Tuoreimmat viestit

Sivuja: 1 ... 8 9 [10]
91
Tori / Vs: Monikulttuuri- ja maahanmuuttopolitiikka-aiheinen ketju (nro 15)
« Uusin viesti kirjoittanut Norma B pe 21.09.2018, 10:06:35 »
"Devate kiihdyttää islamilaista maanmuuttoa Suomeen!"
julistaisin jos olisin ilkeä iltisten lööppinikkari. ;D

Tässä alkuperäisempi uutinen:
Koodareita Iranistakin Suomeen – näin yhä useampi ratkoo osaajapulaa
.. värväystoiminta kohdistuu muun muassa Iraniin, Turkkiin ja Itä-Eurooppaan.

 - Tivi

Höh. Eikö näitä koodareita sitten ollut jo valmiiksi tänne paarustaneissa moniosaajissa? Tai eikö heistä voi sellaisia kouluttaa? Eikö tämä ole vähän epistä kun jo Suomeen saapuneisiin lähi-itäläisiin suhtaudutaan yhtä kylmästi kuin kantasuomalaisiin, eli heistä viis veisataan sitten kun ovat jonkin aikaa olleet täällä, heidät ohitetaan, ja haetaan freesiä porukkaa ulkomailta...?
92
Tori / Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Uusin viesti kirjoittanut Norma B pe 21.09.2018, 10:04:07 »
Minusta pitäisi enemmän kiinnittää huomiota siihen, miten hirvittävän huono väline parisuhdeongelmien ratkaisuun on jatkuva kiusaaminen.

Voisin ajatella, että edes joskus harvoin satunnainen lievä väkivalta, vieraissa käyminen, rakastajan hankkiminen tms arveluttavat keinot vievät edes tilapäisesti parisuhdetta parempaan suuntaan, mutta 24/7 haukkuminen ei koskaan. Se on maailman kehnoin konsti, se ei tuota mitään järkeviä näkökulmia yhtään mihinkään ja silti hirveän yleinen.

Ei kai kukaan oikeasti sitä miksikään hyväksi välineeksi kuvittelekaan?? Että parisuhteessa on nyt ongelmia, hei, mähän taidankin ratkaista ne kiusaamalla tuota toista jatkuvasti! Joo!

Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miksi toisen puhe ja teot koko ajan tuntuvat kiusaamiselta ja ovatko ne sitä oikeasti, vaan onko niiden taustalla sentään jokin ihan muu viesti kuin kiusaamisen halu.

Pidän myös naivina ajatusta lievästä väkivallasta, joka otetaan käyttöön parisuhteen korjamaamiseksi. Ja  loppuu sitten tietysti, kun suhde näillä läpsäisyillä, tönäisyillä, pienellä tukasta repimisellä on korjaantunut. Ja nämähän edellä mainitut eivät tietenkään ole kiusaamista, vaan tarkoituksen mukaista parisuhteen parantamista. Kuten sekin, että parannuskonstiksi otetaan suhteeseen kolmas (tai neljäs tai viides) sähläämään näiden meidän ongelmien keskelle.

Itse näen, että noilla konsteilla oma mieliala paranee, koska kokee pääsevänsä maksamaan takaisin sen, mitä toisen katsookaan itseään vastaan rikkoneeen. Siitä seuraa hetkeksi fiilis, että paremminhan tässä menee. Itselle.

T: Xante

Kirjoitin, että ne ovat hyvin arveluttavia keinoja, mutta on tilanteita, joissa pakastebroilerilla lyöminen, huorissa käyminen tai rajasta(jattare)n hankkiminen voivat antaa ainakin jatkoaikaa parisuhteelle. Jatkuva kiusaaminen ei tee hyvää koskaan ja se on helppo tunnistaa oli sen takana mikä tahansa viesti.

Tuossa kanalla mätkimisessä taustalla oli se että miehelle oli tullut joku paketti jota hän ei saanut auki, ja alkoi sen johdosta taas kerran karjumaan ja raivoamaan. Halusin auttaa koska kuvittelin että olisin itse saanut sen paketin auki, mutta äijä vaan huutaa. Silloin minulla ratkesi ja tartuin siihen kanaan joka oli ollut tiskipöydällä sulamassa.

Pahintahan tuo varmaan on mitä olen eläissäni kenellekään tehnyt. Huuto kyllä loppui, ja mies sanoi että löit, ja minä sanoin että lyön toisenkin kerran jos ei se huuto lopu. Tässä varmaan vaikuttaa ääniyliherkkyyteni, ja siinä sitten taas se että lienen tämä autismijatkumon edustaja... Että ei "me" mitään iki-ihania ihmisiä olla. Eräässä autisteista kertovassa tv-ohjelmassa yksi tyttökerran hakkasi nyrkillä omaa päätään, kun oli niin vihainen omalle sekopäisyydelleen...

Mutta ei se huutaminen kumminkaan sitten pitkässä juoksussa loppunut, että väkivalta ei tosiaankaan ollut mikään ratkaisu. Se loppui vasta sitten kun eksä hommasi itsensä hermoromahduksen partaalle, hoitoon, ja alkoi syömään SSRI-lääkkeitä, vuosia myöhemmin. Joku 8 v siinä kai meni.

Jälkikäteen on helppo olla viisas ja todeta että olisin itse voinut ajatella tuossa tilanteessa että asiahan ei minulle kuulu, piste (että riehukoon sen pakettinsa kanssa keskenään). Surkuhupaisaa on että eksä itse tapasi jäkättää siitä miten hänen apunsa ei ihmisille kelpaa. Eikä se sitten kelvannut hänellekään, muiden apu.

Eipä sitten toisaalta ollut sekään hyvä että pikkuhiljaa menetimme mielenkiintomme toistemme asioihin ja olimme lopulta kumpikin omissa oloissamme... Erohan siitä tuli.
93
Temppeli / Vs: Omatunto - mitä se on?
« Uusin viesti kirjoittanut pimpelis pompelis pe 21.09.2018, 09:58:40 »
Riippuu ns. ateistista onko Hänellä omaatuntoa - kaikilla ei ole - kuten tiedät...

Muisto Keijo Kullervo


En tiedä. Mistä tietää onko ateistilla omatunto?

En kuvittele saavani vastausta.

P.S: minun mielestäni ateistilla on omatunto, uskovilla ei. He toteuttavat uskoa koska siitä on luvattu palkinto, eivät välitä omatunnosta. He vetoavat ratkaisuissaan uskoon, pakenevat uskon eli virallisen näkemyksen taakse.Tai sitten valehtelevat.
94
Tori / Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Uusin viesti kirjoittanut Norma B pe 21.09.2018, 09:57:29 »


Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota siihen, miksi toisen puhe ja teot koko ajan tuntuvat kiusaamiselta ja ovatko ne sitä oikeasti, vaan onko niiden taustalla sentään jokin ihan muu viesti kuin kiusaamisen halu

T: Xante


Viesti varmaan on siinä huomionhalussa. Naisilla ja lapsilla on samantapainen tunnemaailma, siis tasaantumaton ja heidän huomionhaluisuuttaan kiukuttelukin usein on. Kylä miehetkin osaavat kiukutella, mutta se lienee hieman toisenlaista, eivätkä he hae sellaista tunneyhteyttä kuten naisilla on tapana.


Väitteet ettei olisi eroja miehissä ja naisissa ovat tietenkin täyttä soopaa ja sen eron vuoksihan sitä yhteen liitytään ja ehkä elämänsä aikana opitaan toisiinsa suhtautumaankin, vaikka usein lienee vaikeaa.


Puolisolta useimmiten halutaan jotain, tai halutaan hänen olevan "itseään" varten olemassa, piittaamatta miten se menee toisinpäin.

Meinasin kiukustua, koska naisten ja lasten vertaileminen tietysti aina loukkaa, mutta pirustako minä tiedä mikä normaalien ihmisten meininki on. Siksi toisekseen kun ihmiskunnassa on vuosituhantiset perinteet siitä että nainen on perheessä orja, niin eihän hänellä ole ollut muitakaan tapoja pärjätä kuin ne orjan ovelat taidot että pitää yrittää vaikuttaa herraan ja masteriin salakavalasti, kun ei voi sanoa että "nyt tehdään näin ja jos intät vastaan niin turpaan tulee". Jo vuosia sitten muuan naispuolinen professori naisia ja orjia vertaili, ja minusta hän puhui ihan fiksuja. Harmi etten ottanut nimeä ylös.

Kuinka moni nainen ileneekään joutunut nöyryyttämään itseään vääntämällä itkua saadakseen edes jonkinlaista tsänssiä siihen että hänenkin toiveensa huomioidaan. Mutta toisaalta tässä piilee ansa. Koska näin on tehty, niin miehet luulevat että nekin naisten tunteenilmaisut jotka ovat ihan aidosti ja fyysisesti kehon stressitilan purusta juontuvia reaktioita ovat mukamas tietoinen ja kiero vaikutusyritys. Omassa pitkässä parisuhteessani kävikin niin että alkuvuosina eksän raivotessa milloin mistäkin aloin usein itkemään, koska en kestänyt sitä huutoa (johon en ollut missään tottunut - meillä kotona viha osoitettiin lähinnä vaikenemisella). Tätä mies alkoi ivailemaan, ja se saattaa olla yksi syy miksi minustakin sitten tuli aggressiivinen ja ryhdyin reagoimaan hänen raivoonsa ja riehumiseensa antamalla potut pottuina. Lopulta mies yhtäkkiä hoksasi että hänhän käyttäytyy täsmälleen kuten isänsä. Tämä oli kuulema suhtautunut vaimoonsa eli siis eksäni äitiin ivallisesti aina kun tätä naista itketti.

Omat kiukutteluni ovat tavanneet olla fyysisen epämukavuuden ilmauksia. Eivät välttämättä toiseen ihmiseen kohdistettuja vaatimuksia, ellei hän tietentahtoen piinaa minua ja estä minua helpottamasta oloani (ei esim. antaisi minun lähteä järveen helteellä).
95
Yhteisö / Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 3)
« Uusin viesti kirjoittanut Kopek pe 21.09.2018, 09:54:30 »
Jos nyt ajatellaan jotain vanhusten elättämistä, niin kunhan suuret ikäluokat kuukahtavat, niin siitähän se sitten tasoittuu. Jos kokoajan lisätään väestön määrää vain tämän yhden ainoan vanhuspullistuman hoitelemiseksi, niin ongelman ratkaisua vain siirretään määräämättömästi eteenpäin. Väen lisääntyessä tulee aina olemaan paljon vanhuksia joita hoitamaan tarvitaan paljon nuoria ja joista tulee sitten paljon vanhuksia jne. Mihin tämä oikein päättyy? Tai milloin? Parempi kun kärsitään tässä ja nyt ja se siitä.

Olen täsmälleen samaa mieltä. Poliitikkojen ehdotukset väestöongelman hoitamiseksi maahanmuuttoa lisäämällä tarkoittavat sitä, että tulevaisuudessa olisi vieläkin enemmän vanhuksia, ja tarvittaisiin vieläkin enemmän maahanmuuttoa. Eli kierre sen kuin jatkuisi. Se olisi vähän kuin alkoholismin hoitamista alkoholilla. Hetkeksi helpottaa, mutta kokonaistilanne pahenee.
96
Temppeli / Vs: Omatunto - mitä se on?
« Uusin viesti kirjoittanut Muisto Keijo Kullervo pe 21.09.2018, 09:49:10 »

Minusta on oikein, että omantunnon kysymyksessä saa olla, ministeriä myöten, omalla kannallaan jota tekee Timo Soini ja hyvä niin.

Muisto Keijo Kullervo

Onko Keijo Muisto Kullervo harkinnut kantansa tarkkaan - mitä ovat omantunnon kysymykset, onko ateistilla omatuntoa? Pitäisikö yhteiskunnan kustantama uskonnon opetus lopettaa?
En hetkeäkään kuvittele että saan vastausta.


Riippuu ns. ateistista onko Hänellä omaatuntoa - kaikilla ei ole - kuten tiedät...


Muisto Keijo Kullervo
97
Kamari / Vs: Parin- ja seuranhaku, deittailu, treffailu (nro2)
« Uusin viesti kirjoittanut Norma B pe 21.09.2018, 09:48:59 »

Ehkä mainostus sujuu luontevammin, jos uros itse on vakuuttunut omasta erinomaisesta laadustaan.



Salaisuus on siinä, ettei laadukas uros alennu koskaan kilpailemaan naisesta. Hän kilpailuttaa itse naisehdokkaansa.

Itse asetan yleensä kolme laatukriteeriä, joista ehdokas saa pisteitä:

1. Aterian valmistus, jossa jaetaan pisteet nopeudessta, kattauksesta ja ateria maistuvuudesta. Terveellisyydellä ei ole väliä.

2. Auton puunaus. Tässä voi valita joko ulkopinnan vahauksen ja sisäsiivouksen tai vaihtoehtoisesti öljyvaihtohuollon.

3. Suihinotto. Tämä menee lähinnä läpäisyperiaatteella mutta samalla siinä voi hieman yrittää paikkailla mikäli ensimmäisissä kohdissa tuli mokattua.

Tuossapa uuden ohjelmaformaatin ainekset. Vähän kuin se sinkkuillallinen jossa joku nainen/mies hetero/homoseksuaali valmistaa aterian kolmelle eri tyypille ja sitten tyypit arvioivat sapuskantekijää ja ruoanlaittaja tyyppejä. Olen toisinaan muutaman minsan katsellut, brittiversiota. Lisätään sinne vaan noita puunauksia ja suikkareita niin vot. Tai se kohta 2 voisi olla semmoinen vapaavalintainen, koska ei kaikkia autot kiinnosta.

Itse valitsisin

1. pöperöt

2. keskustelu (mitä aiheita valitsee, osaako ylläpitää keskustelua)

ja jos härski olisin, niin

3. yhdyntä (osuuko ne askelkuviot yksiin)

Mutta en minä tuota kolmosta kyllä tallentaisi mediaa varten. Voisin siveämmänkin vaihtoehdon valita. Ehkäpä se olisi

3. luontokokemus (pärjääkö se jätkä siellä metsässä mitenkä, viihtyykö jne.)
98
Yhteisö / Vs: Fiilikset ja päivän mietteet (nro 3)
« Uusin viesti kirjoittanut Norma B pe 21.09.2018, 09:44:32 »
Iloniemi ja Limnell ovat tehneet kirjan.

"Emme elä lintukodossa" – Uhkakuvien asiantuntijat listaavat kolme Suomen suurta tu­le­vai­suusuh­kaa:

Olen tietysti heidän kanssaan samaa mieltä, että kaikenlaisia uhkia meitä kohtaan on. Sitten onkin jo pikkusen eroja.

Iloniemi:  Syntyvyytemme on alhaista ja maahanmuutto vähäistä

ROOSTER: On hyvä, että syntyvyytemme laskee, koska meitä on muutenkin liikaa, emmekä koskaan pysty tulemaan Euroopan väkirikkaimmaksi maaksi vaikka yrittäisimme. Vähäinen maahanmuutto ei ole mikään ongelma, päinvastoin. Ainoa mikä vähenevästä väkiluvusta kärsii on valtion verottamispohja, sekö siellä ahdistaa?

Määrän korostamista en todellakaan ymmärrä. On kai niitä muitakin vähäväkisiä maita, kuten esim. Islanti, jotka eivät katoa kartalta sen takia että siellä ei ihan törmäile muihin ihmisiin kaiken aikaa kaikkialla.

Jos nyt ajatellaan jotain vanhusten elättämistä, niin kunhan suuret ikäluokat kuukahtavat, niin siitähän se sitten tasoittuu. Jos kokoajan lisätään väestön määrää vain tämän yhden ainoan vanhuspullistuman hoitelemiseksi, niin ongelman ratkaisua vain siirretään määräämättömästi eteenpäin. Väen lisääntyessä tulee aina olemaan paljon vanhuksia joita hoitamaan tarvitaan paljon nuoria ja joista tulee sitten paljon vanhuksia jne. Mihin tämä oikein päättyy? Tai milloin? Parempi kun kärsitään tässä ja nyt ja se siitä.

Vai pitäisikö toivoa että osa vanhusten vuoksi raatavista tajuaa heittää veivinsä keski-ikäisenä jotta heistä ei sitten itsestään tulee vanhuksia.
99
Tori / Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Uusin viesti kirjoittanut ROOSTER pe 21.09.2018, 09:42:21 »
^  Nuo kaikki listatut (jos mies löisi pakastebroilerilla, kävisi huorissa tai ottaisi rakastattaren) olisivat ainakin minun mielestäni syitä pistää suhde poikki, eli ne lyhentäisivät suhteen kestoa, eivätkä pidentäisi.

24/7-kiusaaminen saattaisi lopettaa sen vielä nopeammin. Nimittäin jotkut miehetkin harrastavat sitä.

Varmaan kaikki kiusaajat käyttävät juuri niitä työkaluja joita kiusaamispakista löytyy. Naiset kiusaavat verbaalisesti ja miehet kolhivat fyysisesti.

Mitenkähän väkivaltaa harrastetaan kahden satakiloisen huumemömmöisen painijan homoavoliitossa? Siinä todennäköisesti aitaa kaatuu ja tanner tömisee. Lesbopariskunnilta kuulisi varmaan maukkaimmat solvaukset.
100
Tori / Vs: Miesten kokema parisuhdeväkivalta
« Uusin viesti kirjoittanut Brutto pe 21.09.2018, 09:34:52 »
Lonkalta heittäisin, että miesten harjoittama väkivalta juontaa siihen, että he ovat sosiaalisesti taitamattomampia kuin naiset (keskimäärin). Siitä seuraa avuttomuuden, väärinymmärryksen ja lopulta raivon tunteita. Kyse on siis lopulta miesten ja naisten erilaisuudesta ja kykyjen painotuksista. Kumpikaan sukupuoli ei ole tilanteeseen syyllinen eikä toista pahempi tai parempi.

Sosiaaliset taidot auttavat enää vähän tai ei ollenkaan siinä vaiheessa, kun on joutunut 24/7 nälvimisen/kiusaamisen/halventamisen kohteeksi.

Näkisin erilaisuuden enemmän siinä, että kun kotona menee huonosti, mies hakee enemmän lohtua kodin ulkopuolelta kuten sivusuhteesta ja nainen käyttää energiansa toisen repimiseen henkisesti kappaleiksi.

Kuljet tässä arvelussasi vastavirtaan, sillä tyypillinen arvio on, että naisilla on enemmän tukea ystävistään ja muualta parisuhteen ulkopuolelta kuin miehillä. Naisilla tuki ei vain ole välttämättä sivusuhde, vaan ihan omat naiskaverit. Myös avieron jälkeisiä miehillä ilmeneviä ongelmia selitetään yleensä juuri sillä, että ei ole sitä tukiverkostoa olemassa - kuten naisilla siis tyypillisesti ajatellaan olevan.

En ota kantaa siihen, onko jokin arvelu toista todenmukaisempi lopulta. Se on todennäköistä, että yksilöittäin asiassa on erinomaisen paljon vaihtelua. Mihin jokin tilastollinen yleisyys sitten kallistuu - en tiedä.

Kun kotona menee kroonisesti huonosti, ystävien hyöty on paljon rajallisempi.

Pahimmassa tapauksessa yhteiset ystävät pakotetaan valitsemaan puolensa, jolloin he kaikkoavat lopullisesti kummankin ystäväpiiristä.
Sivuja: 1 ... 8 9 [10]