syyllistämällä muita. Kaiken lisäksi hän ei edes koe itseään kyyniseksi, vaan kuvittelee olevansa realisti. Ei pidä siis tätä taustaa vasten sitten ihmetellä, miksi joku on kyynisyydessään katkeroitunut. Muiden elämässä kun on jotain, jota kyyninen ihminen ei kykene koskaan itse saavuttamaan.
« Viimeksi muokattu: ma 01.02.2016, 00:15:19 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #11 : ma 01.02.2016, 06:12:37 »
Nyt pitäisi määritellä kyynisyys hieman tarkemmin. Sehän ei välttämättä tarkoita sellaista yleistä katkeroitumista ja vittumaisuutta, mitä tässä ketjussa ajetaan takaa. Lainaus wikipediasta:

Elämän tavalliset nautinnot eivät olleet heille (kyynikoille) ainoastaan merkityksettömiä, vaan suorastaan harmillisia, koska ne häiritsivät vapaan tahdon toimintaa. Rikkaus, suosio ja valta syrjäyttävät yleensä järjen valta-aseman, ja turmelevat sielun syrjäyttämällä luonnollisen keinotekoisella. Kyynikoiden mielestä yksilö on olemassa vain ja ainoastaan itselleen; hänen korkein päämääränsä on itsetuntemus ja itsensä toteuttaminen sen mukaan, miten hänen järkensä häntä ohjaa. Tämän kaiken tulee tapahtua erossa valtiosta ja yhteisöstä. Tästä syystä pahamaineisuus ja köyhyys ovat hyödyksi, koska ne saavat ihmisen keskittymään itseensä, lisäävät hänen itsehallintaansa, ja puhdistavat hänen älynsä kaikesta ulkopuolisesta kuonasta. Hyvä ihminen (eli viisas ihminen) ei halua mitään: kuten jumalat, hän on itseriittoinen; hän on myös maailmankansalainen, ei minkään tietyn maan kansalainen.

Äärimmäistä individualismia ja viisauden tavoittelua siis. Varsin New Age. Mutta ei missään tapauksessa toisten ihmisten kustannuksella (jos ei mielen pahoittamista lueta mukaan, Diogenes Koiran kerrottiin mm. masturboivan ja syövän raakaa lihaa julkisesti; häntä ei vaan kiinnostanut).
« Viimeksi muokattu: ma 01.02.2016, 06:15:23 kirjoittanut Lenny »

Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5280
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #12 : ma 01.02.2016, 08:05:18 »
Lennyn tiivistys kyynikoista toi mieleeni tolstoilaisuuden 1900-luvun alkupuolen aatteena, jota hyvällä syyllä voidaan kutsua myös anarkismiksi. Ei kyse ollut niinkään siitä, että he olivat valtiota vastaan, kuin pikemmin se oli heille toisarvoinen yksilöön nähden. Tietenkään tolstoilainen anarkismi ei ollut silloinkaan erityisesti muodissa, ei se (kuten Lennyn kuvailema kyynisyys) koskaan ole. Mutta marginaalissa typeryydelle käännetty selkä viihtyy jokaisella aikakaudella.

Pidän joka tapauksessa Tolstoita aikansa kyynikkona Lennyn kuvailemassa mielessä, olkoonkin että hän eli selibaatissa ja oli vegetaristi. Tunnen tiettyä vahvaa sympatiaa aihetta kohtaan. Toki Tolstoille kysymys ei ollut pelkästään älystä, on epäselvää, missä määrin se oli sitä alkuperäisille kyynikoille. Merkitykset näet muuttuvat aikojen saatossa, niin etten uskaltaisi sanoa, mitä tässä tapauksessa tarkoitettiin 'älyllä', tai miten se tulisi kääntää nykyisessä kontekstissa muinaisesta kreikasta.

Olen aika varma, että edellisellä ei ollut mitään tekemistä ketjun avaajan tarkoittaman kyynisyyden kanssa.
« Viimeksi muokattu: ma 01.02.2016, 08:11:45 kirjoittanut Laika »
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #13 : ma 01.02.2016, 09:32:38 »
Olen aika varma, että edellisellä ei ollut mitään tekemistä ketjun avaajan tarkoittaman kyynisyyden kanssa.

Samoin kuin, mutta halusin tuoda esille, että ei kyynisyys itsessään ole välttämättä jonkinlainen nurkkaan ajetun surkimuksen reaktiivinen suojamekanismi. Se voi olla ihan varteenotettava elämänasenne, joka on kaikkea muuta kuin toisten vahingoittamista oman egon suojaamiseksi. Se voi olla vain fokuksen kääntämistä "ikuisuuteen" kaiken maailman karnevaalin sijaan. Kyynisyys ei välttämättä kuitenkaan tarkoita kadulla elämistä koirien seassa, kuten legendojen Diogenes teki.

Poissa Faustinen

  • Konkari
  • Viestejä: 7022
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #14 : ma 01.02.2016, 10:40:16 »
Monet meistä ovat varmasti joskus törmänneet kyyniseen ihmiseen, ihmetellen hänen tapaansa suhtautua elämään. Läpeensä kyynistyneen henkilön elämänasenne on usein aika nihilistinen, jokseenkin hällä-väliä-tyylinen suhtautuminen kaikkiin asioihin. Kyyninen tyyppi on usein epäilevä, varsin negatiivinen & kielteinen persoona, jota ei juurikaan kiinnosta mikään. Hänellä on pelkästään ajatuksena, että millään ei ole oikeastaan merkitystä, joten miksi yrittää tehdä mitään, kun se ei kuitenkaan onnistu.

Kyynikko ei tavallaan pidä mitään asiaa tavoiteltavana, kannatettavana, arvokkaana, eikä muutenkaan mahdollisena. Hän ei siis pysty iloitsemaan itsensä, tai muidenkaan puolesta. Ympärillään olevista ihmisistä hän yrittää väkisin löytää mahdollisimman paljon vikoja, vähättelemällä, mitätöimällä, sekä syyllistämällä muita. Kaiken lisäksi hän ei edes koe itseään kyyniseksi, vaan kuvittelee olevansa realisti. Ei pidä siis tätä taustaa vasten sitten ihmetellä, miksi joku on kyynisyydessään katkeroitunut. Muiden elämässä kun on jotain, jota kyyninen ihminen ei kykene koskaan itse saavuttamaan.


Itsessään voi varmaan tunnistaa monenlaisia puolia, kun ihmisiä ollaan. Tuskin silti mikään ominaisuus on pelkästään vallassa.

Pessimismi, katkeruus, kyynisyys ja kaikki muukin tunne-elämä löytynee jokisesta jossakin määrin. Silti riittää varmaankin muitakin puolia arkipäivän riennoissa.

Tärkeintä on itse tiedostaa oma tilansa, silloin siihen voi vaikuttaa, nimetään se sitten vaikka nihilismiksi, tai miksi halutaan.

hibiscus

  • Vieras
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #15 : ma 01.02.2016, 10:58:48 »
Jos joku pitää kyynisyyttä pääfilosofiana, niin hän on ehdottomasti vääräsäs ja elää antiikin Kreikan aikaa. Tuolloinkaan kyynisyys ei ollut pääfilosofia, vaan pienen joukon sisäänlämpiävä tapa ajatella ja toimia. Kyynisyys ei ole nykyisin edes filosofia, vaan jonkinlainen taipumus irvistellä kaikelle, mitä itse ei hyväksy.

Poissa J

  • Matkaaja
  • Seniori
  • Viestejä: 418
  • -Rajaton kulkija-
    • ScoMy WebSite
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #16 : ma 01.02.2016, 12:12:25 »
Totta on, että kyynisyyttä on aika vaikea määritellä, koska siitä on olemassa monenlaisia käsityksiä. Jotkut sanovat sen tarkoittavan yksinkertaisesti kielteistä välinpitämättömyyttä ympäröivää maailmaa kohtaan, kun taas toiset määrittelevät sen äärimmäiseksi pessimismiksi, jossa kaikki toivo on menetetty. Tietenkin tämäkin piirre on vain yksi ihmisen moninaisista ominaisuuksista, eikä se pelkästään määrittele ketään tietytyyppiseksi persoonallisuudeksi. 

Mutta jos tälläinen ajattelutapa pyrkii liiaksi pinnalle, niin siinä on kieltämättä jotain sellaista lohduttomuuden tuntua, mikä vaikuttaa jossain mielessä jotenkin peruuttamattomalta. Kyynisen persoonan mielestä on vaikea löytää positiivisuutta tyhjästä, jos lähtökohdat ovat jo valmiiksi epäedulliset. Vaikka ei olisi edes tarkoituksella eikä tietoisestikaan kyyninen, niin tuollainen asenne saattaa levitä ikävästi ympäristöön. Kyyniset ihmiset ovatkin usein aika ikävää seuraa, koska he kylvävät herkästi ympärilleen epäonnistumisen mentaliteettia.

Tosin määritelmistä riippumatta, kyseinen ominaisuus mielletään ennen muuta lähes kaiken kokeneiden ihmisten elämänasenteeksi. On myös valitettavasti joitain nuoriakin tyyppejä, jotka ovat jo lähtökohtaisesti kyynisiä, tai muuten elämäänsä kyllästyneitä, niin se on kieltämättä välillä aika surullista katsottavaa. Jos tosissaan kokee, että kaikki toivo on mennyttä, tai minkäänlaista myönteisyyttä mihinkään asiaan on vaikea löytää, niin kyllä elämä silloin on aika huonoissa kantimissa muutenkin.

Kyynisyys ei kuitenkaan välttämättä tarkoita tavanomaista rakentavaa kriittisyyttä, tai kyseenalaistavaa asennetta itsessään. Tervehenkinen myönteisyyteen pyrkivä kriittisyys on oikeastaan ihan paikallaan, koska nyky-yhteiskunnassa on välillä välttämätöntäkin kyseenlaistaa vallitsevia olosuhteita. Olisi kuitenkin sinisilmäistä tai silkkaa herkkäuskoisuutta, sokeasti luottaa kaikeen tietoon, mitä meille eri tahoilta tarjotaan. Mutta jos toisessa ääripäässä on sitten täysin välinpitämätön suhtautuminen elämän ilmiöihin, niin sellaista asenteellisuutta ei haluaisi ainakaan omalla kohdalla kohdata kovin usein.     
« Viimeksi muokattu: ma 01.02.2016, 12:23:39 kirjoittanut J »
-Vaeltajan mieli harhailee-

Poissa wade

  • Konkari
  • Viestejä: 1461
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #17 : ma 01.02.2016, 13:06:02 »
On toinen asia puhua, kuten Norma Bates, koko yhteiskuntaa läpäisevästä "filosofiasta"; kuin kuvailla enemmän yksilöpsykologista kyynisyyttä ja pessimismiä suhteessa maailman tapahtumiin ja niiden ennakoimiseen, kuten J.

Vaikka toki, jos yleinen yhteiskunnallinen ilmapiiri on täynnä kuvia maailmanlopusta, lienee kullekin yksilölle helppo poimia samankaltaista asennetta omaan jokapäiväiseen elämäänsä.

T. Uschanov on kirjoittanut kirjan länsimaita 60-luvun puolesta välistä luonnehtinutta kulttuuripessimismiä. Pessimismi oli suhteessa 50- ja 60-lukujen optimismiin. Uschanov listaa pessimistisen ilmapiirin nousun syiksi (lähde: Savon Sanomien arvio; Kalle Haatasen haastattelu): i.) Öljykriisi ja nousukauden katkeamisen tuoma shokki, ii.) II Maailmansodan loppumisesta seurannut helpotus unohtui, eivätkä tulevat sukupolvet osanneet enää olla kiitollisia elämästä samalla tavalla.

Epävarma maailmantilanne luo pessimismiä.

Mutta minusta nykysuomea on pyritty jo pitkään johtamaan optimismilla. Muistan Kataisen jo vuosia sitten ihmetelleen kuinka kaikki eivät tahdo kulkea yhdessä rintamassa Kokoomuksen kanssa kohti ainoaa oikeaa suuntaa. Stubb edustaa samanlaista optimismia ja suoranaista inhoa kyynisyyttä ja negatiivisuutta kohtaan. Ja vaikuttaa siltä että poliittinen trendi antaa avaimia nimenomaan tälle optimistiselle politiikalle.

Myös yritysmaailmassa on laajalti vallalla tietty optimismin vaade. Sisäinen yrittäjyys, tsemppihenki, hyvä fiilis... jopa sarasvuolainen asenne... ärsyttävät monia. Erilaisia konsulttiyrityksiä tsemppipeukkuineen putkahtelee sieltä täältä. Itsekin olen työelämässä kohdannut tällaista innostusta ja innostumista.

Kyynisyys varataan heille, jotka ovat eri mieltä.

Näin jaan kyynisyyden kahteen: ensiksi aito pessimistinen asenne. Linssit, joiden kautta kaikki näyttäytyy turhana. Toiseksi kyynisyyden syytös niitä kohtaan, jotka eivät innostu juuri siitä tavasta, jolla asioita ajetaan eteenpäin.


Poissa Laika

  • Konkari
  • Viestejä: 5280
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #18 : ma 01.02.2016, 13:32:33 »
Mutta minusta nykysuomea on pyritty jo pitkään johtamaan optimismilla. Muistan Kataisen jo vuosia sitten ihmetelleen kuinka kaikki eivät tahdo kulkea yhdessä rintamassa Kokoomuksen kanssa kohti ainoaa oikeaa suuntaa. Stubb edustaa samanlaista optimismia ja suoranaista inhoa kyynisyyttä ja negatiivisuutta kohtaan. Ja vaikuttaa siltä että poliittinen trendi antaa avaimia nimenomaan tälle optimistiselle politiikalle.

Myös yritysmaailmassa on laajalti vallalla tietty optimismin vaade. Sisäinen yrittäjyys, tsemppihenki, hyvä fiilis... jopa sarasvuolainen asenne... ärsyttävät monia. Erilaisia konsulttiyrityksiä tsemppipeukkuineen putkahtelee sieltä täältä. Itsekin olen työelämässä kohdannut tällaista innostusta ja innostumista.

Tuossa mielessä olen kauan halveksinut optimismia ja kavahtanut sen irrationaalista luonnetta. Nykyiset poliittiset keskustelut tiedotusvälineissä ovat pinnallistuneet älyllisesti, vaikka sitä ei haluaisi uskoa. Joskus kuunnellessani vanhoja poliittisia radio-ohjelmia Ylen yöradiosta hämmästyn, miten heikkoa argumentointi nykyään on. Uskotaan ennemmin iskulauseisiin, kuten kaikki työ on arvokasta, ihmisarvo on jakamaton, kansainvälistyminen hyödyttää suomalaisia jne. Analyyttisiä puheenvuoroja saa hakea.

Ei ihme, jos suomalaiset yrityksetkään eivät pärjää, jos niitä johdetaan tsemppihengellä ja hyvällä fiiliksellä. Muuten olen sitä mieltä, että yrityksen ulkoisen edustajan taustalla olevien neuvonantajien, niiden todellisten vaikuttajien, tulisi olla mieluummin introvertteja ja ajatella äidinkielellään. Stubbin iloisuudessa on jonkinlaista vammaisen lapsen viattomuutta, mutta nimenomaan sitä ihmisten pitäisi ymmärtää pelätä.
Custom will reconcile people to any atrocity; and fashion will drive them to acquire any custom.

-George Bernard Shaw, Killing For Sport, Preface (1914)

Poissa Lenny

  • Konkari
  • Viestejä: 1782
  • ex-Kalervonpoika
Vs: Kyynisyys - aikamme pääfilosofia?
« Vastaus #19 : ma 01.02.2016, 13:40:13 »
Stubbin iloisuudessa on jonkinlaista vammaisen lapsen viattomuutta, mutta nimenomaan sitä ihmisten pitäisi ymmärtää pelätä.

Hassua, minä kun koen Stubbin ikään kuin suuntavan viestinsä vajakille, olematta kuitenkaan itse sellainen. En voi sietää sen äijän jaarituksia.