Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 ... 8 9 [10]
91
Yhteisö / Vs: Keskustelua keskustelusta ja keskustelijoista (nro 11)
« Uusin viesti kirjoittanut Hibbu to 26.04.2018, 18:53:12 »
Ymmärrän hyvin, että te kolme haluatte minun lähtevän täältä. En valehdellut, mutta tulin sittemmin toisiin ajatuksiin
pp:

Minä en ole muuttanut mieltäni: valehtelit luvatessasi lähteä ikuisesti.

Mitäs olet mieltä: löytyykö yli kolme jotka haluavat sinun lähtevän? Olisiko äänestyksen paikka?
Hibbu

Helvetin tollo. Etkö sinä osaa kirjoittaa muuta kuin samaa paskaa Hibusta joka ketjussa? Luuletko, ettei usampikin toivoisi sinun poistuvan tältä foorumilta? Siirrän tämän viestin tuonne keskustelua keskustelijoistaja keskustelijasta, koska et pysty tai osaa pysyä asiassa kaunainen katkera älykääpiö. Laita ihan itse omat äänestyksesi, jos osaat.
92
Tori / Vs: Onko aikaa olemassakaan?
« Uusin viesti kirjoittanut -:)lauri to 26.04.2018, 18:51:46 »
Suhteellisuusteoria kertoo luonnosta omalla selitysalueellaan suurin piirtein yhtä luotettavasti kuin planeetoista kertova teoria kertoo luotettavasti, että maapallo on pallo eikä littana tai että maaplaneettamme ja aurinkomme kiertävät yhteistä masssakeskipistettään. Kvanttimekaniikassa aika osoitetaan olevan olemassa tarkemmin kuin nimimerkki hibbu pystyy todistamaan olevansa nimimerkin hibbu takana oleva kirjoittaja. Se tarkkuus ja oikeassa oleminen mitä esimerkiksi kvanttimekaniikan standardimalli edustaa, menee intuitiivisen järjen ulkopuolelle varsinkin jos ei ole aiheesta lainkaan pohjatietoja.

Mutta itse kysymykseen jos aikaa ei ole, mitä se tarkoittaisi. Suhteellisuusteoriassa aika on samanlainen ulottuvuus kuin ovat kolme tilaulottuvuuttakin. Lyhyesti muotoiltuna ilman aikaa, ei ole muitakaan tilaulottuvuuksia. Ja hieman pitemmin ilmaistuna, mitä nopeampaa kuljetaan, sitä hitaammin aika kulkee. Sillä sähkömagneettiset entiteetit voivat kulkea maksimissaan vain tietyllä nopeudella. Mitä nopeampaa kuljetaan, sitä piteämpiä matkoja sähkömagneettiset entiteetit joutuvat kulkemaan ennen kuin vuorovaikutavat ja jos vuorovaikutusta ei tapahdu, sähkömagneettisen entiteetin ominaisuudet eivät muutu. Jos taas ei ole muutoksia, ominaisuuksia ei mitata ja ollaan ikäänkuin superpositiossa. Se tarkoittaa määritelmällisesti, että ei olla juurikaan olemassa. Näinollen jos kuljetaan oikein lujaa, sekunti kestää kauemmin kuin jos kuljetaan hitaammin. Toisaalta kun on pitempiä aikoja kun "ei olla olemassa", nopeasti kulkeva ei havaitse sekunnin kestävän pitempään. Tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että etäisyydet tuntuvat lyhentyvän. Tämä siksi koska etäisyydet ovat periaatteessa aika kertaa nopeus. Äärimmäisessä tapauksessa, kuten valon tapauksessa, kuljetaan nopeudella, jossa aika ei kulu lainkaan. Ja kun aika ei kulu, lähtöpiste koetaan samaan aikaan kuin päätepistekin. Näin ollen jos ei ole aikaa, ei ole ulottuvuuksiakaan ja ollaan kirjaimellisesti vain ja ainoastaan tässä ja nyt. Nopeuden lisäksi aikaa venyttää tai supistaa läsnäoleva gravitationaalinen massa, mutta ei takerruta nyt sihen, sillä siinä nopeuden kanssa samanlainen suurre on tuo massa. Muuten tilanne on sama. Ajatus siitä, että aikaa ei ole, ei siksi ole erityisen mielekäs. Eri asia ja selvittämättä edelleen on kuitenkin se, onko aika fundamentaalinen ominaisuus luonnossa vai onko emergenttinen ominaisuus. Jotain se on mutta mitä?

Fyysikon näkökulma molempiin yllä esittämiini lähestymistapoihin:

Lainaus käyttäjältä: Sean Carrol
Possibility one: time is fundamental

The first possibility is that the quantum state of the universe really does evolve in time — i.e. that the Hamiltonian is not zero, it truly does push the state forward in time. This seems like the generic case (there are more ways to be not-zero than to be zero), and it’s certainly the one that we spend time considering in introductory courses when we foist quantum mechanics on fearful undergraduates for the first time. A wonderful and under-appreciated consequence of quantum mechanics is that, if this possibility is right (the universe truly evolves), time cannot truly begin or end — it goes on forever. Very unlike classical mechanics, where the universe’s trajectory through the space of states can bring it smack up against a singularity, at which point time presumably ceases. In QM, every state is just as good as every other state, and the evolution will go happily marching along.

So what does this have to do with something vs. nothing? Well, as the quantum state of the universe evolves, it can pass through phases where it looks an awful lot like “nothing,” conventionally understood — i.e. it could look like completely empty space, or like some peculiar non-geometric phase where we wouldn’t recognize it as “space” at all. And later, through the relentless influence of the Hamiltonian, it could evolve into something that looks very much like “something,” even very much like the universe we see around us today. So if your definition of “nothing” is “emptiness” or “lack of space itself,” the laws of quantum mechanics provide a nice way to understand how that nothing can evolve into the marvelous something we find ourselves inside. This is interesting, and important, and worth writing a book about, and it’s one of the possibilities Lawrence discusses.

Possibility two: time is emergent/approximate

The other possibility is that the universe doesn’t evolve at all — the Hamiltonian is zero, and there is some space of possible states, but we just sit there, without a fundamental “passage of time.” Now, you might suspect that this is a logical possibility but not a plausible one; after all, don’t we see things change around us all the time? But in fact this possibility is the one you immediately bump into if you simply take classical general relativity and try to “quantize” it (i.e., invent the quantum theory that would reduce to GR in the classical limit). We don’t know that this is the right thing to do — Tom Banks, for example, would argue that it’s not — but it’s a possibility that is on the table, so we should think about what it would mean if it turns out to be true.

We certainly think that we perceive time passing, but maybe time is just emergent rather than fundamental. (I don’t like using “illusory” in this context, but others are not so circumspect.) That is, perhaps there is an alternative description of that single, unmoving point in Hilbert space — a description that looks approximately like “a universe evolving through time,” at least for some period of duration. Think of a block of metal sitting on a hot surface, not evolving with time but with a temperature gradient from top to bottom. It might be possible to conceptually divide the block into slices of equal temperature, and then write down an equation for how the state of the block changes from slice to slice, and find that the resulting mathematical formalism looks just like “evolution through time.” In this case, unlike the previous one, time could end (or begin), because time was only a useful approximation to begin with, valid in a certain regime.

This kind of scenario is exactly what quantum cosmologists like James Hartle, Stephen Hawking, Alex Vilenkin, Andrei Linde and others have in mind when they are talking about the “creation of the universe from nothing.” In this kind of picture, there is literally a moment in the history of the universe prior to which there weren’t any other moments. There is a boundary of time (presumably at the Big Bang), prior to which there was … nothing. No stuff, not even a quantum wave function; there was no prior thing, because there is no sensible notion of “prior.” This is also interesting, and important, and worth writing a book about, and it’s another one of the possibilities Lawrence discusses.
Lähde lainaukselle: http://www.preposterousuniverse.com/blog/2012/04/28/a-universe-from-nothing/

Taidat olla melko nuori utopisti, jolle kelpaavat kaikki todisteet, mitkä tukevat sinun käsityksiäsi. Minä olin jonkin verran tuollainen lukiolaisena, mutta en sentään uskonut kaikkea, mitä yritettiin todistella. Yksikään kvanttifyysikko ei ole toistaiseksi pystynyt todistamaan, että neljäs ulottuvuus, aika, on olemassa.
Minulle kelpaavat kaikki tieteellisen metodin puitteissa tuotetut empiiriset todisteet. Sellaiset, joita heikkolahjaiset kuvittelevat pystyvänsä kehittelemään omassa päässään koskaan altistamatta noita omia kuvitelmiaan objektiiviselle empiiriselle testaamiselle. Se on tietysti valintakysymys.
93
Tori / Vs: Onko aikaa olemassakaan?
« Uusin viesti kirjoittanut pimpelis pompelis to 26.04.2018, 18:48:08 »
tiesin, että cesiumissa on useampikin isotooppi, jotka ovat atomeja. Ihmisessäkin on useita atomeja, mutta ihminen ei itse ole atomi.

Jo on tietoa! Että cesiumin isotoopit ovat atomeja.
Kaikki isotoopit ovat atomeja.

Ihanko totta, onko ihmisessä atomeja? Ihan useita.
80 kg painavassa ihmisessä on noin 8,000,000,000,000,000,000,000,000,000 atomia
94
Tori / Vs: Onko aikaa olemassakaan?
« Uusin viesti kirjoittanut Hibbu to 26.04.2018, 18:42:41 »
Suhteellisuusteoria kertoo luonnosta omalla selitysalueellaan suurin piirtein yhtä luotettavasti kuin planeetoista kertova teoria kertoo luotettavasti, että maapallo on pallo eikä littana tai että maaplaneettamme ja aurinkomme kiertävät yhteistä masssakeskipistettään. Kvanttimekaniikassa aika osoitetaan olevan olemassa tarkemmin kuin nimimerkki hibbu pystyy todistamaan olevansa nimimerkin hibbu takana oleva kirjoittaja. Se tarkkuus ja oikeassa oleminen mitä esimerkiksi kvanttimekaniikan standardimalli edustaa, menee intuitiivisen järjen ulkopuolelle varsinkin jos ei ole aiheesta lainkaan pohjatietoja.

Mutta itse kysymykseen jos aikaa ei ole, mitä se tarkoittaisi. Suhteellisuusteoriassa aika on samanlainen ulottuvuus kuin ovat kolme tilaulottuvuuttakin. Lyhyesti muotoiltuna ilman aikaa, ei ole muitakaan tilaulottuvuuksia. Ja hieman pitemmin ilmaistuna, mitä nopeampaa kuljetaan, sitä hitaammin aika kulkee. Sillä sähkömagneettiset entiteetit voivat kulkea maksimissaan vain tietyllä nopeudella. Mitä nopeampaa kuljetaan, sitä piteämpiä matkoja sähkömagneettiset entiteetit joutuvat kulkemaan ennen kuin vuorovaikutavat ja jos vuorovaikutusta ei tapahdu, sähkömagneettisen entiteetin ominaisuudet eivät muutu. Jos taas ei ole muutoksia, ominaisuuksia ei mitata ja ollaan ikäänkuin superpositiossa. Se tarkoittaa määritelmällisesti, että ei olla juurikaan olemassa. Näinollen jos kuljetaan oikein lujaa, sekunti kestää kauemmin kuin jos kuljetaan hitaammin. Toisaalta kun on pitempiä aikoja kun "ei olla olemassa", nopeasti kulkeva ei havaitse sekunnin kestävän pitempään. Tämä tarkoittaa puolestaan sitä, että etäisyydet tuntuvat lyhentyvän. Tämä siksi koska etäisyydet ovat periaatteessa aika kertaa nopeus. Äärimmäisessä tapauksessa, kuten valon tapauksessa, kuljetaan nopeudella, jossa aika ei kulu lainkaan. Ja kun aika ei kulu, lähtöpiste koetaan samaan aikaan kuin päätepistekin. Näin ollen jos ei ole aikaa, ei ole ulottuvuuksiakaan ja ollaan kirjaimellisesti vain ja ainoastaan tässä ja nyt. Nopeuden lisäksi aikaa venyttää tai supistaa läsnäoleva gravitationaalinen massa, mutta ei takerruta nyt sihen, sillä siinä nopeuden kanssa samanlainen suurre on tuo massa. Muuten tilanne on sama. Ajatus siitä, että aikaa ei ole, ei siksi ole erityisen mielekäs. Eri asia ja selvittämättä edelleen on kuitenkin se, onko aika fundamentaalinen ominaisuus luonnossa vai onko emergenttinen ominaisuus. Jotain se on mutta mitä?

Fyysikon näkökulma molempiin yllä esittämiini lähestymistapoihin:

Lainaus käyttäjältä: Sean Carrol
Possibility one: time is fundamental

The first possibility is that the quantum state of the universe really does evolve in time — i.e. that the Hamiltonian is not zero, it truly does push the state forward in time. This seems like the generic case (there are more ways to be not-zero than to be zero), and it’s certainly the one that we spend time considering in introductory courses when we foist quantum mechanics on fearful undergraduates for the first time. A wonderful and under-appreciated consequence of quantum mechanics is that, if this possibility is right (the universe truly evolves), time cannot truly begin or end — it goes on forever. Very unlike classical mechanics, where the universe’s trajectory through the space of states can bring it smack up against a singularity, at which point time presumably ceases. In QM, every state is just as good as every other state, and the evolution will go happily marching along.

So what does this have to do with something vs. nothing? Well, as the quantum state of the universe evolves, it can pass through phases where it looks an awful lot like “nothing,” conventionally understood — i.e. it could look like completely empty space, or like some peculiar non-geometric phase where we wouldn’t recognize it as “space” at all. And later, through the relentless influence of the Hamiltonian, it could evolve into something that looks very much like “something,” even very much like the universe we see around us today. So if your definition of “nothing” is “emptiness” or “lack of space itself,” the laws of quantum mechanics provide a nice way to understand how that nothing can evolve into the marvelous something we find ourselves inside. This is interesting, and important, and worth writing a book about, and it’s one of the possibilities Lawrence discusses.

Possibility two: time is emergent/approximate

The other possibility is that the universe doesn’t evolve at all — the Hamiltonian is zero, and there is some space of possible states, but we just sit there, without a fundamental “passage of time.” Now, you might suspect that this is a logical possibility but not a plausible one; after all, don’t we see things change around us all the time? But in fact this possibility is the one you immediately bump into if you simply take classical general relativity and try to “quantize” it (i.e., invent the quantum theory that would reduce to GR in the classical limit). We don’t know that this is the right thing to do — Tom Banks, for example, would argue that it’s not — but it’s a possibility that is on the table, so we should think about what it would mean if it turns out to be true.

We certainly think that we perceive time passing, but maybe time is just emergent rather than fundamental. (I don’t like using “illusory” in this context, but others are not so circumspect.) That is, perhaps there is an alternative description of that single, unmoving point in Hilbert space — a description that looks approximately like “a universe evolving through time,” at least for some period of duration. Think of a block of metal sitting on a hot surface, not evolving with time but with a temperature gradient from top to bottom. It might be possible to conceptually divide the block into slices of equal temperature, and then write down an equation for how the state of the block changes from slice to slice, and find that the resulting mathematical formalism looks just like “evolution through time.” In this case, unlike the previous one, time could end (or begin), because time was only a useful approximation to begin with, valid in a certain regime.

This kind of scenario is exactly what quantum cosmologists like James Hartle, Stephen Hawking, Alex Vilenkin, Andrei Linde and others have in mind when they are talking about the “creation of the universe from nothing.” In this kind of picture, there is literally a moment in the history of the universe prior to which there weren’t any other moments. There is a boundary of time (presumably at the Big Bang), prior to which there was … nothing. No stuff, not even a quantum wave function; there was no prior thing, because there is no sensible notion of “prior.” This is also interesting, and important, and worth writing a book about, and it’s another one of the possibilities Lawrence discusses.
Lähde lainaukselle: http://www.preposterousuniverse.com/blog/2012/04/28/a-universe-from-nothing/

Taidat olla melko nuori utopisti, jolle kelpaavat kaikki todisteet, mitkä tukevat sinun käsityksiäsi. Minä olin jonkin verran tuollainen lukiolaisena, mutta en sentään uskonut kaikkea, mitä yritettiin todistella. Yksikään kvanttifyysikko ei ole toistaiseksi pystynyt todistamaan, että neljäs ulottuvuus, aika, on olemassa. Ei edes   Einstein. Samanlaisia väkeviä todistajia on dream team VA., Sepe ja Jaska. He todistavat väkevästi, ettei mitään jumalia tai kuolemanjälkeistä elämää ole. Minä en ole varma ajan olemisesta tai olemattomuudesta sen enempää kuin jumalten tai kuolemanjälkeisen elämän olemassaolostakaan.

Sepe on kaikenlaista huuhaata esittänyt. Esimerkiksi sen, että on olemassa useita rinnakkaisia multiuniversumeita ja uskoo vahvasti myös säieteoriaan. Minä en ole varma oikastaan mistaan. En ainakaan jumalista, ajasta, kuolemattomuudesta, säiteoriasta tai multiuniversumeista. Tuo viimeinen saattaa olla ateistin märkä uni, ettei tarvitsisi pelätä kuolemaansa niin paljon.
95
Akatemia / Vs: Misogynia ja misandria
« Uusin viesti kirjoittanut drontti to 26.04.2018, 18:42:15 »
Suomalaiset pojat kasvatetaan umpimieliseen kovuuteen, ja asiantuntijan mukaan koko yhteiskunta toistaa väärää signaalia

Poikien maailmassa korostuu yhä kovuus, kilpailu ja väkivalta, sanoo Poikien talon johtaja Kalle Laanterä. Aikuisten olisi aika havahtua ja kannustaa poikia puhumaan tunteistaan.


https://www.hs.fi/elama/art-2000005656163.html?utm_campaign=tf-HS&utm_term=3&utm_source=tf-other&share=a81d002a4b0bb0dfb65bec012aa49532

Hesarin artikkeli aukeaa ilmeisesti vain maksaville lukijoille (tai se x määrä, jonka saa lukea ilmaiseksi. Itse en päässyt ingressiä pidemmälle).

Linkistä: "Jalkapallotreeneissä .."

Hauskaa että sentään tiedetään mikä on tärkeätä tässä maailmassa jo pienestä pitäen. Jalkapallo.

Mutta ihme ja kumma ettei itkeminen, raivoaminen, halikasojen muodostus ja yleinen hihhulointi urheiluareenoilla riitä tunteiden ilmaisuksi vaan niistä pitäisi vielä puhuakin.

96
Akatemia / Vs: Misogynia ja misandria
« Uusin viesti kirjoittanut socrates to 26.04.2018, 18:38:32 »
Suosittelen tätä socrulle ja muillekin, joita elämä kohtelee jatkuvasti kaltoin.

Ei se ainakaan viime aikoina ole erityisen kaltoin kohdellut. Eikä naisetkaan.

Kaada vain itsellesi, sanoisi Xantippa. 8)
97
Tori / Vs: Onko aikaa olemassakaan?
« Uusin viesti kirjoittanut pimpelis pompelis to 26.04.2018, 18:35:01 »
Ymmärrän hyvin, että te kolme haluatte minun lähtevän täältä. En valehdellut, mutta tulin sittemmin toisiin ajatuksiin

Minä en ole muuttanut mieltäni: valehtelit luvatessasi lähteä ikuisesti.

Mitäs olet mieltä: löytyykö yli kolme jotka haluavat sinun lähtevän? Olisiko äänestyksen paikka?
98
Akatemia / Vs: Misogynia ja misandria
« Uusin viesti kirjoittanut -:)lauri to 26.04.2018, 18:06:47 »
Suosittelen tätä socrulle ja muillekin, joita elämä kohtelee jatkuvasti kaltoin.
99
Tori / Vs: Onko aikaa olemassakaan?
« Uusin viesti kirjoittanut Faustinen to 26.04.2018, 18:02:55 »


Filosofiassa asiaa on käsitelty perinteisesti puhumalla ajan A-teoriasta ja B-teoriasta. A-teorian mukaan aika "virtaa". Tulevaisuus ei ole todellinen, eikä menneisyys samalla tavalla todellinen kuin nykyhetki. B-teorian muukaan kaikki aika voidaan nähdä yhtenäisenä blokkina, jossa se voidaan asettaa vaikka neljänneksi ulottuvuudeksi. Tällöin menneisyys, tulevaisuus ja nykyhetki ovat kaikki yhtä todellisia ja olemassa koko ajan.


Nykyhetki ei ole sen todellisempi, kuin mennyt ja tulevakaan.

Miksi olisi, joki virtaa mereen asti ja sen jokaisella pisaralla on oma nykyhetkensä. Kuten siinä asuvilla kaloillakin. Silti ylävirran kalat näkevät vain oman mutkansa joesta kuten alempana olevatkin, samoin on ihmisten laita, vaikka nykyisen tiedonkulun valtavirrassa voisi muuta olettaa.

Mitään pysyvää ei löydy, mutta omassa huoneessaan voi olettaa sen pysyväksi, ainakin kestäväksi olotilaksi.

Matkallahan ollaan silti kaiken aikaa maa kiertää itsensä ympäri ja jokainen sen pinnalla oleva liikkuu hurjaa vauhtia koko armaan ajan, vaikka sitä aikaa ei ilman liikettä olekaan.

Päiväntasaajan paikkeilla liikkutaan noin 1600 kilometrin tuntivauhdilla ja esim avaruuteen lähtevät raketit käyttävät sitä hyväkseen. Hyöty on noin 5% luokkaa, se on aikamoinen määrä polttoaineen kulutuksessa, tai siinä hyötykuormassa.

Se, että näemme vain nykyhetkemme, on sinänsä todiste omasta tapahtumahorisontistamme, eli valon vuorovaikutuksesta ja aivojemme käsittelemästä havainnosta, eli siis aistien toiminnasta.
100
Tori / Vs: Onko aikaa olemassakaan?
« Uusin viesti kirjoittanut Hibbu to 26.04.2018, 17:46:21 »

Muistatko vielä kun lupasit lähteä etkä ikinä palaa?

Muistan kyllä

Valehtelit siis luvatessasi lähteä. Vielä ehdit pitää sanasi.

Vedä piilorunkku käteesi, jos sinulla on edes sen verran viriliteettiä jäljellä. Ymmärrän hyvin, että te kolme haluatte minun lähtevän täältä. En valehdellut, mutta tulin sittemmin toisiin ajatuksiin, kun te mellastitte kuin villisiat pellossa Jatkumolla. Pääset minusta, kun menet Outomaalle aukomaan päätäsi Keijolle ja päsmäröimään Magdaleena-Tiista- luotsia tai Kapealle näkökulmalle horisemaan sähköautoista. Vie kaksi rakasta ystävääsi mukanasi. Luuletko kykeneväsi määräilemään minua missään millään tavoin?

Koska alat kirjoittaa aiheesta, etkä minusta pihkahousu juntti.
Sivuja: 1 ... 8 9 [10]