Jatkumo.NET

Alueet => Vapaa => Pitkät => Aiheen aloitti: wade - pe 27.02.2015, 23:45:34

Otsikko: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 27.02.2015, 23:45:34
Kulinarismia on ruoan vakavasti ja nauttien ottaminen, näin laveasti määritellen. Kulinarismia on ruskea kastike ja kulinarismia on kiista siitä tulisiko ankka-confitissa nahka paistaa rapeaksi vai ei. Minusta täytyy.

Se johdannosta, reseptejä ja reflektiota tähän ketjuun.

Aloitan ketsuppimaisella kastikkeella esim. Grilliruoalle, lohkoperunoille, kebabille, jne.

500g tomaattimurskaa
0,5 paprikaa suikaleina
1 sipuli suikaleina
4 valkosipulin kynttä silputtuna
Puolisen purkkia grillattua paprikaa säilykkeenä
1dl vettä
Mausteita:
suolaa, mustapippuria, hieman sokeria, savupaprikaa, 1,5 tl juustokuminaa, 4 neilikkaa, chiliä

1 - kuullotetaan sipulia, paprikaa, valkosipulia oliiviöljyssä, mausteet voi laittaa tässä vaiheessa. Lisätään tomaattimurska ja vesi, ja keitellään miedolla lämmöllä 20min. Lisätään grillattu paprika ja keitetään kunnes kasvikset ovat pehmeitä ja vetisyys kaikonnut.
2 - sauvasekoittimella tahnaksi, ja sen jälkeen tiheän metallisiivilän lävitse kulhoon: valmista!

Kastikkeesta tulee sileää ja kiiltävää. Itse tein lisäksi jugurttikastikkeen ja tarjosin molempia falafelien ja lohkoperunoiden kanssa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - ma 02.03.2015, 23:28:23
Merenelävä-sotku 3 - 4 annosta

ruokariisiä keitettynä sen verran kuin joku 3 - 4 annosta vaatii
1 iso punasipuli silppuna
3 - 4 kynttä valkosipulia ohuina viipaleina
kylmä- eli neitseellisesti puristeltua kookosöljyä kohtalainen klöntti (eihän se nesteenä kuitenkaan ole täällä kylmässä pohjolassa)
joku pakaste missä mahdollisimman montaa sorttia nilviäisiä (katkarapuja, simpukoita, mustekalanpätkiä jne.)
1 purkki vedessä lilluvia tonnikalanpaloja

Sipuleita kuullotellaan kookosöljyssä (itse laitan valkosipulinkin jo ihan alussa, muuten saan helposti rintapistoa valkosipulista jos ei ole läpeensä kypsää). Sotketaan sekaan keitetty riisi. Sitten tulee nilviäiset, sulana tai hivenen vielä kohmeisina. Sitten kun sekoituksessa alkaa kookoksen ohella tuoksumaan myös ne nilviäiset, sekoitetaan joukkoon vielä tonnikala. Mitään valtavaa paistamista tässä ei sipuleiden perään silleen harjoiteta eikä varsinkaan pidetä levyä kuutosella, tarkoitus on vaan saada kaikki ainesosat niin lämpöisiksi että syömään pääsee.

Jos syö yksinään, voi syödä osan ja pakastaa loput.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ke 04.03.2015, 23:32:01
Tuli laitettua ankkaa taas taannoin, pakastesellaista Lidlistä. Seuraavana päivänä oli jääkaapista tullessaan ankka oikein murean tuntuista. Tuo paistui kivasti puolessa tunnissa uunissa puolikypsäksi. Sitä vain jäin taas ihmettelemään, miksi ankanliha muistuttaa enemmän nautaa kuin kanaa (jopa maultaan), vaikka biologiasta jotain ymmärtävänä tiedän näiden elukoiden eron? Ankanlihan voi paistaa puolikypsänä, kanan täytyy aina olla läpikypsää. Miksi ovat niin täysin erilaista lihaa, vaikka voisi kuvitella suht. samanlaisiksi elukoiksi?

Ovatko kuvitelmani näistä elukoista vain Aku Ankka -lehtien ansiota? Ankka ja kana ovat täysin erilaista lihaa? :o

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ke 04.03.2015, 23:45:42
Miksi ovat niin täysin erilaista lihaa, vaikka voisi kuvitella suht. samanlaisiksi elukoiksi?

Ovatko kuvitelmani näistä elukoista vain Aku Ankka -lehtien ansiota? Ankka ja kana ovat täysin erilaista lihaa? :o

Kana on sekasyöjä, ankka eli sinisorsa on aikuisena ilmeisesti täysvegelinjalla (poikaset tarvitsevat pikkueläinravintoa). Tietenkin tuotantoeläimille syötetään piru ties mitä...

Kuulemma majava ja hirvi ovat samanmakuisia, koska niiden ravintohan on suunnilleen 100% samaa. Majavan lihaa en ole päässyt maistamaan, mutta isot pojat ovat kertoneet näin olevan.

Muoks. Niin juu ja ankanliha on rasvaista ja pääosin kai sitä tummaa lihaa, mitä broilerissa on vain koivissa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - to 05.03.2015, 10:50:08
Kalkkunakin maistuu erilaiselle kuin kana. Luulenpa että kananliha pilataan tehotuotannossa. Ajoittain broileri on ollut todella pahanmakuista. Kunnollista grillibroileriakaan ei tunnu ruokakaupoista saavan, kun se on aina "pintamaustettua" ja jos ei huolehdi siitä että yhtälailla on joka haarukkapalassa nahkaa ja lihaa, niin ei maistu. Normimarinoidut koivet toisinaan suorastaan kammottavia, joskus olen joutunut viemään metsään elukoille kun en kertakaikkiaan ole saanut alas paistamisen jälkeen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 05.03.2015, 11:06:55
Tuli laitettua ankkaa taas taannoin, pakastesellaista Lidlistä. Seuraavana päivänä oli jääkaapista tullessaan ankka oikein murean tuntuista. Tuo paistui kivasti puolessa tunnissa uunissa puolikypsäksi. Sitä vain jäin taas ihmettelemään, miksi ankanliha muistuttaa enemmän nautaa kuin kanaa (jopa maultaan), vaikka biologiasta jotain ymmärtävänä tiedän näiden elukoiden eron? Ankanlihan voi paistaa puolikypsänä, kanan täytyy aina olla läpikypsää. Miksi ovat niin täysin erilaista lihaa, vaikka voisi kuvitella suht. samanlaisiksi elukoiksi?

Ovatko kuvitelmani näistä elukoista vain Aku Ankka -lehtien ansiota? Ankka ja kana ovat täysin erilaista lihaa? :o

Ankka-confit kannattaa kokeilla joskus: "meilläpäin" sitä saa ainakin Cittareista säilykehyllystä.

Kyseessä on omassa rasvassaan keitetty ja sen jälkeen säilötty ankankoipi. Valmistus on helppoa:
1. Otetaan ankka pois rasvastaan ja säilötään rasva myöhempää käyttöä varten esim. pakasteeseen. Uuni 200 asteeseen. Laitetaan ankka kuumennettuun uusiin lämpenemään.
2. Paistetaan puikulaperunan siivuja confit-purkin ankanrasvassa "sopivassa lämmössä", siis ettei pala eikä lillu, vaan ruskistuu hiljalleen. Maustetaan karkealla suolalla, ja pippurilla. Ihan lopuksi heitetään pieni kourallinen silputtua persiljaa perunoiden sekaan. Itse pyrin paistamaan perunat yhdessä kerroksessa, täyttäen pannun pinta-alan kokonaan.
3. Ankat otetaan pois uunista kun kuumenneet, ja vielä viime silaukseksi paistetaan kuumalla pannulla omassa rasvassaan nahkapintaa rapeaksi: Itse yritän keittiöpihtien avulla käännellä paloja siten, että mahdollisimman suuri osa nahkapinta-alasta saisi rapeutta.

Yksinkertaisimmillaan olen syönyt näin: perunaa ja ankkaa.

On kuitenkin mukava nähdä vaivaa ja tehdä jokin kastike (punaviini+demiglace esim.), pieni vihreä salaatti ja esim. uunissa kypsennettyjä hunajajuureksia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - pe 06.03.2015, 22:56:58
Kalkkunakin maistuu erilaiselle kuin kana. Luulenpa että kananliha pilataan tehotuotannossa.

Voi olla. Luomukana voisi olla erilaista kuin tehotuotettu broileri?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - su 08.03.2015, 14:05:18
Viikonloppuruokaa perheelle:

Kasvis-kookos curry.

350g bataattia, 1,5 x 1,5cm kuutioina
pieni munakoiso, halkaistuna pitkittäin ja siivutettuna reilun sentin siivuiksi
2 keskikokoista sipulia n. sentin paksuisina siivuina
4 valkosipulin kynttä murskana
3-4cm pala inkivääriä, silputtuna pieneksi
puolikas vihreä paprika kuutioina
1 paketti kiinteää tofua reiluina kuutioina (jos niin haluaa: prässättynä, mut siltäänkin menee hyvin)
1 ruukku korianteria

1 tölkki kookosmaitoa
400g tomaattimurskaa

mausteet: suolaa, 1rkl tummaa sokeria, 1 tl kardemummaa jauhettuna, 6 neilikkaa jauhettuna, 3 tl jauhettuja korianterin siemeniä jauhettuna, 2-3 tl kurkumaa

1. Paahdetaan bataatit paistinpannulla keskilämmöllä kypsiksi (miksei uunissakin). Tämän jälkeen laitetaan munakoisot kevyesti öljytylle pannulle ja hiljalleen paistetaan pehmeiksi (pieni väri ei haittaa, mutta lämmön kanssa kannattaa olla tarkkana etteivät kasvikset ehdi palaa). Kypsänä molemmat voi laittaa sivuun odottamaan.
2. Pannulle reilusti kasviöljyä, sipuli, valkosipuli ja inkivääri kuullotumaan miedolle lämmölle, ettei pala. Loppua kohti lisätään mausteet kurkumaa lukuunottamatta. Sitten lisätään tomaattimurska ja paprika ja annetaan kastikkeen kiehua n. 15min hiljalleen.
3. Lisätään tofu ja kookosmaito, annetaan kiehua hiljalleen vielä n. 10 minuuttia ja lisätään bataatti ja munakoiso. Viimeiseksi lisätään kurkuma ja runsaasti silputtua korianterin lehteä ja vartta. Lisään kurkuman yleensä lopussa, koska olen huomannut että pidempään kiehuessaan sen hieno keltainen väri tummenee; samoin korianterin maku latistuu jos sitä kiehuttaa turhaan.
4. Lopputuloksena pitäisi olla sakea patamainen curry, jossa kaikku muut paitsi paprika ovat mehevän pehmeitä ja lilluvat lämpimän mausteisessa kookos-tomaattiliemessä. Suolan ja makeuden voi tarkistaa ja lisätä tarpeen tullen. Tulisuutta voi halutessaan lisätä chilillä.

Tarjotaan riisin kanssa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - ti 10.03.2015, 14:06:56
Pannukakku

Perusohje:
8 dl maitoa
4 kananmunaa
4-5 dl vehnäjauhoa
vajaa tl suolaa
noin 50 gr voisulaa

Aiheet sekoitetaan kulhossa ja vähän riippuu millaisia vehnäjauhoja on käyttänyt, voi seisottaa hetken vetäytymässä. Taikinan voi tehdä jo tuntejakin aikaisemmin jääkaappiin odottamaan paistohetkeä. Taikina kaadetaan voidellulle tai leivinpaperilla päällystetylle uunipellille ja paistetaan keskitasolla noin 35 minuuttia 225 asteessa. Loppuvaiheessa lämmön voi alentaa tai pistää kokonaankin pois, jotta pinta ei tummu liikaa.

Pannukakku on siitä hauska herkku, että se taipuu moneksi perusohjetta muuntelemalla. Vehnäjauhoista voi osan korvata grahamjauhoilla, jolloin pannukakusta tulee hiukan tiiviimpää, mutta silloinpa sitä voi käyttää kylmänä leivän korvikkeena ja tehdä normaaliin tapaan voileiväksi. Pannukakkuun voi piilottaa tähteeksi jääneen puuron tai vellinjämät, jolloin pannukakusta tulee oikein maukasta.

Omenapannukakun voi tehdä tuolla perusohjeella, mutta leivinpaperille ensin reilusti kanelisokeria, jonka päälle ladotaan kerros omenaviipaleita. Näiden päälle valutetaan taikina tasaisesti. Paistetaan normaaliin tapaan.
Kätevä suolainen tuhti iltapala syntyy, kun taikinan joukkoon pellille sommittelee nakinpaloja tai kinkkusuikaleita.

Yksineläjänkin kannattaa tehdä samalla uuninlämmöllä koko pellillinen pannukakkua ja pakastaa osa myöhempää käyttöä varten. Pannukakun palan voi ottaa myös päiväkahvin seuraksi pullan korvikkeena, jos tekee mieli jotain makeaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 10.03.2015, 14:20:11
Pannukakku (ohut) ja letut ovat välillä hyviä.... esim. lakkahillon kanssa.

Tietääkö joku mistä meillä saisi hillottuja sitruunoita (marokkolaiseen tapaan)?

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 10.03.2015, 15:40:26
Pannukakku (ohut) ja letut ovat välillä hyviä.... esim. lakkahillon kanssa.

Tietääkö joku mistä meillä saisi hillottuja sitruunoita (marokkolaiseen tapaan)?

VA.

Millaisia ovat hillotut sitruunat? Ehkä lähimmän kaupunkisi etnisestä ruokakaupasta.

Itse olin tehdä arabialaiseen keittiöön soveltuvia suolaan säilöttyjä sitruunoita tässä taannoin, mutta epäonnistuin: luomusitruunani ehtivät homehtua ennen kuin sain aikaiseksi. Näitähän on melko helppo tehdä: lohkotaan sitruunaa, ladotaan suolan kanssa purkkiin, säilötään kuukauden verran.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 11.03.2015, 10:11:11
Olen joskus ihmetellyt sienien pientä roolia suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Ilmeisesti sienet todellakin ovat olleet marginaalisessa roolissa suomalaisessa perinteessä: edes pula-aikoina sienien syömistä ei ole pidetty yhtenä hätäratkaisuna.

Kun sieniä sitten alettiin käyttämään, kyse oli suoraan "herrojen herkusta": sienestäminen kuului parempiosaisen väestönosan tapoihin.

Marjoista oikeastaan vain puolukkaa kerättiin säilöttäväksi: mustikoita syötiin mutta vain kun niitä metsässä oli, säilöntäyrityksiä ei ollut. Toki, puolukka nyt säilyy miltei itsekseen ja monien muiden marjojen suhteen on toisin.

Suomalainen ruokailuperinne on ollut hyvin pitkälle hyvin yksipuolista: samaa ruokaa syötiin päivästä ja viikosta toiseen, jopa jo siinä ajassa kun olisi ollut mahdollista hakea vaihtelua.

Tätä toki oli "työnväenluokkainen" ruokakulttuuri vielä oman sukupolveni lapsuudessa, ja miksei yhäkin. Oman perheeni ruokakulttuurissa ruoka oli rakas "vihollinen": sitä haluttiin syödä, mutta sen valmistaminen oli pakkopullaa. Ruokalistalla oli yleisesti ottaen makaronilaatikko, ruskea kastike (jauhelihalla eri muodoissaan: paistettu, pullat, mureke), nakit ja ranskalaiset, valmismarinoidut kanan rintafileet tai koipireidet (ja tässä tapauksessa, eksoottisuuden huipentumana: riisi perunan sijasta), nakki- tai jauhelihakeitto ja joskus karjalanpaisti. Salaatti oli harvinaisuus: yleisimpiä porkkanaraaste ja kiinankaali+ananas purkista. Kalaa meillä ei syöty siitä syystä, että äitini vihasi sitä kaikissa muodoissaan.

Samaa on kertonut puolisoni, jonka työväenluokkaisessa perheessä syötiin pääasiallisesti ruskeaa kastiketta, mutta myös minulle eksoottisesti kananmunakastiketta.

Minulla on huonona tapana seurata ihmisten kauppakäyttäytymistä, ja vaikka monien kärryjen sisältö on monipuolisempaa kuin männä aikoina, näyttää yllä kuvattu kaava olevan yhä voimissaan. Voi sitä spontaania iloa, kun alennuksessa on Atrian tyhjiöpakattua jauhelihaa: koko kauppa raikaa kun ihmiset karjuvat toisilleen, "OTA 10 PAKETTIA ME SYÖDÄÄN SITÄ KOKO VIIKKO".

EDIT.

Se vielä perinteisestä ruokavaliosta, että siihen kuului suolattu kala, lanttu, nauris, ja myöhemmin peruna. Mahdollisuuksen mukaan liha. Ruis oli keskeisimmässä roolissa. Maitoa käytettiin paljon, juustoa ja piimää, ja huonosti lypsävien lehmien huono kulinaristinen makumaailma koostui mistä sattuun heinistä ja hevosen paskasta.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ke 11.03.2015, 16:16:03
Mutta jauhelihahan on mitä mainiointa ruokaa! Esim. pihvejä siitä voi tehdä sen viidellätoista tavalla, parhaimpina omasta mielestäni lindströmit, mutta kyllä kaikki meksikolaiset ja ranskalaiset ja välimeren ja kreikkalaisetkin paikkaansa puoltavat. Muista jauhelihan variaatioista puhumattakaan.

Juureksetkin ovat ihan parhautta, ja  niitä voi varioida myös niin monella eri tapaa, ettei tottakaan. Enemmän ehkä itseäni ärsyttävät nämä muotitrendit, avokadopastat ja lehtikaalit - varmaan ihan jees ruokaa, mikäs siinä, mutta mitä vikaa on hyvin maustetussa, perinteisessä suomalaisessa kaalikeitossa? Mutta ei, pitää olla nyt lehtikaalia ja sit ens viikolla joku muu.

Ei pidä ymmärtää väärin, pidän niin avokadosta kuin lehtikaalista ja opin niistäkin mielelläni uusia versiota, mutta toisaalta olen kyllä ihan perinneruuankin fani. Kylmänä harmittavana talvipäivänä hyvin maustettua jauhelihakeittoa parempaa ruokaa ei minulle ole!

Sieniä meillä on kyllä aina syöty, mutta vasta aikuisena opin niistä tykkäämään. Johtunee siitä, että lapsen suuhun metsäsienisalaatti oli aika kirpakka kokemus.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - ke 11.03.2015, 16:37:50
 
Xanten listaan jauhelihapihveistä minulla on tarjolla vielä Herkkupihvit, joissa on lisänä jauhettua porsaan maksaa. Jauhelihan ja jauhemaksan suhde on noin 800gr + 300 gr. Se ei niin kovin tarkkaa ole, mutta suunnilleen noilla suhteilla ne teen. Muutoin ohje on normaali pihvitaikinan ohje. Nuo on maistuneet jopa henkilölle, joka ei yleensä jauhemaksapihvistä pidä. Rakenne on enemmän jauhelihapihvin ja maku on tietysti vähemmän maksainen kuin varsinaisissa jauhemaksapihveissä.

Sitten tuli vielä mieleen täytetyt jauhelihamötköt. Täytteenä voi käyttää palvikinkkua, luumua, chiliä ... mitä vain, jonka voi muotoilla noin noin pikkurillin kokoiseksi suikaleeksi, jonka ympärille muotoillaan jauhelihatiiviiksi kuoreksi. Nämä on helpointa tehdä pitkulaiseksi pötkömäiseksi möykyksi.

Paistan jauhelihapihvit ja lihapullat uunissa, jossa ne ruskistuu kauniin väriseksi, kun muotoilee ne öljyisin käsin. Usein laitan öljyyn vielä pari tippaa "chili-from-hell" -henkistä nestemäitä maustetta tai vaihtoehtoisesti parista kolemesta maustepurkista tupsutettua jauhetta tai rouhetta. Noin saa paistopintaan vielä mukavasti makua. Uunia käyttäen saa isommankin annoksen nopeasti ja ilman käryssä seisomista. 

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 11.03.2015, 16:42:12
Mutta jauhelihahan on mitä mainiointa ruokaa! Esim. pihvejä siitä voi tehdä sen viidellätoista tavalla, parhaimpina omasta mielestäni lindströmit, mutta kyllä kaikki meksikolaiset ja ranskalaiset ja välimeren ja kreikkalaisetkin paikkaansa puoltavat. Muista jauhelihan variaatioista puhumattakaan.

Juureksetkin ovat ihan parhautta, ja  niitä voi varioida myös niin monella eri tapaa, ettei tottakaan. Enemmän ehkä itseäni ärsyttävät nämä muotitrendit, avokadopastat ja lehtikaalit - varmaan ihan jees ruokaa, mikäs siinä, mutta mitä vikaa on hyvin maustetussa, perinteisessä suomalaisessa kaalikeitossa? Mutta ei, pitää olla nyt lehtikaalia ja sit ens viikolla joku muu.

Ei pidä ymmärtää väärin, pidän niin avokadosta kuin lehtikaalista ja opin niistäkin mielelläni uusia versiota, mutta toisaalta olen kyllä ihan perinneruuankin fani. Kylmänä harmittavana talvipäivänä hyvin maustettua jauhelihakeittoa parempaa ruokaa ei minulle ole!

Sieniä meillä on kyllä aina syöty, mutta vasta aikuisena opin niistä tykkäämään. Johtunee siitä, että lapsen suuhun metsäsienisalaatti oli aika kirpakka kokemus.

T: Xante
Ei pidä ymmärtää minuakaan väärin. En hauku jauhelihaa: ostan sitä suht usein (kerran tai kaksi kuukaudessa, kun ostan lihaa ruoaksi 3 tai neljä kertaa kuukaudessa).

Yritin kuitenkin tavoitella sitä, mitä tällainen "työväenluokkainen" no-bullshit -suhde ruokaan voi tarkoittaa nykysuomessa. Jos 120 vuotta sitten se oli suolakalaa ja juuresta, pohtimatta "mitä tänään laitettaisiin", niin nykyään se on tuo kymmenen kiertävän ruokalajin mussuttaminen. Ja uutena vuotena sitten tortillalättyjä (en tiedä milloin ne ovat tulleet markettien sisäänvetotuotteiksi uutena vuotena).

Tässä "työväenluokkaisessa" ruokakulttuurissa jauhelihaa ei osteta koska se on niin monikäyttöistä, ei pyritä pohtimaan mihin kaikkeen se sopii ja millä erilaisilla tavoilla sitä voisi hyödyntää, ja millaisiin makumaailmoihin yhdistää; vaan tavanomaisesti ostetaan se edukkain tyhjiöpakattu paketti, josta sitten valmistetaan ne selkärangasta tulevat ruokalajit (joissa ei sinällään ole mitään vikaa). Ruoka ei nouse tietoiseksi itsensä asemoimisen välineeksi.




Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ke 11.03.2015, 16:48:42
Olen joskus ihmetellyt sienien pientä roolia suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Ilmeisesti sienet todellakin ovat olleet marginaalisessa roolissa suomalaisessa perinteessä: edes pula-aikoina sienien syömistä ei ole pidetty yhtenä hätäratkaisuna.

Olisiko säilyttäminen ollut ongelma? Suola oli kallista, kuivaaminen ei ehkä silloisissa asumisoloissa kelvannut, kun sisätilojen kosteus vaihteli kovasti. Sienet eivät oikein kelpaa pääruoaksi, toisin kuin vilja, liha ja kala, koska ne ovat varsin vaikeasti sulavaa ruokaa.

Saamelaiset ovat muuten käyttäneet vielä vähemmän sieniä kuin suomalaiset, vaikka Lapissa on Suomen parhaat sienimaastot. Vahverot sieltä puuttuvat, mutta tatteja ja rouskuja on senkin edestä. Mutta sienet on porojen ruokaa...

Nykyinen suomalainen sienikulttuuri on varmaan rikkainta maailmassa, kun se on eräänlaista fuusiota idän ja lännen tavoista. Kansanomainen suolasienikulttuuri levisi idästä ja suosi rouskuja, herraskainen vahvero- ja tattikulttuuri lännestä. Suomessa myös sienet tunnetaan paremmin kuin muualla. Suomen Luonto 8/2002 tietää kertoa Ruotsista, että "vuosina 1979-1999 siellä tilastoitiin 31 suippumyrkkyseitikkimyrkytystä; useimmissa tapauksissa sieniä oli kerätty suppilovahveroiden sekaan!" Suomesta tunnetaan kaikkiaan vain 16 suippumyrkkyseitikkimyrkytystä yli vuosisadan ajalta, joista yksi johti kuolemaan.

Venäjällä taas on tapana ryöpätä kaikki sienet, mikä useimmissa tapauksissa riittää. Joskus siellä kuitenkin on suorastaan myrkytysepidemioita, kun on ollut hyvä myrkkysienivuosi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ke 11.03.2015, 16:52:34
Itseäni minua on aina hämmästyttänyt eniten näiden valmismarinadien saama suosio. Nehän maistuvat kaikki samalta, eikä tiedä, syökö kanaa vai possua. Onkohan se niiden tarkoituskin?

En itse juurikaan viikolla mietiskele minäkään ruuan valmistusta, ts. kovasti kikkaile. Se johtuu siitä, että yleensä olen yksin syömässä ja olen syönyt jo hyvän lounaan, tavallisesti.  Niin myönnän, että nakit ja perunasalaatti tai joku vihreä purkkitonnikalan ja kananmunan kanssa (no kapriksia ja sipulia voin heittää matkaan) saattaa hyvin löytyä lautaseltani. Häpeällistä, mutta totta:-)

Viikonloppuna sitten kokkaan viikonkin edestä, mutta tosiaan myönnän, että varmasti nostaisit kulmakarvojasi minun koriani katsellessa:-)

t: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 11.03.2015, 17:12:19
....Suomen Luonto 8/2002 tietää kertoa Ruotsista, että "vuosina 1979-1999 siellä tilastoitiin 31 suippumyrkkyseitikkimyrkytystä; useimmissa tapauksissa sieniä oli kerätty suppilovahveroiden sekaan!"....

Darwinin palkintoja. Voisi lähettää korillisen herkkuja lahjaksi Turkin presidentille.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 11.03.2015, 20:02:16
Itseäni minua on aina hämmästyttänyt eniten näiden valmismarinadien saama suosio. Nehän maistuvat kaikki samalta, eikä tiedä, syökö kanaa vai possua. Onkohan se niiden tarkoituskin?

En itse juurikaan viikolla mietiskele minäkään ruuan valmistusta, ts. kovasti kikkaile. Se johtuu siitä, että yleensä olen yksin syömässä ja olen syönyt jo hyvän lounaan, tavallisesti.  Niin myönnän, että nakit ja perunasalaatti tai joku vihreä purkkitonnikalan ja kananmunan kanssa (no kapriksia ja sipulia voin heittää matkaan) saattaa hyvin löytyä lautaseltani. Häpeällistä, mutta totta:-)

Viikonloppuna sitten kokkaan viikonkin edestä, mutta tosiaan myönnän, että varmasti nostaisit kulmakarvojasi minun koriani katsellessa:-)

t: Xante
Pois se minusta; ei mulla ole nokan koputtamista ihmisten kulutustottumuksiin. Kunhan kiinnostuneen passiivisesti seuraan itse kaupassa käydessäni, sen verran sosiologia minussa on. Mutta yleisellä tasolla vastustan ruokateollisuuttamme. Minusta lihan kuuluisi palata erityisasemaan suomalaisessa ruokapöydässä. En pidä tehotuotetun lihan totunnaisesta kuluttamisesta; ja mulle se tyhjiöpakattu jauheliha (tarjous 1,99/rasia!) ja oranssissa epämääräisessä marinadissa lilluva broisku symboloivat juuri tätä :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - to 12.03.2015, 22:41:43
Olen joskus ihmetellyt sienien pientä roolia suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Ilmeisesti sienet todellakin ovat olleet marginaalisessa roolissa suomalaisessa perinteessä: edes pula-aikoina sienien syömistä ei ole pidetty yhtenä hätäratkaisuna.

Olisiko säilyttäminen ollut ongelma? Suola oli kallista, kuivaaminen ei ehkä silloisissa asumisoloissa kelvannut, kun sisätilojen kosteus vaihteli kovasti. Sienet eivät oikein kelpaa pääruoaksi, toisin kuin vilja, liha ja kala, koska ne ovat varsin vaikeasti sulavaa ruokaa.

Kyllä minusta maaseudulla on sieniä osattu aina käyttää, mutta onko taito hukkunut kaupungistuessa? Itse joskus saan kantarelleja sun muita maalaissukulaisilta, mutta heiltä niitä valmistusohjeitakin tulee hakea. Kaupunkilainen hakee sienensä usein purkista (blääh). Herkkusienet ja tatit purkista ovat vähän kuin paistaisi purukumia.

No, liki mistä tahansa aineesta voi saada suht. hyvän ruoan. Ongelmahan on usein se laiskuus, tehdään helpointa tietä ja nopeasti. Puoli tuntia ateriaa kohden esivalmistelua voi luoda ihmeitä, jos vain viitsisi...!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 12.03.2015, 22:50:07
Olen joskus ihmetellyt sienien pientä roolia suomalaisessa ruokakulttuurissa.

Ilmeisesti sienet todellakin ovat olleet marginaalisessa roolissa suomalaisessa perinteessä: edes pula-aikoina sienien syömistä ei ole pidetty yhtenä hätäratkaisuna.

Olisiko säilyttäminen ollut ongelma? Suola oli kallista, kuivaaminen ei ehkä silloisissa asumisoloissa kelvannut, kun sisätilojen kosteus vaihteli kovasti. Sienet eivät oikein kelpaa pääruoaksi, toisin kuin vilja, liha ja kala, koska ne ovat varsin vaikeasti sulavaa ruokaa.

Kyllä minusta maaseudulla on sieniä osattu aina käyttää, mutta onko taito hukkunut kaupungistuessa? Itse joskus saan kantarelleja sun muita maalaissukulaisilta, mutta heiltä niitä valmistusohjeitakin tulee hakea. Kaupunkilainen hakee sienensä usein purkista (blääh). Herkkusienet ja tatit purkista ovat vähän kuin paistaisi purukumia.
Siis minkä kirjoitin kuulin historian ja etnologian professorin Kustaa Vilkunan kertomana: hän ihmetteli sitä kuinka sieniä ei käytetty edes pakottavissa olosuhteissa. Kyseessä oli kuitenkin radiohaastattelu, joten hän ei mennyt asiaan syvemmälle. Sienten hyödyntämisen perinteen hän mainitsi paremman väen hommaksi, ja siis puhutaan ajasta ennen kaupungistumista.

Säilömisen ongelma oli varmasti yksi iso syy, ehkä kaikki suola tarvittiin lihaa varten. Kuivattamiseen olisi tosin saattanut käydä sauna: Vilkuna nimittäin kertoi myös että saunoja oli 1800-l loppua kohti paljon, ja että ihmiset kävivät saunassa jos eivät joka ilta, niin melkein. Mutta sen jälkeinen säilöminen olisi ollut ongelma: olisi tarvittu ilmatiiviitä astioita.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - pe 13.03.2015, 13:53:22
Waden innoittamana kutsuin eilen pari kaveria kylään ja tein perinneruokaa, ts. ruokaa lapsuudesta. Listalla oli muusia, lihapullia ja paistettuja nakkeja (en vaan kyennyt päättämään näiden välillä), porkkanaraastetta (johon lisättiin vähän sokeria!) ja kurkkua, jota hölskytettiin muovirasiassa, jossa oli suolaa, sekä ruskeaa kastiketta. Kurkuista tuli aika huonoja, koska niiden todellakin pitäisi olla avomaan kurkkuja eikä näitä muita. Voi olla, että nitäkin joku halli myy, mutta nyt ei niitä minulla ollut.

Herrajjumala, mikä homma! Hikeä pyyhkien sai keittiössä huhkia! Ainut, mikä tuli suht' iisisti, oli nakkien paisto. Lisäksi en tiennyt, että omistan vempeleen, jolla porkkanaa voi raastaa, nytpähän tiedän. No oli muusikin aika helppo, mutta huolimatta siitä, harvemmin vaan tulee nykyään tehtyä. Johtunee siitä, että silmä ei meinaa kestää sitä suolan ja voin hölväämistä, minkä muusi vaatii ollakseen oikeasti hyvää. Sama juttu ruskeassa kastikkeessa: ei siitä tule kiiltävää ja hyvää ilman pirunmoista voilatausta.

Mutta kokeiltu, kiitos inspiraatiosta, Wade! Kyllä kaverit kehu.

T: Xante

Muoksis: ja miten ihanaa, että tästä tuli sadas viestini tälle foorumille!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - pe 13.03.2015, 14:03:56
Perunamuusi vaikeaa? Millä reseptillä?

Omat muusivinkit:
-pottupalat (jauhoista lajiketta!) keitetään niin vähässä vedessä ja osan aikaa ilman kantta, että vettä ei tarvitse kaataa pois; tämä maksimoi aromit
-pehmeät potut muussataan haarukalla, ja lisätään suola, muskottipähkinä ja loraus kermaa
-sotketaan sekaisin

Tuolla tavalla tulee karkearakenteinen, tuhdinmakuinen muusi. Eli minun makuni mukainen:) Minkäänlaisia koneita ei tarvita.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - pe 13.03.2015, 14:13:56

Siis minkä kirjoitin kuulin historian ja etnologian professorin Kustaa Vilkunan kertomana: hän ihmetteli sitä kuinka sieniä ei käytetty edes pakottavissa olosuhteissa. Kyseessä oli kuitenkin radiohaastattelu, joten hän ei mennyt asiaan syvemmälle. Sienten hyödyntämisen perinteen hän mainitsi paremman väen hommaksi, ja siis puhutaan ajasta ennen kaupungistumista.

Sienien käyttö vaatii hiukan osaamista, jota ei tuosta vain hädän tullen vedetä hatusta. Lisäksi sienivuodet eivät todellakaan ole veljeksiä; joinain syksyinä saa hädin tuskin maistiaisia.

Ja vähän luulen, että ankara sieniruoka päivästä toiseen voi aiheuttaa ongelmia. Sienet ovat lisuke, ja sellaisina erinomainen lisä. Jokapäiväiseksi pääruoaksi niistä ei liene.

Suurina nälkävuosina 1860-luvun lopulla Suomi oli pitkälti leipä- ja puurovetoinen maa. Korvikeruokana käytettiin sellaisia aineita, joista saattoi leipoa leipää. Pettu toimi tässä hyvin, mutta jäkäläleivästä oli ilmeisesti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 13.03.2015, 14:22:03


Omat muusivinkit:
-pottupalat (jauhoista lajiketta!) keitetään niin vähässä vedessä ja osan aikaa ilman kantta, että vettä ei tarvitse kaataa pois; tämä maksimoi aromit
-pehmeät potut muussataan haarukalla, ja lisätään suola, muskottipähkinä ja loraus kermaa
-sotketaan sekaisin

Vielä tarvitaan sekoitusvaiheessa nokare voita tai margariinia sekä hienoksi silputtu sipuli.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 13.03.2015, 14:22:32

Siis minkä kirjoitin kuulin historian ja etnologian professorin Kustaa Vilkunan kertomana: hän ihmetteli sitä kuinka sieniä ei käytetty edes pakottavissa olosuhteissa. Kyseessä oli kuitenkin radiohaastattelu, joten hän ei mennyt asiaan syvemmälle. Sienten hyödyntämisen perinteen hän mainitsi paremman väen hommaksi, ja siis puhutaan ajasta ennen kaupungistumista.

Sienien käyttö vaatii hiukan osaamista, jota ei tuosta vain hädän tullen vedetä hatusta. Lisäksi sienivuodet eivät todellakaan ole veljeksiä; joinain syksyinä saa hädin tuskin maistiaisia.

Ja vähän luulen, että ankara sieniruoka päivästä toiseen voi aiheuttaa ongelmia. Sienet ovat lisuke, ja sellaisina erinomainen lisä. Jokapäiväiseksi pääruoaksi niistä ei liene.

Suurina nälkävuosina 1860-luvun lopulla Suomi oli pitkälti leipä- ja puurovetoinen maa. Korvikeruokana käytettiin sellaisia aineita, joista saattoi leipoa leipää. Pettu toimi tässä hyvin, mutta jäkäläleivästä oli ilmeisesti enemmän haittaa kuin hyötyä.
Juu, olet varmasti oikeassa.

Ja leipä- ja puurovetoisuuden voi ilmaista myös ruisvetoisuutena. Tässä mielessä on hienoa, että ruisleipä on kehittynyt melkoiseksi taiteenlajiksi suomalaisessa ruokakulttuurissa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 13.03.2015, 14:26:52


Omat muusivinkit:
-pottupalat (jauhoista lajiketta!) keitetään niin vähässä vedessä ja osan aikaa ilman kantta, että vettä ei tarvitse kaataa pois; tämä maksimoi aromit
-pehmeät potut muussataan haarukalla, ja lisätään suola, muskottipähkinä ja loraus kermaa
-sotketaan sekaisin

Vielä tarvitaan sekoitusvaiheessa nokare voita tai margariinia sekä hienoksi silputtu sipuli.

VA.
Nämä vinkit otan käyttööni kun teen seuraavan kerran pernamuusia. Toivottavasti pian.

Muistelen myös lapsuudestani ruokaa nimeltään "tohraperu", joka oli koulussa suurta herkkuani. Tohraperussa karkeasti muussattujen perunoiden joukossa oli rasvaista (mutta mureaa niljakkaan sijasta) sianlihaa. Muussi oli minun makuuni aina jollakin tavalla erityisen maukasta, ehkä keittäjämme osasi tehdä muussin juuri tietyllä yksinkertaisuudessaan nerokkaalla tavalla... jollaiselta urogalluksen ehdottamakin vaikuttaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 13.03.2015, 14:31:55
Waden innoittamana kutsuin eilen pari kaveria kylään ja tein perinneruokaa, ts. ruokaa lapsuudesta. Listalla oli muusia, lihapullia ja paistettuja nakkeja (en vaan kyennyt päättämään näiden välillä), porkkanaraastetta (johon lisättiin vähän sokeria!) ja kurkkua, jota hölskytettiin muovirasiassa, jossa oli suolaa, sekä ruskeaa kastiketta. Kurkuista tuli aika huonoja, koska niiden todellakin pitäisi olla avomaan kurkkuja eikä näitä muita. Voi olla, että nitäkin joku halli myy, mutta nyt ei niitä minulla ollut.

Mutta kokeiltu, kiitos inspiraatiosta, Wade! Kyllä kaverit kehu.

T: Xante

Muoksis: ja miten ihanaa, että tästä tuli sadas viestini tälle foorumille!
Onnea satakerhoon pääsemisestä; ja jos tämä ketju innoittaa jotakuta valmistamaan ruokaa (ja vielä kutsumaan vieraita), niin se on jo enemmän kuin täyttänyt tarkoituksensa!

Onko kenelläkään vinkkejä tai ainoaa oikeaa reseptiä ruskeaan kastikkeeseen? Pidän myös sitä melkoisena taidonnäytteenä: pahimmillaan se maistuu palaneelta jauholta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - pe 13.03.2015, 15:13:03
Ainoa Oikea Tapa Valmistaa Ruskeaa Kastiketta

Valurautapannulle reilu klöntti voita, jonka annetaan sulaa ja kiehahtaa kuplivaksi. Voin joukkoon ripotellaan tarvittava määrä vehnäjauhoja ja niitä sekoitellaan kaiken aikaa, ettei yksikään kohta kärvähdä. Kannattaa alkukuumennuksen jälkeen laittaa kuumuutta hiukan vähemmälle siitä huolimatta, että se hidastaa prosessia. Jos levy on täyskuumalla, tapahtuu väistämättä kärvähdys.

Tummuusaste on sitten kiinni kokonaan siitä, minkä kanssa kastikkeen aikoo käyttää, possunlihakestikkeen jätän vaaleammkasi ja naudanlihakastikkeen teen tummemmaksi.

En kaada vettä pannulle, vaan kippaan ruskitetut jauhot kiehuvaan veteen, jossa voi olla jo valmiiksipaisteut lihapala odottelemassa. Näinpäin hella pysyy siistimpänä ja paljon helpompi on alkaa kastikkeen sekoittelu siellä kattilassa.

Mausteet sen mukaan, minkä kanssa soosia käytetään.

Mittoja ei ole, koska tuo on sellainen, joka tulee aina näppituntumalla. Jos vettä oli liian vähän, sitä voi lisätä tarvittaessa tai jos soosista tuli liian vetelää, sekoitan lisäsuurusta (vehnäjauhoja kylmään veteen) juomalasissa, ja lorautan soosin sekaan.

Ruskea kastike on parhaimmillaan, jos sen annetaan muhia aivan hiljaisella lämmöllä kohtuullisen pitkään, jopa tunnin verran. Tällöin jauhoisuus siitä katoaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 13.03.2015, 18:31:29
Ainoa Oikea Tapa Valmistaa Ruskeaa Kastiketta

Valurautapannulle reilu klöntti voita, jonka annetaan sulaa ja kiehahtaa kuplivaksi. Voin joukkoon ripotellaan tarvittava määrä vehnäjauhoja....

En kaada vettä pannulle, vaan kippaan ruskitetut jauhot kiehuvaan veteen, jossa voi olla jo valmiiksipaisteut lihapala odottelemassa.....

Todella yllättävä tapa!

Perusteluna kokemus siitä, että esim. veden nopea lisääminen pannulle ruskistettuihin jauhoihin on varma tapa saada "klönttinen" kastike. Itse teen siis perinteiseen tapaan - pieni vesitilkka kerrallaan kiehumaan jauhojen kanssa sakeaksi... ja lisää vettä pikku hiljaa....

Usein surkea kastikekokki,
VA.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - pe 13.03.2015, 18:37:50

Ei tule klönttistä soosia, kun vesi on kiehuvaa ja sekoittaa reippaasti.
Vaikka miten yritän muistella, niin en ole kertaakaan saanut klönttistä sen jälkeen, kun olen alkanut noin päin tehdä, eli ruskitetut jauhot veteen. Paistinpannulle lisätyn veden taktiikalla klönttien valmistu taas oli ihan helppoa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 13.03.2015, 18:57:11
Itse yleensä laitan silputtua sipulia paahtumaan jauhojen joukkoon, en alussa, mutta puolen välin tienoilla paahtoprosessia. Liian aikaisin laitettu sipuli ehtii kärventyä.

Muuten kuulostaa melko samankaltaiselta prosessilta kuin Hipilllä: toi hauduttaminen tosin on jäänyt monesti väliin!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - pe 13.03.2015, 20:16:42
 ;)Tommaatti-keitto:

1 litra vettä

1perunoo

1 sipulii

2rkl kaurahiutaletta

2tl rasvoo

tommaattisosetta
 hienonnettuu persiljoo,  ja paprikoo

rasva sulatettaa puassa, hienonnettu sipul, ja kaura ruskeutettaa yhessä,
ves lisätää sekhan samoite ruastettuu perunoo,  keitto suap kiehuu joltisenki noin puol tuntii 1/2,
jonka perästä maustetaa tommaattisosseella , suolalla, paprikalla,  ja tuusan nuuskaks hienonnettul
persiljalla!
-toin perrää pittää ihe tehhä ja sitte maistella, ni säilyyp hyvä pers tuntuma.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - pe 13.03.2015, 20:26:15
300g nokkosii

1 litra vettä

1 1/2rkl.hiivoo

2tl. suoloo

1/2rkl.kuminoo
ruisjauhuu

nokkoset ryöpätää pehmiiks ko villa,  keitinves käytetää taikinan -liemeks(arvokkuat kaloriot ja
hivutus aineet) nokkoset pittää hienontoo myllyssä, tai esliinan kulmassa nuijalla paukutella",
maustehet ja hiiva suap  kahtuu joukkoon mukkaan, taikinan alustettaa tavallisen
tolkulliseks, ja leipominen pyörihiksi kuin piäsiäis aurinko ja littanaks ko pannukakku,
jotka kohotuksen jälestä pannaan uunin rinnalle paistumaan,
ja uunista riippuen tarkkaile ensimäistä pellilistä jotta millo otetuan viimen par uunistai ulos!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - pe 13.03.2015, 20:29:50
 :)voista liepuskan piäl pittää sanuva ko tuntemmattomas sotilaas:

-kuule määs sie hakiammaa leipäs piälle voita , jos uskallat , mualla suattaap tulloohalosta,

va kaupunkist en tiijä ,voipha se tulla kirveestki!

-va niihä se on jot sukkuusa se on suopetäjäki! :P ;)

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - pe 13.03.2015, 23:35:51
Ainoa Oikea Tapa Valmistaa Ruskeaa Kastiketta

Valurautapannulle reilu klöntti voita, jonka annetaan sulaa ja kiehahtaa kuplivaksi. Voin joukkoon ripotellaan tarvittava määrä vehnäjauhoja....

En kaada vettä pannulle, vaan kippaan ruskitetut jauhot kiehuvaan veteen, jossa voi olla jo valmiiksipaisteut lihapala odottelemassa.....

Todella yllättävä tapa!

Perusteluna kokemus siitä, että esim. veden nopea lisääminen pannulle ruskistettuihin jauhoihin on varma tapa saada "klönttinen" kastike. Itse teen siis perinteiseen tapaan - pieni vesitilkka kerrallaan kiehumaan jauhojen kanssa sakeaksi... ja lisää vettä pikku hiljaa....

Usein surkea kastikekokki,
VA.

En minäkään kastikkeita osaa tehdä, tuossa tapauksessa tosin pitää sillä "haravalla" vatkata kunnolla jonkin aikaa, jotta jauhot sekoittuvat kunnolla. Mieluummin jauhoja ja vettä pikkuhiljaa, ei lojauttaen! Itse aika usein käytän kastikkeissa useimmiten noita valmissysteemejä ja maustan niitä voilla, pippurilla, yrteillä ja suolalla. Omista kastikepohjista kun usein tulee katastrofeja, kermavellejä.

Nyt tuli kyllä hyvä paisti possun marinoidusta uunifileestä (ulkofile). 1,5 tuntia uunissa n. 150-175 astetta, ei paha valmismarinadi. Vähän pinnalle lopussa lisäsin pippuria ja suolaa, mutta ehkä turhaan, liha oli varsin maukasta itsessään. Ei tarvinnut lisämausteita. Aika helppo ruoka sinänsä, kun isket lihalötkön uuniin ja tunnin päästä teet lisukkeet (potut, kastike ja salaatti), mutta hyvää tuli.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - la 14.03.2015, 07:19:26
Täällä veljet väkevästi todistavat, että ei tule hyvää soosia, jos kippaa ruskistetut jauhot kiehuvaan veteen. Ette varmaan ole milloinkaan kokeilleet sitä, mutta usko on vahva?

Itseäni siinä viehättää paitsi klimpittömyys, myös se, että rasvaista höyryä ei synny läheskään niin paljon kuin tuolla "vettä liruttaen pannulle" -menetelmällä.

Tästä toinen tapa on niin, että ruskistettujen lihapalojen päälle pannulle riptetaan jauhot ja niitä siinä hetken pyöritellään, tarvittaessa hiukan lisää voita pannulle. Sen jälkeen kipataan koko komeus kiehuvaan veteen kattilaan. Tässä versiossa voi olla myös sipulisilppukin mukana lihojen kanssa paistumassa.

Tuosta ensimmäisestä ohjeesta unohtui mainita, että pannun hiukan jäähdyttyä kyllä siihen lirautan vettä ja kuumennan sen vielä levyllä ja näin saan liotettua pannuun jääneet jämät, jotka vielä kippaan kattilaan. Pannun jäähdytän vain sen verran, ettei vesitilkka nouse suotta höyrynä ilmaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - la 14.03.2015, 09:22:10
ruskea kastike on mulla ainakin onnistunut ilman rasvan kärryyttämistä tässä ohje:

4rkl.jauhoa

1/2 l vettä, tai kasvisliemikuutio

1pieni sipuli, ruohosipuli, tai purjoa

Jauhot paahdetaan ruskeiksi kuivassa pannussa ja vispilöidään kylmänä kylmään liemeen,
annetaan kiehahtaa ja maustetaan suolalla ja ruohosipulilla.
Jos käytät valko tai purjosipulia, se kannattaa panna kiehumaan  joukkoon jauhojen kanssa! :D

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - la 14.03.2015, 13:26:19
Olen minäkin ruskean kastikkeen tehnyt ilman voita tai öljyä yllä kuvatulla tavalla jauhot paahtamalla. Liemikuutioita en kyllä käyttänyt, koska ne on pahoja kastikkeen joukossa :o Samoin ns. valkokastikkeen tein sekoittamalla vehnäjauhot kylmään maitoon ja sen sitten keittelin kastikkeeksi ja maustin sen mukaan, minkä kanssa sitä oli tarkoitus käyttää.

Tämä tapahtui silloin, kun "kaikki rasva tappaa" -politiikka jylläsi ja ruuanlaittaja sai kiitosta sen mukaan, miten vähän ruuassa oli rasvaa. Mausta ja rakenteesta ei niin väliä, kunhan rasvaa ei ollut missään muodossa. Tuollaisena se rasvanvastainen julistus kuulosti taannoin, kun asia yksinkertaistettiin tyhmälle kansalle. Seurauksena olikin, ylläri ylläri, moitteet lääkäriltä, että veren kolesterolit olivat koholla ja sitä moitittavampaa oli suhteessa siihen vähemmän moitittavaa kertakaikkiaan liikaa.

Nyt olen palannut normaaliin rasvankäyttöön ja maukkaampaan ruokaan. Voin vastapainoksi on sitten öljyä siihen, mihin se paremmin sopii sekä pähkinöitä ja mantelia naposteluun.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Sini - la 14.03.2015, 14:41:14

Ainoa Oikea Tapa Valmistaa Ruskeaa Kastiketta


Kiitos, Hippi, reseptistä! Olen kasvissyöjä, joten ei possua eikä nautaa. Mitähän minä voisin laittaa ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Sieniä? Entä tofu?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 14.03.2015, 15:43:27

Ainoa Oikea Tapa Valmistaa Ruskeaa Kastiketta


Kiitos, Hippi, reseptistä! Olen kasvissyöjä, joten ei possua eikä nautaa. Mitähän minä voisin laittaa ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Sieniä? Entä tofu?
Seitania? Tai soijasuikaleita. Quorn hieman epäilyttää ruskean kastikkeen seassa... Tofu samoin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 14.03.2015, 16:41:29

Ainoa Oikea Tapa Valmistaa Ruskeaa Kastiketta


Kiitos, Hippi, reseptistä! Olen kasvissyöjä, joten ei possua eikä nautaa. Mitähän minä voisin laittaa ruskeaan kastikkeeseen sekaan? Sieniä? Entä tofu?

Herkkusienet ehkä kävisivät  - en kyllä ole kokeillut, mutta ainakin pikotut soijanakit. Sekaan vielä herkkukurkkuja ja ketsuppia, niin saadaan nakkistroganofia.....

Joskus tekee mieli "roskaruokaa" ja päivällä tein välipalaksi helppoja juusto-hot dogeja. Ja mausteeksi ketsuppia sinappia, herkkukurkkua, punasipulia ja paahdettua sipulia.


VA.


Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - la 14.03.2015, 16:49:04
Kastikkeesta vielä...parempi puoliskoni on todella uskomatön kokki, siis mielestäni, mausteiden käyttö on vaan joillakin verissä:-) kun hän tekee paremman kastikkeen, hän laittaa voita ja vehnäjauhoja taikinaksi, ts. sotkee ne haarukalla keskenään ja lisää tämän taikinan/tahnan esim. pienessä vesimäärässä ruskistettuun sipuliin ja sieniin, lisäten varovasti vettä niin, että kästike syntyy. Mukaan mausteita, paras maistamani oli paprikaa, cayannea, kermaa ja muutama mustikka!

T; Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Sini - su 15.03.2015, 14:20:52
Ainoa Oikea Tapa Valmistaa Ruskeaa Kastiketta


Herkkusienet ehkä kävisivät  - en kyllä ole kokeillut, mutta ainakin pikotut soijanakit. Sekaan vielä herkkukurkkuja ja ketsuppia, niin saadaan nakkistroganofia.....

VA.

Jeps! Elämäni ensimmäinen ruskea kastike, jonka tein Hipin Ja Vanhan aatamin ohjeiden mukaan. Nam, että tuli hyvää. Laitoin kastikkeen sekaan sipulia, soijarouhetta, tomattipyreetä, maustekurkkua. Kastikkeen teon aloitin aivan alusta eli ensin viljamyllyssä jauhoin vehnänjyviä ½ dl. Sitten paahdoin ne voissa pannulla. Oli vähän vaikea arvioida, milloin jauhot olisivat valmiit, mutta ne muuttuivat selvästi ruskeiksi. Ja loput teinkin Hipin ohjeiden mukaan. Ja toden totta; ei klönttejä eikä rasvan roiskumista. Lopputulos oli ihanteellinen. Ainoa mitä jäin kaipaamaan, olisi joku lisämauste. Mutta en millään keksi, mitä maustetta siihen voisi lisätä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Sini - ti 17.03.2015, 13:34:21
Luin netistä, että ruskeakastikkeeseen voi lisätä punaviiniä. Selvä! Ostankin pikimmiten hanaviiniä. Se säilyy avattuna jopa vuoden. En juurikaan juo alkoholia. Viini menisi kastikkeisiin, joten hyvä säilyvyys on tärkeää.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Sini - ti 17.03.2015, 13:39:06
Tänään testasin netin ohjeen tofun valmistamiseen.
1/ tofu viipaloidaan ja huljautetaan kiehuvassa suolavedessä
2/ tärkein kohta on tofupalojen kuivaaminen, ne kuivataan kahteen kertaan runsaalla talouspaperilla, on tärkeää, että tofupalat ovat aivan kuivia
3/ ruskistetaan rapeiksi öljyssä miedolla lämmöllä, kuulemma sesamöljy on parasta
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - to 19.03.2015, 16:53:49
Nopea -Aamiaisleipä:

2dl leseluomu-kaurahiutaleita

4dl vehnäjauhoa

2tl leivinjauhetta

1/2 tl suolaa

(1 dl juustoraaste, tai esim, muutama rkl pellavansiemeniä (hyvää vatsalle)

1/2dl rypsi-öljyä

2dl vettä, (maitoa, tai piimää)veteen tulee hyvä eikä laktoosia olleskaan!

kuivat aineet sekoita, lisää rasva ja neste.

teen yhden ison levyn, ja painelen tarttuvan taikinan (laittamalla puhtaa muovipussin käteen,
niin kädet ei tahmaannu!
kun taikina paineltu tasaikseksi käännä muovipussi nurin ja riisu se kädestä niinku kumihanska!)

haarukalla muutama pisto leivänpintaan. paisto uunissa 200 astetta riittää,
munakello soimaan 15minuuttia ja leipä on valmis , pelti laitetaan uunin ylä-osaan!

sopii tarjota kahvin tai teen keralla! bon apetit!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 21.03.2015, 23:13:03
Luin netistä, että ruskeakastikkeeseen voi lisätä punaviiniä. Selvä! Ostankin pikimmiten hanaviiniä. Se säilyy avattuna jopa vuoden. En juurikaan juo alkoholia. Viini menisi kastikkeisiin, joten hyvä säilyvyys on tärkeää.

Joihinkin kastikkeisiin loraus oluttakin nesteenä (tummaa) sopii. Jotkut kokit käyttävät jopa cokacolaa nesteenä. Tämän opin aikoinaan eräältä kokkitutulta.

Olen noita kokeillut ja toimivat jotenkuten, paitsi että pitää löytää sopiva suhde. Omat tulokset ovat vähän "sinnepäin". Kokeiluja jatketaan, punkkua on kyllä tullut kastikkeissa naudanlihan kanssa käytettyä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - su 22.03.2015, 08:57:17
Pannukakku:

5dl vettä( tai maitoa)

1/2tl suolaa

4dl vehnäjauhoa

4-6munaa

1/2dl rypsi-öljyä

2rklvaniljasokeria

vatkaa kaikki ainekset, ja paista voidellulla ja korppujauhotelulla uunipelillä jossa
vähintää 3cm reunat",kun seos on melko"vetistä-

tarjoa esim-kaupan vaapukkahilloa ja sekoita mukaan jäisiä mustikoita:tulee kuningatarhilloa"
ja parempi maku!



Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - su 22.03.2015, 10:27:22
Muhkea-paprika-pizza/ erillinen valkosipuli-öjy

1-2 punaista suippopaprikaa

400g naudanjauhelihaa, tai tofua mielenmukainen määrä)
1rkl suolaa
1 iso sipuli

pippurisekoitusta,juustoraastetta!

-yllä olevat pilkotaan ja esipaistetaan pannulla!

pohja:3dl vettä (+37)

1pussi kuivahiivaa(esim.sunnutai)
1/2tl suolaa
4-5dl vehnäjauhoa, mieluummin hieman löysähkö taikina( tulee muuten liian kova pohja!)

leivinpaperin päälle kipataan ja sivellellään kumilastalla, pyöreä tahikka kulmikas pohja!

paisto uunissa +200 astetta, 20-25minuttia, (kierto-ilma uunissa eri-aika huom!)

valkosipuli-öljy paistetun pizzan päälle:

1/2dl rypsi tai oliivi-öljyä
kuorittuja ja hienonntettu valkosipulia sen mukaan kuin syöjiä"
kun öljyä tähteeksi sen voi käyttää maustamaan lopun esim.salattia, pääruoka,liha kasvis,jne.
öljy säilyy jääkaapissa suljetussa asitiassa hyvin!

-bon apetit!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ma 23.03.2015, 20:57:56
Tänään testasin netin ohjeen tofun valmistamiseen.
1/ tofu viipaloidaan ja huljautetaan kiehuvassa suolavedessä
2/ tärkein kohta on tofupalojen kuivaaminen, ne kuivataan kahteen kertaan runsaalla talouspaperilla, on tärkeää, että tofupalat ovat aivan kuivia
3/ ruskistetaan rapeiksi öljyssä miedolla lämmöllä, kuulemma sesamöljy on parasta
Yleensä tofu prässätään: kiehuvassa vedessä hulkauttamisen jälkeen asetetaan palat työtasolle vieri viereen neljästi taitetun keittiöpyyhkeen päälle. Tofupalojen päälle asetetaan toinen keittiöpyyhe, samoin neljästi taiteltuna. Pyyhkeiden tarkoitus on imeä itseensä tofun neste. (Tai sitten korvataan keittiöpyyhe hyvällä kerroksella talouspaperia). Lopuksi laitetaan päälle leikkuulauta, ja jotain painavaa, kuten keittiön painavin paistinpannu tai kattila. Annetaan kuivua prässissä jonkin aikaa, vaikka tunti-pari.

Tämän jälkeen tofu on käyttökuivaa. Mutta itse käytän usein myös siltään, ts. prässäämättä.

Jos haluaa pinnalta rapeampaa tofua, kannattaa palat pyöritellä kevyesti maissijauhoissa (maizena), ja paistaa sen jälkeen kuumahkossa öljyssä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Sini - ti 24.03.2015, 06:27:08
Tänään testasin netin ohjeen tofun valmistamiseen.
1/ tofu viipaloidaan ja huljautetaan kiehuvassa suolavedessä
2/ tärkein kohta on tofupalojen kuivaaminen, ne kuivataan kahteen kertaan runsaalla talouspaperilla, on tärkeää, että tofupalat ovat aivan kuivia
3/ ruskistetaan rapeiksi öljyssä miedolla lämmöllä, kuulemma sesamöljy on parasta
Yleensä tofu prässätään: kiehuvassa vedessä hulkauttamisen jälkeen asetetaan palat työtasolle vieri viereen neljästi taitetun keittiöpyyhkeen päälle. Tofupalojen päälle asetetaan toinen keittiöpyyhe, samoin neljästi taiteltuna. Pyyhkeiden tarkoitus on imeä itseensä tofun neste. (Tai sitten korvataan keittiöpyyhe hyvällä kerroksella talouspaperia). Lopuksi laitetaan päälle leikkuulauta, ja jotain painavaa, kuten keittiön painavin paistinpannu tai kattila. Annetaan kuivua prässissä jonkin aikaa, vaikka tunti-pari.

Tämän jälkeen tofu on käyttökuivaa. Mutta itse käytän usein myös siltään, ts. prässäämättä.

Jos haluaa pinnalta rapeampaa tofua, kannattaa palat pyöritellä kevyesti maissijauhoissa (maizena), ja paistaa sen jälkeen kuumahkossa öljyssä.

Kiitos tarkentavista lisävihjeistä! Motivaationi syödä tofua on korkea, mutta lopputulos on ollut aina pettymys. Tällä reseptillä tulee herkullista tofua.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Rebus - ti 24.03.2015, 09:14:50
Luin netistä, että ruskeakastikkeeseen voi lisätä punaviiniä. Selvä! Ostankin pikimmiten hanaviiniä. Se säilyy avattuna jopa vuoden. En juurikaan juo alkoholia. Viini menisi kastikkeisiin, joten hyvä säilyvyys on tärkeää.

Joihinkin kastikkeisiin loraus oluttakin nesteenä (tummaa) sopii. Jotkut kokit käyttävät jopa cokacolaa nesteenä. Tämän opin aikoinaan eräältä kokkitutulta.


Viini on minusta parasta juotuna. Avatussa hanapakkauksessa viini säilyy kelvollisena korkeintaan muutaman viikon, joten pelkkänä kastikeviininä paras vaihtoehto on pieni, kierrekorkillinen lasipullo.

Kokis sopii esimerkiksi porsaan kareen marinointiliemeen yhdeksi ainesosaksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 24.03.2015, 09:39:08
Kiitos tarkentavista lisävihjeistä! Motivaationi syödä tofua on korkea, mutta lopputulos on ollut aina pettymys. Tällä reseptillä tulee herkullista tofua.
Vastaus#7 tässä ketjussa kannattaa huomioida, jos haluat pohtia mitä tehdä tofusta :)

Muutenkin tuo Aasian suunta on hyvä lähtökohta kasvisruokailulle. Tämä vaatii pientä panostusta ruoanlaittoon liittyvien tapojen ja tottumusten tietoiseksi muuttamiseksi. Suosittelen hankkimaan välittömästi:
 - morttelin/huhmareen, miksi sitä haluaakaan kutsua (kivisen)
 - maustekaappiin kokonaisina: juustokuminaa, korianteria, fenkolia, neilikkaa, kardemummaa, kanelia, kuivattuja chilejä (näitä saa esim. Punnitse ja Säästä -liikkeistä tai vähänkin suurempien kaupunkien ekokaupoista tai etnisten kauppojen valikoimista). Lisäksi jauhettua kurkumaa, paprikaa.
 - Jääkaappiin tuoretta inkivääriä ja soijakastiketta.

Näillä saa jo melkolailla variaatiota erilaisiin tomaatti- ja kookospohjaisiin kastikkeisiin, tai linssikeittoihin ja -patoihin. Oleellisinta on maustekaappi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Sini - ke 25.03.2015, 11:52:56
No, kun tarpeeksi etsin, niin netistäkin löytyi kokonaisia mausteita myyvä verkkokauppa: http://www.maustekauppa.net/index.php
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Unforgiven - ke 25.03.2015, 12:36:38
Kuten kaikki tietävät kaikkein arkisinkin arkiruoka muuttuu helposti kulinaristiseksi kun siihen ymmärtää sisällyttää pekonia jossain muodossa. Aamupuuron kanssa en tosin ole koskaan kokeillut, mutta miksipä ei.

Arkiruokakulinaristisista vaihtoehdoista mainittakoon tässä yhteydessä esimerkkeinä vaikkapa burgundinpata, pekonijauhelihapihvit ja pekonipasta. Reseptejä en kirjoittele koska niitä löytyy pilvin pimein googlettamalla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 25.03.2015, 12:43:09
Kuten kaikki tietävät kaikkein arkisinkin arkiruoka muuttuu helposti kulinaristiseksi kun siihen ymmärtää sisällyttää pekonia jossain muodossa.

Ruuassa kannattaa käyttää mahdllisimman paljon makua antavaa suolaa ja eläinrasvoja. Olen huomannut ympäristöstä, että tälläkurin myös ruokamenot puolittuvat, koska elämä lyhenee.

VA.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ke 25.03.2015, 12:45:32
Kuten kaikki tietävät kaikkein arkisinkin arkiruoka muuttuu helposti kulinaristiseksi kun siihen ymmärtää sisällyttää pekonia jossain muodossa. Aamupuuron kanssa en tosin ole koskaan kokeillut, mutta miksipä ei.

Arkiruokakulinaristisista vaihtoehdoista mainittakoon tässä yhteydessä esimerkkeinä vaikkapa burgundinpata, pekonijauhelihapihvit ja pekonipasta. Reseptejä en kirjoittele koska niitä löytyy pilvin pimein googlettamalla.

Enpä tiedä, Unforgiven, kuvittelepa sellainen makeansuolainen mannapuuro, jonka pinnalle on ripoteltu hieman rapeita pekonilastuja! Voisi hyvin olla maailmanluokan uusi herkku...

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Unforgiven - ke 25.03.2015, 13:11:14
Kaikki maailman suurimmat herkut ovat pääsääntöisesti syntyneet kokeilujen tuloksena. Näkisin että pekonilastumannapuuro edustaisi cross-kitchen henkistä ennakkoluulottomuutta, ei ehkä valmistajan näkökulmasta mutta aterioitsijan. Pakkohan sitä ehkä on joskus kokeilla.

Muistan omilta peruskouluajoiltani ruokalajin, jossa tarjoiltiin samalla lautasella puuroa ja iso lenkinpala. Rohkeimmat purskauttivat annoksen päälle vielä asialliset kiemurat sinappia. Jollain sadistisella tavalla se toimi. En tiedä tarjoillaanko annosta enää kouluruokavalikoimissa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ke 25.03.2015, 13:16:33
Itse asiassa rasvaisen sianlihan ja puuron yhdistäminen on ihan perinneruokaa. Puuro tosin oli ruispuuroa eikä mannaa, ja sianlihakaan ei ollut pekonia, mutta sinne päin kuitenkin. Metsätyömiehet tuollaista popsivat joskus vuosisata takaperin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 25.03.2015, 13:18:40

Pitäisköhän ketjun nimi vaihtaa? Esim. erikoisimmat mätöt.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 25.03.2015, 13:36:41
Itse tykkään ruis-vesiseoksesta valmistetun alustan päälle ladotusta riisipuurosta pekonin ja kananmunan kanssa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - ke 25.03.2015, 21:10:36
Itse tykkään ruis-vesiseoksesta valmistetun alustan päälle ladotusta riisipuurosta pekonin ja kananmunan kanssa.

Jep, mitä suurinta herkkua myös minun mielestäni, mutta pekonin korvaan joko metukalla tai nakilla.
Joskus hätävaraeväänä, ja silloin yleensä muut ruokailijat muuttuvat kateudesta viherviksi. :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 25.03.2015, 21:25:52
Itse tykkään ruis-vesiseoksesta valmistetun alustan päälle ladotusta riisipuurosta pekonin ja kananmunan kanssa.

Jep, mitä suurinta herkkua myös minun mielestäni, mutta pekonin korvaan joko metukalla tai nakilla.
Joskus hätävaraeväänä, ja silloin yleensä muut ruokailijat muuttuvat kateudesta viherviksi. :)

Minä syön tätä sekahedelmäsopan ja mädin ja simpukoiden kanssa, joka saa muut sinertäviksi.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - pe 27.03.2015, 22:12:33
Kuten kaikki tietävät kaikkein arkisinkin arkiruoka muuttuu helposti kulinaristiseksi kun siihen ymmärtää sisällyttää pekonia jossain muodossa.

Ruuassa kannattaa käyttää mahdllisimman paljon makua antavaa suolaa ja eläinrasvoja. Olen huomannut ympäristöstä, että tälläkurin myös ruokamenot puolittuvat, koska elämä lyhenee.

VA.

Omat safkani (vaikken ole täysin pölvästi kokki) vaativat liki aina suolaa jälkikäteen, koska käytän sitä ruoanvalmistuksessa niin niukasti. Tulee usein lisättyä suolaa pöydässä...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Juuli - pe 27.03.2015, 22:21:15
Pois suola minusta. Pitkän taistelun jälkeen olen päässyt tavasta tarttua suolakippoon vaikka edessä olisi lettuja.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - la 28.03.2015, 08:11:58
Joskus voisi olla hauska kokeilla laittaa ruoka hiukan hienommin tarjolle, jos tulee ruokavieraita. Tuossa pari juutuubilinkkiä, joiden avulla voi harjoitella. Kyllä, ehkä muutaman kerran kannattaa harjoitella ennen kuin alkaa juhlapäivälliselle näitä koristeita värkkäämään.

Beginners Lesson 1 By Mutita The Art Of Fruit And Vegetable Carving Tutorial  (https://www.youtube.com/watch?v=gEB0OXIt14w)

How to Make Carrot Rose (https://www.youtube.com/watch?v=gEB0OXIt14w)


Kummankin videon ohessa on useita muitakin tarjolla. Ovat kyllä viihdyttävää katsottavaa, vaikka itse ei noita jaksaisikaan näprätä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ke 01.04.2015, 00:58:00
Onko lammasta tiedossa pääsiäisenä, meillä on! Jipii!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ma 06.04.2015, 01:02:48
No, ei ollutkaan lammasta, kuten kuvittelin, mutta savustettua lohta oli.

Pottuja ja Creme franchshzzwb tai jotain siihen perustuvaa valkosipulikastiketta (valkosipuli hienosti kuullotettuna), lisukkeena paistettuja kasviksia (porkkanaa, paprikaa, sipulia, kesäkurpitsaa, suolapippuriyrtti -mausteella öljyssä, lopussa vähän hunajaa). Plus vähän patonkia valkosipulivoilla ja tuoresalaattia. Viiniä en muista..., mutta hyvää oli sekin. Toinenkin pullo illan mittaan. 8)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ti 07.04.2015, 19:51:52
Tein kuivalihaa, kun sattui olemaan naudan paistia halvalla tyrkyllä.

Paisti leikataan poikkisyyhyn 3-5 milliä ohuiksi siivuiksi. Ladotaan vuokaan ja kerrosten väliin ripotellaan karkeaa suolaa ja sokeria. Annetaan tekeytyä viileässä yön yli. Seuraavana päivänä varrastetaan lihanriekaleet puutikkuihin ja ripustetaan ulos talon pohjoiselle seinustalle räystään alle elukoiden ulottumattomiin. Itse olen tehnut tarkoitusta varten oman telineen, jonka mitat ovat 35x45x75 cm, mutta esim. katiskakin käy. Annetaan tekeytyä muutaman viikon ajan.

Ensimmäinen satsi oli melko vähäsuolainen, joten tulen todennäköisesti käyttämän sitä metsäreissuilla pataruoan kanssa. Sellaisenaan syötäväksi tein toisen erän, jonka maustin jalopenoilla ja joille annoin noin tunnin ajan tuhdisti pähkinäpuusavua. Osa siivuista tuli savustuksessa jo lähes puolikypsiksi - saa nähdä, haittaako se lopputulosta. Tämä erä ei ole vielä valmis, mutta viimeistään vappuna sitä pääsee maistamaan.

Muoks. olennainen lisäys+typo
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 07.04.2015, 20:09:51
No huhu, Urogallukselle kunnioitukseni mitä kiinnostavimmasta ruoanvalmistusmetodista. Seuraavaksi kaivamaan kalaa merenrannan hiekkaan graavaantumaan?

Tää nyt ei liity asiaan, mutt Sukulaiseni teki itselleen kylmäsavustustilan, joka oli aika mukava.

Kun joskus asetun asumaan aloilleni, aion hankkia savustuspöntön, loimutuslaudan, ja puugrillin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ti 07.04.2015, 20:28:22
No huhu, Urogallukselle kunnioitukseni mitä kiinnostavimmasta ruoanvalmistusmetodista. Seuraavaksi kaivamaan kalaa merenrannan hiekkaan graavaantumaan?

Härski-Holkeri taitaa olla meikäläiselle liian hapokasta. Saavat islantilaiset pitää haikalansa...

Lihan kuivaaminen on ihan suomalaista, pohjoissellaista, kansanperinnettä.

Kuivaaminen on hyvä säilömistapa. Erityisesti sienille se sopii hyvin, ja vanhimmat käyttämäni sienet ovat olleet vuosikymmenen vanhoja herkkutatteja. Niiden maku oli mitä mainioin. Kuivaliha estänee myös vuosikausia, ja kevätaikaan sen valmistaminen on helppoa omakotiasujalle tai mökkiläiselle. Sienethän kuivavat ihan tavallisessa huoneilmassa, vaikka voi niihin kuivuriakin käyttää. Marjat kuivuvat hitaasti, mutta esim. mansikkalastut ovat todella hyviä. Aronia sopii hyvin kuivattavaksi, samoin pihlajanmarja. Kuoret kannattaa puhkaista neulalla, jotta kuivuminen nopeutuu.

Kuivattu ruoka on mielenkiintoisen makuista, vaivihkaisen läpitunkevaa. Esim. kuivaliha on aluksi melkein mautonta, mutta sitten iskee naudan tuima takapotku, ja jälkimaku on tavattoman täyteläinen ja pitkäkestoinen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - ti 07.04.2015, 22:21:21
-itse en ole lihaa kuivattanut, mutta tiedän ihmisiä jotka ovat esim. vaellusmatkoilleen"
kuivattaneet jauhelihaa sähkö-uunissa, liha menee rinkassa kuletettuna pieneen osaan,
ja on taattu proteiinin lähde-vaelluksella!

----nuorempana keräsin "villiminttua(hurtan minttu kansankielellä, tein mm. teetä
no vahvaahan siitä kyllä tuli, kun tulin laittaneeksi hieman liikaa lehtiä haudukepannuun!

----mutta tänään ostin kuivalihaa, välipalaksi(kaupassa pakkaus on nimetty cowboy-meet")
kovin halpaa ei ole kyllä, jos ostaa semmoisissa pikku erissä!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - pe 17.04.2015, 19:26:50
Britit tarjoavat ainakin kirjoissa ja elokuvissa kylmettyneelle ja sairastuneille, etenkin flunssaiselle, kanakeittoa. Yllättävää kyllä, minullekin tulee mielihalu kanakeittoon, tai tipusoppaan kuten sitä itse nimitän, jos olen flunssainen tai muuten poikkeuksellisen viluinen. En tunne brittien reseptiä, mutta elokuvissa keitto näyttää olevan ihan liemiruokaa – minun tipusoppani taasen on ruokaisampi versio.
 
Nopea tipusoppa viluiselle:
300gr brolerin file- tai paistisuikaleita (voi käyttää vastaavan määrän kypsääkin tipua jos on jäänyt jämiä)
loraus öljyä (oliivi)
2 ps keittojuureksia (pakaste)
1 keskivahva (4-6) chili silputtuna
3-4 tl vahvaa curryjauhetta
1 kanaliemikuutio
hiukan suolaa ja valkosipulirouhetta
kuumaa vettä noin 1,5 litraa
1 - 2 dl tummaa pätkäspagettia tai jotain muuta nopeasti kypsyvää pienikokoista spagettia
 
Pienitään isommat suikaleet niin, että ovat suunnilleen tasakokoisia ja ruskistellaan ne öljyssä padan pohjalla, nakataan chilisilppu, mausteet ja keittojuurekset sekaan ja pyöritellään niitä keskenään hetki. Kaadetaan vedenkeittimessä kuumennettu vesi päälle ja lisätään spagetit, kun keitos alkaa kiehua. Keitetään pienellä lämmöllä sen ajan, mitä spagettien keitto-ohjeessa on sanottu. Tarkistetaan maku ja lisätään mausteita, jos jotain tuntuu puuttuvan. Annetaan tekeytyä noin vartti ennen tarjoamista.
 
Hitaamman version tuosta saa käyttämällä tuoreita juureksia ja gluteiinittoman / vähähiilarisen jättämällä spagetit pois. Vähähiilarinen tuo on kyllä muutenkin, sillä spagettia on aika vähän keiton kokonaismäärästä ja se on vain yksi ainesosa muiden joukossa, ei mitenkään pääosassa.
 
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 18.04.2015, 09:49:31
Onko vinkkejä sienirisottoa ajatellen? Ajatukseni oli tehdä normaali risottopohja (salottisipuli, valkosipuli, selleri, kuullotettuna oliiviöljyssä; valkoviiniä odottamassa). Ja risotto keitellään kasvis- tai kanaliemeen. Sieniä mulla on suppilovahveroita kuivattuna ja pakastattua kanttarellia.

Sienistä en ole koskaan tehnyt risottoa, joten mietin onko jotain huomion arvoista käsittelyn suhteen?

Lisäksi ajattelin käydä ostamassa kalaa kalaliikkeestä...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 18.04.2015, 23:03:30
Kunhan käytät tuoreita sieniä. Tölkkitavara on saatanasta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ti 21.04.2015, 11:57:46
Tein kuivalihaa, kun sattui olemaan naudan paistia halvalla tyrkyllä.

Otin viikonloppuna mustuneet lihat alas. Kaksi viikkoa riitti oikein hyvin, on siis ilmeisesti ollut hyvöt kuivatusilmat.

Hyvääkin oli. Jalopenot olisi ehkä pitänyt silputa vielä pienemmiksi, sillä nyt tulisuutta esiintyi vain siellä täällä lihassa. Savun makukin voisi olla vahvempi. Ensi keväänä sitten uudestaan, kovemmalla savulla ja tulisuudella...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 25.04.2015, 01:33:29
Taidan huomenna tehdä aika perinteisen simppelin safkan, eli kanankoivet (tai rintapalat) riisi-kasvispedillä uunissa. Riisi(2-2,5 desiä), pakastekasviksia, silputtu sipuli, valkosipuli sekaisin uunivuoan pohjalle. Sen sekaan yrttimausteet (oreganoa, rosmariinia, basilikaa esim.) ja lopulta vahva esikeitetty lihaliemi, joka suurin piirtein peittää sotkun. Päälle osin koskenlaskijajuustolla täytetyt kanankoivet (juustoa paksuimpiin kohtiin, se sulautuu kivasti lihaan) ja koipien pinnalle voimakas chili-curry-suola -mauste. Koivet riisikasvisseoksen päälle ja sitten koko hoito uuniin.

Paistetaan uunissa 225 asteessa puolisen tuntia ja alennetaan lämpötilaa ehkä 150 - 175 asteeseen. Sitten lisätään hieman lihalientä riisikasvispohjan sekaan puolen tunnin päästä (mahdollisesti myöhemmin lisää, jos tarvitaan. Pitää tarkkailla, että riisikasvisseoksesta tulee sopivaa.)  Toiset puoli tuntia uunissa ja pitäisi olla valmis. Pitää vähän kokeilla riisikasvispohjan rakennetta paistumisen aikana, ettei mene soseeksi (riippuu vähän riisistä, mitä käyttää. Basmati sopii hyvin). Simppeli ruoka, mutta pirun hyvä sellainen. Kanankoivet (tai rintapalat) paistuvat kyllä oivasti uunissa tuolla tavoin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 25.04.2015, 08:50:54
Tein sienirisottoni seuraavasti:
2 salottisipulia hienonnettuna
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
pieni pala juuriselleriä pilkottuna pieneksi
0,5 tl kuivattua timjamia
2 rkl oliiviöljyä
3 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä, loput pullosta ruokajuomaksi, tai pakkaseen odottamaan seuraavaa ruoanlaittoa
1,2 l kana- ja kasvislientä, kuumennetaan kattilassa ja pidetään kuumana
100 g parmesania raastettuna
nokare voita
maunmukainen määrä kanttarelleja pakkasesta ja kuivattuja suppilovahveroita maidossa liotettuina

Kuhafile per syöjä

-----

Kuullota kasviksia ja timjamia isossa kattilassa oliiviöljyssä miedolla lämmöllä kunnes sipuli on pehmeää. Lisää riisi ja kuullota muutama minuutti käännellen.
Kaada joukkoon valkoviini ja anna imeytyä riisiin koko ajan sekoitellen. Kun viini on imeytynyt lisää kauhallinen kuumaa lientä kerrallaan, sekoitellen koko ajan. Uusi kauhallinen sitä mukaa kuin edell. on imeytynyt. Vartin kohdalla lisätään sulaneet ja lionneet sienet (ei liemiä), ja jatketaan keittämistä ja sekoittamista kunnes riisi on lähes pehmennyt. Pienen pieni purutuntuma saa jäädä.
Lisätään parmesan, voi, ja kunnon annos mustapippuria myllystä, sekoitellaan. Koostumuksen on hyvä olla kermaista, valuvaa, eli jos näyttää kovin tönköltä,voi lisätä hieman lientä.

Annostellaan lautasille, ja asetellaan risoton päälle pannulla suolan ja pippurin kera paistetut kuhafileet. Omat pienet fileeni paistoin kun risotto alkoi olla valmista, paistaminen vei minuutin per puoli. Kuha on kätevä, jos on ainoa kokki: risottoa on sekoitettava jatkuvasti keitettäessä jotta riisin tärkkelys irtoaa, ja ruoka on hyvä tarjoilla heti kun se on valmista. Kuhan ehtii hyvin paistaa lopuksi, kun hämmentäminen on hämmennetty.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - la 23.05.2015, 21:49:47
Helppo peruspastakastike:

pienehkö sipuli
30-40 grammaa (2 siivua) pekonia
150 grammaa herkkusieniä
1dl ruokakermaa (käytin 15-prosenttista itse)
1 valkosipulin kynsi (tätä voi kyllä lisätäkin, jos pitää valkosipulista)
ruokalusikallinen sinihomejuustomurenia
suolaa
mustapippuria

Paistinpannulle pilkotaan ensin pekoni, sitten sipuli ja sitten herkkusienet. Paistetaan, kunnes sienet&sipuli ovat kutistuneet sopivasti. Lisätään kerma ja sinihomejuusto. Annetaan tekeytyä kannen alla 10 minuuttia. Lisätään pilkottu valkosipuli, suola ja pippuri.

Annos on yhdelle nälkäiselle tarkoitettu.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - su 07.06.2015, 19:14:14
Viime viikonloppuna töin mökillä kuusenkerkkäsiirappia. Helppoa oli ja mielenkiintoisen makuista tuli. Keräsin 2 litraa kuusenkerkkiä (helppoa, kun piti kaataa nuoria kuusia marjapensaiden tukipuiksi), huuhtelin ne ja keitin isossa kattilassa 2 tuntia 2 litrassa vettä. Sitten siilasin sattumat pois ja lisäsin 1 kg sokeria, ja keitin ilman kantta pari tuntia. Valmista, kauniinpunaista ainetta tuli ehkä 1,2 litraa.

Olisiko jollakin kokemusta siitä, mihin tuota voisi käyttää? Erityisesti jälkiruokakastikkeisiin ja puuroihin varmaankin, mutta mihin muuhun?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: MrKAT - to 23.07.2015, 14:58:15
MrKATin mansikkaherkku:

1 osa ohueksi viipaloituja tuoreita mansikoita (Polka tms)
1-2 osaa Ingmanin mansikkajäätelöä (1 litran paketista)
1 osa ruotsalaista Familjen vadelmahilloa (1½ litran purkki Tokmannista)
1 osa Valion kuningatar-rahkaa (vähärasvaista, sis. mustikkaa ja vadelmaa).

Annetaan puoliksi sulaa kupissa pehmeämmäksi just sen aikaa kun kahvi tai tee valmistuu..

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: MrKAT - to 23.07.2015, 16:00:18
MrKATin teehetki:

1 pussi Twinings Earl Grey-pussiteetä
1 pussi Lipton Yellow Label-pussiteetä.
Asetetaan suodatinkahvilaitteistoon kahvinporojen tilalle suodatinpaperipussiin.
4-5 kupillisen verran vettä.
Ja keitetään muutoin aivan kuten suodatinkahvia.

Tätä on kehuttu, ja myös ihmetelty mitä ihmeen teetä. Koska tuo on sekoitus harvemmin sellaisenaan löytyy kaupasta.
Tai itse asiassa  yksi ensin luuli oudoksi kahviksi, varmaan tuo kahvilaitteisto hämäsi (hypnoosi toimii täten ;D).
Tuo suodatinpaperi yllättäen on tärkeä, ainakin ulkonäön takia, ilman sitä tulisi sameaa. Sen kanssa tulee aivan kullankirkasta.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - la 08.08.2015, 15:36:56
Nythän on sitten niin, että mikäli reseptissä on tavallista soijakastiketta, sitä ei missään nimessä pidä ryhtyä korvaamaan japanilaisella soijakastikkeella - eikä toisinkaan päin.

Ateriasta tulee erittäin suolaisa kokemus. :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hartsi - la 08.08.2015, 15:51:53
Tänään karjalanpaistia, muutama keitetty siikliperuna, sieniä ja kukkakaalia.

Eiköhän se taas tosta iltapäivää kohden olo ala olla parhaimmillaan, vai mitä Renttu ?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - la 08.08.2015, 16:44:10
Lautasellinen puuroa. Tällä kertaa 4 viljan puuroa; ohje paketista. Harvoin puuroja keittelen, mutta maistuvat kyllä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - la 08.08.2015, 18:11:09
Lautasellinen puuroa. Tällä kertaa 4 viljan puuroa; ohje paketista. Harvoin puuroja keittelen, mutta maistuvat kyllä.

Ruokatermoskannua voi muuten käyttää hyväksi puuron keitossa. Illalla kuuma vesi + ryynit kannuun, puoli minuuttia rivakkaa ravistusta ja annetaan hutun hautua yön yli.

Puuro on yleensä sitä parempaa, mitä pidempään se on hautunut. Pitkä haudutus liedellä vaatii kuitenkin huomiota, eikö sovi kiireiselle. Ruokatermoksessa ei mikään pala pohjaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 08.08.2015, 19:18:16
Nythän on sitten niin, että mikäli reseptissä on tavallista soijakastiketta, sitä ei missään nimessä pidä ryhtyä korvaamaan japanilaisella soijakastikkeella - eikä toisinkaan päin.

Ateriasta tulee erittäin suolaisa kokemus. :)
Saatika sitten indonesialaisella Ketjap Manis -soijakastikkeella, jolloin ateriasta tulee suolaton mutta hyvin makea kokemus.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tummasilmäsusanna - la 08.08.2015, 20:30:29
Lautasellinen puuroa. Tällä kertaa 4 viljan puuroa; ohje paketista. Harvoin puuroja keittelen, mutta maistuvat kyllä.

Ruokatermoskannua voi muuten käyttää hyväksi puuron keitossa. Illalla kuuma vesi + ryynit kannuun, puoli minuuttia rivakkaa ravistusta ja annetaan hutun hautua yön yli.

Puuro on yleensä sitä parempaa, mitä pidempään se on hautunut. Pitkä haudutus liedellä vaatii kuitenkin huomiota, eikö sovi kiireiselle. Ruokatermoksessa ei mikään pala pohjaan.

Hyvä idea. Itse suosin myös uunipuuroja helppoutensa takia. Kaapissa on yleensä uht-maitoa (joka säilyy pitkään) odottamassa sitä päivää, kun kaapit on tyhjänä ja pitäisi saada helppo ruoka. Tuo hieman rasvaisempi maito soveltuu hyvin uunipuuroihin. Litra maitua ja joukkoon vain hiutaleet tai puuroriisi + suola, niin alle parissa tunnissa on erittäin makoisa puuro valmis. Eikä pala enää maitopohjainen puuro pohjaan!

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - la 08.08.2015, 21:44:28
Ruokatermos puuron valmistuksessa ei ole tullut mieleenkään, sillä en harrasta retkeilyä. Mielenkiintoinen idea kyllä, mutta maitoa ei sitten suositella termoksessa säilytettävän.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 11.08.2015, 19:54:33
Pakastimessa oli vahingossa paketti seitä paloina, 400 grammaa. Pohdin mitä tehdä siitä, ja sain melko hyvän ruoan aikaiseksi:

4 100g annospalaa seitä

purjoa renkaina

muutama rkl voita
1,5 rkl vehnäjauhoja
vajaa puoli litraa maitoa
50-100g vahvaa juustoa, itselläni oli cheddaria
mausteita: suolaa, ja jauhettuna 10 viherpippuria, 5 fenkolin siementä, 2 maustepippuria

1. Asetetaan kalat vuokaan, suolataan kevyesti, ja purjoa maun mukaan päälle. Itse lisäsin vielä hieman suolaa tässä vaiheessa.
2. Keitetään maitokastike: sulatetaan voi kattilassa, lisätään jauho ja kypsytellään jauhoja miedolla lämmöllä hetki (jauho ei saa ruskistua). Lisätään maito jatkuvasti hämmentäen, kuumennetaan kiehumispisteeseen ja annetaan kuplia varovaisesti n. 5 minuuttia. Maustetaan viherpippurilla, fenkolilla ja maustepippurilla. Lisätään juusto lopussa ja annetaan sulaa kastikkeen joukkoon. Tarkistetaan suola ja lisätään tarvittaessa (kastike saa olla hieman suolaista). Yritin pitää kastikkeen mahdollisimman jäykkänä, jotta se pysyisi kalapalojen päällä vuokaan kaadettaessa.
3. Kaadetaan ja kaavitaan kastike kalapalojen ja purjon päälle reiluksi kerrokseksi. Laitetaan vuoka uuniin 200 asteeseen 40 minuutiksi. Pidin itse viimeiset 10 minuuttia grillivastuksilla jotta juustokastikkeen pinta sai hienon värin.

Tarjosin kuorrutettua seitä uusien perunoiden ja höyrytettyjen porkkanoiden ja kukkakaalin kera. 

En koskaan osta seitä (nyt sitä oli, koska tuttava lainasi pakastintamme jotta ostoksensa eivät sulaisi vierailun aikana, ja sitten unohti sein meille), koska en ole juuri koskaan syönyt mitään hyvää siitä tehtyä ruokaa. Mutta kun kalaan tuodaan makua ja suolaisuutta ulkopuoleleta (tässä kuorrutteesta), lopputuloksena on näemmä oikein maukas ruoka.

Fenkoli sopii yleisesti ottaen erinomaisesti kalan kanssa, ja niin on myös tässä. Fenkolista ja maustepippurista hyvin varovaisesti käytettynä sai mukavan eksotiikkalisän makuun.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 08.09.2015, 21:47:50
Kävin syömässä eräässä Turun, ellei koko Suomen, parhaista ravintoloista: Kaskiksessa. Maistelumenu + neljä isoa viinilasillista vajaan 90e. Paikka myös luottaa annoksiensa kokoon: jos nälkä jää vaivaamaan he korvaavat pikaruoan grillillä tunnin sisään ruokailusta nautittuna.

Ruoka oli pääosin erinomaista ja täytti hinnakkaamman ravintolan perusidean: useasti tuli fiilis että "tähän en kotona pystyisi".

Mainita haluan kuitenkin vain jälkiruoan, jonka yksi elementti oli suolaheinä-ketunleipä granite, ts. eräänlainen sorbetti. Huhu, graniten myötä suuhuni suorastaan tulvahti lapsuuteni makukokemukset. Harva se kesäpäivä tuli käveltyä tienpinnarta suolaheinää purren, tai ohikulkiessa ketunleipiä maistellen. Mutta teini-iässä viimeistään nämä maut jäivät historiaan, vaan eivät olleet unohtuneet. Upea jälkiruokakokemus kerta kaikkiaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 13.11.2015, 16:47:57

Mainita haluan kuitenkin vain jälkiruoan, jonka yksi elementti oli suolaheinä-ketunleipä granite, ts. eräänlainen sorbetti. Huhu, graniten myötä suuhuni suorastaan tulvahti lapsuuteni makukokemukset. Harva se kesäpäivä tuli käveltyä tienpinnarta suolaheinää purren, tai ohikulkiessa ketunleipiä maistellen.

Mielenkiintoinen, omaperäinen jälkiruoka!

Jälkiruokia ei ketjussa ole paljon käsitelty, eivätkä ne oikein minun laji olekaan. Jälkiruuista meillä vastaa vaimo. Jos minä teen jälkiruokaa, niin se on sitten yleensä sitten muutama erilainen tuoksuva herkkujuusto tarjottimella pienien, makeiden rypäleiden ja punaviinin kanssa.

Mutta lisää juustotarjottimesta ja sopivista viineistä sen kanssa - nyt kun viikonloppukin alkaa....

juustotarjottimen taidetta.... Annetaan sana newyorkkilaiselle juustomestarille Pascal Vitulle:
The Art of the Cheese Plate
Pascal Vittu, head fromager of Daniel restaurant in New York, offers a tour of the best offerings for after dinner

http://www.wsj.com/articles/the-art-of-the-cheese-plate-1447267094#livefyre-comment

Jos tästä saitte ideoita viikolopun jälkiruokajuustotarjottimellenne, niin juustotarjottimelle nimen Menuun saatte keksiä kyllä itse.


VA.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ke 18.11.2015, 00:40:33
Norjan lohta savustettiin. Ihan perunoita ja punasipuli-suppilovahvero-kermakastikkeella ja salaatilla. Simppeli, mutta kovin makoisa ateria. Lohi oli niin hyvää, että teki mieli lähteä uimaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 18.11.2015, 12:53:00
Norjan lohta savustettiin. Ihan perunoita ja punasipuli-suppilovahvero-kermakastikkeella ja salaatilla. Simppeli, mutta kovin makoisa ateria. Lohi oli niin hyvää, että teki mieli lähteä uimaan.

Näinhän se on. Hyvää. Valitettavan vähän marketeissa  kuitenkin on myynnissä tuoreena muuta kuin kasvatettuja lohikaloja, jolloin niitä tulee laitettua usein.

Itse pidän enemmän kevyemmästä kirjolohesta. Toki savustuksessa rasvaisempi lohi saattaa olla helpompi. Kastikekaan ei ole välttämätön, jos on hyviä perunoita esim. siikliä. Kevyt, hyvä, helppo kastike tulee näinkin: maustamatonta jogurttia tai kevytviiliä, sinappia, sokeria, vähän suolaa, kurkkua (tuore tai herkku), sipulia ja tilliä.

Tänä iltana kuitenkin wokkaan yksinkertaisesti kanaa ja sipuleita suikaleina + jasminriisiä.

PS.
Pitäisikin vielä käydä metsässä katsomassa suppilovahveroita, ennen pakkasia.


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 20.11.2015, 07:57:51
Norjan lohta savustettiin. Ihan perunoita ja punasipuli-suppilovahvero-kermakastikkeella.....

Pitäisikin vielä käydä metsässä katsomassa suppilovahveroita, ennen pakkasia.


Pyörähdin eilen iltapäivällä metsässä metsästämässä noita suppilovahveroita. Aluksi taas tuntui, etteihän niitä ole olenkaan, mutta rupesipa sitten löytymään: pieniä uusia vahveroita puski esiin kymmenittäin sammalikosta. Suppilovahverokausi olisi vasta nyt alkamssa, mutta voi nuo luvatut pakkaset kyllä viedä sienet.

Keräsin lyhyessä ajassa pieniä vahveroita litran pari. Kiehutin pannulla liiat vedet pois ja jääkaappiin. Taidan illalla tehdä kastiketta, juustoista sellaista. Nautitaan kynttilänvalossa keitettyjen siiklien ja lihapyöryköiden ja ranskalaisen punaviinin kera.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - pe 20.11.2015, 08:31:52
Norjan lohta savustettiin. Ihan perunoita ja punasipuli-suppilovahvero-kermakastikkeella.....

Pitäisikin vielä käydä metsässä katsomassa suppilovahveroita, ennen pakkasia.


Pyörähdin eilen iltapäivällä metsässä metsästämässä noita suppilovahveroita. Aluksi taas tuntui, etteihän niitä ole olenkaan, mutta rupesipa sitten löytymään: pieniä uusia vahveroita puski esiin kymmenittäin sammalikosta. Suppilovahverokausi olisi vasta nyt alkamssa, mutta voi nuo luvatut pakkaset kyllä viedä sienet.

Keräsin lyhyessä ajassa pieniä vahveroita litran pari. Kiehutin pannulla liiat vedet pois ja jääkaappiin. Taidan illalla tehdä kastiketta, juustoista sellaista. Nautitaan kynttilänvalossa keitettyjen siiklien ja lihapyöryköiden ja ranskalaisen punaviinin kera.

VA.

Aatussa on inhimillisiäkin piirteitä. Jättäisin kuitenkin suppilovahverokastikkeesta juuston pois ja laittaisin tilalle kuohukermaa. Sipuliakaan ei saa unohtaa. Jos Aatu juo ranskalaista punaviiniä, niin hän on varakas tai hänellä on huono maku. Ranskalaiset viinit ovat yliarvostettuja ja edulliset sekä keskihintaiset ranskalaiset punkut ovat onnettoman huonoja. Jättäisin myös lihapyörykät sikojen syötäviksi ja siiklit korvaisin Lapin puikuloilla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - pe 20.11.2015, 11:58:31
Valmistin äsken tomaattikeittoa. Tomaatteja, vähän vehnäjauhoja, kasvisliemijauhetta, valkosipulia ja thaimaalaista karritahnaa. Aika tiukkaa tuli ja hiki helmeilee, mutta hyvää oli.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - su 22.11.2015, 00:50:36
..-siiklit korvaisin Lapin puikuloilla.

Hyviä pottujahan molemmat ovat, puikuloihin olen itsekin mieltynyt. Annabelle on mielestäni myös aika maukas perunalajike, tosin vähän kalliimpi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ma 23.11.2015, 15:40:42
Sepen mielenvirkeydeksi ja iloksi kerron hiukan lisää itsestäni ja syömisistäni. Sepe ei pidä lainkaan siitä, että ihmiset avutuvat foorumeilla, vaikka hänkin paljastelee itseään huomaamattaan. Sepalus on monta kertaa aivan auki.

Kävin nuorena poikasena tai miehenä tosi usein Puolassa, koska opiskeluaikanani talous oli tiukalla ja puolalaiset ystävänä ja ystävätterini olivat  ja ovat edelleenkin tosi mukavia ja sivistyneitä. Tuohon aikaan Helsingistä oli suora laivayhteys Gdanskiin. Pomeranialla ja Gryfillä miltei ainoa ruokalaji oli puolalaisten kansallisruoka bigos. http://www.bbcgoodfood.com/recipes/11916/bigos-hunters-stew.

Söin vielä tuolloin ajoittain lihaa ja nälissäni einehdin myös bigosia. Hapankaali ja hapankaaliruuat ovat mielestäni tosi hyviä. Valmistin eilen muuntelemani version bigosista ja tuunasin sitä tänään. Rasvaiset makkarat korvasin täkäläisillä kasvisnakeilla, jotka ovat paljon parempia kuin Suomessa myytävät ruotsalaiset kasvisnakit. Laitoin joukkoon marinoituja peperoneja, valkosipulia, kermaa ja mausteita. Vietävän hyvää siitä tuli.

Saksalaisissa, venäläisissä ja virolaisissa on ainakin yksi hieno piirre. He pitävät hapankaalista.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - to 26.11.2015, 01:19:27
Saksalaisissa, venäläisissä ja virolaisissa on ainakin yksi hieno piirre. He pitävät hapankaalista.

Meissä on se vika, ettemme ymmärrä hapankaalia, joka on jumalten ruokaa. No, jos sitä osataan valmistaa oikein.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 26.11.2015, 11:18:51
Sepen mielenvirkeydeksi ja iloksi kerron hiukan lisää itsestäni ja syömisistäni. Sepe ei pidä lainkaan siitä, että ihmiset avutuvat foorumeilla, vaikka hänkin paljastelee itseään huomaamattaan. Sepalus on monta kertaa aivan auki.

Kävin nuorena poikasena tai miehenä tosi usein Puolassa, koska opiskeluaikanani talous oli tiukalla ja puolalaiset ystävänä ja ystävätterini olivat  ja ovat edelleenkin tosi mukavia ja sivistyneitä. Tuohon aikaan Helsingistä oli suora laivayhteys Gdanskiin. Pomeranialla ja Gryfillä miltei ainoa ruokalaji oli puolalaisten kansallisruoka bigos. http://www.bbcgoodfood.com/recipes/11916/bigos-hunters-stew.

Söin vielä tuolloin ajoittain lihaa ja nälissäni einehdin myös bigosia. Hapankaali ja hapankaaliruuat ovat mielestäni tosi hyviä. Valmistin eilen muuntelemani version bigosista ja tuunasin sitä tänään. Rasvaiset makkarat korvasin täkäläisillä kasvisnakeilla, jotka ovat paljon parempia kuin Suomessa myytävät ruotsalaiset kasvisnakit. Laitoin joukkoon marinoituja peperoneja, valkosipulia, kermaa ja mausteita. Vietävän hyvää siitä tuli.

Saksalaisissa, venäläisissä ja virolaisissa on ainakin yksi hieno piirre. He pitävät hapankaalista.
Kopioin tähän kokonaisuudessaan kirjoittamani viestin Näkökulmalta, jossa bigosin hienois nousi esiin:

"
Noniin, eilen tuli tehtyä jälleen Bigosta, hieman eri tavalla kuin ohjeessa seisoo. Laitoin Hapankaalin liemineen päivineen huuhtelematta, aivan kuten VA aiheellisesti peräänkuuluttikin. Kaalin happamuus on keiton alkuvaiheessa aika voimakasta, mutta loppua kohti laimenee, jopa turhankin paljon, sillä happamuus on varsin miellyttävää.

Kuitenkin, tällä kertaa lihana oli porsaan kassler, hirvi-possu jauheliha ja paketin pekonia.

Aloitin bigosin valmistamisen tekemällä kasslerista uunissa paistin (tumma olut, fondi, porkkana, sipuli, mausteet), paistoin aineksia ensin pannulla, pekonipaketin puolikkaasta käristettäessä irronneessa rasvassa ja hauduttelin tämän jälkeen muutaman tunnin 200 asteessa. Tuloksena oli kypsää ja jo melko mureaa lihaa, sekä intensiivinen ja suolainen paistiliemi. Pilkoin kasslerkuutiot pienemmiksi ja siirsin liemineen kattilaan yhdessä hapankaalin kanssa. Paistoin loput pekonista ja hirvijauhelihan ja lisäsin kattilaan hapankaalin sekaan, ja hauduttelin hiljalleen tunnin.

Samaan aikaan kun hapankaali-lihaseos hautui, haudutin tuorekaalia ja kuivattuja sieniä pienessä vesitilkassa omassa kattilassaan... ja tunnin jälkeen yhdistin kaikki samaan pataan ja jatkoin keittämistä tunnin verran. Samalla kun yhdistin ainekset, heitin mukaan 150g kuivattuja luumuja ja kolme kuutioitua omenaa.

Makuina jälleen runsas pippuri, paprikajauhe, laakerinlehti, suola.

Tarjoilu koverretun leivän sisällä, ja ohessa puolukkasurvosta ja kurkku-kesäkurpitsapikkelssiä.

Tuli todella herkullista.

Bigos, puolalainen hapankaalipata, mitä olen täällä aiemminkin mainostanut on koukuttavaa ruokaa! Mulla oli pakastimessa vanhaksi menevä kassler-pala, ja kaapissa Lidlin edukasta hapankaalia, joten päätin viettää päivän kaalin parissa.

Tein kasslerista paistin uunissa: 700 gramman liha ruskistetaan ja laitetaan pataan, lisätään kolme porkkanaa paloina, kaksi sipulia lohkoina, jotka voi myös käyttää pannun kautta. Pannu huuhdellaan ja huuhdevesi laitetaan pataan. Paistellaan 170 asteessa pari tuntia. Lopuksi noukin lihanpalat pois padasta ja paloittelin pieneksi. Maustoin padan suolalla, paprikalla, runsaalla mustapippurilla.

Suikaloin n. 700 grammaa kaalia, laitoin isoon kattilaan voin kanssa ja kuullotin kymmenisen minuuttia. Kaadoin sekaan kera sipuleiden ja porkkanan. Keitin puolisen tuntia ja laitoin sekaan osan hapankaalista nesteineen. Keitin toisen puoli tuntia ja lisäsin kasslerin sekä pari sataa grammaa paistettua jauhelihaa, joka jäi yli toisaalta. Keittelin bigosta yhteensä kolme tuntia ja lisäsin hapankaalia vähitellen. Kahden tunnin kohdalla lisäsin kaksi omenaa ja pari kourallista kuivattuja luumuja.

Keitellessäni maistoin vähän väliä ja maustoin suolan ja pippurin mieleisekseni.

Ja kuten Vanha Aatami aiemmin peräänkuulutti, käytin hapankaalin liemineen, en liotettuna.

"
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - ti 01.12.2015, 00:23:29
Söin banaanin. Se oli makea ja herkullinen.

Joitakin vuosia sitten sanoin eräälle työkaverilleni ruokatunnilla, että en koskaan osta Reilun kaupan banaaneja, koska ne ovat niin jauhoisen ja ikävän makuisia; ilmeisesti siis jotakin tiettyä lajiketta. Hän sanoi, että hänen mielestään banaanit ovat aina saman makuisia. Tietenkään eivät ole! Jotkut ovat erityisen maukkaita.

Minulla oli vuosien ajan tapana syödä joka aamu sama aamiainen. Pari voileipää ja banaani. Vain leivän tyyppi ja mahdolliset leikkeleet (joita ei suinkaan ollut aina, kuten ei nykyisinkään) leivän päällä vaihtelivat. Sitten kyllästyin banaaneihin ja söin niitä vain joskus harvoin kun tarvitsin pikatankkauksen. Koska syön banaaneja edelleenkin harvoin, poikkeuksellisen maukas banaani ilahduttaa. En silti intoudu syömään enemmän banaaneja, sillä "banaaniajat" ovat kohdallani taakse jäänyttä elämää.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Taha Islam - ti 01.12.2015, 09:18:41
Kaupoissa myytävä banaanilajike on Cavendish ja vaarassa tuhoutua sienitautiin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 01.12.2015, 10:14:26
Laitan tähän linkin Jaskan lohturuokareseptiin. http://www.myllynparas.fi/suomi/reseptit/puurot/manna-_ja_vispipuurot/mannapuuro/. Jos ei jaksa mannapuuroa keittää, niin ainahan voi ostaa kaupasta Pilttipurkkeja.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Muisto Keijo Kullervo - ti 01.12.2015, 10:50:22
Ai, että joskus harvoin tekee mieleni 'läskisoossia' ihan vanhan kaavan mukaan.

Pottuja ja läskisoossia mikä sen parempaa olisikaan?

Taitaa olla että ns. entinen makuhermo vieläkin ilmoittaa olemassaolostaan, näinköhän läskisoossi maistuisi vielä?

Mutta mieleni minun  tekevi... Pitää kai vaimon pyytää tekemään "kuin silloin ennen kaikki on hyvin taas", oletan.

Keijo Kullervo

Ps. http://www.ita-savo.fi/mielipide/blogit/perinteinen-l%C3%A4skisoossi-120937
Ehkä maistuisi vielä, sen kokee kun näkee...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 01.12.2015, 11:03:41
Kun olin lapsi, meilläkin syötiin lihaa. Läskisoosi ei minusta ollut pahaa, muttei kovin hyvääkään. Kun isä vallmisti jotain ruokaa, niin hän teki tirripaistia ja perunamuusia. A vot, se kyllä maistui. http://www.savonsanomat.fi/erikoissivut/ruokajajuoma/liharuuat/tirripaisti/1070999.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 01.12.2015, 23:24:46
Jos tästä on jo ollut puhetta, niin pahoittelut: Blinit. Yleinen oikeintekemisen virhe suomalaisessa bliniharrastelussa liittyy siihen, että paistamme paksuja ja muhkeita lettusia; kun taas oikeintehty blini on ohut, jopa niin ohut että sen paistaja ei joudu kääntämään lettua paistaessaan. Suomessa usein paistetut muhkeammat ja paksummat "blinit" muistuttavat enemmän oladeja.

Itsekin olen paistanut oladeja blinien sijasta, ja käyttänyt paistamiseen valurautaista lettupannua blinipannun sijasta. Nyt ajattelin kuitenkin kokeilla tehdä ohuempia versioita. Miten te teette blinit?

Toinen blinien ongelma on ohjeistus: "suoraan pannusta sihisevinä pöytään". Tämä ei ole mahdollista, koska tässä taloudessa emäntä (ts. isäntä) ei aio seistä pannulla vieraiden syödessä. Onko mielestänne paras tapa pitää blinit lämpiminä iskeä ne pinoon ja uuniin?

---

Perinnemakuja maakunnista -teoksessa Uudenmaan perinneherkuista löytyy Vanhan Aatamin muistaakseni mainostama sillikaviaari. Resepti otsakkeella Kartanon sillikaviaari, liekö lähellekään VA:n mainitsemaa:

4 sokerisuolattua rasvasilliä tai 8 matjessillifileetä
4 keltasipulia
1 punasipuli
400g smetanaa

Kala liotetaan, fileoidaan, kaikki ainekset jauhetaan massaksi ja yhdistetään smetanan kanssa. Jaa-a, hieman oksettaa ja kiinnostaa samaan aikaan, nimenomaan blinejä ajatellen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - pe 04.12.2015, 13:34:11
Omien sörsselien ketjun puutteessa laitetaan tänne.


Hajamielisyydestä joskus on oikeasti hyötyä. Tänään oli tarkoitus tehdä kirjolohikiusausta, mutta unohdin ostaa perunasipulipakasteen. Muistin sen samalla hetkellä, kun astui kaupasta ulos, mutta en sen vuoksi enää kantamusten kera viitsinyt palata kauppaan. Kotimatkalla kehittelin reseptin, johon voisin käyttää ostamani kirjolohisuikaleet ja näin syntyi:

Hipin kirjolohirisotto

Riisiä (tummaa) kiehumaan noin kolmen annoksen verran. Riisiä odotellessa kirjolohisuikaleet (300gr, naturel) kasariin ja pyöritellään varovasti niin että kypsyvät. Mausteeksi suolaa, reippaasti sitruunapippuria ja chilimyllystä chilirouhetta antamaan potkua. Joukkoon 2 dl ruokakermaa, saa olla 10% kermaa, kun suikaleet on aika rasvaisia. Annetaan hetken muhia. Kun riisit on melkein kypsiä, sekaan pussillinen pakastevihannessekoitusta, tai herne-maissi-paprikaa tai mitä nyt löytyy. Kun vihannekset on kuumentuneet kunnolla, kaadetaan ylimääräinen vesi pois ja tilalle kipataan odottamassa ollut kastike, joka käännellään varovasti riisivihannesseoksen joukkoon. Koko komeuden annetaan vetäytyä hetken ja sitten syömään.

Siitä tuli aivan järjettömän hyvää ja luulenpa, että nyt löytyi kalaruoka, jonka tosissaan otan omalle ruokalistalleni. En ole erityisemmin kalaruokien ystävä ja pidän enemmän paistetusta kalasta, mutta sitäkin tulee nykyään kovin harvoin tehtyä. Paistetut silakat olivat taannoin lähes herkkuruokaa, mutta niistäkin meni maku, kun niissä sanotaan olevan ties mitä myrkkyjä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - pe 04.12.2015, 21:44:27
Hajamielisyydestä joskus on oikeasti hyötyä. Tänään oli tarkoitus tehdä kirjolohikiusausta, mutta unohdin ostaa perunasipulipakasteen. Muistin sen samalla hetkellä, kun astui kaupasta ulos, mutta en sen vuoksi enää kantamusten kera viitsinyt palata kauppaan. Kotimatkalla kehittelin reseptin, johon voisin käyttää ostamani kirjolohisuikaleet.

Just oikee meininki. Luovuus kukkii eikä pääse mieli jämähtämään kun antaa vahingon johdattaa uusille poluille.

Valkolihainen kala maistuisi (lohi/kirjolohi myös, jota tulee välillä ostettuakin), mutta se on usein hieman hintavaa, joten ei muistu mieleen marketissa. Kalaa olisi hyvä syödä enemmän, joo-o...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - la 05.12.2015, 02:00:37

Perinteinen itsenäisyyspäiväruoka on karjalanpaisti. Lihaa valmiiksi pilkottuna lie tyrkyllä joka marketissa. Onnistuu tumpeloimmaltakin kokilta. Sipulia, suolaa, pippureita ja vettä. Ja tunteja uunissa.

Hibiscukselle neuvoksi: älä sorru siihen mainostamaasi kauramannaan, se on pahanmakuista. Kaurapuuro ja varsinkin kun on maitoa käytettävänä ennen vanhenemista niin mannapuuro ovat kunnon aamupuuroja. Pakastemarjojen ja maidon kanssa. Kahvia ja voileipiä runsain leikkelein ja vihanneksin. Tuoretta hedelmää.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - la 05.12.2015, 07:52:18
Mannapuuro on tosiaan oma suosikkinikin etenkin, kun löysin Spelt Täysjyvämannan. Keittoaika on vain kolme minuuttia, mutta mielellään sen annetaan tekeytyä hetken aikaa. Tämä puuro on myös yökylässä käyvien ipanoiden aamu/iltapuurosuosikki ja se nautitaan "hillon" kera. Hillona käytetään valmiita lasten marja- tai hedelmäsoseita.

Spelttimanna hyvänä puolena pitäisin myös sitä, että se säilyttää rakenteensa eikä liisteröidy jäähtyessään, kuten tavallinen vaalea manna, joten puuron voin valmistaa etukäteen ja lämmittää tarvittavan annoksen nopeasti ilman että laatu kärsii.

Itse en harrasta aamupuuroja, sillä aamupalaksi riittää pari mukillista kahvia. Sen sijaan laiskan viikonlopun ateriakorvikkeena puuro toimii mainiosti. Myös minulle puuro on pannukakun ohella kätevä tapa kuluttaa ylimääräisiä maitoja. Tosin sen jälkeen, kun siirryin laktoosittomaan maitojuomaan, noita ylimääräisiä maitoja jää aiempaa vähemmän, sillä niissä on niin pitkä käyttöaika, parhaimmillaan jopa kolme viikkoa, että kulutuksen pystyy suunnittelemaan paremmin edeltäkäsin. Noita olen käyttänyt viikonkin yli-ikäisenä aistinvaraisen tarkistuksen jälkeen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - la 05.12.2015, 12:14:58
Jos vanhahkon maidon keittää (puuroa varten), niin aistinvaraisesti liian vanhan maidon näkee juoksettumisesta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Muisto Keijo Kullervo - la 05.12.2015, 12:38:04
Muistan kansakouluajoiltani seuraavaa...

Tykkäsin mannapuurosta. Se maistui vallan mainiolta tiedettyyn pisteeseen sakka, mutta sitten alkoi epämääräinen paha oli koko kropassa.

Lienee ollut jotain tekemistä veren sokerin kansa, mutta mistä sitä nyt enää ottaa selvää?

Keijo Kullervo
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - la 05.12.2015, 15:17:04

Hipin kirjolohirisotto


Kun suunnitelmissa oli muutenkin syödä tänään kirjolohta, kokeiltiin tätä.

Mausteita laitoin hieman varoen. Maistamisen jälkeen lisäsin pippuria ja chiliä ja ripauksen sokeria (intiaanisokeri).
Noh, makuasia.
Maukasta on.

Edit korjattu kirjoitusvirhe maustaminen p.o. maistaminen
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - la 05.12.2015, 15:18:03

Tykkäsin mannapuurosta.

Kiitoksia tästä ilmoituksesta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - la 05.12.2015, 17:24:38

Hipin kirjolohirisotto


Kun suunnitelmissa oli muutenkin syödä tänään kirjolohta, kokeiltiin tätä.

Mausteita laitoin hieman varoen. Maustamisen jälkeen lisäsin pippuria ja chiliä ja ripauksen sokeria (intiaanisokeri).
Noh, makuasia.
Maukasta on.

Gourmet-kokki Sepe maustaa ensin ja sitten lisää pippuria, chiliä ja intiaanisokeria, jotka eivät vaikuta kotikokin mielestä olevan mausteita. Makuasia. Varmaan Hipin nuoleminenkin on maukasta. Olisikohan kannattanut pitäytyä tsiegurassa, niin ei olisi tarvinnut maustaa lainkaan. Sinappi olisi riittänyt. 
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - la 05.12.2015, 18:25:50
Korjasin kirjoitusvirheen "Maustamisen jälkeen.." po. "Maistamisen jälkeen.."
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ma 07.12.2015, 22:02:22
Foorumin hapankaalin ystävät olisivat saattaneet olla innoissaan tekemästäni venä läisestä kaali keitosta. 1:1 tuoretta kaalia ja haudutettua hapankaalia; erilaisia juureksia; vahvassa, suppilovahveroilla ryyditetyssä lihaliemessä.

Makeaa, suolaista, hapanta, herkullista. Keitto oli alkuruokana itse näisyys päivän illallisessa, jossa pääruokana aikaisemmin mainitut venäläiset tattarilettuset.

Se että itsenäisyyspäivän mený oli venäläinen, saattaa joku suivaantua. Mutta kuvioon kuului myös linnankutsuja ja Suomen lippuja ja tuplakynttilät ikkunassa symboloimassa kunnioitusta Ruotsin kruunulle, kunnioitusta Venäjän keisarille, ja kapinaa kaikkia vihollisia vastaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 08.12.2015, 12:59:29
Blinit ovat herkkua. Minulle on aivan sama, ovatko ne paksuja ja tirisevätkö ne voisulaa vai ovatko ohuita vähemmän rasvaisia lettumaisia lättyjä. Venäjällä on kumpaakin tarjolla. Hapankermaa ja sienisalaattia päälle, niin a vot. Suolakurkuista, kapriksista, säilötyistä valkosipulin iduista, sipulista ja hapankaalista saa oivallisen lisäkkeen blineille kunhan muistaa vatkata kuohukermaa sekaan ja maustaa tahnan mustapippurilla.

Nyt kun vierailta mailta maahanmuuttajien mukanaan tuomat ruokakulttuurit lisäävät omaa karjalanpaisti-, lihapulla-, jauhelihakstike-, lenkkimakkara- ja läskisoosiperinnettämme, niin varmistukaa siitä, että koiranliha on tuoretta. http://www.ts.fi/uutiset/ulkomaat/834798/Viisi+kuollut+pilaantuneeseen+koiranlihaan+Kambodzhassa
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hayabusa - ti 08.12.2015, 13:24:08
Blinit ovat tosiaan hyviä. Oikeastaan tietysti lisukkeet ja niiden askartelu blinille ovat se varsinainen juttu. Samankaltainen konsepti ovat fajitakset. Niissäkin aterioija saa mättää letun yhteyteen sekalaisia ruoka-aineita.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tummasilmäsusanna - ke 09.12.2015, 11:09:17
Missäs ketjussa siit mannapuurosta puhuttiin? No, joka tapauksessa, mannapuuro näyttää onnistuvan ihan hyvin mikrossakin, ei ollut tullut aiemmin kokeiltua. Lapset sairaana, ja piti nopeasti saada lohturuokaa aikaiseksi, ainoaa mikä maistuu. Kaapissa oli vain rasvatonta maitoa ja kattilan pohjaan polttaminen ei houkutellut. Laitoin siis maitoa syvään kulhoon, lämmitin kiehumispisteeseen, sitten pari ruokalusikkaa mannasuurimoita joukkoon, ja lämmitys pienissä pätkissä, välissä sekoitusta, ja taas 30s kerrallaan. Ihan hyvää tuli.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ma 14.12.2015, 14:53:48
Syön aika ajoin kalaa. Itämeressä ja Suomenlahdessa kilohailikanta on noussut melkoisen ripeästi ja samoista planktoniapajoista kilpaileva silakka on hoikistunut muualla paitsi Perämerellä. Kilohaili on  silakkaa paljon rasvaisempi kala, eikä se ole silakalle sukua. Maustekalana kilohaili hakkaa kirkkaasti silakan, vaikka silakastakin saa maustamalla hyvää. Muikku on lohensukuinen kala ja mielestäni kaikilla tavoin silakkaa parempi. Nämä ovat tietysti makuasioita. Yksi tykkää tyttärestä toinen tyttären veljestä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ma 14.12.2015, 15:17:25
Missäs ketjussa siit mannapuurosta puhuttiin?

Tässä ainakin.
http://jatkumo.net/index.php?topic=89.msg42128#msg42128
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 27.01.2016, 12:58:11
Höyrytän melko usein ruoan höysteeksi porkkanaa ja kukkakaalia. Ne ovat herkullisen makeita ja täynnä makua.

Tänään ajattelin keittää kasviskeiton: porkkanaa, kukkakaalia, mutta lisäksi perunaa, lanttua, purjoa ja palsternakkaa. Sekä ohranhelmiä. Ja mikä pettymys!

Erityisesti porkkana ja kukkakaali tuntuivat menettävän kaiken makunsa liemessä kiehuessaan. Tämä silti, että yritin välttää kasvisten ylikeittämistä. Kasvikset eivät muutenkaan maistuneet erityisen hyvälle. Toki, kun oikein pysähtyi eri kasvisten kohdalle, niin jokaisesta löytyi niiden tuttu maku, mutta intensiivisyydestä ei voinut puhua.

Saattaa olla, etten vain ole kovin taitava keiton keittäjä.

Ajattelin kuitenkin, että kokeilen tehdä kasviskeiton uudestaan. Ensin keitän hyvän kasvisliemen erikseen. Ja heitän makunsa antaneet kasvisrääppeet pois. Sitten keitän ohran liemessä kypsäksi. Ja lopuksi höyrytän käyttämäni kasvikset juuri sopivaksi kypsyydeltään ja lisään keittoon.

Joku saattaisi ajatella, että turhaa vaivannäköä. Mutta itse en pidä vaivaa kovin paljon suurempana kuin kaikkien ainesten ajastamista samaan pataan porisemaan.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 27.01.2016, 13:54:19

Tänään ajattelin keittää kasviskeiton: porkkanaa, kukkakaalia, mutta lisäksi perunaa, lanttua, purjoa ja palsternakkaa. Sekä ohranhelmiä. Ja mikä pettymys!

Erityisesti porkkana ja kukkakaali tuntuivat menettävän kaiken makunsa liemessä kiehuessaan. Tämä silti, että yritin välttää kasvisten ylikeittämistä. Kasvikset eivät muutenkaan maistuneet erityisen hyvälle. Toki, kun oikein pysähtyi eri kasvisten kohdalle, niin jokaisesta löytyi niiden tuttu maku, mutta intensiivisyydestä ei voinut puhua.
.....

Joku saattaisi ajatella, että turhaa vaivannäköä. Mutta itse en pidä vaivaa kovin paljon suurempana kuin kaikkien ainesten ajastamista samaan pataan porisemaan.

Itse käytän paljon esim. keitoissa lähes aina pohjana kauppojen valmiita liemiä, nesteinä, jauheina, kuutioina jne.. Valikoimat ovat nyksyisin todella runsaat ja paljon myös lisäaineettomia ja luomua. Jos makua tuntuu sitten puuttuvan on mm. keittoihin helpo lisätä potkua pippureilla tai maustekastikkeilla esim. perinteisiä Tabascoa tai Worcestershirekastiketta - tai uudenpia tulokkaita.

Nyt porisee juureksinen kalakeitto, pohjana kalaliemi.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 27.01.2016, 14:37:23

Tänään ajattelin keittää kasviskeiton: porkkanaa, kukkakaalia, mutta lisäksi perunaa, lanttua, purjoa ja palsternakkaa. Sekä ohranhelmiä. Ja mikä pettymys!

Erityisesti porkkana ja kukkakaali tuntuivat menettävän kaiken makunsa liemessä kiehuessaan. Tämä silti, että yritin välttää kasvisten ylikeittämistä. Kasvikset eivät muutenkaan maistuneet erityisen hyvälle. Toki, kun oikein pysähtyi eri kasvisten kohdalle, niin jokaisesta löytyi niiden tuttu maku, mutta intensiivisyydestä ei voinut puhua.
.....

Joku saattaisi ajatella, että turhaa vaivannäköä. Mutta itse en pidä vaivaa kovin paljon suurempana kuin kaikkien ainesten ajastamista samaan pataan porisemaan.

Itse käytän paljon esim. keitoissa lähes aina pohjana kauppojen valmiita liemiä, nesteinä, jauheina, kuutioina jne.. Valikoimat ovat nyksyisin todella runsaat ja paljon myös lisäaineettomia ja luomua. Jos makua tuntuu sitten puuttuvan on mm. keittoihin helpo lisätä potkua pippureilla tai maustekastikkeilla esim. perinteisiä Tabascoa tai Worcestershirekastiketta - tai uudenpia tulokkaita.

Nyt porisee juureksinen kalakeitto, pohjana kalaliemi.

VA.
Juu, oli mullakin joku Maggi siellä liemen seassa. Lisäksi maustoin lientä mustapippurilla, suppilovahveroilla, maustepippurilla, laakerinlehdillä... Ongelma olivat kuitenkin lähinnä mauttomiksi latistuneet juurekset. Erityisesti kun mielessäni olivat höyrytettyjen kasvisten herkullinen maku.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ke 27.01.2016, 14:52:11

Tänään ajattelin keittää kasviskeiton: porkkanaa, kukkakaalia, mutta lisäksi perunaa, lanttua, purjoa ja palsternakkaa. Sekä ohranhelmiä. Ja mikä pettymys!

Erityisesti porkkana ja kukkakaali tuntuivat menettävän kaiken makunsa liemessä kiehuessaan. Tämä silti, että yritin välttää kasvisten ylikeittämistä. Kasvikset eivät muutenkaan maistuneet erityisen hyvälle. Toki, kun oikein pysähtyi eri kasvisten kohdalle, niin jokaisesta löytyi niiden tuttu maku, mutta intensiivisyydestä ei voinut puhua.
.....

Joku saattaisi ajatella, että turhaa vaivannäköä. Mutta itse en pidä vaivaa kovin paljon suurempana kuin kaikkien ainesten ajastamista samaan pataan porisemaan.

Itse käytän paljon esim. keitoissa lähes aina pohjana kauppojen valmiita liemiä, nesteinä, jauheina, kuutioina jne.. Valikoimat ovat nyksyisin todella runsaat ja paljon myös lisäaineettomia ja luomua. Jos makua tuntuu sitten puuttuvan on mm. keittoihin helpo lisätä potkua pippureilla tai maustekastikkeilla esim. perinteisiä Tabascoa tai Worcestershirekastiketta - tai uudenpia tulokkaita.

Nyt porisee juureksinen kalakeitto, pohjana kalaliemi.

VA.
Juu, oli mullakin joku Maggi siellä liemen seassa. Lisäksi maustoin lientä mustapippurilla, suppilovahveroilla, maustepippurilla, laakerinlehdillä... Ongelma olivat kuitenkin lähinnä mauttomiksi latistuneet juurekset. Erityisesti kun mielessäni olivat höyrytettyjen kasvisten herkullinen maku.

Mietin tuota ohraa, voisiko se viedä makua? Tätä siksi, että itse en ole ikinä tykännyt esim. krutongeista keitossa sen vuoksi, että mielestäni ne "imevät" maun liemestä. Tosin en välitä leivästä, enkä vaaleasta ollenkaan, joten sekin tietysti vaikuttaa.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ke 27.01.2016, 15:04:47
Jos syötte juustoa, niin pankaa  ihmeessä kukkakaalikeittoon sulatejuustoa. Esimerkiksi Koskenlaskijaa ja kasvislientä, hiukan sitruunapippuria ja jos kotoa löytyy tilkka valkoviiniä, niin sekin käy. Minä laitan myös tuoretta valkosipulia ja tuoretta chiliä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 27.01.2016, 15:08:41

Mietin tuota ohraa, voisiko se viedä makua? Tätä siksi, että itse en ole ikinä tykännyt esim. krutongeista keitossa sen vuoksi, että mielestäni ne "imevät" maun liemestä. Tosin en välitä leivästä, enkä vaaleasta ollenkaan, joten sekin tietysti vaikuttaa.


Itse asiassa sama kävi minullakin mielessä. Mutta minä syön kyllä mielelläni palan leipää useiden keittojen kanssa, joihin minusta leipä sopii. Eli olisin mieluummin nauttinut ohran keiton kanssa leivän muodossa.

Waden aineslistalta muuten puuttuivat sipulit, joita minulla on lähes kaikessa ruuassa: kelta-, puna-, valko- ja purjosipulia (kuten kalakeitossanikin).

Sipulifani,
VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 27.01.2016, 15:14:29
Jos syötte juustoa, niin pankaa  ihmeessä kukkakaalikeittoon sulatejuustoa. Esimerkiksi Koskenlaskijaa ja kasvislientä, hiukan sitruunapippuria ja jos kotoa löytyy tilkka valkoviiniä, niin sekin käy. Minä laitan myös tuoretta valkosipulia ja tuoretta chiliä.

Kukkakaali + kasvislientä + paketti mustaa Koskenlaskijaa = keitto vailla vertaa.

Jos vielä olisi tuoretta persilaa pinnalle....

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 27.01.2016, 22:05:06

Mietin tuota ohraa, voisiko se viedä makua? Tätä siksi, että itse en ole ikinä tykännyt esim. krutongeista keitossa sen vuoksi, että mielestäni ne "imevät" maun liemestä. Tosin en välitä leivästä, enkä vaaleasta ollenkaan, joten sekin tietysti vaikuttaa.


Itse asiassa sama kävi minullakin mielessä. Mutta minä syön kyllä mielelläni palan leipää useiden keittojen kanssa, joihin minusta leipä sopii. Eli olisin mieluummin nauttinut ohran keiton kanssa leivän muodossa.

Waden aineslistalta muuten puuttuivat sipulit, joita minulla on lähes kaikessa ruuassa: kelta-, puna-, valko- ja purjosipulia (kuten kalakeitossanikin).

Sipulifani,
VA.
Onhan se mahdollista että ohra on osasyyllinen: ohranhelmiä lisäsin, koska se on mainio ja ravintorikas lisä kasviskeittoon. Proteiiniakin ihan mukavasti. Monet, myös minä itse, lisäävät joihinkin keittoihin pastaa, eikä senkään tiedetä omivan liikaa makua itselleen. Oletin että ohra on samassa kategoriassa, mutta täytyy jättää turhat ohrat pois.

Ja tietenkin, sipulia käytin... olin unohtanut sen listaltani. Keltaa ja purjoa. Myös itselleni (kelta)sipuli on lähes aina läsnä ruoassa kuin ruoassa.

Taidanpa seuraavaksi seurata ohjeita ja tehdä juustoisen kukkakaalikeiton.

--

Yleisin keittoni koostuu seuraavista:
iso sipuli
2 - 3 porkkanaa
3 valkosipulin kynttä
pieni bataatti
2 perunaa
2 dl punaisia linssejä
n. 0,5 litraa vettä
1 tlk kookosmaitoa
lämpimiä mausteita suolan ja mustapippurin lisäksi: kokonaisia juustokuminan siemeniä, kardemummaa ja neilikkaa jauhettuna, kaikkia maun mukaan, lopuksi 1tl kurkumaa.

Silputtu porkkana ja sipuli kuumaan öljyyn, lisätään suola, pippuri ja juustokuminan siemeniä: pidetään tarpeeksi kuumalla että kumina alkaa paahtua, mutta mikään ei pala. Lisätään jonkin ajan päästä kardemumma, neilikka, valkosipuli ja kuullotetaan hetki lisää. Lisätään (halkaistut) linssit, ja pikaisen pyörittelyn jälkeen vesi. Kun vesi kiehuu, melko pieneksi kuutioidut perunat ja bataatti sekaan (pieneksi, koska linssien kypsyminen tapahtuu alle 10 minuutissa, joten on parempi jos peruna ja bataatti seuraavat melko pian perässä). Lisätään kookosmaito ja haudutetaan kaikki kypsäksi.

Melko lopussa lisätään teelusikallinen kurkumaa, annetaan kauniin keltaisen värin levitä ruokaan. Sitten sauvasekoitin seinään kiinni ja keitto sileäksi soseeksi. Ennen tarjoilua suolan, mausteet ja koostumuksen voi tarkistaa mieleisekseen.

Joku lisäisi hieman potkua chilillä, mutta itse teen keitosta yleensä melko lempeän ja lämpimän, ja jos tahdon tulisuutta lisään Chiracha-chilikastiketta pöydässä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ke 27.01.2016, 22:27:24
Teettekö joskus ranskalaista sipulikeittoa? Talvella aivan erinomaista. Minä laitan sipulirenkaat hetkeksi kattilaan kuullottumaan. Sitten lisään kasvislientä valkoviiniä ja,mausteita maun mukaan, muttei liikaa. Kun alkoholi on liemestä haihtunut, laitan sopan uunivuokaan, lisään päälle krutonkejä  tai paahdettua leipää ja emmentaaljiuustoa. Nyt tuli nälkä, mutta tähän aikaan en kyllä syö. Huomenna sitten.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 28.01.2016, 19:07:46
Ranskalainen sipulikeitto pitää ottaa mahd. pian työn alle.

---

Nyt tein ensi kertaa vietnamilaisia kevätkääryleitä. Pienellä netin tietojen läpikäynnillä onnistuin välttämään kaikki olettamani sudenkuopat, ja olin todella tyytyväinen rulliin. Käytännössä kyse on ohueen ja läpikuultavaan riisipaperiin kääritystä salaatista, joka sitten dipataan oman maun mukaan koostettuun dippiin. Nämä ovat loistavia, herkullisia, kauniita, hauskoja syödä (sormin tai puikoilla).

Ainekset:
riisipaperiarkkeja (näitä olen nähnyt monessa s-marketissa, k-marketissa)
riisivermiselliä (ohuen ohutta nuudelia, jota tuntuu jokaisesta etnokaupasta - jollaisia taas on luulatavasti jokaisessa kaupungin nimellä kulkevassa suomalaispaikkakunnassa)
lehtisalaattia, sormin suikaleiksi revittynä
porkkanaa suikaloituna kuorimaveitsellä
kurkkua ohuina tikkuina
sipulia ohuena siivuna, ideaalisti kevätsipulia, mutten jaksanut ostaa
tuoretta minttua
tuoretta korianteria
jotain proteiinia ohuina siivuina: halkaistuja katkarapuja, kanaa tai kylmäsavutofua esim. Itse käytin nyt kanaa, seuraavan kerran tofua.

dippi:
soijakastiketta
limen mehua
hieman vettä
valkosipulin kynsi
silputtua sipulia
maapähkinävoita


En jaksa tarkemmin ohjeistaa tekemääni dippiä, koska se ei ollut mielestäni hyvin tasapainossa. Maukasta toki, näin summassa sekoitettuna. Laitoin siis ensin pohjaksi soijaa, johon sekoitin muita aineksia kunnes olin tyytyväinen... ainakin jossain määrin.

Kevätkääryleet onnistuivat mainiosti, yllätyksekseni. Kaikki täytteet kannattaa asetella valmiiksi. Näin käärimisvaihe sujuu jouhevasti.

Vermiselliä keitetään n. 4 minuuttia: kannattaa maistaa kunnes se on juuri ja juuri kypsää, hieman napakkaa. Tämä siksi, ettei nuudeli tahmaannu ja tee rullistakin muhjuisia. Kun sopiva konsistenssi löytyy, siiviöidään ja huuhdotaan kylmällä vedellä, jotta kypsyminen pysähtyy. Valutettu nuudeli laitetaan omaan astiaan odottamaan käärimistä.

Kuiva riisipaperi upotetaan lämpimään veteen ja kastellaan varovaisesti joka puolelta. Nostetaan pois vedestä kun se on hieman notkistunut, mutta tuntuu sormissa yhä napakalta. Valutetaan ylim. vettä takaisin astiaan. Asetetaan riisipaperi alustalle (mulla oli iso puinen leikkuulautani) ja taputellaan yhä vedestä kostein sormin tasaiseksi. Vaikka paperi tuntuu taputteluvaiheessa yhä hieman napakalta, se pehmenee juuri sopimaksi muutamassa kymmenessä sekunnissa alustalla maatessaan.

Täytetään seuraavasti: ei keskelle, vaan hieman enemmän alareunan suuntaan kasataan täytteitä. Ensin salaattisuikaleita pari kerrosta; sitten ohuelti sipulia, porkkanalastua, pari kurkkutikkua ja yrttejä. Päällimmäiseksi nostetaan nuudelikerros, joka itselläni oli lähes puolet rullan läpileikkauksesta. Minusta ihan hyvä määrä.

Proteiinisiivuja asetellaan riviin riisipaperin yläreunalle käärijästä päin tarkasteltuna, siten että ainakin sentti riisipaperia jää tyhjäksi. Tämä siksi, että kääriessä kerros jää päällimmäiseksi ja kuultaa kauniisti paperin lävitse. Itse asettelin tähän kerrokseen ohuita kurkkusiivuja, ne ovat hyvin kauniita.

Kääriminen on minusta helppoa: otetaan varovasti itseä lähin paperin reuna irti alustasta ja nostetaan se täytekeon päälle. Suljetaan keko tiukasti kääreeseen ja pyöritetään yksi kierros. Tämän jälkeen reunat taitetaan sisäänpäin, ja näin kiristetään rullan päädyt. Sitten pyöritetään rulla hitaasti loppuun asti, koristekerroksen ylitse. Riisipaperi on hentoa, mutta kestää hyvin käsittelyä. Se on myös tahmeaa, joten tiukan paketin tekeminen oli melko helppoa. Saattaa olla, että pari ensimmäistä paperia menee harjoitellessa.

Kääreet nostetaan vieri viereen tarjoilualustalle. Kun kaikki on valmista, nostetaan dippi ja kääryleet pöytään ja herkutellaan.

Jos vertaisin kääryleitä johonkin, en lähtisi uppopaistettuihin kevätkääryleisiin. Enemmän mieleeni tule sushi. Hyvin mietoja ja raikkaita kääryleitä, joita dipataan vahvaan soijaan tai kalakastikkeeseen. Sushissa pääosassa on riisi (kysykää vaikka keneltä sushimestarilta), ja samoin vietnamilaisissa kevätkääryleissä mieto riisivermiselli on keskeinen elementti. Muutenkin maut ovat hyvin mietoja, raikkaita, tuoreita ja rouskuvia. Ja kontrastina dippi on rikasta, suolaista, jopa hyvin tulista jos näin haluaa.

Suosittelen kaikille.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - to 28.01.2016, 19:20:43
Jos vertaisin kääryleitä johonkin, en lähtisi uppopaistettuihin kevätkääryleisiin. Enemmän mieleeni tule sushi. Hyvin mietoja ja raikkaita kääryleitä, joita dipataan vahvaan soijaan tai kalakastikkeeseen. Sushissa pääosassa on riisi (kysykää vaikka keneltä sushimestarilta), ja samoin vietnamilaisissa kevätkääryleissä mieto riisivermiselli on keskeinen elementti. Muutenkin maut ovat hyvin mietoja, raikkaita, tuoreita ja rouskuvia. Ja kontrastina dippi on rikasta, suolaista, jopa hyvin tulista jos näin haluaa.

Suosittelen kaikille.
Samaan tapaanhan nämä valmistetaan, kuin sushikin. Hyvä ohje; minulla pitää vain olla lihua tai kalaa mukana. Kurkkutikkujen korvaaminen jommalla kummalla ei ole ongelma - tai sitten voisi tehdä tortillan kokoisia kääryleitä, muhohoh!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 28.01.2016, 19:36:02
Jos vertaisin kääryleitä johonkin, en lähtisi uppopaistettuihin kevätkääryleisiin. Enemmän mieleeni tule sushi. Hyvin mietoja ja raikkaita kääryleitä, joita dipataan vahvaan soijaan tai kalakastikkeeseen. Sushissa pääosassa on riisi (kysykää vaikka keneltä sushimestarilta), ja samoin vietnamilaisissa kevätkääryleissä mieto riisivermiselli on keskeinen elementti. Muutenkin maut ovat hyvin mietoja, raikkaita, tuoreita ja rouskuvia. Ja kontrastina dippi on rikasta, suolaista, jopa hyvin tulista jos näin haluaa.

Suosittelen kaikille.
Samaan tapaanhan nämä valmistetaan, kuin sushikin. Hyvä ohje; minulla pitää vain olla lihua tai kalaa mukana. Kurkkutikkujen korvaaminen jommalla kummalla ei ole ongelma - tai sitten voisi tehdä tortillan kokoisia kääryleitä, muhohoh!
Juu, sanoisin että melkein mikä tahansa liha/kala kävisi. Mutta pitäisin sen mietona joka tapauksessa. Tästä syystä itselleni myös tofu on ok, se ei paljoa eroa miedosti maustetusta kanasta esim. Siis osana tällaista käärylettä. Voisin kuvitella että sushin esimerkin mukaisesti myös munakas olisi maukasta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - to 28.01.2016, 19:40:36
Juu, sanoisin että melkein mikä tahansa liha/kala kävisi. Mutta pitäisin sen mietona joka tapauksessa. Tästä syystä itselleni myös tofu on ok, se ei paljoa eroa miedosti maustetusta kanasta esim. Siis osana tällaista käärylettä. Voisin kuvitella että sushin esimerkin mukaisesti myös munakas olisi maukasta.
Variaatioita voisi tehdä vaikka kuinka, kunhan vain raaka-aineet sointuvat mausteiden kanssa. suikaloitu munakas (Johon lisätty osa kasviksista, kuten esim. paprikaa) toimii varmasti myös.

Einstein muuten piti toiseksi suurimpana keksintönään (Yleisen suhteellisuusteorian jälkeen) sitä, että keittoa tehdessä siinä voi myös samalla kypsyttää kananmunia. Mainio mies, Einstein! :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - pe 29.01.2016, 02:40:06

Mietin tuota ohraa, voisiko se viedä makua? Tätä siksi, että itse en ole ikinä tykännyt esim. krutongeista keitossa sen vuoksi, että mielestäni ne "imevät" maun liemestä. Tosin en välitä leivästä, enkä vaaleasta ollenkaan, joten sekin tietysti vaikuttaa.


Itse asiassa sama kävi minullakin mielessä. Mutta minä syön kyllä mielelläni palan leipää useiden keittojen kanssa, joihin minusta leipä sopii. Eli olisin mieluummin nauttinut ohran keiton kanssa leivän muodossa.

Waden aineslistalta muuten puuttuivat sipulit, joita minulla on lähes kaikessa ruuassa: kelta-, puna-, valko- ja purjosipulia (kuten kalakeitossanikin).

Sipulifani,
VA.

Minusta ohra, riisin tavoin, syö aika paljon mausteita, joten mausteita tulee laittaa aika reippaasti tuollaisiin ruokiin. Siis ei hyppysellistä, pikemminkin kourallista.

Tein itse juuri pilahviriisiä ja taas kerran alimaustoin sen. Vaati jälkisuolaa ja pippuria, yrtit ehkä toimivat. Nuo ohra- ja riisilisukkeet vaativat todella paljon mausteita toimiakseen, kun tuntuvat syövän niin tehokkaasti mausteita. Sipulit toki ovat aina hyviä, missä tahansa ruoassa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - to 11.02.2016, 21:54:15
Tein chili con carnen lisäkkeeksi appelsiinimehulla kostutetun porkkanaraasteen. Kumosin raasteen tavoistani poiketen ruuan päälle, jolloin maut sekoittuivat syödessä. Makuyhdistelmä osoittautui erinomaiseksi. Nyt on sitten pitänyt ostaa lisää porkkanoita useamman kerran. Kaksi porkkanaa ateriaa kohti ei meinaa riittää. Paras yhdistelmä kuitenkin toistaiseksi ollut nimenomaan chilisoosin kanssa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 01.03.2016, 08:29:54
Koiran lihaa syödään ainakin molemmissa Koreoissa, Vietnamissa, Thaimaassa, Taiwanissa ja Kiinassa. Se ei käytännössä ole sen kummempaa kuin, että Suomessa syödään jänistä, sikoja, lampaita, vuohia ja vasikoita. Noissa maissa kasvatetaan koiria ruoaksi kuten Suomessa kanoja, sikoja ja muita teuraseläimiä. Yksi tuttuni söi Vietnamissa koiraa, eikä tiennyt, mitä hän söi, ennen kuin se kerrottiin. Oli ollut kuulemma hyvää.

Koirien syömistä pidetään Suomessa brutaalina, mutta ihan yhtä brutaalia on syödä lammasta tai vasikkaa. Tottumiskysymys. Pian Suomessakin pääsee herkuttelemaan koiran lihalla:http://tietoinfo.net/2015/11/06/kiistelty-koiranliha-suomalaisiin-ravintoloihin/
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 01.03.2016, 08:51:49

Koirien syömistä pidetään Suomessa brutaalina, mutta ihan yhtä brutaalia on syödä lammasta tai vasikkaa. Tottumiskysymys. Pian Suomessakin pääsee herkuttelemaan koiran lihalla:http://tietoinfo.net/2015/11/06/kiistelty-koiranliha-suomalaisiin-ravintoloihin/

Ehkä siirrät tämän koira-kulinarismisi muualle. Esim. uuteen tai johonkin Tahan ketjuun....

En herkuttele edelleenkään vauvoilla enkä koirilla,
VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 01.03.2016, 09:01:30

Koirien syömistä pidetään Suomessa brutaalina, mutta ihan yhtä brutaalia on syödä lammasta tai vasikkaa. Tottumiskysymys. Pian Suomessakin pääsee herkuttelemaan koiran lihalla:http://tietoinfo.net/2015/11/06/kiistelty-koiranliha-suomalaisiin-ravintoloihin/

Ehkä siirrät tämän koira-kulinarismisi muualle. Esim. uuteen tai johonkin Tahan ketjuun....

En herkuttele edelleenkään vauvoilla enkä koirilla,
VA.

En ota sinulta toimeksiantoja vastaan. Konservatiivinen ajattelusi ei yllä niin pitkälle, että miljoonat ihmiset pitävät koiran lihaa kulinaristisena herkkuna. En aio siirtää  tätä mihinkään täältä, enkä kyllä itsekään syö mitään lihaa. Minulle on ihan sama, mitä sinä syöt. kaiva vaikka nenästäsi suolapaloja.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 01.03.2016, 10:23:11
Pasta kuten sitä Bolognassa tehdään, tai saatetaan tehdä

Tämä riitti kuudelle raavaalle miehelle.

1,8 kg jauhelihaa (pääasiassa vähärasvaista nautaa, ehkä 300g possua)
reilu 0,5 l punaviiniä
0,5 l vahvaa lihalientä
3 - 4 tölkkiä tomaattia: mulla oli Muttin tavallinen tomaattimurska ja kolme purkkia Muttin säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
1 purkki aurinkokuivattuja tomaatteja silputtuna
2 sipulia hienonnettuna
2 isoa porkkanaa, silputtuna
pala juuriselleriä, silputtuna
pala palsternakkaa, silputtuna
7 valkosipulin kynttä, hienonnettuna
mausteita: suola, mustapippuri, kuivattuina rosmariini, timjami
1 vahva chilinpalko kokonaisena

Lisäksi "karamelliin":
250 grammaa raakamakkaraa (löytyi läheisestä kauppahallista)
1 sipuli
1 porkkana
pienet palat juuriselleriä, palsternakkaa
suolaa, pippuria

Ohje:

1. Laitetaan lihaliemi ja viini kattilaan kiehumaan yhdessä muutaman laakerinlehden kanssa. Annetaan redusoitua ainakin parin desin verran.

2. Kuullotetaan kasvikset (myös aurinkokuivattu tomaatti) pannulla oliiviöljyssä suolaten ja pippuroiden kevyesti. Laitetaan kuullotettuna isoimpaan kattilaanne. Sitten ruskistetaan (mielellään huoneenlämmössä lämmennyt) jauheliha erissä, maustaen pippurilla, suolalla, rosmariinilla. Laitetaan pataan sitä mukaa kuin ruskistuu.

3. Kaadetaan sekä redusoitunut viinin ja lihaliemen seos että tomaattisäilykkeet kattilaan kasvisten ja lihojen kanssa. Kokonaiset tomaatit murskataan kevyesti joko käsin tai kauhansyrjällä. Asetetaan chilinpalko päällimmäiseksi (palkoon voi pistellä veitsellä reikiä, jotta se pääsee antamaan makuaan). Annetaan kiehua hiljalleen pari tuntia, enemmänkin, kannella tai ilman. Jos kastike näyttää kovin vetiseltä, ilman kantta, jos taas sopivan kuivalta, kannen kera. Lisätään timjami jossain vaiheessa hautumista. Keiton mittaan on hyvä alkaa maistamaan tuotosta: onko suolaa riittävästi, muita mausteita?

4. Samalla kun kastike hautuu. Puristetaan raakamakkara kuorestaan pannulle. Pilkotaan kasvikset lihan kanssa pannulle. (Osan aurinkokuivatusta tomaattista voi säästää myös tähän). Asetetaan pannu miedolle lämmölle ja annetaan alkaa hiljalleen kuumenemaan. Makkaran rasva sulaa, ja sekä kasvikset että liha kypsyvät rasvassa. Makkara ja kasvikset saavat "karamellisoitua" matalalla lämmöllä pitkään, vaikka 45 minuuttia, tunnin. Maustaa voi kevyesti suolalla; ja pippurilla, rosmariinilla.

5. Kun kastike on valmista, yhdistetään raakamakkara"karamelli" pataan. Sekoitetaan.  Itse tein ruoan aamupäivällä, ja annoin vielä vetäytyä iltaan asti. Tarjoilu pastan kanssa, punaista viiniä lasissa.

Vannon, että tämä on herkullista.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - ti 01.03.2016, 19:46:55
Niin, miksei sitä koiraakin voisi syödä, mutta Suomessa koirat elävät usein niin vanhoiksi, että niiden liha lienee siinä vaiheessa jo aika kuivaa ja ikävää. Siitä olen ilahtunut, että hevosenlihaa on taas alettu käyttää enemmän. Muistan lapsuudessa hevosenlihan maistuneen hyvinkin, joten pitääpä joskus muistaa ostaa.

Yhdysvalloissa on mittava ongelma villihevosten lisäännyttyä liikaa. Ovat sitten keränneet niitä hevosia johonkin "laitosaitaukseen", muttei se ole mikään oikea ratkaisu ongelmaan. Ihmettelen, miksei hevosia metsästetä. Ehkä sielläkin on jokin kielto, miksi hevosenlihaa ei pidetä syötävänä.

Eläinproteiinin tulevaisuutta on hyönteisten käytön lisääntyminen kokkauksessa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 01.03.2016, 19:54:23

Eläinproteiinin tulevaisuutta on hyönteisten käytön lisääntyminen kokkauksessa.

Keväisin tulee kyllä syötyä hyttysiä, vaikka ei haluaisi....

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 01.03.2016, 20:24:01
Niin, miksei sitä koiraakin voisi syödä, mutta Suomessa koirat elävät usein niin vanhoiksi, että niiden liha lienee siinä vaiheessa jo aika kuivaa ja ikävää. Siitä olen ilahtunut, että hevosenlihaa on taas alettu käyttää enemmän. Muistan lapsuudessa hevosenlihan maistuneen hyvinkin, joten pitääpä joskus muistaa ostaa.

Yhdysvalloissa on mittava ongelma villihevosten lisäännyttyä liikaa. Ovat sitten keränneet niitä hevosia johonkin "laitosaitaukseen", muttei se ole mikään oikea ratkaisu ongelmaan. Ihmettelen, miksei hevosia metsästetä. Ehkä sielläkin on jokin kielto, miksi hevosenlihaa ei pidetä syötävänä.

Eläinproteiinin tulevaisuutta on hyönteisten käytön lisääntyminen kokkauksessa.

Thaimaan kaduilla on kukkurapäin kulhoissa tarjolla friteerattuja erilaisia torakoita. Satu Silvolla oli kasvisravintolassaan, en tiedä onko enää, elävän ravinnon tilaisuuksia, joissa oli tarjolla kasvatettuja eläviä pieniä toukkia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ke 02.03.2016, 00:53:27
Waden resepti toki sopisi koiranlihallekin, lampakselle tai mille tahansa.

Tuli paistettua eilen taas kuhaa pannulla. Hyvää siitä tulee kun reippaasti suolaa ja pippuroi ja sitten vähän paneroi joko korppu- tai ruisjauhoissa. Sitten voiseen pannuun paistumaan. Lisukkeita, kasvissellaisia tulee keksittyä omasta päästä, punakaalinpäästä, mikä tahansa sopii, kuten hyvät potutkin, vaikkapa lapin puikulat. Onk niin suamalaista ruokaa?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 04.03.2016, 12:31:26

Käväisin kaupassa hakemssa ruokatarpeet viikonlopuksi ja sielläpä oli todella suuria ja herkullisen punaisia paprikoita.... päätin oitis tehdä illaksi lämmittäviä, tulisia riisi-jauhelihatäytteisiä uunipaprikoita.

Täytteeseen tietysti vielä runsaasti pippuria, sipuleita ja tuorejuustoa. Päälle runsaasti punaista emmentalia....  Kun paistaa täytettyjä paprikoita hieman matalamassa lämmössä (175 - 200 C) ja kauemmin uunissa, ei paprikoita tarvitse esikypsentää. Lopuksi vain grillivastus päälle, että pintaan tulee kaunis väri.
Tuhtia talviruokaa.

Sunnutaina sitten paistelen voissa kuhafileitä, jotka tarjoilen peruunapyreen ja sitruuna-voi-kastikkeen keralla. Lisäkkeenä - kevennyksenä - vihreää salaattia tai kiehautetut herneet.


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 04.03.2016, 13:14:44

Käväisin kaupassa hakemssa ruokatarpeet viikonlopuksi ja sielläpä oli todella suuria ja herkullisen punaisia paprikoita.... päätin oitis tehdä illaksi lämmittäviä, tulisia riisi-jauhelihatäytteisiä uunipaprikoita.

Täytteeseen tietysti vielä runsaasti pippuria, sipuleita ja tuorejuustoa. Päälle runsaasti punaista emmentalia....  Kun paistaa täytettyjä paprikoita hieman matalamassa lämmössä (175 - 200 C) ja kauemmin uunissa, ei paprikoita tarvitse esikypsentää. Lopuksi vain grillivastus päälle, että pintaan tulee kaunis väri.
Tuhtia talviruokaa.

VA.

Paprikoita on itsekin tullut tehtyä useampaan kertaan. Joko juuri kuten VA, hitaasti kypsentäen, jolloin ei ole syytä esikäsitellä paprikoita sen kummemmin. Tai sitten olen siivonnut ja halkaissut paprikat, laittanut kuuman grillivastuksen alle kupera puoli ylöspäin ja grillannut paprikat siten, että hiillostuvat. Hiillostamisen jälkeen paprikan kuori irtoaa melko helposti, tai ainakin olen veitsellä raaputtanut mustuneen pinnan suurpiirteisesti irti.

Näin grillaamalla saa paprikoihin hieman savun makua, ja grillaus saa myös hedelmäisen makeuden hienosti esille. Kun grillaus on tehty, täytän millä täytänkin, ja takaisin uuniin.

Jos kaipaa pientä tulisuutta talvisiin paprikoihinsa, suosittelen tarkastamaan paikallisen marketin valikoimista espanjalaisen savupaprikajauheen saatavuus (meillä päin ainakin lähi Cittari ja S-ryhmän marketti tarjoavat). La Chinatan "Pimentón de la Vera" on tuotteen nimi, pieni ja kaunis punainen peltipurkki. Jauhetta on kahdenlaista: makea ja tulinen. Makealla saa savuista paprikaa, tulisella myös potkua.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - la 12.03.2016, 23:22:16
Ateria-arvostelussa K Menu: Kinkkupasta tomaattisessa kastikkeessa (Skunkpaska i tomatsössö). Tulos: 1/5 tähteä.

Löysiä letkunpätkiä jossain limassa joka kai olevinaan kinkkusoosia. Kaikki kinkku ei toki aina ole laatukinkkua, mutta nyt tuli kyllä pohjanoteeraus kun tästä tuotoksesta ei kinkku tule ollenkaan ensimmäisenä mieleen. Ei tule edes pasta. Tulee lähinnä mieleen että kaikkea sitä ruokana myydäänkin.

Yksi tähti siitä hyvästä että moska pysyi sisällä, eikä tullut morjestamaan yläkautta. Ja kissoille sai taas yhden muoviastian jokuseen kertaan käytettäväksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - su 13.03.2016, 00:17:32
Karjalanpaistilihoista tuli tehtyä aika loistava kasvispataruoka. Pannulla käristettyjä lihoja ja sitten liki 2 tuntia haudutettuna myöhemmin lisättyjen porkkanoiden, kesäkurpitsojen, sipulin ja paprikan kanssa ja pottuja lisäksi. Ei karjalanpaistia, mutta sinne päin. Vahvalla pippuri- ja yrttimaustuksella ja vähän koskenlaskijajuustolla. Ei tarvinnut edes kermaa kuin pienen lorauksen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - su 13.03.2016, 00:21:03
Ateria-arvostelussa K Menu: Kinkkupasta tomaattisessa kastikkeessa (Skunkpaska i tomatsössö). Tulos: 1/5 tähteä.

Löysiä letkunpätkiä jossain limassa joka kai olevinaan kinkkusoosia. Kaikki kinkku ei toki aina ole laatukinkkua, mutta nyt tuli kyllä pohjanoteeraus kun tästä tuotoksesta ei kinkku tule ollenkaan ensimmäisenä mieleen. Ei tule edes pasta. Tulee lähinnä mieleen että kaikkea sitä ruokana myydäänkin.

Yksi tähti siitä hyvästä että moska pysyi sisällä, eikä tullut morjestamaan yläkautta. Ja kissoille sai taas yhden muoviastian jokuseen kertaan käytettäväksi.

Hätäänsä noita joskus tulee syötyä, mutta vain joskus. Jos eineksiä ostan, niin mieluummin vaikka pyttipannun valmistan paistinpannulla. Joskus on pakko ostaa joku lihapulla-"ateria" valmiina töihin tai jotain sellaista, mutta onneksi harvoin. Vatsakaan ei aina pidä noista.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - su 13.03.2016, 02:00:51
Karjalanpaistilihoista tuli tehtyä aika loistava kasvispataruoka. Pannulla käristettyjä lihoja ja sitten liki 2 tuntia haudutettuna myöhemmin lisättyjen porkkanoiden, kesäkurpitsojen, sipulin ja paprikan kanssa ja pottuja lisäksi. Ei karjalanpaistia, mutta sinne päin. Vahvalla pippuri- ja yrttimaustuksella ja vähän koskenlaskijajuustolla. Ei tarvinnut edes kermaa kuin pienen lorauksen.

Toope on Jatkumon älykkäin jäsen. Hän tekee kasvispataruokaa, jossa on runsaasti karjalanpaistilihoja. Ne on varmaankin valmistettu tofusta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - su 13.03.2016, 19:01:34
Toope on Jatkumon älykkäin jäsen. Hän tekee kasvispataruokaa, jossa on runsaasti karjalanpaistilihoja. Ne on varmaankin valmistettu tofusta.

Eläimet ja vihreät syökööt tofua, minä syön lihaa, runsailla kasvislisukkeilla toki, koska olen niin urheilullinen...

- - -

Pitäisikö minun tehdä valitus valmistajille, kun ostin Lidlistä suomalaisen broirerinkoipipakkauksen, jossa luvattiiin olevan kolme kanankoipea, mutta siellä oli neljä? Kestääkö moraalini sen, että saimme samalla hinnalla yhden koiven ylimääräisenä? Vai oliko tuo lahja hyvälle asiakkaalle? Vai jokin juoni? >:( Kiero tapa houkutella asiakkaita kv. suurfirman asiakkaiksi, salaliitto melkein... Varmuuden vuoksi laitan oven turvalukon päälle yöksi. Tuo saattoi olla ylikansallisen firman syötti...? Kyllä ne osaavat.

En minä mitenkään vainoharhainen ole toki...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Chama - su 13.03.2016, 21:45:14
En olisi ikinä uskonut kirjoittavani tähän ketjuun. Vuosiin en ole laittanut edes ruokaa, ellei sellaiseksi lasketa perunoitten/makaronien keittämistä + tonnikalapurkkien aukomista. Eilen kuitenkin jysähti. Huomasin netissä helpon 'jäätelöohjeen', jota oli pakko kokeilla. Ohjeen mukaan tarvitaan kaksi banaania, ruokalusikallinen maapähkinävoita, tehosekoitin ja pakasterasia. Mitään niistä ei tietty meikäläisen keittiöstä löytynyt, joten iltapäivällä suuntasin Carrefouriin. Heti kotiin palattuani ryhdyin puuhamaan luvattua ihanuutta. Sain jopa tehosekoittimen toimimaan, ja levitin möhnän pieneen lasiseen rasiaan (en löytänyt Carrefourista muovirasioita), jonka laitoin pakkaseen. Odotin vaaditut kaksi tuntia (tosin kerran maistoin vähän pikkulusikalla... ), mutta mitään jäätelön tapaistakaan en saanut syödäkseni. Jäin miettimään, että mikä mahtoi mennä pieleen. Oliko lasista tehty rasia liian paksu, jotta möhnä olisi luvatussa ajassa ehtinyt muuttaa olomuotoaan... ? RAASTAVA EPÄTIETOISUUS KALVAA MINUA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ma 14.03.2016, 02:03:31

Taisin joskus huonohkolla menestyksellä koittaa tehdä jäätelöntapaista banaanista ja kiiwistä.
Ohjeessani kuten tässä banaani-maapähkinävoiohjeessa (http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/valmista-itse-terveellista-jaateloa-tarvitset-vain-kaksi-ainesosaa/3292792) (ja tässä (http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1396413254707)) banaani aluksi pakastetaan  pari tuntia (ei kivikovaksi saakka) ja vasta sitten soseutetaan maapähkinävoin kanssa kunnes tulee jäätelönomaiseksi ja tarjotaan.

Paksussa ei-kylmässä astiassa pakastamisella saattaa olla osansa että jähmettyminen käy hitaasti. Seosta jäädyttäessä pari tuntia tuskin riittää vaikka olisi ohut teräs- tai muoviastia. (Arvaisin yli 4 tuntia -20 o C pakastimessa) Ilman konetta kotijäätelöä pakastaessa jäätelö tavataan ottaa pakastimesta sekoitettavaksi rakenteen parantamiseksi vaikka puolen ja puolentoista tunnin jälkeen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Chama - ma 14.03.2016, 07:42:10
Taisin joskus huonohkolla menestyksellä koittaa tehdä jäätelöntapaista banaanista ja kiiwistä...

Eli huijaus & puijaus koko homma! Taidan palata takaisin tuttuun arkeen, ja sihauttaa tonnikalapurkin kannen auki (huokaus).
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - ma 14.03.2016, 07:52:59
Taisin joskus huonohkolla menestyksellä koittaa tehdä jäätelöntapaista banaanista ja kiiwistä...

Eli huijaus & puijaus koko homma! Taidan palata takaisin tuttuun arkeen, ja sihauttaa tonnikalapurkin kannen auki (huokaus).

Olen siirtynyt käytännön syistä kokonaan valmisruokiin ja eineksiin. Kokkaamisesta syntyy aina sellainen sotku, ettei yksinhuoltajan aika tahdo riittää sen siivoamiseen.

Jälkikasvu kyllä kokkaa mielellään, mutta ei osallistu tiskaamiseen. Jokaisen kattilan, kulhon ja pannun pohjalle jätetään sen verran jämiä, ettei niitä voi heittää suoraan astianpesukoneeseenkaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ma 14.03.2016, 08:35:14
Taisin joskus huonohkolla menestyksellä koittaa tehdä jäätelöntapaista banaanista ja kiiwistä...

Eli huijaus & puijaus koko homma! Taidan palata takaisin tuttuun arkeen, ja sihauttaa tonnikalapurkin kannen auki (huokaus).

Olen siirtynyt käytännön syistä kokonaan valmisruokiin ja eineksiin. Kokkaamisesta syntyy aina sellainen sotku, ettei yksinhuoltajan aika tahdo riittää sen siivoamiseen.

Jälkikasvu kyllä kokkaa mielellään, mutta ei osallistu tiskaamiseen. Jokaisen kattilan, kulhon ja pannun pohjalle jätetään sen y jämiä, ettei niitä voi heittää suoraan astianpesukoneeseenkaan.

Einekset ja valmisruuat ovat täynnä säilytysaineita ja muuta paskaa. Teet hallaa lapsillesi laiskuuttasi. Patojen, kattiloiden ja muiden ruuanvalmistusvälinneiden puhdistaminen eivät vie kauan aikaa ja siihen tottuu ihmeen helposti, kun homman hoitaa heti, eikä kasaa pannuja ja kattiloita kuivumaan. Meillä ei ole syöty koskaan valmisruokia paitsi joskus kauan sitten piltti-ruokia jonkin verran.

Olen ollut joskus maalla pikiäkin aikoja lasten kanssa, kun äiti on ollut töissä Ruoat olen valmistanut itse.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 14.03.2016, 08:41:23

Olen siirtynyt käytännön syistä kokonaan valmisruokiin ja eineksiin. Kokkaamisesta syntyy aina sellainen sotku, ettei yksinhuoltajan aika tahdo riittää sen siivoamiseen.


Minä kyllä siivoan kokkauksen jäljet samalla kun laitan ruokaa (päinvastoin kuin rakas vaimoni).

Mutta eineksistä en montaa kelpuuta, mutta jos pari hyvää saa mainita, niin suorastaan herkullisia ovat Kokkikartanon Lohikiusaus ja HK:n Kalapaistos. Kuin itsetehtyä.

Jotkut keitot ovat toki myös syötäviä. Ehkä eniten valmiskeitoista tulee ostettua pinaattikeittoa, johon tosin heitän lisää pakastepinaattia 4 - 6 nappia. Ja tietysti kanamunalohkoja.

Jos vielä jatketaan ruuanlaittoa helpottavista jutuista, niin valmiit kastikepohjat kyllä nopeuttavat hommaa ja vähentävät sokua. Esim. Demi-glace kastikepohjan voi maustaa haluamakseen punaviinillä, juustolla, yrteillä, pippureilla. Yksi suosikkini kasikkeisiin on viherpippuri (runsaasti).

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ma 14.03.2016, 08:43:39
Myönnän, että minua hirvittää myös ajatus siitä, että ruokavalioni koostuisi ainoastaan valmisruuista. Tosin niiden laatu on tainnut parantua huimasti siitä, millaisena minä ne muistan, tyyliin se saarioisten pitsa tai joku lihapullamössö. Mutta silti, tuntuu, ettei maha millään kestäisi syödä vain valmista einestä.

Tosin käteviä ne olisivat itsellenikin, sillä noin puolet viikosta, vaihdellen vähän riippuen viikosta, olen kuitenkin itsekseni, eikä ruuanlaitto tosiaan ole päällimmäisenä aikataulutuksessa aina. Niinpä teen välillä jotain pakkaseen ja välillä syön vain salaattia tms. Mutta eihän sekään ns. kunnon aterioita korvaa, että ottaa pakkasesta mitä sattuu...mutta onhan se ruokaa.

Itse olen sitä mieltä kuitenkin, että ruuanlaitto jos mikä on siten tekniikkalaji, että kannattaa panostaa kunnon välineisiin (kattilat, joista ruoka helposti irtoaa, hyvät pannut, veitset, jne.), sekä opetella rutiinit. Kun oppii, mikä ruoka valmistuu nopeasti, sitä voi varioidakin usein loputtomiin. Mausteet kannattaa myös hankkia.

Se vaan ei ole niin hankalaa, kun sen kerran oppii. Tai on sikäli hankalaa, että sen jälkeen ei helposti enää "pelkkä eines" alas mene.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - ma 14.03.2016, 12:08:55
Myönnän, että minua hirvittää myös ajatus siitä, että ruokavalioni koostuisi ainoastaan valmisruuista. Tosin niiden laatu on tainnut parantua huimasti siitä, millaisena minä ne muistan, tyyliin se saarioisten pitsa tai joku lihapullamössö. Mutta silti, tuntuu, ettei maha millään kestäisi syödä vain valmista einestä.

Jos valmisruokien heimoon lasketaan kuuluvaksi myös markettien lämpötiskien tuotteet, alkaa valikoimaa olla jo ihan mukavasti. Valmissalaatit ovat myös yleistyneet ilahduttavasti. Enkä allekirjoita hibin väitettä, että valmisruoka olisi jotenkin epäterveellisempää. Kokista riippuen voi olla terveellisempääkin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ma 14.03.2016, 12:31:51
Nuo salaattipöydät tai -tiskit ovat ilahduttava ilmiö.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Chama - ma 14.03.2016, 12:33:39
Huomatkaa, seuraavassa en ota kantaa eineskeskusteluun sinänsä. Muistuttaisin meitä kaikkia vain siitä, mistä eräs gastroenterologi minua muistutti: Vatsasyöpä on länsimaissa vähentynyt, todennäköisesti juuri huimasti parantuneen ruokahygienian vuoksi, mikä pitää sisällään siis myös teollisen ruokatuotannon.

Itse pyrin syömään vain semmoista, mitä ei ole valmiiksi pakattu. Pois lukien siis tämä suurherkkuni purkkitonnikala (toki ymmärrän hävetä).

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - ma 14.03.2016, 12:41:07
Mitä enemmän olen päivän aikana liikkunut ja mitä myöhempään tulen kotiin, sitä vähemmän minua jaksaa kiinnostaa ruoanlaitto. Tämän vuoksi siihen paska-ateriaankin sitten lauantaina päädyin, kun takana oli 9 km potkupyöräily. Siinä henkihieverissä olisin syönyt varmaan ihan mitä vaan ettei vahingossakaan tarvitse äheltää vielä hellankin äärellä sen session päälle. Mutta tulee toisinaan kumminkin laitettua ihan oikeaa ruokaakin. Vaan kun en väsymättömänäkään mitään valtavaa vaivaa jaksa nähdä, niin useimmiten se on sitten vaikka sitä että porsaankielet kiehumaan ja parin tunnin päästä naamaan. Aikas lihavoittoista on kyllä ruokani. Kalaa söisin mieluusti useammin, mutta tuppaavat laittamaan hirmuisia hintoja. Ja joskus Norjan merilohi (=satunnaisesti tarjouksessa) aiheuttaa pahoinvointia. Yksi saksalainen lääkäri TK:ssa kerran väitti että ne on pumpattu antiobiootteja täyteen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 14.03.2016, 12:58:01
......Pois lukien siis tämä suurherkkuni purkkitonnikala (toki ymmärrän hävetä).

Mitä turhaa. Kokeilujen jälkeen on todettava, että se on parempaa kuin tuore.....

Aina kaapissa,
VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ma 14.03.2016, 12:58:23
Myönnän, että minua hirvittää myös ajatus siitä, että ruokavalioni koostuisi ainoastaan valmisruuista. Tosin niiden laatu on tainnut parantua huimasti siitä, millaisena minä ne muistan, tyyliin se saarioisten pitsa tai joku lihapullamössö. Mutta silti, tuntuu, ettei maha millään kestäisi syödä vain valmista einestä.

Jos valmisruokien heimoon lasketaan kuuluvaksi myös markettien lämpötiskien tuotteet, alkaa valikoimaa olla jo ihan mukavasti. Valmissalaatit ovat myös yleistyneet ilahduttavasti. Enkä allekirjoita hibin väitettä, että valmisruoka olisi jotenkin epäterveellisempää. Kokista riippuen voi olla terveellisempääkin.

Saattaa olla, että kuvittelen, mutta minulla tuntuu maha tulevan kipeäksi valmisruuan lämmityksen seurauksena = yleensä mikrossahan se tulee lämmitettyä. En tiedä, vaikuttaisiko asiaan, jos esim. jotkut kermaperunat lämmittäisi uunissa - mutta eikö silloin ne jo aika helposti myös valmistaisi alusta asti uunissa?

Valmissalaateistakaan en oikein ole innostunut, ajatuksesta, että salaattipöytä seisoo aamusta asti kaikkien mahdollisten käpistelyjen kohteena ja sadan ohikävelevän edessä. Näin, vaikka en varsinaisesti mikään hygieniahysteerikko olekaan.

T: xante

Muoksis:

......Pois lukien siis tämä suurherkkuni purkkitonnikala (toki ymmärrän hävetä).

Mitä turhaa. Kokeilujen jälkeen on todettava, että se on parempaa kuin tuore.....

Aina kaapissa,
VA.

Joo näin kyllä...välillä huono omatunto, kun kuulee pyynnistä kaikkea kamalaa, mutta sama se koskee tuorettakin, kai.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ma 14.03.2016, 13:05:09
Kaikissa näkemissäni salaattipöydissä on ollut kauhat tai vastaavat, ei niitä ole kukaan minun nähden kouralla mättänyt.
Ja kyllä niissä tavara vaihtuu. On mahdollista kasata sellaista jota monikaan ei ole vielä nähnyt.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - ma 14.03.2016, 13:07:27
Minua vähän ällöttää sekin kun ihmiset pitopöydissä pudottelevat ruokaa toisten ruokien joukkoon. Eihän se hygieniaa haittaa, mutta näyttää vaan ällöltä, ja ärsyttää kun pitää sitten yrittää kalastella sitä ateriantynkää niin että saisi vältettyä "vierasruoan" siinä joukossa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ma 14.03.2016, 15:46:45
Jos on banaaneja ja maapähkinävoita, niin sitten tarvitaan vain vaaleata leipää (Ranskanleipä tai vaalea patonkikin käy hyvin) ja pekonia.

Leivän voi paahtaa tai olla paahtamatta, mutta sen päälle sivellään maapähkinävoita, banaanisiivuja ja paistettua pekonia. Leivän nimi on Elvis.

Niitä kun vetää muutamia, voikin kuunnella, miten kolesteroli napsuu verisuonissa.



Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - ma 14.03.2016, 16:01:47
...ärsyttää kun pitää sitten yrittää kalastella sitä ateriantynkää niin että saisi vältettyä "vierasruoan" siinä joukossa.

Olenkin ihmetellyt, miksi stondivissa ja muissa noutopöydissä näkee jonontukkeena naisihmisiä sorkkimassa minuuttikaupalla ruokakaukaloita ikään kuin etsien jotakin. Monesti ne esiintyvät vielä pareittain ja tonkimisen ohessa lörpöttelevät keskenään niitä näitä. Ja jos yrität ohittaa tuon parivaljakon, ne heittäytyvät ilkeiksi. Etenkin laivojen buffeteissa nämä ovat oikea maanvaiva.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - ma 14.03.2016, 18:45:00
Olen siirtynyt käytännön syistä kokonaan valmisruokiin ja eineksiin. Kokkaamisesta syntyy aina sellainen sotku, ettei yksinhuoltajan aika tahdo riittää sen siivoamiseen.

Jälkikasvu kyllä kokkaa mielellään, mutta ei osallistu tiskaamiseen. Jokaisen kattilan, kulhon ja pannun pohjalle jätetään sen verran jämiä, ettei niitä voi heittää suoraan astianpesukoneeseenkaan.

Järjestelykysymys, ainakin normaalissa päivätyössä kävyälle. Lapsethan syövät lounaan päiväkodissa tai koulussa, niin siinä hoituu se pidemmän ruokalistan kierrätys, eli päivittäin vaihtuu ruoka. Silloin voi viikonloppuna pitää vähän pidemmän ruuanlaittosession ja tehdä sen verran enemmän, että siitä riittää useammalle päivälle sen lisäksi, että viikonloppuna siitä syödään. Riittää, kun sessiossa valmistaa paria kolmea ruokalajia.

Viikolla sitten riittää, että päivälliselle laittaa jotain salaattia tai raastetta, niin se freesaa lämmitetyn pääruuan ihan riittävästi.

Ei minun huushollissani tiskaus ollut mikään ongelma. Itse tiskasin kattilat yms mitä nyt ruuanlaiton yhteydessä tuli käytettyä ja lapset tiskasivat vuoropäivin noin 6 -7 vuoden iästä eteenpäin niin pitkään kuin kotona asuivat. Juu, tiskasivat, kun ei ollut tiskikonetta eikä asiasta neuvoteltu.

Yhteinen päivällinen oli meillä päivän kohokohta ja oli erittäin poikkeuksellista, jos joku joutui siitä tinkimään.

Eineksiä käytin hätävarana. Maksalaatikko rusinoilla, pinaattiletut, karjalanpiirakat ja roiskeläppä. Viimeksi mainittu oli ipanoiden herkkua, mutta sitä ostin vain harvoin.


Nykyisinkin, yksinasujana, valmistan kaiken ruuan itselleni ja pakkaan valmiina annoksina pakkaseen. Sieltä sitten nappaan töihin lounasevääksi. Lisäksi aina on jotain tuoretta niin, että päivän ainoa lämmin ateria on monipuolinen ja ravitseva. Omien eväiden syönti tulee älyttömän paljon halvemmaksi kuin lounasravintolassa käynti. Lisäksi siinä tulee hiukan pidettyä huolta siitä, ettei tule liian isoja annoksia, kun ne on edeltä käsin valmistettu eikä ole nälkäisenä hamuttu lautaselle "syödään nyt koko rahan edestä" -tyyliin.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - ma 14.03.2016, 19:17:53

Eineksiä käytin hätävarana. Maksalaatikko rusinoilla, pinaattiletut, karjalanpiirakat ja roiskeläppä. Viimeksi mainittu oli ipanoiden herkkua, mutta sitä ostin vain harvoin.

Nuo kaikki löytyy nytkin jääkaapista sillä erotuksella, että pinaattiletut on korvattu veriohukaisilla ja maksalaatikosta puuttuvat luonnollisesti rusinat (niistä ei meidän perheessä edes neuvotella). Ylihuomenna ajattelin hakea vielä kilon lämmintä mustaamakkaraa (5,50 €/kg tarjouksessa) ja puolukkahilloa, joten tällä viikolla ei ainakaan anemiaan sairastuta.

Mutta teinejä en saa tiskamaan millään. Siinä olen menettänyt kaiken auktoriteettini eikä mitkään uhkailut eikä lahjonnat auta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 14.03.2016, 21:36:58

Välillä kulinaristinen uutisklippi, koskien Jerusalemin Suutarin, hibiscusen ja MrKatin ihailemasta tunnetusta herkkusuusta ja terveysintoilijasta:


"Pohjoiskorealainen loikkari kertoo salaisesta tutkimuslaitoksesta, jonka tarkoituksena oli parantaa maan johtajan terveyttä.

Pohjoiskorealaiset huipputiedemiehet työskentelivät 1990-luvulla tutkimuslaitoksessa kehittääkseen keinoja maan silloisen johtajan Kim Jong-ilin pitkäikäisyyden lisäämiseksi,....
Tiedemiehiä lähetettiin 1990-luvun alussa Tanskaan. Heidän piti etsiä keinoja muun muassa pohjoiskorealaisen naudanlihan mureuden parantamiseksi, koska Kim Jong-ilin mielestä liha oli liian sitkeää.

Kim Hyeongsoo, 52, työskenteli Mansumugangin salaisessa tutkimuslaitoksessa kuusi vuotta. Raskaasti vartioidun laitoksen tehtävä oli maan dynastian jäsenten pitkän iän puolesta toimiminen.

Hyeongsoo kertoi Lontoossa järjestetyssä ihmisoikeuskonferenssissa, että tutkimuslaitoksessa työskenteli yhteensä 130 tiedemiestä, jotka oli valittu maan parhaista yliopistoista."


Mitenhän se mureus.... Pääasia jää taas kertomatta - vai saiko Kimi uudet hampaat....? Pystyisiväkön Suuren Johtajan hampaat hibiscuksen hyvin nujittuihin vuohiin....?


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 15.03.2016, 06:50:35
......Pois lukien siis tämä suurherkkuni purkkitonnikala (toki ymmärrän hävetä).

Mitä turhaa. Kokeilujen jälkeen on todettava, että se on parempaa kuin tuore.....

Aina kaapissa,
VA.

En syö tonnikalaa lainkaan. Kauan sitten söin. Tuore tonnikala oli herkullista. Meret pyydetään tyhjiksi tonnikalasta, mutta tuo VA:n väite kertoo siitä, että hän kuuluu niiden ihmisten joukkoon, joilta puuttuu makuaisti kokonaan ja on erittäin vajavainen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 15.03.2016, 07:07:56

Välillä kulinaristinen uutisklippi, koskien Jerusalemin Suutarin, hibiscusen ja MrKatin ihailemasta tunnetusta herkkusuusta ja terveysintoilijasta:


"Pohjoiskorealainen loikkari kertoo salaisesta tutkimuslaitoksesta, jonka tarkoituksena oli parantaa maan johtajan terveyttä.

Pohjoiskorealaiset huipputiedemiehet työskentelivät 1990-luvulla tutkimuslaitoksessa kehittääkseen keinoja maan silloisen johtajan Kim Jong-ilin pitkäikäisyyden lisäämiseksi,....
Tiedemiehiä lähetettiin 1990-luvun alussa Tanskaan. Heidän piti etsiä keinoja muun muassa pohjoiskorealaisen naudanlihan mureuden parantamiseksi, koska Kim Jong-ilin mielestä liha oli liian sitkeää.

Kim Hyeongsoo, 52, työskenteli Mansumugangin salaisessa tutkimuslaitoksessa kuusi vuotta. Raskaasti vartioidun laitoksen tehtävä oli maan dynastian jäsenten pitkän iän puolesta toimiminen.

Hyeongsoo kertoi Lontoossa järjestetyssä ihmisoikeuskonferenssissa, että tutkimuslaitoksessa työskenteli yhteensä 130 tiedemiestä, jotka oli valittu maan parhaista yliopistoista."


Mitenhän se mureus.... Pääasia jää taas kertomatta - vai saiko Kimi uudet hampaat....? Pystyisiväkön Suuren Johtajan hampaat hibiscuksen hyvin nujittuihin vuohiin....?


VA.

Mellä vuohia ei tapeta. Vanha Anus ei näy käsittävän, että Kim Joäng-il on kuollut jo aikoja sitten. Hänen hampaansa eiät pysty enää yhtän mihinkään. Vuoshista saadaan erittäin terveellistä maitoa, jota voivat juoda laktoosi-intolerntikotkin. Ainakin suurin osa.

Aluksi Vanhaa Anusta innoitti kasvissyöntiin Hitlerin väitetty esimerkki. Tosin mikään ei todista, että Hitler olisi ollut kasvissyöjä. Onneksi VA:n suurimmat idolit Paavo Arhinmäki, Li Andersson ja Pekka Haavikko ovat aitoja kasvissyöjiä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 15.03.2016, 07:15:41
Minusta kaikki kaalit ovat hyviä ja terveellisiä. Hapankaali on erityisen hyvää ja hapattaminen säilyttää kaikki vitamiinit ja hivenaineet. Hapankaalista saa monia erinomaisia ruokia. Myös lihattomia.

Joskus ostan pienehkön keräkaalin, revin niistä lehtiä ja ryöppään nopeasti kiehuvassa vedessä. Täytän lehdet tuoreella chilin palon siivulla, nokareella juustoa ja voita. Käärin ne kääryleiksi ja paistan kuumalla pannulla ruskeiksi. Hyvää! Täytteeksi voi panna myös soijarouhetta ja punaista riisiä, sekä nokareen voita. Maustaa täyte pitää tietenkin oman maun mukaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 15.03.2016, 14:00:11

Mellä vuohia ei tapeta. Vanha Anus ei näy käsittävän, että Kim Joäng-il on kuollut jo aikoja sitten.


Ei tietenkään - ne vuohet raiskataan hengiltä hengelliseen islamistiseen ja hindulaiseen tapaan.

Lainaus


Tosin mikään ei todista, että Hitler olisi ollut kasvissyöjä. Onneksi VA:n suurimmat idolit Paavo Arhinmäki, Li Andersson ja Pekka Haavikko ovat aitoja kasvissyöjiä.

Samaa fanaatikkoporukkaa kaikki - sinun sankareitasi Suuren Johtajan Kimin ohella. Suosittelen kuitenkin vilpittömästi sinua syömään välillä muutakin kuin iänikuista hapatettua punajuurtasi, joka sisältää nitraatteja ja värjää hibiskusen, kusen, paskan ja naaman punaiseksi kuin Kim Jong Ilin pylly rakastamasi SM-piiskauksen jäljiltä.

Kunnioittamatta,
VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 15.03.2016, 15:11:05
Mutta asiaan, eli ruokaan. Olen viime aikoina varastanut erinomaisen idean. Koska en erityisemmin pidä vaaleasta leivästä, en ole pitänyt hampurilaisistakaan (en tarkoita nyt niitä ketjujen, niitä nyt ei voi syödä muutoinkaan, vaan paremmasta jauhelihasta jne. tehdyistä), mutta kerran sain hampurilaisen, joka oli kahden sämpylän möllykän väliin tunkemisen sijaan kietaistu jäävuorisalaattiin. Mahtavaa! Kaikki hampurllaisen muut herkut, kuten kastikkeet, maistuivat todella hyvin, kun eivät olleet imeytyneet sämpylään.

Näitä olen sitten tehtaillut kotonakin. En tajua, kuinka en ole aiemmin tätä itse tajunnut!

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - ti 15.03.2016, 15:20:36
Mutta asiaan, eli ruokaan. Olen viime aikoina varastanut erinomaisen idean. Koska en erityisemmin pidä vaaleasta leivästä, en ole pitänyt hampurilaisistakaan (en tarkoita nyt niitä ketjujen, niitä nyt ei voi syödä muutoinkaan, vaan paremmasta jauhelihasta jne. tehdyistä), mutta kerran sain hampurilaisen, joka oli kahden sämpylän möllykän väliin tunkemisen sijaan kietaistu jäävuorisalaattiin. Mahtavaa! Kaikki hampurllaisen muut herkut, kuten kastikkeet, maistuivat todella hyvin, kun eivät olleet imeytyneet sämpylään.

Näitä olen sitten tehtaillut kotonakin. En tajua, kuinka en ole aiemmin tätä itse tajunnut!

T: Xante

Siis onko se pihvi kietaistu yhden salaatinlehden sisään vai onko sitä jäävuorisalaattia paksummaltikin siinä pihvin ympärillä?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 15.03.2016, 15:26:23

....kahden sämpylän möllykän väliin tunkemisen sijaan kietaistu jäävuorisalaattiin. Mahtavaa! Kaikki hampurllaisen muut herkut, kuten kastikkeet, maistuivat todella hyvin, kun eivät olleet imeytyneet sämpylään.


Tuota pitääkin kokeilla.

Itse olen hampurilaisia tehdessäni pannut molemmille sämpylän puolikkaille juustoa - esim. cheddaria, jolloin kasikkeet eivät imeydy sämpylöihin vaan jäävät pihvin ja juuston väliin.

Hyvää valmista majoneesikastiketta en ole löytänyt.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 15.03.2016, 15:28:25
Oli kietaistu koko hampurilainen täytteineen, taisi olla ainakin sipulia, tomaattia, cheddar-juustoa, pekonia ja jotain kastiketta, yhteen isonpuoleiseen jäävuorisalaatin lehteen. Oli tosi hyvää juuri sen vuoksikin, että salaattia ei ollut liikaa, vaan just sopivasti.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - ti 15.03.2016, 15:32:08
Oli kietaistu koko hampurilainen täytteineen, taisi olla ainakin sipulia, tomaattia, cheddar-juustoa, pekonia ja jotain kastiketta, yhteen isonpuoleiseen jäävuorisalaatin lehteen. Oli tosi hyvää juuri sen vuoksikin, että salaattia ei ollut liikaa, vaan just sopivasti.

T: Xante

Tuntuu kokeilemisen arvoiselta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - ti 15.03.2016, 15:35:45


Itse olen hampurilaisia tehdessäni pannut molemmille sämpylän puolikkaille juustoa - esim. cheddaria, jolloin kasikkeet eivät imeydy sämpylöihin vaan jäävät pihvin ja juuston väliin.


Eikö sen kastikkeen pidäkin imeytyä sämpylään pehmentämään pullamaisuutta? Ja imeytynyt kastike pysyy paremmin siellä missä pitääkin eikä löydä niin helposti tietään paidanrinnuksille.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 15.03.2016, 16:02:11
Olen pahoillani, jos loukkaan jota kuta paitsi VA:ta, kun kerron, että minusta on todella outoa, että kulinaristisessa ketjussa keskustellaan hampurilaisista. Hampurilaiset ovat pahinta lajia roskaruokaa. Pizzat ja ranskalaiset perunat tulevat hiukan jäljessä.

Katsokaa läskiä amerikkalaista ja brittiläistä läskipersekansaa, jotka ahmivat hampurilaisten ja muun roskaruuan mukana valkaistusta ja puhdistetusta viljasta peräisin olevia nopeita hiilihydraatteja ja myös rasvoja. Ei ihme, että britit ja jenkit ovat läskejä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 15.03.2016, 16:15:05


Itse olen hampurilaisia tehdessäni pannut molemmille sämpylän puolikkaille juustoa - esim. cheddaria, jolloin kasikkeet eivät imeydy sämpylöihin vaan jäävät pihvin ja juuston väliin.


Eikö sen kastikkeen pidäkin imeytyä sämpylään pehmentämään pullamaisuutta? Ja imeytynyt kastike pysyy paremmin siellä missä pitääkin eikä löydä niin helposti tietään paidanrinnuksille.

Kuten sanoin, en pidä laisinkaan vaaleasta leivästä, juuri siitä pullamaisuudesta, joten sikäli itselläni ei oikeastaan ole ainoastaan vika siinä kastikkeen imeytymisessä, vaan koko mössössä.

Hibis ei näemmä ymmärrä kulinarismista mitään:-) kun itse tekee hampurilaisen luomupaistinaudan lihasta, jolloin pihvi on hyvin maustettu ja juuri oikealla tavalla paistettu, lisukkeet raikkaita ja tuoreita, kastikekin itse tehty (en ole hyvää valmiskamaa löytänyt minäkään) ja kääräistään jäävuorisalaatin lehteen, kyseessä on todella tasokas ja hyvä kesäpäivän herkku, jota nautitaan hyvän punaviinin ja ystävien kera.

Peruna ei juuri parane, kun siitä itse tekee rapean ohuet ranskalaiset. Pitsa on itselleni myös vähän niin näin, mutta se ei johdu siitä, etteikö hyvää pitsaa voisi tehdä, vaan - jälleen kerran - siitä, että en oikein pidä vehnästä, ts. pitsapohjasta. Aivan ohueksi kaulittuna menee (tietysti pitsataikina tehdään itse), mutta enpä tiedä. Parempi puolisko käyttää jotain maissipohjia, onko ne tortilloja vai mitä, ne menevät. Mutta mieluummin mehevä hampurilainen omin kätösin tehdyin ranskalaisin!

Kuka käskee tässäkään asiassa tyytymään markettien tai ketjujen tarjontaan.

T: Xante

Muoksis: olen myös tehnyt näitä salaattihampurilaisia kasvissyöjille. Lihapihvin voi hyvin korvata isolla sienellä, portobellot ovat loistavia, miksei myös ne tuoreet, isot herkkusienet. Punajuuripihvitkin maistuvat, etenkin vuohenjuuston kanssa.

Ei voi mitään, jos mielikuvitus ei riitä kuvittelemaan muuta kuin mäkkärin mätön!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ti 15.03.2016, 16:17:30
Olen pahoillani, jos loukkaan jota kuta paitsi VA:ta, kun kerron, että minusta on todella outoa, että kulinaristisessa ketjussa keskustellaan hampurilaisista. Hampurilaiset ovat pahinta lajia roskaruokaa. Pizzat ja ranskalaiset perunat tulevat hiukan jäljessä.

Katsokaa läskiä amerikkalaista ja brittiläistä läskipersekansaa, jotka ahmivat hampurilaisten ja muun roskaruuan mukana valkaistusta ja puhdistetusta viljasta peräisin olevia nopeita hiilihydraatteja ja myös rasvoja. Ei ihme, että britit ja jenkit ovat läskejä.

tulihan se perse taas mukaan...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 15.03.2016, 17:00:49


Itse olen hampurilaisia tehdessäni pannut molemmille sämpylän puolikkaille juustoa - esim. cheddaria, jolloin kasikkeet eivät imeydy sämpylöihin vaan jäävät pihvin ja juuston väliin.


Eikö sen kastikkeen pidäkin imeytyä sämpylään pehmentämään pullamaisuutta? Ja imeytynyt kastike pysyy paremmin siellä missä pitääkin eikä löydä niin helposti tietään paidanrinnuksille.

Kuten sanoin, en pidä laisinkaan vaaleasta leivästä, juuri siitä pullamaisuudesta, joten sikäli itselläni ei oikeastaan ole ainoastaan vika siinä kastikkeen imeytymisessä, vaan koko mössössä.

Hibis ei näemmä ymmärrä kulinarismista mitään:-) kun itse tekee hampurilaisen luomupaistinaudan lihasta, jolloin pihvi on hyvin maustettu ja juuri oikealla tavalla paistettu, lisukkeet raikkaita ja tuoreita, kastikekin itse tehty (en ole hyvää valmiskamaa löytänyt minäkään) ja kääräistään jäävuorisalaatin lehteen, kyseessä on todella tasokas ja hyvä kesäpäivän herkku, jota nautitaan hyvän punaviinin ja ystävien kera.

Peruna ei juuri parane, kun siitä itse tekee rapean ohuet ranskalaiset. Pitsa on itselleni myös vähän niin näin, mutta se ei johdu siitä, etteikö hyvää pitsaa voisi tehdä, vaan - jälleen kerran - siitä, että en oikein pidä vehnästä, ts. pitsapohjasta. Aivan ohueksi kaulittuna menee (tietysti pitsataikina tehdään itse), mutta enpä tiedä. Parempi puolisko käyttää jotain maissipohjia, onko ne tortilloja vai mitä, ne menevät. Mutta mieluummin mehevä hampurilainen omin kätösin tehdyin ranskalaisin!

Kuka käskee tässäkään asiassa tyytymään markettien tai ketjujen tarjontaan.

T: Xante

Muoksis: olen myös tehnyt näitä salaattihampurilaisia kasvissyöjille. Lihapihvin voi hyvin korvata isolla sienellä, portobellot ovat loistavia, miksei myös ne tuoreet, isot herkkusienet. Punajuuripihvitkin maistuvat, etenkin vuohenjuuston kanssa.

Ei voi mitään, jos mielikuvitus ei riitä kuvittelemaan muuta kuin mäkkärin mätön!

Ruoka, jos mikä on makuasia. Jos syö lihaa, miksi se pitää piilottaa pullamössön väliin. Käyttäisitte edes ruisleipää tehdessänne hampurilaisia. Minkään sortin hampurilaiset, eivät edes kasvishampurilaiset ole gourmet'a. Puhtaasta mätöstä mielestäni on kysymys teki hampurilaisia kotona vai ostaako niitä grilliltä tai hampurilaisketjujen paikoista.

Kukin saa pitää minun puolestani mistä ruuasta tahansa ja nauttia syömisestään. Kuten tulin maininneeksi, ruoka, jos mikä on makuasia. Älkää loukkaantuko viesteistäni, joita kirjoitin tähän ketjuun. Olen edelleenkin sitä mieltä, että hampurilaiset eivät kuulu kulinaristiseen ketjuun. Kohta Sepe tuo tänne HK:n sinisen lenkin ihanuuden.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Mjulkku - ti 15.03.2016, 17:26:42
Perkele!
Vihdoinkin on tavattu täydellinen ihminen!

hidcsuc, tai jotain sellaista, on jo ylennyt sille portaalle, että kulinarismin määritelmä on ainoastaan hänen käsissään.
Kaiken muun lisäksi.
Heil hidustes!

(läskisoosi on muuten aivan helvetin hyvää, jos vain jaksaa tehdä se hartaudella)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ti 15.03.2016, 17:36:47
Näkkärillä Ressu julkisti HK:n siniseen pohjautuvan makkarastroganoffin reseptin. Se on jossain tallessa, pitääpä etsiä -olisiko mökillä- ellei Renttu julkista sitä uudestaan.
Tein "stroganoffia" parissa talkoissa, ja hyvin upposi porukalle.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 15.03.2016, 17:57:53
Perkele!
Vihdoinkin on tavattu täydellinen ihminen!

hidcsuc, tai jotain sellaista, on jo ylennyt sille portaalle, että kulinarismin määritelmä on ainoastaan hänen käsissään.
Kaiken muun lisäksi.

Näin sisäpiiriläisenä voin paljastaa, että Anthony  "Tony" Bourdain on hibiscusen number1 suosikki-TV-kokki. Hänhän tuli tunnetuksi kirjastaan "Mestarikokin tunnustuksia" ja vierailustaan ihanilla suomalaisilla nakkikioskeilla. 

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 15.03.2016, 18:12:27
Perkele!
Vihdoinkin on tavattu täydellinen ihminen!

hidcsuc, tai jotain sellaista, on jo ylennyt sille portaalle, että kulinarismin määritelmä on ainoastaan hänen käsissään.
Kaiken muun lisäksi.
Heil hidustes!

(läskisoosi on muuten aivan helvetin hyvää, jos vain jaksaa tehdä se hartaudella)

En minä ole määritellyt kulinarismia. Syö minun puolestani mitä huvittaa. Läskisoosi lienee vanhakantaisten persujen perusruokaa. Lapsena jouduin syömään sitä ja kävin välillä vessassa oksentamassa.

Voisin kyllä määritellä idiotismin ja tuosta läheltä löytää esimerkinkin siihen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 15.03.2016, 18:25:00

Läskisoosi lienee vanhakantaisten persujen perusruokaa. Lapsena jouduin syömään sitä ja kävin välillä vessassa oksentamassa.

Harmi etteivät kurituslastenkodin keittäjät osaanneet tehdä ruokaa.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 15.03.2016, 18:33:09

Läskisoosi lienee vanhakantaisten persujen perusruokaa. Lapsena jouduin syömään sitä ja kävin välillä vessassa oksentamassa.

Harmi etteivät kurituslastenkodin keittäjät osaanneet tehdä ruokaa.

VA.

Saitko ikuisia traumoja joistakin lastenkodin ruoista? Sekin selittää osaltaan sinun kasvisruokavaliosi, mikäli sekään on totta. Syöt varmaan ainakin jouluna kinkkua kuen muutkin sikoihin päin kallellaan olevat ja pääsiäisenä lammasta, ankkaa tai kalkkunaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 15.03.2016, 18:38:09

Ruoka, jos mikä on makuasia. Jos syö lihaa, miksi se pitää piilottaa pullamössön väliin. Käyttäisitte edes ruisleipää tehdessänne hampurilaisia.

Kuten sanoin, ja mistä keskustelu alkoi, käytän jäävuorisalaattia. Ruisleipä on parempaa - minun mielestäni - kuin vehnäsämpylä, mutta huono sekin on. Siinä on ihan sama ongelma, että leipä vie liikaa tilaa hampurlaisen maulta. Osaatkohan sinä muuten lukea, vai luetko kuinka valikoivasti?

Minkään sortin hampurilaiset, eivät edes kasvishampurilaiset ole gourmet'a. Puhtaasta mätöstä mielestäni on kysymys teki hampurilaisia kotona vai ostaako niitä grilliltä tai hampurilaisketjujen paikoista.

Haastan sinut. Paistapa yksi iso portobellosieni, mausta se makusi mukaan. Lisää  pannulle sienen paistuessa vaikkapa sipulia, tomaattia, ja jos sielusi sietää, juustoa. Tee kastike joko jogurttipohjaisena tai jos satut osaamaan, majoneesi tai kevyt hollandaise. Kääräise sieni ja lisäkkeet jäävuorisalaatin lehteen. Jos osaat, voit koikeilla samaa punajuuripihveillä (tiedätkö, miten niitä tehdään?)

Kukin saa pitää minun puolestani mistä ruuasta tahansa ja nauttia syömisestään. Kuten tulin maininneeksi, ruoka, jos mikä on makuasia. Älkää loukkaantuko viesteistäni, joita kirjoitin tähän ketjuun. Olen edelleenkin sitä mieltä, että hampurilaiset eivät kuulu kulinaristiseen ketjuun. Kohta Sepe tuo tänne HK:n sinisen lenkin ihanuuden.

En toki loukkaannu, mutta hämmästyn ruuanlaiton suhteen näkemyksesi kapeytta.

T: Xante

PS: HKn sininen on itselleni vaikea, mutta ei makkarassa mitään vikaa ole. Ystävä innoitti kokeilemaan ryynäripastaa. On se ihme, mitä maustella saa aikaan, ja miten hyvää on tavallinen, vanhanaikainen suomalaiinen ruoka.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - ti 15.03.2016, 19:43:23

Kummallinen harhakuva tuo rukiin autuaaksi tekevä terveellisyys. Suomalaisten viljojen ravintoarvoissa ei ole suurtakaan eroa keskenään, kun puhutaan kokojyväjauhoista. Muistaakseni ruis ei ollut edes se "terveellisin" ja taisi jopa vehnässä olla jotain enemmänkin kuin rukiissa. Tästä aikanaan oli Arin kanssa puhetta Näkkärillä. Tietenkin perinteinen vitivalkoinen vehnäsämpylä on jokseenkin arvotonta ravinnon kannalta, mutta jos hampparin tekee käyttäen kokojyväjauhoa ja/tai rouheita, niin hyväähän siitä tulee. Kaura on vielä hyvinkin terveellistä.

Jännä juttu, että hamppari koetaan suuresti paheksuttavana roskaruokana, mutta omatekoinen rouhesämpylä pihivin ja salaatin kera olisi oivallinen lounas ainakin, jos ei niitä kasata hampparin muotoon, vaan syödään sievästi lautaselta niin herrasväen kuuluu :D

Kyllä minä tein lapsilleni aikanaan hamppareita omin käsin enkä vähääkään sitä häpeä. Kysymys on vain raaka-aineiden laadusta.

En katso edes pahalla sitä, jos ketjuhampparin joskus käy syömässä, kunhan siitä ei tule ainoa ruoka. Minä en ole katsonut vielä tähän mennessä tarpeelliseksi selallaista nauttia, mutta noita kotitekoisia kylläkin. Ketjuhampparista kieltäytyminen ei minulle ole mikään periaatteen asia eikä mikään päätös. Ei vaan ole koskaan tehnyt mieli.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 15.03.2016, 19:57:04

Jännä juttu, että hamppari koetaan suuresti paheksuttavana roskaruokana,....

En katso edes pahalla sitä, jos ketjuhampparin joskus käy syömässä, kunhan siitä ei tule ainoa ruoka. ....

Täyttä asiaa. Olen haukannut kaupungilla kymmeniä näitä ketjuhamppareita, kun kiireissä on ollut valittavana lounaaksi:
- Hampurilainen tai kahvi tai kurnivat suolet......

Pizzakaan ei ole niin paha: vehnäjauhoa, rasvaa ja suolaa ja rasvaa.... ja suolaa.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 15.03.2016, 20:06:17

Ruoka, jos mikä on makuasia. Jos syö lihaa, miksi se pitää piilottaa pullamössön väliin. Käyttäisitte edes ruisleipää tehdessänne hampurilaisia.

Kuten sanoin, ja mistä keskustelu alkoi, käytän jäävuorisalaattia. Ruisleipä on parempaa - minun mielestäni - kuin vehnäsämpylä, mutta huono sekin on. Siinä on ihan sama ongelma, että leipä vie liikaa tilaa hampurlaisen maulta. Osaatkohan sinä muuten lukea, vai luetko kuinka valikoivasti?

Minkään sortin hampurilaiset, eivät edes kasvishampurilaiset ole gourmet'a. Puhtaasta mätöstä mielestäni on kysymys teki hampurilaisia kotona vai ostaako niitä grilliltä tai hampurilaisketjujen paikoista.

Haastan sinut. Paistapa yksi iso portobellosieni, mausta se makusi mukaan. Lisää  pannulle sienen paistuessa vaikkapa sipulia, tomaattia, ja jos sielusi sietää, juustoa. Tee kastike joko jogurttipohjaisena tai jos satut osaamaan, majoneesi tai kevyt hollandaise. Kääräise sieni ja lisäkkeet jäävuorisalaatin lehteen. Jos osaat, voit koikeilla samaa punajuuripihveillä (tiedätkö, miten niitä tehdään?)

Kukin saa pitää minun puolestani mistä ruuasta tahansa ja nauttia syömisestään. Kuten tulin maininneeksi, ruoka, jos mikä on makuasia. Älkää loukkaantuko viesteistäni, joita kirjoitin tähän ketjuun. Olen edelleenkin sitä mieltä, että hampurilaiset eivät kuulu kulinaristiseen ketjuun. Kohta Sepe tuo tänne HK:n sinisen lenkin ihanuuden.

En toki loukkaannu, mutta hämmästyn ruuanlaiton suhteen näkemyksesi kapeytta.

T: Xante

 

Et taida tietää, kuinka monipuolista ruokaa teen. Jos en pidä hampurliaisista, niin se ei kerro mitään minun ruuanlaittoni kapeudesta. Ehkä tiedätkin, etten ole syönyt lihaa muutamaan vuosikymmeneen, mutta se ei ole haitannut tahtia. En yleensä osta viljeltyjä sieniä ja portobellokin on Suomessa kasvatettu suurikokoinen herkkusieni. Haen mieluummin sienet itse metsästä. Talvella käytän suolasieniä ja kuivattuja sieniä J

Jos tekisin sienihampurilaisen kesällä, niin laittaisin poimimani ukonhatun tai herkkutatin lakin ohuiden ruispalojen sisään, kietoisin sienet kiinankaalin sisään, johon laittaisin itse tehtyä hollandaisekastiketta tai bearnaisea, mutten missään tapauksessa majoneesia ja jos olisi parsakausi, niin muutama parsa sinne sisään. A vot. Sienet ovet herkkiä, eikä niitä saa maustaa liikaa. Tomaattia en myöskään suin surminkaan paistaisi pannulla lisukkeeksi. Tomaatti häivyttää helposti herkät hienot maut.

Olen jo alle kouluikäisestä valmistanut ruokaa. Äitini oli keittiöpäällikkönä useissa eri ravintoloissa, kunnes perusti omansa. Asiakkaita riitti, koska ruoka oli hyvää ja äiti opetti meille lapsille ruuanlaiton salat. Lapsenlapsetkin käyvät mummolassa oppimassa pöperöiden valmistamista, vaikka he ovat kyllä minultakin oppia saaneet. En ole ammatiltani keittiöihmisiä, mutta olen jossakin vaiheessa joutunut heitäkin kouluttamaan.

Nyt tuli kehuttua itseäni liikaa, mutta itsepähän kysyit osaanko tehdä hollandaisea tai punajuuripihvejä. Osaan kyllä. Sen voin vakuuttaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ti 15.03.2016, 20:21:16

Kummallinen harhakuva tuo rukiin autuaaksi tekevä terveellisyys.

Ulkomuistista: kuituja siinä on enemmän kuin vaikkapa vehnässä, ja hiilihydraatit ovat ns. hitaita verrattuna vehnään.
Ja ruis sisältää foolihappoa, jota ihminen ei juuri muualta saa.

Googlasin ja http://blogs.helsinki.fi/funktionaalisetelintarvikkeet2013/2013/09/25/ruisleipako-terveellista/

Autuaaksi tekemisen jätän uskoville.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 15.03.2016, 20:43:36
Saksalainen 1800-luvulla elänyt filosofi Ludwig Feuerbach oli sitä mieltä, että ihminen on sitä, mitä hän syö. Feuerbach oli varmaankin osittain oikeassa, mutta tuskinpa ihmisestä sikaa tulee, vaikka hän söisi joka päivä porsaankyljyksiä. Kyllä siitä varmankin joitakin haittoja ja vaivoja tulisi, mutta mitä siitä. Kukin syököön, mitä mieli tekee, enkä minä ole täällä moralisoimassa, vaan olen kertonut lähinnä omista ruokailutottumuksistani ja -tavoistani.

Ehkä seuraavaksi lähetän ohjeen, kuinka valmistan linssikeittoa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 15.03.2016, 20:47:34

Kukin syököön, mitä mieli tekee, enkä minä ole täällä moralisoimassa, vaan olen kertonut lähinnä omista ruokailutottumuksistani ja -tavoistani.

Muutit sitten mieltäsi syötyäsi ylivuotisia hapatettuja punajuuria....

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: socrates - ti 15.03.2016, 21:05:12
Söin juuri äsken jäätelöä+purkitettua hedelmäcocktailia. Sairaan hyvää. Jos tuohon lisää suklaakastiketta ja banskun, niin syntyy Banana split.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - ti 15.03.2016, 21:06:42
Ulkomuistista: kuituja siinä on enemmän kuin vaikkapa vehnässä, ja hiilihydraatit ovat ns. hitaita verrattuna vehnään.
Ja ruis sisältää foolihappoa, jota ihminen ei juuri muualta saa.

Googlasin ja http://blogs.helsinki.fi/funktionaalisetelintarvikkeet2013/2013/09/25/ruisleipako-terveellista/

Autuaaksi tekemisen jätän uskoville.

Ovat sitten viimenäkemän uudistaneet Finelin sivuston ja siitä on tullut niin moderni, että copy/paste on vaikeaa, joten linkkeinä:

Jauho, ruisjauho, kokojyväjauho (https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/100?q=ruisjauho%20kokojyv%C3%A4&foodType=FOOD&portionUnit=G&portionSize=100&sortByColumn=name&sortOrder=asc&component=2331&)

Rouhe, vehnärouhe kokojyvästä (https://fineli.fi/fineli/fi/elintarvikkeet/175?q=vehn%C3%A4&foodType=FOOD&portionUnit=G&portionSize=100&sortByColumn=name&sortOrder=asc&component=2331&)

Pienellä läppärin näytöllä vertailu on hiukan hankalaa, mutta silmämääräisesti erot eivät olleet kovin suuria. Jos ihminen syö päivässä 2-3 palaa leipää, niin aika yhden tekevää kumpaako syö, jos leipä olisi valmistettu kokojyväviljasta. Mutta käytännössä taitaa olla niin, että ruisleivän voi tehdä 100% täysjyvärukiista, mutta vehnäleipää ei kai pysty tekemään 100% täysjyvävehnästä. Tuossa on siis leipoutumisominaisuuksista kyse ja nostatustavasta. En tästä kuitenkaan ole varma.

Jotenkin vaan tulee mieleen terveysintoilu aina kun otetaan esiin ruisleipä ja porkkana tienä terveyteen.

Mutta minusta aivan suotta hyljeksitään vaaleampia ja monesti myös vatsaystävällisempiä leipiä. Niistäkin voi tehdä ihan terveellisiä. Kauraleipää jopa mainostetaan kolesterolia alentavana ja se lienee ihan tutkittua asiaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ti 15.03.2016, 21:19:23

Kummallinen harhakuva tuo rukiin autuaaksi tekevä terveellisyys. Suomalaisten viljojen ravintoarvoissa ei ole suurtakaan eroa keskenään, kun puhutaan kokojyväjauhoista. Muistaakseni ruis ei ollut edes se "terveellisin" ja taisi jopa vehnässä olla jotain enemmänkin kuin rukiissa.

Kaura lienee terveellisin, ja muutenkin eniten muista viljoista poikkeava. Maultaan kaura ainakin eroaa selvästi muista, varmaankin suuremman rasvapitoisuutensa takia.


Jännä juttu, että hamppari koetaan suuresti paheksuttavana roskaruokana, mutta omatekoinen rouhesämpylä pihivin ja salaatin kera olisi oivallinen lounas ainakin, jos ei niitä kasata hampparin muotoon, vaan syödään sievästi lautaselta niin herrasväen kuuluu :D

Suuret hamppariketjut saavat niskaansa koko pikaruoka-alan synnit ja hamppari siinä samalla.

Kaikkein epäterveintä lienee huonoista materiaaleista tehty pizza tai kebab.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ti 15.03.2016, 22:17:37
Hampurilainen lakkaa olemasta hampurilainen, ellei siinä ole pohjaa ja kantta, eli tavallisimmin sämpylää. Eikä hampurilaisissa (Erityisesti ketjujen hampurilaiset ovat tasalaatuisia) todellakaan mitään kulinaristista vikaa ole, kunhan niitä ei jatkuvasti syö. Suomen kalleimman hampurilaisen saa tietenkin Etelä-Pohjanmaalta, Kurikasta. Nätti-Jussi -ateriassa (http://www.puskajussi.fi/nattijussi.html) on lisukkeina kaviaaria, hanhenmaksaa ja härän sisäfilettä (Aitoa härkää, ei naudan sisäfilettä).

Makkaroiden dissaaminenkin on todella hölmöä. HK:n sinistä en tosin käytä kuin ehkä n. 2 kertaa vuodessa, ja sitä vedän kylmiltään sinapin ja kaljan kanssa. Ruoanvalmistukseen käytän Atrian Punaista lenkkiä tai Snellmannin Kunnon lenkkiä, sillä niissä on sinistä suurempi lihapitoisuus. Atrian Punainen taitaa olla vielä halvempikin, kuin HK:n sininen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ke 16.03.2016, 06:00:03
Hampurilainen lakkaa olemasta hampurilainen, ellei siinä ole pohjaa ja kantta, eli tavallisimmin sämpylää. Eikä hampurilaisissa (Erityisesti ketjujen hampurilaiset ovat tasalaatuisia) todellakaan mitään kulinaristista vikaa ole, kunhan niitä ei jatkuvasti syö. Suomen kalleimman hampurilaisen saa tietenkin Etelä-Pohjanmaalta, Kurikasta. Nätti-Jussi -ateriassa (http://www.puskajussi.fi/nattijussi.html) on lisukkeina kaviaaria, hanhenmaksaa ja härän sisäfilettä (Aitoa härkää, ei naudan sisäfilettä).

Makkaroiden dissaaminenkin on todella hölmöä. HK:n sinistä en tosin käytä kuin ehkä n. 2 kertaa vuodessa, ja sitä vedän kylmiltään sinapin ja kaljan kanssa. Ruoanvalmistukseen käytän Atrian Punaista lenkkiä tai Snellmannin Kunnon lenkkiä, sillä niissä on sinistä suurempi lihapitoisuus. Atrian Punainen taitaa olla vielä halvempikin, kuin HK:n sininen.

No, kulinarismia pitää moni kulinarismina, vaikkei se sitä olekaan. Tietäisitpä, mitä kaikkea hampurilaisketjujen tavallisissa "pihveissä" on. Lenkkimakkaroissa on yleensä vain häviävän pieni osa lihaa. Muu koostumus on jauhoja, perunaa, sisäelimiä, lehmän pään osia, jänteitä ja kamaraa. Kamara on sian nahkaa. Yksi tykkää tyttärestä, toinen äidistä ja erityisesti kärpästen ruokavalio on vailla vertaansa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - ke 16.03.2016, 07:48:34
Oikeaoppisessa hampurilaisessa kuoret paistetaan parilalla rapeiksi. Hampurilaisketjujen tuotteista tätä vaihtoehtoa ei valitettavasti löydy. Paras pihvi syntyy myös parilagrillissä.

Täytteiden kanssa usein liioitellaan, mikä koskee myös pizzaa. Monesti vähemmän on enemmän. Itse laitaan hampurilaiseen pihvin lisäksi korkeintaan kaksi täytettä, joista juusto on aina toinen. Salaattia, tomaattia yms en laske varsinaiseksi täytteeksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ke 16.03.2016, 08:21:22
Jos tekisin sienihampurilaisen kesällä, niin laittaisin poimimani ukonhatun tai herkkutatin lakin ohuiden ruispalojen sisään, kietoisin sienet kiinankaalin sisään, johon laittaisin itse tehtyä hollandaisekastiketta tai bearnaisea, mutten missään tapauksessa majoneesia ja jos olisi parsakausi, niin muutama parsa sinne sisään. A vot. Sienet ovet herkkiä, eikä niitä saa maustaa liikaa. Tomaattia en myöskään suin surminkaan paistaisi pannulla lisukkeeksi. Tomaatti häivyttää helposti herkät hienot maut.


No niin, olemme siis yhtä mieltä siitä, että hampurilainen voi olla kulinarismia, riippuu vain raaka-aineista, mitä käyttää. Ite en ymmärrä tuota leivällä töhläämistä, mutta se tosiaankin on makuasia. Itse syön leivän leipänä, aika harvoin tosin sitäkään, ruisleipää tosin aina.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - ke 16.03.2016, 21:29:17
Nyt on sitten illan rasvaisen jutun vuoro.

Minusta voi on hyvää. Mutta jääkaappikylmänä se on ihan mahdotonta tuoreen leivän päälle levitettäväksi. Kyllähän se pehmenisi huoneenlämmössä pidettynä, mutta se taas huonontaa voin säilyvyyttä ja silloin pitäisi tietää puolisen tuntia etukäteen, milloin haluaa ottaa voileivän. Siksi käytän leivän päällä voimariinia, joka noista levitteistä on eniten minun makuuni.

Tänään sitten olisi pitänyt käydä kotimatkalla ruokakaupoilla, sillä muistin, että voimariini oli edellisiltana loppunut. Enpä viitsinyt yhden ostoksen takia kiertotietä tulla, joten päätin, että heti kotia päästyäni valmistan korviketta pitkästä aikaa.

Raaka-aineena tarvitaan voita, ruokaöljyä, vettä ja suolaa maun mukaan. Öljynä voi käyttää oliiviöljyä tai jotain muutakin, muistaakseni aikaisemmin olen käyttänyt myös rypsiöljyä. Ainesten suhteet eivät ole kovin tarkkoja, mutta 1/3 kutakin, voita, öljyä ja vettä on käyttämäni.

Valmistus sujuu näin: Voi kuutioidaan ja vesi lämmitetään hailakaksi (ei kuumaksi). Ainekset astiaan, jossa ne voidaan sekoittaa sauvasekoittimella tasaiseksi ja sitten lisätään suola ja kaadetaan öljy joukkoon ja huristetaan vielä sileäksi kiiltäväksi massaksi. Ei pidä pelästyä sitä, että massa on kovin löysää. Seos kaadetaan käyttöastiaan ja laitetaan jääkaappiin. Kylmetessään levite jähmettyy, mutta on kuitenkin helposti levittyvää.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Taha Islam - to 17.03.2016, 19:44:20
Kaikkein epäterveintä lienee huonoista materiaaleista tehty pizza tai kebab.

Olen syönyt kebabia, shwarmaa ja döneriä neljällä mantereella ja parhaat ovat olleet Syyriassa, Emiraateissa ja Saksassa. Hyväksi onnekseni lähistöllä on paikka, jossa lihavarras ja leipä tehdään paikan päällä. Paikan erikoisuutena on myös eräänlainen ruskea kastike, jollaiseen en ole muualla törmännyt.

Tuon paikan naapurissa on erikoinen jäätelöpaikka. Ulkoisesti se on kuin Neuvostoliitosta ja pallo maksaa 70 senttiä. Omistaja vääntää jäätelöä takahuoneessa aina muutaman litran kerrallaan, eikä siihen käytetä mitään lisä- tai väriaineita. Ilmeisesti pelkkää maitoa, sokeria ja erilaisia hedelmiä tai muita kokkareita. Taivaallisen hyvää. Paikka ei mainosta, ei ole mitenkään keskustassa, mutta lämpimänä päivänä kolme tyttöä vääntää palloja 50 metriselle jonolle.

Kun raaka-aineet on hyvät, tulee hyvää ruokaa, kunhan ei kikkaile liikaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - to 17.03.2016, 23:41:26
Söin juuri äsken jäätelöä+purkitettua hedelmäcocktailia. Sairaan hyvää. Jos tuohon lisää suklaakastiketta ja banskun, niin syntyy Banana split.

4 cl votkaa sekaan ja siinä on loistava drinkki.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - to 17.03.2016, 23:45:46
Itse pyrin syömään vain semmoista, mitä ei ole valmiiksi pakattu. Pois lukien siis tämä suurherkkuni purkkitonnikala (toki ymmärrän hävetä).

Ei pidä hävetä. Tonnikalasäilykkeistä saa loistavan pasta-aterian tai sitten vaihtoehtoisesti salaatin. Tonnikalapiiras on ihan loistava tuorejuuston kanssa (perus piirakkataikina).
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 21.03.2016, 13:35:22
Itse pyrin syömään vain semmoista, mitä ei ole valmiiksi pakattu. Pois lukien siis tämä suurherkkuni purkkitonnikala (toki ymmärrän hävetä).

Ei pidä hävetä. Tonnikalasäilykkeistä saa loistavan pasta-aterian tai sitten vaihtoehtoisesti salaatin. Tonnikalapiiras on ihan loistava tuorejuuston kanssa (perus piirakkataikina).

Tonnikala on hyvää ja sitähän on aina kaapissa. Joskus nälän yllättäessä avaan pienen tonnikalapurkin ja syön sen ruisleivän kanssa.....

Jos on enemmän viitseläisyyttä - ja nälkä antaa myöten ruisleivästä (Reissumies tai vast.) ja tonnikalasta saa hetkessä mainion pikkupizzan. Leivälle juustoa, tonnikalaa, tomaattia ja esim. sipulia ja herkkukurkkua, pippuria, oreganoa ja kuumassa uunissa hieman väriä pintaan.

Viime viikolla tein ensimmäistä kertaa (!) elämässäni täytetyn munakasrullan. Ihan hyvä siitä tuli, vaimo kehui oikein hyväksi, mutta yllättävän työläs kuitenkin - verrattuna esim. tavalliseen munakkaaseen.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 23.03.2016, 19:05:59

Pidän eri kaaleista ja niistä tehdyistä ruuista ja monet ovat herkullisia raakanakin.

Ikävien Brysselin murhien muistoksi ostin kaupasta ison pussillisen brysselinkaalia (ruusukaali).

Siitä saa herkullista mm. paahdettuna uunissa. Isot ruusukaalit voi puolittaa, ne pyöräytetään oliiviöljyssä ja mausteiksi balsamicoa tai sitruunamehua, mustapippuria ehkä vähän suolaa - ja uuniin 200 C kypsymään ja samaan väriä.  Tarjolle laittaessa voi päälle ripsauttaa hieman parmesania....

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - ke 23.03.2016, 19:18:46
 
Vasta viime aikoina on käyttämässäni ruokakaupassa ollut rapisevaan muovipussiin (sellofaaniin?) pakattuja ruusukaaleja. Ne ovat olleet tosi hyvälaatuisia verrattuna niihin aikaisempiin, jotka olivat rasiaan pakattuja. Alle kahden euron maksaa 400 gramman pussillinen, joten ei ole hinnalla pilattu maukas aterian lisuke.

Minä olen ne höyryttänyt mikrossa ja nyt olen jo oppinut sopivan ajankin, etteivät ne mene löysäksi asti, vaan jäävät hiukan rapsakaksi. En niitä maustele, sillä käytän niitä yleensä mausteisen kastikkeen kera. Usein korvaan perunan kokonaan ruusukaaleilla.

Ruusukaalia on ollut myös eväsaterina. Monet vaan ovat sitä ihmetelleet ja sanoneet, että ruusukaali on kitkerää. En minä vaan ole huomannut.

Täytyypä kokeilla tuota uunissa valmistamista joskus.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Mjulkku - ke 23.03.2016, 19:39:34
Muutama päivä sitten löysin todellisen äijämättö reseptin, mutta en sitä enää löydä.

Koitan kertoa sen kuitenkin.

Pyöreään piirakkavuokaan asetellaan pekonin siivuja siten, että koko pohja peittyy. Kuitenkin niin, että puolet pekonista roikkuu ulkopuolella.
Seuraavaksi taputellaan jauhelihaa pekoneiden päälle, ja sitten juustoraastetta ja paprikaa. Jauhelihan maustamiseen suola ja pippuri.
Seuraavaksi käännetään yli roikkuvat pekonit koko hässäkän päälle, ja 200 astetta n.40-45 min.

Perkele, että oli tuhtia ja hyvää....
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - to 24.03.2016, 11:47:27
Aloin tämän kirjoituksen vuoksi miettimään omaa elintarvikemixiäni:

Lainaus käyttäjältä: http://yle.fi/uutiset/tutkijat_yksinaiset_miehet_syovat_lenkkia/8362521?ref=leiki-uu
...mielenkiintoisia tilastotietoja löytyy ruokamieltymysten sosioekonomisista eroista.

Yksin asuvat eläkeläiset syövät maksalaatikkoa tuplaten keskivertokotitalouteen nähden. Yksin asuvat, keski-ikäiset miehet puolestaan syövät tuplaten lenkkimakkaraa muihin nähden. Vuonna 2012 lenkkiä ostettiin 5,3 kiloa henkeä kohden, mutta neljä-kuusikymppiset sinkkumiehet ostivat sitä yli 10 kiloa.

Perunalastujen suurkuluttajia sen sijaan olivat alle 25-vuotiaat yksin asuvat naiset, jotka ostivat niitä vuodessa 2,5 kiloa.

Syön huomattavasti keskimääräistä enemmän sisäelimiä, sieniä, kurkkua, tomaattia, juustoa, kalaa, mereneläviä, naudanlihaa, lampaanlihaa, voita, kananmunia ja pekonia.

Keskimäärin menee makkaraa, sianlihaa (pl. pekoni), turkinjugurttia, salaatteja, marjoja, raparperia, hapankaalia ja punajuuria.

Selvästi alle keskitason kulutan leipää, perunoita, puuroja, pastaa, sipsejä, ja selleriä.

Juuri ollenkaan en käytä maitoa, piimää, sokeria, margariineja enkä eineksiä tai karamelleja.

Ollenkaan en käytä purjoa, sipulia, hapansilakkaa tai muita vanhalta ja pilaantuneelta maistuvia elintarvikkeita.

Mitähän tällainen valikoima kertoisi tutkijoille sosioekonomiastani, sukupuolestani, seksi- ja äänestyskäyttäytymisestäni puhumattakaan?

Juomapuolta en tässä halunnut käsitellä.



Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - to 24.03.2016, 11:59:01
ROOSTER luulee, että kaikkien ketjujen tarkoitus on keskustella hänen luonteestaan ja toimistaan.
Olisi edes kertonut syökö kaiken luettelemansa raakana.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - to 24.03.2016, 12:46:43
ROOSTER luulee, että kaikkien ketjujen tarkoitus on keskustella hänen luonteestaan ja toimistaan.
Olisi edes kertonut syökö kaiken luettelemansa raakana.

Kivaa kun osallistut kulinarismikeskusteluunkin, omalla hauskalla tavallasi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 31.03.2016, 21:47:20
Huomasin lähi S-marketin tuorehyllyssä sekoituksen erilaisia kasvin versoja: ne näyttivät ihastuttavilta ja ostin ne. Joukossa oli ainakin paksoin ja sinapin versoja. Ja vielä joku kolmas.

Tein niistä salaattiruokaa kahdelle ja puolelle seuraavasti (kirjoitan paljon, mutta homma on simppeli):

Punajuurihummusta ja kasvispyöryköitä paahtoleivän päällä

i.) Hummus , eli kikhernetahna:

Jos ette ole koskaan hummusta maistaneet, niin tämä on yritykseni suositella sitä teille. Kikhernetahna on ravinteikas ja terveellinen lisäke vaikka levitteeksi leivän päälle. Se on kermaista ja hyvin maukasta. Ohjeessa on "vaikka mitä", mutta yksinkertaisimmillaan aineiksi riittää kikherne, sitruunan mehu, suola ja oliiviöljy. Siihen voi kuitenkin lisätä esim. oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia, keitettyä porkkanaa, tai kuten seuraavassa, punajuurta.

2 punajuurta keitettynä, kuorittuna, paloiteltuna
1 tölkki kikherneitä valutettuna, huuhdeltuna
(pieni rasia punaisia linssejä valutettuna, huuhdeltuna)
hienonnettu valkosipulinkynsi
vajaa ruokalusikallinen tahinia
puolikkaan sitruunan mehu
suolaa, jauhettuna mustapippuria 0,5tl, juustokuminaa 0,5tl
lisäksi: vettä sen verran että koostumus miellyttää, n. 0,5dl oliiviöljyä

Yksikertaisimmillaan laitetaan ainekset kulhoon ja annetaan sauvasekoittimen laulaa. Monissa ohjeissa suositellaan tehosekoitinta, mutta ainakin itselläni tahna tarttuu kulhojen seinämiin aiheuttaen lähinnä ärsytystä. Sauvasekoitin on paras. Vettä ja öljyä voi lisätä vähitellen, ensiksi sen verran että saa ainekset hyvin ajettua massaksi; sitten sitä mukaa kuin tuntuu että tarvitsee. Suosin itse melko löysää koostumusta (ja jääkaapissa se vielä jähmettyy edelleen). Hummusta voi ajaa tahnaksi pitkään ja hartaasti: olen sitä mieltä että huolellinen möyhentäminen tekee koostumuksesta sekä sileämmän että kermaisemman. Myös öljyn lisääminen hummukseen tekee koostumuksesta pehmeämmän. Hummusta kannattaa maistaa välillä: onko suolaisuus ja muut maut omaan mieleen.

ii.) Jugurttikastike:
2 dl maustamatonta jugurttia
pieni valkosipulin kynsi
hieman sitruunan mehua
suolaa maun mukaan

Ainekset sekaisin.

iii.) Kasvispyörykköinä käytin marketin pakastealtaasta löytämiäni Apetitin kasvispyöryköitä... joita toisaalla taisin jo mainostaa: parsaa, paprikaa, härkäpapua, juustoa, muistaakseni. Hyvä tuote, ja melko helppo ratkaisu. Toki jokainen voi tehdä itse esim. falafelit tai linssipyörykät. Ohjeesta viis: laitan pullat kylmään uuniin ja uunin lämpiämään 250 asteeseen. Uunin lämmitessä pullat sulavat ja kun lämpö on korkealla tarvitsee enää odottaa että pinta rapeutuu hieman. En osaa arvioida aikaa, 15-20min ehkä.

iv.) Salaattileipiin hummuksen, jugurttikastikkeen ja pyöryköiden lisäksi:
paahtoleipää paahdettuna, 2 siivua per lautanen
hieman kurkkua ohuina siivuina
versoja
vajaa 1 pkt kotijuustoa paloiteltuna (olisko valion tuote, mieto ja pehmeähkö juusto, joka tuoreutensa vuoksi on usein alennuksessa; myös feta käy erinomaisesti jos haluaa suolaisuutta)
punasipuli ohuina siivuina
irtokikherneitä (hummuksen herneistä voi jättää parikymmentä sivuun, tai avata vain uuden)
edellä mainittujen lisäksi mitä tahansa mieleistä kasvista
oliiviöljyä, mustapippuria, (balsamiviini)etikkaa

Leivät lautaselle ja leivälle hyvä kerros hummusta, sitten kurkkusiivuja, sitten ripotellen muutama tl jugurttikastiketta per leipä. Kasataan päälle versopeti siten että leipä hieman pilkottaa ainakin jostain kulmasta. Versojen päälle juustoa, ripotellen kikherneitä, punasipulia, pippuria, jotain makoisaa etikkaa ja oliiviöljyä... mausteita tietenkin maun mukaan. Lopuksi kasataan salaattipedille lämpimät kasvispyörykät ja tarjoillaan.

Erittäin kaunis, maukas, raikas annos.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 02.04.2016, 01:27:20
Muutama päivä sitten löysin todellisen äijämättö reseptin, mutta en sitä enää löydä.

Koitan kertoa sen kuitenkin.

Pyöreään piirakkavuokaan asetellaan pekonin siivuja siten, että koko pohja peittyy. Kuitenkin niin, että puolet pekonista roikkuu ulkopuolella.
Seuraavaksi taputellaan jauhelihaa pekoneiden päälle, ja sitten juustoraastetta ja paprikaa. Jauhelihan maustamiseen suola ja pippuri.
Seuraavaksi käännetään yli roikkuvat pekonit koko hässäkän päälle, ja 200 astetta n.40-45 min.

Perkele, että oli tuhtia ja hyvää....

Hyi saatana, vaikka lihansyöjä olenkin...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 02.04.2016, 01:35:30
Itse pyrin syömään vain semmoista, mitä ei ole valmiiksi pakattu. Pois lukien siis tämä suurherkkuni purkkitonnikala (toki ymmärrän hävetä).

Ei pidä hävetä. Tonnikalasäilykkeistä saa loistavan pasta-aterian tai sitten vaihtoehtoisesti salaatin. Tonnikalapiiras on ihan loistava tuorejuuston kanssa (perus piirakkataikina).

Tonnikala on hyvää ja sitähän on aina kaapissa. Joskus nälän yllättäessä avaan pienen tonnikalapurkin ja syön sen ruisleivän kanssa.....

Tonnikala on aika loistava lämpimien voileipien kera, tumman tai vaalean leivän kanssa. Noita tulee syötyä joskus, kun on kaliaa juotu...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - su 03.04.2016, 15:51:29
Kaupassa kannattaa kyllä olla tarkkana, ettei suotta maksa liikaa. Eilen kauppaan mennessä minulla oli mielikuva siitä, mitä haluaisin. Halusin pitkästä aikaa ihan tavallista possupihviä ja sen kanssa sitten jotain vihanneksia. Ostin pussillisen ruusukaalia, kun näyttivät niin freesiltä. Siinä vieressä oli uutuutena ”Bimi makeavarsiparsakaali” pusseja kohtuulliseen tutustumishintaan, joten tällaisenkin nappasin.

Sitten lihaosastolle, jossa oli tarjouksessa 10 euroa kilolta possun ulkofilepihvi, koneella hakattu jokseenkin reikäiseksi ja samaan hintaan myös leivitetty versio, jota myytiin wieninleikkeen nimellä. Näiden alapuolella oli possun ulkofilettä palana 5 euroa kilolta. Eipä tarvinnut harkita pitkään, mistä pinkasta pakkauksen valitsen.

Eihän possunlihaa tarvitse sen rei’ityskoneen läpi ajaa, jotta siitä tulisi mureaa.

Ensin ajattelin, että siitä 800gr:n (4 euroa) palasta ensin leikkaan pihvisiivut syrjään ja loput suikaloin voissa paistettavaksi kermapippurikastikkeeseen, mutta lopultakin laiskuus voitti ja koko palan pistin suikaleiksi.

Joskus olen tuollaisen naturellin lihan ensin suikaleinta marinoinut yön yli, mutta se on niin kiukkuista paistettavaa ja mausteet vaan suotta kärventyy. Nykyisin teen niin, että soosikattilaan lorautan öljyä ja sinne laitan mausteet muhimaan hiljaiseen lämpöön siksi aikaa, kun pilkon ja paistan lihoja. Paistelin kolmessa erässä nuo lihat ja lisäilin mausteiden joukkoon sitä mukaa, kun pannulta valmistuivat. Sitten vielä pannun huuhteluvedet perään, kermaa ja pieni vehnäjauhosuuruste sekaan antamaan sakeutta. Lopuksi suolaa maun mukaan ja muiden mausteiden tarkistus. Lopuksi annoin hautua hiljaisella lämmöllä puolisen tuntia ainakin, jotta pippurirouheet antavat makunsa liemeen.

Tuo on hyvä peruspossukastike, joka sopii niin kasvisten kanssa kuin pastan tai perunankin kera. Pakkaan suurimman osan soosista pieniin pakasterasioihin kerta-annoksina. Noita soosiannoksia on helppo käyttää silloin, kun tulee keitettyä perunoita tai pastaa yli tarpeen eikä lopuille ole enää mitään kyytipoikaa.

Huomenna on soosia tarjolla noiden höyrytettyjen vihannesten kanssa, kenties lisään vielä porkkanaa seuraksi. Monesti vahvasti maustettuja ruokia en syö heti, vaan vasta seuraavana päivänä lämmitettynä. Vasta silloin maut ovat muhineet riittävästi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - ma 04.04.2016, 13:22:46

Nyt on sitten kevään uutuustuotteena mainostettu Bimi makea varsiparsakaali testattu.

Pakkauksessa sanottiin, että mikrotuettuna nämä valmistuvat 1-2 minuutissa, mutta ei ne kyllä niin nopeasti pehmenneet lainkaan, vaikka minulla on tehokas mikro. Maistoin myös kypsentämättä, kun niitä mainostettiin, myös naposteluun sopiviksi. En pitänyt. Ehkä se olisi vaatinut jonkun dipin, mutta kun en piittaa dipeistäkään, niin minulle jää vain vaihtoehdoksi valmistaa nuo jotenkin.

En tiedä, mihin on verrattu, kun näitä makeaksi mainostettiin, mutta esimerkiksi porkkanaan verrattuna eivät olleet makeita. Maku on mieto ja se hiukan hävisi, kun seurana oli ruusukaalia ja porkkanaa.


Mutta, nyt kun olen kaikki moitteet ladellut, niin sitten kehut. Tuotteesta ei mennyt mitään hukkaan, sillä ne ovat todellakin päästä päähän syötäviä. Tavallisesta parsakaalista minulla ainakin varresta tulee kuorittua melkoinen kerros puisevaa kuitua pois, sillä se jää pyörimään suuhun kuin lankamyttynä eikä hienonnu suussa ollenkaan.

Jos tämän tutustumistarjouksen jälkeen hinta asettuu sopivalle kohdalle, niin varmaan tuosta tulee vakiokamaa ruokavaliooni. Pidän parsakaalista yleensä, mutta en siitä näpräämisestä kuorien kanssa. Tässä tuota näpräämistä ei tule.

Tämä nyt on niin uusi, että kuvaakaan ei ole kuin yksi ja sekin on FB:ssä, joten en sitä linkitä. Ainakin K-ketju myy tuota rapisevaan läpinäkyvään pussiin pakattuna, joten se löytyy HEVI-ostastolta pakattujen vihannesten joukosta, jos sitä on tarjolla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - ti 05.04.2016, 22:08:16
Enpä olisi uskonut, että milloinkaan johdun kirjoittamaan kulinarismin yhteydessä noista niin ikävistä "styrox"-läpysköistä eli riisikakuista. Seisoin empien pienen ruokakaupan hyllyn ääressä hyvän tovin koittaen valita kotiin jotakin rouskutettavaa. Valikoimaa ei ollut paljon ja näkkileipää kaapissa oli jo. Korppuja vai...niin mitä? Tuskastuin valinnan vaikeuteen ja turhautuneena nappasin mukaan riisikakkuja, vaikka olen niitä aina pitänyt ikävinä lasinalustoina. Ajattelin kuitenkin, että jospa makuni olisi muuttunut - kuten joskus käy - sillä en ollut ainakaan pariin vuoteen syönyt ainuttakaan riisikakkua. Kotona asettelin kakulle jonkin leikkeleen ja jouduin toteamaan, että yhtä ikäviä olivat riisikiekot kuin ennenkin. Harmitti. En halua heittää ruokaa roskiin, mutta riisikakut mitä todennäköisimmin jäisivät kaapin nurkkaan kunnes sieltä joutaisivat roskiin.

Eräänä iltana olin sekoitellut itselleni luumujogurtin (maustamaton jogurtti + luumuhilloa), jolloin sain päähänpiston murentaa päälle riisikakun. Ihme tapahtui! Jogurtin kanssa riisin maku tuntui mukavan paahteiselta. Sittemmin olen syönyt näin useita riisikakkuja. Ei jää paketti käyttämättä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 06.04.2016, 18:54:46

Nyt on sitten kevään uutuustuotteena mainostettu Bimi makea varsiparsakaali testattu.
.......

Mutta, nyt kun olen kaikki moitteet ladellut, niin sitten kehut. Tuotteesta ei mennyt mitään hukkaan, sillä ne ovat todellakin päästä päähän syötäviä. Tavallisesta parsakaalista minulla ainakin varresta tulee kuorittua melkoinen kerros puisevaa kuitua pois, sillä se jää pyörimään suuhun kuin lankamyttynä eikä hienonnu suussa ollenkaan.

Jos tämän tutustumistarjouksen jälkeen hinta asettuu sopivalle kohdalle, niin varmaan tuosta tulee vakiokamaa ruokavaliooni. Pidän parsakaalista yleensä, mutta en siitä näpräämisestä kuorien kanssa. Tässä tuota näpräämistä ei tule.
.....

Mielenkiintoista. Enpä ole vielä tuohon makeaan parsakaaliin vielä törmännyt, mutta parsakaalin ystävänä tulen ihan varmasti kokeilemaan.

Parsakaalin makuhan on hieman karvas, joka korostuu kun se jäähtyy. Itse pyrin - tänäänkin keitin sitä lisäkkeeksi - siihen, että se valmistuu viimeisenä ja tarjotaan tulisen, höyryävän kuumana. Ripaus sokeria ja hieman voita/oliiviöljyä sopii sekaan.

Itse en kuori noita puumaisia parsakaalin varsia, vaan leikkaan varren irti ja sitten 4 - 6 viiltoa varren ympäri, että vain pehmeä ydin jää ja joutuu suoraan suuhun. Hyvää. Kiehautan vain nuput, joista paksuimpien varsiin muutama pitkittäinen viilto, jollion ne kypsyvät nuppujen kanssa samaan tahtiin.

PS.
Kaupoissa on jo uutta vihreää parsaa. Eiköhän tule nautittua viikonloppuna.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ke 06.04.2016, 19:37:40
Parempi puolisko hankki monta vuotta sitten höyrykattilan. Joku ihan Lidlistä ostettu, mutta ajaa asiaansa erinomaisesti. Tuli tämä tuosta parsakaalista mieleen, sillä keitettynä en parsa- tai kukkakaalista niinkään välitä (ei pahaa, ei hyvää), mutta höyrytettynä ovat molemmat erinomaisia! Laitan alimmaiseksi porkkanat, sitten kukkakaalin, päälle parsakaalit ja sipuleita lohkoina sekaan. Kun näitä aina jää, maistuvat erinomaiselta esim. seuraavana päivänä pannulla paistettuna.

Perustakin pidän enemmän höyrytettynä, keitettynä en oikein pidäkään ollenkaan...

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 07.04.2016, 07:38:31
Parempi puolisko hankki monta vuotta sitten höyrykattilan. Joku ihan Lidlistä ostettu, mutta ajaa asiaansa erinomaisesti. Tuli tämä tuosta parsakaalista mieleen, sillä keitettynä en parsa- tai kukkakaalista niinkään välitä (ei pahaa, ei hyvää), mutta höyrytettynä ovat molemmat erinomaisia! Laitan alimmaiseksi porkkanat, sitten kukkakaalin, päälle parsakaalit ja sipuleita lohkoina sekaan. Kun näitä aina jää, maistuvat erinomaiselta esim. seuraavana päivänä pannulla paistettuna.

Perustakin pidän enemmän höyrytettynä, keitettynä en oikein pidäkään ollenkaan...

T: Xante
Olen samaa mieltä siinä, että höyrytettynä kasvisten maku säilyy raikkaampana. Samoin yleinen käsitys on se, että myös ravinteet säilyvät paremmin höyryttäessä kuin keittäessä. Toki, sopivan aikaa keitettynä kasvikset maistuvat minulle kyllä. 

Keitettäessä ja höyryttäessä en näe juuri eroa toimenpiteen vaivalloisuudessa: jos siis sattuu omistamaan höyrytyskattilan. Höyrytys on ehkä jopa hieman nopeampi toimenpide, koska vettä tarvitaan vain tilkka ja se kiehuu nopeasti.

Olen myös tehnyt kasviksia kookoskastikkeessa siten, että ensin keitän kookoksesta ja mausteista maukkaan kastikkeen; sitten höyrytän ruoan kasvikset, jotka lisään ruokaan ihan lopuksi. Minusta erittäin herkullinen tapa käyttää kasviksia.

 
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - to 07.04.2016, 09:05:20

Ihan uteliaisuuttani nyt kysyn taas, olenko ainoa, joka ruuan valmistuksessa käyttää mikroa?

Myös minä liputan kasvisten höyryttämisen puolesta ja siihen on mikroa varten omanlaisensa astia, joka vastannee toiminnaltaan höyrykattilaa. Ulomman astian pohjalle ruokalusikallinen tai pari vettä ja sisempään reikäkoppaan laitetaan itse vihannekset. Määrästä ja lajikkeesta riippuen yhden annoksen vihannekset valmistuvat muutamassa minuutissa.

Olen saanut vaikutelman että itsensä kulinaristeiksi ("mestarikokeiksi") mieltävät hyljeksivät mikroa ruuanlaitossa, kun taas minulla se on kovassa käytössä paitsi lämmityksessä, niin myös valmistuksessa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - to 07.04.2016, 10:38:45
Tein havainnon joka saattaa saada minut jatkossa syömään useammin salaattia. Nimittäin ihan perustyypin salaatin (jonkun salaatin lehtiä, kurkkua, tomaattia ja kastiketta, mahdollisesti myös oliiveita tai salaattijuustoa) valmistuksessa meitsiä on tavannut nyppiä tomaattien palastelu. Siemennesteet roiskuvat joka suuntaan ja se vetelä moska tuntuu pilaavan salaatinkin. Vaan nytpä hoksasin että on olemassa noita pikkuruisia "kirsikkatomaatteja". Sellaisen voi heivata helttaansa kokonaisena ja kun taidolla puraisee ja mielellään pitää suunsa kiinni, niin ei roisku mikään minnekään.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - to 07.04.2016, 11:01:20
Tein havainnon joka saattaa saada minut jatkossa syömään useammin salaattia. Nimittäin ihan perustyypin salaatin (jonkun salaatin lehtiä, kurkkua, tomaattia ja kastiketta, mahdollisesti myös oliiveita tai salaattijuustoa) valmistuksessa meitsiä on tavannut nyppiä tomaattien palastelu. Siemennesteet roiskuvat joka suuntaan ja se vetelä moska tuntuu pilaavan salaatinkin. Vaan nytpä hoksasin että on olemassa noita pikkuruisia "kirsikkatomaatteja". Sellaisen voi heivata helttaansa kokonaisena ja kun taidolla puraisee ja mielellään pitää suunsa kiinni, niin ei roisku mikään minnekään.
Jos tomaatinsiemenet tursuavat niin se kertoo vain sen, että käytetty veitsi on tylsä. Tylsä veitsi on vaarallisempikin, kuin terävä veitsi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 07.04.2016, 12:46:22
Tein havainnon joka saattaa saada minut jatkossa syömään useammin salaattia. Nimittäin ihan perustyypin salaatin (jonkun salaatin lehtiä, kurkkua, tomaattia ja kastiketta, mahdollisesti myös oliiveita tai salaattijuustoa) valmistuksessa meitsiä on tavannut nyppiä tomaattien palastelu. Siemennesteet roiskuvat joka suuntaan ja se vetelä moska tuntuu pilaavan salaatinkin. Vaan nytpä hoksasin että on olemassa noita pikkuruisia "kirsikkatomaatteja". Sellaisen voi heivata helttaansa kokonaisena ja kun taidolla puraisee ja mielellään pitää suunsa kiinni, niin ei roisku mikään minnekään.
Jos tomaatinsiemenet tursuavat niin se kertoo vain sen, että käytetty veitsi on tylsä. Tylsä veitsi on vaarallisempikin, kuin terävä veitsi.
Niinpä. Veitsenteroitin käyttöön, tai kokonaan uusi veitsi hankintalistalle.

Minä olen tomaattien suhteen kranttu: usein suussa muljuava siemenneste on hieman etovaa (väljähtyneen makuista), joten poistan sen. Leikkaan tomaatin neljäksi lohkoksi ja vetäisen peukaloilla siemenet lohkoista biojätteeseen. Jos tomaatti on hyvä, ei ole syytä kranttuilla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - to 07.04.2016, 12:48:55
Tein havainnon joka saattaa saada minut jatkossa syömään useammin salaattia. Nimittäin ihan perustyypin salaatin (jonkun salaatin lehtiä, kurkkua, tomaattia ja kastiketta, mahdollisesti myös oliiveita tai salaattijuustoa) valmistuksessa meitsiä on tavannut nyppiä tomaattien palastelu. Siemennesteet roiskuvat joka suuntaan ja se vetelä moska tuntuu pilaavan salaatinkin. Vaan nytpä hoksasin että on olemassa noita pikkuruisia "kirsikkatomaatteja". Sellaisen voi heivata helttaansa kokonaisena ja kun taidolla puraisee ja mielellään pitää suunsa kiinni, niin ei roisku mikään minnekään.
Jos tomaatinsiemenet tursuavat niin se kertoo vain sen, että käytetty veitsi on tylsä. Tylsä veitsi on vaarallisempikin, kuin terävä veitsi.

Tämä on totta, kertoo katkera kokemus...Lisäksi tietysti vaikuttaa tomaatin kypsyys = pehmeys. Tomaatti on itselleni ongelmallinen elukka. On vain lyhyt kausi (koska ei aina saa jonkun itse kasvattamia), jolloin pidän tomaatista. Aikaisemmin söin sitä paljon, etenkin leivän päällä. Nykyään se on minusta kitkerää ja pilaa salaatit.

Kypsennetystä tomaatista pidän ja sitä vielä syönkin. Jostakin lukaisin muuten, että tomaatti on siitä kummallinen, että sen ravintoaineet säilyvät parhaiten kypsennettynä?

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - to 07.04.2016, 19:39:59
Käytän mieluiten varsin topakoita tomaatteja, en siis lössöjä. Mutta oli veitsikin mikä hyvänsä, niin vaikuttaa se mössö sieltä viipaleesta valuvan kuitenkin ulos. Hukkaan en kuitenkaan viitsisi mitään heittää. (Sen napakohdan kyllä yleensä isoista tomaateista olen leikannut pois.)

Näemmä:

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=skr00025

On todettu, että beetakaroteeni imeytyy paremmin keitetystä ja muhennetusta porkkanasta kuin raa'asta porkkanasta. Myös tomaatin lykopeeni on paremmin hyväksikäytettävää kypsennetyssä ruoassa ja jopa teollisesti prosessoiduissa tuotteissa, kuten ketsupissa, verrattuna tuoreeseen tomaattiin.

Harmi että keitetyt porkkanat tuntuvat minusta ällöiltä, ja keittämättömistä saan välillä näiverrystä. Tomaattia olen toisinaan päräyttänyt juuston kanssa mikrossa, mutta muistaakseni tomaattia pitäisi keittäessä tai paistaessa kuumentaa aikas kauan että se lykopeeni tulee käyttöön. Oliko peräti vartti, vai 10 min? Siis pannulla/kattilassa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - to 07.04.2016, 19:45:00
Olikohan se R Reagan joka sanoi, että Ketchup on terveellisempää kuin tuore tomaatti.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - pe 08.04.2016, 07:39:30
Norma, miten olisi keittää tai höyryttää porkkanat ja sen jälkeen paistaa ne pannulla? Vähän työlästä, mutta minusta tosi  hyvää. Tosin, jos muutoin kaikkia vihanneksia syö, niin eihän se porkkana mikään välttämättömyys ole. Sen hyvä puoli vain on, että sitä saa koko vuoden edullisesti.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 08.04.2016, 08:16:25
Tuli mieleeni näistä kasviksista, tein jokin aika sitten ruoaksi

parsakaalipyörykät
.

Iso parsakaali kukinnoiksi leikattuna
0,5 pieni sipuli hienonnettuna
1dl raastettua juustoa (esim. cheddar, hieman voimakkaampi parempi kuin Arkijuusto)
1,5dl leivänmuruja/korppujauhoja
1 kananmuna
0,5dl jugurttia, kermaviiliä, tjms.
suolaa, pippuria, basilikaa, tuoretta persiljaa. Mutta mausteiden suhteen jokainen voi toimia kuten lystää.

1. Laitetaan leivänmurut kermaviili, ja kananmuna turpoamaan. Höyrytetään parsakaaleja 3 minuuttia, ja jäähdytetään kylmän veden alla. Pilkotaan parsakaali veitsellä hakkelukseksi.

2. Sekoitetaan kaikki ainekset ja työstetään massaksi. Laitetaan jääkaappiin tekeytymään ainakin tunniksi. Tämä vaihe on sikäli tärkeä, että taikina on ikävän pehmeää jos ei saa rauhassa jäähtyä.

3. Muokataan taikinasta pullia. Itseasiassa tein pyöreitä kiekkoja, joiden paistaminen pannulla on helpompaa kuin pullien. Paistetaan keskilämmöllä pannulla: siten että kiekko tirisee ja ruskistuu, mutta ei pala. Taisin paistaa molemmin puolin yhteensä ainakin kuusi minuuttia: näin sipuli ja valkosipuli ehtivät kypsymään.

Valmiit kiekot ovat kauniin vihreitä ja maistuvat raikkaasti parsakaalille.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 08.04.2016, 08:20:08
Käytän mieluiten varsin topakoita tomaatteja,.....

On todettu, että beetakaroteeni imeytyy paremmin keitetystä ja muhennetusta porkkanasta kuin raa'asta porkkanasta. Myös tomaatin lykopeeni on paremmin hyväksikäytettävää kypsennetyssä ruoassa ja jopa teollisesti prosessoiduissa tuotteissa, kuten ketsupissa, verrattuna tuoreeseen tomaattiin.

Harmi että keitetyt porkkanat tuntuvat minusta ällöiltä, ja keittämättömistä saan välillä näiverrystä.

Minä juon lähes joka aamu lasillisen tomaattimehua, joka on minusta hyvää. Tomaattimehuvalikoima kaupoissa on kyllä aika vaatimaton. Rainbow, Pirkka, Marli. Rainbowiin on lisätty suolaa.

Porkkanoiden laadussa on suuria eroja, usein kookkaat porkkanat ovat puisevia. Käyn harvoin Lidlissä, mutta aina käydessäni ostan sieltä tanskalaisia Mini-porkkanoita, jotka ovat ihan oikeita porkkanoita, noin 10 cm pitkiä, ohuita ja makean maukkaita. Siis oikeita miniporkkanoita, eikä isoista porkkanoista sorvattuja naposteluporkkanita, joita syön silloin tällöin kun ei ole miniporkkanoita.

Porkkanaraastekin hyvistä porkkanoista on mainio lisäke tai salaatinkorvike, kun laittaa kostukkeeksi reilusti appelsiinimehua ja hieman ehkä suolaa.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - pe 08.04.2016, 08:27:09

Porkkanoiden laadussa on suuria eroja, usein kookkaat porkkanat ovat puisevia. Käyn harvoin Lidlissä, mutta aina käydessäni ostan sieltä tanskalaisia Mini-porkkanoita, jotka ovat ihan oikeita porkkanoita, noin 10 cm pitkiä, ohuita ja makean maukkaita.

Kokeilin joskus lämmittää noita mikrossa ja toimenpide säikäytti pahanpäiväisesti. Porkkanat räpsähtelivät mikrossa kera kirkkaiden välähdysten. Kuin tähtisädetikun olisi sytyttänyt.

Beetakaroteenin nautin näin keväisin suoraan kapseleina.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - pe 08.04.2016, 08:30:43
Aatami, noita samoja porkkanoita on myös CM:ssä. Juuri eilen satuin huomaamaan, kun siellä kävin. Niitä myydään Pupu - naposteluporkkanoita nimellä ja tanskalaisia luomuja sanottiin pussin kyljessä.

Niitä olisi mennyt enemmänkin kuin se yksi pussillinen, kun minulla oli pari vaahtosammuttimen kokoista pienen hetken vahdittavana. Hidän silmänsä osuvat heti pieneen kippoon, jonka olin laittanut sohvapöydälle käden ulottuville. Jouduin pitämään puoleni, että pari sain itsekin syötyä :)

Nuo olivat todella hyviä ja mehukkaita, mitä ei kovin usein porkkanoista voi sanoa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - pe 08.04.2016, 08:35:52
Seuraava on hyvä resepti, olen testannut: Pekonilla vyötetyt porkkanat (http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/140312/Pekonilla%20vy%C3%B6tetyt%20porkkanat/).

Hunajakin natsaa porkkanoiden kanssa.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - pe 08.04.2016, 10:35:23
Norma, miten olisi keittää tai höyryttää porkkanat ja sen jälkeen paistaa ne pannulla? Vähän työlästä, mutta minusta tosi  hyvää. Tosin, jos muutoin kaikkia vihanneksia syö, niin eihän se porkkana mikään välttämättömyys ole. Sen hyvä puoli vain on, että sitä saa koko vuoden edullisesti.

T: Xante

Jaa-a. Jotenkin se valmistetun porkkanan maku ei ole minua miellyttänyt, joskus nuorena söin jotain tiettyä ruokaa (en muista enää mitä) ja välillä kun siihen oli sotkettu porkkanoita, niin "pilalla" oli. Mieluiten söisin porkkanoita sellaisenaan, mutta se näiverrys... Eivätkä ne aina kauhean hyviä ole sellaisenaankaan. Kerran ostin jotain porkkanoita jotka maistuivat ihan helvetin hyvälle, olivat ikäänkuin makeampia kuin ne normaalisti ovat. Sen koommin en ole yhtä hyviä syönyt.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - pe 08.04.2016, 10:37:46
Jotain naposteluporkkanoita olen joskus syönyt itsekin. Ehkä jos niitä heittäisi huiviin sekaisin jonkin muun syötävän kanssa, vatsavaivoja ei tulisi. Käsittääkseni porkkanan ei kai pitäisi olla närästyttävä eines, mutta minulla on rasittavan hermostuva vatsa joka nipottaa milloin mistäkin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - pe 08.04.2016, 15:47:03
Monet naposteluporkkanat on tehty isoista porkkanoista pienemmiksi vuolemalla. Näin saadaan käyttöön vähän epämuotoiset tai jonkin virheen omaavat isommat porkkanat.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - pe 08.04.2016, 15:57:52
Porkkanaraaste höystettynä ananassäilykkeellä on aika mukavaa napostelutavaraa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - pe 08.04.2016, 16:01:34
Monet naposteluporkkanat on tehty isoista porkkanoista pienemmiksi vuolemalla. Näin saadaan käyttöön vähän epämuotoiset tai jonkin virheen omaavat isommat porkkanat.

Mutta nämä sorvatut porkkanat kyllä tunnistaa ulkonäöstä, sillä niistä ihan varmasti puuttuu toinen pää niin, että se ei ole kokonaisen porkkanan näköinen. Mm. Pirkan prinssinakkia muistuttavat oikein palkitut naposteluporkkanat ovat tällaisia.

Aatamin mainitsemat ja omassa viestissäni mainitut tanskalaiset ovat kokonaisia pestyjä porkkanoita, joissa on selvästi kumpikin pää nähtävissä ja niitä ei ole kuorittu. Ilmeisesti nuo poimitaan tietyn ikäisenä, mutta onko vielä lajikekin kehitetty niin, että se on poikkeuksellisen mehukas ja makea. Tätä minun on vaikea arvioida, sillä siitä on todella pitkä aika, kun olen viimeksi vasta nostettuja pieniä porkkanoita maistanut tätä ennen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Mjulkku - pe 08.04.2016, 16:24:52
Olen pitänyt jonkilaista kasvimaata jo vuosia, ja ongelmaksi on muodostunut juuri tuo pienten porkkanoiden syöminen.
Perkele, yhtään ei tahdo jäädä siihen sadonkorjuuseen, jolloin saisi isojakin yksilöitä.

Noh, niitä saa kyllä kaupastakin, mutta sellaisia hyviä keskenkasvuisia ei niinkään.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - pe 08.04.2016, 16:37:15
**** Breaking News ****

Ruokailuvälineidenkin tulevaisuus on sähkössä!!! Nyt on mahdollisuus pienentää ruuan suolapitoisuutta ja säätää makutuntuma ruokailuvälineillä sopivaksi.

Verenpaine ei enää nouse suolan takia ja aivohalvaukset jäävät harvinaisiksi.

Lainaus käyttäjältä: http://www.kauppalehti.fi/uutiset/unohtuiko-ruoasta-suola-kayta-sahkohaarukkaa/KSyLnhu3
Haarukan kehitti Hiromi Nakamura tokiolaisessa yliopistossa. Prototyypissä on kahva, jossa on ladattava akku ja virtapiiri, kirjoittaa Nikkei Technology. Kun käyttäjä asettaa haarukan pään kielelleen, hän vain painaa nappia kahvassa. Siitä voi valita kolme suolaisuustasoa.

Ruuan päälle voi sitten vetäistä vaikka sähkötupakkasavut.  ;D

**** Breaking News ****

Odotan innolla tuotteen kauppoihin tuloa. Saisivat valmistaa myös chiliversion ja kermaversion ja kinuskiversion ja ...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Mjulkku - pe 08.04.2016, 16:48:54
**** Breaking News ****

Ruokailuvälineidenkin tulevaisuus on sähkössä!!! Nyt on mahdollisuus pienentää ruuan suolapitoisuutta ja säätää makutuntuma ruokailuvälineillä sopivaksi.

Verenpaine ei enää nouse suolan takia ja aivohalvaukset jäävät harvinaisiksi.

Lainaus käyttäjältä: http://www.kauppalehti.fi/uutiset/unohtuiko-ruoasta-suola-kayta-sahkohaarukkaa/KSyLnhu3
Haarukan kehitti Hiromi Nakamura tokiolaisessa yliopistossa. Prototyypissä on kahva, jossa on ladattava akku ja virtapiiri, kirjoittaa Nikkei Technology. Kun käyttäjä asettaa haarukan pään kielelleen, hän vain painaa nappia kahvassa. Siitä voi valita kolme suolaisuustasoa.

Ruuan päälle voi sitten vetäistä vaikka sähkötupakkasavut.  ;D

**** Breaking News ****

Odotan innolla tuotteen kauppoihin tuloa. Saisivat valmistaa myös chiliversion ja kermaversion ja kinuskiversion ja ...

Jo vain..... :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 09.04.2016, 01:37:21
Odotan innolla tulevaisuutta. Möllötän Hoo Moilasena ruokapöydän ääressä, kun joku ropotti tuo minulle ruokaa. Eiku hetkinen, tuohan on huomisen vanhainkoti...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - la 09.04.2016, 10:23:39
Odotan innolla tulevaisuutta. Möllötän Hoo Moilasena ruokapöydän ääressä, kun joku ropotti tuo minulle ruokaa. Eiku hetkinen, tuohan on huomisen vanhainkoti...

Juu. Siru vaan nahan alle. Se kertoo ruokinta-automaatille mitä kannattaa kyseiselle ihmispololle juuri nyt syöttää jotta kehon hiventasapaino on optimaali.

Tehokasta muttei kovin inhimillistä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ma 11.04.2016, 23:47:56
En tiedä käytättekö kuskusia, mutta jos ette, se on äärimmäisen kätevä tuote (verrattuna vaikka perunaan, riisiin).

Laitetaan kuskusia kannelliseen astiaan, lisätään hieman suolaa, muita mieleisiä mausteita ja ehkä ruokalusikallinen oliiviöljyä. Päälle kaadetaan saman verran kiehuvaa vettä kuin mitä kuskusia, sekoitetaan ja asetetaan kansi päälle. Annetaan turvota muutaman minuutin ajan.

Kuskus on nyt valmista lisukkeeksi. Tai pohjaksi erilaisille salaateille. Sekaan persiljaa, sitruunamehua, hieman oliiviöljyä, purkillinen tonnikalaa, höyrytettyjä kukka- ja parsakaalin kukintoja: nopea tonnikalasalaatti. Oliiviöljyä, sitruunaa, paahdettuja pähkinöitä, aurinkokuivattua tomaattia, murennettua fetaa, avokadokuutioita, rusinoita: nopea makea ja suolainen salaatti.

Variointi on helppoa, mutta itse yleensä lähden siitä, että oliiviöljy ja sitruunanmehu ovat pohjana jokaiselle kuskusannokselle.

Erilaisia kuskus-salaatteja voi myös käyttää esimerkiksi uunipaprikoiden täytteeksi. Mainittu tonnikala-kuskus-salaatti esimerkiksi sopii erinomaisesti paprikoiden täytteeksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - ti 12.04.2016, 17:52:00
Miksi esim. HK:n lihapiirakoissa ja Rainbow lihapullapannussa on aineosana bambukuitu?

Miten ennen pärjättiin kun ei ollut bambua lisätty kotimaisiin elintarvikkeisiin? Kasvaako bambu Suomessa?

Vai onko se bambukuitu viskoosia?

Lainaus käyttäjältä: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/11/11/bambun-ekologisuus-markkinapuhetta
Totta vai tarua: ekologisena markkinoitu bambu on tekokuitua jonka valmistuksessa käytetään myrkyllisiä kemikaaleja?

- Tämä on totta. Meillä markkinoitu ns. bambukuitu ei ole bambusta saatavaa luonnonkuitua vaan bambuselluloosasta tehtyä tekokuitua. Oikeampi nimitys on viskoosikuitu. Sen valmistuksessa käytetään monia myrkyllisiä kemikaaleja, ja monesti bambuviskoosikuitujen tuotanto on maissa, joissa ympäristölainsäädäntö ei ole niin tiukka kuin länsimaissa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - ti 12.04.2016, 18:03:13
Käytän joskus kuskusia, ja bulguria. Mutten ole oppinut tykkäämään kummastakaan. Jotenkin sahajauhoa molemmat, vaikka mitä sooseja sekottelis.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 12.04.2016, 18:20:58
Käytän joskus kuskusia, ja bulguria. Mutten ole oppinut tykkäämään kummastakaan. Jotenkin sahajauhoa molemmat, vaikka mitä sooseja sekottelis.
Hmm, ehkä juuri kuvaamasi sahajauhoisuus on syy, miksi laitan aina sitruunamehua ja oliiviöljyä. Ne tuovat makuun ja koostumukseen pehmeyttä ja mehevyyttä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ke 13.04.2016, 02:14:29
En tiedä käytättekö kuskusia, mutta jos ette, se on äärimmäisen kätevä tuote (verrattuna vaikka perunaan, riisiin).

Laitetaan kuskusia kannelliseen astiaan, lisätään hieman suolaa, muita mieleisiä mausteita ja ehkä ruokalusikallinen oliiviöljyä. Päälle kaadetaan saman verran kiehuvaa vettä kuin mitä kuskusia, sekoitetaan ja asetetaan kansi päälle. Annetaan turvota muutaman minuutin ajan.

Kuskus on nyt valmista lisukkeeksi. Tai pohjaksi erilaisille salaateille. Sekaan persiljaa, sitruunamehua, hieman oliiviöljyä, purkillinen tonnikalaa, höyrytettyjä kukka- ja parsakaalin kukintoja: nopea tonnikalasalaatti. Oliiviöljyä, sitruunaa, paahdettuja pähkinöitä, aurinkokuivattua tomaattia, murennettua fetaa, avokadokuutioita, rusinoita: nopea makea ja suolainen salaatti.

Variointi on helppoa, mutta itse yleensä lähden siitä, että oliiviöljy ja sitruunanmehu ovat pohjana jokaiselle kuskusannokselle.

Erilaisia kuskus-salaatteja voi myös käyttää esimerkiksi uunipaprikoiden täytteeksi. Mainittu tonnikala-kuskus-salaatti esimerkiksi sopii erinomaisesti paprikoiden täytteeksi.

Tuota tulee joskus tehtyä. Vähän kuten riisin kanssa, siihen voi sekoittaa kaikkea kasvishöttöäkin. Mielikuvitus on rajana. Noihin kuskus- ja riisilisukkeisiin tulee käytettyä usein jämäsafkaa. Pitää pyrkiä käyttämään kaikki jämä hyväksi, eli syötyä kaikki... Vähän kuten munakkaisiin, joihin kelpaa kaikki, mitä on yli jäänyt. Juustoa ja kermaa vaan tarpeeksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 15.04.2016, 09:29:24
En tiedä käytättekö kuskusia, mutta jos ette, se on äärimmäisen kätevä tuote (verrattuna vaikka perunaan, riisiin).

Laitetaan kuskusia kannelliseen astiaan, lisätään hieman suolaa, muita mieleisiä mausteita ja ehkä ruokalusikallinen oliiviöljyä. Päälle kaadetaan saman verran kiehuvaa vettä kuin mitä kuskusia, sekoitetaan ja asetetaan kansi päälle. Annetaan turvota muutaman minuutin ajan.

Kuskus on nyt valmista lisukkeeksi. Tai pohjaksi erilaisille salaateille. Sekaan persiljaa, sitruunamehua, hieman oliiviöljyä, purkillinen tonnikalaa, höyrytettyjä kukka- ja parsakaalin kukintoja: nopea tonnikalasalaatti. Oliiviöljyä, sitruunaa, paahdettuja pähkinöitä, aurinkokuivattua tomaattia, murennettua fetaa, avokadokuutioita, rusinoita: nopea makea ja suolainen salaatti.

Variointi on helppoa, mutta itse yleensä lähden siitä, että oliiviöljy ja sitruunanmehu ovat pohjana jokaiselle kuskusannokselle.

Erilaisia kuskus-salaatteja voi myös käyttää esimerkiksi uunipaprikoiden täytteeksi. Mainittu tonnikala-kuskus-salaatti esimerkiksi sopii erinomaisesti paprikoiden täytteeksi.


Olen käyttänyt kuskusia varsin harvoin, mutta pitääpä kokeilla noita mielenkiintoisia reseptejä.

Kuskushan on oikeastaan eräänlainen pasta ja pastaruuat ovat monen herkkua. Myös minun.

Joskus tekee mieli tehdä vanhoja lasten ja oman lapsuuden herkkuja. Eilen paistoin jauhelihamakaroonilaatikkoa. Sitä syödään vasta tänään, koska sehän vain paranee hieman kuivahtaneena ja lämmitettynä.

PS.
Eräässä BBC:n ruoka-/terveysohjelmassa tutkittiin uudelleen lämmitetyn pastan vaikutusta verensokeriin verrattuna tuoreeltaan syötyyn. Ero oli selvä - sekä jäähdytetty että uudelleen lämmitetty pasta kohotti verensokeriarvoja selvästi vähemmän kuin "tuoreena syöty".

VA.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - pe 15.04.2016, 10:19:27
En tiedä käytättekö kuskusia, mutta jos ette, se on äärimmäisen kätevä tuote (verrattuna vaikka perunaan, riisiin).

Laitetaan kuskusia kannelliseen astiaan, lisätään hieman suolaa, muita mieleisiä mausteita ja ehkä ruokalusikallinen oliiviöljyä. Päälle kaadetaan saman verran kiehuvaa vettä kuin mitä kuskusia, sekoitetaan ja asetetaan kansi päälle. Annetaan turvota muutaman minuutin ajan.

Kuskus on nyt valmista lisukkeeksi. Tai pohjaksi erilaisille salaateille. Sekaan persiljaa, sitruunamehua, hieman oliiviöljyä, purkillinen tonnikalaa, höyrytettyjä kukka- ja parsakaalin kukintoja: nopea tonnikalasalaatti. Oliiviöljyä, sitruunaa, paahdettuja pähkinöitä, aurinkokuivattua tomaattia, murennettua fetaa, avokadokuutioita, rusinoita: nopea makea ja suolainen salaatti.

Variointi on helppoa, mutta itse yleensä lähden siitä, että oliiviöljy ja sitruunanmehu ovat pohjana jokaiselle kuskusannokselle.

Erilaisia kuskus-salaatteja voi myös käyttää esimerkiksi uunipaprikoiden täytteeksi. Mainittu tonnikala-kuskus-salaatti esimerkiksi sopii erinomaisesti paprikoiden täytteeksi.


Olen käyttänyt kuskusia varsin harvoin, mutta pitääpä kokeilla noita mielenkiintoisia reseptejä.

Kuskushan on oikeastaan eräänlainen pasta ja pastaruuat ovat monen herkkua. Myös minun.

Joskus tekee mieli tehdä vanhoja lasten ja oman lapsuuden herkkuja. Eilen paistoin jauhelihamakaroonilaatikkoa. Sitä syödään vasta tänään, koska sehän vain paranee hieman kuivahtaneena ja lämmitettynä.

PS.
Eräässä BBC:n ruoka-/terveysohjelmassa tutkittiin uudelleen lämmitetyn pastan vaikutusta verensokeriin verrattuna tuoreeltaan syötyyn. Ero oli selvä - sekä jäähdytetty että uudelleen lämmitetty pasta kohotti verensokeriarvoja selvästi vähemmän kuin "tuoreena syöty".

VA.

Kuskusilla ei ole mitään muuta tekemistä pastan kanssa kuin se, että sekin on tehty viljasta. Tosin ilman munaa. Olet muuten kertonut olevasi kasvissyöjä ja jauheliha on luonnollisestikin  kasvissyöjän peruselintarvike ja herkku. Jauhelihan voi korvata soijarouheilla. Maustamalla sopivasti soijarouhekastike vetää varmasti vertoja sika-nauta -jauhelihasta tehdylle makaronilaatikolle.

Kuskus ei ole minun juttuni. Bulguriakin syön mieluummin, mutta kyse on puhtaasti siitä, mitä sen kanssa tarjotaan. Ei ainakaan jauhelihaa. Eikä elimiä. Tai vatsalaukkua. Hyi saatana sentään.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - pe 15.04.2016, 20:33:44
Tälläkään mauttomalla tuotteella ei olisi oikeastaan mitään asiaa kulinaristiseen keskusteluun, mutta kun kerran tuli jo muutettua mieltä riisikakuista, niin annetaan mahdollisuus myös vesikastanjalle. Sitä kohtaa kai tavallisimmin valmiissa wok-vihannessekoituksissa. Ei maistu niin miltään, mutta on miellyttävän rapsakka tuntoaistille. Monta kertaa on pitänyt kokeilla ostaa vesikastanjaa ihan pelkästään (säilykkeenä löytynee?) ja testata josko imee hyvin mausteita. Ei vain tule muistettua kaupassa säilykehyllyn luona etsiä juuri vesikastanjaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - pe 15.04.2016, 22:18:12

Eräässä BBC:n ruoka-/terveysohjelmassa tutkittiin uudelleen lämmitetyn pastan vaikutusta verensokeriin verrattuna tuoreeltaan syötyyn. Ero oli selvä - sekä jäähdytetty että uudelleen lämmitetty pasta kohotti verensokeriarvoja selvästi vähemmän kuin "tuoreena syöty".

VA.

Tässähän ollaan kolesterolilääkityksellä jo muutenkin, eli nyt voi syödä miten haluaa! 8)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - la 16.04.2016, 03:11:26

Kolesterolin hillinnässä ensimmäisenä kannattaa vaihtaa kovista rasvoista pehmeisiin.

Pastan jäähdytys ja uudelleenlämmitys siis pudottaa puolella verensokerin nostoa ja uudelleenlämmitetty pasta siis käyttäytyy ruuansulatuksessa osittain kuidun tapaan. Tuorekin pasta nostaa verensokeria hitaammin kuin vehnäleipä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - la 16.04.2016, 10:05:25
Onko kukaan tehnyt mannapuuroa kuskusista? Onnistuuko.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - la 16.04.2016, 12:33:33
Onko kukaan tehnyt mannapuuroa kuskusista? Onnistuuko.

Yrittänyttä ei laiteta. Voithan kokeilla pienen annoksen ja katsoa mitä siitä tulee. En ole kuskusia itse käyttänyt, mutta katsoin wikistä mitä se suurin piirtein on. Jos aiot sen puurouttaa, niin ainakin kannattaa laittaa se kylmään nesteeseen ja sekoitella pontevasti kuumentamisen ajan.

Epäilen kuitenkin, että tuotosta ei voi sanoa mannapuuroksi, sillä mannasuurimo on wikin mukaan: Mannasuurimot valmistetaan erottamalla vehnänjauhatuksen yhteydessä karkeat ydinrakeet mannasuurimoiksi. Kun taas kuskus on jauhosta rakeistettu ja voi olla valmistettu muustakin viljasta kuin vehnästä, yleisimmin durumvehnästä.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ma 18.04.2016, 01:01:04
Kuskushan on ihan näppärä lisuke, kun riisiin ja pottuihin kyllästyy. Ei suurta herkkua, mutta ehkä maustamalla tuostakin voisi kehittää jotain...?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ke 20.04.2016, 12:19:44
Tässä jotain, jolla ilahduttaa kumppaninne pääaterian päätteeksi. Kaksinkertainen annos, niin riittää molemmille:

Suklaapallo.gif (https://i.imgur.com/r1eFK8k.gifv)

Luonnollisesti tumma suklaa kaadetaan päälle vasta, kun annos on ensin tarjoiltu pöytään. Toimii.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - ke 20.04.2016, 12:22:01
En olisi voinut kuvitellakaan että jokin ruoka voi haista ihan autenttiselle kissankuselle. Laitoin viime yönä jotain kananmakuista (oli vai? enpä huomannut) nuudelia ja se haisi sekä kuivana että valmistettuna em. eritteelle. Kämppä haisi ihan samalta kuin yhden tuntemani ihmisen talous, sellainen talous jossa kissa kusee kaikki paikat.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 22.04.2016, 09:08:05
Tässä jotain, jolla ilahduttaa kumppaninne pääaterian päätteeksi. Kaksinkertainen annos, niin riittää molemmille:

Suklaapallo.gif (https://i.imgur.com/r1eFK8k.gifv)

Luonnollisesti tumma suklaa kaadetaan päälle vasta, kun annos on ensin tarjoiltu pöytään. Toimii.
Huikea jälkkäri!

Puolisoa saattaa ilahduttaa myös se huuto ja riehuminen, joka seuraa yritystä valmistaa annos yhtä sujuvasti kuin GIF:issä.

(Teen melko usein herkullista kookos-brownieta, joka sopisi erinomaisesti pallon sisälle.)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - pe 22.04.2016, 13:05:49
Huikea jälkkäri!

Puolisoa saattaa ilahduttaa myös se huuto ja riehuminen, joka seuraa yritystä valmistaa annos yhtä sujuvasti kuin GIF:issä.

(Teen melko usein herkullista kookos-brownieta, joka sopisi erinomaisesti pallon sisälle.)
Minäkin tykkäsin tuosta: simppeli, mutta maaginen! Lapsetkin tykkäävät ihan varmasti. Palloja löytyy hyvin varustetuista askarteluliikkeistä (Tiimariahan ei enää ole, en nyt muista mikä se toinen oli nimeltään). Harjoittele salaa pallon tekeminen (Alkuhankaluus tuli siitä, että valkosuklaa levittyisi palloon niin tasaisesti ja hyvin, ettei pallo mene myöhemmin rikki), valkosuklaan voi lämmittää uudelleenkin, jos ei mene kerralla putkeen.

Edit: käytin kakkuna rommikakkua, jonka päälle kunnon kermajäätelöä. Sen kakunpalan minä ostin, renttu kun olen. :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 22.04.2016, 14:41:27
Toinen, ei ehkä yhtä spektaakkelimainen, mutta näyttävä jälkiruoka on seuraavanlainen:

voitaikinaa
100 g tummaa suklaata, niin tummaa kuin itselle maistuu
loraus kermaa
mausteita: sokeria, kanelia, maustepippuria, miksei hieman mustapippuriakin

1. Hieman sulanut voitaikina kaulitaan varovasti yhtenäiseksi suorakaiteenmuotoiseksi levyksi (alle puoli senttiä paksuksi). Levylle ripotellaan hieman sokeria, kanelia ja maustepippuria. (+ mahdollisesti mustapippuria). Maustamisen voi tehdä oman maun mukaan: olisin kuitenkin varovainen mauste- ja mustapippurin kanssa. Pieni tujaus on herkullista, mutta homma menee helposti yli.

Taikina kääritään rullaksi. Leikataan rullasta n. 1,5cm paksuja siivuja. (Tietenkin sillä, miten paksu käärylästä on tullut vaikuttaa siihen, kuinka paksuja siivuja leikataan). Siivut asetetaan työtasolle ja kaulitaan vielä varovaisesti n. 0,5cm paksuisiksi mahdollisimman pyöreiksi levyiksi. Tuloksena on siis pyöreä taikinalämpäre, halkaisijaltaan ehkä 10cm, joka näyttää spiraalimaiselta (vaalea taikina ja mausteiden värjäämät kehämäiset raidat).

2. Otetaan parhaiten asiaan soveltuvat vesilasit kaapista, ja käännetään ne ylösalaisin uunipellin päälle. Voidellaan lasien pohja ja reunat ulkopuolelta. Painellaan taikinakiekot varovaisesti lasin muotoa mukaillen vasten lasin pohjaa ja reunoja. Olisi hyvä, että taikina yltää riittävän pitkälle: ainakin 3-4 cm lasin reunoja pitkin. Paistetaan 220 asteessa kunnes kupit ovat kauniin värisiä. Tuloksena on siis lasimuotein paistettuja voitaikinakuppeja. Itse olen antanut kuppien jäähtyä hetken ennen ottamista pois lasien päältä. Lämpimänä ne kuitenkin muotoutuvat parhaiten: eli kun ne ottaa lasien päältä ja laittaa oikein päin, niiden pohjan mahdolliset möykyt tasaantuvat.

3. Sulatetaan tummaa suklaata ja ohennetaan hieman kermatilkalla (tai voinokareella). Valutetaan ohut kerros sulaa suklaata jäähtyneiden voitaikinakuppien sisäreunoille ja pohjalle. Annetaan suklaan jähmettyä hetki.

Tuloksena on siis kuohkeita, kauniiksi paistuneita ja hieman mausteisia taikinakuppeja, joiden sisäpinta on suklaata.

Täyttäminen on sitten oman maun mukaan, esim.:

- pohjalle hieman suklaamoussea, päälle marjoja.
- paljon tuoreita mansikoita, tujauksella limenmehua ja hieman tuoretta minttua. Miksei kiiviäkin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - pe 22.04.2016, 15:47:39
^
Varmasti hyvää!

Latistan luultavasti  tunnelmaa kirjoittamalla vielä ylisimppelin mutta hyvän jälkiruoan: avokado.

Halkaise avokado, poista siemen. Täytä siemenkuoppa majoneesilla, ja ripottele sen päälle (Oman maun mukaan) currymaustetta ja sitruunapippuria. Toimii, eikä tarvitse valmistaa sen kummemmin mitään.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - pe 22.04.2016, 15:55:07
^
Varmasti hyvää!

Latistan luultavasti  tunnelmaa kirjoittamalla vielä ylisimppelin mutta hyvän jälkiruoan: avokado.

Halkaise avokado, poista siemen. Täytä siemenkuoppa majoneesilla, ja ripottele sen päälle (Oman maun mukaan) currymaustetta ja sitruunapippuria. Toimii, eikä tarvitse valmistaa sen kummemmin mitään.

Jälkiruoka? Minulle saattaisi kyllä maistua, sillä en pidä makeasta ruokana, enkä makeilevista ihmisistä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - pe 22.04.2016, 16:01:27
Kiivistä tuli mieleeni, että muuan lähisukulaiseni on sille todella pahasti allerginen, mutta ei millekään muulle ruoalle. Oma akilleenkantapääni on saksanpähkinä. Olen sille superallerginen, mutta en tietääkseni millekään muulle. Lapsena söin saksanpähkinöitäkin suurella mielihyvällä ja ilman mitään allergisia erektioita, mutta sitten myöhemmin, nuorena aikuisena söin niitä vuosien jälkeen eräänä jouluna ja hyvä, että ei henki lähtenyt. Nielu turposi lähes umpeen, happi ei kulkenut ja vitutti. Mielenkiintoista tilanteessa oli se, että vaikka olin jo syönyt aiemmin erinäisiä jouluruokia, keho puski vain ja ainoastaan pähkinänpalaset lopulta ulos. Oksensin siis limaa ja pähkinänpaloja, vaikka vatsasta olisi pitänyt samalla tulla paljon muutakin.

Tilanne oli oikeastikin niin paha, että oltiin jo tilaamassa ambulanssia. Helpotti oksennettuani sen verran, että meni kuluvan tunnin aikana kokonaan ohi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - la 23.04.2016, 10:00:02
Olen lievästi allerginen ainakin maapähkinälle ja hasselpähkinälle, mutta pystyn syömään niitä pieniä määriä oireitta. Vähän voi tulla jonkinlaista "ahdistusta" jostain suklaapatukasta. Jos lappaisin pussista maapähkinöitä läjäpäin, olo olisi jo hivenen inhampi. Maapähkinähän ei kylläkään ole oikeasti pähkinä, vaan hernekasvi. Olen herneillekin allerginen, en niitä sellaisenaan viitsi palkokaupalla vetää, mutta keittona ei mitään oireita.

Muutama vuosi sitten laitoin kanaa satay-kastikkeen kera. Jälkimmäinen tulee semmoisesta hopeanvärisestä pakkauksesta. Oksensin melkoisen reippaasti ko. aterian ja taisi olla vähän lämpöäkin. Syytin silloin kanaa, mutta olin ottanut ne kananriekaleet suoraan pakastimesta ja sulattanut kaiketi pari tuntia. Ehkä ongelma olikin satay-kastikkeen maapähkinä. Olen sittemminkin tuota kastiketta käyttänyt, mutta nykyään jos vähänkin aikaa seisoo tiskipöydällä astioita joissa on kastikejäämiä, se tuoksu tuntuu minusta kuvottavalta.

Pähkinäallergia ihmetyttää. Miten niin moni on allerginen nimenomaan pähkinöille ja ennenkaikkea miksi jotkut ovat hengenvaarallisesti allergisia, kun kuitenkin kyse lienee ruoka-aineesta joka on ollut olennaisen tärkeä esi-isillemme? Vai onko ongelma niillä ihmisillä joiden esivanhemmat ovat siirtyneet alueille joilla useamman sukupolven aikana eivät ole käyttäneet pähkinöitä ruoakseen?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - la 23.04.2016, 10:23:41
Maapähkinähän ei kylläkään ole oikeasti pähkinä, vaan hernekasvi.
Maapähkinäkasvin hedelmä ei ole pähkinä vaan palko, joka kypsyy maan alle laskeutuneena.
Jostain syystä juuri siemeniin kehittyy helposti allergia, yliherkkyys. Liittyisikö vieraan lajin lisääntymismekanismia vastaan puolustautumiseen. Toki muillekin ravintoaineille yliherkkyyttä muodostuu. Käsittääkseni oman siedettävän rajan ylittämisen aiheuttamana pienempiäkin määriä vastaan elimistö alkaa reagoimaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - la 23.04.2016, 10:31:11
Allergioitten yleinen lisääntyminen varmaan johtuu paljolti kemiallisen ympäristömme nopeasta muutoksesta, jossa elimistön puolustusmekanismi joutuu koville.  Evoluutio on hidas mukauttamaan ja ihminen toimii vielä evoluution karsintaa vastaan kaikkinaisine hoitoineen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - la 23.04.2016, 18:11:09
Allergioiden yleistyminen taitaa seurata melko suoraan Roundupin käytön yleistymistä.

Eilen oli sushipäivä. Lähikauopasta ostin valmissushia, sisälsi wasabit, inkivääriä ja soijan, sekä kuusi kökkylää per laatikko. Erittäin hyviä, kolme syöjää ja viisi laatikkoa meni.

http://www.k-ruoka.fi/k-kaupassa/sushi-saapui-k-ruokakauppoihin/sushivalikoima-k-ruokakaupoissa/
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - la 23.04.2016, 18:14:03
Allergioitten yleinen lisääntyminen varmaan johtuu paljolti kemiallisen ympäristömme nopeasta muutoksesta, jossa elimistön puolustusmekanismi joutuu koville.  Evoluutio on hidas mukauttamaan ja ihminen toimii vielä evoluution karsintaa vastaan kaikkinaisine hoitoineen.
Osittain tästä, osittain myös ylenpalttisesta hygieniasta. Lapsukaiset vain paljain käsin multaakin tonkimaan ja maistamaan, että miltä se kastemato maistuu. :)

Äidinmaidollakin saattaa olla (En tiedä niin tarkkaan, että voisi sanoa varmasti) asian kanssa jotain tekemistä. Sitä kautta välittyvät kaikki kemikaalit esim. meikeistä ja tuoksuista, mitä imettävä äiti käyttää. Istukan kautta sama juttu.

En ole millekään muille pähkinöillekään allerginen, ainoastaan saksanpähkinälle.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - la 23.04.2016, 19:48:40
Ostan melko usein kaupasta valmista siskonmakkarakeittoa. Kerran tai pari kertaa kuukaudessa suunnilleen. Päätinkin vaihteeksi tehdä sopan ihan itse aivan perinteisellä reseptillä. Lihaliemi, perunoita, sipulia, porkkanaa, siskonmakkaraa, muutama lusikallinen punaviinietikkaa, maustepippuria ja laakerinlehtiä. Päälle ripottelin runsaasti persiljasilppua. Erinomaista.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 23.04.2016, 20:20:11

Välillä tekee mieli kebabia - + runsaasti tulista kastiketta tai/ja pepperoneja....

Hain tänään kotimatkalla kebabin lähipizzeriasta ja juttelin pikkupizzerian omistajan kanssa hänen laittaessaan annostani  - Lähi-Idästä - ehkä Turkista... Mies kertoi, että ei ole vuoteen pitänyt ainoatakaan vapaapäivää...

Tällaisia pieniä ravintoloita yms. pitäisi jotenkin tukea, jotta niitä olisi muuallakin kuin kaupunkien keskustoissa.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - la 23.04.2016, 20:34:36
Seinäjoella, Suomen Amerikan (United States of Ostro-Bothnia) pääkaupungissa, kaupungin paras kebab-ravintola on kantasuomalaisten perustama ja ylläpitämä: ravintola El Cebo. Mikäli olette ajautuneet kaupunkiin jonkin hirvittävän tapahtumaketjun seurauksena ja mieli tekee kunnon kebabia, suunnatkaa epäröimättä El Ceboon. Torikeskuksen vieressä, Bar 15 naapurinaan. :) 
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - la 23.04.2016, 20:57:45

Välillä tekee mieli kebabia - + runsaasti tulista kastiketta tai/ja pepperoneja....

Hain tänään kotimatkalla kebabin lähipizzeriasta ja juttelin pikkupizzerian omistajan kanssa hänen laittaessaan annostani  - Lähi-Idästä - ehkä Turkista... Mies kertoi, että ei ole vuoteen pitänyt ainoatakaan vapaapäivää...

Tällaisia pieniä ravintoloita yms. pitäisi jotenkin tukea, jotta niitä olisi muuallakin kuin kaupunkien keskustoissa.

VA.

Sellaistenkin kasvissyöjien kuin sinä olet omien puheidesi mukaan ja arvostamasi maahanmuuttajia kohtaan tuki on paikallaan. Senkin suvakki, antirasisti, palestiinalaisten  ystävä ja tervetuloa Suomeen pakolaiset --mies. Tervetuloa joukkoon kummaan!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - la 23.04.2016, 21:09:14
Seinäjoella, Suomen Amerikan (United States of Ostro-Bothnia) pääkaupungissa, kaupungin paras kebab-ravintola on kantasuomalaisten perustama ja ylläpitämä: ravintola El Cebo. Mikäli olette ajautuneet kaupunkiin jonkin hirvittävän tapahtumaketjun seurauksena ja mieli tekee kunnon kebabia, suunnatkaa epäröimättä El Ceboon. Torikeskuksen vieressä, Bar 15 naapurinaan. :)

Ensinnäkin minulla on hiukan kebabeista poikkeava ruokavalio ja Seinäjoki on viimeinen suomalainen paikkakunta, johon pitäisi mennä. Olin yhden ainoan kerran paikkakunnalla  ja meidät havaittiin tatilaisiksi. Nuorisojoukko Seinäjoen mailajusseja sai pahasti selkäänsä. Itse en osallistunut karkeloihin, sillä minua tappelut eivät huvita ja pohjalaiset saivat turpiinsa ilman minuakin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - la 23.04.2016, 21:32:41
Allergioitten yleinen lisääntyminen varmaan johtuu paljolti kemiallisen ympäristömme nopeasta muutoksesta, jossa elimistön puolustusmekanismi joutuu koville.  Evoluutio on hidas mukauttamaan ja ihminen toimii vielä evoluution karsintaa vastaan kaikkinaisine hoitoineen.
Osittain tästä, osittain myös ylenpalttisesta hygieniasta. Lapsukaiset vain paljain käsin multaakin tonkimaan ja maistamaan, että miltä se kastemato maistuu. :)

Äidinmaidollakin saattaa olla (En tiedä niin tarkkaan, että voisi sanoa varmasti) asian kanssa jotain tekemistä. Sitä kautta välittyvät kaikki kemikaalit esim. meikeistä ja tuoksuista, mitä imettävä äiti käyttää. Istukan kautta sama juttu.

En ole millekään muille pähkinöillekään allerginen, ainoastaan saksanpähkinälle.

Muistanenko väärin että äidinmaito suojaa myös allergioilta. Minä en kyseistä maitoa koskaan saanut koska ei herunut. Toisaalta sain kyllä touhuta kuralammikoissa. Suvussani on paljon allergiaa sun muuta, jopa maatilan lapsilla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone - la 23.04.2016, 22:46:26
Maapähkinä on yleisin ruoka-aineallergian aiheuttaja aikuisilla. Pähkinäallergian diagnoosi on vaikea, koska useimmat koivuallergikot reagoivat ihopistokokeessa ja seerumitesteissä maa- ja hasselpähkinään, ilman että pähkinä aiheuttaa allergiaoireita.

Keskeinen kysymys pähkinäallergiaa selviteltäessä on herkistymisen eli syntyneiden spesifisten IgE-vasta-aineiden luonne. Suurin syy positiiviseen reaktioon pähkinöiden ihopistokokeissa ja seerumitesteissä on ristiallergia: koivun siitepölyn proteiineihin kohdistuvat vasta-aineet kykenevät tunnistamaan myös pähkinöiden samankaltaisia proteiineja. Koivun siitepölylle herkistyneet potilaat reagoivat ihopistokokeessa lähes aina hasselpähkinään, mutta vain pieni osa saa oireita pähkinää syödessään.

Ei ole olemassa herkistymisprofiilia, johon liittyisi reaktio kaikkiin pähkinöihin. Varsinkin vaikeissa reaktioissa kyse on spesifisesti yhteen tai muutamaan pähkinään kohdistuvasta IgE-vasteesta.

Maapähkinä (Arachis hypogaea) on ruohovartinen palkokasvi, joka kuuluu hernekasvien heimoon yhdessä herneen, soijan ja papujen kanssa.
Koivukasveihin kuuluvan pähkinäpensaan tuottama hasselpähkinä (Corylus avellana) sekä kastanja (Castanea sativa) ja pekaanipähkinä (Carya illinoënsis) luetaan kasvitieteessä varsinaisiin pähkinöihin.
Yleisessä kielenkäytössä pähkinöiksi kutsutaan myös luumarjojen tai muiden hedelmien syötäviä kiviosia tai siemeniä, kuten saksanpähkinää (Juglans regia), parapähkinää (Bertholletia excelsa) cashewpähkinää (Anacardium occidentale), australianpähkinää (Macadamia integrifolia) ja pistaasipähkinää (Pistacia vera).

Maapähkinän (Arachis hypogaea) 32 proteiinin joukosta on tunnistettu 11 allergeenia (Ara h). Herkistyminen tietyille proteiineille ennustaa paitsi allergisen reaktion todennäköisyyttä ja voimakkuutta, myös pähkinöiden, siementen ja muiden kasvisten välisiä ristiallergioita paremmin kuin kasvitieteellinen jaottelu.

Maapähkinälle allergisista 25 - 50 % saa oireita myös muista pähkinöistä, kuten saksan-, cashew- ja pistaasipähkinöistä, vaikka ne kuuluvat kasvitieteellisesti eri heimoon. Maapähkinäallergikko voi yleensä syödä niitä pähkinöitä, joihin hän ei reagoi ihopistokokeessa. Muista pähkinöistä kuin maapähkinästä vakavan reaktion saanut voi saada oireita toisista pähkinöistä, vaikka ihopistokokeen tulos jäisikin negatiiviseksi (Ball ym. 2011). Palkokasvit (soija, herne, pavut ja linssit) aiheuttavat oireita arviolta 15 %:lle maapähkinäallergikoista, mutta ne ovat harvoin vakavia.

Pähkinöiden pääallergeenit ovat kuumuutta, happamuutta ja proteaaseja kestäviä proteiineja tai glykoproteiineja. Niiden IgE:tä sitovat epitoopit kestävät ruoanvalmistusprosessin ja ruoansulatuksen. Epitoopit sitovat IgE:tä syöttösolun ja basofiilin pinnalla ja aiheuttavat solun aktivoitumisen, histamiinin vapautumisen ja allergisen reaktion.

Ruoan valmistustavan on epäilty vaikuttavan maapähkinäallergian puhkeamisen riskiin. Yhdysvalloissa ja Kiinassa maapähkinöitä kulutetaan paljon. Kiinassa maapähkinäallergia on harvinaista, mutta Yhdysvalloissa asuvilla kiinalaisilla se on yhtä yleistä kuin alkuperäisväestöllä. Aasialaisessa keittiössä pähkinät keitetään tai paistetaan, jolloin varastoproteiinien IgE:tä sitovien epitooppien allergeenisuus in vitro on vähäisempää kuin korkeassa lämpötilassa paahdetulla maapähkinällä. Paahtaminen on yleisesti käytetty menetelmä Pohjois-Amerikassa, ja se voimistaa varastoproteiinien kykyä sitoa niille spesifistä IgE:tä.

Maapähkinälle herkistytään yleensä jo imeväisiässä. Vauvan vaikea atooppinen ihottuma ja herkistyminen kananmunalle ovat riskitekijöitä. Pähkinät ovat tavallisimpia ruoka-aineanafylaksian aiheuttajia, ja maapähkinä on yleisin kuolemaan johtaneen ruoka-aineanafylaksian syy. Pohjois-Amerikassa kuoli vuosina 2001- 2006 kaikkiaan 31 henkilöä (ikä 5 - 50 v) ruoka-aineen aiheuttamaan anafylaksiaan, joista pähkinät aiheuttivat yhteensä 80 % ja maapähkinä yksinään 55 %. Suomessa anafylaksiarekisterin mukaan vuosina 2000 - 2011 pähkinät aiheuttivat 17 % (39/227) lasten ja 15 % (42/273) aikuisten ruoka-aineanafylaksioista. Pähkinäanafylaksiaan ei kuitenkaan kuollut kukaan. Lieviä suu- ja nieluoireita maapähkinästä saavat koivulle allergiset henkilöt voivat useimmiten syödä pähkinöitä ainakin koivun siitepölykauden ulkopuolella.

http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_action=1&p_p_state=maximized&viewType=viewArticle&tunnus=duo11058
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Taha Islam - la 23.04.2016, 22:49:51
Seinäjoella, Suomen Amerikan (United States of Ostro-Bothnia) pääkaupungissa, kaupungin paras kebab-ravintola on kantasuomalaisten perustama ja ylläpitämä: ravintola El Cebo. Mikäli olette ajautuneet kaupunkiin jonkin hirvittävän tapahtumaketjun seurauksena ja mieli tekee kunnon kebabia, suunnatkaa epäröimättä El Ceboon. Torikeskuksen vieressä, Bar 15 naapurinaan. :)
Tekevät itse vartaan, joten toivoa on. Suomen kebabit ovat pääsääntöisesti huonoja vitsejä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 25.04.2016, 14:29:30
Seinäjoella, Suomen Amerikan (United States of Ostro-Bothnia) pääkaupungissa, kaupungin paras kebab-ravintola on kantasuomalaisten perustama ja ylläpitämä: ravintola El Cebo. Mikäli olette ajautuneet kaupunkiin jonkin hirvittävän tapahtumaketjun seurauksena ja mieli tekee kunnon kebabia, suunnatkaa epäröimättä El Ceboon. Torikeskuksen vieressä, Bar 15 naapurinaan. :)
Tekevät itse vartaan, joten toivoa on. Suomen kebabit ovat pääsääntöisesti huonoja vitsejä.

Kunnon kebabinkin tekoon tarvitaan kantasuomalainen!

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ma 25.04.2016, 23:09:37
Harjun Döner Helsingissä on, muutoin kuin hintansa puolesta, kehuttu. Itse en ole koskaan käynyt.

Käsittääkseni saatavilla on sekä nauta- että lammasdöner. Ja sitä kehittelytyötä on tehty paljon, sekä opintomatkoja Euroopan dönerpääkaupunkiin (Berliini).

Oma käsitykseni hyvästä kebabista on kokolihaa ladottuna vartaaseen: välillä kerroksia rasvaisempaa tavaraa, välillä mausteaineita. Varrasta grillataan epäsuoralla tulella (tai grillivastuksen edessä), ja lihasta veitsellä leikatusta ohuesta lastusta saadaan samaan aikaan mehevä ja rapea.

Suomessa kebab tehdään liian usein lihamassasta. Toki. Sekin voi olla oikein hyvää, jos se on asenteella tehty. Ja jos kastike on oikeasti hyvä (kastike on kuitenkin iso osa hyvää kebabkokemusta).

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ma 25.04.2016, 23:57:47
Minusta tuo varrasliha on ehkä kauheinta, mitä on. Mutta Pietarsaareen kannattaa mennä juuri kastikkeen takia, ainakin ennen siellä oli joku KorvGörän, joka teki ihan hitsiken hyvää kastiketta, jota itse söin ranskalaisten kanssa. Lihaan en vaan voi koskea, se on on mulle liian mahan kipeäksi tekevää.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 26.04.2016, 08:11:09
Minusta tuo varrasliha on ehkä kauheinta, mitä on. Mutta Pietarsaareen kannattaa mennä juuri kastikkeen takia, ainakin ennen siellä oli joku KorvGörän, joka teki ihan hitsiken hyvää kastiketta, jota itse söin ranskalaisten kanssa. Lihaan en vaan voi koskea, se on on mulle liian mahan kipeäksi tekevää.

T: Xante
Vuosia sitten kävelin pikkupäissäni ja nälissäni erään eurooppalaisen pääkaupungin katuja kotia kohti ja kirosin samalla sen huonoa yöruokavalikoimaa.

Sitten vastoin kaikkia odotuksia vastaani tuli döner-kebabkoju: ensimmäinen ja ainoa kaupungissa näkemäni. Pitäjä oli kuusissakymmenissään oleva, muhkeita mursuviiksiä naamallaan roikottanut mies. Tilasin välittömästi döner-pitan.

Kun sain sen käteeni ja otin ensi haukkuni, liha oli jänteistä ja sen maku oli eltaantunut. Aivan kuin se olisi ollut kaiken lisäksi raakaa. Ehdottomasti kammottavin katuruoka-annos, mitä on koskaan tullut eteeni.

Pystyin syömään n. puolet, loput heitin roskiin ja jatkoin matkaa katkerana kaupungin huonoa yöruokavalikoimaa kiroten.

(YLE Teeman Ruokamatka Venetsiasta Istanbuliin esitteli albanialaisten paimentolaisten "kebabin": erinäisiä sisälmyksiä vartaassa, kiedottuna puhdistettuun suoleen. Tämä hyllyvä ja vellova varras sitten paistetaan nuotiolla. MM-mm.)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 26.04.2016, 09:16:26
Minusta tuo varrasliha on ehkä kauheinta, mitä on. Mutta Pietarsaareen kannattaa mennä juuri kastikkeen takia, ainakin ennen siellä oli joku KorvGörän, joka teki ihan hitsiken hyvää kastiketta, jota itse söin ranskalaisten kanssa. Lihaan en vaan voi koskea, se on on mulle liian mahan kipeäksi tekevää.

T: Xante
Vuosia sitten kävelin pikkupäissäni ja nälissäni erään eurooppalaisen pääkaupungin katuja kotia kohti ja kirosin samalla sen huonoa yöruokavalikoimaa.

Sitten vastoin kaikkia odotuksia vastaani tuli döner-kebabkoju: ensimmäinen ja ainoa kaupungissa näkemäni. Pitäjä oli kuusissakymmenissään oleva, muhkeita mursuviiksiä naamallaan roikottanut mies. Tilasin välittömästi döner-pitan.

Kun sain sen käteeni ja otin ensi haukkuni, liha oli jänteistä ja sen maku oli eltaantunut. Aivan kuin se olisi ollut kaiken lisäksi raakaa. Ehdottomasti kammottavin katuruoka-annos, mitä on koskaan tullut eteeni.

Pystyin syömään n. puolet, loput heitin roskiin ja jatkoin matkaa katkerana kaupungin huonoa yöruokavalikoimaa kiroten.

(YLE Teeman Ruokamatka Venetsiasta Istanbuliin esitteli albanialaisten paimentolaisten "kebabin": erinäisiä sisälmyksiä vartaassa, kiedottuna puhdistettuun suoleen. Tämä hyllyvä ja vellova varras sitten paistetaan nuotiolla. MM-mm.)

Lihaa en ole tullut syöneeksi muutamaan kymmeneen vuoteen. Köyhinä opiskelijoina matkustelimme usein junalla Turkkiin. Minusta Istanbul kuuluu ainakin maantieteellisesti Eurooppaan ja on tai ainakin oli sekä döner- että shiskebabien pääkaupunki. Ravintoloissa tilasimme usein shiskebabia, jotka ainakin tuohon aikaan olivat poikkeuksetta hiiligrillissä paistettuja lampaanlihavartaita. Dönerit olivat jo tuolloin minusta lähinnä kaduilla myytävää roskaruokaa, ellei niihin pantu tarpeeksi säilöttyjä vihreitä pepperoneja, chilipalkoja. Ja  huuhdeltua niitä alas Rakilla.

Vaikka en kasvissyöjä tai vegaani olekaan (vaikka jotkut täällä pyrkivät loukkaamaan minua ruokavaliostani), koska syön ajoittain meren eläviä, hunajaa, munia, käytän nahkakenkiä usein kuten myös villasukkia, villapipoja, villasormikkaita ja lampaansuolta ehkäisytarkoituksessa. Jos nyt oikein muistan, niin ensimmäiset kondomit olivat lampaansuolesta tehtyjä.

Jospa nyt palaisin kuitenkin vähän asiallisempaan aiheeseen. Perheenjäsenistäni kolme on vegaaneja ja he valmistavat mitä maukkaampia ruokia. Pari vikkoa sitten käytyäni Helsingissä sain syödä heidän tekemiänsä herkullisia ruokia ja sain hyvän vinkinkin:http://pidempikorsi.tumblr.com/post/18007153838/vegaanin-sweet-chili-shish-kebab.

Tämä kasvissyönti- tai vegaaniaihe ei taida kovin monta jatkumolaista kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 26.04.2016, 09:23:50

Harjun Döner Helsingissä on, muutoin kuin hintansa puolesta, kehuttu.


Olin vuosia sitten töissä Etu-Töölössä ja siellä oli - ja on edelleen - yksi Helsingin vanhimmista ja ehkä eksoottisimmista kebabpaikoista eli pieni Kebab Cafe Fafafel Caloniuksenkadulla. Hyvin usein kävin siellä kebabilla ja edelleen tekisi mieli lähteä verestmään makumuistoja eli kastikkeet olivat todella maukkaita ja minun makuuni.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Chama - ti 26.04.2016, 09:29:34
Nyt olen löytänyt lohturuokien kuningattaren! Se on täkäläinen lämmin pullavanukas nimeltään Umm Ali (Alin äiti). Tosin en halua tietää, kuinka paljon energiaa se sisältää, koska arvaan että p a l j o n.

hibiscukselle: Meitsin ruokavalio kuulostaa aika paljon samanlaiselta kuin sinunkin, vaikka välttelenkin kutsumasta itseäni minkään ruokaismin edustajaksi. En vain ole kovin kiinnostunut resepteistä sinänsä, koska en ole kiinnostunut ruoanlaitosta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 26.04.2016, 09:50:52
Nyt olen löytänyt lohturuokien kuningattaren! Se on täkäläinen lämmin pullavanukas nimeltään Umm Ali (Alin äiti). Tosin en halua tietää, kuinka paljon energiaa se sisältää, koska arvaan että p a l j o n.

hibiscukselle: Meitsin ruokavalio kuulostaa aika paljon samanlaiselta kuin sinunkin, vaikka välttelenkin kutsumasta itseäni minkään ruokaismin edustajaksi. En vain ole kovin kiinnostunut resepteistä sinänsä, koska en ole kiinnostunut ruoanlaitosta.

Eivät minuakaan itse reseptit kiinnosta, mutta jonkinlaiset vinkit kylläkin. En minäkään edusta mitään ruokaismiä, mutta olen laittanut itse ruokaa lapsesta asti. Taitaa olla sukurasite. Kohta metsästä saa taas korva- ja huhatsieniä. Nam!

Tässä meidän tontillamme ja naapurin mailla kasvaa runsaasti jotakin valkosipulin sukua olevaa kasvia. En ole sinnikkäistä yrityksistäni huolimatta saanut selville, mitä ne ovat. Nyt olen jo ottanut käyttöön osan, vaikka kasvit ovatkin vasta pieniä. Näyttävät ruohosipulilta, mutta maku on miedohko valkosipulin aromi. Varret kasvavat kohta pitkiksi,  mutta ennen juhannusta korsista tulee niin kovettuneita, ettei niitä voi enää käyttää. Kuivaan niitä keväällä talveksi.







Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 26.04.2016, 10:35:26

Tässä meidän tontillamme ja naapurin mailla kasvaa runsaasti jotakin valkosipulin sukua olevaa kasvia. En ole sinnikkäistä yrityksistäni huolimatta saanut selville, mitä ne ovat. Nyt olen jo ottanut käyttöön osan, vaikka kasvit ovatkin vasta pieniä. Näyttävät ruohosipulilta, mutta maku on miedohko valkosipulin aromi. Varret kasvavat kohta pitkiksi,  mutta ennen juhannusta korsista tulee niin kovettuneita, ettei niitä voi enää käyttää. Kuivaan niitä keväällä talveksi.

Arvelisin, että kyseessä on tutun ruohosipulin lähisukulainen eli karhunlaukka. Saksassa karhunlaukkaa kasvaa paljon villinä ja siellä karhunlaukalla maustetaan mm. herkkukurkkuja: Bärlauchkurken. Esim. mainioita Kühnen Bärlauchgurkenita purkkeja löytyy lähes joka kaupasta ja usein niitä mainostetaankin "valkosipulikurkkuina", vaikka niissä ei ole lainkaan valkosipulia.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 26.04.2016, 10:52:40
Jostain luin "villivalkosipulista", joten se varmaan on tuo karhunlaukka? Mielenkiintoista muutenkin on tämä jo kai hiipumassakin oleva villiyrrtitrendi, sain kirjan, jossa noita esiteltiin, mutta menin tyhmä sen eteenpäin lainamaan, eikä ole vielä takaisin tullut.

Muutamia sieltä  jäi mieleen, mutta omilta kulmilta on tehokkaasti hävitetty niityt ja pienet metsiköt, josta noita voisi löytyä. Itse voisi tietysti puutarhassa yrittää kasvattaa, mutta en oikein ole mikään viherpeukolo...

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ti 26.04.2016, 11:13:37
Jostain luin "villivalkosipulista", joten se varmaan on tuo karhunlaukka?

Kynsilaukka on valkosipulin villi muoto, joten siitä on kyse mikäli kirjoittaja tiesi mistä puhui. Kynsilaukan 'villiys' on tosin kyseenalainen, koska se on vuosituhansia vanha viljelyskasvi joka saattaa Suomessa ja muuallakin pohjoisessa olla ihmisen alkujaankin ihmisen tuoma.

Sipuleja on montaa lajia. Itse olen hiukan viljellyt käärmeenlaukkaa, joka on lähes yhtä vahva kuin valkosipuli mutta muistuttaa maultaan enemmän tavallista sipulia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4%C3%A4rmeenlaukka

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 26.04.2016, 12:43:38
Jospa nyt palaisin kuitenkin vähän asiallisempaan aiheeseen. Perheenjäsenistäni kolme on vegaaneja ja he valmistavat mitä maukkaampia ruokia. Pari vikkoa sitten käytyäni Helsingissä sain syödä heidän tekemiänsä herkullisia ruokia ja sain hyvän vinkinkin:http://pidempikorsi.tumblr.com/post/18007153838/vegaanin-sweet-chili-shish-kebab.

Tämä kasvissyönti- tai vegaaniaihe ei taida kovin monta jatkumolaista kiinnostaa.

Olen itse asiassa alkanut kokeilla seitanin valmistusta: suosin ehdottomasti seitania yli soijan "kebabissa". Koostumus ja maku ovat mielestäni paremmat tarkoitukseen.

Seitan on periaatteessa helppoa valmistaa, mutta maustaminen ja koostumukseen vaikuttava taikinan vaivaamisen määrä ovat ne selkeimmät variaation lähteet. Ja miksei valmistustapakin: keittäen, höyryttäen tai uunissa paistaen.

Haluaisin oppia tekemään koostumukseltaan hyvää seitania moneen eri tarkoitukseen.

Kikhernejauho on yleinen mureuttaja. Pelkkä vehnägluteeni jää helposti kumimaiseksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ti 26.04.2016, 12:47:15
Seitanin valmistamisessa ei koskaan pidä unohtaa maahan/lattialle karitsan verellä maalattavaa viisisakaraista ja oikeita rituaaleja. Erilaisten loitsujen mumiseminen latinaksi on myös paikallaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 26.04.2016, 13:03:48
Seitanin valmistamisessa ei koskaan pidä unohtaa maahan/lattialle karitsan verellä maalattavaa viisisakaraista ja oikeita rituaaleja. Erilaisten loitsujen mumiseminen latinaksi on myös paikallaan.
Itse olen sekasyöjä, mutta millä tiukka satanistivegaani saattaisi korvata karitsan veren? Ehkä vedellä ohennetulla ja punajuurella värjätyllä Vegemitella (https://fi.wikipedia.org/wiki/Vegemite) (wiki)?

(Vegemite on muuten etovaa, australialaiset: nolla pistettä).
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 26.04.2016, 16:33:26
Seitanin valmistamisessa ei koskaan pidä unohtaa maahan/lattialle karitsan verellä maalattavaa viisisakaraista ja oikeita rituaaleja. Erilaisten loitsujen mumiseminen latinaksi on myös paikallaan.

Itse olen sekasyöjä, mutta millä tiukka satanistivegaani saattaisi korvata karitsan veren? Ehkä vedellä ohennetulla ja punajuurella värjätyllä Vegemitella (https://fi.wikipedia.org/wiki/Vegemite) (wiki)?

Koska pentagrammia ei tarvitse syödä, niin minusta tässä tapauksessa voisi ehkä käyttää erään tunnetun vuohenkasvattjan saarenmaalaista verta. Verta, jota hänen nykyinen kupparityttöystävänsä hänestä viikottain juoksuttaa, koska vanha, pieneksikäynyt turbaani on muuten liian tiukalla.

Vagaraani,
VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ke 27.04.2016, 07:58:02
Jostain luin "villivalkosipulista", joten se varmaan on tuo karhunlaukka?

Kynsilaukka on valkosipulin villi muoto, joten siitä on kyse mikäli kirjoittaja tiesi mistä puhui. Kynsilaukan 'villiys' on tosin kyseenalainen, koska se on vuosituhansia vanha viljelyskasvi joka saattaa Suomessa ja muuallakin pohjoisessa olla ihmisen alkujaankin ihmisen tuoma.

Sipuleja on montaa lajia. Itse olen hiukan viljellyt käärmeenlaukkaa, joka on lähes yhtä vahva kuin valkosipuli mutta muistuttaa maultaan enemmän tavallista sipulia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4%C3%A4rmeenlaukka


Jostain luin "villivalkosipulista", joten se varmaan on tuo karhunlaukka?

Kynsilaukka on valkosipulin villi muoto, joten siitä on kyse mikäli kirjoittaja tiesi mistä puhui. Kynsilaukan 'villiys' on tosin kyseenalainen, koska se on vuosituhansia vanha viljelyskasvi joka saattaa Suomessa ja muuallakin pohjoisessa olla ihmisen alkujaankin ihmisen tuoma.

Sipuleja on montaa lajia. Itse olen hiukan viljellyt käärmeenlaukkaa, joka on lähes yhtä vahva kuin valkosipuli mutta muistuttaa maultaan enemmän tavallista sipulia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/K%C3%A4%C3%A4rmeenlaukka

Kynsilaukka on mielestäni täsmälleen sama kasvi kuin valkosipuli. Tuo kertomani kasvi ei missään nimessä ole karhunlaukka. Karhunlaukan tunnistaa helposti. En tiedä, onko kyseinen kasvi villi tai vuosisatoja sitten villiintynyt, mutta erinomainen lisäke ruokiin se on niin kauan kuin korsi on pehmeä. Karhunlaukan kukinnot ovat valkeita, mutta tuon kasvin kukinnot ovat väriltään suunnilleen valkosipulin kukintojen värisiä. Se leviää siemenistä, eikä siitä ainoasta kynnestä, minkä se tekee.

Saarenmaalla kasvaa yli 50 kasvilajiketta, joita missään muualla maailmassa ei ole.  Useat niistä ovat erilaisia orkidealajikkeita.

Kohta saadaan taas nokkoskeittoa. Se ei tarvitse pekonia tai lihaa. Minä lisään keittoon niiden tilalle voita ja soijarouhetta. Soijarouhe on tuotava Suomesta, sillä täällä en ole sitä yhdessäkään kaupassa nähnyt. Helsingissä käydessäni käyn aina myös Vii Voanissa tai muussa aasialaisessa kaupassa ostamassa yhtä ja toista, mitä täältä ei saa. Täällä on sentään lähes joka kaupassa herkkutattiliemikuutioita, joita Suomessa en ole nähnyt vuosikausiin. Niitä kulkee täältä mukana Helsingin kotiin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Muisto Keijo Kullervo - ke 27.04.2016, 08:03:16
Pari vuotta sitten kirjoitettua:


"Aika paljon 'säästää' kun ei ota mallia ruoanvalmistuksessa TV-kokkien ohjeista...

 Ko. laittavat lähes kaikkeen kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista, vaikka perusruoka ei tarvitse kummoisesti lisukkeita...

Sianlihakastike silloin tällöin, hernekeittoa itse tehtynä, kaalisoppaa, makkarakeittoa, ym. vastaavaa joista uusavuton ei ole kuulut kuin huhuja - oletan...

Uusavuttomilta ei suju edes perunoiden keittäminen kypsäksi vaan vaativat ranskalaisia (kuinka paljon maksaa ranskasta tuodut perunat, vitsi, vitsi) perunoita ja hampurilaisia...

Yhdellä Macdonal'ssista syödystä ruoka-ateriasta saa maksaa maltaita, vaikka samaan hintaan voisi koko perhe syödä vatsat täyteen (noin kolme, neljä henkeä).


Säästämismahdollisuuksia on paljon... Ei osta kalleinta hammastahnaa, suuvettä eikä pesuainetta)... Kelloja saa alle kahdenkymmenen euron, toimivia jopa sekunnilleen näyttäviä kun laatumerkistä saa maksaa maltaita ja näyttää ko. kello ihan samaa aikaa kuin halvempikin...

Yllä muutama esimerkki ja lukija keksiköön lisää..."

Muisto Keijo Kullervo
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ke 27.04.2016, 08:16:45
Luonnosta saa ihan ilmaista ja hyvää ruokaa. Nyt vuohenputket alkavat olla parhaimmillaan ja nokkosiakin jo löytyy. Kipin kapin luontoon keräilemään sieltä aarteita keittiöön.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ke 27.04.2016, 08:55:07
Pari vuotta sitten kirjoitettua:


"Aika paljon 'säästää' kun ei ota mallia ruoanvalmistuksessa TV-kokkien ohjeista...

 Ko. laittavat lähes kaikkeen kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista, vaikka perusruoka ei tarvitse kummoisesti lisukkeita...

Sianlihakastike silloin tällöin, hernekeittoa itse tehtynä, kaalisoppaa, makkarakeittoa, ym. vastaavaa joista uusavuton ei ole kuulut kuin huhuja - oletan...

Uusavuttomilta ei suju edes perunoiden keittäminen kypsäksi vaan vaativat ranskalaisia (kuinka paljon maksaa ranskasta tuodut perunat, vitsi, vitsi) perunoita ja hampurilaisia...

Yhdellä Macdonal'ssista syödystä ruoka-ateriasta saa maksaa maltaita, vaikka samaan hintaan voisi koko perhe syödä vatsat täyteen (noin kolme, neljä henkeä).


Säästämismahdollisuuksia on paljon... Ei osta kalleinta hammastahnaa, suuvettä eikä pesuainetta)... Kelloja saa alle kahdenkymmenen euron, toimivia jopa sekunnilleen näyttäviä kun laatumerkistä saa maksaa maltaita ja näyttää ko. kello ihan samaa aikaa kuin halvempikin...

Yllä muutama esimerkki ja lukija keksiköön lisää..."

Muisto Keijo Kullervo

Mielestäni Keijo Kullervo ei ymmärrä mitä on kulinarismi: kulinarismi: herkuttelu, ruoasta nautiskelu.
Ei hän kuitenkaan ymmärrä poistaa ruikutustaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ke 27.04.2016, 08:56:53
Keijo Kullervon kulinaristiset mietteet kannattaa ottaa huomioon.

Taas solvaat Keijo Kullervoa kiertoilmaisulla, vaikka itse et osaa laittaa ruokaa, etkä käydä kaupassa hakemassa, mitä kulloinkin haluaisit ostaa. Varmaankin eniten makeita jälkiruokatyyppisiä rahkoja, makkaroita ja kaikenlaista makeaa.

En käytä kiertoilmaisua, kun kerron, että mitään sinun mietteitäsi ei kannattaisi ottaa huomioon.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ke 27.04.2016, 09:01:36
Säästämismahdollisuuksia on paljon... Ei osta kalleinta hammastahnaa, suuvettä eikä pesuainetta)... Kelloja saa alle kahdenkymmenen euron, toimivia jopa sekunnilleen näyttäviä kun laatumerkistä saa maksaa maltaita ja näyttää ko. kello ihan samaa aikaa kuin halvempikin...

Yllä muutama esimerkki ja lukija keksiköön lisää..."

Muisto Keijo Kullervo

Keijo Kullervon antama kulinaristinen vihje.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ke 27.04.2016, 09:05:18
Pari vuotta sitten kirjoitettua:


"Aika paljon 'säästää' kun ei ota mallia ruoanvalmistuksessa TV-kokkien ohjeista...

 Ko. laittavat lähes kaikkeen kymmenen hyvää ja kahdeksan kaunista, vaikka perusruoka ei tarvitse kummoisesti lisukkeita...

Sianlihakastike silloin tällöin, hernekeittoa itse tehtynä, kaalisoppaa, makkarakeittoa, ym. vastaavaa joista uusavuton ei ole kuulut kuin huhuja - oletan...

Uusavuttomilta ei suju edes perunoiden keittäminen kypsäksi vaan vaativat ranskalaisia (kuinka paljon maksaa ranskasta tuodut perunat, vitsi, vitsi) perunoita ja hampurilaisia...

Yhdellä Macdonal'ssista syödystä ruoka-ateriasta saa maksaa maltaita, vaikka samaan hintaan voisi koko perhe syödä vatsat täyteen (noin kolme, neljä henkeä).


Säästämismahdollisuuksia on paljon... Ei osta kalleinta hammastahnaa, suuvettä eikä pesuainetta)... Kelloja saa alle kahdenkymmenen euron, toimivia jopa sekunnilleen näyttäviä kun laatumerkistä saa maksaa maltaita ja näyttää ko. kello ihan samaa aikaa kuin halvempikin...

Yllä muutama esimerkki ja lukija keksiköön lisää..."

Muisto Keijo Kullervo

Mielestäni Keijo Kullervo ei ymmärrä mitä on kulinarismi: kulinarismi: herkuttelu, ruoasta nautiskelu.
Ei hän kuitenkaan ymmärrä poistaa ruikutustaan.

Eikö kulinarismille löytynyt selitystä Wikipediasta, kun se sinun piti muualta etsiä? Olisit kirjoittanut itseäsi kuvaavan slangi-ilmaisunkin sanalle, mikä on lihava, eli läski.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 27.04.2016, 13:59:02

Uusavuttomilta ei suju edes perunoiden keittäminen kypsäksi vaan....


Olen usein todennut, että perunoiden oikea keittäminen on useimmille ihmisille vaikeimpia asioita keittiössä. Eivät tosin sitä itse ymmärrä, vaan syyttävät perunoita.
 
Lainaus

Yhdellä Macdonal'ssista syödystä ruoka-ateriasta saa maksaa maltaita, vaikka....

Usein on Mäkkärin 1 €:n juustopurilainen + 2 pussia mustapippuria, kiiressä minuutissa syötynä, pelastanut uhkaavalta nälkäkuolemalta.... Enkä ole kokenut köyhtyväni yhtään.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 30.04.2016, 00:29:42
Luonnosta saa ihan ilmaista ja hyvää ruokaa. Nyt vuohenputket alkavat olla parhaimmillaan ja nokkosiakin jo löytyy. Kipin kapin luontoon keräilemään sieltä aarteita keittiöön.

Lidlistä saa helpommin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - la 30.04.2016, 12:35:45
Kun kulinaristisia nautintoja haetaan, on etsittävä äärimmäisiä oloja kuten pitkä vaellus ilman ruokaa, onnistuneet liikeneuvottelut, kiireetön lomamatka tmv.

Noissa tilanteissa makuaistit ovat rentoja ja herkistyneitä sekä mieli tyyni ja levollinen mutta elimistö ruualle vastaanottavainen ja altis. Näin syntyvät parhaimmat makuelämykset. Yllättäen suuri surukaan ei estä makunautintoa, olen nauttinut erään parhaista lihakeitoista ikinä - ystäväni hautajaisissa.

Kotioloissa ruoka on parhaimmillaan kun se laitetaan yhdessä, rattoisasti rupatellen perheen tai kavereiden kanssa, eikä itse joudu huolehtimaan kattauksesta tai astioiden korjuusta ja pesusta.

Makuelämykset ovat kuin salama, ei koskaan tiedä varmaksi milloin iskee voimalla. Sopivia olosuhteita voi koittaa järjestää.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Mjulkku - ke 04.05.2016, 21:46:45
Seuraava ei ole kulinarismin vaateita täyttävä, mutta helvetin hyvää.

Kolme paprikaa uuniin, täytteinä hirveä, paprikaa, kananmunaa, v-sipulia ja parmesaania....
Kyllä uppos!!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 05.05.2016, 16:37:27

Mökillä on jo grillauskausi vauhdissansa ja päätiin grillata lisäkkeeksi vihreää parsaa. Mutta - kuorimaveitsemme oli ajautunut keväällä kotiin pesuun ja jäänyt sille tielle....

Mikä avuksi parsanvarsien kuorimiseen? No, otin kokeeksi juustohöylän...... Hiisi vieköön - paljon kuorimaveistä parempi ja nopeampi - koko varsi yhdellä sujuvalla vedolla sivultaan. Tätä lähtien kuorin parsat aina juustohöylällä. Siis sellaisella lyhyellä - ei -kakkulapiomallisella. Todella näppärä. Suosittelen lämpimästi.


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - to 05.05.2016, 21:21:04
Todella näppärä. Suosittelen lämpimästi.


VA.
Juustin sopii hyvin monen muunkin, kuin parsan kuorintaan. Kuorin sillä muun muassa suurikokoiset perunat ja bataatit.

Kahvilusikalla poistaa parhaimmin esim. chilistä siemenet (Halkaisee chilin pitkittäin, ja vetää sitten lusikalla siemenet ja malton pois), ja se on erinomainen myös tuoreen inkiväärin kuorimiseen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 06.05.2016, 07:21:22

Mökillä on jo grillauskausi vauhdissansa ja päätiin grillata lisäkkeeksi vihreää parsaa. Mutta - kuorimaveitsemme oli ajautunut keväällä kotiin pesuun ja jäänyt sille tielle....

Mikä avuksi parsanvarsien kuorimiseen? No, otin kokeeksi juustohöylän...... Hiisi vieköön - paljon kuorimaveistä parempi ja nopeampi - koko varsi yhdellä sujuvalla vedolla sivultaan. Tätä lähtien kuorin parsat aina juustohöylällä. Siis sellaisella lyhyellä - ei -kakkulapiomallisella. Todella näppärä. Suosittelen lämpimästi.


VA.
Luulen, että olisit innoissasi vaakateräisestä kuorijasta, kuten tämä  (http://kauppa.chezmarius.fi/naytatuote.php?lTuoteTunniste=555)(chezmarius.fi).

Juustohöylään verrattuna liikkuva teräosa tekee kuorimisesta hallitumman tuntuista.

Ei siis sillä, etteikö juustohöylä olisi kätevä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 06.05.2016, 08:21:54

Mikä avuksi parsanvarsien kuorimiseen? No, otin kokeeksi juustohöylän...... Hiisi vieköön - paljon kuorimaveistä parempi ja nopeampi - koko varsi yhdellä sujuvalla vedolla sivultaan. Tätä lähtien kuorin parsat aina juustohöylällä.

Luulen, että olisit innoissasi vaakateräisestä kuorijasta, kuten tämä  (http://kauppa.chezmarius.fi/naytatuote.php?lTuoteTunniste=555)(chezmarius.fi).

Juustohöylään verrattuna liikkuva teräosa tekee kuorimisesta hallitumman tuntuista.

Ei siis sillä, etteikö juustohöylä olisi kätevä.

Tuota en ole kokeillut, mutta varmaan hyvä juurikin parsan kuorimiseen - juustohöylämäinen. Parsaa täytyykin ostaa lisää viikonlopuksi. Itse pidän enemmän vihreästä parsasta, kun ravintolat suosivat yleensä valkoista - ja luulen, että osin nimenomaan kuorimisen vuoksi.

Viikko sitten laitoin alkuruuaksi parsakeittoa  Hesarin ohjeen mukaan  (http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1461724185531?ref=a-artikkeli).
Hyvää tuli. Paitsi, että tein keiton vihreästä parsasta ja tipautin lisäpotkuksi hieman Tabascoa.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Taha Islam - pe 06.05.2016, 09:47:31
Poikkiteräinen kuorija ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Onneksi se kuuluu täkäläiseen kulttuuriin ja olen voinut nauttia poikittaisesta, keinuvasta terästä täysillä jo parikymmentä vuotta ilman kämyjen paheksuntaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 06.05.2016, 13:17:19
Ajattelin itsekin tarttua HS:n ohjeeseen (Henri Alén) parsan suhteen ja tehdä parsa-juustopiiraan. Ostin parsaa, pinaattia, ricottajuustoa ja maalaiskananmunia täytteeseen; ja pinnalle rucolanversoja (Alén suositteli yrttejä) ja herkullista kylmäsavustettua kassleria (Alén suositteli ilmakuivattua kinkkua).

Ohjeen mukaisesti parsa keitetään 5 min, ja paloitellaan piiraaseen. Piiraan kypsennys taisi olla 40 minuutin luokkaa 170 asteessa. Luotan siihen että ohje tietää mistä puhuu.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 07.05.2016, 09:48:37
Onko täällä kalakukontekijöitä?

En ole koskaan kokeillut, mutta pian aion yrittää.

Erityisesti kiinnostaa taikina: millaisen teette, pelkästä rukiista vai vehnään sekoitettuna? Kuinka saatte kukon pysymään repeämättömänä, vai onko se mahdollista?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 07.05.2016, 10:28:16
Onko täällä kalakukontekijöitä?

En ole koskaan kokeillut, mutta pian aion yrittää.
......

Vain syöjiä - kuten minä..... Tuli suorastaan vesi kielelle..... Menestystä leipomiseen.

Joku viikko sitten olin pari yötä Kuopiossa hotelli Puijonsarvessa ja aamiaispöydän muikkukukko oli todella maukasta - näytti maistuvan hyvin muillekin. Tukevaa aamiaisruokaahan kukko kyllä on.

VA.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - la 07.05.2016, 10:37:34
Enpä ole kokeillut.
Kyllähän muikkukukon reseptejä netistä löytyy.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - la 07.05.2016, 11:10:38

Tein pariinkin kertaan kukkoa silloin, kun huusholliin kuului savolainen. Nyt en enää kuolemaksenikaan muista mistä reseptin silloin nappasin, mutta hyvää siitä tuli. Mielikuvani kuitenkin on, että taikina on jokseenkin sama kuin karjalanpiirakoiden kuoritaikina.

Jos nyt lähtisin yrittämään, niin esimerkisksi tämä resepti (http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/220213/Aito%20savolainen%20Kalakukko%20(muikkukukko)/) olisi varmaan ihan hyvä. Vehnäjauhoja ei välttämättä tarvita, mutta tuon verran ei ole haitaksi ainakaan koossa pysymisen kannalta. Antaa vähän sitkoa taikinalle.

Ei mikään dieettiruoka, mutta syntisen hyvää se on :D
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 07.05.2016, 18:57:38
Kukossa rakastan eniten pohjaa: melko tiiviin ruiskuoren pinnalle on valunut pehmyt kerros suolaista rasvaa ja nesteitä niin possusta kuin kalasta. Siihen pieni voisiivu päälle, niin ollaan koko herkun ytimessä. Moni laittaa kalat kukkoon kokonaisina. Itse en innostu siitä, sillä kalan silmät muuttuvat inhottaviksi valkoisiksi palleroiksi, jotka pahimmillaan lilluvat milloin missäkin suupalassa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hippi - la 07.05.2016, 19:17:58

Äitini teki aika useastikin kalakukkoa ja lapsena en pitänyt niistä kaloista lainkaan. Mutta tosiaan se pohjakuori on todella maittavaa ja sitä ahmin lapsenakin hyvällä halulla.

Kyllä minä ainakin napsin päät pois ja siinähän se suolikin lähtee mukana yhdellä kertaa, joten ei ole iso vaiva siivota muikut.

Onnea yritykselle ja muista, että ensimmäinen on aina koekappale eikä kannata odottaa siitä täyden kympin tulosta. Seuraavalla kerralla sitten voi tehdä ne hienosäädöt :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 07.05.2016, 22:31:13

Onnea yritykselle ja muista, että ensimmäinen on aina koekappale eikä kannata odottaa siitä täyden kympin tulosta. Seuraavalla kerralla sitten voi tehdä ne hienosäädöt :)
Kiitos. Ja juuri näin.

Minulla on tosin tapana ennen aloittamista yrittää ottaa selvää asioista mahdollisimman paljon. Youtube on erinomainen väline: sieltä voi katso kuinka eri ihmiset ovat asian hoitaneet, ja oppia katselemalla. Yleensä luen vielä vertaillen muutamia hyvältä vaikuttavia ohjeita.

Tämä ei aina toimi, kuten ei toiminut tänään! Olen parina päivänä ottanut selvää itsetehdystä ricottajuustosta: tekeminen on helppoa kuin mikä, ja itse tehdyn juuston maku huomattavasti parempi kuin kaupasta ostetun. Näin sanotaan.

Ainekset: rasvaista maitoa. Ehkä hieman kermaa. Hieman suolaa. Loraus sitruunaa juoksutteeksi. Lämmitetään lähes kiehuvaksi, jolloin hera erottuu. Siivilöidään. Juusto on valmis.

Lämmitin ainekset 90 asteeseen (erään ohjeen mukaan 85 - 90 astetta on hyvä, ja lämmön tarkistaminen on helppoa lihanlämpömittarilla), mutta hera ei erottunut. Vitutti. Googlasin. Selvisi että erityisesti luomumaitoa pastoroidaan korkeassa lämmössä, joka vaikuttaa maidon proteiinirakenteeseen, aiheuttaen sen, ettei hera erotu lainkaan. Ja minä olin ostanut nimenomaan luomumaitoa. Tätä asiaa ei mainittu yhdessäkään reseptissä.

No, minulla oli litra lähes kiehuvaa maito-kermaseosta: keitin riisipuuron iltapalaksi perheelle.

Seuraavaksi ostan ei-luomua täysmaitoa ja kokeilen uudelleen. Kun juuston tekeminen kerran on niin yksinkertaista.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - su 08.05.2016, 14:12:50

No, minulla oli litra lähes kiehuvaa maito-kermaseosta: keitin riisipuuron iltapalaksi perheelle.


Riisipuuro on suosikkejani mm. joskus aamupuuroksi. Mutta riisistä tuli mieleen eilinen ateria (aurajuustokana) .....

Olen täällä aiemminkin kirjoitellut riisin keitosta. Kotona on kiinalainen riisinkeitin, jonka keitoksiin en ole hullaantunut. Olen aina ollut "vähässä vedessä"-koulukuntaa. Eilen kuitenkin kokeilin lisäkeriisin keittoa väljässä vedessä - jasmin-riisiä noin runsaat 10 min. ja ylimääräinen vesi pois ja riisi kuivahtamaan kuumalle levylle hetkeksi. Tulos oli yllätyksekseni koostumukseltaan erinomainen. Myös ensi kerralla väljässä vedessä - lajikkeissakin on tietysti ja varmasti eroja.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - su 08.05.2016, 14:53:33

No, minulla oli litra lähes kiehuvaa maito-kermaseosta: keitin riisipuuron iltapalaksi perheelle.


Riisipuuro on suosikkejani mm. joskus aamupuuroksi. Mutta riisistä tuli mieleen eilinen ateria (aurajuustokana) .....

Olen täällä aiemminkin kirjoitellut riisin keitosta. Kotona on kiinalainen riisinkeitin, jonka keitoksiin en ole hullaantunut. Olen aina ollut "vähässä vedessä"-koulukuntaa. Eilen kuitenkin kokeilin lisäkeriisin keittoa väljässä vedessä - jasmin-riisiä noin runsaat 10 min. ja ylimääräinen vesi pois ja riisi kuivahtamaan kuumalle levylle hetkeksi. Tulos oli yllätyksekseni koostumukseltaan erinomainen. Myös ensi kerralla väljässä vedessä - lajikkeissakin on tietysti ja varmasti eroja.

VA.
Katselin televisiosta erästä ruokaohjelmaa (Mind of a Chef, Netflixissä), jossa käsiteltiin riisiä, ja vielä tiettyä USA:n etelävaltioissa ennen vanhaan voimissaan ollutta lajiketta. Siinä kokki keitti ensin riisin runsaassa vedessä melkein kypsäksi, valutti, levitti ohueksi kerrokseksi uuniastiaan, ja kypsensi loppuun uunissa.

Ainakin kys. lajikkeen riisi näytti koostumukseltaan erinomaiselta. En tosin tiedä jaksaisinko mennä riisini kanssa niin pitkälle.

Mutta riisin keittäminen ei minulta oikein luonnu. Yhtenä syynä on se, että minun keittiössäni lisäkeriisin keittäminen aloitetaan aina hieman liian myöhässä, ja se keitetään kiireellä kunhan jotenkin. Siellä missä riisillä on keskeinen osa ruokapöydässä (Aasia) riisi katsotaan usein ruokapöydän sydämeksi, ja sen ympärillä on muita höysteitä ja lisukkeita.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Taha Islam - su 08.05.2016, 15:09:37
Lähitila myy maitoa tankista 50s/litra. Kyllä kelpaa keitellä cappuchinot.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Mjulkku - su 08.05.2016, 15:13:11
Lähitila myy maitoa tankista 50s/litra. Kyllä kelpaa keitellä cappuchinot.

Varmasti on hienoa, jos ei vauvana tarpeellisesta litkusta ole päässyt aikuisena eroon.

Mitä maito muuten kaupassa maksaa?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: taneh - su 08.05.2016, 15:29:25
Lähitila myy maitoa tankista 50s/litra. Kyllä kelpaa keitellä cappuchinot.

Varmasti on hienoa, jos ei vauvana tarpeellisesta litkusta ole päässyt aikuisena eroon.

Mitä maito muuten kaupassa maksaa?

Avatarissasi oleva henkilö vaikuttaa yksinkertaiselta laumasielulta. Sellaiselta hieman hitaalta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - su 08.05.2016, 15:36:01
Lähitila myy maitoa tankista 50s/litra. Kyllä kelpaa keitellä cappuchinot.

Varmasti on hienoa, jos ei vauvana tarpeellisesta litkusta ole päässyt aikuisena eroon.

Mitä maito muuten kaupassa maksaa?

Avatarissasi oleva henkilö vaikuttaa yksinkertaiselta laumasielulta. Sellaiselta hieman hitaalta.

No ei se sitten niin kallista ole.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: taneh - su 08.05.2016, 15:42:54
Lähitila myy maitoa tankista 50s/litra. Kyllä kelpaa keitellä cappuchinot.

Varmasti on hienoa, jos ei vauvana tarpeellisesta litkusta ole päässyt aikuisena eroon.

Mitä maito muuten kaupassa maksaa?

Avatarissasi oleva henkilö vaikuttaa yksinkertaiselta laumasielulta. Sellaiselta hieman hitaalta.

No ei se sitten niin kallista ole.

Miten niin?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Ähläm - su 08.05.2016, 16:04:51
Lähitila myy maitoa tankista 50s/litra. Kyllä kelpaa keitellä cappuchinot.

Varmasti on hienoa, jos ei vauvana tarpeellisesta litkusta ole päässyt aikuisena eroon.

Mitä maito muuten kaupassa maksaa?

Avatarissasi oleva henkilö vaikuttaa yksinkertaiselta laumasielulta. Sellaiselta hieman hitaalta.

Mine myydä maito 2 senttiä litra. Ei ole huijaus. Laitanko kuva.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - su 08.05.2016, 16:15:49

Miten niin?

Oletko veljiesi Ähläm ja Taha omaishoitaja?


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: taneh - su 08.05.2016, 17:09:43
Lähitila myy maitoa tankista 50s/litra. Kyllä kelpaa keitellä cappuchinot.

Varmasti on hienoa, jos ei vauvana tarpeellisesta litkusta ole päässyt aikuisena eroon.

Mitä maito muuten kaupassa maksaa?

Avatarissasi oleva henkilö vaikuttaa yksinkertaiselta laumasielulta. Sellaiselta hieman hitaalta.

Mine myydä maito 2 senttiä litra. Ei ole huijaus. Laitanko kuva.

En tiedä laitatko.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Taha Islam - su 08.05.2016, 17:13:16
Lähitila myy maitoa tankista 50s/litra. Kyllä kelpaa keitellä cappuchinot.

Varmasti on hienoa, jos ei vauvana tarpeellisesta litkusta ole päässyt aikuisena eroon.

Mitä maito muuten kaupassa maksaa?

Taitaa olla 59s litra, mutta se ei ole enää maitoa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - ke 11.05.2016, 14:07:43
Olen tänä vuonna syönyt moneen kertaan BBQ-kastikkeessa lilluvia kananpaistinpaloja ynnä sikaa. Nyt kun vaihteeksi söin jotain sianviipaleita (mitä lie, ei ne kai kyljyksiä kumminkaan olleet) tavanomaisen marinadin kanssa, niin hyi yrjö. Luulin jo melkein että ne ovat pilalla, niin pistävä ja ällöttävä se maku oli. Selvästikin meikäläisen on parempi syödä lihat ilman mitään lisukkeita, tai sitten vain ja ainoastaan tuossa BBQ-marinadissa muhineina.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ke 11.05.2016, 14:13:29
Eilen keitin satsin kokonaisia pottuja myöhempää käyttöä varten, ja sen jälkeen muusia välittömään käyttöön. Hyödynsin perunoiden keitinveden uudestaan muusinteossa, ja kyllä siitä tuhdin makuista tulikin - etenkin kun tapani mukaan haihdutin muusipottujen keitinveden melkein viimeiseen tippaan.

Pitää jatkossakin hyödyntää perunoiden keitinvesi. Toimisi varmaan leivonnassakin?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 11.05.2016, 14:56:41
Eilen keitin satsin kokonaisia pottuja myöhempää käyttöä varten, ja sen jälkeen muusia välittömään käyttöön. Hyödynsin perunoiden keitinveden uudestaan muusinteossa, ja kyllä siitä tuhdin makuista tulikin - etenkin kun tapani mukaan haihdutin muusipottujen keitinveden melkein viimeiseen tippaan.

Pitää jatkossakin hyödyntää perunoiden keitinvesi. Toimisi varmaan leivonnassakin?
Kannattaa hakea Youtubesta vaikkapa hakusanoilla "heston" ja "potato". Löydät perunaan keskittyneen jakson sarjasta, jossa brittiläinen kokkiperfektionisti Heston Blumenthal kertoo kokeiluistaan perunan käsittelyssä. Suurin osa miehen touhusta menee aika pitkälle (kuten kolmesti kypsennetyt ranskalaiset), mutta katsominen on mukavaa ihan vain mielenkiinnosta. (toki: kieli on englanti, mutta heille, joita tämä ei haittaa)

Yksi hänen vinkeistään on se, että muussia varten (tai muutenkin) perunan kuoria ei kannata heittää pois, vaan keittää muussiin käytettävässä maidossa (tai jos käyttää vettä, keitinvedessä). Kuorissa on paljon makua, ja näin se saadaan mukaan ruokaan. Hän tekee jaksossa myös perunadonitseja ja perunahilloa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ke 11.05.2016, 23:37:44
Lähitila myy maitoa tankista 50s/litra. Kyllä kelpaa keitellä cappuchinot.

Ei kai tosi islamisti sorru tuollaisiin läntisiin nautintoihin, kun kamelinmaitoakin olisi saatavilla?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 12.05.2016, 10:50:41
Lähitila myy maitoa tankista 50s/litra. Kyllä kelpaa keitellä cappuchinot.

Ei kai tosi islamisti sorru tuollaisiin läntisiin nautintoihin, kun kamelinmaitoakin olisi saatavilla?

Taitaa Taha asustella jollain sotatoimialueella, kun maitokin pitää myydä tankista. (http://im.mtv.fi/image/4245650/landscape16_9/1024/576/594582ac05595b9b7515cb93636bfb06/ns/gaza-israel-tankit-tulitauko.jpg)

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Taha Islam - to 12.05.2016, 11:10:05
Lähitila myy maitoa tankista 50s/litra. Kyllä kelpaa keitellä cappuchinot.

Ei kai tosi islamisti sorru tuollaisiin läntisiin nautintoihin, kun kamelinmaitoakin olisi saatavilla?

En ole rasisti, kuten sinä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - to 12.05.2016, 13:04:22
Toope ei ole islamisti.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - to 12.05.2016, 13:14:39
Eilen keitin satsin kokonaisia pottuja myöhempää käyttöä varten, ja sen jälkeen muusia välittömään käyttöön. Hyödynsin perunoiden keitinveden uudestaan muusinteossa, ja kyllä siitä tuhdin makuista tulikin - etenkin kun tapani mukaan haihdutin muusipottujen keitinveden melkein viimeiseen tippaan.

Pitää jatkossakin hyödyntää perunoiden keitinvesi. Toimisi varmaan leivonnassakin?
Kannattaa hakea Youtubesta vaikkapa hakusanoilla "heston" ja "potato". Löydät perunaan keskittyneen jakson sarjasta, jossa brittiläinen kokkiperfektionisti Heston Blumenthal kertoo kokeiluistaan perunan käsittelyssä. Suurin osa miehen touhusta menee aika pitkälle (kuten kolmesti kypsennetyt ranskalaiset), mutta katsominen on mukavaa ihan vain mielenkiinnosta. (toki: kieli on englanti, mutta heille, joita tämä ei haittaa)

Yksi hänen vinkeistään on se, että muussia varten (tai muutenkin) perunan kuoria ei kannata heittää pois, vaan keittää muussiin käytettävässä maidossa (tai jos käyttää vettä, keitinvedessä). Kuorissa on paljon makua, ja näin se saadaan mukaan ruokaan. Hän tekee jaksossa myös perunadonitseja ja perunahilloa.

Tuo ranskalaisten kolmeen kertaan kypsentäminen on kuulemma Belgian juttuja, siitä nimike belgian perunat. Mutta oikeasti tekee ihmeitä ranskalaisten maulle, kannattaa kokeilla! Meillä on pieni rasvakeitin, joka yleensä nököttää jossain kaapin nurkassa, mutta kesällä kannamme sen puutarhaan ja teemme juuri noin: ranskalaiset kypsennetään normisti, otetaan ylös ja upotetaan vielä kahteen kertaan öljyyn. Makkaraa mukaan, jos sitä on, niin saadaan makkaraperunat!

Usko pois Wade, et pakasteranuja moisiksi tunnista:-) vielä parempia tietysti ovat itse suikaloidut ranskalaiset, mutta niihin sopii parhaiten vähän vanhemmat perunat.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 17.05.2016, 11:24:39

....Mutta oikeasti tekee ihmeitä ranskalaisten maulle, kannattaa kokeilla! Meillä on pieni rasvakeitin, joka yleensä nököttää jossain kaapin nurkassa, mutta kesällä kannamme sen puutarhaan ja teemme juuri noin: ranskalaiset kypsennetään normisti, otetaan ylös ja upotetaan vielä kahteen kertaan öljyyn. Makkaraa mukaan, jos sitä on, niin saadaan makkaraperunat!

Usko pois Wade, et pakasteranuja moisiksi tunnista:-) vielä parempia tietysti ovat itse suikaloidut ranskalaiset, mutta niihin sopii parhaiten vähän vanhemmat perunat.

Olen tuollaisen pienen friteerauskeittimen hankkimista jo pidempään funtsinut.... Esim. pieni DeLonghi....

Mitä öljyä käytätte ja käytättekö samaa öljyä useamman kerran? Voiko käryyttää vain pihalla? Onnistuuko munkkien paisto?


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ti 21.06.2016, 14:45:05

Taisin joskus huonohkolla menestyksellä koittaa tehdä jäätelöntapaista banaanista ja kiiwistä.
Ohjeessani kuten tässä banaani-maapähkinävoiohjeessa (http://www.mtv.fi/lifestyle/makuja/artikkeli/valmista-itse-terveellista-jaateloa-tarvitset-vain-kaksi-ainesosaa/3292792) (ja tässä (http://www.hs.fi/ruoka/reseptit/a1396413254707)) banaani aluksi pakastetaan  pari tuntia (ei kivikovaksi saakka) ja vasta sitten soseutetaan maapähkinävoin kanssa kunnes tulee jäätelönomaiseksi ja tarjotaan.

Paksussa ei-kylmässä astiassa pakastamisella saattaa olla osansa että jähmettyminen käy hitaasti. Seosta jäädyttäessä pari tuntia tuskin riittää vaikka olisi ohut teräs- tai muoviastia. (Arvaisin yli 4 tuntia -20 o C pakastimessa) Ilman konetta kotijäätelöä pakastaessa jäätelö tavataan ottaa pakastimesta sekoitettavaksi rakenteen parantamiseksi vaikka puolen ja puolentoista tunnin jälkeen.
Pitipä kuitenkin kokeilla. Kaksi pakasterasiaan paloiteltua banaania ehti jo unohtua pakastimeen kunnes äsken sauvasekoittimella sotkin makeuttamattoman maapähkinävoin (2 rlk) kansa. Ensin odottelin jääbanaanipalojen pehmiämistä sen verran että vaivatta sai veitsellä pienittyä pieniksi paloiksi niin että sauvasekoitin sekottamiseen pystyi. Kuten kotijäätelöön olen tavannut, puristin vähän mehua sitruunasta vielä joukkoon. Viileä välipala siitä tuli helposti, kylmänä ei maistunut niin makealle kuin ainesosansa lämpiminä. Ehkei ihan gurmeeta mutta tulos/vaiva-suhde ihan hyvä. Eikä lisäaineita kuten kaupan jäätelössä.

Pitänee joskus kokeilla vastaavasti myös pakastettua banaania sekoitettuna naturel tai esim. kaakaojauheella maustaen. Jos sekottimen vääntö ei riitä, pitää lisätä vähän nestettä, mutta tuloksen jäätelömäisyys vähenee.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 21.06.2016, 15:42:55

....Mutta oikeasti tekee ihmeitä ranskalaisten maulle, kannattaa kokeilla! Meillä on pieni rasvakeitin, joka yleensä nököttää jossain kaapin nurkassa, mutta kesällä kannamme sen puutarhaan ja teemme juuri noin: ranskalaiset kypsennetään normisti, otetaan ylös ja upotetaan vielä kahteen kertaan öljyyn. Makkaraa mukaan, jos sitä on, niin saadaan makkaraperunat!

Usko pois Wade, et pakasteranuja moisiksi tunnista:-) vielä parempia tietysti ovat itse suikaloidut ranskalaiset, mutta niihin sopii parhaiten vähän vanhemmat perunat.

Olen tuollaisen pienen friteerauskeittimen hankkimista jo pidempään funtsinut.... Esim. pieni DeLonghi....

Mitä öljyä käytätte ja käytättekö samaa öljyä useamman kerran? Voiko käryyttää vain pihalla? Onnistuuko munkkien paisto?


VA.

Sori Va myöhäinen vastaus, lipsahtanut multa ohi tämä! Meillä on joku mikä lie rasvakeitin ja käytämme samaa rasvaa aina jonkun aikaa - suoraan sanottuna en tarkkaan tiedä muuta kuin että keittiössä on rasvapullo, jonka nimi on "rasvakeitin":-) eli enemmän miehen hommaa tämä nimenomainen kokkaus. Ihan hyvin onnistunut keittiössä myös liesituulettimen alla.

Munkit varmaan onnistuisi, mutta kun emme ole kovin makean perään, enkä itse juuri ikinä leivo, niin on jäänyt kokeilematta.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - ti 21.06.2016, 15:59:47
Mulla oli Lidlistä ostettu rasvakeitin ahkerassa käytössä. Luovuin siitä lähinnä terveydellisistä syistä luettuani pari artikkelia uppopaistetun ruoan vaaroista. Säikähdin ehkä turhaan. Keitin vei kyllä paljon tilaa ja kuumat rasvat sisällä se muodosti jonkinlaisen turvallisuusriskin. Sitä ei mielellään siirrellyt heti paistamisen jälkeen ja se piti liesitasoa varattuna kunnes oli jäähtynyt. Kyllä siitä oma kärynsä lähti, mutta niitä makkaraperunoita ei voita mikään.

Öljynä käytin joko rypsiöljyä tai erikseen myytävää rasvakeitinöljyä. Öljynvaihto tapahtui parin viikon välein, vaikka öljyt suodattamalla olisi voinut vaihtoväliä pidentää tuostakin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 21.06.2016, 16:09:45
Olen myös ymmärtänyt, että muutamaan kertaan käytetty öljy on parempaa, kai siihen jotain makua on jäänyt tms. Mutta en tietysti paistaisi munkkeja makkaraperunoiden öljyssä:-)

T: Xante

Muoksis: terveysvaikutukset kieltämättä hirvittää minuakin, ja varmaan vielä pahemmin terveysintoisampaa puoliskoa, joten aika harvoin tulee keitintä käytettyä, kesällä ulkosalla hieman useammin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 21.06.2016, 20:09:08

Sori Va myöhäinen vastaus, lipsahtanut multa ohi tämä! Meillä on joku mikä lie rasvakeitin ja käytämme samaa rasvaa aina jonkun aikaa.....

Munkit varmaan onnistuisi, mutta kun emme ole kovin makean perään, enkä itse juuri ikinä leivo, niin on jäänyt kokeilematta.

T: Xante

Kiitos vastauksesta, mutta vaimo ampui kerralla alas minun suunnitelmani rasvakeittimestä. No, nyt saa jo kotimaista uutta perunaa voin kanssa. Tänään tein uusille perunoille juustokastikkeen, Koskenlaskijaa, tilliä ja persiljaa sekä kermaa.... Ihan hyvää.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ke 22.06.2016, 10:00:50

Sori Va myöhäinen vastaus, lipsahtanut multa ohi tämä! Meillä on joku mikä lie rasvakeitin ja käytämme samaa rasvaa aina jonkun aikaa.....

Munkit varmaan onnistuisi, mutta kun emme ole kovin makean perään, enkä itse juuri ikinä leivo, niin on jäänyt kokeilematta.

T: Xante

Kiitos vastauksesta, mutta vaimo ampui kerralla alas minun suunnitelmani rasvakeittimestä. No, nyt saa jo kotimaista uutta perunaa voin kanssa. Tänään tein uusille perunoille juustokastikkeen, Koskenlaskijaa, tilliä ja persiljaa sekä kermaa.... Ihan hyvää.

VA.

Jos lohduttaa, niin aika tilanviejä se meilläkin siinä keittiön pöydän nurkassa on, mutta esim. kummipoika, 31 v vaatii meillä ehdottomasti ruuaksi enomiehen taksarin:-) joten on siitä jotain iloa sentään. Muistelen muuten semmoistakin, että ei meillä lapsuudessa kotona mitään rasvakeitintä ollut, vaan semmoinen laajahko isohko valurautapannu, jossa oli joku ritilä. Siinä paistettiin niin ranskalaiset kuin munkit. Löytyisiköhän se vielä jostain nurkista, pitääpä tehdä salapoliisityötä! Olisi aika makea kesäiltoina pihakeittiössä.

Mutta kyllä uudet perunat voittaa kaikki ranskalaiset!

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 22.06.2016, 18:11:19
Sushi, niin herkullista! Ja sopii mainiosti kuumaankin kesään.

En ole kuitenkaan tehnyt sitä koskaan itse, mutta olen ollut useaan otteeseen sushi-iltamissa. Aion korjata virheeni kesän aikana.

Suosikkejani makeissa on raputäyte, japanilainen munakastäyte, tai miksei myös kalifornia-maki.

Tämä on yksi ruoista, joihin on pitänyt kasvaa hiljalleen vuosien aikana: niin nori-merilevälevy, raaka kala, wasabi, kuin soijakin ovat olleet pitkään listallani turhan ärsyttävistä mauista.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Cool#9 - ke 22.06.2016, 18:20:55

Sori Va myöhäinen vastaus, lipsahtanut multa ohi tämä! Meillä on joku mikä lie rasvakeitin ja käytämme samaa rasvaa aina jonkun aikaa.....

Munkit varmaan onnistuisi, mutta kun emme ole kovin makean perään, enkä itse juuri ikinä leivo, niin on jäänyt kokeilematta.

T: Xante

Kiitos vastauksesta, mutta vaimo ampui kerralla alas minun suunnitelmani rasvakeittimestä. No, nyt saa jo kotimaista uutta perunaa ....
VA.


Mutta kyllä uudet perunat voittaa kaikki ranskalaiset!

T: Xante

Koska kyseessä on vakava asia, tällä kohtaa termistössä tulee olla tarkka. Oikea termi on varhaisperuna. Uusi peruna -nimitystä tulee käyttää vasta syyskuun jälkeen myytävistä perunoista niistä joilla edellisen satokauden perunat korvataan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - to 23.06.2016, 01:28:40
Kiitos vastauksesta, mutta vaimo ampui kerralla alas minun suunnitelmani rasvakeittimestä. No, nyt saa jo kotimaista uutta perunaa voin kanssa. Tänään tein uusille perunoille juustokastikkeen, Koskenlaskijaa, tilliä ja persiljaa sekä kermaa.... Ihan hyvää.

VA.

Ensimmäiset uudet potut toki syödään ihan sellaisinaan tai voin kanssa. Grilliruoan tai savustetun lohen kanssa.

Hyväksyn nuo juustokastikkeet sitten myöhemmin. ::)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - to 23.06.2016, 08:46:39
Jätetään ne grilliruoat. Varhaisperunan kanssa parasta on silli, smetanasilli.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - to 23.06.2016, 09:02:18
Lapsuudesta jäänyt jotain traumoja sillin kanssa (olisiko ollut salaatti, jota puolipakolla syötettiin), joten olen tässä asiassa surullisen naivi ja syön vain maustesilliä. Mutta hyvää se on leikkelelautasessa, johon tulee hyvää savukinkkua, salamia, sipulia, keitettyä kananmunaa ja niitä perunoita, millä nimellä niitä kuka kutsuukaan.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: a4 - pe 24.06.2016, 18:22:59
kokkailun ansiosta en ole ehtinyt lukea ketjua.

juhannuksen kunniaksi kuorin kuin sipulista esiin pienen villimiehen ja tuunasin hernekeittoa.
kaikenlaisia mausteita eri muodossa löytyi syvästä kaapista.
vow!

tätäkään en olisi keksinyt ilman alkoholia.
suosittelen lämpimästi kaikille jatkumolaisille.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - la 25.06.2016, 17:41:39
Jos tekeepi mieli laatuburgereita (Kyllä, minusta nekin ovat parhaimmillaan kulinaristisia!), niin tässä on kelpo lista (https://imgur.com/a/hC8Ee?gallery), sisälmysluetteloineen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - la 25.06.2016, 17:44:42
Jos tekeepi mieli laatuburgereita (Kyllä, minusta nekin ovat parhaimmillaan kulinaristisia!), niin tässä on kelpo lista (https://imgur.com/a/hC8Ee?gallery), sisälmysluetteloineen.

Tuli nälkä. Joutuuko tästä vielä Siwaan kävelemään kun burgeriaineksia ei jääkaapista löydy.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - la 25.06.2016, 17:46:37
Meidän kulmilta on Siwat lähteneet kävelemään.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - la 25.06.2016, 18:17:36
Meidän kulmilta on Siwat lähteneet kävelemään.

K-marketiksi tuokin kohta muuttuu.

Mutta nyt pitää unohtaa hampparit. Mattopyykki kutsuu. Rannan matonpesupaikalla on hyvän näköinen nainen yksin pesemässä mattoja. Ehkä hän tarvitsee apua märkien mattojen nostelussa?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - la 25.06.2016, 18:35:58
Niin tuli nälkä minullekin, onneksi tein eilen kotiinkin ruokaa valmiiksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Tuco - la 25.06.2016, 19:04:04
Mattopyykki kutsuu. Rannan matonpesupaikalla on hyvän näköinen nainen yksin pesemässä mattoja. Ehkä hän tarvitsee apua märkien mattojen nostelussa?

Ei tarvinnut. Mutta tulipahan pestyä kynnysmatto.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - la 25.06.2016, 19:07:54
Ei tarvinnut. Mutta tulipahan pestyä kynnysmatto.
Olisi nyt vain näyttänyt sinulle "märkää mattoaan". :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 25.06.2016, 20:32:25
Jos tekeepi mieli laatuburgereita (Kyllä, minusta nekin ovat parhaimmillaan kulinaristisia!), niin tässä on kelpo lista (https://imgur.com/a/hC8Ee?gallery), sisälmysluetteloineen.

Tuli nälkä. Joutuuko tästä vielä Siwaan kävelemään kun burgeriaineksia ei jääkaapista löydy.
Noiden burgerien ainekset vaikuttavat sellaisilta, ettei löydy paremmistakaan siwoista.

Itse aloin myös kuolaamaan suosikkigrilliburgeriani. Pekonilla ja pippurimajoneesilla. Harmillisen usein grillien pekoni vain on kaukana rapeasta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - la 25.06.2016, 20:52:33
Noiden burgerien ainekset vaikuttavat sellaisilta, ettei löydy paremmistakaan siwoista.

Itse aloin myös kuolaamaan suosikkigrilliburgeriani. Pekonilla ja pippurimajoneesilla. Harmillisen usein grillien pekoni vain on kaukana rapeasta.
Ei nyt kaikkiin ehkä Siwoista, mutta isommista liikkeistä kyllä ja ne mitä ei Suomessa suoraan nimikkeillä löydy, ovat improttavissa ja korvattavissa muilla, vastaavilla raaka-aineilla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 25.06.2016, 21:46:56
Noiden burgerien ainekset vaikuttavat sellaisilta, ettei löydy paremmistakaan siwoista.

Itse aloin myös kuolaamaan suosikkigrilliburgeriani. Pekonilla ja pippurimajoneesilla. Harmillisen usein grillien pekoni vain on kaukana rapeasta.
Ei nyt kaikkiin ehkä Siwoista, mutta isommista liikkeistä kyllä ja ne mitä ei Suomessa suoraan nimikkeillä löydy, ovat improttavissa ja korvattavissa muilla, vastaavilla raaka-aineilla.
Kirjoissani oleellisin puutos on itseasiassa hyvän naudanlihan puuttuminen: en mielelläni osta tyhjiöpakattua jauhelihaa. Viimeksi muistaakseni joulukuussa 2014. Joistain siwoista taitaa saada ihan hyvää pidempään kypsytettyä cheddaria, jota kaipaan hyvään itsetehtyyn hamppariin. Ne yksittäispakatut sulatejuustosiivut ovat hieman... väsähtäneitä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - su 26.06.2016, 02:31:46
Jätetään ne grilliruoat. Varhaisperunan kanssa parasta on silli, smetanasilli.

Uusia perunoita ei pitäisi maustaa millään muulla kuin voilla!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - su 10.07.2016, 16:41:03
Tein niinkin kulinaaria ruokaa kuin tacoja, ja sen yhteydessä muistui mieleeni mainita seuraavaa vesimeloneista:

Mitä leveämmät vesimelonin tummat raidat ovat, sen makeampi vesimeloni aina on. Vastaavasti, mitä keltaisempi vesimelonin vaalea osa (Kohta, joka on ottanut vesimelonin kasvaessa maahan) on, sen kypsempi se on. Melonin koputtelu on hyödytöntä: keltaisuuden sävy kertoo kypsyyden parhaiten, koska meloni ei kypsy enää sen jälkeen, kun se on nostettu.

Tosiaan, vesimelonia (Tai hunajamelonia) kannattaa kuutioida Texmex -sapuskojen salaattiin. Niiden makeus antaa hyvän vastapainon ruoan tulisuudelle ja suolaisuudelle.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - su 10.07.2016, 22:31:13
Munuaiset paistetaan palasina kylmäpuristetussa kookosöljyssä ja paiskataan voitaikinalevyjen väliin ja koko roska kärtsätään uunissa sopivaksi. Varsin helppo herkku sisäelinruoista pitävälle. Taannoin kävi niin että unohdin ropsaista hitusen suolaa munuaisille, enkä huomannut suolan puutetta syödessä lainkaan. Eli tässä ruoassa lienee siis, ehkä kookosöljystä johtuen, sen verran täyteläistä makua ettei sitä edes suolata tarvitse.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - su 17.07.2016, 23:06:38
Eilen ongelmana se kun tuoreita itse poimittuja yrttejä jäi yli aterian tarpeista. Tylsää heittää roskiin, pakastelokeroon en tahdo säilöä, koska pian tarpeen sulattaa jääkaappi. Äkkäsin pöydällä tyhjän öljypullon, joka oli sopivan pieni vaikkapa salaattikastikkeelle. Yrtit pilkottuina pulloon, päälle viinietikkaa ja öljyä. Tänään käytettiin yrttikastiketta kurkkusalaatin maustamiseen. Lisäksi vielä mustapippuria. Suolaa ei tarvittu yrttien ja etikan/öljyn maukkauden takia.

Uusia perunoita ja sisäfilepihvi. Ruokajuomana kivennäisvedellä kevennettyä lonkeroa. OMG, herkullista!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 19.07.2016, 16:56:52
Varhaisperunan kanssa parasta on silli, smetanasilli.

Uusia perunoita ei pitäisi maustaa millään muulla kuin voilla!

Oletteko muuten koskaan tavanneet naista, joka osaa keittää perunat oikein?

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ti 19.07.2016, 17:23:49
En. Nais-ta, jo-ka o-saa keit-tää pe-ru-nat oi-kein. :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ke 20.07.2016, 00:57:16
Eilen ongelmana se kun tuoreita itse poimittuja yrttejä jäi yli aterian tarpeista. Tylsää heittää roskiin, pakastelokeroon en tahdo säilöä, koska pian tarpeen sulattaa jääkaappi. Äkkäsin pöydällä tyhjän öljypullon, joka oli sopivan pieni vaikkapa salaattikastikkeelle. Yrtit pilkottuina pulloon, päälle viinietikkaa ja öljyä. Tänään käytettiin yrttikastiketta kurkkusalaatin maustamiseen. Lisäksi vielä mustapippuria. Suolaa ei tarvittu yrttien ja etikan/öljyn maukkauden takia.

Pikkaisen suolaa tuohonkin laittaisin, koska ei juuri ole ruoka-ainetta, johon suola ei kelpaisi. Itse laitan salaattikastikkeisiin vähän suolaa, pippurin ja muiden mausteiden kera.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ma 25.07.2016, 11:44:53
Menin tuossa hölmöilemään, enkä pitänyt huolta kalatuotteiden kylmäketjusta: ostin jokiravun pyrstöjä suolaliemessä, loimulohta ja kylmäsavulohta. Ulkona on helle, ja toin ne n. 30 minuutissa jääkaappiin. Ahdistaisiko teitä?

Jos netistä lukee ohjeistuksia, ohjataan ihmiset tyyliin tuhoamaan tuhkaamalla kaikki, mikä on ollut vähänkin poissa kylmästä. Yön yli pöydällä jäähdytetty ruoka -> vaara! Kaksi tuntia pöydällä ollut leikattu salaatti -> bakteerit rakastavat! Lihapiirakka huoneenlämmössä -> kavahda!

Sitten luin myös, että muita kuin noroviruksen aiheuttamia myrkytyksiä on suomessa pari vuodessa. Vaikka niin monet säilyttävät ruokaansa miten sattuu. Minä olen yksi heistä. Olen mm. säilyttänyt makaronilaatikkoa yön pöydällä, ja aamulla syönyt sitä huoneenlämpöisenä. Ts. teen niin usein, lähes aina kun teen makaronilaatikkoa. Silti minulla ei ole koskaan ollut ruokamyrkytystä. (Noroa nyt toki).
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ma 25.07.2016, 15:41:14
Menin tuossa hölmöilemään, enkä pitänyt huolta kalatuotteiden kylmäketjusta: ostin jokiravun pyrstöjä suolaliemessä, loimulohta ja kylmäsavulohta. Ulkona on helle, ja toin ne n. 30 minuutissa jääkaappiin. Ahdistaisiko teitä?

Ei ahdistaisi.

Ravunliha on helposti pilaantuvaa, mutta suolaliemi auttanee kovasti. Loimulohi ja kylmäsavulohi ovat kestäviä ruokia. Kuivuus, savu ja suola sen tekee.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ke 27.07.2016, 20:28:45
Metsät täynnä mustikoita, sieniä ei vielä niinkään...

Seuraavat ohjeet pätevät yleisemminkin makeisiin marjoihin (Mansikat ja vadelmat mukaan lukien), vaan:



Mustikkasiirappi

Litra mustikoita
7 dl hienoa sokeria (Ei tarvitse olla hillosokeria)
1 dl vettä

Lisää ainekset kattilaan ja keittele hiljakseen sekoitellen, kunnes marjat alkavat hajota ja seos tymäköityy. Kaada seos siivilän läpi uunikuumiin (80-100 astetta, 10 minuuttia) lasipurkkeihin, ja laita jäähtymään. Mahdottoman vaikeatahan tämä.

Jos haluaa hifistellä:

Litra mustikoita
2 1/2 dl vettä
2 dl tummaa siirappia
2 dl hienoa sokeria
1 vaniljatanko

Muuten sama kuin edellä, mutta vaniljatanko tulee halkaista ennen kuin sen lisää seokseen (Saa lisätä jo heti alussa). Seoksen saostumisessa kestää perusreseptiä hieman kauemmin; mnolemmissa kehkeentymistä voi avittaa soseuttamalla aluksi marjoja esim. sauvasekoittimella.

Tarjoillaan esim. lettujen ja jäätelön, tai vaikka paahtoleivän päällä. Säilyy hyvin ja kauan jääkaapissa, kunhan säilömisessä käytetään puhtaita lasipurkkeja ja tiiviitä kansia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 27.07.2016, 21:31:21
Itsekin keitin tuossa muutaman hillon, sunnuntaina.

Yksi niistä oli juuri mustikkahillo, mutta koska en pidä pelkästä mustikasta keitettyä hilloa suosikkinani (mustikka menettää raikkauttaan hillona ja tuoremarjahillo pakastetuista mustikoista on maistuu paremmin), hain hilloon hieman raikkautta mausteista. Maustoin hillon sitruunan kuorella, jauhetulla fenkolin siemenellä ja vaniljatangolla. Erityisesti fenkoli sopii mustikan kanssa hienosti.

Samalla keitin punaviinimarja-vadelma-raparperihillon. Ja yhden kesäkurpitsasta ja sitruunasta ja omenasta (oli tarve saada muutama ylimääräinen kesäkurpitsa johonkin). Viimeksi mainittu on raikkaan sitruunainen, uskon että se sopii johonkin mainiosti. Ehkä kääretorttuun.

En yleensä keitä paljoa yhdentyyppistä hilloa, maksimissaan kolme pienehköä purkkia. Mutta pidän siitä, että jääkaapissa on monenmoista pöytään nostettavaksi. Viime vuonna tein kotimaisista päärynöistä ja vaniljasta, karviaisista; lisäksi sain sukulaisilta hieman lakkahilloa, hieman tyrnihilloa, hieman variksenmarjahyytelöä ja uuniomenahilloa. Näillä pärjäsimme mainiosti vuoden, ja hieman on purkeissa vieläkin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ke 27.07.2016, 21:41:00
Hilloihin maustaminen sopiikin paremmin, kuin siirappeihin. En ole lisännyt valmistusvaiheessa siirappiin ikinä sitruunaakaan, sillä määrää olisi hankalampi kontrolloida (Maku happamoituu ja kipakoituu helposti liikaa), kuin hillossa. Niitä toki voi lisätä siirappeihinkin myöhemmin, mikäli mieli tekee. Pakastemarjoja on aina olla hyvä olemassa!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 28.07.2016, 08:10:23
Hilloihin maustaminen sopiikin paremmin, kuin siirappeihin. En ole lisännyt valmistusvaiheessa siirappiin ikinä sitruunaakaan, sillä määrää olisi hankalampi kontrolloida (Maku happamoituu ja kipakoituu helposti liikaa), kuin hillossa. Niitä toki voi lisätä siirappeihinkin myöhemmin, mikäli mieli tekee. Pakastemarjoja on aina olla hyvä olemassa!
Oho, minä kyllä luin ohjeesi siirapin ohjeeksi, mutta jostain syystä ajattelin silti hilloja. Yksi herkullinen siirappi syntyy kuusenkerkistä. Sekin maistuu lettujen kanssa, mutta kuvittelisin että yhdessä ginin kanssa kerkkäsiirapista tulisi erinomainen drinkki(?)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - pe 29.07.2016, 16:36:38
Oho, minä kyllä luin ohjeesi siirapin ohjeeksi, mutta jostain syystä ajattelin silti hilloja. Yksi herkullinen siirappi syntyy kuusenkerkistä. Sekin maistuu lettujen kanssa, mutta kuvittelisin että yhdessä ginin kanssa kerkkäsiirapista tulisi erinomainen drinkki(?)
Hilloihin, leivonnaisiin ja pakasteiksihan marjoja pääosin käytetään, joten ei ihme. Senkin vuoksi siirappireseptin laitoin, muistutuksena, että sitäkin niistä voi tehdä. Söin juuri lettujen ja kermajäätelön päällä, hyvää oli!

Kerkkäsiirappia en ole tehnyt ikuna, täytyy joskus koittaa; mustikkasiirappiakin voi läträtä kirkkaisiin. Litra vodkaa ja desi siirappia - energiamäärältään sama, kuin n. kolme pakettia voita! :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - pe 05.08.2016, 21:46:32
Suolaisen nälkään Porosienipiirkka;

pohja;200gvoita, 1dlparmesaaniraastetta, 4dl vehnäjauhoa, 9rkl.vettä, tai kermaa ,

nypi pohjan ainekset yhteen, ja laita hetkeksi jääkaappiin.

(pohja mahtuu uunipellille ,joka on vuorattu leivinpaperilla)

täyte;savuporo100g, 1/2 sipuli, 1 1/2 paprikaa eri väristä", 200g poronmakuista  sulatejuustoa, 2munaa, 1dl pippurilla maustettu ruokakermaa,paketti herkkusieniä

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - pe 05.08.2016, 21:52:03
porosienipiirkan ohje jatkuu!!

täyte; silppua sipuli, pilko paprikat, ja viipaloi herkkusienet, kuullota pannulla, ja lisää niiden päälle ripaus merisuolaa, timjamia ja
basilkaa,
kaada kuullotetut ainekset uunipelille levitetylle piirakkapohjalle, sen jälkeen sekoita keskenään kananmunat,lisää tuorejuusto ja
pippurilla maustettu kerma, ja kaada päällimäiseksi piiraan päälle.

paista?+200 asteisessa uunissa, 20-30minuuttia ,uunin ala-osassa!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 06.08.2016, 18:30:20
porosienipiirkan ohje jatkuu!!

täyte; silppua sipuli, pilko paprikat, ja viipaloi herkkusienet, kuullota pannulla, ja lisää niiden päälle ripaus merisuolaa, timjamia ja basilkaa,

Timjamia on aika vahvamakuisena totuttu käyttämään voimakkaiden liharuokien ja patojen maustamisessa. Tänään tehtiin uunilohta ja mausteeksi tuli suolan lisäksi lähinnä runsaasti tuoretta timjamia ja juustoraastetta. Minusta aromaattinen timjami sopi todella oivallisesti maustamaan ja piristämään muuten aika rasvaista ruokaa.

Pitäisi käyttää maustamisessa enemmän ja rohkeammin yrttejä.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - su 07.08.2016, 16:44:10
porosienipiirkan ohje jatkuu!!

täyte; silppua sipuli, pilko paprikat, ja viipaloi herkkusienet, kuullota pannulla, ja lisää niiden päälle ripaus merisuolaa, timjamia ja basilkaa,

Timjamia on aika vahvamakuisena totuttu käyttämään voimakkaiden liharuokien ja patojen maustamisessa. Tänään tehtiin uunilohta ja mausteeksi tuli suolan lisäksi lähinnä runsaasti tuoretta timjamia ja juustoraastetta. Minusta aromaattinen timjami sopi todella oivallisesti maustamaan ja piristämään muuten aika rasvaista ruokaa.

Pitäisi käyttää maustamisessa enemmän ja rohkeammin yrttejä.

VA.
Kannattaa. Valitettavasti Suomessa yritit ovat kalliita. S-ryhmä pyytää pienestä yrttiruukusta 2 euroa, ja tiettyihin ruokiin saattaa tarvita viisikin ruukullista eri yrttejä. 10e pelkkiin yrtteihin. Lidlissä yrtit ovat hiukan edukkaampia, ja usein myös tuuheampia kuin kilpailijoilla (erit. basilika). Kesäisin niitä kannattaa kasvattaa itse, mutta olosuhteemme eivät varsinaisesti ole yrttitarhalle edulliset edes tällöin.

Jos asutte paikassa, jossa maahanmuuttajat pyörittävät etnistä kauppaa, kannattaa käydä tarkastamassa millaisia yrttejä heillä on valikoimassaan. Usein he tilaavat akselilla Saksa-Turkki muutamia yrttejä: korianteri, minttu, persilja, tilli. Heidän yrttinsä ovat isoissa punteissa ja erityisesti silolehtipersilja ja minttu ovat voimakkaampia ja satoisampia kuin suomalaiset lajikkeet. Arvioisin että hinta on määrään suhteutettuna puolet, jopa kolminkertaisesti edullisempi kuin marketeissamme.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - su 07.08.2016, 17:11:16
Intialainen kokki valmistaa makoisan kana-aterian (https://www.youtube.com/watch?v=6skjbVDVEg4) (Youtube), tullen ruoanlaiton ohessa koko ajan enemmän känniin. Erittäin hilpeä kokkaustapahtuma!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hayabusa - su 07.08.2016, 18:40:00
Naukkailevien kokkien isä on Keith Foyd. Tässä hän kertoo mikä on ruuanlaiton perussääntö: pullo vahvaa punaviiniä, josta puolet ruokaan ja puolet kokille  ;D
https://youtu.be/1Evm30HTbD0?t=1m10s
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 08.08.2016, 20:48:29
Valitettavasti Suomessa yritit ovat kalliita. S-ryhmä pyytää pienestä yrttiruukusta 2 euroa, ja tiettyihin ruokiin saattaa tarvita viisikin ruukullista eri yrttejä. 10e pelkkiin yrtteihin.

Minuakin harmittaa yrttien kalleus. Usein erityisesti kevättalvella minuun iskee oikein viherhimo ja tekisi mieli oikein runsaasti käyttää yrttejä eri ruokiin, voileivän päälle, juomiin jne, muttei kalliin hinnan takia niitä voi ostaa niin paljon kuin haluttaisi.

Timjamia olen yrittänyt kasvattaa kesällä parvekkeella, muttei se oikein hyvin onnistunut. Kasvi jäi kovin pieneksi. Kaupan ruukkubasilikat saa välillä menestymään ruukussa aika mukavasti, mutta välillä ne kuolevat heti. Hmmm...?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ma 08.08.2016, 21:06:37
Valitettavasti Suomessa yritit ovat kalliita. S-ryhmä pyytää pienestä yrttiruukusta 2 euroa, ja tiettyihin ruokiin saattaa tarvita viisikin ruukullista eri yrttejä. 10e pelkkiin yrtteihin.

Minuakin harmittaa yrttien kalleus. Usein erityisesti kevättalvella minuun iskee oikein viherhimo ja tekisi mieli oikein runsaasti käyttää yrttejä eri ruokiin, voileivän päälle, juomiin jne, muttei kalliin hinnan takia niitä voi ostaa niin paljon kuin haluttaisi.

Timjamia olen yrittänyt kasvattaa kesällä parvekkeella, muttei se oikein hyvin onnistunut. Kasvi jäi kovin pieneksi. Kaupan ruukkubasilikat saa välillä menestymään ruukussa aika mukavasti, mutta välillä ne kuolevat heti. Hmmm...?

Suomessakin kasvaa luonnonvaraisia yrttejä. Yksi yrtti on mäkimeirami eli oregano. Kannattaisi opetella tunnistamaan luonnossa kasvavia yrttejä ja kuivata niitä talveksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ma 08.08.2016, 23:54:07
Valitettavasti Suomessa yritit ovat kalliita. S-ryhmä pyytää pienestä yrttiruukusta 2 euroa, ja tiettyihin ruokiin saattaa tarvita viisikin ruukullista eri yrttejä. 10e pelkkiin yrtteihin.

Minuakin harmittaa yrttien kalleus. Usein erityisesti kevättalvella minuun iskee oikein viherhimo ja tekisi mieli oikein runsaasti käyttää yrttejä eri ruokiin, voileivän päälle, juomiin jne, muttei kalliin hinnan takia niitä voi ostaa niin paljon kuin haluttaisi.

Timjamia olen yrittänyt kasvattaa kesällä parvekkeella, muttei se oikein hyvin onnistunut. Kasvi jäi kovin pieneksi. Kaupan ruukkubasilikat saa välillä menestymään ruukussa aika mukavasti, mutta välillä ne kuolevat heti. Hmmm...?

Suomessakin kasvaa luonnonvaraisia yrttejä. Yksi yrtti on mäkimeirami eli oregano. Kannattaisi opetella tunnistamaan luonnossa kasvavia yrttejä ja kuivata niitä talveksi.
Mikäpä siinä. Mutta monin paikoin tuoreen yrtin korvaaminen kuivatulla ei tuota toivottua tulosta.

Esim. tuoreesta persiljasta valmistettu taboulleh olisi melkoinen pettymys kuivatulla persiljalla.

Toki on niinkin, että ihimisten pitäisi elää enemmän sesongin mukaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 09.08.2016, 12:11:36
Valitettavasti Suomessa yritit ovat kalliita. S-ryhmä pyytää pienestä yrttiruukusta 2 euroa, ja tiettyihin ruokiin saattaa tarvita viisikin ruukullista eri yrttejä. 10e pelkkiin yrtteihin.

Minuakin harmittaa yrttien kalleus. Usein erityisesti kevättalvella minuun iskee oikein viherhimo ja tekisi mieli oikein runsaasti käyttää yrttejä eri ruokiin, voileivän päälle, juomiin jne, muttei kalliin hinnan takia niitä voi ostaa niin paljon kuin haluttaisi.

Timjamia olen yrittänyt kasvattaa kesällä parvekkeella, muttei se oikein hyvin onnistunut. Kasvi jäi kovin pieneksi. Kaupan ruukkubasilikat saa välillä menestymään ruukussa aika mukavasti, mutta välillä ne kuolevat heti. Hmmm...?

Basilikat tuntuvat olevan parhaiten kotonakin viihtyviä ruukkuyrttejä. Olen kokeillut jos jonkinlaista kasvatus- ja yrttiruukkua, mutta aika heikoin tuloksin. On usein ihmetyttänyt kuinka kaupassa vihreän terhakka ruukkuyrtti nuukahtaa iltaan mennessä.

Jääkaapissa monet yrtit säilyvät muutaman päivän, mutta ei sekään kovin kätevää ja hygieenistä ole. Jos jollain täällä on hyviä niksejä, joilla ruukkuyrtit saa kotona säilymään ja jopa kasvamaan, niin laittakaa tiedoksi.


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - ti 09.08.2016, 16:56:18
Tänään pamautin pannulle löytämäni kanttarellit, hetken kuluttua perään voita, pippuria, suolaa ja kermajauhelihajuustoperunalaatikon jämä.

Kyllä voi olla hyvää...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ti 09.08.2016, 17:07:05
Kermajauhelihajuustoperunalaatikon jämää ei ollut; aloitin sipulin kuullotuksella ja sitten perään kanttarellit, voita, suola, mustapippuri, kermaa.
Ja pieni ripaus sokeria.
Perunaa tykö.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ti 09.08.2016, 17:18:30
Naukkailevien kokkien isä on Keith Foyd. Tässä hän kertoo mikä on ruuanlaiton perussääntö: pullo vahvaa punaviiniä, josta puolet ruokaan ja puolet kokille  ;D
https://youtu.be/1Evm30HTbD0?t=1m10s
Keith Floyd on mainio mies, Anthony Bourdain on suosikki myös, vaikka en kokkausohjelmiakaan ole enää toviin juurikaan katsonut. Kannattaa lukea Kitchen Confidential, hauska elämäkerta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ti 09.08.2016, 21:25:02
Keitin hilloa.

litra vadelmia
litra punaherukoita
5dl hillosokeria

Annoin sokeroitujen marjojen mehustua kattilassa muutaman tunnin ajan. Sitten vain keittämään: varovasti kiehuvaksi, ja annetaan porista parisenkymmentä minuuttia. Sakka lusikoidaan pois ja kattilaa ravistellaan aika ajoin varovasti. Sitten purkitus ihan normaalisti kuumennettuihin tölkkeihin.

Tällä reseptillä hillosta tulee melko juoksevaa. Yksi vaihtoehto olisi lappaa 1-2dl nestettä pois keittovaiheessa, toinen taas lisätä sokerin määrää. Oikeat hilloreseptit ovat muuten tajuttoman makeita: kahta marjalitraa kohden suositellaan 6-9 desiä sokeria! Kaupan hillot ovat pääsääntöisesti ihan liian makeita, ja mansikka nyt ei muutenkaan oikein kelpaa hilloksi, eikä vattukaan yksinään. Vattu ja punaherukka taas ovat oikein dynaaminen duo. Vattu tuo mukavia pureskeltavia partikkeleja ja makeutta, punaherukka taas hapanta potkua. Parasta hilloa!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 10.08.2016, 11:22:13
Keitin hilloa.

litra vadelmia
litra punaherukoita
5dl hillosokeria

Annoin sokeroitujen marjojen mehustua kattilassa muutaman tunnin ajan. Sitten vain keittämään: varovasti kiehuvaksi, ja annetaan porista parisenkymmentä minuuttia. Sakka lusikoidaan pois ja kattilaa ravistellaan aika ajoin varovasti. Sitten purkitus ihan normaalisti kuumennettuihin tölkkeihin.

Tällä reseptillä hillosta tulee melko juoksevaa. Yksi vaihtoehto olisi lappaa 1-2dl nestettä pois keittovaiheessa, toinen taas lisätä sokerin määrää. Oikeat hilloreseptit ovat muuten tajuttoman makeita: kahta marjalitraa kohden suositellaan 6-9 desiä sokeria! Kaupan hillot ovat pääsääntöisesti ihan liian makeita, ja mansikka nyt ei muutenkaan oikein kelpaa hilloksi, eikä vattukaan yksinään. Vattu ja punaherukka taas ovat oikein dynaaminen duo. Vattu tuo mukavia pureskeltavia partikkeleja ja makeutta, punaherukka taas hapanta potkua. Parasta hilloa!
Miksi pitää antaa mehustua? Miksi keittää 20 min.? Olen kuvitellut että sokerin määrä liittyy säilyvyyteen: siksi en ole uskaltanut vähentää sokeria kamalasti.

Tein myös hilloa viinimarjoista ja vatuista, lisäksi laitoin hieman raparperikuutioita. Herkullista tosiaan. Mutten mehustanut, ja keitinkin vain 10 minuuttia.

Myös minusta hieman äiteläksi menevä mansikkahillo saa pirteyttä viinimarjoista: tein mansikasta (70 %) ja valkoisesta viinimarjasta (30 %) hillon.

Muita suosikkihillojani: kotimainen päärynä ja vanilja. Uuniomena. Karviainen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ke 10.08.2016, 14:14:30
Naukkailevien kokkien isä on Keith Foyd. Tässä hän kertoo mikä on ruuanlaiton perussääntö: pullo vahvaa punaviiniä, josta puolet ruokaan ja puolet kokille  ;D
https://youtu.be/1Evm30HTbD0?t=1m10s
Keith Floyd on mainio mies, Anthony Bourdain on suosikki myös, vaikka en kokkausohjelmiakaan ole enää toviin juurikaan katsonut. Kannattaa lukea Kitchen Confidential, hauska elämäkerta.

Tosin Anthony itse on myöntänyt jälkeen päin, että kirja on  järjetöntä, julkisuushuumassa tehtyä paskaa. Kokannuthan Anthony ei ole enää herran hetkeen, koska viihtyy enemmän kameran edessä kuin kuumassa keittiössä. Elämänkerraksi en nyt sanoisi kirjaa, jonka päähenkilö on alle kolmikymppinen...Kirja on enintään keskinkertainen, eikä edes kovin hauska.

Mutta mikäs, ihan hauskan julkkiskokkihuumanhan kirja aikanaan sai aikaan, ja onnistui monessa maassa, jossa ei ravintolakulttuuri kummoista ollut (ml. Suomi) nostamaan ravintoloiden ja ruuan arvostusta.

T: Xante

Muoksis: muutenkin hieman tarkkuutta, pyydän, henkilöltä, joka on meistä niin kiistatta tarkin ja älykkäin: Floyd OLI hieno mies. Hän on ollut kuolleena jo 7 vuotta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Taha Islam - ke 10.08.2016, 14:37:20
Vaimo toi kolme maksipakettia jälkiuunipaloja ja söin neljässä päivässä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ke 10.08.2016, 15:28:30
Miksi pitää antaa mehustua? Miksi keittää 20 min.? Olen kuvitellut että sokerin määrä liittyy säilyvyyteen: siksi en ole uskaltanut vähentää sokeria kamalasti.

Pitää antaa mehustua, koska ohjeessa luki niin! Ohjeessa tosin kehotettiin keittämään 10 minuuttia, mutta jatkoin keittämistä tuplasti pitempään, kun sakan muodostuminen ei loppunut kymmenen minuutin kohdalla.

Kaupoista saa säilöntäaineita, jos säilyvyys hirvittää; en tiedä, onko sokerin määrällä hillojen sokeripitoisuuksissa merkitystä säilyvyyden kanssa. Itse kuitenkin säilytän omat hilloni jääkaapissa.

Yksi konsti on tietysti raakasurvonta, jossa sokeria voi olla käyttämättä tykkänään. Sopii pakastettavaksi, säilynee jääkaapissa viikon verran, paitsi tietysti puolukka ja karpalo vuosikausia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ke 10.08.2016, 16:28:22
Tosin Anthony itse on myöntänyt jälkeen päin, että kirja on  järjetöntä, julkisuushuumassa tehtyä paskaa.
Hahhah! Lähde tälle, ja heti! "Myöntänyt"! :)

Sitä se ei ole; kirja nimen omaan oli Bourdainin läpimurto; hän on kirjoittanut pari pahaista bestselleriä tämän jälkeenkin (Sen lisäksi myös fiktiota ja keittokirjan).

Lainaus käyttäjältä: Xantippa
Kokannuthan Anthony ei ole enää herran hetkeen, koska viihtyy enemmän kameran edessä kuin kuumassa keittiössä. Elämänkerraksi en nyt sanoisi kirjaa, jonka päähenkilö on alle kolmikymppinen...Kirja on enintään keskinkertainen, eikä edes kovin hauska.
"Herran hetki" on n. vuoden 2001 alkaen, jonka jälkeen tehnyt tv:tä ja kirjoittanut kirjoja. Jos on sitä ennen ollut 30+ vuotta kokkina (Ja tästähän se Kitchen Confidential kertoo) paikoissa, jotka saavat supersuositun helsinkiläisravintolan näyttämään uneliaalta kuppilalta, niin kaikin mokomin keräämään eläkerahoja viihteeseenkin, kun kerran ne rahkeet hyvin sinnekin riittivät.
Lainaus käyttäjältä: Xantippa
Mutta mikäs, ihan hauskan julkkiskokkihuumanhan kirja aikanaan sai aikaan, ja onnistui monessa maassa, jossa ei ravintolakulttuuri kummoista ollut (ml. Suomi) nostamaan ravintoloiden ja ruuan arvostusta.

T: Xante

Muoksis: muutenkin hieman tarkkuutta, pyydän, henkilöltä, joka on meistä niin kiistatta tarkin ja älykkäin: Floyd OLI hieno mies. Hän on ollut kuolleena jo 7 vuotta.
Julkkiskokkeja on ollut vino pino ennen Bourdainiakin; ohjelmissaanhan hän ei niinkään ole kiertänyt mitään Michelin-ravintoloita, vaan suurin piirtein paikallisia snagareita. Vitsi piilee siinä, että niissä on pirun hyvää ja monissa paikoissa myös erittäin laadukasta ruokaa. Parhaan kiinalaisen aterian olen itsekin syönyt paikassa, jossa oli maalattia, öljylamput kärysivät, hökkelimeininki.

Suomessa oli jo ihan hyvää ravintolakulttuuria tuolloin 2000-luvun alussakin. Jos sinä et ole sattunut saamaan Helsingissä afrikkalaista luomuhirssisoppaa, niin voi voi. :)

En ole väittänyt olevani sen enempää tarkin kuin älykkäinkään - mutta sinähän et jälleen koskaan keksi muille mitään ominaisuuksia, perkele mikä pahvi!

Kiitos tästä nillityksestä. Nyt kaikki varmistuivat että kirja todellakin on hyvä (Helvetti, se oli New York Timesin bestseller ja voitti palkinnonkin samalla, kun kriitikotkin pitivät siitä). :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ke 10.08.2016, 16:39:17
Tosin Anthony itse on myöntänyt jälkeen päin, että kirja on  järjetöntä, julkisuushuumassa tehtyä paskaa.
Hahhah! Lähde tälle, ja heti! "Myöntänyt"! :)

Sitä se ei ole; kirja nimen omaan oli Bourdainin läpimurto; hän on kirjoittanut pari pahaista bestselleriä tämän jälkeenkin (Sen lisäksi myös fiktiota ja keittokirjan).

Aivan. Suuren yleisön mielipide on aina oikeassa. Bestssellerit ja läpimurrot ovat parhautta kirjallisuudessa, koska iso myynti. Näin on. Ja näitä ei koskaan kirjoiteta muusta kuin isosta taiteenpalosta! Lähdettä en löydä, kun en muista, mikä näistä tv-ohjelmistaan, lukuisista, oli, jossa tätä kommentoi.

"Herran hetki" on n. vuoden 2001 alkaen, jonka jälkeen tehnyt tv:tä ja kirjoittanut kirjoja. Jos on sitä ennen ollut 30+ vuotta kokkina (Ja tästähän se Kitchen Confidential kertoo) paikoissa, jotka saavat supersuositun helsinkiläisravintolan näyttämään uneliaalta kuppilalta, niin kaikin mokomin keräämään eläkerahoja viihteeseenkin, kun kerran ne rahkeet hyvin sinnekin riittivät.

Sinulla alkaa tuota ikää olemaan jo sen verran, että 15 vuotta menee hujauksessa. Minulle se, että olen tehnyt jotakin viimeksi 15 vuotta sitten, on kyllä herran hetkeen.  Olen lukenut kirjan, jo silloin vuonna 2000, kun se ilmestyi. Tiedän hyvin, mistä se kertoo. Siitä, miten hienoa on, kun kokit ryyppää, panee ja vittuilee. Sen piti olla jotenkin  hienompaa, kun sitä tekee nimenomaan kokit. Tätähän sitten yritteli parikin kaveria Suomessa samassa konseptilla, en enää muista sen hyypiön nimeä, joka taisi media-alalta löytyy samanlaista säihkettä.


Kiitos tästä nillityksestä. Nyt kaikki tietävät että kirja todellakin on hyvä (Helvetti, se oli New York Timesin bestseller ja voitti palkinnonkin samalla, kun kriitikotkin pitivät siitä). :)

No kirjamakunsa kullakin. Itselläni se harvoin noudattelee best seller-listoja, mutta jostakinhan sitä on sivistyksensä ammennettava.

T: Xante

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 10.08.2016, 16:40:09
Vaimo toi kolme maksipakettia jälkiuunipaloja ja söin neljässä päivässä.

Kypsensitkö vaimoa jotenkin - vai söitkö ihan raakana?

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Nynny - ke 10.08.2016, 17:42:11
Vaimo toi kolme maksipakettia jälkiuunipaloja ja söin neljässä päivässä.

Ruisleipä on hyvää. Jälkiuunipaloja tulee popsittua nyt kun onnistuin tappamaan oman hapanjuureni. Silloin kun se vielä oli hengissä, tul tehtyä lähes viikottain leipää seuraavalla hyvin yksinkertaisella reseptillä:

- Otetaan pala juurta ja sotketaan jauhojen kanssa laiha velli jonka annetaan hapantua n. vuorokauden
- Sotketaan velliin jauhoja puulastalla kunnes se on niin jäykkää, että lasta meinaa katketa. Toinen hyvä nyrkkisääntö sopivalle jäykkyydelle on muurauslaasti. Taikina näyttääkin ihan muurauslaastille! Annetaan valmiin taikinan käydä 8-10 tuntia.
- Ladotaan jööti vuokiin ja paistetaan n. 225 asteessa kypsäksi.
- Annetaan leipien vielä kypsyä peitettynä yön yli.
- Voita päälle ja ääntä kohti!

Yksinkertaista, mutta vaatii hieman ruutineja pitkän valmistamisprosessin takia.

Nyt tuli vähän sellainen olo, että pitää ruveta varmaan taas viljelemään omaa juurta..
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ke 10.08.2016, 17:52:14
Leipää vuo'assa! Minkä muotoisia leipiä teit? Lähinnä kiinnostaa korkeus!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Nynny - ke 10.08.2016, 18:03:00
Leipää vuo'assa! Minkä muotoisia leipiä teit? Lähinnä kiinnostaa korkeus!

Ihan semmoinen tavallinen n. 10cm korkea pitkulainen vuoka johon voidellaan reilusti voita, ripotellaan ruisjauhoja ja sitten köntti taputellaan sinne tasaiseksi. Paisumista varten kannattaa jättää pari senttiä varaa, muuten ne tulvii sieltä täysin hallitsemattomasti.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ke 10.08.2016, 18:06:05
Jaahas. Limpputyyppistä siis. Mutta eikö tiukasta taikinasta tule tiukka leipä, eli millainen suutuntuma tuollaisessa leivässä on?

Itse siis olen leiponut lähinnä sekaleipää, ja jonkin verran reikäleipätyyppistä ruisleipää.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Nynny - ke 10.08.2016, 18:11:27
Jaahas. Limpputyyppistä siis. Mutta eikö tiukasta taikinasta tule tiukka leipä, eli millainen suutuntuma tuollaisessa leivässä on?

Itse siis olen leiponut lähinnä sekaleipää, ja jonkin verran reikäleipätyyppistä ruisleipää.

Ei tule, ihme kyllä. Oma taikinani oli vissiin sen verran hapanta, että sen sisältämä hiiva nosti ja kuohkeutti valmista leipää vähän liikaakin. Ilmeisesti hapatusajalla voi säädellä sitä nousemista jossakin määrin, mutta tästä en tehnyt koskaan sen tarkempia tutkimuksia.

Harjoittelin tuon systeemin lähinnä sen takia kun se oli niin pirun yksinkertaista. Hain vain aina naapurista 15kg säkin jauhoja. Jauhoja, suolaa ja vettä, muuta siihen ei tarvita.

Semmoisesta olen joskus haaveillut, että hommaisi jauhomyllyn. Sitten ei tarvitsisi olla niin kiireinen edes niiden jauhojen kanssa, jyvät säilyy vuosia. Sitten pitäisi vielä opetella säilyttämään se juuri kuivaamalla niin sekin ehkä säilyisi hengissä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 10.08.2016, 18:39:17
Jaahas. Limpputyyppistä siis. Mutta eikö tiukasta taikinasta tule tiukka leipä, eli millainen suutuntuma tuollaisessa leivässä on?

Itse siis olen leiponut lähinnä sekaleipää, ja jonkin verran reikäleipätyyppistä ruisleipää.

Ei tule, ihme kyllä. Oma taikinani oli vissiin sen verran hapanta, että sen sisältämä hiiva nosti ja kuohkeutti valmista leipää vähän liikaakin. Ilmeisesti hapatusajalla voi säädellä sitä nousemista jossakin määrin, mutta tästä en tehnyt koskaan sen tarkempia tutkimuksia.

Harjoittelin tuon systeemin lähinnä sen takia kun se oli niin pirun yksinkertaista. Hain vain aina naapurista 15kg säkin jauhoja. Jauhoja, suolaa ja vettä, muuta siihen ei tarvita.

Semmoisesta olen joskus haaveillut, että hommaisi jauhomyllyn. Sitten ei tarvitsisi olla niin kiireinen edes niiden jauhojen kanssa, jyvät säilyy vuosia. Sitten pitäisi vielä opetella säilyttämään se juuri kuivaamalla niin sekin ehkä säilyisi hengissä.

Hienoa! Itsekin ostin jokin vko sitten luomujauhoja juurta varten. En ole saanut juurta tekeytymään, koska sovelias astiani on ollut täynnä jotain muuta, enkä ole jaksanut tyhjentää ja pestä sitä. On tässä ollut siis muutakin kesähommaa. Mutta siis: kuinka tärkeää jauhojen tuoreus todella on?

Ja juuren tappamisesta: jos säilytät sitä jääkaapissa, niin eikö se pitäisi pystyä "herättämään" uudelleen antamalla sille hieman ravintoa?

Toivonpa nyt, että kirjaisit juuresi ohjeen ja juuren hoito-ohjeen tähän, mahdollisine "hyvä ottaa huomioon" -kohtineen :) Siitä olisi apua omalle projektilleni.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Nynny - ke 10.08.2016, 18:56:11

Ja juuren tappamisesta: jos säilytät sitä jääkaapissa, niin eikö se pitäisi pystyä "herättämään" uudelleen antamalla sille hieman ravintoa?

Toivonpa nyt, että kirjaisit juuresi ohjeen ja juuren hoito-ohjeen tähän, mahdollisine "hyvä ottaa huomioon" -kohtineen :) Siitä olisi apua omalle projektilleni.

En muista kovin tarkasti miten se juuri lopulta pärähti henkiin. Monen monituisen kokeilun jälkeen siinä taisi olla jauhovelli jossa oli murennettua ruisleipää ihan kaupasta, hapankaalia ja ties mitä... Mutta niin se vain yhtenä aamuna kupli ja lähti käymään. Muistan hämärästi, että se otti muutamia leivontakertoja ennen kuin homma rupesi kunnolla toimimaan. Ja aina vain tuntui paranevan.

Säilytin juurta jääkaapissa ja siellä se oli ihan hyvin välillä parikin viikkoa, mutta kerran se oli liian pitkään eikä enää toiminut. En sitten edes yrittänyt elvyttää sitä mitenkään, ajattelin että se on loppu nyt, ja marssin kauppaan ostamaan oululaista. Mutta eihän se kaupan leipä mitenkään vedä vertoja tuoreelle, todella happamalle ruisleivälle.

Seuraava juurihan otetaan aina siitä valmiista taikinasta, siitä jöötistä joka on paksua kuin muurauslaasti. Jääkaapissa pitäisi säilyä pari viikkoa, pakastimessa vielä paljon pidempään. Vanhan liiton leipurit tietysti hoitavat koko homman puisessa astiassa, johon ei tarvitse kuin kaataa vettä ja jauhoja. Astian seinämiin jäävät taikinanrippeet kuivuvat juureksi odottelemaan seuraavaa kertaa, ja legendan mukaan se on pitkäikäisin konsti.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Nynny - ke 10.08.2016, 19:06:38
Vielä pari huomiota ruisleivästä. Jauhojen tuoreudesta en nyt itse asiassa ole kovinkaan varma. Se 15kg säkki vain tuntui välillä olevan vähän liikaa, rupesi olemaan välillä aika hektistä se ruisleivän syöminen. Vaan mikäpä siinä kun olin silloin vielä riuska urheilijanuorukainen. Varmaan ostaisin nyt ihan kaupasta vain sellaisia parin kilon säkkejä, joka takuulla pysyy riittävän tuoreena.

Ruisleivän leipomisessa kiehtoi erityisesti se, että siinähän ei tarvitse periaatteessa liata käsiään ollenkaan. Tehdään vain se "laasti" kauhalla ja ladotaan vuokaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - ke 10.08.2016, 19:22:19
Ruisleivän leipomisessa kiehtoi erityisesti se, että siinähän ei tarvitse periaatteessa liata käsiään ollenkaan. Tehdään vain se "laasti" kauhalla ja ladotaan vuokaan.

Taikinoiminen ei likaa käsiä, päinvastoin. Likaisetkin kädet ovat putipuhtaat pienen vaivaussession jälkeen.

Jostain syystä en mielelläni syö leipää mutta itsevalmistettu ruisleipä saa kyllä armon, se ei olekaan "leipää" vaan Herkku.

EDIT: Jahas, wingsit taitavat olla jo valmiita ja olut temperoitu.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Nynny - ke 10.08.2016, 19:35:10
Ruisleivän leipomisessa kiehtoi erityisesti se, että siinähän ei tarvitse periaatteessa liata käsiään ollenkaan. Tehdään vain se "laasti" kauhalla ja ladotaan vuokaan.

Taikinoiminen ei likaa käsiä, päinvastoin. Likaisetkin kädet ovat putipuhtaat pienen vaivaussession jälkeen.

Ainakin se minun ruisleipätaikina oli niin järkkyä liisteriä, että ei siihen käsiään mielellään laittanut. Eikä tarvinnutkaan. Se kai tuossa on ero näihin vehnäpohjaisiin, että ei tarvitse vaivata eikä vatkata. Riittää, että jauhot sekoittuvat nähtävästi sinne taikinaan. Itse asiassa ihan sama muurauslaastianalogia tässä toimii jäykkyyden lisäksi itse sekoittamisenkin kanssa. Kun jauhoa (laastia) ei enää näy taikinassa, se on pienen sekoittelun jälkeen valmista. Kulhosta (betonimyllystä) ladotaan taikina vuokaan (muottiin).

Jotkut osaavat tietenkin tehdä niitä sellaisia varsinaisia limppuja, jotka kannattelevat itse itseään omalla painollaan ja koostumuksellaan, uhmaten luonnonlakeja, mutta se oli minulle jo liian korkealentoista. Niistä tuli aina ihan pannukakkuja.

LISÄYS: meni hieman muurauslaastit ja teräsbetonit sekaisin, mutta en jaksa korjata tekstin logiikkaa. Joo, olen tässä lomalla remppaillut vähän liikaa, jäänyt levy päälle... :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ke 10.08.2016, 20:02:19
Ruisleivän leipomisessa kiehtoi erityisesti se, että siinähän ei tarvitse periaatteessa liata käsiään ollenkaan. Tehdään vain se "laasti" kauhalla ja ladotaan vuokaan.

Taikinoiminen ei likaa käsiä, päinvastoin. Likaisetkin kädet ovat putipuhtaat pienen vaivaussession jälkeen.

Jostain syystä en mielelläni syö leipää mutta itsevalmistettu ruisleipä saa kyllä armon, se ei olekaan "leipää" vaan Herkku.

EDIT: Jahas, swingsit taitavat olla jo valmiita ja olut temperoitu.

Hyi hitto. Ethän tarjoa muille itse leipomaasi ruisleipää. Likaisista käsistä tosin tulee lisää makua leipääsi, mutta saattaa olla, että saat lisää makua, jos et harrasta alapesua, etkä pese käsiäsi vessassa käynnin jälkeen. Minä pesen aina kädet, ennen kuin alan valmistaa ruokaa. Usein aina välilläkin.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - ke 10.08.2016, 20:13:58
Ruisleivän leipomisessa kiehtoi erityisesti se, että siinähän ei tarvitse periaatteessa liata käsiään ollenkaan. Tehdään vain se "laasti" kauhalla ja ladotaan vuokaan.

Taikinoiminen ei likaa käsiä, päinvastoin. Likaisetkin kädet ovat putipuhtaat pienen vaivaussession jälkeen.

Jostain syystä en mielelläni syö leipää mutta itsevalmistettu ruisleipä saa kyllä armon, se ei olekaan "leipää" vaan Herkku.

EDIT: Jahas, swingsit taitavat olla jo valmiita ja olut temperoitu.

Hyi hitto. Ethän tarjoa muille itse leipomaasi ruisleipää. Likaisista käsistä tosin tulee lisää makua leipääsi, mutta saattaa olla, että saat lisää makua, jos et harrasta alapesua, etkä pese käsiäsi vessassa käynnin jälkeen. Minä pesen aina kädet, ennen kuin alan valmistaa ruokaa. Usein aina välilläkin.

Pitää varmaan tässä kohtaa huomauttaa, että en puhunut itsestäni. Olen liiankin kova pesemään käsiäni. Puhuin ns. yleisellä tasolla - havaintojeni tukemana.

Taisin jo kertoakin miksi aina kotileipä ei välttämättä maistu.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ke 10.08.2016, 21:11:23
Aivan. Suuren yleisön mielipide on aina oikeassa. Bestssellerit ja läpimurrot ovat parhautta kirjallisuudessa, koska iso myynti. Näin on. Ja näitä ei koskaan kirjoiteta muusta kuin isosta taiteenpalosta! Lähdettä en löydä, kun en muista, mikä näistä tv-ohjelmistaan, lukuisista, oli, jossa tätä kommentoi.
Mainitse minulle huono kirja, joka on ollut New York Timesin bestseller-listalla? Aivan, et ensinnäkään tiedä sellaista eikä siihen pystyisi oikein kukaan muukaan; tuppaa olemaan laatukamaa.

Niin, et nyt sitten löydä lähdettä. Tämä olikin tässä. Pääongelmasi (Kaksoismerkitys) on sama kuin Toopella ja Safiirilla: keksitte jatkuvasti näitä omia juttujanne ja alatte itse uskoa niihin samalla, kun niitä hatuistanne vetelette. Se ei kuitenkaan tee niitä tosiksi. Sen sortin pahveja.


Lainaus käyttäjältä: Xantippa
Sinulla alkaa tuota ikää olemaan jo sen verran
Kertoisitko minulle ikäni?
Lainaus käyttäjältä: Xantippa
Olen lukenut kirjan, jo silloin vuonna 2000, kun se ilmestyi. Tiedän hyvin, mistä se kertoo. Siitä, miten hienoa on, kun kokit ryyppää, panee ja vittuilee. Sen piti olla jotenkin  hienompaa, kun sitä tekee nimenomaan kokit. Tätähän sitten yritteli parikin kaveria Suomessa samassa konseptilla, en enää muista sen hyypiön nimeä, joka taisi media-alalta löytyy samanlaista säihkettä.
Pikemminkin se kertoo Bourdainin alalle kouluttautumisesta eri käänteineen, alan teollistumisesta eri käänteineen, erilaisista alan sisäpiirin tapahtumista käänteineen... Mutta ei ole vaikea tietää, miksi se ei olekaan samalla hauska Xantipan mielestä. Tämän lisäksi se on hyvin kirjoitettu - siis kirjallisestikin lahjakkaan ihmisen laatima semihistoriikki.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa
No kirjamakunsa kullakin. Itselläni se harvoin noudattelee best seller-listoja, mutta jostakinhan sitä on sivistyksensä ammennettava.

T: Xante
Olen 110% varma, että et tule ikinä lukemaan niin laajasti ja monipuolisesti kirjallisuutta, kuin olen jo tässä vaiheessa ehtinyt. Valaisehan kirjallisuusmakuasi sille kuuluvassa ketjussa niin katsotaan, millaista kritiikkiä se makusi on saava. :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Taha Islam - ke 10.08.2016, 21:17:21
Rentulla on esittää notaarin leimalla varustettu todistus jokaisesta lukemastaan kirjasta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ke 10.08.2016, 21:22:01
Taha Islamista tiedämme ennen muuta sen, että hän on tullut täysin riippuvaiseksi saamastaan huomiosta verkossa. Huomion laadulla ei ole tässä merkitystä (Ihan sama, haukutaanko vai haukutaanko lisää), pääasia on se huomio. Pitäkää tämä mielessänne, kun vastailette viesteihinsä.

Trollin ruokkiminen on hukkaan heitettyä aikaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 10.08.2016, 21:29:38

Ja juuren tappamisesta: jos säilytät sitä jääkaapissa, niin eikö se pitäisi pystyä "herättämään" uudelleen antamalla sille hieman ravintoa?

Toivonpa nyt, että kirjaisit juuresi ohjeen ja juuren hoito-ohjeen tähän, mahdollisine "hyvä ottaa huomioon" -kohtineen :) Siitä olisi apua omalle projektilleni.

En muista kovin tarkasti miten se juuri lopulta pärähti henkiin. Monen monituisen kokeilun jälkeen siinä taisi olla jauhovelli jossa oli murennettua ruisleipää ihan kaupasta, hapankaalia ja ties mitä... Mutta niin se vain yhtenä aamuna kupli ja lähti käymään. Muistan hämärästi, että se otti muutamia leivontakertoja ennen kuin homma rupesi kunnolla toimimaan. Ja aina vain tuntui paranevan.

Säilytin juurta jääkaapissa ja siellä se oli ihan hyvin välillä parikin viikkoa, mutta kerran se oli liian pitkään eikä enää toiminut. En sitten edes yrittänyt elvyttää sitä mitenkään, ajattelin että se on loppu nyt, ja marssin kauppaan ostamaan oululaista. Mutta eihän se kaupan leipä mitenkään vedä vertoja tuoreelle, todella happamalle ruisleivälle.

Seuraava juurihan otetaan aina siitä valmiista taikinasta, siitä jöötistä joka on paksua kuin muurauslaasti. Jääkaapissa pitäisi säilyä pari viikkoa, pakastimessa vielä paljon pidempään. Vanhan liiton leipurit tietysti hoitavat koko homman puisessa astiassa, johon ei tarvitse kuin kaataa vettä ja jauhoja. Astian seinämiin jäävät taikinanrippeet kuivuvat juureksi odottelemaan seuraavaa kertaa, ja legendan mukaan se on pitkäikäisin konsti.
Olen lukenut hapanjuuritaikinan tekemisestä tästä Viljalinnan blogista (http://viljalinnan.blogspot.fi/2014/07/hapanjuuritaikinan-valmistus-ja.html). Teksti käsittelee vaaleita hapanjuurileipiä. Ja juuren itsensä tekemisestä toisesta saman blogin julkaisusta (http://viljalinnan.blogspot.fi/2014/07/hapanjuuren-valmistus.html), jossa on ohje niin ruis- kuin vehnäjuurelle.

Linkeistä (kannattaa tietenkin lukea mieluummin linkki, mutta tässä pointteja):
-juuri on vettä ja jauhoa. Juuren villihiivakanta saa sen käymään synnyttäen taikinaan ilmaa, mutta myös maitohappobakteereita ja etikkahappoa.
-juuren teossa kannattaa käyttää luomujauhoja, koska niissä on enemmän bakteereita, itiöitä, mineraaleja, jne., jotka auttavat käymisen käynnistymistä.
-juuri tehdään yksinkertaisesti sekoittamalla jauhot ja vesi; antamalla seoksen olla lämpimässä vajaan vkon (välillä sekoittaen, jauhoja ja vettä lisäten)... ruisjuuri ottaa paljon enemmän aikaa kuin vehnä.

Valmis juuri säilytetään jääkaapissa, ja sitä "ruokitaan" kerran tai kahdesti vkossa. Ruokkiessa kaadetaan muodostunut etikka pois purkista, kaadetaan osa taikinasta biojätteeseen, ja lisätään jauhoja ja vettä. Annetaan juuren olla huoneenlämmössä 6-8 tuntia ja laitetaan takaisin jääkaappiin.

Huonoksi mennyt/hoitamaton juuri etikoituu, mutta se on mahdollista elvyttää ruokkimalla sitä yllä mainitulla tavalla useita kertoja. Eli elvyttämiseen menee hetkonen.

Hyvä juuri tuoksuu raikkaalle, melkein kuin jugurtille. Etikoitunut kitkerälle. Hyvä juuri myös kuplii ja paisuu, joten se kannattaa pitää koostumukseltaan riittävän löysänä, puuromaisena, jotta kuplimisen voi havaita..

--

Nyt kun tauon jälkeen palasin aiheeseen, täytyy ehkä ottaa purkki esiin ja laitta juuri tulemaan. Ehkä jo huomenna.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ke 10.08.2016, 21:53:21
Jos ei ole saatavilla valmista happamen ruisleivän juurta, niin sen saa syntymään sekoittamalla vettä, ruisjauhoja ja joitakin happamen ruisleivän palasia. Taikinaa tulee tehdä sen verran kuin leipää aikoo leipoa. Taikinatiinua ei kannata pestä ja se pitää jättää kuivaan paikkaan. Taikina herää helposti henkiin vanhasta kuivuneesta juuresta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - to 11.08.2016, 02:42:35
Loistava karjalanpaistin kaltainen patamuhennos tänään. Naapuritkin nauttivat tuoksusta, mutta niille ei tarjoiltu. Hähää :P

...no ei riittänyt, siksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - to 11.08.2016, 08:51:16
Siirretään toki kirjallisuuskeskustelu asianomaiseen paikkaan, sillä tätä hyvää ketjua, jossa on mainioita ruokavinkkejä, ei tosiaankaan pitäisi sotkea moisella. Anteeksi.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - su 14.08.2016, 14:31:51
Katselin tänään tulevan romahduksen varalta keräämääni kotivaraa. Ylipäiväiseksi oli päässyt mm. sardiineja tomaattikastikkeessa ja pussi pakastekatkarapuja.

Ylipäiväteeman mukaisesti otin vielä kuivahkon sämpylän ja juustonkannikan mukaan ruokapohdintaan. Valmistin niistä lopulta lämpimät juustokuorrutteiset tomaattisardiinikatkarapuleivät. Nyt ei pihistelty katkaravuissa.

Hieman chilijauhetta ja ruokaöljyä piti lisäillä, hyvää tuli - olen minä vaan niin helkkarinmoinen kokki!

Alashuuhteluun käytin tällä kertaa Pilsner Urguellia.

Syökää ylipäiväisiä ja tähteitä, niin maailma voi pelastua, ja ei tarvi turhaan kaupassa ravata.

Illaksi voisi pyytää rouvaa tekemään pannukakkua, vadelmien ja mustikoiden ynnä kermavaahdon kera.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - su 14.08.2016, 19:12:43
Vietnamilaisittain tehty nuudelisalaatti. Hyvin yksinkertaista, herkullista! Nuudeleita, vihanneksia, yrttejä ja mieleistä proteeinia, ryyditettynä simppelillä kastikkeella. Ohje on pitkä, mutta vain koska olen tarkka. Oikeasti salaatti on helppo, nopeakin, tehdä, ja kelpaa ateriaksi.

i.) Kastikeliemi:
- 3 rkl limenmehua (2 limeä riittää)
- 2 rkl kalakastiketta (jos et suostu käyttämään, tai ei ole käsillä, niin korvaaminen soijalla ok)
- 1,5 rkl sokeria
- suolaa maun mukaan
- peukalonpään kokoinen pala inkivääriä pieneksi jauhettuna
- (1/4 tl seesamiöljyä, ja tämän kanssa kannattaa oikeasti olla varovainen määrissä)
- (tulista chiliä, tuoretta tai kuivattua, maun mukaan)

Mitataan limenmehu, kalakastike ja sokeri kulhoon. Sekoitellaan kunnes sokeri on liuennut. Maistetaan, lisätään suolaa jos ei riittävästi. Myös muita makuja, hapanta tai makeaa voi lisätä maun mukaan. Sekoitetaan kastikkeeseen muut mausteaineet ja jätetään huoneenlämpöön.

ii.) Nuudelien keittäminen
- Vermicelli-nuudelia, vajaa paketti (hyvin ohutta, ainakin meillä päin keskikokoisetkin S-Marketit myyvät tätä)
- tilkka öljyä
- ripaus suolaa

Kiehautetaan vettä kattilassa, sekoitetaan veteen öljyä ja suolaa. Lisätään nuudelit ja annetaan liota pari minuuttia. Vesi saa kiehua hieman, tai olla kiehumispisteen alapuolella, ei minusta väliä. Ohut nuudeli kypsyy nopeasti: nostetaan välillä nauha vedestä ja maistetaan. Kun nuudeli on melkein pehmeää, hieman "al dente", kaadetaan tiheään lävikköön. Huuhdellaan haalealla vedellä, kunnes nuudelit ovat jäähtyneet. Kumotaan kulhoon, jonka pohjalle on asetettu puhdas keittiöliina (liina imee ylimääräisen veden nuudeleista).

Nuudeleita voi välillä nostella varovaisesti, ja "selvitellä" mahdollisia klönttejä. Näin ne pysyvät irtonaisempina.


iii.) Proteiiniksi,
- kanaa, possua, tofua, tjms. kevyesti marinoituna:
- kaksi valkosipulinkynttä, pätkä inkivääriä, pari rkl kalakastiketta/soijaa, limen mehua, hieman suolaa

Annetaan marinoitua vartti, tai kauemmin. Paistetaan pannulla, vaikkapa kokkauksen päätteeksi, kun muu salaatti on jo kasattu lautaselle.

iv.) Vihanneksia salaatin päälle.
Tähän voi käyttää monia eri vihanneksia ja yrttejä, minulle maistuu:
- 2 porkkanaa, kuorittuna, kuorimaveitsellä nauhaksi silputtuna
- kurkkua kuorittuna, pieniksi lohkoiksi leikattuna
- avokado siivutettuna
- Sipulia varsineen leikattuna ohueksi
- puska (thai)basilikaa
- puska korianteria

v.) salaatin kasaaminen:
Lautaselle keko nuudelia. Asetellaan vihannekset nuudelien päälle, mieluummin painottuen lautasen reunoille, oman esteettisen mieltymyksen mukaan. Ripotellaan runsaasti hienonnettuja yrttejä. Proteiinit voi paistaa nyt. (Tai aiemmin). Asetellaan lautaselle siten, etteivät lihat peitä kaikkia vihanneksia ja yrttejä. Lopuksi kaadetaan kastikelientä salaatin päälle tasaisesti.

Kastikkeen määrällä ei minusta ole kamalasti väliä, koska suurin osa siitä valuu joka tapauksessa lautasen pohjalle. Kastike on niin ohutta, ettei sitä jää paljoa aineksiin. Kuitenkin kastiketta on minusta hyvä laittaa niin paljon, että lientä lilluu lautasen pohjalla: siellä on mukava dipata aineksia syödessä.

Herkkua, vannon.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ma 15.08.2016, 01:51:01

Syökää ylipäiväisiä ja tähteitä, niin maailma voi pelastua, ja ei tarvi turhaan kaupassa ravata.

Tosimies syö kaiken ylikäyneenkin ruoan, kunhan kypsennetään hyvin. Ruokaa ei hukkaan heitetä. Kaikista ruoanjämistä saa aina pyttipannun tai munakkaan luotua, no ei ehkä vanhasta kaurapuurosta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 16.08.2016, 19:11:21
Risotto metsän sienistä

Kyseessä yrittää olla oikea italialainen risottoruoka, ei suomalainen riisipyttipannu. En halua haukkua riisipyttipannua, mutta risotto se ei ole.

Risottoriisin asiantuntija en ole: olen käyttänyt usean eri valmistajan arborio-riisiä, enkä ole huomannut eroa. Nyt minulla on ihan Pirkkaa.

Ainekset:
- 4 dl arborio-riisiä
- reilu 1 litra metsän sieniä. Minulla mustia torvisieniä ja kanttarelleja, pilkottuna maun mukaisiksi paloiksi
- 1 pieni purjo, uloimmat lehdet kuorittuna pois, hienonnettuna
- 1 valkosipulin kynsi, hienonnettuna
- 1 pieni sipuli, hienonnettuna
- 2,5 dl soveliasta valkoviiniä (loput voi juoda ruoan kanssa, tai pakastaa)
- pari rkl voita
- 1 rkl oliiviöljyä
- mausteita: suola, mustapippuri, 1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

- 1,5 l kasvis- tai kanalientä
- vajaa 100g parmesania, tai pecorinoa, raastettuna

i.) lämmitetään kasvis- tai lihaliemi lähelle kiehumispistettä hellan takalevylle. Laitetaan laakein kattila keskilämmölle, lorautetaan pohjalle oliiviöljyä ja nokare voita. Kuullotetaan purjoa, sipulia ja valkosipulia rauhallisesti, kunnes ne alkavat olla pehmeitä. Maustetaan kevyesti suolalla ja pippurilla. Ei ruskisteta.

ii.) kaadetaan riisi kattilaan ja sekoitellaan 1-2 minuuttia, kunnes riisikin on kuullottunut. Riisi ei saa ruskistua, paistua. Kaadetaan viini sekaan ja hämmennetään kunnes se on haihtunut/imeytynyt riisiin. Aletaan lisätä kauhallinen, pari kerrallaan lientä riisin sekaan. Sekoitellaan tunnollisesti (ei nyt ihan koko ajan tarvitse, mutta melkein). Homma on kattilan äärellä seisomista. Aina kun edellinen liemisatsi on imeytynyt, lisätään seuraava. Tässä menee 16 - 20min, ehkä kauemminkin.

iv.) Kun rauhallinen risottoprojekti etenee kattilassa, kuumennetään valurautapannu. Kuumalle pannulle hieman voita ja sienet: paistetaan nesteet pois ja muutenkin hyvin. Multitasking! Samanaikaisesti hämmennetään risottoa ja paistetaan sieniä. Valmiit sienet pois pannulta ja sivuun.

v.) Kun risotto alkaa olemaan valmista, eli kun riisi alkaa olemaan lähes sopivan al dente, lisätään sienet ja timjami. Sienet ehtivät keittyä riisin kanssa ehkä vielä yhden liemen lisäyksen verran. Kun riisi on hyvää, lisätään juusto, nokare voita ja mustapippuria myllystä. Tarjoillaan mahdollisimman pian.

Minusta hyvä koostumus on hieman valuva, kermainen. Ei missään nimessä niin tönkkö, että risotto säilyttää muotonsa vaikkapa muotissa. Risottoa voi ohentaa vielä lopuksi lisäämällä lientä. Suolaa voi lisätä tässä vaiheessa. Alussa sen kanssa kannattaa olla varovainen, sillä liemi ja juusto, molemmat, sisältävät jo itsessään suolaa.

Risoton voi tarjoilla sellaisenaan. Tai voi paistaa päälle kalafileen. Tai pienen murean lihafileen, vaikkapa riistaa.

Maku on jumalainen. Risoton valmistaminen on loppujen lopuksi todella yksinkertaista, kunhan ehtii seistä sen 20 minuuttia kattilan ääressä. Isoin mutta on liemi: mitä parempi liemi, sitä parempi ruoka. Mutta ihan kanaliemikuutiostakin tulee hyvää.
 
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 16.08.2016, 21:38:45
Risotto metsän sienistä
.....

Ainekset:
- 4 dl arborio-riisiä
- reilu 1 litra metsän sieniä. Minulla mustia torvisieniä ja kanttarelleja, pilkottuna maun mukaisiksi paloiksi
- 1 pieni purjo, uloimmat lehdet kuorittuna pois, hienonnettuna
- 1 valkosipulin kynsi, hienonnettuna
- 1 pieni sipuli, hienonnettuna
- 2,5 dl soveliasta valkoviiniä (loput voi juoda ruoan kanssa, tai pakastaa)
- pari rkl voita
- 1 rkl oliiviöljyä
- mausteita: suola, mustapippuri, 1 rkl tuoretta timjamia hienonnettuna

- 1,5 l kasvis- tai kanalientä
- vajaa 100g parmesania, tai pecorinoa, raastettuna

Hyvä juttu täytyy tätä kokeilla. Minulla on juuri täysi korillinen eli viikonlopun saalis mustatorvisieniä kuivumassa. Mustia torvisieniä keräsin tunnissa suunnilleen saman verran kuin koko aiemmassa elämässäni yhteensä.

Arborioa  - italialaista Principato de Lucedio tms. - tilasin joskus oikein netistäkin. Mutta päasia risotossa on varmasti tuo kärsivällinen riisin keitto. Kävisköhän tähän reseptiin punaviini....? Mustaa ja punaista..... Loppua viiniä en kyllä aio pakastaa!


VA.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 16.08.2016, 23:33:32
Hyvä juttu täytyy tätä kokeilla. Minulla on juuri täysi korillinen eli viikonlopun saalis mustatorvisieniä kuivumassa. Mustia torvisieniä keräsin tunnissa suunnilleen saman verran kuin koko aiemmassa elämässäni yhteensä.

Arborioa  - italialaista Principato de Lucedio tms. - tilasin joskus oikein netistäkin. Mutta päasia risotossa on varmasti tuo kärsivällinen riisin keitto. Kävisköhän tähän reseptiin punaviini....? Mustaa ja punaista..... Loppua viiniä en kyllä aio pakastaa!


VA.
En osaa kommentoida punaviiniä - en ole ikinä tehnyt risottoa punaviiniin. Ainakin se muuttaisi ruoan värin. Valkoviinin tilalla olen tosin käyttänyt kuivaa (kuivaa, huom.) ranskalaista vermuttia, jota saa pienen pullon (oliskohan 0,5l) Alkosta 8 euron hintaan.

Viiniä pakastan joskus, koska aina kun haluaa laittaa viiniä ruokaan ei jaksaisi avata uutta pulloa. Juotavaksi pakastetusta viinistä ei ole, mutta mausteeksi kylläkin. Pari päivää sitten heitin pullon pohjat, pari desiä, pakkaseen... odottamaan vaikka seuraavaa pasta puttanescaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ke 17.08.2016, 02:00:14
Viinin säilyminenhän ei muuten ole ongelma. Ostatte halpaa viiniä pahvipaketissa, koska tuo viini säilyy suht. pitkään avattuna pakettina. Paljon pidempään kuin avattu pullo ikinä. Pahvipakkausviinit eivät etikoidu nopeasti, niitä voi käyttää pitkään joko juopotellen (röh) tai sitten vaikka vähän kastikkeisiin. Pahvipakkausten korkkisysteemi on suunniteltu siten, ettei viini ilmaannu, vaan pysyy suljettuna. Itse lisäilen noita joskus kastikkeisiin ja sooseihin.

Ruoka- ja nautintoviinit voidaan sitten pulloista nauttia, vaikka nykyisin aika hyviäkin perusviinejä löytyy noista pakkauksista, ei enää vain niitä halvimpia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 17.08.2016, 08:18:04
Hyvä juttu täytyy tätä kokeilla. Minulla on juuri täysi korillinen eli viikonlopun saalis mustatorvisieniä kuivumassa. Mustia torvisieniä keräsin tunnissa suunnilleen saman verran kuin koko aiemmassa elämässäni yhteensä.

Arborioa  - italialaista Principato de Lucedio tms. - tilasin joskus oikein netistäkin. Mutta päasia risotossa on varmasti tuo kärsivällinen riisin keitto. Kävisköhän tähän reseptiin punaviini....? Mustaa ja punaista..... Loppua viiniä en kyllä aio pakastaa!


VA.
En osaa kommentoida punaviiniä - en ole ikinä tehnyt risottoa punaviiniin. Ainakin se muuttaisi ruoan värin. Valkoviinin tilalla olen tosin käyttänyt kuivaa (kuivaa, huom.) ranskalaista vermuttia, jota saa pienen pullon (oliskohan 0,5l) Alkosta 8 euron hintaan.

Viiniä pakastan joskus, koska aina kun haluaa laittaa viiniä ruokaan ei jaksaisi avata uutta pulloa. Juotavaksi pakastetusta viinistä ei ole, mutta mausteeksi kylläkin. Pari päivää sitten heitin pullon pohjat, pari desiä, pakkaseen... odottamaan vaikka seuraavaa pasta puttanescaa.

Jatkan vielä kommentointia risottoliemeen liittyen. Minulla lientä oli n. 1,5 litraa, mutta se meni melkein viimeistä tippaa myöten. Luulen, että riisistä ja kypsennyksen lämpötilasta riippuen lientä voi mennä myös enemmän. Varautuisin siis tähän.

Mulla ei ollut hyvää lientä. Yritin hieman jatkaa buljonkikuutioita siten, että muita valmisteluja hoitaessani keitin liemivedessä pilkotun porkkanan, hieman sipulia, kukkakaalin jämät, valkosipulin kynnen, ruokaan käyttämäni purjon jämiä ja vielä muutaman kuivatun suppilovahveron. Lopuksi lisäsin kuution ja siivilöin liemestä sattumat pois. Lopputulos oli minusta ihan hyvä.

Yksi syksyn tavoitteistani on keittää muutama litra lihalientä ja pakastaa se. Ongelmana on pakastustilan vähäisyys.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - ke 17.08.2016, 09:39:55
Yksi syksyn tavoitteistani on keittää muutama litra lihalientä ja pakastaa se.

Oikein hyvä tavoite. Kiitän ideasta ja yritän samaa. On jo pidemmän aikaa närästänyt nuo valmiskuutiot ja liemet.

Tuosta pitkään keittämisestä ja hauduttamisesta tuli mieleen kanakeitto. Pitääpä jostain etsiä jo munintaansa lopetteleva vanha kana joka ei ole loppuunriutunut. Sellaisen voisi löytää jostain luomukanalasta. Pakastebroilerista, saati mistään rintafileistä ei saa kunnollista - se on kokeiltu. Hiljaisessa pitkällisessä keittämisessä tiivistyy aromi, sitkokanassa maistuu myös eletty elämä. Suurina paloina vaan lintu kattilaan ja kun lihat alkavat irrota luista, niin enää puolisen tuntia keittelyä.  ;D Aamulla kun aloittelee niin illalla on jo valmista, ehkä kannattaa ottaa lientäkin talteen pakkaseen.

Julistetaanpa vaikka tuleva marraskuu keittoruokakuukaudeksi, alkakaahan nyt jo hyvissä ajoin tuuppaamaan reseptiä kehiin.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ke 17.08.2016, 10:03:32
Onkos joku kokeillut riisin sijasta ohraa?

Kysyn siksi, että riisin korvaaminen ohralla on monestakin syystä suositeltavaa: ympäristö, terveellisyys ja kotimaisuus esimerkiksi. Suutuntumassa ohra kuitenkin yleensä häviää riisille.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 17.08.2016, 10:17:46
Yksi syksyn tavoitteistani on keittää muutama litra lihalientä ja pakastaa se.

.....Julistetaanpa vaikka tuleva marraskuu keittoruokakuukaudeksi, alkakaahan nyt jo hyvissä ajoin tuuppaamaan reseptiä kehiin.

Hyvä idea! Ensimmäisten syyskoleiden ja räntäsateiden myötä voi laittaa helppoa, höyryävää ihanaa sipulikeittoa, jonka päälle uunissa gratinoituna juustoleipiä:

Muutama iso tai keskikokoinen keltasipuli
Muutama valkosipulinkynsi
Kimpale voita

Vettä 1 ltr ja mausteeksi
- timjamia
- vähän sokeria
- n. 2 - 3 dl valkoviiniä (loput voi juoda tai toisinpäin)
- annoskuppi lihafondia (esim. Maggi)
- tuoretta tai kuivaa timjamia
- mustapippuria
- suolaa

Hauduta sipuilisilppua voissa vajaa puolituntia, lisää vesi ja muut aineet ja keitä ainakin toinen puoli tuntia.... Gratinoidut leivät voi laittaa lautasella keiton päälle tai gratinoida kuumassa uunissa keiton kanssa annoskulhoissa.

Taivaallisen hyvää!

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 23.08.2016, 19:02:45

Kulinarismia on ruoan vakavasti ja nauttien ottaminen, näin laveasti määritellen. Kulinarismia on....
 
Se johdannosta, reseptejä ja reflektiota tähän ketjuun.


Kuten ketjun avaaja asian määrittelee, niin tämä minunkin aiheeni nyt - ilman reseptejä - mahtuu teemaan.

Tuli mieleeeni ruuan syöminen eli ns. nauttiminen. Esim. ravintolassa tai muuten seurassa.....

Minulle ruoka on aina ollut tärkeä asia, kuten ruuan valmistus ja tarjoilu kunnioittavasti asianmukaisesti katetussa pöydässä - ja ruuan nauttiminen - pääasiana. Tietysti parhaimmillaan hyvien ihmisten seurassa henkevästi keskustellen.

Mutta asiaan:
Minua ovat aina vaivanneet ruokansa nopeasti hotkivat ihmiset. Voivat olla todella älykkäitä ja tehokkaita ja joskus kiireen voi ymmärtääkin. En vain voi nauttia ruokailusta, jossa joku tai jotkut hotkivat ruokansa parissa minuutissa, kun itse haluan esim. ravintolassa makustella ja tutkistella ruokaani ja makuja ihan rauhassa.

On minusta kiusallista, jos ruokaseuralaiseni on/ovat syöneet lautasensa tyhjäksi ja minä vasta puolessa välissä. Kulinaristinen nautinto on tiessään, jos pitää alkaa "kirimään" hotkijat kiinni.

Onkohan tässä hotkimisessa sama idea - traditio, kuin koiraperheen syödessä. Vain kaikkein nopeimmat saavat vatsansa täyteen....

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ti 23.08.2016, 19:38:33
VA puhuu totta.
Minulla oli esimies joka saatuaan lautasen eteensä, pudotti leukansa lautasen päälle, avasi kitansa ja lapioi lautasen tyhjäksi.
Ja sitten puhuttiin työasioita.
Että tympi.

Juhlallisempi menu sisältää useita pieniä annoksia, joita ei edes voi ahmia. Tai voi, suullisia ne ovat. Ja tarjoilutahti pakottaa sen ahmijankin odottamaan muita.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Nynny - ti 23.08.2016, 19:47:43
Eipä se hotkiminen ole kovin terveellistä edes, tuottaa vatsavaivoja. Huomaan joskus hotkivani (lähinnä jos syön yksinäni), mutta olen opetellut tiedostamaan tämän ja hidastamaan tahtia. Seurassa pyrin aina syömään muiden tahdissa.

Mikä sitten saa hotkimaan? Omalla kohdallani se on juurikin tällainen tankkausmentaliteetti. Ajatukset on jossakin ihan toisaalla ja siinä sivussa isketään vähän löpöä tankkiin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 23.08.2016, 21:00:51
Itsellänikin on hotkimisen vikaa. Ei ehkä yhtä pahasti kuin Sepen entisellä esimiehellä yllä olevassa esimerkissä, mutta puolisoni saa välillä huomauttaa minulle että vauhtini on melkoinen. Omalta osaltani syynä saattaa olla se, että ruokailu ei koskaan perheessäni ollut yhteinen tapahtuma. Jokainen söi toki ruoan valmistuttua, mutta ikään kuin yhdessä erikseen: kun ruoka oli syöty, noustiin pöydästä sen ihmeempiä kyselemättä. Olen ajatellut, että siksi sosiaalisen syömisen ja ruoan äärelle pysähtymisen perinteet ovat itselleni hieman epäintuitiivisia. Joudun keskittymään ja pysähtymään, jotta ruokailu olisi hitaampaa.

Puolustuksekseni, syön kuitenkin siististi veitsellä ja haarukalla, enkä kauho ruokaa suuhuni kuin viimeistä päivää.

Rytmitetty ruokailu, esim. alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka, tai juhlapöytä, tietenkin ohjaa nautiskelevampaan ruokailuun.

Mutta täytyy sanoa, että toisin päinkään ei ole välttämättä hyvä: siis piinallisen hitaasti syövät ihmiset. Minulla on erityisesti yksi ystävä, joka ei välttämättä ole vielä päässyt alkusalaattia pidemmälle kuin kaikki muut ovat jo lopettelemassa ruokailua.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 23.08.2016, 21:47:08
Itsellänikin on hotkimisen vikaa.

Yllätyin, koska kyseessä on kulinaristinen ketju..... Ei kai kukaan halua huolella parhaista aineista ja vaivalla ja ylpeydellä valmistamaansa ruokaa syötävän kilpaa kuin siat....

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: MrKAT - ti 23.08.2016, 22:53:53
Ahneen Suklaapullaburgeri ex tempore

Otetaan kardemumma-rusina-pullapala ja lätkäistään ruokapöydälle lappeelleen. Lohkaistaan tummasta Panda-suklaasta pala ja upotetaan se syvälle pullaan. Pullapalan molemmin lätkäistään kahta eri keksiä. Esim. Marie-keksi ja toiselle puolen piparkakku:
           _____________________
______|_______ _ _ _  _  _   ___|__  <-- Marie-keksi
   pulla-          \_suklaa-pala_/         |
__ pala________________________|
      |_________________________|   <-- piparkakku

Tämä otetaan sormien väliin ja huolellisesti puristaen upotetaan kuumaan kahvia sisältävään mukiin, pidetään siellä 2-4 sekuntia ja nostetaan suuhun, tungetaan se sinne ahneesti  ja herkutellaan hitaasti suussa pyöritellen.  Pullan voi jakaa kahtia jo alussa joten tuon herkun voi toistaa molemmille puoliskoille erikseen. Keksejä voi vaihdella, käyttää kookoskeksiä jne.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 23.08.2016, 23:10:33
On tietysti mukavaa aterioida yhdessä mukavassa seurassa, mutta mielestäni ruoan makusteluun keskittyy paremmin yksinään kun ei tarvitse keskustella kenenkään kanssa. Nykyisinhän järjestetään esim. hiljaisuuden retriittejä, joissa osallistujat eivä keskustele myöskään ruokailun aikana. Moni on kertonut, että kun siihen alkuvaiheen oudoksumisen jälkeen tottuu, niin ruokaan alkaa kiinnittää enemmän huomiota ja tulee syötyä vähemmän.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - ti 23.08.2016, 23:28:34
VA ja Sepe oikeassa. Hotkiminen on nautintojen halveksuntaa ja rahvaanomaisuutta pahimillaan, aiheuttaa ilmavaivoja ja suolisto-ongelmia. Olen myös yleensä porukan hitain syöjä - paitsi jäätelössä.

Jostain kumman syystä nämä ähmijät eivät yleensä ikinä kommentoi ruuan makua, laatua tai tekstuuria, vaan pelkästään määrää. "Olipa pieni annos" tai "kylläpä nyt on täysi olo" ovat heidä ruokakommenttejaan.


Syökää ylipäiväisiä ja tähteitä, niin maailma voi pelastua, ja ei tarvi turhaan kaupassa ravata.

Tosimies syö kaiken ylikäyneenkin ruoan, kunhan kypsennetään hyvin. Ruokaa ei hukkaan heitetä. Kaikista ruoanjämistä saa aina pyttipannun tai munakkaan luotua, no ei ehkä vanhasta kaurapuurosta.

Näin on. Tosimies myös tekee vanhan kaurapuuron lopuista pannarin ja syö sen mansikkahillon tai hunajan kera.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: MrKAT - ke 24.08.2016, 01:19:26
VA ja Sepe oikeassa. Hotkiminen on nautintojen halveksuntaa..
Paitsi kun ahne suuntäyteisyys on itsessään nautinto!
Tiedän yhden keksin, joka yksittäin ei maistu millekään mutta on melkoinen nautinto suuntäyteen ahdettuna.
Njam njam.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 24.08.2016, 08:59:49
Itsellänikin on hotkimisen vikaa.

Yllätyin, koska kyseessä on kulinaristinen ketju..... Ei kai kukaan halua huolella parhaista aineista ja vaivalla ja ylpeydellä valmistamaansa ruokaa syötävän kilpaa kuin siat....

VA.
Tämä ei ole ylpeyden aihe, muttei myöskään väistämätön kohtalo. Erityisesti vaivalla tehty ruoka suorastaan kutsuu hidastamaan tahtia. Kun ymmärtää että itsellä on taipumus hotkia, on melko helppo toimia toisin.

Hotkiminen ei ole valinta, mutta hotkimatta oleminen on.

Edit.
Lisäksi, yleensä vaivalla valmistetun ruoan tapauksessa on tullut maisteltua tuotosta pitkin valmistusprosessia. Kun ruoka on pöydässä, ei edes ole huutava nälkä... joka myös on omiaan manaamaan esiin ruoan nopeaa syömistä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - to 25.08.2016, 01:36:05
Nopeaa ruokaa pannulla tulee tehtyä useinkin, kaikki jämät mitä jää viikonlopulta tms. En minä heitä juuri mitään hukkaan. Vanhat kasvikset, ylieläneet potut tms. kaikki paistetaan hyvin jonkin makkara- tai lihasysteemin kanssa. Mitään ei heitetä hukkaan, siis periaatteessa. Jos alkaa vihertää, paistan sen kunnollla poistettuani "liian vihreät osat". En halua heittää mitään hukkaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - su 28.08.2016, 18:37:38
Olen tehnyt omenoista maukasta tuoremehua enkä haluaisi heittää mäskiäkään menemään. Käytin mäskiä kanelimaustekakkuun. Taisi tulla paras kakku, mitä olen koskaan tehnyt. Saatan kokeilla omenamäskiä myös sämpylätaikinaan. Hemmetin hyvä hapokkuus!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 06.09.2016, 18:04:49

Syökää kaaleja! Kaalit ovat yhä parhaimmillaan, terveellistä, maukasta ja edullista ruokaa.

Viikonloppuna oli kukkakaalikeittoa, kaalisalaattia syöty monena päivänä, huomenna teen kaalilaatikkoa.

Kukkakaali, parsakaali, ruusukaali, punakaali,.... viikoloppuna ostin (pihinä) vasta ensimmäisen kerran romanesco-kukkakaalia, joka on uskomattoman kaunis Ilmestys (http://67.media.tumblr.com/a33e57ffd6958ec236162f24cd4ad089/tumblr_nabdixgc311t3yxuyo1_1280.jpg). Maistuu ihan sellaisenaankin, jos raaskii syödä, ehkä hieman raakaa kukkakaalia karvaampi.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 06.09.2016, 18:13:47
Ostin juuri sikaisaa nautasikajauhelihaa kaalilaatikkoa varten.

Lisäksi olen syönyt kaalia siltään, raastesalaattina. Ja käyttänyt kaakkoisaasialaisiin salaatteihin, joihin sen rouskuva koostumus ja mieto makeus sopii kuin naula silmään.

Kunnon kaalikeitto pitäisi kyllä keitellä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ti 06.09.2016, 18:14:39
VA, kerro miten teet kaalilaatikkoa. Itse teen sitä varsin miten sanoisin eleettömästi, kaipaisin vähän piristettä.

Unohdit listaltasi hapankaalin. On hieman työlästä ja vaatii välineet.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 06.09.2016, 18:23:58

Syökää kaaleja! Kaalit ovat yhä parhaimmillaan, terveellistä, maukasta ja edullista ruokaa.

Viikonloppuna oli kukkakaalikeittoa, kaalisalaattia syöty monena päivänä, huomenna teen kaalilaatikkoa.

Kukkakaali, parsakaali, ruusukaali, punakaali,.... viikoloppuna ostin (pihinä) vasta ensimmäisen kerran romanesco-kukkakaalia, joka on uskomattoman kaunis Ilmestys (http://67.media.tumblr.com/a33e57ffd6958ec236162f24cd4ad089/tumblr_nabdixgc311t3yxuyo1_1280.jpg). Maistuu ihan sellaisenaankin, jos raaskii syödä, ehkä hieman raakaa kukkakaalia karvaampi.

VA.

Eilen tein kukkakaali-juustokastiketta. Tänään sama uudestaan.

Yksi suosikeistani on kiinankaali, jolle monet nyrpistelevät nenäänsä, koska sitä tarjoiltiin pitkään ikävänä raasteena työpaikkaruokaloissa. Käytän kiinankaalia nimenomaan lämpimissä ruo'issa, kuten Aasiassakin tehdään. Mukavan mieto ja rapea monenlaisiin sekoituksiin. Tuoreenakin menee raasteissa kun leikkaa kivan ohuehkoksi "spagetiksi" ja tekee jonkin raikkaan hapan-imelän vinegretin mausteeksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ti 06.09.2016, 18:29:22
VA, kerro miten teet kaalilaatikkoa. Itse teen sitä varsin miten sanoisin eleettömästi, kaipaisin vähän piristettä.

Unohdit listaltasi hapankaalin. On hieman työlästä ja vaatii välineet.
Hyppään röyhkeästi väliin, ja nappaan ideoita Puolasta:

Kaalilaatikkoon voi käyttää Sepen mainitsemaa hapankaalia: siis korvata osan kaalista hapankaalilla.

Sitten laatikkoon voi lisätä kuivattuja luumuja, joiden makeus on ihastuttavaa kaaliruoan seassa. Luumut pehmenevät lähes hyytelömäisiksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 08.09.2016, 10:26:43
VA, kerro miten teet kaalilaatikkoa. Itse teen sitä varsin miten sanoisin eleettömästi, kaipaisin vähän piristettä.

Unohdit listaltasi hapankaalin. On hieman työlästä ja vaatii välineet.
Hyppään röyhkeästi väliin, ja nappaan ideoita Puolasta:

Kaalilaatikkoon voi käyttää Sepen mainitsemaa hapankaalia: siis korvata osan kaalista hapankaalilla.

Sitten laatikkoon voi lisätä kuivattuja luumuja, joiden makeus on ihastuttavaa kaaliruoan seassa. Luumut pehmenevät lähes hyytelömäisiksi.

Kaalijatkot.....

Hyviä ehdotuksia. Itse tein aika periteistä, perussuomalaista liha-kaalilaatikkoa. Makeutta siihen tuli parista-kolmesta ruokalusikallisesta ketsuppia. Nyt voisi tietysti lisätä myös edullisia, kypsiä tomaatteja tai pienen tölkin tomaattimurskaa (Polpa). Kannattaa paistaa miedossa uunilämmössä - alle 200 C - ja pitkään. Ja reilu annos ei haittaa, koska laatikkoruuat yleensä paranevat lämmitettäessä uudelleen. Niin ja kaalilaatikkoonkin ripottelen pinnalle juustoa, esim. punaleimaa tai mozzarellaraastetta. 

Hapankaali oli tietysti hyvä muistutus. Minä kuitenkin liitän hapankaalin talveen.

Kaaleista vielä, että kaikkiahan voi käyttää raakoina salaateissakin. Esim. ruusukaali on mukava salaatissa leikattuna ohuiksi kiekoiksi. Kukkakaalia napostelen usein jääkaapista välipaloiksi.

Syökää kaalia!

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 10.09.2016, 01:07:10
Jaakko Kolmonen on kuollut, lyhyen sairauden jälkeen. Oli vain 75-vuotias.

http://yle.fi/uutiset/legendaarinen_tv-kokki_jaakko_kolmonen_on_kuollut/9156164 (http://yle.fi/uutiset/legendaarinen_tv-kokki_jaakko_kolmonen_on_kuollut/9156164)

Muistan hänet hyvin lapsuudestani ja nuoruudestani, kun oli usein töllössä tekemässä hyvää suomalaista ruokaa ties mistä raaka-aineista. Halvalla ja hyvää, kun osasi. Äijä olisi tehnyt särjenperkeistäkin loistoaterian.

Voi kun osaisikin olla tuollainen kokki... :(
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 10.09.2016, 01:18:53
Syökää kaalia!

VA.

Lehtikaalia tai keräkaalia usein laitan salaatteihin pohjaksi, muuta tavaraa toki paljon. Mutta toimii hyvin. Mieluummin noita, kuin perinteisiä salaatteja.

Usein myös luon tuon salaattikastikkeen saman tien salaatin sekaan, en luo erillistä salaattikastiketta. Saman tien vain yrtit ja pippurit ja suolat ja valkosipulit salaatin sekaan runsaan öljyn kanssa (ehkä viinietikkaa) ja sekoitellaan sitä. Ensimmäisenä tuo, antaa sen muhia jääkaapissa sen aikaa, kun tekee muun ruoan, hieman sekoitellen välissä, jotta kastike imeytyy hyvin salaattiin. Kun pääruoka on valmis, on salaattikin hyvin muhinut.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 15.09.2016, 22:42:53
Tein kaalilaatikkoa aikaisempien "vinkkieni" mukaisesti. Toivottavasti en unohda mitään.

Kaalin keittäminen:
Jonkunmoinen kaali ohuena siivuna
n. 200g hapankaalia ja lientä
1,5 litraa lihalientä
2 dl puuroriisiä

Lilha:
600g jauhelihaa, minulla sikanautaa 50/50
purkki tomaattimurskaa (Mutti on hyvää ja halpaa)
0,33 pullo tummahkoa ja makoisaa olutta maun mukaan
3 porkkanaa silputtuna
2 sipulia viipaloituna ohuesti
Pussi luumuja
mausteita: sokeria, suolaa, mustaa pippuria, maustepippuria, paprikajauhetta (miksei muitakin maun mukaan)

i.) Kaali kiehumaan isoon kattilaan: n. 5 minuuttia paistoa/kuullotusta kuumalla lämmöllä voissa, hapankaalit sekaan, lihaliemi päälle ja haudutusta tunnin verran. Jossain vaiheessa lisätään riisi kaalin sekaan kypsymään: siten että ne ehtivät kypsyä ainakin vartin verran.
ii.) Ruskistetaan liha yhdessä tai kahdessa erässä yhdessä sipulin ja porkkanan kanssa. Maustetaan. Lisätään kuumalle pannulle tomaattimurska ja annetaan veden kiehua osittain pois. Kun tomaatti alkaa olla melko paksua, kaadetaan 1/3 olutpullosta omaan lasiin maistettavaksi ja 2/3 pullosta pannulle. Annetaan jälleen kiehua ja redusoitua, kunnes koostumus on enemmän tahmea kuin märkä. (Eli vetisyyttä ei tarvita). Maistetaan: suolaista ja makeaa saa olla hyvässä suhteessa. Maut saavat olla voimakkaat, koska seos yhdistetään kaalin kanssa.
iii.) sekoitetaan liha kaalin kanssa ja lisätään luumut. Kaalin keitinlientä voi lisätä siten, että seos on kosteaa (nestettä joka tapauksessa haihtuu uunissa). Maistetaan vielä, että suolaa on tarpeeksi. Kaadetaan seos isoon uunivuokaan ja laitetaan uuniin vajaaseen 200 asteeseen. Siellä se saa olla niin kauan, että pinta ruskistuu ja karamellisoituu kauniisti (2 tuntia? En katsonut tarkkaa aikaa): rapsakka, suolainen ja makea kaalilaatikon pinta on suurta herkkua!
iv.) Tarjotaan puolukoiden kanssa. Hyvä idea olisi myös tarjota ruoka rapeaksi paahdetun leipäviipaleen päältä. Mehevä kaalilaatikko ja rapsakka leipä on mukava yhdistelmä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 16.09.2016, 09:50:40
Tein kaalilaatikkoa.....

Kaadetaan seos isoon uunivuokaan ja laitetaan uuniin vajaaseen 200 asteeseen. Siellä se saa olla niin kauan, että pinta ruskistuu ja karamellisoituu kauniisti (2 tuntia? En katsonut tarkkaa aikaa): rapsakka, suolainen ja makea kaalilaatikon pinta on suurta herkkua!


Totta - pitkä haudutus matalassa lämmössä. Mitä pidempään sen parempaa. Ja kuten itse aiemmin mainitsin, minä laitan vääräoppisesti pinnalle myös rasvaista juustoa.

Lainaus

Tarjotaan puolukoiden kanssa.

Tuo on tärkeää! Puolukoiden tai marjaisan makean puolukkahillon kanssa (jos ei esim. ole luumuja....).

Tattisosekeitto.
Eilen keittelin parista herkku- ja punikkitatista keittoa, johon laitoin mausteiden, kerman ja juuston lisäksi myös pakaste-keittojuureksia (porkkanaa, lanttua, palsternakka ja purjoa). Minusta juurekset mukavasti suurustivat keittoa täyteläiseksi.


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 16.09.2016, 11:57:15
Kaalilaatikon, ja monen muun laatikkoruoan lämmittämisestä.

Kuinka lämmitätte? Mikrossa, uunissa, pannulla?

Minä olen alkanut suosia valurautaa monessa asiassa, myös tässä. Valurautapannu kuumaksi, pieni määrä rasvaa, ja sopiva annos lämmitettävää ruokaa tasaiseksi kerrokseksi pannulle.

Opettelen monien mielestä tärkeää valurautataitoa: malttamista. Kaalilaatikon tapauksessa: antaa ruoan paistua rauhassa, käristyä, karamellisoitua. Sitten kun alkaa otsaa hikoiluttaa ja palamisen peikko hiipiä mieleen, jämäkällä puulastalla hinkataan ruoka taas irtonaiseksi. Levitetään taas tasaiseksi kerrokseksi pannulle, ja maltetaan. Hinkataan pannun pohjaan jälleen kertynyt herkku irti, ja siirretään lautaselle.

Minusta malttaminen on valuraudalla paljon parempi ja toimivampi tapa paistaa asioita, kuin jatkuva liikuttaminen ja hämmentäminen. Kun paistopinta saa rauhassa muodostua paistettavaan asiaan, ruoka irtoaa paremmin. Riittävä lämpö on oleellinen asia, ettei ruoka jää vain lillumaan pannulle.

Kaikkeen valurauta ei tosin sovi parhaiten: kuinka monta kertaa olenkaan polttanut päreeni paistaessani "hyvää munakasta" valuraudalla. Tai paistaessani tärkkelyspitoisia ruokia, kuten perunaa. Ei sillä, valurauta on tällaiseen ruoanlaittoon parempi kuin teräspannu, eikä missään nimessä mikään katastrofi, mutta preferoin kuitenkin pinnoitetta. Perunoissakin tärkeää on valuraudan riittävä lämpötila, ja malttaminen paistamisen alussa.

Valuraudan hoitamisesta. Itsestäänselvästi en pese pesuaineella. Yritän tehdä niin, että kun paistaminen on paistettu, tyhjennä pannun lautaselle ja kulhoon, laitan perään pienen lorauksen vettä ja palautan pannun kuumalle levylle. Kun vesi kiehuu, se irrottaa mahdollisen karstan pannusta. Hinkkaan puulastalla ja kaadan veden lavuaariin. Sitten pesen pannun kuumalla vedellä. Puhtaan pannun laitan kuivumaan kuumalle levylle. Kun pannu on kuivunut ja kuuma, lisään teelusikallisen verran öljyä ja hinkkaan pannun pintaan.

Yritän toimia näin joka kerta. Rutiini kuullostaa ehkä hankalalta, mutta siinä ei oikeasti montaa minuuttia mene. Ja kun pannun jaksaa hoitaa heti, ei tarvitse kohdata sitä kuivunutta pannua iltatiskien kanssa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - pe 16.09.2016, 13:29:32
Kaverit toi saksalaiskaupasta parilan, vai miksi tätä kutsuisi. Semmoinen paistinlevy, laitetaan töpseli seinään ja levy kuumenee melkoisen kuumaksi. Että on jumalattoman mainio peli! Olen laittanut sillä nyt kanaa, pihvejä ja lindströmin pihvejä, paistanut sieniä ja vihanneksia...miten voikin olla niin paljon parempi kuin paistinpannu, kuumuudesta se varmaan johtuu? On jotain teflonin tapaista, mutta ei kumminkaan ninkun ihan. Lähtee puhtaaksi (siis tosiaan puhtaaksi!) paperilla pyyhkäisemällä.

Suren jo etukäteen, kun tästä aika jättää, maksoi nimittäin parisen kymppiä, mikä ei pitkää ikää ennusta, mutta toivottavasti joudun iloisesti yllättymään!

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - pe 16.09.2016, 13:40:10
Tein kaalilaatikkoa.....

Kaadetaan seos isoon uunivuokaan ja laitetaan uuniin vajaaseen 200 asteeseen. Siellä se saa olla niin kauan, että pinta ruskistuu ja karamellisoituu kauniisti (2 tuntia? En katsonut tarkkaa aikaa): rapsakka, suolainen ja makea kaalilaatikon pinta on suurta herkkua!


Totta - pitkä haudutus matalassa lämmössä. Mitä pidempään sen parempaa. Ja kuten itse aiemmin mainitsin, minä laitan vääräoppisesti pinnalle myös rasvaista juustoa.

Lainaus

Tarjotaan puolukoiden kanssa.

Tuo on tärkeää! Puolukoiden tai marjaisan makean puolukkahillon kanssa (jos ei esim. ole luumuja....).

Tattisosekeitto.
Eilen keittelin parista herkku- ja punikkitatista keittoa, johon laitoin mausteiden, kerman ja juuston lisäksi myös pakaste-keittojuureksia (porkkanaa, lanttua, palsternakka ja purjoa). Minusta juurekset mukavasti suurustivat keittoa täyteläiseksi.


VA.

Miksi pilata ruoka pakastejuureksilla, kun nyt saa edullisesti tuoreitakin juureksia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - pe 16.09.2016, 14:08:41
Minäkin syyllistyin (laiskuuttani) virheeseen, laitoin paistamieni naudanmaksaviipaleiden kylkeen IKEAn hyytelöpuolukkahilloa vaikka muutaman sadan metrin päässä mättäät pullistelevat tuoreista marjoista. Tuli ihan huono omatunto, ehkä syystäkin.

Tämän julkaisin siksi etten vaikuttaisi tunteettomalta kulinarsistilta. Olen muuten yksi läntisen pallonpuoliskon parhaita naudanmaksanpaistajia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 16.09.2016, 14:14:38
Kaverit toi saksalaiskaupasta parilan, vai miksi tätä kutsuisi. Semmoinen paistinlevy, laitetaan töpseli seinään ja levy kuumenee melkoisen kuumaksi. Että on jumalattoman mainio peli! Olen laittanut sillä nyt kanaa, pihvejä ja lindströmin pihvejä, paistanut sieniä ja vihanneksia...miten voikin olla niin paljon parempi kuin paistinpannu, kuumuudesta se varmaan johtuu? On jotain teflonin tapaista, mutta ei kumminkaan ninkun ihan. Lähtee puhtaaksi (siis tosiaan puhtaaksi!) paperilla pyyhkäisemällä.

Suren jo etukäteen, kun tästä aika jättää, maksoi nimittäin parisen kymppiä, mikä ei pitkää ikää ennusta, mutta toivottavasti joudun iloisesti yllättymään!

T: Xante
Mulla ei ole parilaa :( Mutta voisin kuvitella että paistotulokseen vaikuttaa pannun kohoumien väliin jäävät urat: paistettavasta ruoasta irtoava neste/rasva tippuu tulikuumiin uriin ja höyrystyy, kärähtää, mitä tekeekään. Seurauksena lienee samankaltainen tapahtuma, kun grillatessa: hiilille tippuva neste/rasva nousee pian takaisin maustamaan grillattavaa ruokaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 16.09.2016, 14:18:21
Minäkin syyllistyin (laiskuuttani) virheeseen, laitoin paistamieni naudanmaksaviipaleiden kylkeen IKEAn hyytelöpuolukkahilloa vaikka muutaman sadan metrin päässä mättäät pullistelevat tuoreista marjoista. Tuli ihan huono omatunto, ehkä syystäkin.

Tämän julkaisin siksi etten vaikuttaisi tunteettomalta kulinarsistilta. Olen muuten yksi läntisen pallonpuoliskon parhaita naudanmaksanpaistajia.
Mitkä tekijät luovat etumatkan eduksesi?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - pe 16.09.2016, 14:34:34
Minäkin syyllistyin (laiskuuttani) virheeseen, laitoin paistamieni naudanmaksaviipaleiden kylkeen IKEAn hyytelöpuolukkahilloa vaikka muutaman sadan metrin päässä mättäät pullistelevat tuoreista marjoista. Tuli ihan huono omatunto, ehkä syystäkin.

Tämän julkaisin siksi etten vaikuttaisi tunteettomalta kulinarsistilta. Olen muuten yksi läntisen pallonpuoliskon parhaita naudanmaksanpaistajia.
Mitkä tekijät luovat etumatkan eduksesi?

Luultavasti kyse on suurelta osin synnynnäisestä lahjakkuudesta. Hyvä ajantaju, kyky päätellä paistoajan riippuvuus viipaleen paksuudesta, muodosta ja rakenteesta sekä pannun oikean lämpötilan osaamisesta myös onnistunut viipaleiden lisääminen pannulle oikea-aikaisesti voin kuplinnan mukaan. Unohtamatta tietenkään kykyä lisätä mausteita (suola, pippuri, mustapippuri, valkopippuri, chili) juuri sopivalla hetkellä tarkkaan passelit määrät.

Tietenkin pannun  ja hellan ominaisuuksien tuntemus ja kyky sovittaa ne parhaimmalla mahdollisella tavalla yhteen on tärkeää. On myös valtava määrä muita muuttujia jotka on vain vaistonvaraisesti tunnistettava.

Jostain syystä talviaikoina viipaleistä tulee joskus hieman ylikypsennettyjä, kesäisin ei juuri ollenkaan. Olisikohan ilmankosteudella jotain merkitystä?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - pe 16.09.2016, 14:37:19
Tein kaalilaatikkoa aikaisempien "vinkkieni" mukaisesti. Toivottavasti en unohda mitään.
..............

Kun reseptisi on kuin vastaus pyyntööni niin KIITOS.

Muutenhan täällä esitetystä ei ole tapana kiitellä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 16.09.2016, 18:39:43
Tein kaalilaatikkoa aikaisempien "vinkkieni" mukaisesti. Toivottavasti en unohda mitään.
..............

Kun reseptisi on kuin vastaus pyyntööni niin KIITOS.

Muutenhan täällä esitetystä ei ole tapana kiitellä.
Ole hyvä! Kyselysi oli mielessäni kun raportoin reseptinkyhäelmäni tänne.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - pe 16.09.2016, 21:01:31
Itse joskus laitan salaattipohjaan sopivia ruoanjämiä, mitä on ehkä jäänyt, kuten kanaa, riisiä ja ehkä pastanjämiäkin, jopa perunanjämiä. Tulee kaikki käytettyä hyväksi salaatin kautta seuraavana päivänä esim. lounaana.

Yhden päivänhän tuota salaattia uskaltaa syödä vielä, useampia päiviä en uskalla säilyttää? Onko tuossa jotain rajaa, kuinka pitkään salaattia uskaltaa säilyttää. En käytä juuri salaatinlehtiä, pikemminkin kaalia pohjana, koska ne eivät oikein säily, mutta muut salaattiainekset ehkä säilyvät pidempään? Vai kuinka?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - su 18.09.2016, 12:50:47
Mulla ei ole parilaa :( Mutta voisin kuvitella että paistotulokseen vaikuttaa pannun kohoumien väliin jäävät urat: paistettavasta ruoasta irtoava neste/rasva tippuu tulikuumiin uriin ja höyrystyy, kärähtää, mitä tekeekään. Seurauksena lienee samankaltainen tapahtuma, kun grillatessa: hiilille tippuva neste/rasva nousee pian takaisin maustamaan grillattavaa ruokaa.

Wade, parila on varmaan tässä väärä sana, kun ei siinä ole kohoumia, on vaan semmoinen tasainen levy. Paistinlevy, onko se oikea sana? Olen nähnyt kyllä vastaavia ravintoloissa, eli tasainen taso, joka kuumenee. Mutta huolimatta kohoumista, tuo varmaan on mekanismi kuitenkin, joka tekee ruuasta tosiaann mehevää!

Löysin launtaina kolme isoa, ehjää koivunpunikkitattia. Menivät suoraan poimimisen jälkeen tälle paistoalustalle mikä liekään sipulin kanssa ja ai että oli hyvää ruisleivän päällä!

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - su 18.09.2016, 15:47:16

Löysin launtaina kolme isoa, ehjää koivunpunikkitattia. Menivät suoraan poimimisen jälkeen tälle paistoalustalle mikä liekään sipulin kanssa ja ai että oli hyvää ruisleivän päällä!

T: Xante

Varmasti hyvää. Käy suorastaan kateeksi...

Minun ongelmani on, että vaimoni vatsa ei diggaa sieniä (maku kyllä kelpaa) eli tateissa ja mm. vahveroissa on mannitolia ja sienisokereita, jotka aiheuttavat vatsavaivoja. Pitkästä kypsennyksestä on ilmeisesti jonkin verran apua.

Hulluna sieniin,
VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - su 18.09.2016, 16:03:58
Mulla ei ole parilaa :( Mutta voisin kuvitella että paistotulokseen vaikuttaa pannun kohoumien väliin jäävät urat: paistettavasta ruoasta irtoava neste/rasva tippuu tulikuumiin uriin ja höyrystyy, kärähtää, mitä tekeekään. Seurauksena lienee samankaltainen tapahtuma, kun grillatessa: hiilille tippuva neste/rasva nousee pian takaisin maustamaan grillattavaa ruokaa.

Wade, parila on varmaan tässä väärä sana, kun ei siinä ole kohoumia, on vaan semmoinen tasainen levy. Paistinlevy, onko se oikea sana? Olen nähnyt kyllä vastaavia ravintoloissa, eli tasainen taso, joka kuumenee. Mutta huolimatta kohoumista, tuo varmaan on mekanismi kuitenkin, joka tekee ruuasta tosiaann mehevää!

T: Xante
Eiköhän se paistinlevy liene.

Lämpö ja tarttumaton pinnoite on varmasti tekijä, joka saa ruoan onnistumaan. Oetan että ennakointisi laitteen lyhytikäisyydestä osuu oikeaan. Pinnoite ja kova lämpö on yleensä huono yhdistelmä, pinnoite haurastuu. Pinnoitettuja pannuja ei esim. suositella lämmitettäväksi liedellä kuumimmilla asetuksilla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: drontti - su 18.09.2016, 17:50:29
Meillä on ennätysmäärä mustia torvisieniä. Onko kokemuksia, mikä sieniruoka olisi erityisen hyvä nimenomaan mustista torvisienistä tehtynä?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - su 18.09.2016, 18:01:36
Meillä on ennätysmäärä mustia torvisieniä. Onko kokemuksia, mikä sieniruoka olisi erityisen hyvä nimenomaan mustista torvisienistä tehtynä?

En ehkä ihan vastaa kysymykseen, mutta....

Suuria määriä torvisieniä saadessani olen ne kuivannut. Säilyvät kuivattuina todella pitkään.

Sinänsä ne miedonmakuisina sopivat minusta kaikkiin sieniruokiin - suppilovahveroiden tapaan. Sienikeittoon, -kastikkeeseen, wokkeihin (kivasti väriä) jne.. Usein olen lisännyt kuivattua torvisientä murskana esim. jauhelihan joukkoon.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - su 18.09.2016, 19:10:08
Meillä on ennätysmäärä mustia torvisieniä. Onko kokemuksia, mikä sieniruoka olisi erityisen hyvä nimenomaan mustista torvisienistä tehtynä?

En ehkä ihan vastaa kysymykseen, mutta....

Suuria määriä torvisieniä saadessani olen ne kuivannut. Säilyvät kuivattuina todella pitkään.

Sinänsä ne miedonmakuisina sopivat minusta kaikkiin sieniruokiin - suppilovahveroiden tapaan. Sienikeittoon, -kastikkeeseen, wokkeihin (kivasti väriä) jne.. Usein olen lisännyt kuivattua torvisientä murskana esim. jauhelihan joukkoon.

VA.

Sinä muistaakseni väitit olevasi kasvisyöjä, mutta voit ollakin, sillä jauhelihahan on kasvista. Mustatorvisienet eivät ole miedon makuisia, mutta niistä saa aivan erinomaista keittoa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - su 18.09.2016, 19:11:43
Mulla ei ole parilaa :( Mutta voisin kuvitella että paistotulokseen vaikuttaa pannun kohoumien väliin jäävät urat: paistettavasta ruoasta irtoava neste/rasva tippuu tulikuumiin uriin ja höyrystyy, kärähtää, mitä tekeekään. Seurauksena lienee samankaltainen tapahtuma, kun grillatessa: hiilille tippuva neste/rasva nousee pian takaisin maustamaan grillattavaa ruokaa.

Wade, parila on varmaan tässä väärä sana, kun ei siinä ole kohoumia, on vaan semmoinen tasainen levy. Paistinlevy, onko se oikea sana? Olen nähnyt kyllä vastaavia ravintoloissa, eli tasainen taso, joka kuumenee. Mutta huolimatta kohoumista, tuo varmaan on mekanismi kuitenkin, joka tekee ruuasta tosiaann mehevää!

Löysin launtaina kolme isoa, ehjää koivunpunikkitattia. Menivät suoraan poimimisen jälkeen tälle paistoalustalle mikä liekään sipulin kanssa ja ai että oli hyvää ruisleivän päällä!

T: Xante

Sileäpintaiset parilat ovat yleisempiä kuin uritetut parilat.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - su 18.09.2016, 19:29:57
Mulla ei ole parilaa :( Mutta voisin kuvitella että paistotulokseen vaikuttaa pannun kohoumien väliin jäävät urat: paistettavasta ruoasta irtoava neste/rasva tippuu tulikuumiin uriin ja höyrystyy, kärähtää, mitä tekeekään. Seurauksena lienee samankaltainen tapahtuma, kun grillatessa: hiilille tippuva neste/rasva nousee pian takaisin maustamaan grillattavaa ruokaa.

Wade, parila on varmaan tässä väärä sana, kun ei siinä ole kohoumia, on vaan semmoinen tasainen levy. Paistinlevy, onko se oikea sana? Olen nähnyt kyllä vastaavia ravintoloissa, eli tasainen taso, joka kuumenee. Mutta huolimatta kohoumista, tuo varmaan on mekanismi kuitenkin, joka tekee ruuasta tosiaann mehevää!

Löysin launtaina kolme isoa, ehjää koivunpunikkitattia. Menivät suoraan poimimisen jälkeen tälle paistoalustalle mikä liekään sipulin kanssa ja ai että oli hyvää ruisleivän päällä!

T: Xante

Sileäpintaiset parilat ovat yleisempiä kuin uritetut parilat.
Ok, olen luullut että parila on nimenomaan uritettu. Mutta jos haen esim. googlen kuvahaulla "parila", löytyy tosiaan molempia: uritettuja ja urittamattomia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - su 18.09.2016, 19:33:16
Minäkin syyllistyin (laiskuuttani) virheeseen, laitoin paistamieni naudanmaksaviipaleiden kylkeen IKEAn hyytelöpuolukkahilloa vaikka muutaman sadan metrin päässä mättäät pullistelevat tuoreista marjoista. Tuli ihan huono omatunto, ehkä syystäkin.

Tämän julkaisin siksi etten vaikuttaisi tunteettomalta kulinarsistilta. Olen muuten yksi läntisen pallonpuoliskon parhaita naudanmaksanpaistajia.
Mitkä tekijät luovat etumatkan eduksesi?

Luultavasti kyse on suurelta osin synnynnäisestä lahjakkuudesta. Hyvä ajantaju, kyky päätellä paistoajan riippuvuus viipaleen paksuudesta, muodosta ja rakenteesta sekä pannun oikean lämpötilan osaamisesta myös onnistunut viipaleiden lisääminen pannulle oikea-aikaisesti voin kuplinnan mukaan. Unohtamatta tietenkään kykyä lisätä mausteita (suola, pippuri, mustapippuri, valkopippuri, chili) juuri sopivalla hetkellä tarkkaan passelit määrät.

Tietenkin pannun  ja hellan ominaisuuksien tuntemus ja kyky sovittaa ne parhaimmalla mahdollisella tavalla yhteen on tärkeää. On myös valtava määrä muita muuttujia jotka on vain vaistonvaraisesti tunnistettava.

Jostain syystä talviaikoina viipaleistä tulee joskus hieman ylikypsennettyjä, kesäisin ei juuri ollenkaan. Olisikohan ilmankosteudella jotain merkitystä?
Söin juuri paistettua peuranmaksaa maalaisleivällä. Paisto onnistui paistajan mielestä täydellisesti: kaunis pinta, maksa sisältä aivan hieman punertava.

Tuore timjami sopii muuten erinomaisesti maksan kanssa.

Ajattelin paistaa itse maksaa tulevana viikonloppuna. Jos jaksat raapustaa mestarin vinkit ja ohjeet ylös tänne, lupaan ottaa ne huomioon.

Olin katsovinani että maksan paistamisessa puhutaan parista minuutista, ei enemmästä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - su 18.09.2016, 20:11:10

Olin katsovinani että maksan paistamisessa puhutaan parista minuutista, ei enemmästä.

Aika ohuet siivut jos minuutti per puoli riittää. Pari minuuttia per puoli lienee sopiva jos siivut on noin sentin paksuisia, muuten voi tulla liiankin rose.

Tärkeää on, että pannu on valmiiksi kuuma ja voiklöntti sulanut ja kuplinut valmiiksi. sitten vaan paistoon.

Timjami on mainio mauste tässä, onnea matkaan!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hayabusa - su 18.09.2016, 20:44:13
Maksa on hyvää! Eikä paljon maksa  ;D
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - su 18.09.2016, 21:03:07
Usein olen lisännyt kuivattua torvisientä murskana esim. jauhelihan joukkoon.

Sinä muistaakseni väitit olevasi kasvisyöjä, mutta voit ollakin, sillä jauhelihahan on kasvista.

Syön kyllä runsaasti kasviksia, mutta panovuoheksesi en sentään rupea!

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - su 18.09.2016, 21:59:11

Olin katsovinani että maksan paistamisessa puhutaan parista minuutista, ei enemmästä.

Aika ohuet siivut jos minuutti per puoli riittää. Pari minuuttia per puoli lienee sopiva jos siivut on noin sentin paksuisia, muuten voi tulla liiankin rose.

Tärkeää on, että pannu on valmiiksi kuuma ja voiklöntti sulanut ja kuplinut valmiiksi. sitten vaan paistoon.

Timjami on mainio mauste tässä, onnea matkaan!
Niin, kaksi minuuttia per puoli juu.

Suunnitelmani oli paistaa mieluummin liian vähän, ja kypsentää hieman lisää jos tilanne sitä vaatii. (Maksan leikkaaminen ei haittaa, koska ajatus on siivuttaa ja laittaa leivälle). Sitten heittää pannulle hieman salottisipulia ja punaviiniä ja valuttaa soossi maksan päälle.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - su 18.09.2016, 23:04:10
Mulla ei ole parilaa :( Mutta voisin kuvitella että paistotulokseen vaikuttaa pannun kohoumien väliin jäävät urat: paistettavasta ruoasta irtoava neste/rasva tippuu tulikuumiin uriin ja höyrystyy, kärähtää, mitä tekeekään. Seurauksena lienee samankaltainen tapahtuma, kun grillatessa: hiilille tippuva neste/rasva nousee pian takaisin maustamaan grillattavaa ruokaa.

Wade, parila on varmaan tässä väärä sana, kun ei siinä ole kohoumia, on vaan semmoinen tasainen levy. Paistinlevy, onko se oikea sana? Olen nähnyt kyllä vastaavia ravintoloissa, eli tasainen taso, joka kuumenee. Mutta huolimatta kohoumista, tuo varmaan on mekanismi kuitenkin, joka tekee ruuasta tosiaann mehevää!

Löysin launtaina kolme isoa, ehjää koivunpunikkitattia. Menivät suoraan poimimisen jälkeen tälle paistoalustalle mikä liekään sipulin kanssa ja ai että oli hyvää ruisleivän päällä!

T: Xante

Sileäpintaiset parilat ovat yleisempiä kuin uritetut parilat.
Ok, olen luullut että parila on nimenomaan uritettu. Mutta jos haen esim. googlen kuvahaulla "parila", löytyy tosiaan molempia: uritettuja ja urittamattomia.

Myönnänhän, ettei oikeiitiijä, mistä puhui. Maksajuttu on kiinnostava, vaikka siinäkin on sanottava, että omat mausteet olisi eri, kun en vaan tykkää timjamista enkä rosmariirista enkä näistä, jotka ovat riistan "ystäviä".

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - su 18.09.2016, 23:09:54

Löysin launtaina kolme isoa, ehjää koivunpunikkitattia. Menivät suoraan poimimisen jälkeen tälle paistoalustalle mikä liekään sipulin kanssa ja ai että oli hyvää ruisleivän päällä!

T: Xante

Varmasti hyvää. Käy suorastaan kateeksi...

Minun ongelmani on, että vaimoni vatsa ei diggaa sieniä (maku kyllä kelpaa) eli tateissa ja mm. vahveroissa on mannitolia ja sienisokereita, jotka aiheuttavat vatsavaivoja. Pitkästä kypsennyksestä on ilmeisesti jonkin verran apua.

Hulluna sieniin,
VA.

Voi...meillä saattaa paremmalla puoliskolla olla samaa, koska valittaa, että sienet maistuvat makealta!  Mutta tosiaan joskus kunnolla keitetttynä menevät...

Nimin. hulluna sieniin,
Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - su 18.09.2016, 23:44:52
Sienet ovat todella hyviä. Viikonloppuna paistoin suuren ukonsienen lakin. Herkullista oli. Paras sieni mielestäni on herkkutatti.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Nynny - ma 19.09.2016, 07:59:04
Suuria määriä torvisieniä saadessani olen ne kuivannut. Säilyvät kuivattuina todella pitkään.

Sinänsä ne miedonmakuisina sopivat minusta kaikkiin sieniruokiin - suppilovahveroiden tapaan. Sienikeittoon, -kastikkeeseen, wokkeihin (kivasti väriä) jne.. Usein olen lisännyt kuivattua torvisientä murskana esim. jauhelihan joukkoon.

Juuri noin torvisienet täälläkin käytössä. Meillä on vieläkin yli kymmenen vuoden takaa kuivattuja sieniä! Aina kun muistaa, niitä voi sitten ripotella mausteeksi.

Nyt on taas ollut semmoinen sienivuosi, että en ihan heti muista milloin on näin paljon kantarelleja tullut. Kantarelli, torvisieni ja suppilovahvero on siitä kivoja, että kuivaaminen onnistuu vaivattomasti huoneenlämmössä leivinpaperin päällä. Kuivattuja sieniä voi sitten käyttää pitkin talvea. Tunti ennen käyttöä lasiin vettymään ja ovat sen jälkeen melkein kuin tuoreet. Kuivatut kantarellit ovat koostumukseltaan vähän nahkeampia kuin tuoreet, mutta maku on hyvinkin sama.

Lisäys: tuli nyt mieleeni, että minäkin tunnen pari ihmistä, joiden vatsa ei kestä sieniä erikoisella tavalla. Erityisesti suppilovahvero on monille tällainen "vedenjakaja". Muistaakseni kyse on nimenomaan jonkinlaisesta oudosta sokerista tmv.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ma 19.09.2016, 09:57:57
Omia ehdotuksiani (mustatorvi)sienten käyttämiseen:

- mustat torvisienet wokissa ovat herkullisia
- sienirisotto (jonka reseptin olen kirjannut aiemmin ketjuun) on aina herkullista
- venäläistä kaalikeittoa, johon on lisätty maltillisesti sieniä
- tuoreena suolaisten lettujen täytteenä: paistetaan mustia torvia ja sipulia pannulla voissa, lisätään lopuksi hieman valkoista viiniä annetaan haihtua. Täytetään letut.
- sieniä voi käyttää myös ruoissa, joita ei ole tarkoitettu sieniruoiksi. Saatan laittaa esimerkiksi lihakeittoon muutamia kokonaisia kuivattuja sieniä keittymään (mustia torvia tai suppilovahveroita), ja ottaa ne pois loppuvaiheessa. Sienet sisältävät jonkinlaista "umamia", joka sitoo makuja yhteen. Vaikka parin sienen pitäminen keitossa ei vielä tee mausta missään nimessä sienistä, se kuitenkin vaikuttaa liemen täyteläisyyteen. Tähän liittyen huomautan, että suomalainen "huijausmauste" Aromisuola, sisältää sekin natriumglutamaatin lisäksi herkkutattia ja voitattia! Ainakin se itselleni ikonisin Knorrin tuote.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 21.09.2016, 15:35:00

Kaupassa oli hyvännäköisiä herneitä ja eri papuja - joita tietty ostin.

Vihreät herneet ja vihreät pavut eivät tuota pään- tai makuhermovaivaa - mutta häpeä sanoakin - tuoreita härkäpapuja en ole koskaan ennen käyttänyt.

Hyviä härkäpapukokemusia ja ehdotuksia jollakin?


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 21.09.2016, 22:15:02

Kaupassa oli hyvännäköisiä herneitä ja eri papuja - joita tietty ostin.

Vihreät herneet ja vihreät pavut eivät tuota pään- tai makuhermovaivaa - mutta häpeä sanoakin - tuoreita härkäpapuja en ole koskaan ennen käyttänyt.

Hyviä härkäpapukokemusia ja ehdotuksia jollakin?


VA.
Harvoin olen tuoreita härkäpapuja syönyt, mutta kun olen, ne ovat olleet herneiden tyyliin keitetty lisäkkeeksi: ei pehmeiksi asti, vaan jätetty hieman rouskuviksi. Eräässä mainiossa ravintola-annoksessa niitä oli muiden höysteiden lisäksi entrecote-pihvin seurana.

Ne toimivat varmasti hyvin keitoissa, vaikkapa minestronessa.

Mikä itseäni suuresti miellyttää on turkkilaisen keittiön, tai siitä kohti lähi-itää, tapa käyttää suomalaisille tuttua tilliä ruoanlaitossa. Herkulta vaikuttava resepti, jota en koskaan ole saanut aikaiseksi kokeilla on tämä: härkäpapuja, tilliä ja kananmunia haudutettuna muhennokseksi (http://www.bottomofthepot.com/2013/05/a-spring-fava-bean-dill-and-egg-stew.html) (englanninkielinen resepti).

Resepti yksinkertaistettuna yksinkertaisuudessaan:
oliiviöljyä
valkosipulia
tuoreita härkäpapuja
tilliä
kananmunia
mausteita: kurkumaa, mustapippuria, suolaa (minusta mausteiden ystävä voi ihan hyvin lisätä muutakin: chiliä, juustokuminaa... esim.)
lopuksi: murennettua fetaa, lisää oliiviöljyä

i.) Kuullotetaan valkosipulia hetki öljyssä kannellisessa pannussa/kattilassa. Lisätään pavut ja tilli, kuullotetaan edelleen muutama minuutti (varotaan sekoittelemasta liikaa, etteivät pavut ala hajota). Maustetaan ja kuullotellaan vielä pari minuuttia. 
ii.) Lisätään vettä sen verran, että pavut juuri ja juuri peittyvät. Haudutetaan varovasti keittäen kannen alla, kunnes pavut alkavat olla kypsiä. (Noin vartti ohjeen mukaan). Vettä lisätään keitettäessä, jos tuntuu että muhennos kuivuu. Maistetaan ja maustetaan lisää, jos maku sitä vaatii.
iii.) Tehdään papuseokseen "painaumia" ja rikotaan painaumiin varovaisesti kananmunia. Laitetaan kansi takaisin päälle ja haudutetaan vielä kunnes valkuainen on asettunut (ja miksei kauemmin jos haluaa). Ripotellaan munien päälle suolaa ja pippuria. Lopuksi hieman murennettua fetaa annoksen päälle ja loraus oliiviöljyä.
iv.) Syödään. Resepti ehdottaa riisiä ja savukalaa: varmasti herkullista. Itse söisin takuulla siltäänkin!

Pidän tuosta reseptistä ajatuksena, koska resepti on niin simppeli, ja käyttää melko perinteisiä suomalaisia(kin) aineksia: fava- eli härkäpapu on myös suomalaisen ruokahistorian luotettu proteiini. Ts. oli ennen vaipumistaan unholaan 1900-l alkuun mennessä. Ja jos sen voi yhdistää vielä suomalaiseen ruokapöytään kuuluvaan savukalaan.

Ohjeessa on ainesmääriä. Itse kuitenkin tekisin "näppituntumalla" sen mukaan, paljonko papuja on. Valkosipulia oman maun mukaan. Tilliä oman maun mukaan, kuitenkin siellä oman maun ylärajoilla, koska paljon muuta makuainetta ei ole tarjolla. Haudutusta sen mukaan, kuinka rapsakoista tai muhjuista pavuista pitää. Kananmunien kypsytys oman maun mukaan, itse pidän valuvasta keltuaisesta.

--

Monin paikoin lähi-itää ja maghribia härkäpapua käytetään kikherneen sijasta falafel-pyöryköissä. Ne tosin tehdään yleensä kuivatuista pavuista/herneistä. Mutta falafel onnistuu myös tuoreista, esikeitetyistä ja kuorituista pavuista! Tässä yksi resepti (http://www.oaklandgourmand.com/2010/07/fresh-fava-bean-falafel-egyptian-style.html), englanniksi. Mä en sitä tähän kopioi, koska kuvittelen ettei ketään niin kamalasti kiinnosta. Mutta ideana hyvä: falafel on yhtä kuin kasvispulla, ja sellaisiakin voi siis tehdä härkäpavuista. Maustaa voi juuri niinkuin haluaa, kunhan muistaa maustaa reilulla kädellä...

EDIT. lisäsin muutaman lauseen
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - to 22.09.2016, 09:04:21
Kovassa hitissä, nyhtökaurassa, yksi rakenneosa taitaa olla härkäpapu.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 22.09.2016, 13:02:50

Herkulta vaikuttava resepti, jota en koskaan ole saanut aikaiseksi kokeilla on tämä: härkäpapuja, tilliä ja kananmunia haudutettuna muhennokseksi (http://www.bottomofthepot.com/2013/05/a-spring-fava-bean-dill-and-egg-stew.html) (englanninkielinen resepti).

Resepti yksinkertaistettuna yksinkertaisuudessaan:
oliiviöljyä
valkosipulia
tuoreita härkäpapuja
tilliä
kananmunia
mausteita: kurkumaa, mustapippuria, suolaa (minusta mausteiden ystävä voi ihan hyvin lisätä muutakin: chiliä, juustokuminaa... esim.)
lopuksi: murennettua fetaa, lisää oliiviöljyä

i.) Kuullotetaan valkosipulia hetki öljyssä kannellisessa pannussa/kattilassa. Lisätään pavut ja tilli, kuullotetaan edelleen muutama minuutti (varotaan sekoittelemasta liikaa, etteivät pavut ala hajota). Maustetaan ja kuullotellaan vielä pari minuuttia. 
ii.) Lisätään vettä sen verran, että pavut juuri ja juuri peittyvät. Haudutetaan varovasti keittäen kannen alla, kunnes pavut alkavat olla kypsiä. (Noin vartti ohjeen mukaan). Vettä lisätään keitettäessä, jos tuntuu että muhennos kuivuu. Maistetaan ja maustetaan lisää, jos maku sitä vaatii.
iii.) Tehdään papuseokseen "painaumia" ja rikotaan painaumiin varovaisesti kananmunia. Laitetaan kansi takaisin päälle ja haudutetaan vielä kunnes valkuainen on asettunut (ja miksei kauemmin jos haluaa). Ripotellaan munien päälle suolaa ja pippuria. Lopuksi hieman murennettua fetaa annoksen päälle ja loraus oliiviöljyä.
iv.) Syödään. Resepti ehdottaa riisiä ja savukalaa: varmasti herkullista. Itse söisin takuulla siltäänkin!

Pidän tuosta reseptistä ajatuksena, koska resepti on niin simppeli, ja käyttää melko perinteisiä suomalaisia(kin) aineksia:.....

Tuntui hyvälle ja taidan kokeilla... kerron sitten kokemuksista.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 23.09.2016, 08:49:09

Tuntui hyvälle ja taidan kokeilla... kerron sitten kokemuksista.

VA.
Hienoa, mukava kuulla mistä kotoisin papupannu on.

Olen kyllä tehnyt silloin tällöin liotetuista valkopavuista muhennosta samaan tyyliin: liotan ja keitän pavut. Keitän tomaattimurskasta ja käsillä olevista kasviksista (sipuli, valkos., porkkana yleisimmät) kastikkeen, johon lisään kypsät pavut. Annan muhia jonkin edelleen jonkin aikaa. Rikon pinnalle kananmunia ja ripottelen juustoa. Kypsennän riittävän kuumassa uunissa nopeasti munat ja otan juustoon väriä.

Kastikkeen maustamista olen vaihdellut mielihalujen mukaan: italialainen bolognesetyyli, mausteisempi versio tuoreella korianterilla, aina toimii. Kananmunan täyteläinen maku on itseasiassa todella hyvä yleensä happoisan tomaatin kanssa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 23.09.2016, 09:55:39

Olen kyllä tehnyt silloin tällöin liotetuista valkopavuista muhennosta samaan tyyliin: liotan ja keitän pavut. Keitän tomaattimurskasta ja käsillä olevista kasviksista (sipuli, valkos., porkkana yleisimmät) kastikkeen, johon lisään kypsät pavut. Annan muhia jonkin edelleen jonkin aikaa. Rikon pinnalle kananmunia ja ripottelen juustoa. Kypsennän riittävän kuumassa uunissa nopeasti munat ja otan juustoon väriä.

Eikös tästä ole minulle tuttu pikakokki Heinzin helpompi versio "Valkoiset pavut tomaattikastikkeessa" - lisäksi esim. paahtoleipää, munakokkelia, pekonia.

Hyvää on. Ja täyttävää.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - pe 23.09.2016, 10:21:51
... minulle tuttu pikakokki Heinzin helpompi versio "Valkoiset pavut tomaattikastikkeessa" - lisäksi esim. paahtoleipää, munakokkelia, pekonia.

Hyvää on. Ja täyttävää.

VA.

Olen kanssa tuollaisen cowboymätön ystävä. Paitan ensin pätkityt pekonisuikaleet pannulla ja lisään sitten pavut ja vielä tomaattipyreetä ja paljon chiliä. Joskus olen lisännyt myös sieniä tai katkarapuja, kaikki sopii.

Nälkä lähtee niin että paukahtaa ja on herkkua paahtoleivän kanssa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - pe 23.09.2016, 12:29:35
Asiasta kolmanteen, pekonisuikaleiden pilkkominen onnistuu loistavasti keittiösaksilla.

BTW, tämä (http://jatkumo.net/index.php?topic=978.msg56888#msg56888) selittyi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 23.09.2016, 12:37:26
Asiasta kolmanteen, pekonisuikaleiden pilkkominen onnistuu loistavasti keittiösaksilla.

BTW, tämä (http://jatkumo.net/index.php?topic=978.msg56888#msg56888) selittyi.

Roosteria ei kannata päästää keittiöön, kuin hyvin suikaloituna ja vahvasti marinoituna.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - pe 23.09.2016, 17:02:55
Asiasta kolmanteen, pekonisuikaleiden pilkkominen onnistuu loistavasti keittiösaksilla.

BTW, tämä (http://jatkumo.net/index.php?topic=978.msg56888#msg56888) selittyi.

Roosteria ei kannata päästää keittiöön, kuin hyvin suikaloituna ja vahvasti marinoituna.

VA.

Kohta taas häärään keittiössä. Melkoisessa marinadissa valmistan jotakin mukavaa eilisestä hanhenrintatähteestä. mmmm...

Sepe on oikeassa, Fiskarsin keittiösaksilla minäkin pekonisuikaleet pätkin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 23.09.2016, 17:14:54

Olen kyllä tehnyt silloin tällöin liotetuista valkopavuista muhennosta samaan tyyliin: liotan ja keitän pavut. Keitän tomaattimurskasta ja käsillä olevista kasviksista (sipuli, valkos., porkkana yleisimmät) kastikkeen, johon lisään kypsät pavut. Annan muhia jonkin edelleen jonkin aikaa. Rikon pinnalle kananmunia ja ripottelen juustoa. Kypsennän riittävän kuumassa uunissa nopeasti munat ja otan juustoon väriä.

Eikös tästä ole minulle tuttu pikakokki Heinzin helpompi versio "Valkoiset pavut tomaattikastikkeessa" - lisäksi esim. paahtoleipää, munakokkelia, pekonia.

Hyvää on. Ja täyttävää.

VA.
Tuohon vielä pari paistettua makkaraa ja alkaa olla brittiläinen aamiainen kasassa!

Kerran söin sellaisen Leytonissa kaikilla höysteillään. Ja vaikka olin hieman krapuloissani, niin silti tuntui hieman liialta aamutuimaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - pe 23.09.2016, 23:51:47
Sienet ovat todella hyviä. Viikonloppuna paistoin suuren ukonsienen lakin. Herkullista oli. Paras sieni mielestäni on herkkutatti.

Tatti on loistava, mm. kastikkeissa. Herkkusieni toki on täysin yliarvostettu.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - la 24.09.2016, 10:58:46
Herkkusieni toki on täysin yliarvostettu.

Herkkusieni on hiukan kuin parsa, ei itsessään oikeastaan maistu millekään, joten maustuminen on tärkeää. Voi ja pippuri saavuttavat täyteläisen hienon makuhuipun herkkusienten ja muun raaka-aineen kohdatessa harmonisella tavalla. Lisäksi pureskelutekstuuri on aivan kieltähivelevän kiva.

Ja kerman kera siitä saa...

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 24.09.2016, 17:41:54
Herkkusieni toki on täysin yliarvostettu.

Herkkusieni on hiukan kuin parsa, ei itsessään oikeastaan maistu millekään, joten maustuminen on tärkeää.

Siis kyllä todellakin maistuvat. Molemmat ovat herkullisia - ilman mausteitakin.

Mutta jos ihan täysin mauton ruoka-aine pitää nimetä, niin liha. Ilman mausteita on kuin vanhaa pari kertaa käyettyä purukumia.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - la 24.09.2016, 20:58:15
Hohhoo, kyllä sisäfile vain on maukasta, mutta tietysti tarvitsee seurakseen ripauksen suolaa ja pippuria. Kotimainen liha on yleensä maitokarjan lihaa eikä siis parasta liharuokiin. Oikean pihvikarjan liha on purukumista kaukana; melkeinpä sulaa suussa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - la 24.09.2016, 21:10:17
Hohhoo, kyllä sisäfile vain on maukasta, mutta tietysti tarvitsee seurakseen ripauksen suolaa ja pippuria. Kotimainen liha on yleensä maitokarjan lihaa eikä siis parasta liharuokiin. Oikean pihvikarjan liha on purukumista kaukana; melkeinpä sulaa suussa.
Tämä on viisaus ja profeetat.

Ikävä kyllä, suomalaisessa sianlihassakin saisi olla enemmän rasvaa. Nykyisin naturelli possonliha on kuivaa ja sitkoista sen vuoksi, että ihraa ei ole lainkaan, kuten kuuluisi. Tämä on yksi niistä asioista, jotka minua juuri tällä hetkellä vituttavat. Eniten vituttaa kaikki.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - ke 28.09.2016, 15:40:31
Joitakin aikoja sitten korvasin sikanaudan soijalla ja sotkin sitä suosikkikastikkeeseeni mozzarella-basilikaan, jota syön spagetin kera. En järin lääpälläni ollut, oli jotenkin pistävä maku jos oikein muistan. Nyt kokeilin ekaa kertaa elämässäni quornia. Ihan ässältä ei tämäkään vaikuttanut em. kastikkeen kera. Söin jo useampi tunti sitten ja nyt kroppaani on alkanut kutittamaan hivenen sieltä sun täältä. Lievää urtikariatyyppistä kutinaa, mitään läiskiä tai patteja en ole kuitenkaan nähnyt. Urtikaria minulla paukahtaa milloin mistäkin harvakseltaan, joskus on tullut hampurilaisateriastakin, mutta silloins se on tavannut tulla jo tunnin päästä aterioinnista. Noinkohan siis olisin quornille allerginen - en tiedä. Mitään muutakaan en ole tässä välissä syönyt.

Mitään kokemusta nyhtökaurasta? Kiinnostaisi muuten, mutta vähän mietityttää se kun siinä taisi olla hernettä ja siitäkin olen joskus saanut allergista reaktiota (tosin keittämättömistä herneistä yleensä).
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Mjulkku - ke 28.09.2016, 18:48:48
Teinpä tuossa juuri varsin maittavaa "pataa".

Pohjalle sipulia ja kanttarelleja, niiden päälle naudan kulmapaisti suolan ja mustapippurin kera, joidenka päälle vielä sipulia ja kanttarelleja.
Sekaan tölkki olutta ja purkillinen kermaa, jonka jälkeen uunissa n. sopiva aika!

Perunat siihen oheen, niin kelpaa tälläisen rasistisen äijän nauttia.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - ke 28.09.2016, 22:58:01
Eniten vituttaa kaikki.

No hemmetti. Meillähän on samat vitutuksen aiheet...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 28.09.2016, 23:23:50
Keitin kananmunia.

Hitusen löysäksi jätetty keltuainen, tuoreeltaan syötynä ruisleivän ja voin kanssa. Herkullista.

Munan voi kypsentää jo 63 asteessa, jolloin valkuainen kypsyy hyytelömäiseksi ja pehmeäksi ja keltuainen jää juoksevaksi. Pari astetta lisää tuohon, ja myös keltuainen jähmettyy.

Alemmilla lämpötiloilla keittämällä kypsennetyn kananmunan valkuaisen ja keltuaisen koostumukset ovat kuitenkin varsin erilaiset, kuin kiehuvassa vedessä keitetyn: kyse on siitä, että munan eri proteiinit hyytyvät eri lämpötiloissa. Mitä enemmän lämpöä, sitä suurempi osa proteiineista alkaa reagoida aiheuttaen hyytymistä. Mitä suurempi osa proteiineista reagoi, sitä selkeämmin hyytynyt lopputulos. 63 asteen munassa valkuainen on kevyen pehmeää, lähes pilvimäistä. Sitä voisi levittää veitsellä. Samaten keltuaisen hyytyminen liikkuu löysän, muovailuvahamaisen kautta aina kovaksi ja vaaleankeltaiseksi palleroksi.

En suuremmin pidä liian kauan liian kypsäksi keitetystä munasta: keltuainen on muuttunut kuivaksi palloksi, joka suorastaan imee kosteutta suusta. Samalla keltuaisen kermaisen täyteläinen maku katoaa lähes tyystin. En kuitenkaan ole varma pidänkö matalan lämmön kananmunasta, jossa valkuaisen koostumus on keveä ja juuri ja juuri hyytynyt.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - to 29.09.2016, 08:21:49
Teinpä tuossa juuri varsin maittavaa "pataa".

Pohjalle sipulia ja kanttarelleja, niiden päälle naudan kulmapaisti suolan ja mustapippurin kera, joidenka päälle vielä sipulia ja kanttarelleja.
Sekaan tölkki olutta ja purkillinen kermaa, jonka jälkeen uunissa n. sopiva aika!

Perunat siihen oheen, niin kelpaa tälläisen rasistisen äijän nauttia.

Täytyypä kokeilla. Harkitsen sen naudanlihan paistamista ennen uuniin joutumistaan.

Ja olut tietysti kotimaista.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 29.09.2016, 10:40:15
Hyviä härkäpapukokemusia ja ehdotuksia jollakin?

Harvoin olen tuoreita härkäpapuja syönyt, mutta kun olen, ne ovat olleet herneiden tyyliin keitetty lisäkkeeksi: ei pehmeiksi asti, vaan jätetty hieman rouskuviksi. Eräässä mainiossa ravintola-annoksessa niitä oli muiden höysteiden lisäksi entrecote-pihvin seurana.

Mikä itseäni suuresti miellyttää on turkkilaisen keittiön, tai siitä kohti lähi-itää, tapa käyttää suomalaisille tuttua tilliä ruoanlaitossa. Herkulta vaikuttava resepti, jota en koskaan ole saanut aikaiseksi kokeilla on tämä: härkäpapuja, tilliä ja kananmunia haudutettuna muhennokseksi (http://www.bottomofthepot.com/2013/05/a-spring-fava-bean-dill-and-egg-stew.html) (englanninkielinen resepti).

Resepti yksinkertaistettuna yksinkertaisuudessaan:
oliiviöljyä
valkosipulia
tuoreita härkäpapuja
tilliä
kananmunia
mausteita: kurkumaa, mustapippuria, suolaa (minusta mausteiden ystävä voi ihan hyvin lisätä muutakin: chiliä, juustokuminaa... esim.)
lopuksi: murennettua fetaa, lisää oliiviöljyä

i.) Kuullotetaan valkosipulia hetki öljyssä kannellisessa pannussa/kattilassa. Lisätään pavut ja tilli, kuullotetaan edelleen muutama minuutti (varotaan sekoittelemasta liikaa, etteivät pavut ala hajota). Maustetaan ja kuullotellaan vielä pari minuuttia. 
ii.) Lisätään vettä sen verran, että pavut juuri ja juuri peittyvät. Haudutetaan varovasti keittäen kannen alla, kunnes pavut alkavat olla kypsiä. (Noin vartti ohjeen mukaan). Vettä lisätään keitettäessä, jos tuntuu että muhennos kuivuu. Maistetaan ja maustetaan lisää, jos maku sitä vaatii.
iii.) Tehdään papuseokseen "painaumia" ja rikotaan painaumiin varovaisesti kananmunia. Laitetaan kansi takaisin päälle ja haudutetaan vielä kunnes valkuainen on asettunut (ja miksei kauemmin jos haluaa). Ripotellaan munien päälle suolaa ja pippuria. Lopuksi hieman murennettua fetaa annoksen päälle ja loraus oliiviöljyä.
iv.) Syödään. Resepti ehdottaa riisiä ja savukalaa: varmasti herkullista. Itse söisin takuulla siltäänkin!

Pidän tuosta reseptistä ajatuksena, koska resepti on niin simppeli, ja käyttää melko perinteisiä suomalaisia(kin) aineksia: fava- eli härkäpapu on myös suomalaisen ruokahistorian luotettu proteiini.

Palaan tähän reseptiin ja kokeiluuni.

Eli tein tätä härkäpapumuhennosta aika tarkkaan ko. waden ohjeen mukaan eli en hoksannut katsoa tuota tarkempaa alkuperäistä ohjetta.... Mietin kyllä laittaessani, että pitäisikö paloista irrotetut pavut vielä kuoria - enkä sitten kuorinut - alkuperäisessä ohjeessa pavut vielä kuoritaan.

No tuosta oli seurauksena, että vaikka paistoin ja keitin papuja yli ohjeen aikojen ei siitä kuorien vuoksi tullut "muhennosta", murskasin pavut paistolastalla, mutta paistoksen rakenne jäi karkeaksi ja rikotut munat "uivat sisään" ja lopputulos muistutti minulla sitten härkäpapumunakasta.

No ei lopputulos maultaan hullumpi ollut. Härkäpapujen ytimet ovat paistettuna herkullisen vihreitä. Paistoksen kanssa otin myös savukalaa - kaapissa oli savupallasta. Pallas oli kyllä muuten miedohkoon makuun minusta liian voimakkaan makuista. Paistos maistui ilman kalaakin. Myöskään feta loppusilaukseen ei minusta olisi tarpeen.


Vielä tuohon ketjussa myöhemmin olleeseen kananmunien keittoon:
Jos ei ole kiire, niin minä yleensä keitän kananmunat puolikoviksi siten, että laitan munat kattilaan kylmään veteen (pysyvät ehjinä) ja levylle, kun vesi kiehuu otan kattilan levyltä ja jätän seisomaan noin 6 - 7 minuutiksi, jonka jälkeen ne ovat sopivan kypsiä.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 29.09.2016, 12:57:01
Hyviä härkäpapukokemusia ja ehdotuksia jollakin?

Harvoin olen tuoreita härkäpapuja syönyt, mutta kun olen, ne ovat olleet herneiden tyyliin keitetty lisäkkeeksi: ei pehmeiksi asti, vaan jätetty hieman rouskuviksi. Eräässä mainiossa ravintola-annoksessa niitä oli muiden höysteiden lisäksi entrecote-pihvin seurana.

Mikä itseäni suuresti miellyttää on turkkilaisen keittiön, tai siitä kohti lähi-itää, tapa käyttää suomalaisille tuttua tilliä ruoanlaitossa. Herkulta vaikuttava resepti, jota en koskaan ole saanut aikaiseksi kokeilla on tämä: härkäpapuja, tilliä ja kananmunia haudutettuna muhennokseksi (http://www.bottomofthepot.com/2013/05/a-spring-fava-bean-dill-and-egg-stew.html) (englanninkielinen resepti).

Resepti yksinkertaistettuna yksinkertaisuudessaan:
oliiviöljyä
valkosipulia
tuoreita härkäpapuja
tilliä
kananmunia
mausteita: kurkumaa, mustapippuria, suolaa (minusta mausteiden ystävä voi ihan hyvin lisätä muutakin: chiliä, juustokuminaa... esim.)
lopuksi: murennettua fetaa, lisää oliiviöljyä

i.) Kuullotetaan valkosipulia hetki öljyssä kannellisessa pannussa/kattilassa. Lisätään pavut ja tilli, kuullotetaan edelleen muutama minuutti (varotaan sekoittelemasta liikaa, etteivät pavut ala hajota). Maustetaan ja kuullotellaan vielä pari minuuttia. 
ii.) Lisätään vettä sen verran, että pavut juuri ja juuri peittyvät. Haudutetaan varovasti keittäen kannen alla, kunnes pavut alkavat olla kypsiä. (Noin vartti ohjeen mukaan). Vettä lisätään keitettäessä, jos tuntuu että muhennos kuivuu. Maistetaan ja maustetaan lisää, jos maku sitä vaatii.
iii.) Tehdään papuseokseen "painaumia" ja rikotaan painaumiin varovaisesti kananmunia. Laitetaan kansi takaisin päälle ja haudutetaan vielä kunnes valkuainen on asettunut (ja miksei kauemmin jos haluaa). Ripotellaan munien päälle suolaa ja pippuria. Lopuksi hieman murennettua fetaa annoksen päälle ja loraus oliiviöljyä.
iv.) Syödään. Resepti ehdottaa riisiä ja savukalaa: varmasti herkullista. Itse söisin takuulla siltäänkin!

Pidän tuosta reseptistä ajatuksena, koska resepti on niin simppeli, ja käyttää melko perinteisiä suomalaisia(kin) aineksia: fava- eli härkäpapu on myös suomalaisen ruokahistorian luotettu proteiini.

Palaan tähän reseptiin ja kokeiluuni.

Eli tein tätä härkäpapumuhennosta aika tarkkaan ko. waden ohjeen mukaan eli en hoksannut katsoa tuota tarkempaa alkuperäistä ohjetta.... Mietin kyllä laittaessani, että pitäisikö paloista irrotetut pavut vielä kuoria - enkä sitten kuorinut - alkuperäisessä ohjeessa pavut vielä kuoritaan.

No tuosta oli seurauksena, että vaikka paistoin ja keitin papuja yli ohjeen aikojen ei siitä kuorien vuoksi tullut "muhennosta", murskasin pavut paistolastalla, mutta paistoksen rakenne jäi karkeaksi ja rikotut munat "uivat sisään" ja lopputulos muistutti minulla sitten härkäpapumunakasta.

No ei lopputulos maultaan hullumpi ollut. Härkäpapujen ytimet ovat paistettuna herkullisen vihreitä. Paistoksen kanssa otin myös savukalaa - kaapissa oli savupallasta. Pallas oli kyllä muuten miedohkoon makuun minusta liian voimakkaan makuista. Paistos maistui ilman kalaakin. Myöskään feta loppusilaukseen ei minusta olisi tarpeen.


Vielä tuohon ketjussa myöhemmin olleeseen kananmunien keittoon:
Jos ei ole kiire, niin minä yleensä keitän kananmunat puolikoviksi siten, että laitan munat kattilaan kylmään veteen (pysyvät ehjinä) ja levylle, kun vesi kiehuu otan kattilan levyltä ja jätän seisomaan noin 6 - 7 minuutiksi, jonka jälkeen ne ovat sopivan kypsiä.

VA.
Oho! Hitto, tuo kuorimisasia meni minulta täysin ohi alkuperäistä reseptiä lukiessani. Olisin toki sen kirjannut reseptiin. Pahoitteluni häpeällisestä harhaanjohtamisesta!

(Koska en ole koskaan itse laittanut härkäpapuja, en osannut ajatella että tuoreet on kuorittava).

Kuivatuista, liotetuista ja keitetyistä pavuista otan yleensä helposti irti lähtevät kuoret pois, mutta jätän ne, mitkä ovat jäädäkseen kiinni.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - to 29.09.2016, 19:27:55
Keitin kananmunia.

Hitusen löysäksi jätetty keltuainen, tuoreeltaan syötynä ruisleivän ja voin kanssa. Herkullista.

Munan voi kypsentää jo 63 asteessa, jolloin valkuainen kypsyy hyytelömäiseksi ja pehmeäksi ja keltuainen jää juoksevaksi. Pari astetta lisää tuohon, ja myös keltuainen jähmettyy.

Minustakin keitetty muna on parhaimmillaan keltuainen mehevänä, melkein valuvana. Millaisella järjestelyllä munan noin täsmäkypsennät?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 29.09.2016, 20:06:31
Keitin kananmunia.

Hitusen löysäksi jätetty keltuainen, tuoreeltaan syötynä ruisleivän ja voin kanssa. Herkullista.

Munan voi kypsentää jo 63 asteessa, jolloin valkuainen kypsyy hyytelömäiseksi ja pehmeäksi ja keltuainen jää juoksevaksi. Pari astetta lisää tuohon, ja myös keltuainen jähmettyy.

Minustakin keitetty muna on parhaimmillaan keltuainen mehevänä, melkein valuvana. Millaisella järjestelyllä munan noin täsmäkypsennät?

Tuossa edellä esittelin omaa malliani, mutta vielä esittelen "eksoottisen" version, johon tarvitaan vaimon apua eli sukkahousuja.

Keitettävät kananmunat asetellaan sukkahousujen lahkeeseen keskivaiheille ja sitten rullaataan  eli pyöritellään sukkahousuun tiukkoja kierteitä - nykäistään suoraksi ja toistetaan muutama kerta. Sitten munat kiehumaan - saadaan keitettyjä kanamunia, joissa valkuaiset ja keltuaiset ovat monikulttuurisesti integroituna. Kuten sosiaalidemokratia.
....Taisi lipsahtaa huono vertaus. Anteeksi demokraatit.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - to 29.09.2016, 20:22:49

Olisiko tässä perussuomalainen keitetty kananmuna

http://www.huffingtonpost.com/2015/02/11/how-to-cook-an-egg-inside_n_6654028.html?utm_hp_ref=taste&ir=Taste

jossa valkuainen ja keltuainen ovat vaihtaneet paikkoja?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 29.09.2016, 20:29:04

Olisiko tässä perussuomalainen keitetty kananmuna

http://www.huffingtonpost.com/2015/02/11/how-to-cook-an-egg-inside_n_6654028.html?utm_hp_ref=taste&ir=Taste

jossa valkuainen ja keltuainen ovat vaihtaneet paikkoja?

Hienoa!
 Kertakaikkiaan kokeilemisen arvoinen innovaatio! Anarkofeministitkin varmaan innostuvat: Antimuna!

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 29.09.2016, 21:20:51
Keitin kananmunia.

Hitusen löysäksi jätetty keltuainen, tuoreeltaan syötynä ruisleivän ja voin kanssa. Herkullista.

Munan voi kypsentää jo 63 asteessa, jolloin valkuainen kypsyy hyytelömäiseksi ja pehmeäksi ja keltuainen jää juoksevaksi. Pari astetta lisää tuohon, ja myös keltuainen jähmettyy.

Minustakin keitetty muna on parhaimmillaan keltuainen mehevänä, melkein valuvana. Millaisella järjestelyllä munan noin täsmäkypsennät?

Tuossa edellä esittelin omaa malliani...

Kotikonstein hankalaa - tai ainakin aikaavievää. Periaatteessa asian voi hoitaa uunissa: asettaa uunin 63 asteeseen, tarkistaa lämpömittarilla lämmön, ja kypsentää munan uunissa veteen upotettuna. Teoriassa voisi yrittää päästä sinne päin kattilassa, yrittämällä kontrolloida veden lämpöä. Mutta koska matalassa lämmössä kypsentäminen vaatii paljon aikaa, se on hullun hommaa.

Joskus olen tosin keittänyt kananmunia vajaassa 80 asteessa kymmenisen minuuttia, ja saanut valkuaisesta pehmeämpää: aina kun lämpötila uhkaa nousta yli 80 asteeseen, viilennetään sitä pienellä kylmävesitilkalla. Epämukavaa kikkailua, mutta huvitti kokeilla. En suosittele, koska vähän hölmön hommaa. (Ei hullun kuitenkaan, kuten yllä).

Käytännössä parhaat kotikeinot ovat VA:n mainitseman kaltaisia ajoituskysymyksiä. Jos kaipaa vertailun vuoksi toista auktoriteettia munien keittämiseen, tässä legendaarisen Michel Rouxin ohje hänen kananmunalle pyhitetystä keittokirjastaan "Muna":
i.) Pehmeäksi jätetty muna: Laita munat kattilaan ja peitä runsaalla kylmällä vedellä. Kuumenna kohtalaisella lämmöllä. Heti kun vesi alkaa kiehua, anna munien kypsyä 60 sekuntia; valkuainen on nyt kevyesti hyytynyt. Jos haluat valkuaisen hieman kovemmaksi, keitä vielä 30 sekuntia. Jos haluat valkuaisesta vielä kypsemmän ja hieman hyytyneen keltuaisen, keitä vielä 30 sekuntia.
ii.) Puolikovaksi keitetty muna: Kuten yllä, mutta anna kiehua 3 minuuttia. Huomautuksena se, että munien ei saa antaa kiehua kovaa, koska se kovettaa valkuaisen kumimaiseksi.

---

Mutta se taikalaite, jolla matalalämpökypsennys hoidetaan on nimeltään sirkulaattori. Laitteen saa parilla sadalla eurolla, tai sitten kalliimmalla. (Eli siinä mielessä tämä on jo ihan arkinen laite: lähes kaikkien ulottuvilla).

Yksinkertaisin laite upotetaan veteen, valitaan haluttu lämpötila (vaikka se 63 astetta) ja kun lämpötila on saavutettu, kypsennetään raaka-ainetta kunnes se on kokonaan halutussa lämpötilassa. Kananmunan voi kypsentää siltään, mutta yleensä ruoka täytyy tyhjiöpakata ennen keittämistä. (Ja mukavuuden nimissä sirkulaattorin lisäksi joutuu yleensä hankkimaan tyhjiöpakkauslaitteen, jonka taas saa jo alle satasella).

Jos oma ihannelämpö lihalle on 58, sirkulaattorilla saadaan läpikotaisin tasainen 58 asteen lihan kypsyys. Lopuksi paistetaan nopeasti lihaan kaunis pinta pannulla ja tarjoillaan. (Lihan ei tarvitse vetäytyä). Samoin monet katsovat että sirkulaattori on ylivoimainen laite kalan kypsennykseen: täydellisen kypsä, mehevä file on muuten hankala saada.

Sirkulaattorilla tehtyä ruokaa olen syönyt: ja kyllähän se file on pöyristyttävän hyvää. Ja pomminvarma valmistaa, kunhan valitsee oikean lämpötilan. 
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Einsten - to 29.09.2016, 21:41:41
Mun mielestä kananmunat maistuvat parhaimmalle 62,5-asteisina. Siis olettaen, että huoneenlämpötila on 19 astetta ja kehon länpötila 36,2 astetta.

Makkobello!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 30.09.2016, 07:36:03
Mun mielestä kananmunat maistuvat parhaimmalle 62,5-asteisina. Siis olettaen, että huoneenlämpötila on 19 astetta ja kehon länpötila 36,2 astetta.

Makkobello!
Hihi.

Eikö sinua kiinnosta ruoanlaiton tekniikka?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - pe 30.09.2016, 18:05:25
Tänään olen kokeillut syödä kaikkea vanhaa, ts. ylipäiväistä ruokaa. Kun kerran niistä kuulemma tulee sairaaksi niin ajattelin kärsiä sitten kerralla.

Äsken juuri söin liian kauan jääkaapissa olelleita mustikoita vanhentuneen maidon kanssa, piti lisätä vielä kaapin perälle unohtunut sokeriastian loppu joukkoon.

Seuraavaksi käyn komeronmakuisten cracker-keksien kimppuun, alasmenoa sujuvoitan viime viikolla vanhentuneella sinihomejuuston lopulla. Taidan vetäistä vielä lisää keksejä pari vuotta sitten parhaat päivänsä ohittaneella sardiinisäilykkeellä.

Loppukuu on taikojen aikaa...mmm... ei tämä nyt niin kauhealta maistu...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 30.09.2016, 18:48:06
Keitin kananmunia.

.....Munan voi kypsentää jo 63 asteessa, jolloin valkuainen kypsyy hyytelömäiseksi ja pehmeäksi ja keltuainen jää juoksevaksi. Pari astetta lisää tuohon, ja myös keltuainen jähmettyy.

Millaisella järjestelyllä munan noin täsmäkypsennät?

Kotikonstein hankalaa - tai ainakin aikaavievää. Periaatteessa asian voi hoitaa uunissa: asettaa uunin 63 asteeseen, tarkistaa lämpömittarilla lämmön, ja kypsentää munan uunissa veteen upotettuna. Teoriassa voisi yrittää päästä sinne päin kattilassa, yrittämällä kontrolloida veden lämpöä. Mutta koska matalassa lämmössä kypsentäminen vaatii paljon aikaa, se on hullun hommaa.

.........Mutta se taikalaite, jolla matalalämpökypsennys hoidetaan on nimeltään sirkulaattori. Laitteen saa parilla sadalla eurolla, tai sitten kalliimmalla.

Yksinkertaisin laite upotetaan veteen, valitaan haluttu lämpötila (vaikka se 63 astetta) ja kun lämpötila on saavutettu, kypsennetään raaka-ainetta kunnes se on kokonaan halutussa lämpötilassa. Kananmunan voi kypsentää siltään, mutta yleensä ruoka täytyy tyhjiöpakata ennen keittämistä. (Ja mukavuuden nimissä sirkulaattorin lisäksi joutuu yleensä hankkimaan tyhjiöpakkauslaitteen, jonka taas saa jo alle satasella).

Jäi tämä kanamunien keittämisen problematiikka vaivaamaan, koska itsekin usein hieman siinä epäonnistuu - varsinkin, jos syöjillä on erilaisia toivomuksia. Kuten aina on.

Minusta 1980-luvulla monissa kodeissa oli muodikas munankeitin. Enpä muista enää viime aikoina nähneeeni käytössä, vaikka kaupoissa munakeittimiä on jos jonkinlaisia. Ise en ole koskaan käyttänyt.

Mutta tästä aiheesta innostuin vähän googlaamaan ja törmäsin tähän "nerokkaaseen" monitoimimunankeittimeen nimeltään "Rollie" (https://www.youtube.com/watch?v=i6_n2EhHt0k)

Tämän munakoneen voi ostaa lahjaksi esim. ihmiselle, jolla on jo kaikkea. Halpa ja helppo käyttää....

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Einsten - la 01.10.2016, 09:50:10
Mun mielestä kananmunat maistuvat parhaimmalle 62,5-asteisina. Siis olettaen, että huoneenlämpötila on 19 astetta ja kehon länpötila 36,2 astetta.

Makkobello!
Hihi.

Eikö sinua kiinnosta ruoanlaiton tekniikka?

Tiettyyn pisteeseen saakka :).
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 01.10.2016, 10:41:35
Mun mielestä kananmunat maistuvat parhaimmalle 62,5-asteisina. .....

Eikö sinua kiinnosta ruoanlaiton tekniikka?

Tiettyyn pisteeseen saakka :).

Pitää vielä jatkaa tästä mielenkiitoisesta muna-aiheesta.

Keittoasiaa ("montako minuuttia") mutkistaa monta muuttujaa:
Ensinnäkin keittäjä. Esim. vaimoni ja minä tulkitsemme hieman eri tavalla jo sen milloin vesi kiehuu. Kananmunan valkuainen hyytyy noin 60 Co lämpötilassa ja keltuainen noin 70 Co. Sitten munien koko: suuret kananmunat ovat noin 50 % painavampia kuin pienet ja tyypilliseesä keskikoon munarasiassakin munayksilöiden kokovaihtelu on 10 - 20 %. Sitten vielä ilmeisesti tuoreet munat hyytyvät nopeammin kuin vanhat.
Ja vielä yksi muuttuja eli lähtölämpötila: Munia voi säilyttää huoneen lämpötilassa (n. 20 Co), mutta useimmat - kuten minä - pitävät munat jääkaapissa (n. 4 Co). Ero on huomattava.
(Ilmanpaineellakin on vaikutus kiehumiseen, mutta minusta sen voi arkioloissa jättää huomiotta.)

Tästä saisi pienen matemaattisen pähkinän.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 01.10.2016, 11:08:52
Yksi lisätekijä: meidän vuosikymmeniä vanha lietemme ottaa todella pitkään ennen kuin lämmittää veden kiehumispisteeseen. Tupla-ajan verrattuna uudempiin, parempiin... lienee eri asia lämpeneekö vesi kiehumispisteeseen 3 minuutissa vai 10 minuutissa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - la 01.10.2016, 12:02:19

Ehdottomasti noin. Toisin kuin Vanha Aatami itse päästän kuumasta hanasta 70-asteista vettä kattilaan jääkaapista otettujen munien päälle eivätkä munat rikkoudu. Ei ole sopivaa lämpömittaria vedenlämmön toteamiseen. Mutta jos oletamme että kattilan ja munien jäähdyttämän veden aloituslähtölämpötila on 50 astetta, niin 7-minuuttisen liedellä kiehumispisteeseen saattamisen ajasta jo merkittävä osa ollaan yli 70 asteen vedenlämmössä joka jo alkaa kypsyttää munia (?). Ehkä olisi empiirisin kellokokein selvitettävä optimituloksen saavuttaminen tietyssä kattilassa tietyllä levyllä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 01.10.2016, 12:24:19
Yksi lisätekijä: meidän vuosikymmeniä vanha lietemme ottaa todella pitkään ennen kuin lämmittää veden kiehumispisteeseen. Tupla-ajan verrattuna uudempiin, parempiin... lienee eri asia lämpeneekö vesi kiehumispisteeseen 3 minuutissa vai 10 minuutissa.

Totta, totta. Tuokin oli mielessä, mutta jäi sitten pois, kun ajattelin taas liiaksi oman navan kautta. Minulla tuo keraamisen tason etulevy on todella nopea. Samoin Jaskan toteamus - itse lasken kattilaan haaleaa, noin kädenlämpöistä vettä.

Eli muuttujia on jo siis 6 - 7... Mutta ruuanlaitto on sekä tiedettä että taidetta - ja pääasia eli ruokailu korkeakulttuuria.

PS:
Tilasin muuten juuri ihan piruuttani ja uteliaisuuttani tuollaisen em. "kananmuna välipalakoneen". Saa nähdä jääkö pelkkään kertakokeiluun....


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 06.10.2016, 15:02:01
Pasta carbonara

...on vaiva-tulos -suhteeltaan eräs parhaita ruokia, mitä voin kuvitella. Olen syönyt sitä nyt kolme päivää putkeen.

Enkä tiedä onko se lopulta niin epäterveellistä - huolimatta siitä että aineksiin kuuluu kermaa, juustoa, pekonia, keltuaista. Yhteen isoonkin annokseen kuitenkin tarvitaan vain pari pekonisiivua, puolisen desiä kermaa, pieni keko raastettua juustoa. Määrät ovat pieniä.

Yhden hengen annos pastaa suolatussa vedessä keitettynä
2-3 siivua pekonia
1 keltuainen, voi laittaa kaksikin
0,5dl kermaa
1 dl raastettua parmesanjuustoa
puolikas sipuli ohueksi siivutettuna
suolaa, mustapippuria
1rkl voita, oliiviöljyä

1. Pastavesi lämpeämään. Pekonisiivut kylmälle valurautapannulle, pannu liedelle jotakuinkin 4/6 -kuumuudelle. Pannu lämpeää, pekoni alkaa paistua: kun pekoni on rapsakoitunut hieman, nostetaan lautaselle sivuun. Käännetään levy matalalle lämmölle.
2. Hieman oliiviöljyä ja voita valurautapannulle pekonista irronneen rasvan sekaan ja sipulit perään. Maustetaan hieman suolalla. Haudutellaan hiljalleen pehmeäksi, kunnes pasta on saatu keitettyä. Samalla kun pasta keittyy, sipuli hautuu: sekoitetaan pienessä kulhossa juusto, kerma ja keltuainen.
3. Kun pasta on valmista, otetaan pieni tilkka keitinlientä talteen ja valutetaan pasta. Heitetään pasta pannulle sipulin sekaan ja sekoitellaan hyvin. Lopuksi otetaan pannu pois levyltä ja saksitaan pekoni pieniksi siivuiksi pastan sekaan. Kaadetaan sekaan myös kerma-muna-juusto, rouhaistaan hyvä määrä mustapippuria ja sekoitetaan kuumaa pastaa, kunnes muna-kerma-juustokastike saostuu ja tarttuu mehevänä pastan pintaan. Minuutti, pari. (Pannu ei saa olla tämän takia liian kuuma: munan ei kuulu alkaa paistumaan).
4. Tarjoillaan nopeasti, kun kastike on yhä täyteläistä ja pehmeää. Itse haluan rouhaista päälle runsaasti mustapippuria.

Joku saattaa vastustaa kerman käyttämistä carbonarassa. Minusta se on oikein hyvä, kunhan sitä käytetään maltillisesti. En tarkoita, että kerma olisi jotenkin parempi kuin pelkkä keltuainen, mutta itse teen mieluiten näin. 
4.   
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - to 06.10.2016, 15:12:30
Makaroniruokien (uskontoni kieltää maitsemasta p*sta-sanaa) terveellisyyteen voi vaikuttaa myös ja ennen kaikkea valitsemalla pullamakaronin sijasta kuitupitoisemman vaihtoehdon.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 06.10.2016, 15:38:21
Makaroniruokien (uskontoni kieltää maitsemasta p*sta-sanaa) terveellisyyteen voi vaikuttaa myös ja ennen kaikkea valitsemalla pullamakaronin sijasta kuitupitoisemman vaihtoehdon.

Totta.

Minä käytän enimmäkseen täysjyväspagettia ja esim. kauramakaroonia.

Ja tuota miilunpolttajan-spagettia terveellisempää on mm. "Ilotytön spagetti":
- tuoreita tai säilöttyjä kokonaisia tomaatteja, sipulia, valkosipulin kynsiä, anjovis-filettä, mustia oliiveja, runsaasti kapriksia, tuoretta   persiljaa, chili rouhetta tai tuoretta, oreganoa ja tietysti neitsyt oliiviöljyä .

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - to 06.10.2016, 21:23:51
Makaroniruokien (uskontoni kieltää maitsemasta p*sta-sanaa) terveellisyyteen voi vaikuttaa myös ja ennen kaikkea valitsemalla pullamakaronin sijasta kuitupitoisemman vaihtoehdon.
Riippuu tietenkin tekeekö pastansa aina samasta makaroni-pastasta - silloin on perusteltua puhua makaroniruoista. Välillä voi tietenkin vahvistaa sääntöä poikkeuksella ja puhua rakettispagetista ;)

Oma suosikkipastani on, kun asiasta nyt puhutaan, penne. Usein ajatellaan että penne olisi tomaattipohjaisten kastikkeiden pasta, mutta itse pidän siitä oikeastaan kaikessa. Myös puttanescan teen pennestä, en spagetista.

Terveellisyydestä: Italiassa pastan mahdollinen terveellisyys liittyy yleensä myös siihen, että syöty pasta-annos ei oikeasti ole kovin massiivinen, eikä pastan kanssa yleensä syödä leipää (koska silloin kyseessä olisi tuplavehnä).

VA:n yllä mainitsema pasta puttanesca - "pasta kuten ilotyttö sen tekisi", on myös omia suosikkejani. Kerrassaan herkullista. Puttanescassa on paljon vahvoja makuja: anjovis, kapris, oliivi, chili, mutta niiden yhteisvaikutus on juuri niin syntisen hyvää, kuin nimi antaa olettaa. Usein lisään pastaan myös purkillisen tonnikalaa - ruokaisuuden nimissä. Joskin tällöin ruoan luonne muuttuu täysin.

Oliiveiden suhteen ostan hyvin harvoin mitään muuta kuin suosikkejani tummia Kalamataoliiveja, tai sitten vaalean vihreitä Halkidikioliiveja. Yleensä ostan oliivit siemenineen, koska ne maistuvat paremmalle. Siementen poistaminen ei ole erityisen hankalaa, mutta usein laitan oliivit tarjolle tai ruokaan kokonaisina siemenineen: ruokailijan on helppo ottaa asia huomioon.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 08.10.2016, 15:45:37
Mihin lämpötilaan uuninne lämpiää?

Nyk. asunnossamme maksimi on 300 astetta, ja on muuten ensimmäinen näin kuumaksi lämpiävä joka kodissani on ollut. Aiemmin maksimi on liikkunut siellä 250 asteessa.

Olen pohtinut uuden uunin ostamista, ja eräs selvimmistä kriteereistä on uunin maksimilämpö: 250 asteen ylittävät lämmöt ovat minulle arvokkaita.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 08.10.2016, 16:34:33
Mihin lämpötilaan uuninne lämpiää?

Nyk. asunnossamme maksimi on 300 astetta, ja on muuten ensimmäinen näin kuumaksi lämpiävä joka kodissani on ollut. Aiemmin maksimi on liikkunut siellä 250 asteessa.

Olen pohtinut uuden uunin ostamista, ja eräs selvimmistä kriteereistä on uunin maksimilämpö: 250 asteen ylittävät lämmöt ovat minulle arvokkaita.

Kotona Boshissa max. on tuo 300 o. Mökille hankin viime kesänä uuden AEG-lieden, joka olisi muuten ok, mutta lieden elekroniikka sekoaa ja pimenee, jos uunin lämmittää yli noin 220 o. Melkoinen töppäys valmistajalta.

Mutta minä en noita yli 250 oasteen lämpötiloja tarvise kuin harvoin pizzoja tehdessä.

Tänään kokeilun Valion uutta Mifua eli paistettava ruokaraetta. Minulla oli Meksikon pippuri -mifua, josta valmistin täytettyjä uunipaprikoita, täyte paistettiin ensin pannulla ja haudutin niitä sitten uunissa 200o lämmössä tunnin verran.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 08.10.2016, 18:11:36
Mihin lämpötilaan uuninne lämpiää?

Nyk. asunnossamme maksimi on 300 astetta, ja on muuten ensimmäinen näin kuumaksi lämpiävä joka kodissani on ollut. Aiemmin maksimi on liikkunut siellä 250 asteessa.

Olen pohtinut uuden uunin ostamista, ja eräs selvimmistä kriteereistä on uunin maksimilämpö: 250 asteen ylittävät lämmöt ovat minulle arvokkaita.

Kotona Boshissa max. on tuo 300 o. Mökille hankin viime kesänä uuden AEG-lieden, joka olisi muuten ok, mutta lieden elekroniikka sekoaa ja pimenee, jos uunin lämmittää yli noin 220 o. Melkoinen töppäys valmistajalta.

Mutta minä en noita yli 250 oasteen lämpötiloja tarvise kuin harvoin pizzoja tehdessä.

Tänään kokeilun Valion uutta Mifua eli paistettava ruokaraetta. Minulla oli Meksikon pippuri -mifua, josta valmistin täytettyjä uunipaprikoita, täyte paistettiin ensin pannulla ja haudutin niitä sitten uunissa 200o lämmössä tunnin verran.

VA.
Itsellä pizzan lisäksi karjalanpiirakka, perunarieska, jotka on hyvä käräyttää kuumassa.

Millaiselta Mifu vaikutti paprikoissa?

Ja kuin sattumalta itsekin ostin Mifua ensi kertaa, en tänään mutta eilen. Maustamatonta. Vertasin raejuustoon, ja rasva sekä proteiini ovat käytännössä samat. Erona on Mifun tiiviimpi koostumus (voi paistaa pannulla), ja maku on hieman enemmän tuoremozzarellan kaltainen, kuitenkin samalla tavalla mietoja molemmat. Kuumennettaessa Mifu pehmeni hyvin pehmeäksi ja napakkuus katosi.

Tuplahinnan vuoksi luulen että käytän jatkossa raejuustoa Mifun sijasta...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 08.10.2016, 18:40:54

Tänään kokeilun Valion uutta Mifua eli paistettava ruokaraetta. Minulla oli Meksikon pippuri -mifua, josta valmistin täytettyjä uunipaprikoita, täyte paistettiin ensin pannulla ja haudutin niitä sitten uunissa 200o lämmössä tunnin verran.


Millaiselta Mifu vaikutti paprikoissa?
.....

Tuplahinnan vuoksi luulen että käytän jatkossa raejuustoa Mifun sijasta...
[/quote]


Ei hullumpaa - ihan se oli ok. Mausteita, chiliä ja pippuria tuli laitettua liian vähän. Vaimo kyllä sanoi, että käyttäisi täytteeseen mieluummin jauhelihaa. Yksi vaihtoehto tulikin mieleen eli puolet jauhelihaa ja puolet Mifua.

Hinta. Tosiaan - en ostaessani edes noteerannut, että mitä se Mifu maksoi. Hintahan näyttää olevan samaa luokkaa kuin hyvällä jauhelihalla (10 € / kg).


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - su 09.10.2016, 18:21:52
Juu, Mifu myydään päälle 300g paketissa, hintaan 3,3-jotain euroa. Raejuustoa saa 400 grammaa parilla eurolla, joten kilohinta liikkuu siellä 5 euron tietämillä.

Raejuustoa lisään joskus esimerkiksi makaronilaatikkoon, kiusauksiin, erilaisiin täytteisiin, korkean proteiinipitoisuuden ja miedon maun (mauttomuuden) houkuttelemana. Raejuuston paistaminen ei onnistu, ja se menettää koostumustaan paljon Mifua enemmän kuumennettaessa. Siinä lienevät suurimmat erot.



 
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - su 09.10.2016, 18:43:38
Juu, Mifu myydään päälle 300g paketissa, hintaan 3,3-jotain euroa. Raejuustoa saa 400 grammaa parilla eurolla, joten kilohinta liikkuu siellä 5 euron tietämillä.

Raejuustoa lisään joskus esimerkiksi makaronilaatikkoon, kiusauksiin, erilaisiin täytteisiin, korkean proteiinipitoisuuden ja miedon maun (mauttomuuden) houkuttelemana. Raejuuston paistaminen ei onnistu,.... 

Meillä raejuustoa käytetään lähinnä salaateissa (rasvaisempien juustojen sijasta). Kyllähän se raejuustokin kävisi hyvin esim. em. täytettyjen paprikoiden täytteeseen, koska ei se juuston paistamien pannulla mikään erityinen tekijä varmaan ole.

Sinänsä minusta on hyvä, että Suomesssa kehitellään uusia elintarviketuotteita.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ma 10.10.2016, 20:26:17
Mihin lämpötilaan uuninne lämpiää?


300 asteeseen, ja käytän sitä myös paljon. Teen pizzoja melkein viikottain, ja leivon leipää pari kertaa viikossa. Kummassakin käytän 300 astetta, pizzalla koko paistoajan ja leivillä aluksi, jonka jälkeen pudotan lämmön 200 asteeseen. Tällä lailla tulee leipään mainio kuori.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ma 10.10.2016, 20:59:17
Mihin lämpötilaan uuninne lämpiää?


300 asteeseen, ja käytän sitä myös paljon. Teen pizzoja melkein viikottain, ja leivon leipää pari kertaa viikossa. Kummassakin käytän 300 astetta, pizzalla koko paistoajan ja leivillä aluksi, jonka jälkeen pudotan lämmön 200 asteeseen. Tällä lailla tulee leipään mainio kuori.
Uunin lämpötilaan ja leipomiseen liittyen - teen joskus sämpylöitä siten, että annan taikinan kohota hiljalleen yön ylitse.

Tällaisesta pidempään kohonneesta taikinasta tehty sämpylä ei kuitenkaan tunnu ottavan samalla tavalla väriä kuin nopeasti kohotettu - jos yleensä paistan sämpylät 225 astetta n. 14 minuuttia, ja tuloksena on ihan kivan ruskea paistopinta, niin yön yli kohotettu sämpylä jää samalla tavalla paistettuna aivan vaaleaksi pinnaltaan.

Oletko huomannut eroa tällaisissa asioissa?

(Mut olen huomannut et yleensäkin kannatat nimenomaan tuota todella kuumassa uunissa paiston aloittamista - pitäisi kokeilla itsekin).
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ma 10.10.2016, 21:17:24
En tiedä, toimiiko 300 asteessa karaisu sämpylöiden kanssa, sillä en ole sillä metodilla paistanut kuin oikeita leipiä. Leipätaikinan pistän vaivaamisen jälkeen jääkaappiin nousemaan yön yli, mikä käytännössä yleensä tarkoittaa melkein koko vuorokautta. En osaa sanoa muuta hitaan ja nopean nostamisen eroista kuin sen, että hitaasti nousseet tuppaavat pitämään muotonsa nopeasti nousseita paremmin. Usein onnistuu täysin puolipallon tai kypärän muotoisen leivän tekokin. Rusketus on omissa leivissäni aika tumma, minkä voi lämpötilan perusteella arvatakin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 15.10.2016, 14:18:59
Keitin kananmunia.

Millaisella järjestelyllä munan noin täsmäkypsennät?

Kotikonstein hankalaa - tai ainakin aikaavievää.

Jäi tämä kanamunien keittämisen problematiikka vaivaamaan, koska itsekin usein hieman siinä epäonnistuu - varsinkin, jos syöjillä on erilaisia toivomuksia. Kuten aina on.

Minusta 1980-luvulla monissa kodeissa oli muodikas munankeitin. Enpä muista enää viime aikoina nähneeeni käytössä, vaikka kaupoissa munakeittimiä on jos jonkinlaisia. Ise en ole koskaan käyttänyt.

Mutta tästä aiheesta innostuin vähän googlaamaan ja törmäsin tähän "nerokkaaseen" monitoimimunankeittimeen nimeltään "Rollie" (https://www.youtube.com/watch?v=i6_n2EhHt0k)

Tämän munakoneen voi ostaa lahjaksi esim. ihmiselle, jolla on jo kaikkea. Halpa ja helppo käyttää....

Niin - tilasin pari viikkoa sitten uteliaisuuttani tuollaisen "Rollie kananmuna-välipalakoneen". Nyt kun kiinalainen konepaja sai tilaukseni valmiiksi ja toimitettua, niin pääsin laitetta kokeilemaan. Kyllä se kanamunat kypsentää muutamassa minuutissa. Kaksi kerrallaan onnistuu paremmin kuin yksitellen. Ihan maistui kananmunalle - rakenne oli tietysti erilainen kuin keitetyssä munassa, kuohkeampi... ikäänkuin keitetyn, paistetun ja kokkelin välimuoto.

Katsotaan nyt kauanko innostus riittää - täytyy kokeilla erilaisia "reseptejä".
(Pakkauksen mukana kaikki paperit olivat tietysi ihan kiinaa.)


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - la 15.10.2016, 15:28:28
Helppo Broisku -Lasagne:maustamatonta broilerin jauhelihaa tai filettä 400-500g,

tarvitaan, täysjyvä tumma lasagnelevyjä, tai em.pinaatilla maustettuja lasgnelevyjä,

iso sipuli

3 valkosipulia

3isoa porkkanaa,

1paprika(kasvikset pilkotaan ja siivutettan)

1,5 pussia valmista pakastemaissia

mausteiksi;mm. kurkuma, kaneli, mustapippuri,paprikajauhe,ripaus suolaa(mieluiten puhdistamaton merisuola),
tomattipyrettä, mutta jos ei ole niin ketsuppikin käy hättilanteessa väh.4rkl.

juustokastike:viherpippuria 5kpl.ripaus muskottipähkinää3-4dl.juustoraastetta mieluista juustoa,4dl vettä, tai maitoa, 3rkl.vehnäjauhoa,
tai maissijauhoa, ainekset kiehautetaan ,niin että juusto alkaa sulaa, pannulle ensin ripaus öjyä,
muista voidella lasagnevuoka, nykyisin siihen hommaan on jopa suihkutettavia "voiteluaineita, tai vanhan-aikaisesti pullasudilla
levittää öjyn.

ylä-osa täytteen kasvikset ja broileri on hyvä pyöräyttää pannulla mausteineen, ennen uuniin laittoa tulee parempi maku,
sitten ladotaan vaan vuorotellen kasvisbroileri täyte ja juustokastike plus, lasgne levyt.
tunti +200 astetta keskitaso!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 15.10.2016, 23:50:02
Tuli otettua kalamarkkinoilta satsi muikkuja lisukkeineen, kympin maksoi, mutta oli sen arvoista. Nyt on myös lohta huomiseksi. Kala on vaan ikävän kallista! Tekisi mieli syödä useamminkin, mutta kun on niin kallista. Hassua maassa, jossa on järviä ja kaloja ihan rutosti...?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 21.10.2016, 21:44:35

Tein poronkäristystä ja muusia.

Laitoin pannulle suikaloituna paketin filepekonia, jossa käristin 400 gr paistikäristyslihaa ja sipulia (ml. valkosipulia). Haudutin levyllä vedessä ja oluessa noin 4 tuntia  - suusssa sulavaksi.

Tarjoilu: muusia + käristystä + silputtua suolakurkkua + puolukkahilloa. Herkullista.

PS.
Muistuu tästä käristyksestä aina mieleen kun kauan sitten perheen kanssa matkattiin kesällä Lappiin ja koska ruokapaikkoja Inarista pohjoiseen oli todella harvassa niin Kaamasen Kievari oli tien varressa kuin unelmien keidas kangastuksena.

Oli myöhäinen perjanai-ilta ja lapsemme katsoivat silmät pyöreinä kievarin lappalaisia, jotka olivat jo äänekkäitä ja "hieman omituisia". Nälkäisinä tilasimme kuitenkin kaikille talon poronkäristystä, joka oli sitten oikeasti kaikkien mielestä todella taivaallista.....


Kuten minun poronkäristykseni tänään - ja aina.


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 22.10.2016, 07:19:22
Tilasinkin juuri puolikkaan poronvasan pakkaseen. Reilut 12kg herkkua.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 22.10.2016, 23:55:12
Tilasinkin juuri puolikkaan poronvasan pakkaseen. Reilut 12kg herkkua.

Maksaa pirusti, ellei ole suhteita myyjiin!

Miksi muuten peruskala maksaa niin pirun paljon torillakin? Mitä vikaa noissa markkinoissa on? Eihän kala ole ruokatavara, johon vain vaurailla on varaa?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 24.10.2016, 17:53:42

Olen täällä mainostanut kaaleja, jotka nyt on korjattu, edullisia ja herkullisimmillaan.

Tein mielestäni (vaimokin oli vaihteeksi täysin samaa mieltä) erinomaisen herkullisen ja kauniin
Parsakaali-kukkakaaligratiinin.

Minulla oli pari pienehköä kukkakaalia ja iso parsakaali - yhteensä varmaan runsas kilo.

Paloittelin, lohkoin kaalit sopiviksi, isohkoiksi tertuksi. Keitin puolikypsiksi noin 7 - 8 min. Lohkot uunivuokaan päälle ruhosipulia, suolaa ja mustaapippuria ja paljon kermaa. Laitoin purkin kolmen juuston ruokakerkaa ja toisen purkin kaurakermaa.  Uuniin noin 225-asteeseen noin 10 minuutiksi ja lopuksi päälle kuorrutus raastetulla punaleimalla ja parmesanilla ja vielä hetkeksi uuniin grillivastus päällä. 

Koska kermaa oli paljon ja aika uunissa ei kovin pitkä, jäi paistos varsin nestepitoiseksi, mutta se ei nyt haitannut koska todella herkullista lientä voi hyvin kauhoa kaalien päälle.
Lisänä tummaa ruisleipää.

Siitä vaan säveltämään.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 25.10.2016, 09:30:34

Tein poronkäristystä ja muusia.

Laitoin pannulle suikaloituna paketin filepekonia, jossa käristin 400 gr paistikäristyslihaa ja sipulia (ml. valkosipulia). Haudutin levyllä vedessä ja oluessa noin 4 tuntia  - suusssa sulavaksi.

Tarjoilu: muusia + käristystä + silputtua suolakurkkua + puolukkahilloa. Herkullista.

PS.
Muistuu tästä käristyksestä aina mieleen kun kauan sitten perheen kanssa matkattiin kesällä Lappiin ja koska ruokapaikkoja Inarista pohjoiseen oli todella harvassa niin Kaamasen Kievari oli tien varressa kuin unelmien keidas kangastuksena.

Oli myöhäinen perjanai-ilta ja lapsemme katsoivat silmät pyöreinä kievarin lappalaisia, jotka olivat jo äänekkäitä ja "hieman omituisia". Nälkäisinä tilasimme kuitenkin kaikille talon poronkäristystä, joka oli sitten oikeasti kaikkien mielestä todella taivaallista.....


Kuten minun poronkäristykseni tänään - ja aina.


VA.

Koska olet kertonut olevasi kasvissyöjä, porosikin oli varmaaan tehty soijasta. Osaat ainakin kehua ruokiasi, mutta minusta kaalilaatikkosi oli täysi limbo. Muistutti kovasti maitokaalia.

Sinusta kaikki on herkkua, missä on paljon kermaa, juustoa ja mahdollisesti voitakin. Siksi olet läskiperse idari.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 25.10.2016, 11:03:29

Koska olet kertonut olevasi kasvissyöjä,.....

Olet sinä seniili! En ole kertonut - olen kertonut olevani ateisti. Mutta sinun puhkiraiskattuja vuohiasi en syö - ole Herran rauhassa.


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ti 25.10.2016, 23:28:25

Olen täällä mainostanut kaaleja, jotka nyt on korjattu, edullisia ja herkullisimmillaan...

Itse teen muuten useimmiten kaalipohjaisia salaatteja ( ja tilanteesta riippuen sekaan punasipulia, kurkkua, tomaattia, kesäkurpitsaa, suolakurkkua, omenaa, ehkä oliivejakin...), koska kerä- tai lehtikaali on pirun hyvää. Hyvä yrttinen ja pippurinen oliiviöljysalaattikastike (viinietikka) sekoitettuna ja maustettuna tuonne sekaan (ehkä valkosipuloinen?) on ou mama! Mieluummin itse sekoitan salaattiin kastikkeen aiemmin, koska se imeytyy parhaiten siten. Imeytyy kivasti vaikka jääkaapissa, kun tekee muun ruoan.

Patongin kanssa (esim. viola lisänä) sopii kaiken ruoan kanssa.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - ke 26.10.2016, 15:25:31
Punajuuriviettelys

3punajuurta raastettuna, keitettynä,ja jäähdytettynä
3munaa
sokeria1,5
fariinisokeria1,5
1dlperunajauhoa(oikeasti mantelijauho korvasin sen perunajauholla)
2,5dlvehnäjauhoa
2tlleivinjauhoa
3rkl.kaakaojauhetta
200gtummaasuklaata(korvattu 0,5dltumma kaakaojauhetta van houten)
1dlrypsiöljyä
1.munat ja sokeri vaahdotetaan,johon lisätään kuivat aineet, rypsiöljy,ja viimeisenä punajuurisose
paistetaan uunipellillä  leivinpaperin päällä 15-20min.riippuen uunista,+200 astetta,
toinen vaihto ehto paistaa tavallisessa kakku vuuassa!
kuorrutukse voi valmistaa sillä aikaa kun piirakka uunissa,
tarvitset:2rkl.tumma kaakaojauhe,
1dl,öljyä,



Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - ke 26.10.2016, 15:30:29
Punajuuripiiraan kuorrutus.

1dl öljyä, 2rkl.kaakaojauhetta(tumma,vanijasokeria1tl,1tlkanelia,1,5dltomusokeria,2rklmurukahvia,
kiehauta öljy ja mausteet, jäähdytä käden lämpöiseksi, ja levitä jäähtyneelle piiraalle.
(koristukseksi käyvät ripaus kaurahiutaleita, tai vaikka nonparelleja jos sattuu olemaa, kookoshiutaleet sopivat myös!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - pe 28.10.2016, 15:33:30
Puolukkainen Kaurapaistos

100gmargariinia,tai korvaa tämä ruoka-öljyllä

1dlsokeria(fariinisokeri käy myös)

1muna

1,5dlkaurahiutalaleita
1,5vehnäjauhoa
1tl.leivinjauhetta
1tlvaniljasokeria
tilkka vettä(0,5dl)

sekoita pohjan ainekset keskenään,
painele taikina voideltuun piirkkavuokaan

päällynen:3dlpuolukoita joihin on lisätty 1rklperunajauhoa
kaada puolukat piirakan päälle
Kuorrutus;1dlkaurahiutaleita,0,5dlöljyä,sokeria 0,5-1dlmaun mukaan,sekoita ja kaada puolukoitten päälle.
paista torttu uunissa n.20minuuttia ylimmällä tasolla.+200astetta.



Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - la 29.10.2016, 13:45:33
Ruismustaherukkapaistos:

valmista pirkka ruispohjataikinaa

3dlmustaherukoita

päällys:kaurahiutaleita2dl, o,5dlsokeria, vaniljasokeria,0,5dlöljyä,laita kaurahiutaleseos marjojen päälle,
paista +200asteessa, n.25minuuttia.

syö sellaisenaan, tai vaikka jäätelön kanssa!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - su 30.10.2016, 12:11:29
Borssikeitto

pussi punajuuria
2isoa sipulia
5mustapippuria,tai maun mukaan)
valmiiksi suikaloitua broilerin lihaa400-500g
ripaus currya
etikkaa n,0.5dl(tilkka)
vettä 1,5-2litraa

valmistus,punjuuret raastetaan, kiehautetaan vesi vedenkeittimessä, kattilaan vesi mausteet, raastetut punajuuret ja silputtu
sipuli,broileri on hyvä pyöräyttää pannulla nopeasti ja lisätä joukkoon, keitto puolituntia.
vaihto-ehtoisesti, jos paksupohjainen kattila, voi aloittaa brolerin paistamisesta ja lisätä ainekset sitä mukaan kun
olet saanut pilkottua, broileri pitää keittää vähintään 20minuuttia!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - su 30.10.2016, 14:52:03

Helppo borssikeitto:

Otetaan iso kattila ja haetaan Pokrovasta + kaalipiirakoita.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hartsi - su 30.10.2016, 15:05:34
Salaattia miun maun mukkaan:

  - Ruukkusalaatti silputtuna
  - Fetajuustoa paloina
  - Tomaatin palat  2 tomaattia.
  - Valkosipulisuolakurkkuja paloiteltuna
  - Mandariini paloiteltuna
  - Kunnon puserrukset tomaattista salaatinkastiketta
.....

 Jääkaappiin tunniksi, sitten ei muuta kuin maiskuttelemaaan.
   
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - su 30.10.2016, 16:12:31
Kyllä se niin on ,ettei ruuassa tarvihe olla mitään poliittista sinällään!Minä komppaan sinivalkoisia arvoja, mutta
siittä huolimatta voin pitää börssikeitosta! 8) :o
-sitäpaitsi itä-naapurimme on ja pysyy vierellämme, ja siitä todellisuudesta on elämää rakettava, rajaa tuhansia kilometrejä
hangosta petsamoon!tai jotain..
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 31.10.2016, 21:22:50
Kyllä se niin on ,ettei ruuassa tarvihe olla mitään poliittista sinällään!

En tiedä viittasiko tämä minun postaukseeni, mutta borssikeitto on lempiruokiani ja tässä on tuo Pokrovan borssi (http://www.pokrova.fi/borssip%C3%A4iv%C3%A4t).


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hayabusa - ma 31.10.2016, 23:15:47
En tiedä viittasiko tämä minun postaukseeni, mutta borssikeitto on lempiruokiani ja tässä on tuo Pokrovan borssi (http://www.pokrova.fi/borssip%C3%A4iv%C3%A4t).

Isä Haritonin sapuskoita on syöty jo silloin kun hän oli maallikko - maistuvaa murkinaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 01.11.2016, 22:40:35

Helppo borssikeitto:

Ostetaan Pirkka-borssikeittoainekset (pakaste), valmistetaan pussin ohjeiden mukaan (eli lisätään vesi) ja lisätään pari rkl viinietikkaa. Pirkassa ei ole lihaa, joten lisätään myös kypsytettyä lihaa tai vähän makkaraa, jos ei haluta pelkkää kasvisborssia. Keittoaika muistaakseni 20-30 minuuttia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 01.11.2016, 22:53:48

Helppo borssikeitto:

Ostetaan Pirkka-borssikeittoainekset (pakaste), valmistetaan pussin ohjeiden mukaan (eli lisätään vesi) ja lisätään pari rkl viinietikkaa. Pirkassa ei ole lihaa, joten lisätään myös kypsytettyä lihaa tai vähän makkaraa, jos ei haluta pelkkää kasvisborssia. Keittoaika muistaakseni 20-30 minuuttia.

Juu - tämäkin käy.

Mutta lisäkkeeksi hieman smetanaa keiton pintaan..... Ja muuten ruisleipää tai em. kaalipiirakoita....

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - pe 04.11.2016, 01:35:06
Salaattia miun maun mukkaan:

  - Ruukkusalaatti silputtuna
  - Fetajuustoa paloina
  - Tomaatin palat  2 tomaattia.
  - Valkosipulisuolakurkkuja paloiteltuna
  - Mandariini paloiteltuna
  - Kunnon puserrukset tomaattista salaatinkastiketta
.....

 Jääkaappiin tunniksi, sitten ei muuta kuin maiskuttelemaaan.
   

Hyvältä kuulostaa. Itse olen joskus tehnyt näin:

Lehti/keräkaalia pohjalle
Yksi pieni punasipuli silputtuna
Yksi tomaatti silputtuna
Pätkä kurkkua sllputtuna
Vähän kesäkurpitsaa silputtunua
Hieman hapankurkkua sekaan
Oliiveja, jos on
Omenapaloja, mieluummin makeita, jos on, muuten vähän sokeria
Valkosipuli valinnainen

Sitten perusyrttimausteita (esim. rosmariini, oregano, basilika, salvia tai joitakin...) suoraan sekaan, lisäksi mustapippuri ja suolaa/yrttisuolaa (maun mukaan). Reippaasti oliiviöljyä ja ripaus viinietikkkaa maun mukaan, ehkä myös valkosipulia. Kunnon sekoitus ja muhimaan jääkaappiin imeytymään. Vähän sekoitellaan varsinaisen ruoanlaiton aikana, vaikka useita tunteja, jos tarpeen, kunnes oliiviöljy oikein imeytyy kunnolla salaattiin.

Sekoitetaan ja annetaan vähän imeytyä jääkaapissa kun tekee sen varsinaisen aterian. Vähän välillä sekoitellaan, jotta oliiviöljymauste imeytyy mukavasti. Punasipuli ja omena ovat aika loistavia tuossa salaatissa.

Tykkään kovasti juuri kaalipohjaisista salaateista, en niinkään lehtisalaattityylisistä tms. Kaalihan on kuulemma aika pirun terveellistäkin? Siksi kai olen näin miehekäs?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 04.11.2016, 20:23:48

Olen täällä mainostanut kaaleja, jotka nyt on korjattu, edullisia ja herkullisimmillaan.

Tein mielestäni (vaimokin oli vaihteeksi täysin samaa mieltä) erinomaisen herkullisen ja kauniin
Parsakaali-kukkakaaligratiinin.

Minulla oli pari pienehköä kukkakaalia ja iso parsakaali - yhteensä varmaan runsas kilo.

Paloittelin, lohkoin kaalit sopiviksi, isohkoiksi tertuksi. Keitin puolikypsiksi noin 7 - 8 min. Lohkot uunivuokaan päälle ruhosipulia, suolaa ja mustaapippuria ja paljon kermaa. Laitoin purkin kolmen juuston ruokakerkaa ja toisen purkin kaurakermaa.  Uuniin noin 225-asteeseen noin 10 minuutiksi ja lopuksi päälle kuorrutus raastetulla punaleimalla ja parmesanilla ja vielä hetkeksi uuniin grillivastus päällä. 



Tein nyt vähän samanlaisen ruusukaalista - kaali oli kuitenkin ylikypsää. Varokaa ylikypsennystä! Pitää olla al dente.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - la 05.11.2016, 08:58:21
Pitkästä aikaa vanhanaikaiset Lindstömin pihvit.

Nirso kun olen, paistijauhelihasta. Matkaan kuorittu ja raastettu punajuuri, suolaa, valkopippuria, kapriksia ja tietysti kananmuna taikinan tekoon. Pohdin hetken, pitäisikö reseptiä uudentaa, mutta en hennonut. Paistaminen kehumallani paistinlevyllä tai mikä lie sen nimi. Kanttarelleja kerman, sipulin, cayennen ja suolan kera muhennokseksi, höyrytettyä porkkanaa ja kukkakaalia.

Hyvää kotiruokaa.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 07.11.2016, 13:02:32
Pitkästä aikaa vanhanaikaiset Lindstömin pihvit.

Nirso kun olen, paistijauhelihasta. Matkaan kuorittu ja raastettu punajuuri, suolaa, valkopippuria, kapriksia ja tietysti kananmuna taikinan tekoon. Pohdin hetken, pitäisikö reseptiä uudentaa, mutta en hennonut.

Punajuuresta saa kaikenlaista herkullista....

Teimme eilen viimeisimmän Hesarin kuukausiliitteen reseptin mukaan "Pitkään haudutettua punajuuri-lihapataa". Oli oikein hyvää, mutta pääsi kyllä vähän kuivahtamaan uunissa, vaikka päällä oli alumiinifolio.

Mutta jäin miettimään tuota X:n Lindströmin pihvejä..... ajattelin, että niitä voisi tehdä, kun tuoreita punajuuriakin pari jäi yli - mutta eikös siihen taikinaan yleensä laiteta etikkapunajuuria.... Punajuuri vaatii hieman pidempää kypsymisaikaa.

Lindstömin pihveille käy minusta muuten lisäkkeeksi erinomaisesti paistettu ja haudutettu sipuli.

PS.
Lihasta tuli mieleen vielä tämä vuoden uutuus: Nyhtökaura. En ole vielä itse kokeillut, mutta ristiriitaisia kommentteja olen herkusta kuullut. Ja on hyvän paistilihan hintaista.


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ma 07.11.2016, 13:15:10
Pitkästä aikaa vanhanaikaiset Lindstömin pihvit.

Nirso kun olen, paistijauhelihasta. Matkaan kuorittu ja raastettu punajuuri, suolaa, valkopippuria, kapriksia ja tietysti kananmuna taikinan tekoon. Pohdin hetken, pitäisikö reseptiä uudentaa, mutta en hennonut.

Punajuuresta saa kaikenlaista herkullista....

Teimme eilen viimeisimmän Hesarin kuukausiliitteen reseptin mukaan "Pitkään haudutettua punajuuri-lihapataa". Oli oikein hyvää, mutta pääsi kyllä vähän kuivahtamaan uunissa, vaikka päällä oli alumiinifolio.

Mutta jäin miettimään tuota X:n Lindströmin pihvejä..... ajattelin, että niitä voisi tehdä, kun tuoreita punajuuriakin pari jäi yli - mutta eikös siihen taikinaan yleensä laiteta etikkapunajuuria.... Punajuuri vaatii hieman pidempää kypsymisaikaa.

Lindstömin pihveille käy minusta muuten lisäkkeeksi erinomaisesti paistettu ja haudutettu sipuli.

PS.
Lihasta tuli mieleen vielä tämä vuoden uutuus: Nyhtökaura. En ole vielä itse kokeillut, mutta ristiriitaisia kommentteja olen herkusta kuullut. Ja on hyvän paistilihan hintaista.


VA.
.
Sinä et saa mistään onnistunutta ruokaa. Nyhtökaurakin näyttäisi kasvissyöjä VA:sta olevan lihaa. Nyhtökaurassa on kauran lisäksi palkokasveja ja sitä voisi aivan hybin käyttää lindströminpihveihinkin. Kaikki muut, paitsi VA. Älä nyt mene pilaamaan lindströminpihvejäkin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ma 07.11.2016, 13:32:54
Punajuuresta saa kaikenlaista herkullista....

Teimme eilen viimeisimmän Hesarin kuukausiliitteen reseptin mukaan "Pitkään haudutettua punajuuri-lihapataa". Oli oikein hyvää, mutta pääsi kyllä vähän kuivahtamaan uunissa, vaikka päällä oli alumiinifolio.

Mutta jäin miettimään tuota X:n Lindströmin pihvejä..... ajattelin, että niitä voisi tehdä, kun tuoreita punajuuriakin pari jäi yli - mutta eikös siihen taikinaan yleensä laiteta etikkapunajuuria.... Punajuuri vaatii hieman pidempää kypsymisaikaa.

Lindstömin pihveille käy minusta muuten lisäkkeeksi erinomaisesti paistettu ja haudutettu sipuli.

PS.
Lihasta tuli mieleen vielä tämä vuoden uutuus: Nyhtökaura. En ole vielä itse kokeillut, mutta ristiriitaisia kommentteja olen herkusta kuullut. Ja on hyvän paistilihan hintaista.


VA.

Olen tehnyt molemmista, tuoreista punajuurista ja etikkapunajuurista. Lidlistäköhän vai mistä lie parempi puolisko ostanut valmista punajuuriraastetta lasipurkissa, todella kätevä ja nopea niin pihveissä kuin borschissa!

Mutta itse kyllä tykkään tuoreistakin, kun ne raastaa melkoisen ohuiksi siivuiksi vanhanaikaisella juustoraastimella. Minua ei haittaa, vaikka jää vähän rapsakampaaa tuntumaa pihviin. Mutta tosiaan raaste saa aika olla "pientä ja pehmeää". 

Nyhtökauraa en ole vielä minäkään edes maistanut. Ajatus tuntuu periaatteessa ihan hyvältä ja toisaalta ihan kauhealta, en ole vielä osannut päättää, mitä mieltä olen ruuasta, jonka on tarkoitus mallata jotain muuta kuin mitä se on. Tarkoitan, että jos haluan syödä enemmän kasviksia ja vähemmän lihaa, miksi en tekisi vain niin sitten? Mutta ehkä tämän ennakkoluuloisen kantani vuoksi menetän jotain ihan mahtavaa makusaralla, mene tiedä...

t; Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ti 08.11.2016, 19:59:34
On jo jonkun aikaa nurkissa lojunut purkki kuivattua lehtikaalia. Tänään sain aikaiseksi ja käytin sitä ensimmäisen kerran. Lisäsin normaaliin perunamuusiannokseeni kukkurallisen ruokalusikallisen kuivaa lehtikaalipulveria, ja tulokset olivat mielenkiintoiset. Makea maku, aika voimakas kaalintuoksu, väri luonnollisesti aika vihertävä.

Ei sitä joka päivä tee mieli syödä, mutta varmasti joskus kuitenkin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - ti 08.11.2016, 20:06:29
Semmoinen ateria oli että paistettua kuhafilettä ja halloumijuustoa.

Siitä menee ohi ehkä ainoastaan paistettu ahvenfile ja halloumijuusto.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ti 08.11.2016, 20:21:00
Paistettu ahvenfile on hyvää!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - ti 08.11.2016, 20:23:25
Paistettu ahvenfile on hyvää!

Erittäin hyvää.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ti 08.11.2016, 20:27:25
Juu, ahven on erinomainen ruokakala, toiseksi paras syömistäni. Paras on harjus.

Fileointia en enää juuri harrasta, koska kalasta tulee parempaa ruotoineen nahkoineen valmistettuna. Isoja kaloja tulee kyllä fileoitua, ja jämät päätyvät silloin ruotosoppaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Chill Out - ti 08.11.2016, 20:28:20
 Ahven on tietämäni mukaan ainoa sisävesien jalokala. Ahvenfile in aivan loistava eväs, kunhan se paistetaan rapeaksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 09.11.2016, 14:30:11
^
Parempaa ja jalompaa kuin paistetut muikut (perunamuhennoksen kanssa) ei olekaan.

VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - ke 09.11.2016, 14:51:07
Minulle kyllä kelpaa lähes mikä tahansa suomalainen järvikala, enkä ole koskaan laittanut eri kaloja kamppailemaan ykkössijasta. Ongelmana ehkä se, etten ole itse kalastaja, eikä mulla nyk. kotikonnuillani ole suhteita kalastaviin. Kalatiskit ovat vähän niin ja näin - kala maistuu usein turhan, kalaisalta.

Eräs suosikkisäilykkeistäni kautta aikain:

(http://kainuun-herkut.fi/53-large_default/savusarki.jpg)



Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 09.11.2016, 16:55:24

Minulle kyllä kelpaa lähes mikä tahansa suomalainen järvikala,....

Eräs suosikkisäilykkeistäni kautta aikain:.....

Kannattaa uskoa hipskusen neuvoja ja alkaa viimeistään nyt totuttelemaan venäläiseen ruokavalioon ja elintarvikevalikoimaan.

Itse ostin (vielä toimivasta) SS-marketista pari purkkia latvialaisia, venäläistyylisiä savustettuja kilohaileja (säilyke). Ja kyllä niitä syö perunan ja hapankaalin kanssa. Aika vahva se savun maku niissä oli - ja pieniä joulukaloiksi.


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ke 09.11.2016, 17:52:21


Kannattaa uskoa hipskusen neuvoja ja alkaa viimeistään nyt totuttelemaan venäläiseen ruokavalioon ja elintarvikevalikoimaan.




VA.

Haista sinä idiootti viddu.  Missä minä tuollaisia neuvoja olen jaellut? Sinun kannattaisi mennä kansalaisopiston ruoanvalmistuskurssille, ettet pilaisi ihan kaikkia hyviä raaka-aineita, mitä metsästä löydät sosiaalipummi ja puolisosi siivelläeläjä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - to 10.11.2016, 18:23:10
Nopeat sinisimpuka pannulla:

tarvitaan, 1prksuolaliemessä säilöttyjä tai savustettuja sinisimpukoita, 1valkosipulinkynsi, 1rkl.voita,
pyöräytä pannulla että voi sulaa, ja joukkoon puristettu tai paloiteltu valkosipuli, sekä valutetut simpukat

söin annoksen, avatun avokadon keralla, päälle purisin 1/2limen mehun,volaa! Bob Apetit!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - to 10.11.2016, 18:39:16
Jouluinen Kinuski-Maustekranssi!

tarvitaan:2dlmaitoa,(tai vettä)50-100gvoita,lämmitä voi-maito seos

mittaa kuivat aineet yhteen;6dlvehnäjauhoa,1pussi kuivahiivaa11g),1/2dlsokeria,ripaus suolaa, riko kuivien aineitten päälle 1muna,
sekoita n.37-40+asteinen, maito voiseos vatkataan kuivien aineitten joukkoon sähkövatkaimella, taikina kohotetaan
lämpimässä vesihauteessa 10minuttia.
sillä välin valimistetaan täyte:
1.5dlpekaanipähkinöitä, pieni pussi taateleita, pähkinät rouhitaan ensin veitsellä, taatelit leikataan keittiösaksilla,
mitataan kattilaan 2dlvettä taatelit ja pähkinät kiehautetaan, neilikalla,kanelilla,ja pomeranssilla maustetussa vedessä,
joukkoon lisätään viellä 1rklfariinisokeria.
taikina otetaan hauteesta pois kaulitaan leivinpaperin päällä suorakaigteen muotoon, taatelipähkinätäyte on hyvä surauttaa
viellä pamikisilla enemmän sosemaiseksi ennen kuin se levitetään kaaviloidulle taikinalle.
taikina rullataan leivinpaperin avulla, kääretortun tapaan, apuna on hyvä käyttää pieni määrä vehnäjauhoa tarttumisen
estämiskeksi.
leikataan taikian rullaan sivuihin saksilla lovet 3-4 cm välein,näin se on helpompi leikata paistamisen jälkeen.
kanamunalla voidellaan ja vähä raesokeria päälle.
anna kyspyä uunissa kolmanneksi ylin taso 25-30minuuttia.
valmista kransille viellä kinuski kastike joka lisätään kypsän kranssin päälle niin että keskelle tehdään lovi johon kinuskia
kaadetaan näin se ei valu reunoille!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - to 10.11.2016, 18:45:06
Kinuski

2,5dlfariinisokeria
6rklvoita
1,5dlkermaa
ripaus suolaa
kiehauta ainekset, mausta suolalla, huomioi että kinuski annos on vähän turhankin reilu, voit halutessasi puolittaa määrät!
tarjotaan keralla hyvän kahvin, taikka vaikka viileän glögin kanssa jos esim. ei voi juoda kuumia juomia))
Hyvässä seurassa  kaikki maistuu aina potenssin kymmenen! :D
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 10.11.2016, 19:30:54

Kannattaa uskoa hipskusen neuvoja ja alkaa viimeistään nyt totuttelemaan venäläiseen ruokavalioon ja elintarvikevalikoimaan.

Haista sinä idiootti viddu.  Missä minä tuollaisia neuvoja olen jaellut?


Eilen Trumpin voiton jälkeen. Tosin saatoin tyhmänä ehkä ymmärtää jotenkin väärin riemusi siitä, että ensi vuonna ei enää Suomella - tai muilla puolueettomilla, eikä edes Baltian tai Itä-Euroopan Nato-mailla ole suojaa venäläisten interventioita vastaan. Nyt kun Venäjä on rakentamassa uudelleen tsaarillista 1900-luvun alun Imperiumiaan sotilasvoimin.

Mutta - väärinymmärrysten välttämiseksi - kyllä minä arvostan paljon venäläistä ruokulttuuria: zakuskat, piirakat, keitot, sieniruuat, pelmenit, blinit....

Myös se venäläisten tavallinen ruokajuoma - en nyt vain muista nimeä - samantyyppinen juoma, jota jotkut meillä nimittävät Kosmonautiksi - on ihan mukava.

Lainaus

Sinun kannattaisi mennä kansalaisopiston ruoanvalmistuskurssille,.....



Olen itse ajatellut samaa ja teenkin sen. Todella kivan tuntuisia viikonloppukursseja  ko. kulttuurista tulleine vetäjineen ja mahatavine aterioineen: Italia, Kiina, Intia, Libanon jne...

Lainaus

.....sosiaalipummi ja puolisosi siivelläeläjä.

Me kyllä rakkaan vaimoni kanssa on mainiosti pärjätty ihan omillamme. Tänä syksynä jäi kyllä (toistaiseksi lumen vuoksi) sienet keräämättä, mutta ei hätää.

Iltapalaksi on kohta vaimon eilen paistamia herkullisia karjalanpiirakoita (100 % ruiskuori) ja minun valmistamaani munavoita. Ja vihreää teetä - tai mustaa..... (Venäläisillä on kyllä paremmat juomat.)


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hayabusa - to 10.11.2016, 22:26:54
Iltapalaksi on kohta vaimon eilen paistamia herkullisia karjalanpiirakoita (100 % ruiskuori) ja minun valmistamaani munavoita. Ja vihreää teetä - tai mustaa..... (Venäläisillä on kyllä paremmat juomat.)

Venäläisissä junissa (Repin ja Tolstoi) tee maistuu tosi hyvältä. Tuli mieleen mahtaisiko olla keitetty siihen kosmonautti-tyyppiseen ruokajuomaan?  ;D
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 14.11.2016, 18:26:03

Venäjältä kulinaarisesti takaisin Itä-Suomeen....

Viikonloppuna tuli tehtyä omassa lähikaupassa heräteostos: Kalojen kylmäkaapissa silmään osui kalakukko - oikea muikkukukko. En muista ennen näin ostaneeni ruokakaupasta kalakukkoja - jonkinlainen alitajuinen "aitousepäily" ehkä.

Oli oikein positiivinen yllätys. Maistui hieman lämmitettynä oikealle hyvälle kalakukolle - voin ja keitettyjen perunoiden kera. Piti varoa syömästä liikaa.

Pitäisiköhän joskus kokeilla leipoa itse......


PS.
Kuopiolaishotelleissa on aamiaispöydässä usein todella maukasta kalakukkoa. Tuthtia aamuruokaa.


VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - ti 15.11.2016, 16:20:52

 kalakukko - oikea muikkukukko.  ...
Pitäisiköhän joskus kokeilla leipoa itse......

Itsellä on myös Things-to-do-listalla. Pitää tehdä viimeistään 2017.

Nyt on uunissa porsaan kylkiluut siistissä rivissä runsaan chilin ja mausteseoksen kyllästäminä odottamassa valmistumista. Nelisen tuntia olen varannut kypsennykseen.

Siinä on herkku.

Siitä mainio ruokalaji, että marinaadiin voi laittaa about kaiken mitä löytyy, ja aina vain paranee. Salaattikastikkeen loput, ketsupinjämät, chilipippurin loput, colapullon tai vichyn sisällön jämät, vanhan marjamehutiivisteen, hunajapurkin lopun jne. jne. Se on se piitkä kypsennysaika joka tekee tehtävänsä. Ylikypsä rasva yhdessä luuytimien ja mausteiden kirjon kanssa lyö ällikällä - positiivisesti.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ke 23.11.2016, 21:19:47
Borssia tuli tehtyä, tämän reseptin mukaan: http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/383755/Borssikeitto%20-%20aito%20ven%C3%A4l%C3%A4inen%20reseptti/

Noudatin reseptiä muuten paitsi mausteiden osalta, ja lihaa + luita oli hiukan enemmän. Yleensä b-keitto tehdään kai kasvisversiona tai ainakin minä teen, mutta lihaisa versio on myös hyvä. Nautin sopan oman leivän kera, ilman smetanaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - to 24.11.2016, 09:02:44
Tuota täytynee kokeilla.
Borssia tulee valmistettua useamman syöntikerran verran kerrallaan. On mukavaa ratkaista päivän ateria ottamalla pakkasesta borssiannos.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - to 08.12.2016, 19:22:09

 kalakukko - oikea muikkukukko.  ...
Pitäisiköhän joskus kokeilla leipoa itse......

Itsellä on myös Things-to-do-listalla. Pitää tehdä viimeistään 2017.


Tuli tehtyä tuota muikkukukkoa mennä viikolla kun oli aikaa. Aikamoinen vaiva mutta ihan semmoinen tuli kuin odotinkin, ehkä hieman liian vähän täytteitä kuoreen nähden - reseptin  vika, tietysti.

Taitaa olla sellainen kerran vuoteen tehtävä ruoka.

Äsken tein juustomunakkaan, sekin voi olla kulinaarinen kun käyttää sopivasti yrttejä ja mausteita.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - to 08.12.2016, 19:38:39
Puolukkainen Kaurapaistos
..............

Niin helpo että uskalsin kokeilla.
Hyvää.

Puolukka kaipaa mielestäni hiukan sokeria. Meillä pakastepuolukassa ei ole sokeria.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 08.12.2016, 19:56:54

 kalakukko - oikea muikkukukko.  ...
Pitäisiköhän joskus kokeilla leipoa itse......

Itsellä on myös Things-to-do-listalla. Pitää tehdä viimeistään 2017.


Tuli tehtyä tuota muikkukukkoa mennä viikolla kun oli aikaa. Aikamoinen vaiva mutta ihan semmoinen tuli kuin odotinkin, ehkä hieman liian vähän täytteitä kuoreen nähden - reseptin  vika, tietysti.

Taitaa olla sellainen kerran vuoteen tehtävä ruoka.


Kyllä ruuanlaitossa aina vaivaa on kun huolella tekee....

Kalakukossa - varsinkin pienessä kuoren määrä suhteessa täytteeseen (joka kutistuu) tahtoo jäädä vähän pieneksi. Yksi ratkaisu on tehdä patakukkoa, jossa taikinaa tulee vain kanteen. Aito kalakukko on siis todella hyvää, mutta minä olen huomannut, että syödessä pitää pysyä kohtuudessa ja syödä kukon kanssa mielellään muutakin - esim. perunaa, koska minun - nykyihmisen - vatsa ei ole tottunut kovin raskaaseen ja rasvaiseen ruokaan, jota kukko yleensä on.

Mutta niin hyvää.

JI.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - to 08.12.2016, 20:09:43
Yksi ratkaisu on tehdä patakukkoa, jossa taikinaa tulee vain kanteen.

Pitää tehdä semmoistakin joskus.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: TSS - ti 20.12.2016, 15:32:18
Mies sai jostain yhteistyöfirmalta vakuumikoneen. Mietin, että mitenköhän toimisi, ja kannattaisiko, laittaa itse graavattu lohi sellaiseen? Mitenköhän vaikuttaa suolaantumiseen tms? Onko vakuumista ylipäätänsä hyötyä tuossa?

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ti 20.12.2016, 22:52:54
Ahven on tietämäni mukaan ainoa sisävesien jalokala. Ahvenfile in aivan loistava eväs, kunhan se paistetaan rapeaksi.

Särkikin on pirun hyvää, jos vain viitsii nyppiä ruodot pois...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ke 21.12.2016, 00:34:36
Mies sai jostain yhteistyöfirmalta vakuumikoneen. Mietin, että mitenköhän toimisi, ja kannattaisiko, laittaa itse graavattu lohi sellaiseen? Mitenköhän vaikuttaa suolaantumiseen tms? Onko vakuumista ylipäätänsä hyötyä tuossa?
Vakumoinnin vaikutuksesta graavautumiseen en osaa varmaa sanoa, mutta netissä suositetaan (http://www.kalamies.com/kalastus-keskustelut/kalamiesten-murkinanurkka/tyhjiopakkauslaitteet-42608#p822988). Vakumoinnin ideana on pidentää säilyvyyttä pakkaamalla ruoka mahdollisimman hapettomaan tilaan jolloin bakteerikannan kasvu hidastuu. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/22/nopeus-valttia-vakuumikonetestissa
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 21.12.2016, 09:56:24
Mies sai jostain yhteistyöfirmalta vakuumikoneen. Mietin, että mitenköhän toimisi, ja kannattaisiko, laittaa itse graavattu lohi sellaiseen? Mitenköhän vaikuttaa suolaantumiseen tms? Onko vakuumista ylipäätänsä hyötyä tuossa?
Vakumoinnin vaikutuksesta graavautumiseen en osaa varmaa sanoa, mutta netissä suositetaan (http://www.kalamies.com/kalastus-keskustelut/kalamiesten-murkinanurkka/tyhjiopakkauslaitteet-42608#p822988). Vakumoinnin ideana on pidentää säilyvyyttä pakkaamalla ruoka mahdollisimman hapettomaan tilaan jolloin bakteerikannan kasvu hidastuu. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/22/nopeus-valttia-vakuumikonetestissa

Olen joskus itsekin harkinnut tuollaisen vakuumikoneen hankkimista, mutta nähnyt käyttötarpeen aika pieneksi.

Tuohon kalan vakumointiin liittyen lainaus em. jutusta:
"Tyhjiöpakkauksen hapettomuus mahdollistaa clostridium botulinum –bakteerin elämän.
Kyseinen bakteeri lisääntyy vain hapettomissa oloissa. Se tuottaa hermomyrkkyä, joka aiheuttaa harvinaisen mutta jopa hengenvaarallisen halvaustilan, botulismin.

Suomessa erityisenä riskielintarvikkeena pidetään vakuumipakattua lämminsavukalaa, mutta savukala ei ole ainoa botulismin lähde. Botulismin lähteitä ovat olleet kalan ohella ainakin jotkut vihannekset ja liha.

Riittävän kylmä säilytys antaa suojaa botulismia vastaan, sillä elintarviketurvallisuusvirasto Eviran mukaan clostridium botulinum -bakteeri ei lisäänny alle +3:n lämmössä. Kotijääkaapin säätäminen sellaiseen lämpötilaan voi olla hankalaa, mutta pakastimessa botulinum-bakteerin vaaroja ei pitäisi syntyä."


Minulla on jääkaappi säädetty + 3 ja seuraan sitä lämpötilaa erillisellä lämpömittarilla. Kaikkia kasviksia ei kannata pitää näin kylmässä.


SF.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 03.01.2017, 12:22:38


Vaihteeksi aamun lehdestä Harald Hirmuista:


Harlad on gurun luona kyselemässä onnellisen elämän salaisuutta..... Guru ojentaa Haraldille kirjan ja sanoo: "Tästä kirjastani löytyy vastaus kysymyksiisi."

Harald selaa kirjaa ja sanoo: "Tämähän on reseptikirja. Ilalialaisen keittiö suosikkeja......".

Niinpä.

Italialainen keittiö on minunkin suosikkeja, jossa kokkaus on yksinkertaista, laadukkaista sesongin raaka-aineista tehtyä maistuvaa kotiruokaa.

SF.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - pe 06.01.2017, 02:37:56
Jäädytetyt omenat.

Olen säilyttänyt parvekkeella pussillista pieniä omenoita. Pakkasella ne ovat tietenkin jäätyneet. Sisällä yhden omenan sulatus kestää muutaman tunnin. Omenaliha on pehmennyt. Leikkasin omenan puoliksi ja irrotin kuoren, joka lähtee helposti sormin vetämällä. Omenan rakenne muistuttaa nyt kypsää päärynää. Mahtavan mehukas ja niin maukas, että oli pakko syödä kaksi omenaa saman tien. Hedelmäliha oli vielä viileää, mutta kokonaan sulanut. Voisi käyttää hyvin jälkiruokaan tai maailman parhaan smoothien valmistukseen. Jäädytettäviksi omenoiksi sopivat parhaiten hieman hapokkaat lajikkeet, joiden hedelmäliha on kiinteä (ei jauhomainen). Jos käyttää isokokoisia omenoita (kotimaisia omenoita suurempia), kannattaa omena halkaista ennen pakastamista, jottei sulatteluun kulu kovin monta tuntia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - pe 06.01.2017, 23:14:28
Marko Hamilo (tiedelehti mm.):
https://www.facebook.com/mhamilo/posts/10207727514296854?pnref=story (https://www.facebook.com/mhamilo/posts/10207727514296854?pnref=story)
...valittaa siitä, että broileri ei toimi. Se vain pitää syödä oikealla tavalla. Kyllä minäkin kokonaisen broilerin joskus ostan ja syömme sitä 2 päivää. Kantsii syödä juurikypsyneestä broilerista ensin rintalihat ja jättää seuraavaksi päiväksi maukkaimmat osat, eli siivet ja koivet. Toisinpäin homma ei toimi, koska rintalihat eivät maistu kuin pahvilta uudelleenlämmitettynä, ne pitää syödä tuoreeltaan.

Koiville ja siiville voi aina keksiä seuraavana päivänä kastiketta tai lisukkeita.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 07.01.2017, 12:58:12

Kantsii syödä juurikypsyneestä broilerista ensin rintalihat ja jättää seuraavaksi päiväksi maukkaimmat osat, eli siivet ja koivet. Toisinpäin homma ei toimi, koska rintalihat eivät maistu kuin pahvilta uudelleenlämmitettynä, ne pitää syödä tuoreeltaan.

Koiville ja siiville voi aina keksiä seuraavana päivänä kastiketta tai lisukkeita.

Kyllä minä teen mieluummin toisinpäin. Rintapaloista saa mainion kanasalaatin - lisänä salaatinlehtiä, sipulia, salaattijuustoa, pastaa, riisiä, kanamuna, mitä mieleen tulee.....

Tai rintapaloista saa mehukkaan maukaan, perinteisen kanaviillokin, jota voi halutessaan muunnella esim. maustamalla sinihomejuustolla. Herkullista perinneruokaa, joka tuo mieleen muistoja kaukaisilta ajoilta.

SF.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 07.02.2017, 10:27:24

Kantsii syödä juurikypsyneestä broilerista ensin rintalihat ja jättää seuraavaksi päiväksi maukkaimmat osat, eli siivet ja koivet. Toisinpäin homma ei toimi, koska rintalihat eivät maistu kuin pahvilta uudelleenlämmitettynä, ne pitää syödä tuoreeltaan.

Koiville ja siiville voi aina keksiä seuraavana päivänä kastiketta tai lisukkeita.

Kyllä minä teen mieluummin toisinpäin. Rintapaloista saa mainion kanasalaatin - lisänä salaatinlehtiä, sipulia, salaattijuustoa, pastaa, riisiä, kanamuna, mitä mieleen tulee.....

Tai rintapaloista saa mehukkaan maukaan, perinteisen kanaviillokin, jota voi halutessaan muunnella esim. maustamalla sinihomejuustolla. Herkullista perinneruokaa, joka tuo mieleen muistoja kaukaisilta ajoilta.

SF.

Jos aikoo lyhentää hiilijalanjälkeään ja omalta osaltaan vaikuttaa edes hiukan ilmastonmuutokseen, niin kannattaa miettiä, mitä suuhunsa pistää. Lihaa korvaavia hyvältä maistuvia tuotteita on suuremmissa elintarvikeliikkeissä reilusti saatavilla. Aivan hyvin ihminen pärjää pelkällä kasvisravinnollakin. Lapseni ovat vegaaneja ja voivat oikein hyvin. Vegaaniruokaakin on hyvin tarjolla ja nekin ovat maukas vaihtoehto lihalle. http://yle.fi/uutiset/3-9445253. VA.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 07.02.2017, 12:12:56

Jos aikoo lyhentää hiilijalanjälkeään ja omalta osaltaan vaikuttaa edes hiukan ilmastonmuutokseen, niin kannattaa miettiä, mitä suuhunsa pistää.
......
 Vegaaniruokaakin on hyvin tarjolla ja nekin ovat maukas vaihtoehto lihalle. http://yle.fi/uutiset/3-9445253. VA.

Musituuko vähän cityvihreälle?

Pitää suosia: "Tofua, seitania, temphestä, quoronhia, oumphia, härkistä, nyhtökauraa,..."

Välttää pitää: "Juustoa ja kanamunaa - luomua pitää harkita,...."

"Vihreälle listalle ovat päässeet myös riista, kuten.... metsäkauris ja valkohäntäkauris." Kuinkahan täyteen suomalaisten masut tulisivatkaan kun syötäisiin kaikki kauriimme....? Ette ammu ainakaan minun pihasta!

Minusta esim. sienetkin käyvät "lihankorvikkeeksi". Niitäkin saa "suuremmista, hyvin varustetuista elintarvikeliikkeistä" ja jollei sellaista ole lähistöllä, niin jotkut ovat löytäneet ihan metsästäkin.

PS.
Metsäsienet ovat usein luomua, vaikka niistä ei luomutarroja löydy.



VV.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - to 09.02.2017, 09:53:37
Yksi ratkaisu on tehdä patakukkoa, jossa taikinaa tulee vain kanteen.

Pitää tehdä semmoistakin joskus.

Tuli tehtyä - patakukkoa. Kaikenlaista kukkoruokaa pitää kokeilla, erityisesti kun on kiinalaisten kukon vuosi ja nimenomaan ja erityisesti tulikukon vuosi.

Oli oikein hyvää ja onnistui maultaan ehkä jopa paremmin kuin tavanomainen. Käyttämäni muikut olivat hjyvin pieniä eli makoisia ja raitaliha extravalkoista. Ongelma oli liiallinen rasvakertymä, ei päässyt imeytymään minnekään niin jäi pataan. Ratkaisin asian valuttamalla desilitran rasvaa pois. Osasyy suureen määrään taisi olla hieman kylkisiivupainotteinen sisältö ja padan runsas voitelu ennen latomista.

Lihaa korvaavia hyvältä maistuvia tuotteita on suuremmissa elintarvikeliikkeissä reilusti saatavilla. Aivan hyvin ihminen pärjää pelkällä kasvisravinnollakin.

On kaksi syytä miksi en ole kasvissyöjä: laiskuus ruuanlaitossa ja makumuistot.

Pikkuhiljaa uusien tuotteiden kautta olen siirtynyt kasvispainotteisempaan suuntaan. Se on hyvä lihansyöjällekin sillä harvemmin nautittu liha-ateria tuntuu aina enemmän luksukselta.

Kokeiltu on kaikkia näitä uusia tuotteita - härkistä, nyhtökauraa, mifua ja oumph!ia. Pieneen otantaan perustuva arviointini on, että Nyhtö on 1., Härkis 2. ja Mifusta sekä Oumph!ista en saanut koppia.

79

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 09.02.2017, 10:55:18

Pikkuhiljaa uusien tuotteiden kautta olen siirtynyt kasvispainotteisempaan suuntaan. Se on hyvä lihansyöjällekin sillä harvemmin nautittu liha-ateria tuntuu aina enemmän luksukselta.

Kokeiltu on kaikkia näitä uusia tuotteita - härkistä, nyhtökauraa, mifua ja oumph!ia. Pieneen otantaan perustuva arviointini on, että Nyhtö on 1., Härkis 2. ja Mifusta sekä Oumph!ista en saanut koppia.


Oma kokemus on, että ko. tuotteissa vaikuttaa paljon se mitä valmistaa ja kuinka sillä kertaa ruuanvalmistus onnistuu eli uusi raaka-aine vaatii vähän opetelua.

Ostin kaupasta uutuusmakkaroita, joissa neljännes lihasta oli korvattu kasviksilla. En ole vielä maistanut - ihan kiva jos toimii.

VV.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - su 12.02.2017, 17:43:55
Seuraavasta on kyllä kulinarismi kaukana, sillä kyseessä on juuri tekemäni

Pelastava krapulamunakas:

Puoli pakettia lihaisia nakkeja/kaksi hyvää makkaraa
Puoli pakettia pekonia (Loput pakkaseen)
Ruisleipää (Oman maun mukaan)
Tuoretta paprikaa
4 Kpl kananmunia
(Rasvaista) Maitoa
Valkopippuria

Pilko ensin pekoni ja nakit/makkarat. Laita ne syvään, paksupohjaiseen pannuun tirisemään. Kuutioi sillä välin ruisleipää ja paprikaa, jahka liha on saanut hieman väriä, lisää nekin pannuun paistumaan. Sekoittele välillä, ja tee samalla munakaspohja: riko kananmunat tuoppiin/sopivaan kulhoon, ja lisää jokaista kananmunaa kohden kaksi ruokalusikallista maitoa.

Jahka liha, leipä ja paprika ovat saaneet mieluisan värin, kaada munamaitoseos pannulle ja anna kohota. Sekoittele välillä. Ripottele päälle valkopippuria. Valmista on, jahka munakas on koostumukseltaan kiinteää.

Jos mahdollista, nautitaan kertakäyttölautaselta kertakäyttövälinein: ei tähän kannata aitoja aterimia tuhlata!

Ruokaa sulatellessa voi koittaa samalla kuunnella, miten verisuonet napsuvat kolesterolin tahtiin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Mjulkku - su 12.02.2017, 18:51:05
Mulla krapulamättönä tänään.

Pilko sipuli.
Levitä 750g jauhelihaa pellille tasaiseksi kerrokseksi.
Heitä sipulit päälle.
Heitä Koskenlaskija paketillinen siivuina sekaan.
Suola ja pippuri.
Riko 4 kananmunaa koko paskan päälle. Levitä niitä vähän.
Nyt sitten se amerikan tenppu! Kääräse se jauhelha koko sotkun ympärille jotenkin, ja laita uuniin sopivaksi katsomaksesi ajaksi.

Sitten huiviin muutaman oluen voimalla, ja vattan viereen nukkumaan!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - su 12.02.2017, 19:27:17
Mulla krapulamättönä tänään.

Pilko sipuli.
Levitä 750g jauhelihaa pellille tasaiseksi kerrokseksi.
Heitä sipulit päälle.
Heitä Koskenlaskija paketillinen siivuina sekaan.
Suola ja pippuri.
Riko 4 kananmunaa koko paskan päälle. Levitä niitä vähän.
Nyt sitten se amerikan tenppu! Kääräse se jauhelha koko sotkun ympärille jotenkin, ja laita uuniin sopivaksi katsomaksesi ajaksi.

Sitten huiviin muutaman oluen voimalla, ja vattan viereen nukkumaan!

Tuhtia ruokaa.... Olisin vegaanina laittanut sipulia enemmän ja muutaman valkosipulinkynnen - soija- ja chili-kastikekin olisi antanut potkua.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - su 12.02.2017, 19:30:34
Joo Mjulkku, maustaminen ei tuohon mättöön ole välttämätöntä, mutta pakollista. :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Mjulkku - su 12.02.2017, 19:52:46
Jumalauta!
Pitää nyt äijät ottaa huomioon, ettei sitä mihinkään McGyver tasoisiin temppuihin rapppiksessa kykene....
Hyvä ku sai tonkin tehtyä, ja vielä vähän syötyäkin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hayabusa - su 12.02.2017, 21:41:21
Mausteet laittaa elimistöön vauhtia. Lyhyellä tähtäimellä voi tarkoittaa ylimääräisiä istuntoja, mutta loppujen lopuksi on hyväksi.

Niin ja suolakurkkuja pitää varata riittävästi. Pitäähän krapularuuassakin muistaa vihannekset.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - su 12.02.2017, 22:49:42
Kunhan vain ei laita mitään liian tulista... :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Mjulkku - ma 13.02.2017, 19:31:18
Do diin!
Kaupassa oli tarjouksessa karjalanpaisti lihat, joten tekemään.
Paistilihat ruskeaksi.
Perunat palasiksi kuorimattomina.
Sipuli jonkinlaisiksi palasiksi.
3 pussia pakaste juureksia (ei viittinyt ostaa "tuoreita").
Paprka jonkinlaisiksi paloiksi.
Demiglacea 1 purkki.
Vettä, suolaa, mustapippuria ja 2 laakerinlehteä.

Tää kaikki puolen tunnin kiehautuksen jälkeen uuniin. 90 astetta ja n.3h

Ei ole mitenkään ihmeellistä, mutta nälkäänsä sitäkin syö!
2h vielä kun odottaa.....
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - ma 13.02.2017, 20:18:05
Aikoinaan tuli tykästyttyä sellaiseen kuin "kalastajan pasta", siihen menee jotain pastaa (mitä nyt milloinkin), punasipulia ja kylmäsavulohta kevyesti oliivioilissa paistettuna ja kermaan sekoitettuna ja jotain muutakin, mutta olen ne muut dumpannut vuosien varrella kun en kaikkea jaksa hommailla (jotain juustolastuja ja sitruunamehua?) Eli olen köyhän naisen kevytversiota tuosta tehnyt silloin tällöin. Taannoin erehdyin ostamaan Lidlistä jotain jonkun prosentin kasvisrasvapaskaa ruokakerman sijasta, kun ei siellä ollut oikein muuta kuin tuota kasvihommelia. Tai mitä moskaa lie olikaan. Siinä pytyssä nimenomaan kehuttiin että paksua kamaa, mutta sen kun pannulle lorottelin, niin muuttui harmaaksi ohueksi liruksi joka sitten pastan päällä lohen seassa valahti välittömästi lautasen pohjalle ja oli siis älytöntä kuraa. Oliiviöljykin oli loppu ja piti tyytyä johonkin rypsiin tai rapsiin (en muista ikinä kumpaa kaapissa on) ja nautinto oli kertakaikkiaan poissa.

Ikinä en enää tee kalastajan pastaa jos ei ole aitoa kermaa ja oliiviöljyä käytettäväksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 13.02.2017, 21:27:44
Do diin!
Kaupassa oli tarjouksessa karjalanpaisti lihat, joten tekemään.
Paistilihat ruskeaksi.
Perunat palasiksi kuorimattomina.
Sipuli jonkinlaisiksi palasiksi.
3 pussia pakaste juureksia (ei viittinyt ostaa "tuoreita").
Paprka jonkinlaisiksi paloiksi.
Demiglacea 1 purkki.
Vettä, suolaa, mustapippuria ja 2 laakerinlehteä.

Tää kaikki puolen tunnin kiehautuksen jälkeen uuniin. 90 astetta ja n.3h

Ei ole mitenkään ihmeellistä, mutta nälkäänsä sitäkin syö!
2h vielä kun odottaa.....

Ne perunat ja juurekset eivät kuulu Karjalanpaistiin "sisälle" - parempi tarjota erikseen.

VV.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - pe 24.02.2017, 18:51:14
omenapannukakku:

5dl vettä
4dl vehnäjauhoa
ripaus suolaa
sokeria 0,5-1dl
4munaa
1.sekoita2.voitele uunipelti rypsiöljyllä3.kaada seos pellille,
4.kuori omena pilko se seoksen päälle , ripota päälle kanelia ja paista pannari ylimmällä tasolla uunissa. puoli tuntia.

5.tulee aivan mahtava tuoksu!))) tarjoile pakastemarjojen ja hillon kanssa! esim. :D
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 25.02.2017, 01:33:55
Tein juuri huonon lihamurekkeen, maistui pahvilta.

Parempia reseptejä kiitos...?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: ROOSTER - la 25.02.2017, 08:48:10
Tein vanhanajan herkkua, jauhelihamakaronilaatikkoa. Siitä tuli suussasulavaa ja kaikki pitivät kovasti.

Itse huomioin pari seikkaa. Kaikesta maustamisesta huolimatta nautajauheliha jäi hieman vaisuksi. Tuplasin ohjeen suola- ja pippurimäärät sekä lisäsin vielä tulista chilijauhetta - enempi olisi pitänyt laittaa. Vuoka tuli voideltua liiankin huolella, voin maku tulee hieman läpi.

Muut antavat arvosanan 9+, itse olisin 8 1/2 kannalla.

Jokaisen pitäisi tehdä silloin tällöin näitä perinneruokia, että jatkumo ei katkeaisi.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 25.02.2017, 14:51:28
Tein vanhanajan herkkua, jauhelihamakaronilaatikkoa. Siitä tuli suussasulavaa ja kaikki pitivät kovasti.

Itse huomioin pari seikkaa. Kaikesta maustamisesta huolimatta nautajauheliha jäi hieman vaisuksi. Tuplasin ohjeen suola- ja pippurimäärät sekä lisäsin vielä tulista chilijauhetta - enempi olisi pitänyt laittaa. Vuoka tuli voideltua liiankin huolella, voin maku tulee hieman läpi.

Makaronilaatikko on todella mainio ruoka!

Viimeksi tein sitä lihapullien lisäkkeeksi - eli siis ilman lihaa.

Minun näkemyksiä makaroonilaatikkoon:

- makaroneiksi tummaa/täysjyvämakaroonia (miel. sarvi)
- ei liikaa nestettä: makaronien keittoaika lyhyt ja munamaitoa ei liikaa
- kananmunaa reilusti
- pinnalle voivat juustonystävät ripotella reilusti vahvaa emmentalia
- makua ja väriä jauhelihaan saa ruskistaessa esim. lorauksella soijakastiketta + paprikajauheella

PS.
Ranskiksien ja nakkien ohella ainoa ruoka, jolloin on syytä olla ketsuppia pöytämausteena.


VV.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ke 22.03.2017, 18:57:10
Miten muut tekevät lettutaikinan? Oma reseptini oletettavasti on aika omalaatuinen, enemmän ruokaa kuin jälkiruokaa:

5dl maitoa
1dl puolikarkeaa vehnäjauhoa
1dl ohrajauhoa
1dl kaurahiutaleita
3 munaa
suolaa

Vatkaan ainekset sekaisin ja annan tekeytyä muutaman tunnin. Sitten rivakka uudelleensekoitus ja paistamaan. Taikina säilyy ainakin kaksi päivää jääkaapissa, eikä ainakaan huonone vaan ehkä jopa paranee pienestä säilyttämisestä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Mjulkku - ke 22.03.2017, 19:09:31
Miten muut tekevät lettutaikinan? Oma reseptini oletettavasti on aika omalaatuinen, enemmän ruokaa kuin jälkiruokaa:

5dl maitoa
1dl puolikarkeaa vehnäjauhoa
1dl ohrajauhoa
1dl kaurahiutaleita
3 munaa
suolaa

Vatkaan ainekset sekaisin ja annan tekeytyä muutaman tunnin. Sitten rivakka uudelleensekoitus ja paistamaan. Taikina säilyy ainakin kaksi päivää jääkaapissa, eikä ainakaan huonone vaan ehkä jopa paranee pienestä säilyttämisestä.

Mun mielestä vaikuttaa hyvältä LÄTTY taikinalta, joten menee kokeiluun. Ite kyllä teen aina vähintään litran taikinan, ja laitan siihen noi 3 kananmunaa. No, ei se kyllä noin ruokaisa ole, joten lienet oikeassa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - to 11.05.2017, 17:46:39
Tankoparsa-broileri hässäkkä:

heitä pannulle broiskun jauhelihaa, mausta suolalla, ja esim. viher-rose ja mustapippurilla, 1tl.suolaa,

paloittele tanko parsa ja poista valkoinen kova pala juuripuolelta, heitä broiskujen sekaan, ja

lisää pieni tilkka vettä, tilkka öljyä kyspsennä 20min. että jauheliha on taatusti kypsää,

paloittele viellä joukkoon vielä iso tomaatti ja 2kpl.salotti sipulia.


kaada koko komeus öljytylle pannulle jossa on jo valmiina odottamassa pannaritaikina,
pannaritaikinan ohjeen olen antanut jo aiemmin tällä samalla sivustolla, joten sen voit tarkistaa ylempää tai googlata netistä!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - to 11.05.2017, 17:53:53
Huvittaa kun radiomainoksessa mainostetaan parsaa sillä, että se on vähäkalorista. Suomessa ruokaan liitetään aina terveysväitteitä. Kyllästyttävää. Juu, ei ole yleensä kasviksissa paljon kaloreita, mutta ne soosit. Everybody knows.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - to 11.05.2017, 18:42:18
Pannukakku (ohut) ja letut ovat välillä hyviä.... esim. lakkahillon kanssa.

Tietääkö joku mistä meillä saisi hillottuja sitruunoita (marokkolaiseen tapaan)?

VA.

Millaisia ovat hillotut sitruunat? Ehkä lähimmän kaupunkisi etnisestä ruokakaupasta.

Itse olin tehdä arabialaiseen keittiöön soveltuvia suolaan säilöttyjä sitruunoita tässä taannoin, mutta epäonnistuin: luomusitruunani ehtivät homehtua ennen kuin sain aikaiseksi. Näitähän on melko helppo tehdä: lohkotaan sitruunaa, ladotaan suolan kanssa purkkiin, säilötään kuukauden verran.
Itselläkin kävi noin. Sain sittemmin eräältä kokilta neuvon, että ne pitää ekana kiehauttaa hetki runsaassa vedessä.

(Olen vasta lukemassa ketjua, enkä tiedä, onko tähän ikivanhaan viestiin jo vastattu. Jos on, poistan tämän.)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - to 11.05.2017, 18:50:34
Perunamuusi vaikeaa? Millä reseptillä?

Omat muusivinkit:
-pottupalat (jauhoista lajiketta!) keitetään niin vähässä vedessä ja osan aikaa ilman kantta, että vettä ei tarvitse kaataa pois; tämä maksimoi aromit
-pehmeät potut muussataan haarukalla, ja lisätään suola, muskottipähkinä ja loraus kermaa
-sotketaan sekaisin

Tuolla tavalla tulee karkearakenteinen, tuhdinmakuinen muusi. Eli minun makuni mukainen:) Minkäänlaisia koneita ei tarvita.
Tuota voisi kokeilla.

Itse olen tuolla tavalla tehnyt bataattimuusia (kuorimattomasta mutta siistitystä bataatista), ja lopun vesitilkan imeyttänyt mm. persiljaa ja/tai ruohosipuliin tm. yrtteihin. Vähän vetistä tulee. Nyt olen ihastunut bataatin kypsentämiseen kuorimattomana ja kokonaisena uunissa. Maku on paljon parempi kuin keittämällä. (Jenkkilässä muuten keittävät bataatit joulu"muusiinsa" kokonaisina ja kuorimatta. Sillä tulee paremman makuista. Ja mausteeksi appelsiininkuorta, nam.)

Tuli noista bataateista mieleen, että mahtaisikohan perunamuusista tulla vielä parempaa, jos perunat kypsentäisi tuolla lailla kuorineen ja kokonaisina uunissa?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 11.05.2017, 19:26:17
Huvittaa kun radiomainoksessa mainostetaan parsaa sillä, että se on vähäkalorista. Suomessa ruokaan liitetään aina terveysväitteitä. Kyllästyttävää. Juu, ei ole yleensä kasviksissa paljon kaloreita, mutta ne soosit.

Minä tarjoan yleensä tuoreen keitetyn parsan pyöräytettynä rasvatilkassa (esim. Oivariinia) ja lisänä keitettyä silputtua kananmunaa ja Parmesan-raastetta.

Kevyttä ja hyvää.

VV.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - pe 12.05.2017, 13:29:19
Helpot ,Sitruunaleipäset,

keväälle!

1,5dl öljyä(tai 200gvoita)

3dl sokeria

1muna

2rklvaniljasokeria

1luomusitruunankuori

1sitruunanmehu

6dl vehnäjauhoa

2tl leivinjauhetta

1/2tl.suolaa

päälle pähkinöitä joista pidät,esim sahkanpähkinä, hasselpähkinä, manteli jne.

sekoita ainekset huolella yhteen,

levitä leivinpaperilla vuoratulla uunipellille,

painele taikina tasaiseksi kauttaaltaan.

paista 175-200,n.15min, siirrä leivinpapereineen pöydälle ja leikkaa neliöiksi, ripottele päälle kevyelti vielä tomusokeria!
tarjoile kahvin tai teen kanssa!

(keksit saavat jäädä vaaleahkoiksi, jotta sisus pysyy herkullisena sitkeänä!*,voit leipoa nämä jo pari päivää edellä, sillä maustuessaan parantuvat!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - pe 12.05.2017, 16:41:34
Tuli noista bataateista mieleen, että mahtaisikohan perunamuusista tulla vielä parempaa, jos perunat kypsentäisi tuolla lailla kuorineen ja kokonaisina uunissa?

Kotoa oppinut, että perunat pitää keittää kuorineen ja kuumana sitten kuoria ja muussata. Tulista hommaa ja saa olla nopeanäppinen. Sitä ihmettelen, että eikö teidän muusireseptiin kuulu voi:-)?

Itse en laita muusiin kermaan, vaan ainoastaan voita - ja mieluiten juuri voita, oivariinit ja muut käy jos pakko sanelee -  ja lirauksen keitinlientä.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - pe 12.05.2017, 16:44:48
Minä tarjoan yleensä tuoreen keitetyn parsan pyöräytettynä rasvatilkassa (esim. Oivariinia) ja lisänä keitettyä silputtua kananmunaa ja Parmesan-raastetta.

Kevyttä ja hyvää.

VV.

Kananmuna onkin kiinnostava lisäke. Vapun tienoilla söin parsani perinteisesti, parman kinkun ja parmesanin kanssa. Korvasieniä ei minulla ollut, joten soosina oli kanttarellimuhennos. Seuraavan kerran tämä saa kananmunaakin kylkeen.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 12.05.2017, 17:51:57
Minä tarjoan yleensä tuoreen keitetyn parsan pyöräytettynä rasvatilkassa (esim. Oivariinia) ja lisänä keitettyä silputtua kananmunaa ja Parmesan-raastetta.

Kananmuna onkin kiinnostava lisäke. Vapun tienoilla söin parsani perinteisesti, parman kinkun ja parmesanin kanssa.

Säästövinkki:

Minäkin sanon aina raasteeni olevan Parmesania - kuten kaikissa resepteissä aina on.

Useimmiten kuitenkin minun "Parmesani-raaste" on kuitenkin Grana Padanoa, joka on yleisnimi tälläisille italialaisille pitkään kypsytetyille, yleensä raasteena käytettäville vahvoille  tahkojuustoille. Parmesan (Parmigiano-Reggiano) on nimisuojattu, hieman voimakkaamman makuinen hyvin pienellä, rajatulla alueella valmistettava Grana Padano tyyppinen juusto.

Miksi sitten Grana Padanoa Parmesaanin asemasta? Suurena juustonystävänä laitan juustoraastetta aina reilusti ja Grana Padano maksaa vain puolet Parmesanista - tuskin kukaan - en minä ainakaan - erottaa makueroa muun ruuan kanssa syödessä.
(Eipäilen, että ravintoloidenkin Parmesan on Grana Padanoa.)

VV.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - pe 12.05.2017, 23:20:23
Sitä ihmettelen, että eikö teidän muusireseptiin kuulu voi:-)?
Silloin periharvoin kun teen muussia, tapaan laittaa voita, jos on, ja maitoa kerman sijaan.

Luulen, että tulen vielä kokeilemaan tuota sinun kuorineen keittämiskikkaa. Siitä varmaan tulee vähemmän vetistä kuin kuorittuina keitetyistä.


Paljon pottumuusia useammin tulee tehtyä juuresmuusia, vaihtelevasti eri aineksista. Lanttua, porkkanaa, bataattia, juuriselleriä jne.. Usein vähän sipulia ja muskottipähkinää ja kasvislieimkuutio mausteena ja vesi nesteenä. Joskus ruohosipulia, persiljaa tai muita yrttejä. Joskus tummaa siirappia (ruåtsalaisen rotmosin reseptiin se kuuluu, kera lantun ja porkkanan ja perunan ja suolan).
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - pe 12.05.2017, 23:34:30
Tänään tein aivan liian hyvän makuista ruokaa, taivaallisen aromaattista, oma sävellys karibialais-kiinalais-intialais-vlimerellinen cross-kitchen-wok possusta ja soijarouheesta. On varmaan vuosi tai pari, kun olen possusuikaleita ostanut, kun yritän välttää punaista lihaa, mutta nyt teki mieli, ja olipa juhlaa.

Paistetaan tässä järjestyksessä:

1-2 rkl sesamöljy ja 1-2 rkl oliiviöljy
400 g porsaansuikaleita
1,5-2 dl soijarouhe (kuiva, paistetaan kun possusta irtoaa nestettä)
3 sipulia
5 valkosipulin kynttä

1 tl kuiv. chili
1 rkl curry
mustapippuria myllystä
1 tl jeera
1 tl rosmariini (väh tässä vaiheessa, enemmän myöhemmin)
1 tl inkivääri (ei ollut tuoretta)

(vettä jos alkaa käydä kuivaksi, ei lisää öljyä)
0,5 dl soijakastiketta

5 tomaattia lohkoina eli reilusti (tässä vaiheessa annetaan ässehtiä 10-15 min)
4 varsisellerin vartta eli reippaahkosti
1 kesäkurpitsa
1 banaani
1 omena
1 suippopaprika (tässä vaiheessa lämpö pois päältä)

1 rkl rosmariinia
1 sitruunan mehu ja hedelmäliha
1 rkl sokeria

Söin tätä kera täysjyväriisin ja avokadon, ja Mayu-nimisen carmenere-viinitilkan. Törkeän hyvää. Jälkkäriksi kourallinen cashew-pähkinöitä, jotka olisivat sopineet wokiinkin. Örk.


(Korjattu kirjoitusvirheitä. Se onkin cashew ja avokado. Ja lisätty hihasta heitettyjä arvioita määristä.)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - la 13.05.2017, 00:25:28
Kertsin -Karibia-aiheinen ruoka hässäkkä, herätti kyllä makunystyrät ennakoivasti! 8)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - la 13.05.2017, 00:45:20
hih :D
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 16.05.2017, 23:50:34
Kesäkauden alkamisen tietää siitä, että alkaa tehdä mieli kesäjuomia. Maanantaina nautiskelin sesongin ensimmäisen rommikolan. Ai että!!! Maistui paremmalta kuin parhaissa muistoissakaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ke 17.05.2017, 22:20:58
Karkkikaupoissa myytiin aikaisemmin mietoa salmiakkimakeista jollakin "elefantin askel" -nimellä. Ne olivat yksi suosikeistani muutaman vahvemman salmiakin ohella. Sitten "elefantit" katosivat, mistä olin pahoillani. Arvelin, että niiden valmistus oli lopetettu kuten on käynyt monelle muullekin herkulle (esim. Kilt-suklaat). Tänään kävin kävelyllä ja poikkesin ajankuluksi Tiger-myymälässä. Ei ollut tarkoitukseni ostaa mitään. Sitten katseeni yllättäen kiinnittyi salmiakkimakeisiin, jotka näyttivät jotenkin tutuilta. Pussissa luki vain Lakridsknapper, ei mitään elefanteista. Hetken puntaroinnin jälkeen tulin siihen tulokseen, etten voi jättää maistamatta. Jo ensimmäinen makuaistimus selvitti asian: samoja ovat. Ja vasta eilen harmittelin ison kaupan karkkihyllyn äärellä sitä, että "elefantteja" ei enää saa. Joskus voi yllättyä myönteisestikin!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ke 17.05.2017, 22:47:11
...Sitten katseeni yllättäen kiinnittyi salmiakkimakeisiin...
Minua ei kyllä yllätä yhtään, kun naisen katse kiinnittyy "yllättäen" salmiakkiin tai suklaaseen. :)

Jos ei muuten vain, syötte salmiakkia ihastuneina/rakastuneina, ja suklaata syötte sitten sydänsuruihin - jos ei muuten vain. Näin on aina ollut, näin on aina oleva. Suuri Cthulhu on tämän joskus määrännyt, eikä sitä kuolevainen inehmo koskaan muuttaa voi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ke 17.05.2017, 22:52:56
En muuten syö suruun enkä iloon, vaan ihan makunautinnon takia. Suklaata erityisen vähän, koska karkeista olen suuntautunut melkein yksinomaan lakuun ja salmiakkiin. On minulla silti suklaalajeissa ollut joitain suosikkeja, vaikken syöpöttelekään. Tuon Kilt-patukan (tummasuklaa patukka n. 50g) jälkeen ei ole ollut selkeää ykköstä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ke 17.05.2017, 22:59:45
En muuten syö suruun enkä iloon, vaan ihan makunautinnon takia. Suklaata erityisen vähän, koska karkeista olen suuntautunut melkein yksinomaan lakuun ja salmiakkiin. On minulla silti suklaalajeissa ollut joitain suosikkeja, vaikken syöpöttelekään. Tuon Kilt-patukan (tummasuklaa patukka n. 50g) jälkeen ei ole ollut selkeää ykköstä.

Ainakin yksi jäsen, Sepe, on kertonut ihailevansa Jaskaa. Miksei ihailisi, kun Rentunkin mielestä Jaska on tämän foorumin älykkäin mies. Jaskan älykkyys paljastuu siinäkin, että hän on kertonut syövänsä lohtuunsa mannapuuroa. Tosi mies.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ke 17.05.2017, 23:07:20
En muuten syö suruun enkä iloon, vaan ihan makunautinnon takia. Suklaata erityisen vähän, koska karkeista olen suuntautunut melkein yksinomaan lakuun ja salmiakkiin. On minulla silti suklaalajeissa ollut joitain suosikkeja, vaikken syöpöttelekään. Tuon Kilt-patukan (tummasuklaa patukka n. 50g) jälkeen ei ole ollut selkeää ykköstä.
Saattaisin muuten jopa uskoa tämän, ellei Suuri Cthulhu olisi kaukonäköisesti toisin asettanut. Kyseessä on usein henkilölle itselleen tiedostamaton prosessi, mistä katseen yllättäväkin hapuilu. :)

Vakavissaan: itse on tullut syötyä karkkia aina varsin vähän, suklaatakin säännöllisen epäsäännöllisesti. Salmiakista suosikkini oli joskus Piraatti-salmiakki (Niitä sai vain laivoilta); alkuperäisistä Salmiakki-Aakkosista tykkäsivät tietysti kaikki.

Oli joskus selllainenkin kausi, että n. kerran kuukaudessa ostin levyn Fazerin sinistä, ja vedin sen heti kerralla, kuin näkkileivän paketista. Sitten ei taas kuukauteen tarvinnut syödä suklaata lainkaan. Kummilapsille ja kavereiden muksuille tulee ostettua karkkia/suklaata/jäätelöä aina, kun käy vieraisilla. Tähän on tultu: olen lähikaveripiirin virallinen namusetä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ke 17.05.2017, 23:21:26
Närkästyttää vain sellaiset oletukset, että kaikki naiset on heikkoina suklaaseen. Nope. Nautin kyllä erittäin suuresti suklaasta silloin kun sitä syön, mutta en tunne vetoa mättämiseen. Säännölliset ateriat ja kohtuulliset ateriakoot on kodin perintönä saatua, ei omaa ansiota ollenkaan. Kun lapsena oppii, niin ihan toinen luonto sitten myöhemminkin. Mikä kaikille kasvattajille kerrottakoon.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - ke 17.05.2017, 23:29:13
Närkästyttää vain sellaiset oletukset, että kaikki naiset on heikkoina suklaaseen. Nope. Nautin kyllä erittäin suuresti suklaasta silloin kun sitä syön, mutta en tunne vetoa mättämiseen. Säännölliset ateriat ja kohtuulliset ateriakoot on kodin perintönä saatua, ei omaa ansiota ollenkaan. Kun lapsena oppii, niin ihan toinen luonto sitten myöhemminkin. Mikä kaikille kasvattajille kerrottakoon.
Onhan se näinkin; en ole ollut kakrunakaan karkeille perso, vaikka kukapa ei niistä silti pitäisi. Hapanimelät karkit (Kuten klassinen sitruunapommi) tulee puraista heti rikki (Välitön palkitseminen), niiden imeskely on joutavaa ja pikkusievää. Kunnon puraisu heti niin, että rusahtaa rikki!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: socrates - to 18.05.2017, 11:42:54
Siirryin joskus vuosi sitten käyttämään intiaanisokeria teessä ja monissa jälkiruoissa. Alussa maku tuntui hiukan oudolta, mutta pian siihen tottui.

Nyt kun intiaanisokeri on loppunut enkä saa vähään aikaan noudettua sitä, tavallinen sokeri maistuu ainakin teessä ihan pahvilta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ke 24.05.2017, 12:11:02
Suomen myydyimmät makeiset

1. Fazer maitosuklaalevy
2. Kismet-suklaapatukka
3. Tupla Maxi
4. Iso pätkis
5. Geisha-maitosuklaapatukka

Valmiista karkkipusseista suosituimpia ovat Fazerin valmiit makeissekoitukset, joita kaupat markkinoivat tarjouksilla.

http://yle.fi/uutiset/3-9626405
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - pe 26.05.2017, 10:42:38
Tein pihlajanlehtijuomaa.

2l pihlajanlehtiä
2l vettä
1dl sokeria

Puhdista ja pese pihlajanlehdet. Kiehauta vesi, nosta kattila levyltä, lisää sekaan lehdet ja hämmennä. Anna liota yön yli. Siivilöi lehdet pois ja lisää sokeri esim. kuumaan veteen liuotettuna.

Tuloksena on kellanvihreää nestettä, jossa on voimakas tuoksu. Maku jakanee mielipiteitä, mutta itse pidin kyllä. Reseptin mukaan tehty juoma on tiivistettä, jota kannattaa laimentaa esim. suhteessa 1 osaa juomaa : 2 osaa vettä.

Seuraavan erän teen niin, että korvaan sokerin hunajalla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - pe 26.05.2017, 11:50:45
Tein pihlajanlehtijuomaa.

2l pihlajanlehtiä
2l vettä
1dl sokeria

Puhdista ja pese pihlajanlehdet. Kiehauta vesi, nosta kattila levyltä, lisää sekaan lehdet ja hämmennä. Anna liota yön yli. Siivilöi lehdet pois ja lisää sokeri esim. kuumaan veteen liuotettuna.

Tuloksena on kellanvihreää nestettä, jossa on voimakas tuoksu. Maku jakanee mielipiteitä, mutta itse pidin kyllä. Reseptin mukaan tehty juoma on tiivistettä, jota kannattaa laimentaa esim. suhteessa 1 osaa juomaa : 2 osaa vettä.

Seuraavan erän teen niin, että korvaan sokerin hunajalla.

Tätä tehtiin meilläkin lapsuuden kodissa...ja mahdettiinkohan tehdä myös vaahteran lehdistä?

T; Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Brutto - pe 26.05.2017, 11:53:03
Tämmöistä hampparia ajattelin testata illalla:

https://www.soppa365.fi/reseptit/sloppy-joe
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 26.05.2017, 13:04:03
Tämmöistä hampparia ajattelin testata illalla:

https://www.soppa365.fi/reseptit/sloppy-joe

Enpä ole koskaan tehnyt, mutta tuntuu ok perjantaimössölle.

Itse jättäisin kyllä tuon sokerin pois ja laittaisin sämpylän alaosan päälle salaatinlehden tai cheddarsiivun kastikkeen alustaksi pitämään sämpylä rapeana.

PS.
Nyt on parsa-aika parhaimmillaan ja ajattelin viikoloppuna keittää vaihteeksi helppoa parsakeittoa : sipulia, pari valkosipulinkynttä, paketti parsaa, voita, valkoviiniä, ruokakermaa, suolaa ja pippuria. Helppoa. Parsan voi silputa pieneksi tai keittämisen jälkeen soseuttaa ja nuput keiton koristeeksi.


VV.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - la 27.05.2017, 19:15:14
Tein pihlajanlehtijuomaa.

2l pihlajanlehtiä
2l vettä
1dl sokeria

Puhdista ja pese pihlajanlehdet. Kiehauta vesi, nosta kattila levyltä, lisää sekaan lehdet ja hämmennä. Anna liota yön yli. Siivilöi lehdet pois ja lisää sokeri esim. kuumaan veteen liuotettuna.

Tuloksena on kellanvihreää nestettä, jossa on voimakas tuoksu. Maku jakanee mielipiteitä, mutta itse pidin kyllä. Reseptin mukaan tehty juoma on tiivistettä, jota kannattaa laimentaa esim. suhteessa 1 osaa juomaa : 2 osaa vettä.

Seuraavan erän teen niin, että korvaan sokerin hunajalla.

Tätä tehtiin meilläkin lapsuuden kodissa...ja mahdettiinkohan tehdä myös vaahteran lehdistä?

Tehtiinkö siis kylmänä nautittavaa juomaa? Teenä mm. pihlajan (ja vielä enemmän vadelman) lehtiä on käytetty kai aina; ainakin jo lapsuudessani vanhukset tällaista kertoivat.

Olisi kai ihan mahdollista myös käyttää pihlajanlehtijuomaa. Maku saattaisi sopia alkoholijuomaan, ja varmaan toimii drinkkien ainesosana. Myös hiilihapollinen virvoitusjuoma voisi olla hyvä, vähän jonkun pommacin tapaan. Pitää jatkaa kokeiluja.

Vaahteran lehdet kuulostavat näin äkkiseltään oudolta juoma-ainekselta. Koivunlehtiä, kanervaa, mesiangervoa (niin lehteä kuin kukkaakin), kuusenkerkkiä, männynneulasia ja maitohorsmaa käytetään ainakin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - la 27.05.2017, 20:14:17
En ole juonut muuta pihlajanmarjajuomaa kuin Sorbusta. Siitäkin taitaa olla pari vuosikymmentä kulunut. Sorbus on aliarvostettu juoma, minkä maineen vei se, että laitapuolen kulkijat tuppasivat juomaan soppaa. Parempi aperitiivi Sorbus on kuin esimerkiksi Dubonnet. Ei spurgunkaan suu ole tuohesta.

Uskon, että pihlajanlehtitee on hyvää ja terveellistä. Nyt alkaa raparperikausi olla parhaimmillaan. Teen kesäisin raparpereistä sima-metodilla janojuomaa. Se on tosi hyvää ja suosittelen samaa herran lahjaa teillekin. Ryöppää raparperit ja lisää fariinisokeria, tavallista sokeria, sitruunaa, lämmintä vettä ja hiivaa niin a vot.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ma 29.05.2017, 22:08:42
Väsäsin lisää pihlajanlehtijuomaa. Osa päätyi pakkaseen. Samalla tein mustaherukanlehtijuomaa periaatteessa samoilla sekoitussuhteilla, mökillä kun oli pari mustaherukkakarkulaista jotka napsaisin pois kuleksimasta. Yllättävää kyllä, vastapuhjenneissa mustaherukanlehdissä oli aika mieto aromi, ja juomasta tuli paljon miedompaa kuin pihlajanlehdistä tehdystä.

Aika äkkiä pihlajanlehtijuoma muuttaa väriään tummemmaksi. Juotavuuteen tämä ei aina toistaiseksi ole vaikuttanut, ja joka tapauksessa olen pitänyt juomaa jääkaapissa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 30.05.2017, 08:10:35
En muuten tiedä, mistä keksin vaahteran, ehkä vaahterasiirapista?? Mutta joo, mustaherukanlehdistähän sitä tosiaan kotona tehtiin, mutta taisi olla loppukesän/alkusyksyn hommia. Eli ehkä siitä mieto maku, sillä itse en muista makua mietona, tosin, varmaan lapsena sekin käsitys on hieman eri kuin aikuisena.


T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 30.05.2017, 18:35:14
TV on nykyisin täynnä erilaisia toinen toistaan hölmömpiä - yleensä julkkisten - kokkaus-, ruokastailaus-, grillaus-ohjelmia tms. keittokilpailuja.

Kaikkien aikojen paras ruokaohjelma on kuitenkin yhä pyörivä, herkullinen, hyväntuulinen ja aina suun hymyyn vääntävä ruotsalainen Bo Hagströmin "Aistit avoinna Italiaan" (Solens mat). Vuosia pyörinyt ruoka- ja juomapitoinen ohjelma monipuolisen Italian kaikilta eri alueilta.

Hagström on asiallinen, ei viljele jatkuvia tympeitä ylisanoja ja ihastele kaikkea naama Naantalin aurinkona. Ohjelmat on tehty halvalla - kai Hagström + kuvaaja, mutta arkisuus ja suunnittelemattomuus tuo aitouden arkisiin mutta kauniisiin kuviin. Ohjelmassa esiintyvät ihan tavalliset italialaiset viljelijät, paimenet, juustontekijät, viinintuottajat, kauppiaat, kalastajat, ravintolanpitäjät, kokit, perheenäidit, leipurit, torimyyjät jne..

Ruuat joita tehdään ovat yksinkertaisia, konstailemattomia ja maanläheisiä, ruoka-aineista joita melkein kaikkia aina löytyy keittiöstä.

Ainakin lasi viiniä ja pala juustoa kannattaa varata TV:n ääreen.


VV.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ke 31.05.2017, 03:27:25
Mielestäni juomaan sopivat mustaherukan lehdet kerätään ennen marjoja. Erinomainen valmistustapa on laittaa lehtiä lasipurkkiin, kaataa päälle 80% Viru Valgea niin että peittyvät, kansi kiinni ja huoneenlämpöön ja parin viikon päästä siivilöidään lehdet pois. Tätä ei sitten tietenkään juoda laimentamattomana vaan esim. lisätään toinen mokoma vettä.

Siman tapaan valmistettu tunnetaan Louhisaaren juomana (https://www.martat.fi/reseptit/louhisaaren-juoma/)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 31.05.2017, 13:15:56
Mielestäni juomaan sopivat mustaherukan lehdet kerätään ennen marjoja. Erinomainen valmistustapa on laittaa lehtiä lasipurkkiin, kaataa päälle 80% Viru Valgea niin että peittyvät, kansi kiinni ja huoneenlämpöön ja parin viikon päästä siivilöidään lehdet pois.

Kuulostaa hyvälle ohjeelle - varsinkin kun minun vanhoihin herukkapensaisiin ei enää tule marjoja - eli voi tehdä koska tahansa.

Tästä tulee väistämättä mieleen Mr.PussyCatin lappilaisen kuikkakeiton ohje:
Otetaan yksi kuikka ja pannaan kattilaan. Päälle kaadetaan viinaa, niin, että kuikka peittyy. Heitetään kuikka pois ja juodaan keitto.

VV.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ke 31.05.2017, 15:07:49
Tästä tulee väistämättä mieleen Mr.PussyCatin lappilaisen kuikkakeiton ohje:
Otetaan yksi kuikka ja pannaan kattilaan. Päälle kaadetaan viinaa, niin, että kuikka peittyy. Heitetään kuikka pois ja juodaan keitto.

VV.

Tuo on pikaruokaa.
Pidemmän kypsytyksen ohje on:
Laitetaan kattilaan kuikka ja kuikan päälle alasin.
Kaadetaan kattilaan reilusti viinaa.
Keitetään niin kauan että kuikka vielä juuri peittyy viinaan.
Heitetään kuikka pois ja syödään alasin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ke 31.05.2017, 19:48:42
Maratonikokkaus, uuniruokaa kiertoilmauunissa:

-hernerouhepihvejä kokeilin tehdä, ja jouduin säveltämään, kun ei ollut aineksia, esimerkiksi garam masalaa: http://www.beachhousekitchen.fi/kasvissafkaa/koftat-eli-intialaiset-kasvispullat-hernerouheesta/ (http://www.beachhousekitchen.fi/kasvissafkaa/koftat-eli-intialaiset-kasvispullat-hernerouheesta/)
Hernerouhetta turvotettuna ehkä 6 dl. 4 perunaa ja 1 parsakaali pienenä silppuna keitettynä ja kattilassa pienittynä lisää. Sipulia paistettuna oliiviöljyssä, kera mausteiden, ainakin chili, kaneli, paprika, maustepippuri, kurkuma +mustapippuri, jeera, kardemumma, savupaprika, korianteri. Valkosipulia. Sämpyläjauhoja ja graamjauhoa, kananmunia. Kauhalla nostin leivinpaperin päälle pellille "pihvejä", kaksi pellillistä tuli. Chili maistui turhan paljon, ja ehkä savupaprikakin, tätä pitää vielä tuotekehitellä.
- porkkanaa, marinoitua broileria palasina (valmis), kokonaisia valkosipulinkynsiä uunissa. Provencen yrttejä ja väh, oliiviöljyä
- lohkoperunoita uunissa: pestyjä/harjattuja kuorimattomia perunoita leikattuna lohkoiksi, mustapippuri, hippu suolaa, oliiviöljyä

Lautaselle paljon hapankaalia + aurinkokuivattua tomaattia öljyssä

Ruokaseuraksi köytin lukemani dekkarin narulla kiinni kansioon niin, että kirja pysyi auki. Pitäisi kehittää jokin parempi systeemi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Muisto Keijo Kullervo - ke 31.05.2017, 20:28:01
Vaimoni teki siivutetusta kaalista sekä munasta että mausteista kaalipihvejä.

Laitoin jälkiuuniruisviipaleitten päälle ko. pihvejä ja mausteita plus siivuja erittäin mureasta kinkkuviipaleista koostun voileivän ja todella maistui...

Muisto Keijo Kullervo

PS. Taisi jäädä Hesburgerin hampurilaiset toiseksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 31.05.2017, 20:40:37
Vaimoni teki siivutetusta kaalista sekä munasta että mausteista kaalipihvejä.

Laitoin jälkiuuniruisviipaleitten päälle ko. pihvejä ja mausteita plus siivuja erittäin mureasta kinkkuviipaleista koostun voileivän ja todella maistui...

Oliko kaali raastettua vai suikaloitua? Oliko sipulia? Paistettiin kaali ensin pannulla ja pihvit sitten uunissa? Mausteet chiliä, pippuria, paprikaa? Paistetiin uunissa 200 C - 30 minuuttia?

Pyydä vaimo keskustelemaan....

VV:
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - to 01.06.2017, 08:45:54
Vaimoni teki siivutetusta kaalista sekä munasta että mausteista kaalipihvejä.

Laitoin jälkiuuniruisviipaleitten päälle ko. pihvejä ja mausteita plus siivuja erittäin mureasta kinkkuviipaleista koostun voileivän ja todella maistui...

Oliko kaali raastettua vai suikaloitua? Oliko sipulia? Paistettiin kaali ensin pannulla ja pihvit sitten uunissa? Mausteet chiliä, pippuria, paprikaa? Paistetiin uunissa 200 C - 30 minuuttia?

Pyydä vaimo keskustelemaan....

VV:

Älä kiusaa Keijo Muisto Kullervoa. Hän kertoi jo oleellisen: hänelle maistui.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 13.06.2017, 13:47:23
Vegemättöä, ja hyvän makuista sellaista:

Kiertoilmauunissa kasviksia: kukkakaalin palasia, kokonaisia herkkusieniä, sipulinlohkoja, isoja puolikkaita terttutomaatteja. Oliiviöljyä, Provencen yrttejä, lisätimjamia,  mustapippuria, balsamicoa, ihan hippu suolaa  -- Nam! Tämä sopisi vaikka minkä kanssa, esimerkiksi grillatun lihan.

Makaronilisuke: keitettyä täysjyvämakaronia napakaksi jätettynä, vähän luomuketsuppia, valkosipulin kynsiä ja ylikasvaneita keltasipulin versoja kuumaan makaroniin sekoitettuna, thaimaustettuja tofukuutioita (valmis). Ei suolaa, kun ketsupissa ja tofussa on sitä riittämiin.

Älyttömän hyvänmakuinen kombo. Vielä terveellisempää olisi ollut, jos olisin vielä väsännyt salaati. Nyt en viitsinyt, kun oli niin nälkä ja kiire päästä syömään, jotta voisin mennä salille (ei viitsi täydellä mahalla).




Muoks. oleellinen aines unehtui, eli tomaatit, lisäsin ne.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 13.06.2017, 20:56:54
Tämmöisiä meinaan väsätä seuraavan kerran kun teen jotain uunissa,
vihreitä papuja "kääretorttupannulla" eli uunipellillä (jelly roll pan): http://www.momadvice.com/post/amazingly-delicious-roasted-green-beans (http://www.momadvice.com/post/amazingly-delicious-roasted-green-beans)


Vähän hotsittaisi myös parmesaanikuottutetut bataattitikut uunissa, jahka löydän hyvän reseptin. Jotain tämän tapasta: https://www.gimmesomeoven.com/parmesan-baked-sweet-potato-fries-recipe/
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 13.06.2017, 21:05:53
Tämmöisiä meinaan väsätä seuraavan kerran kun teen jotain uunissa,
vihreitä papuja "kääretorttupannulla" eli uunipellillä (jelly roll pan): http://www.momadvice.com/post/amazingly-delicious-roasted-green-beans (http://www.momadvice.com/post/amazingly-delicious-roasted-green-beans)

Ongelmia voi tulla jo esilämmitysvaiheessa: "Preheat your oven to 400 degrees."

Pitäisi olla pizzauuni....

TAK.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 13.06.2017, 21:20:02
No, yritetäänpä sitä taas olla muka vitsikkäitä. 400ºF on 200ºC. Pidän kovasti pavuista, joten saatanpa kokeilla. Perunamuusin kanssa sopisivat hyvin, tai uusien perunoidenkin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Brutto - ti 13.06.2017, 21:32:21
... tai uusien perunoidenkin.

Joko niitä saa? Siis kotimaisia.

Huomiseen kauppalistaan voisi lisätä uudet perunat, tilliä, silliä ja meijerivoita.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 13.06.2017, 21:36:46
Nyt alkoi tehdä mieli papuja, muusia ja pihviä. Joku pirtsakka, tuore vihersalaatti vielä siihen kylkeen ja joku hyvä juoma. :P
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 13.06.2017, 21:39:42
Nyt alkoi tehdä mieli sekä muusia että uusia perunoita voin kanssa. Taitaa olla aika väsätä jotain iltapalaa nyt, vaan ei perunasta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 13.06.2017, 21:41:50
Thaikkuruokapaikassa oli muuten tässä eräänä päivänä hienonmakuista kaalisalaattia buffassa. Sitäkin voisi jotenkin yrittää replikoida. Veikkaan, että siinä oli joko kermaa tai kookoskermaa, ja sitruunaruohoa ja sitruunaa ainakin. Ja sokeria. Millähän nimellä tuota etsisi?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 13.06.2017, 22:13:34
Thaikkuruokapaikassa oli muuten tässä eräänä päivänä hienonmakuista kaalisalaattia buffassa. Sitäkin voisi jotenkin yrittää replikoida. Veikkaan, että siinä oli joko kermaa tai kookoskermaa, ja sitruunaruohoa ja sitruunaa ainakin. Ja sokeria. Millähän nimellä tuota etsisi?

Minäkin pidän aasialaisista mauista. Tein usein koko perheelle melko tiukasti maustettuja ruokia ja ainakin Helsingissä on monta aasialaista ruokakauppaa. Mahtaisiko seuraavasta reseptistä olla mitään apua: http://www.maku.fi/reseptit/itamainen-kaalisalaatti tai tästä:http://lakkajapeura.blogspot.com.ee/2011/09/thaimaalainen-kaalisalaatti.html?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 13.06.2017, 22:37:26
Kiitos ehdotuksista, Hibs. Vaikka nuo ovat toisentyyppisiä (tää oli semmoinen coleslaw-tyyppinen), niin herkullisilta nuokin vaikuttavat. Chili+paahdettu pähkinä+kalakastike+valkosipuli+raastettu inkivääri+sitruunamehu/limemehu+(palmu/fariini)sokeri vaikuttaisi olevan hyvä kombo moneen salattiin, olen semmoista väsännyt ABBA:n ja Chaman insipiroimana. (Olikohan sen nimi Pad Thai?)

Tässä ehkä vähän sen tapaista, mitä tavoittelen: THAI COLESLAW WITH COCONUT AND LIME (https://www.acommunaltable.com/thai-coleslaw-with-coconut-and-lime/)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - su 18.06.2017, 19:13:56
Tämmöisiä meinaan väsätä seuraavan kerran kun teen jotain uunissa,
vihreitä papuja "kääretorttupannulla" eli uunipellillä (jelly roll pan): http://www.momadvice.com/post/amazingly-delicious-roasted-green-beans (http://www.momadvice.com/post/amazingly-delicious-roasted-green-beans)

-Eka yritys noista pavuista meni mönkään, sillä onnistuin polttamaan kolmasosan vihreistä pavuista, kun olivat liian kauan uuniisa. Ensi kerralla pitää pistää kello soimaan 30 ja 40 minuutin kohdalla tai jotain. Nyt taisivat epähuomiossa olla tunnin. Ne, mitkä eivät olleet palaneet olivat oikeastaan mukavan makuisia. Tuo reseptin sitruunankuori varmaan olisi kiva lisä, ja valkosipuli. Nyt pistin vaikn pikkuisen oliiviöljyä ja chiliä (ei suolaa).

- Tein samalla punaisista perunoista puolikkaita uuniperunoita uunissa, mausteena pelkkää mustapippuria. Vähän tähän olisi kaivannut suolaa, mutta yritän vältellä sitä.

- Väsäsin jonkinlaisen salaatin tai kastikkeen tai salaattikastikkeet uuniperunalle, mutta onnistuin ryssimään senkin laittamalla liikaa sokeria. Siihen tuli:
 
1 raaka sipulia, 3 varsisellerin vartta, 1  tomaatti, kuiv. tilliä, kuiv. paprikaa, kuiv rosmariinia, sokeria 2rkl?, 1,5 dl maustamatonta luomujugurttia (2%?), etikkaa reippaasti 3-4 rkl?. Annetaan ässehtiä jääkaapissa kunnes uuniperunat ovat valmiita.

Paremman makuista ja paksumpaa tietty olisi tullut, jos olisin laittanut suolaa ja jugurtin sijaan creme fracea tai edes kermaviiliä, tuo jugurtti nimittäin teki vähän litkua.

- savulohta
- raejuustoa

Jälkkäriksi kaksi palaa vuohenjuustoa. Fiksumpaa olisi ollut väsätä vähän enemmän raakasalaatintapaista. No, lähti ainakin nälkä, joka olikin valtaisa kuntosalitreenin jälkeen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 20.06.2017, 20:29:16
Tämmöisiä meinaan väsätä seuraavan kerran kun teen jotain uunissa,
vihreitä papuja "kääretorttupannulla" eli uunipellillä (jelly roll pan): http://www.momadvice.com/post/amazingly-delicious-roasted-green-beans (http://www.momadvice.com/post/amazingly-delicious-roasted-green-beans)
Ja uusi yritys tuosta. Tällä kertaa oli sitruunaa, eli laitoin sen kuorta, valkosipulia ja chiliä, ja oliiviöljyä. Saas näkee, mitä tuosta tulee.

Ensin uuniin meni uunipellillä punajuurilohkot, kera balsamicon ja oliiviöljyn (mustapippurin unohdin, mutta pistän sen kun otan uunista. Unohdin senkin. Ei haitannut.)

Sitten samalle uunipellille kukkakaalia, sipulilohkoja, isoja herkkusieniä, tomaattipuolikkaita, kera Provencen yrttien, oliiviöljy ja balsamicon - tää oli viimeksi niin törkeän hyvää, että piti uusia. (Toivottavasti ei käy niin, että kun innostuu jostain tekee liian usein, ja sitten menee maku koko hommaan.)

Ja nyt käyn heittämässä siis vihreät pavutkin isossa lasivuoassa uuniin. Ja sitten kipin kapin suihkuun, kun salin jäljiltä nihkeä olo.

Proteiinia tuossa on herkkusienissä (ja kukkakaalissa? vihreissä pavuissa ei varmaan paljoakaan), joten taidan tyytyä pariin valmiseen falafeliin, ja jälkkäriksi leipäjuustoa.

Periaatteessa pitäisi kyllä väsätä jokin salaatti, mutta ei vaan jaksa, eikä kiinnosta. Mistähän sitä innostusta repisi? Ei viitsi samalla aterialla tehdä sekä lämmintä että kylmää kasvisruokaa. Ehkä pitäisi alkaa vaan tekemään vähän pienempiä satseja, niin viitsisi sitten muutakin. Toisaalta tuossa on moneksi päiväksi sapuskaa, joten ehkä sitten huomenna.

Eilen tuli syötyä liikaa suolaa, ja tänään "lounaalla" (klo 17), joten tein vallan suolatonta uuniruokaa.
(Sitruunasta jäi vielä se itse hedelmä, mihinkähän sen hukkaisi huomenna?)


-----
Lisäys. Tällä kertaa vihreät pavut olivat vähän turhankin rapsakoita. Noukittuani kourallisen lautaselleni pistin loput vielä 10 minuutiksi uuniin. Näemmä säätöhommaa tämä. Sitruunankuori ei paljon maistunut.

Punajuuretkin jäivät vähän rapsakoiksi, sen siitä saa, kun ei viitsinyt tehdä useammassa uunivuoassa - eri kypsymisajat kostautuvat, vaikka yritinkin tähdätä samanaikaiseen valmistumiseen. Eipä tuo satsi mitään proteiinia kaivannut kylkeensä, kun herkkusienet olivat tajuttoman hyvänmakuisia ja varmaan proteiinipitoisia, ja leipäjuustoa meni tuhti palanen jälkkäriksi. "Salaatiksi" pienin pienen avokadon, höh.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - la 24.06.2017, 18:58:34
Kokeilin ekaa kertaa tehdä (puolukka)kotijäätelöä vain kahdesta aineesta, kermasta ja kondensoidusta maidosta. Nam!

Jossain ohjeessa oli, että sekoitetaan kondensoitua maitoa (purkista) ja kuohukermaa ja vatkataan. Tämä ehkei ole hyvä ohje ainakaan siinä tapauksessa (nk. mulla), jossa käytetään vain puoli tetrallista kermaa ja pieni purkki kondensoitua maitoa. Muissa myöhemmin lukemissani ohjeissa kehoitetaan vatkaamaan kerma erikseen ensin.

"Laiskana" en viitsinyt kiipeillä ylähyllyltä yleiskonetta esille, joten vispasin käsipelillä. Loppui vispausviitseliäisyys sitten jossain vaiheessa, ja annoin periksi, kun seos kuitenkin oli vähän paksuuntunut/vispaantunut - laitoin sitten maitorahkaa puoli isoa purkillista, koska maistoin että muuten olisi ollut aika öklön makeaa. Tästä vm. syystä lisäsin sitten puolukoita pussillisen.

Parin tunnin päästä seos oli alkanut pakkasessa vasta tekeytyä, ulommainen 1 cm oli jäätynyt. Sekoittelin seosta ja maistoin yhden annoksen. Ei niin hääviä.

Seuraavana päivänä seos oli kivikovaa, joten laitoin puoleksi minuutiksi mikroon, että sain vuolluksi siitä annoksen. Mutta tämä olikin kerrassaan herkullisen makuista, parempaa kuin kaupan jäätelö! Aika yllättävää, miten jäätyminen vaikuttaa makuaistimukseen.

Rakenteessa oli havaittavissa hieman jäähileitä. Voisivatkohan ne johtua rahkasta? Tai siitä, ettei ollut tarpeeksi kermaa? Tai siitä, etten jaksanut vispata aivan kovaksi?

----
Seuraavaksi kokeilen joskus tehdä suklaajäätelöä:
http://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001230946.html?_ga=2.92548117.966907541.1498318356-1788673415.1492349964 (http://www.is.fi/ruokala/resepti/art-2000001230946.html?_ga=2.92548117.966907541.1498318356-1788673415.1492349964)

----
Mitenhän saisi aikaiseksi pehmistä? Glukoosisiirapissa seuraavassa puhutaan, mutta se taitaa olla se kaikkein epäterveellisin sokeri?:
http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/N%C3%A4in-teet-j%C3%A4%C3%A4tel%C3%B6%C3%A4-itse-ilman-konetta/531068 (http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/N%C3%A4in-teet-j%C3%A4%C3%A4tel%C3%B6%C3%A4-itse-ilman-konetta/531068)

Tuossa perusohjeessa kondensoidun maidon tilalla tomusokeria ja kananmunia, ja ohjeessa kehoitetaan sekoittamaan seosta pakastamisen aikana. Ja siinä on vegaaninenkin vaihtoehto, jossa perusmassa tehdään soseutetusta banaanista ja kookosmaidosta. Ja vielä simppelimpi ohje, jossa banaania, hunajaa ja kaakaota. Ja ehkä terveellisempi sorbetti, jossa parsakaalia (!) mustaherukoiden kera. J Meloni–rosé­kuohuviinihile vaikuttaa loistavalta hienomman aterian päättäjältä. Tuosta voisi napata monia sortteja kokeiluun esim. ystäväillalliselle.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - ti 27.06.2017, 22:59:44
Pekonikarkkia.

https://www.hk.fi/grillaus/nain-onnistut/blogi/pekoni---yleismauste-numero-yksi/

Itse tuskin kokeilen, mutta jos jotakuta kiinnostaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 30.06.2017, 20:13:48

Törmäsin eräänä päivänä minulle ihan uuteen yrttiin: wasabibasilikaan. Siinä on lehdissä suoraan suussa pureskeltuna todella vahva wasabiaromi.

Jos pitää miellyttävän vahvasta wasabin mausta (tai piparjuuresta), niin tässäpä oiva yrtti. Sopii ruokiin, mutta hyvin myös tuorejuusto- tai mm. paksujogurttipohjaisiin levitteisiin leiville. Erilainen, eksoottinen makukokemus.

TAK.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - pe 30.06.2017, 23:51:54
Wasabirucolaa olen syönyt, wasabibasilikasta en ole kuullutkaan.

Söin itse tänään 130g naudan marmorifileen, 40e/kg. Paistoin 1,5min puoleltaan urapannulla, annoin levätä 10min lautasella, ja suuhun. Herkullista. Lisäkkeenä oli uunissa paahdettua puikulaa, pannulla käristettyä, esikypsytettyä, porkkanaa (hunajalla ja seesaminsiemenillä) ja kevätsipulia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 01.07.2017, 09:05:58

Wasabirucolaa olen syönyt, wasabibasilikasta en ole kuullutkaan.


Olet oikeassa kyse on wasabirucolasta - oikein hyvää kuitenkin. Muistin nimen baslicaksi varmaan koska lehdet ovat paremminkin basilican kuin rucolan lehtien näköisiä. Suosittelen maistamaan - esim. tahnana:

Järvikylän wasabirucolatahna

1-2 ruukkua Wasabirucolaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g paksua jogurttia
2 rkl piparjuuritahnaa
1 tl sokeria
½ tl suolaa
½ tl pippurisekoitusta

Silppua wasabirucola. Sekoita tuorejuusto ja jogurtti, lisää piparjuuritahna ja mausteet. Sekoita hyvin. Pyöräytä wasabirucolasilppu joukkoon. Anna maustua jääkaapissa vartti.

Tarjoa grilliruokien ja kasvisten kanssa. Tahna sopii hyvin täytteeksi voileipiin ja voileipäkakkuihin, uuniperunoille ja nokareena keiton päälle.

Tuo piparjuuri ei minusta ole välttämätön.....

TAK.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - la 01.07.2017, 13:12:52
Suomessa ihmiset syövät lihaa jo 81kiloa vuodessa. Kuinkahan paljon valkoinen suomalainen heteromies syö, kun tuossakin luvussa on mukana lapset ja vanhuksetkin. Eläinten ravintoon menee 75% peltoviljelyalasta. Jos kukaan ei söisi lihaa, mitään nälkäongelmaa ei maapallolla olisi. Lisäksi karjankasvatus rehuineen kasvattaa ihmisen hiilijalanjälkeä rajusti. Mutta eiväthän lihansyöjät siitä piittaa. Oma napa on tärkein. On aivan sama tuhoaako ihmiskunta  itsensä tai maapallon kunhan itse saa syödä rasvaisia lihatuotteita grillistä kesällä ja talvella muuten kuin viimeistä päivää. Sekin tällä menolla tulee.

Grillissä voi valmistaa oivallisia kasvisruokia. Omia suosikkejani ovat munakoiso, kesäkurpitsa, sienet ja tomaatit itse tehdyllä kastikkeella voideltuna ja sienet sekä tomaatit täytettyinä. . Muutamia reseptejä:https://kotiliesi.fi/ruoka/kasvissyojan-parhaat-grilliherkut-katso-herkulliset-ohjeet/?shared=153000-c86fb87f-500.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 01.07.2017, 14:05:01

Grillissä voi valmistaa oivallisia kasvisruokia.
.....Muutamia reseptejä:https://kotiliesi.fi/ruoka/kasvissyojan-parhaat-grilliherkut-katso-herkulliset-ohjeet/?shared=153000-c86fb87f-500.

Tuo Grillatut avokado-mozzarellakääröt oli hyvä ohje ja pitää tehdä. Kuitenkin, että täyte ehtii lämmetän ennen tortillan palamista, niin ainakin itse käytän grillausalustaa ja aika matalaa lämpöä.
https://kotiliesi.fi/resepti/grillatut-avokado-mozzarellakaarot/

Samantyyppinen täyte käy esim. suuriin grilliherkkusieniin, joita nykyisin on jo lähes kaikissa kaupoissa.

Tulisi vain se kesä.....

TAK.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: wade - la 01.07.2017, 14:19:39

Wasabirucolaa olen syönyt, wasabibasilikasta en ole kuullutkaan.


Olet oikeassa kyse on wasabirucolasta - oikein hyvää kuitenkin. Muistin nimen baslicaksi varmaan koska lehdet ovat paremminkin basilican kuin rucolan lehtien näköisiä. Suosittelen maistamaan - esim. tahnana:

Järvikylän wasabirucolatahna

1-2 ruukkua Wasabirucolaa
200 g maustamatonta tuorejuustoa
100 g paksua jogurttia
2 rkl piparjuuritahnaa
1 tl sokeria
½ tl suolaa
½ tl pippurisekoitusta

Silppua wasabirucola. Sekoita tuorejuusto ja jogurtti, lisää piparjuuritahna ja mausteet. Sekoita hyvin. Pyöräytä wasabirucolasilppu joukkoon. Anna maustua jääkaapissa vartti.

Tarjoa grilliruokien ja kasvisten kanssa. Tahna sopii hyvin täytteeksi voileipiin ja voileipäkakkuihin, uuniperunoille ja nokareena keiton päälle.

Tuo piparjuuri ei minusta ole välttämätön.....

TAK.
Minustakin hauskan makuista. Olen käyttänyt vain sushin täytteenä, kerran.

En ole hyvä keksimään käyttötarkoituksia, mutta miksipä makua ei voisi soveltaa sinne, missä esim. piparjuuri on hyvää. Esim. paahtopaistin kera, suolakurkun kanssa leivällä, jne.(?)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - la 01.07.2017, 21:36:29
Laiska illallinen: veitsellä veistelin suuhuni uutta kaalia ison kimpaleen verran, ja paprikaa ja kurkkua samalla kun luin romaania. Lämmitin eilisen savukalarisoton lopun, jota oli hintsusti. Ja keittelin luomukanamunista munavoin, jota söin ruisnäkkileivän päällä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - la 01.07.2017, 22:20:08
Syökää ihravatsat lihaa! Se on terveellistä, hyvää ja säästää luontoa sekä ehkäisyvälineiden kulutusta. http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005275961.html
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 03.07.2017, 20:27:10

Syökää ihravatsat.....

Tänään ensimmäistä kertaa tänä keväänä lautasella lohta ja voita  + aivan ihanaa vastanostettua varhaisperusnatsiperunaa (Siikliä) lautasella. Vitonen / kg on ihan kohtuuhinta em. perusherkusta. Kyllä jo 1930-luvun Saksassa asiat osattiin.

Sieg Siikli!
KK.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ma 03.07.2017, 20:43:45
Tein todella maukasta pastaa:
- Keitettyä kokojyvämakaronia.
- oliiviöljyssä samassa isossa kattilassa paistettua valkosipulia, chiliä, currya, mustapippuria, paprikajauhetta.
- Joukkoon lisäsin wokvihanneksia yhtä paljon kuin makaronia (1litra?)  (parsakaalia, herneenpalkoja, porkkanaa ainakin)
- ja tomaatteja lohkoina sitä mukaan kun paistos alkoi kuivumaan
- Lopuksi sulattelin joukkoon pakkasesta Härkistä paketillisen.
- Ja viimetteiksi lisäsin puolikkaan sitruunan mehun ja hedelmälihan, yhden kypsän banaanin
- ja järkyttävän määrän grana padanaa (vaimikäseon, parmesaanintapaista) eli kokonaisen kimpaleen, raastettuna.

Yllättävän hyvää, vaikkei edes ollut sipulia tai yrttejä, joita usein lisään, ja suolaakaan en lisännyt (juustossa ja Härkiksessä on riittämiin). Oikeastaan liiankin hyvän makuista.

"Salaattina" oli fenkolin ja kesäkurpitsan palasia, sopivat hyvin joukkoon.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 03.07.2017, 21:01:08

Syökää ihravatsat.....

Tänään ensimmäistä kertaa tänä keväänä lautasella lohta ja voita  + aivan ihanaa vastanostettua varhaisperusnatsiperunaa (Siikliä) lautasella. Vitonen / kg on ihan kohtuuhinta em. perusherkusta. Kyllä jo 1930-luvun Saksassa asiat osattiin.

Sieg Siikli!
KK.

Minusta vihervasemmistolaisten ei muuten pitäisi antaa syödä siikliä!

KK.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - ti 25.07.2017, 09:15:09
Meidän äiti... No joo.

http://www.iltalehti.fi/fiidifi/201707242200283788_fd.shtml

Äiti leipoi herkkuja koulumyyjäisiin - ei ehtinyt kauppaan, käytti omaa rintamaitoaan
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - to 03.08.2017, 04:11:37
Kokeilin ekaa kertaa tehdä (puolukka)kotijäätelöä vain kahdesta aineesta, kermasta ja kondensoidusta maidosta.

Glukoosisiirappi ei ole nykyisin syntilistalla vaan fruktoosista - takavuosien terveystuotteesta - saa nykyään aivohalvauksen, diabeteksen, sydän ja verisuonitaudit, maksakrroosin ja ties mitä. Glykoosisiirappia, rasvaa, munankeltuaista, tomusokeria käytetään jäätelon rakenteen parantamiseen - siis että se olisi siloisempaa ja pehmoisempaa. Samoin jäätelokoneessa ajamista tai sitä ilman puolen tunnin välein pakasteessa hämmentämistä

Monenmoisia kahden-kolmen aineen sekoituksia jäädytettyinä kutsutaan nykyään jäätelöiksi. Vaikka turkkilaista jogurttia ja pilttipurkkia, banaania ja maapähkinävoita. Netti on ehdotuksia pullollaan.

Vanha mieliohjeeni jäätelölle on ollut:
 
Puoli litraa mansikoita, tuoreita tai pakasteesta vähän sulatettuja
100 g hienokiteistä sokeria (saksanliiteristä)
2 dl kuohukermaa, myös hyla
1/2 dl maitoa, myös hyla
1 tlk sitruunamehua
 
Kaikki aineet sekoitetaan sauvasekoittimella ja laitetaan jäätelökoneeseen valmistumaan. Jos ei ole konetta, laitetaan pakastimeen sopivaan astiaan ja käydään sekoittamassa sitä puolen tunnin välein muutaman kerran. Jäätelökoneesta saadaan hetisyömäkelpoista jäätelöä, mutta voi sen pakastaakin kovemmaksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - to 03.08.2017, 09:52:50
Kokeilin ekaa kertaa tehdä (puolukka)kotijäätelöä vain kahdesta aineesta, kermasta ja kondensoidusta maidosta.

Glukoosisiirappi ei ole nykyisin syntilistalla vaan fruktoosista - takavuosien terveystuotteesta - saa nykyään aivohalvauksen, diabeteksen, sydän ja verisuonitaudit, maksakrroosin ja ties mitä. Glykoosisiirappia, rasvaa, munankeltuaista, tomusokeria käytetään jäätelon rakenteen parantamiseen - siis että se olisi siloisempaa ja pehmoisempaa. Samoin jäätelokoneessa ajamista tai sitä ilman puolen tunnin välein pakasteessa hämmentämistä

Monenmoisia kahden-kolmen aineen sekoituksia jäädytettyinä kutsutaan nykyään jäätelöiksi. Vaikka turkkilaista jogurttia ja pilttipurkkia, banaania ja maapähkinävoita. Netti on ehdotuksia pullollaan.

Vanha mieliohjeeni jäätelölle on ollut:
 
Puoli litraa mansikoita, tuoreita tai pakasteesta vähän sulatettuja
100 g hienokiteistä sokeria (saksanliiteristä)
2 dl kuohukermaa, myös hyla
1/2 dl maitoa, myös hyla
1 tlk sitruunamehua
 
Kaikki aineet sekoitetaan sauvasekoittimella ja laitetaan jäätelökoneeseen valmistumaan. Jos ei ole konetta, laitetaan pakastimeen sopivaan astiaan ja käydään sekoittamassa sitä puolen tunnin välein muutaman kerran. Jäätelökoneesta saadaan hetisyömäkelpoista jäätelöä, mutta voi sen pakastaakin kovemmaksi.

Jokunen on ruvennut ryyppäämään keskellä yötä ja  kirjoittaa täyttä munkkilatinaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - su 06.08.2017, 19:05:51
Yksinkertainen hedelmäsalaatti: kuutioitua hunajamelonia, punaherukoita ja pienen pieni loraus Amaretto-likööriä.

Ehkä pieni pala vaniljajäätelöä olisi vielä sopinut mukaan, mutta melonin maku on niin herkkä, että ainesten suhteellinen tasapaino on tärkeä, jottei melonin oma maku huku muiden ainesten alle.

Olisiko canteloupe-meloni ollut hieman voimakkaamman makuinen? En jaksa muistaa, koska en ole sitä pitkään aikaan syönyt.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ma 07.08.2017, 02:05:31
Jokunen on ruvennut ryyppäämään keskellä yötä ja  kirjoittaa täyttä munkkilatinaa.

Aivan tarpeetonta oli kertoa, että nurkkiin kuseksija ei ymmärtänyt. Yhtä tarpeetonta olisi myös ollut hänen kertoa, että olisi jotain ymmärtänyt. Olisi ajateltu hänen erehtyneen.

Fruktoosiin suhtautumisessa on nyt heilahdettu toiseen äärimmäisyyteen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ma 07.08.2017, 21:31:57
Keitin hilloa.

litra vadelmia
litra punaherukoita
5dl hillosokeria

Keitin lisää hilloa. Muuten sama resepti, mutta sokeria noin 10 prosenttia enemmän.

Lisäksi tein rommikirsikoita. 2dl purnukka täyteen kivettömiksi käsiteltyjä kirsikoita, sekaan sotketaan 1/4dl sokeria ja päälle tummaa rommia niin että marjat peittyvät, eli luokkaa 6cl. Rommina käytin 50-prosenttista Rum Nr. 77:aa. Alkuvaiheessa purkkeja ravistellaan muutaman päivän välein, säilytetään jääkaapissa. Joulun alla pitäisi kirsikoiden olla valmiita.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - pe 11.08.2017, 03:02:23
Kana-punajuuri -Lasagne:

500g maustamatonta kanaa, tai broileria

3isoa sipulia

1isohko punajuuri

2prk viipaloituja herkkusienia

400g tomaattimurskaa

currya, mustapippuria,basilkaa,ripaus pizza-mausteseosta!
3kokonaista kynttä (yhde kynnensipuli")

lasagne-levyjä n!1.5pakkausta
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - pe 11.08.2017, 03:08:43
Kanapunajuurilasagne:

jatko :juustokastike lidelin juustosekoitus raaste, 500g, 2dlvettä ,5dlmaitoa , voita , 3rkl.vehnäjauhoa, viher ja rosepippuria,
ainekset sekoitetaan ja annettaan juuston sulahtaa, niin että kastikkeesta tulee paksua vatkaa aika reippaasti.

vuorotellen kana-vihannesseoksen ja juustokastikkeen kanssa ladotaan ,nelikulmaiseen uunivuokaan, lasagnelevyjä.
paisto50-60 minuuttia huom(punajuuren raastoin ,niin että se kypsyy nopeammin uunissa, samoiten ,viipaloidut kananleikkeet ruskistin pannulla n.15-20minuuttia, ennen täytteitten latomista lasagnevuokaan!*****
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ma 14.08.2017, 20:06:24
Olen vallan erinomainen keittiömestari.

Valmistin tänään karitsanjauhelihapihvejä ja kanttarellisoossin itsepoimimistani sienistä.

Joko muuten mainitsin, että erinomaista hyvää tuli.

Vaimo siivoaa vielä keittiötä.  ::)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ma 14.08.2017, 21:41:03
Olen vallan erinomainen keittiömestari.

Valmistin tänään karitsanjauhelihapihvejä ja kanttarellisoossin itsepoimimistani sienistä.

Joko muuten mainitsin, että erinomaista hyvää tuli.

Vaimo siivoaa vielä keittiötä.  ::)

Ehkä hyvää tuli ainakin raaka-aineiden perusteella, mutta erinomainen keittiömestari siivoaa itse sotkunsa, eikä jätä sitä vaimonsa hartioille. Sovinistit pitävät naisiaan jalkarätteinään.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 15.08.2017, 08:29:16
Keittiöhän siivotaan ruokaa tehdessä, sehän tapahtuu samalla itsestään. Miksi jättäisi esimerkiksi pannun jollekin tasolle, kun sen samalla pyöräyttää puhtaaksi tai veitsiä lojumaan pöydille, kun ne saman tien voi mennä pesukoneeseen?

Ensimmäinen etappi ruuan valmistuksessa on tarkistaa, että tiskikone on tyhjä.

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Brutto - ti 15.08.2017, 08:46:12


Ensimmäinen etappi ruuan valmistuksessa on tarkistaa, että tiskikone on tyhjä.



Ja toinen on varata tyhjä jäteastia/-pussi ihan siihen viereen siten, että se on koko ajan auki. Kuorinta- ja pakkausjäte toimitetaan suoraan pussiin ilman turhaa ja sotkuista välivarastointia. Jos ergonomiasta haluaa täydellisen, jätepussi kannattaa sijoittaa sopivan korkuiselle tuolille jolloin ei tarvitse erikseen edes kumartua ja syntyvä jäte osuu kerrasta pussinsuusta sisään.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ti 15.08.2017, 08:50:31
Saattoi olla suuren luokan virhe, että mainitsin vaimoni tässä yhteydessä, siitä saattoi joku aavistella minun potevan jonkunlaista huonoa omatuntoa ruuanvalmistuksen keittiöympäristölle aiheuttamaan järjestysvirheeseen.

Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että laumamme johtavana uroksena olin suorittanut melkoisen työn etsiessäni nämä ihanat sienimäiset luonnontuotteet, vaikeitten taipaleitten takaa, metsien kätköistä ja hommannut hyvin vaikeasti saatavaa karitsanjauhelihaa sekä vielä bonuksena valmistanut niistä huippuhyvän aterian nautittavaksi. Ponnisteluni eivät siis olleet vähäiset.

Olemme joskus käsitelleet keittiön siivouksen asiaa vaimoni kanssa. Silloin ilmoitin kantanani, että kestän kyllä satunnaisen kritiikin ja silloin tällöin voin sille tehdäkin jotain. Useamminkin, jos vaimo tyhjentää syksyisin kaksikerroksisen talomme räystäskourut ja huoltaa ja nuohoaa lämmitysjärjestelmämme säännöllisesti.

Ehdotin myös, että jos kotityöt alkavat ihan tosissaan tökkiä, voimme hankkia aasialaistaustaisen au-pairin joka kyllä hoitaa IHAN KAIKKI hommat ilomielin. Kritiikkiä on edelleenkin tullut mutta vain silloin tällöin, mikä on ihan OK.

Olen toisaalta melko luontaisesti siisti ja järjestelmällinen joten ei sitä klaaraamista niin kauheasti jää. Kunhan kiusoittelin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 15.08.2017, 09:14:08
Itse en kylläkään kiinnittänyt huomiota siihen, kuka jäljet siivoaa, vaan enemmänkin siihen, että olen aina ihmetellyt näitä kokkeja, joiden jäljiltä keittiö on täynnä kippoa kuppia, pataa pannua ja roiskeita ja räiskeitä.

Lisäksi pidän itse hieman kunnia-asiana, öhöm, että olen niin taitava ja tehokas kokki, että mitään klaaraamista ei jää. Ruuanlaitosta kun hyvä osa odottelua, jonka voi käyttää klaaraamiseen. Itseltäni olisi vähän ruoka pilalla, jos hyvän ruuan jälkeen itselleni tai jollekulle toiselle jäisi keittiön siivous. Mälsää joko nousta ruokapöydästä moista tekemään tai katsella ei-klaarattua keittiötä.

Makuasioita, kerrassaan.

T: Xante

Muoksis: niin muuten olen ymmärtänyt, että maa on täynnä nykyään nuorta, verevää miestä, joten ei varmaan vaimollesikaan ongelma saada räystäskourut puhtaaksi ja MUUTKIN hommat hoidetuksi. Jos ne sinulle ovat jatkuvan duunin (räystäät max 2 kertaa vuodessa, keittiö päivittäin) neuvotteluvaltti.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ti 15.08.2017, 09:25:34
Muoksis: niin muuten olen ymmärtänyt, että maa on täynnä nykyään nuorta, verevää miestä, joten ei varmaan vaimollesikaan ongelma saada räystäskourut puhtaaksi ja MUUTKIN hommat hoidetuksi. Jos ne sinulle ovat jatkuvan duunin (räystäät max 2 kertaa vuodessa, keittiö päivittäin) neuvotteluvaltti.

Uskon, että vereviä räystäskourujen rassaajia kyllä löytyy. Koska olen ollut myös joskus nuori ja verevä niin tiedän, ettei ihan kaikki tahdo onnistua nuorena - kuten esim. keittiön tisikipöydän ja hellanympäristön siistiminen.

Kaikkiin MUIHIN HOMMIIN nuo nuoret urhot lienevät hyvinkin valmiita. Vaikka jäsen Norma välillä sitä vastaan väkevästi todistaakin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 15.08.2017, 11:44:06
Itse en kylläkään kiinnittänyt huomiota siihen, kuka jäljet siivoaa, vaan enemmänkin siihen, että olen aina ihmetellyt näitä kokkeja, joiden jäljiltä keittiö on täynnä kippoa kuppia, pataa pannua ja roiskeita ja räiskeitä.

Lisäksi pidän itse hieman kunnia-asiana, öhöm, että olen niin taitava ja tehokas kokki, että mitään klaaraamista ei jää. Ruuanlaitosta kun hyvä osa odottelua, jonka voi käyttää klaaraamiseen. Itseltäni olisi vähän ruoka pilalla, jos hyvän ruuan jälkeen itselleni tai jollekulle toiselle jäisi keittiön siivous. Mälsää joko nousta ruokapöydästä moista tekemään tai katsella ei-klaarattua keittiötä.

Eräs sukulaismieheni on loistava kokki, mutta aivan kammottava sottapytty, jonka jäljiltä keittiö on kuin taistelutanner lattioita ja seiniä ja kaapinovia ja kaappien sisältöä myöten. Jauhoa ja taikinaa ja ruokatahroja kaikkialla (tahmatassu ei älyä ottaa kaikkea valmiiksi esiin ennen aloitusta, vaan tahmatassuillaan availee kaappeja ja siirtelee kaapissa olevia tavaroita), ja kaikki kipotkin ovat tietty pesemättä. Hänellä on jonkinasteinen alkoholidementia, se ehkä selittää asian. Hän ei ehkä vain tajua, että odotellessa voisi tosiaankin taltuttaa kaaos jo ennen kuin ruoka on valmis, ja että järjestelmällisestikin voisi toimia. MUUT HOMMATKAAN tuskin hoituvat häneltä elinikäisten huonojen elintapojen takia. Ihme, että vaimonsa sietää häntä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - to 17.08.2017, 23:29:55
Punainen-linssikeitto:

1prk.säilykelinssejä

6pientä punajuurta

2isoa sipulia

2rkl etikkaa

merisuolaa

jotain proteiini pitoista(mifua, kanaa,naudanjauhelihaa,)
vettä 1, 5 litraa
raasta punajuuri mittaa, paloittele sipuli ja lisää muut aineet kattilaan , anna kiehahtaa 2omin. tarjoile keiton pääll tilkka smetanaa!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: MrKAT - la 19.08.2017, 00:27:31
S-liikkeestä ostettu Xtra:n 50% tumma suklaa on hämmästyttävän hyvää niin halvaksi tuotteeksi (0,55 € 100g).
Oletin että ns. ruoho on vihreämpää aidan takana ja seuraavaksi ostin hienompaa Maraboun 70% tummaa minttua,
joka on aiemmin maistunut. Sen hinta oli jotain 1,87 € 100g mutta pettymykseksi se ei ollutkaan enää niin hyvää.
Joten ällistyttävästi 3-4x kalliimpi laatusuklaa ei ollut juuri sen parempaa kuin halpissuklaa!

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - la 19.08.2017, 01:42:04

Lidlistä Fin Carré Dark Chocolate on myös vähintään 50% kaakaota ja maksaa muistaakseni 0,35 €/100 g. On hyvin hintansa väärti muttei voita Fazerin 70% tummasuklaata leivontatarvikehyllystä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - la 19.08.2017, 08:34:45

Lidlistä Fin Carré Dark Chocolate on myös vähintään 50% kaakaota ja maksaa muistaakseni 0,35 €/100 g. On hyvin hintansa väärti muttei voita Fazerin 70% tummasuklaata leivontatarvikehyllystä.

Eikä ainakaan sinun lohturuokaasi mannapuuroa. Viimeksi, kun ostin Fazerin tummaa suklaata ei se ollut leivontatarvikehyllyssä. Eikä muulloinkaan. Tuota suklaata käytetään muuhunkin kuin leivontaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Renttu - la 19.08.2017, 19:14:25
Tässä syödessäni vesimelonia muistui antaa vinkki: lisätkää vesimeloniin (Tai hunajameloniin) pikku hyppysellinen suolaa. Suola lisää makua entisestään.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - la 19.08.2017, 21:42:03
Joskus tekee mieli kinuskia. Sattuikin sopivasti niin, että Lidlissä oli Englanti-viikko, jonka valikoimaan luontaisesti kuuluu fudge-tuotteita. Ostin pakkauksen pieniä Aleksanterin leivoksia muistuttavia leivonnaisia, joissa on välissä pehmeää kinuskia. Päällä jonkinlainen maitosuklaakuorrutus. OMG, täytteessä juuri oikea kinuskimaisuus ja leivospohjassa hieman suolaisuutta. :P En pystynyt jättämään jälkiruoaksi, vaan tuli nautittua alkupalana. ;D
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 21.08.2017, 21:54:39
Resepti

Otetaan, mitä on
ja sekoitetaan se keskenään.
Kuumennetaan aineksille sopivalla tavalla.
Toivotaan parasta.

Ei maistella valmistuksen aikana, vaan suoraan lautaselle ja syödään vaikka seisaallaan tiskipöytään nojaillen. Samalla voi kuunnella radiota, muttei katsoa tv:tä, koska tv pilaa aterian väärillä virikkeillä. Vältä mainoskanavia, paitsi pieniä radiokanavia, joilla mainoksia yleensäkin vähän. Jos radiosta on paristot loppu, niin kirjan lukeminen sallitaan. Ei kuitenkaan sanomalehden.

Onnistui ateria taas tänäänkin tällä koetulle menetelmällä. Syntyi tuoretomaattikastike, jolla höystettiin keitetty pasta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - ma 21.08.2017, 21:59:54
Ostin elämäni ensimmäisen valmistorttupohjan (jos oikein muistan, etten aiemmin ole mitään valmista ostanut). Plätkäisin sen päälle mansikkahilloa ohuen kerroksen ja päälle piti paneman partaäijäjogurttia. Olin jo unohtanut ettei se olekaan erityisen pehmeää kamaa, joten näytti vähän hassulta kun hillon päälle tuli paiskattua jogurttia klöntteinä. Maku oli kyllä vähän turhan äkkiväärän imelä ja pohja oli rutikuiva.

Jos vielä teen jotain samantapaista, niin isken hillot ja jogurtin tehosekoittaen niin voin sipaista koko paskan pohjan päälle niin ettei tule mitään klönttejä, vaan tasainen kerros seosta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 21.08.2017, 22:00:49

Otetaan, mitä on
ja sekoitetaan se keskenään.
Kuumennetaan aineksille sopivalla tavalla.

Ei maistella valmistuksen aikana, vaan suoraan lautaselle ja syödään vaikka seisaallaan tiskipöytään nojaillen.

Onkohan tämä oikeassa ketjussa?

PM.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 21.08.2017, 22:05:17
Ostin elämäni ensimmäisen valmistorttupohjan (jos oikein muistan, etten aiemmin ole mitään valmista ostanut)...Olin jo unohtanut ettei se olekaan erityisen pehmeää kamaa,

Juu, se pohja kuuluu kostuttaa, esim. kahvilla tai mehulla tai mikä nyt täytteiden kanssa sopii.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - ma 21.08.2017, 22:15:17
Ostin elämäni ensimmäisen valmistorttupohjan (jos oikein muistan, etten aiemmin ole mitään valmista ostanut)...Olin jo unohtanut ettei se olekaan erityisen pehmeää kamaa,

Juu, se pohja kuuluu kostuttaa, esim. kahvilla tai mehulla tai mikä nyt täytteiden kanssa sopii.

Juu. Ajattelin enempi vaan semmoista kääretorttuvaikutelmaa hommailla aikaiseksi, kuin täytekakku. Mutta jep, ei tämä nyt oikein toimi näin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 21.08.2017, 22:21:22
Just ajattelin hekumoiden tänään kääretorttua, joita en kaupasta osta, koska pyrin välttämään palmuöljyä. Itseltä ei kääriäisen valmistus onnistu. Kokeiltu on, useampaankin kertaan, eikä harjoitus ole tehnyt mestaria. Iltarukouksissa aina mainitsen toiveen palmuöljyn katoamisesta maailmasta, tai siis ainakin pohjoiselta pallonpuoliskolta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ma 21.08.2017, 22:37:29
Keitin mustaherukkahilloa. 2l ja vähän päälle herukoita, 5dl hillosokeria, hidas keitto kiehuvaksi ja 10 minuuttia poreilua ennen purkitusta. Hyvää taisi tulla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ma 21.08.2017, 22:47:33
Keitin mustaherukkahilloa. 2l ja vähän päälle herukoita, 5dl hillosokeria, hidas keitto kiehuvaksi ja 10 minuuttia poreilua ennen purkitusta. Hyvää taisi tulla.

Tykkään mustaherukan mausta mutten diggaa hilloa. Mehua sen olla pitää, mitä paksumpaa - sen parempi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ma 21.08.2017, 22:48:48
Hillon ja mehun raja on tahmeaan mönjään vedetty viiva.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ma 21.08.2017, 22:51:17
Hillon ja mehun raja on tahmeaan mönjään vedetty viiva.

Tarkoitat varmaan hilloviivaa.  ;D
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ma 21.08.2017, 23:55:33
Just ajattelin hekumoiden tänään kääretorttua, joita en kaupasta osta, koska pyrin välttämään palmuöljyä. Itseltä ei kääriäisen valmistus onnistu. Kokeiltu on, useampaankin kertaan, eikä harjoitus ole tehnyt mestaria.


Mikä siinä menee pieleen? Jos tarttuu kiinni, niin siihen auttaa leivinpaperin öljyäminen. Ja sen paperin sokeroiminen, mihin se valmis torttu kumotaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 22.08.2017, 00:18:52
Just ajattelin hekumoiden tänään kääretorttua, joita en kaupasta osta, koska pyrin välttämään palmuöljyä. Itseltä ei kääriäisen valmistus onnistu. Kokeiltu on, useampaankin kertaan, eikä harjoitus ole tehnyt mestaria.


Mikä siinä menee pieleen? Jos tarttuu kiinni, niin siihen auttaa leivinpaperin öljyäminen. Ja sen paperin sokeroiminen, mihin se valmis torttu kumotaan.

Viimeisestä yrityksestä on nyt pitkähkön aikaa, mutta muistaakseni kääriäispohjasta tuli kuiva, jolloin se mureni rullattaessa. Olen käyttänyt milloin mitäkin jauhokoostumusta (perunajauhoja, vehnäjauhoja), mutta aina yhtä heikoin tuloksin. En halua kääriä törttöä kuumana hirveällä kiireellä. Optimaalinen paistoaika on jonkinmoista salatiedettä. Koneelleni olen tallentanut ohjeen, jossa paistohaarukaksi annetaan 6-8 minuuttia. Sen YLI en ole paistanut eli en mielestäni liikaa. On ollut hermoille niin rasittavaa hommaa tuo kääriäisen kanssa kärvistely, että taidan jättää enemmät kyrvät käärimättä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 22.08.2017, 02:34:40
Jos sen jäähtyneenä käärii, niin silloin varmaankin murenee. Pelkäätkö ehkä käsiesi polttamista? Siihen voisi auttaa, että laittaa voipaperin alle keittiöpyyhkeen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ti 22.08.2017, 02:53:16
Hillon ja mehun raja on tahmeaan mönjään vedetty viiva.
Viivalla majailee mustaherukkanektari, missä mustaherukka on säilöttynä parhaimmillaan. Toki myös sellaisenaan pakastaminen on mainio tapa.

Karviaishillon tekoaika on nyt.


Fazerin Premium Mörk Choklad "70% cacao" on tietenkin leivontatarvikehyllyssä eikä makeishyllyssä kaupassa  ja siksi siitä edellä huomautin sen löytämiseksi. Jollekulle muulle saattaa kelvata esim. makeishyllyn Fazer Pure Dark 70% cocoa, joka on eri tuote.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - ti 22.08.2017, 04:17:25
Hillon ja mehun raja on tahmeaan mönjään vedetty viiva.
Viivalla majailee mustaherukkanektari, missä mustaherukka on säilöttynä parhaimmillaan. Toki myös sellaisenaan pakastaminen on mainio tapa.

Karviaishillon tekoaika on nyt.


Fazerin Premium Mörk Choklad "70% cacao" on tietenkin leivontatarvikehyllyssä eikä makeishyllyssä kaupassa  ja siksi siitä edellä huomautin sen löytämiseksi. Jollekulle muulle saattaa kelvata esim. makeishyllyn Fazer Pure Dark 70% cocoa, joka on eri tuote.

Jaska painelee niin kovaa vauhtia kohti hillotolppaa (haudan lepoa), ettei hän dementoituneena muista, mitä Fazerin taloussuklaa on. Se on tietenkin selvää, että hän sekoittaa  leivontatarvikehyllystään löytämäänsä "Fazerin Premium Mörk Chokladia" lohturuokaansa mannapuuroonsakin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ti 22.08.2017, 09:38:01

Karviaishillon tekoaika on nyt.


Täällä eivät vielä ole ihan kypsiä. Ehkä viikon perästä sitten.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 22.08.2017, 13:38:21
Jos sen jäähtyneenä käärii, niin silloin varmaankin murenee. Pelkäätkö ehkä käsiesi polttamista? Siihen voisi auttaa, että laittaa voipaperin alle keittiöpyyhkeen.

Pelko ei ole syynä haluttomuuteeni sählätä kuuman pohjan parissa, vaan itse täytteet. Täytteiden levittämisessä on hirveä hösis, jos se pitää tehdä pohjan jäähtymättä. Ei ehdi. Ja, kermavaahtoa kuumalle pohjalle? Koska leivontahommissa yleensä askaroin leipätaikinoiden kanssa, niin kaikenlainen kiirehtiminen tuntuu leipomisen yhteydessä keittiöjumalan häväistykseltä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 22.08.2017, 13:54:22
Aaa. Kermavaahto tosiaankin ei ehkä tykkää kuumasta. Itse en ole muistaakseni koskaan laittanut kermavaahtoa kääretörttuun, vain hilloa, tai hilloa + marjoja, mutta ehkä muisti pettää tässä. Ja olen rullannut aika lämpimänä sen. Tosin siitä on monta vuotta, kun olen viimeksi väsännyt. En muista, että koskaan olisi mennyt ihan plörinäksi homma, jos vaan onnistuu olemaan polttamatta pohjaa uunissa. (Hitsi, nyt alkoi tehdä mieli kääretorttua.)

Tässä seuraavassa ohjeessa sanotaan, että pelkkä vehnäjauho saisi rullan repeilemään, ja että (koska kermavaahto?) levyn annetaan tosiaankin jäähtyä ennen rullaamista:  http://www.kotivinkki.fi/leivonta/kaaretorttu-x-4 (http://www.kotivinkki.fi/leivonta/kaaretorttu-x-4)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 22.08.2017, 14:09:33
Juuri repeilemisen takia suositellaan käytettäväksi jauhoseosta, jossa runsaasti perunajauhoa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 22.08.2017, 14:18:49
Minusta kääretorttu, se oikea, ei sisällä perunajauhoja. En vaan tykkää. Mutta se tarkoittaa, että nopsa on oltava, eikä tietenkään kermavaahtoa voi laittaa. Lapsuuden herkkukääretorttu oli ehdottomasti mansikkahillosta, kermavaahto laitettiin kääretorttupalasen päälle, jolloin siitä tuli ikään kuin leivos.

Onko tässä vielä alettava leipomaan, samalla voisi tehdä toisen herkun, tiikerikakun...

T: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 22.08.2017, 14:52:30
Oi, tiikerikakku. Se oikea, mummon tekemä. Mummo teki myös ihanaa hopeakakkua. Taisi olla paljon kananmunan valkuaista siinä.

----
Kulinarismista puheenollen, onnistuin tänään polttamaan pohjaan hiiilarilisukkeen, vesitilkkaan palasina punajuuria, porkkanaa ja perunaa (ei suolaa eikä mitään muutakaan). Se haju on kamala, vaikka maku oli ihan hyvä, kunhan kuori karsonogeeniset osaset poijes.
- Lisäksi sipuli-curry-omenaviinietikka-vedessä kiehautettu pieni mikälie turskan palanen, josta puolet jäi syömättä.
- Ja raejuustoa,
- eilistä keitettyä kukkakaalia tomaatilla ja yrteillä maustettua,
- ja salaattia, jossa kesäkurpitsaa, porkkanasuikaleita, vähän oliiviöljyä ja kikherneitä.

Tarkoitus oli siis tehdä terveellisehköä ruokaa, ja valmistaa kala keittämällä ilman rasvaa.

Ja niinhän siinä kävi, että satsi oli liian terveellinen, joten piti kaivaa pakkasesta kotitekoisen mustikkapuolukkajäätelön loput. Höh.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 22.08.2017, 21:13:13
Tein hummuksentapaista, vähän tämäntapaistya (hain reseptin jälkikäteen): https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/7675/Hummus/ (https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/7675/Hummus/)
mutta tahinea laitoin ehkä tuplasti tuon määrän, mikä oli liikaa. Lisäksi puristelin vaan sormin kikherneet rikki, kun ei ole monitoimikonetta. Lisäksi tälläsin siihen raastettua pecorinoa, pois kuleksimasta jääkaapista. Olisi puolikkaan sitruunan mehun sijasta saanut olla tuplasti sitruunamehua ja varmaan jeera ja chilikin olisi sopinut (laitoin mustapippuria). Melko hyvää Lidlin täysjyväruisleivän kanssa (semmoinen siivutettu musta tiiliskivileipä, jonka ominaispaino on luokkaa tina ja lyijy). Päälle tammenlehväsalaattia ja tomaattia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - to 24.08.2017, 18:21:19
Viime viikolla lähikaupassa oli poistoerä lakkaa. Monessa rasiassa lillui pohjalla jo huomattava kerros muhjuista mehua. Löysin kuitenkin rasian, jossa marjat näyttivät ehjiltä, joten ostin sen. En ole lakkoja ostanut kotiin juuri koskaan, vaan vähäiset maisteluni ovat tapahtuneet ystävien luona tai hillon muodossa jäätelön kylkiäisenä tms. Olinko koskaan maistanut tuoreita lakkoja sellaisenaan? Ehkä en. Marjoja maistaessani kokemus ei ollut kovin miellyttävä. Aika happamia. Mitähän marjoille pitäisi tehdä, jottei ostos menisi hukkaan? Rasia jäi vielä muutamaksi päiväksi jääkaappiin odottamaan käyttöideaa. Marjojen happoisuus kuitenkin suojaa niitä nopealta pilaantumiselta. Lyhyen nettisurffailun jälkeen syntyi päätös tehdä lakkakiisseli, koska sen valmistus on yksinkertaista ja kiisseli sopii hyvin maustamattoman jugurtin kanssa nautittavaksi. Keittelin kiisselin cloud apple -mehupohjaan. Makeuttajana käytin hunajaa. Lisäksi Anemonen keittiössä käytetään jälkiruokiin AINA alkoholia, tällä kertaa tilkka rommia.

My God(!), happamista marjoista sukeutui näin vähällä vaivalla todellakin aivan JUMALAINEN jälkiruoka, johon maustamaton jugurtti tuo juuri sopivaa raikkautta ja "kermaisuutta". Magic! :P
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - to 24.08.2017, 18:58:45
Alkoi tehdä tuota ^ mieli minullakin.
Joskus olen semmoistakin laiskaa syntiä tehnyt, että olen syönyt kermaviilin kanssa lakkahilloa. Sekin on hyvää, mutta epäilen, että tuo on vielä "hyvempää".
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - to 24.08.2017, 19:18:09
Alkoi tehdä tuota ^ mieli minullakin.
Joskus olen semmoistakin laiskaa syntiä tehnyt, että olen syönyt kermaviilin kanssa lakkahilloa. Sekin on hyvää, mutta epäilen, että tuo on vielä "hyvempää".

Sattumoisi tänään, pari tuntia sitten, tuli ruotsalaisen Tina Nordströmin "Mat med Tina"-jakso (mainio ohjelma, selkeitä kotoisia ruokia), jossa Tina teki kalaruokia ja ihmettelin hänen kalakastikettaan paistetulle kalalle, jonka hän teki lakkahillosta ja kermaviilistä....
Voisi ehkä kokeilla.
(Kala oli ehkä turskaa tai kampelaa.....)

PM.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - to 24.08.2017, 22:45:36
^Tinan kokkausohjelma oli tuoreeltaan suuri suosikkini, josta lienen nähnyt useimmat jaksot. Muistan, että jopa kirjoitin ylös Tinan suositteleman erittäin yksinkertaisen piirakkapohjaohjeen, jonka hän kertoi olevan oma suosikkinsa sekä suolaisiin että makeisiin piirakoihin. Resepti on yhä testaamatta, koska en juuri koskaan kokkaile "nuoteista", mutta tiedän, että keittokirjan välistä se löytyy. Ehkäpä tässä vielä, kun nuo kääretörtöt eivät kuitenkaan onnistu...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - la 26.08.2017, 12:54:58
Suttailin taas keittiössä. Valmistin yhtä ehkä maailman parasta ruokaa - täytettyä kesäkurpitsaa.

Kurpizza ei itsessään ole mitenkään erityisen herkullinen joten halkaisin ne ja kaivelin lusikalla kaukalon puolikkaisiin. Sitten tilkka kermaa jokaisen puolikkaan pohjalle ja uuniin vartiksi. Sinä aikana paistoin naudan jauhelihaa johon laitoin lisukkeeksi tomaattimurskaa ja kidneypapuja. Mausteiksi suolaa, pippuria ja kotikasvatettua tulista chiliä. Keitin soosin kasaan.

Uunissa jo hieman kypsyneet kurpipitsat täytin puoliksi tuolla soosilla ja tungin seokseen voimakasaromista aurajuustoa reiluja kappaleita. Sitten lisää soosia ja päälle juustoraastetta. Kruunuksi vielä pekoniviipaleita päälle. Tuotos oli mielestäni valmis kun pekonisuikaleet näyttivät syötäviltä mutta eivät vielä olleet kuivuneet aivan koppuraksi.

Hyvässä seurassa punaviinin kera, erinomaista ja täyttävää - eikä keräkurmitsa sieltä pohjalta päässyt liikaa vaikuttamaan lopputulokseen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - la 26.08.2017, 12:57:13
Miten muuten korkeassa lämpötilassa kypsennettävien ruokien jotka sisältävät sekä vettä että rasvaa, roiskumisen uunin peittäväksi rappaukseksi, voi parhaiten estää?

Foliolla peittäminen ei ole ratkaisu koska rapea pinta on yksi tavoite.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - la 26.08.2017, 12:58:40
Mikä muuten on paras tapa puhdistaa ryvettynyt uuni? Erityisesti kiinnostaa vähiten työtä aiheuttava menetelmä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - la 26.08.2017, 16:15:35
Tää sitruunakikka  (https://askelterveyteen.com/puhdista-uuni-luonnollisesti/)uunin puhdistukseen vaikuttaa helpolta. En ole itse kokeillut. Tähän asti vaan käyttänyt semmoista spreijattavaa ammoniakkipitoista vaahtoa + uunin läämitystä, mistä tulee kamala haju.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - la 26.08.2017, 16:18:29
Tää sitruunakikka  (https://askelterveyteen.com/puhdista-uuni-luonnollisesti/)uunin puhdistukseen vaikuttaa helpolta. En ole itse kokeillut. Tähän asti vaan käyttänyt semmoista spreijattavaa ammoniakkipitoista vaahtoa + uunin läämitystä, mistä tulee kamala haju.

Hyviä neuvoja, pitääpä kokeilla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 29.08.2017, 16:40:25
Jokin aika sitten poimin koivunkantosieniä, jotka kuivasin. Pienestä annoksesta tein tuoreeltaan munakkaan. En tunne sieniä hyvin, joten jouduin netistä opiskelemaan koivunkantosienen ja myrkkynääpikän eroja. Olin koivunkantosienestä jokseenkin varma, koska sienet todella kasvoivat tontillamme lahoavassa koivupölkyssä ja sienissä oli koivunkantosienelle tunnusomainen vaalea laikku keskellä. Myrkkynääpikkää en muista koskaan nähneeni. Pitäisi joskus nähdä sellainen livenä. No, hengissä ollaan ja koivunkantosienen kasvupaikka hyvässä tiedossa tulevillekin vuosille.

(http://www.velutipes.com/seponsieniopas/kuehneromyces_mutabilis2.jpg)

http://www.luontoportti.com/suomi/fi/sienet/koivunkantosieni
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 29.08.2017, 17:10:09
Aika rohkeaa, sanoisin. Itse en uskaltaisi pelkän sienioppaan tai netin avulla poimia mitään.


Martat ja ehkä muutkin toimijat saattavat järjestää sieninäyttelyitä. Esim Kaisaniemessä on Suomen sieniseuran näyttely: https://www.facebook.com/events/1096119093865301/
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 29.08.2017, 18:01:07
Olen tullut sienten poimimisessa hieman rohkeammaksi. Lajikkeiden tunnistamisessa pitää aina ottaa huomioon useita tuntomerkkejä. Myrkkynääpikässä jalka renkaan alapuolella on vaalean silkkisäikeinen, kun taas koivunkantosienellä ruskeasuomuinen. Kun kasvupaikka jo osoitti kasvualustaksi koivun ja koivunkantosienen lakin väritys oli niin selkeä (voimakkaampi kosteusmuuntuvuus kuin nääpikällä), niin en pitänyt riskiä suurena.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 29.08.2017, 18:30:12
Olen tullut sienten poimimisessa hieman rohkeammaksi. Lajikkeiden tunnistamisessa pitää aina ottaa huomioon useita tuntomerkkejä. Myrkkynääpikässä jalka renkaan alapuolella on vaalean silkkisäikeinen, kun taas koivunkantosienellä ruskeasuomuinen. Kun kasvupaikka jo osoitti kasvualustaksi koivun ja koivunkantosienen lakin väritys oli niin selkeä (voimakkaampi kosteusmuuntuvuus kuin nääpikällä), niin en pitänyt riskiä suurena.

Näinhän se on. Hyvä ja riittävän laaja sienikirja on oikealle sienestäjälle elintärkeä (minulla on useita) - ei sieniä missään sieninäyttelyssä opi tuntemaan. Sienet pitää pääosin tunnistaa paikalla metsässä. Toki otan usein jonkin uuden, oudon sienen mukaan kotona tunnistettavaksi.

Suursieniä tunnetaan Suomassa 1 500 lajia ja todellinen määrä lienee 3 000. Siinä ei parista martasta ja kanttarellista ole apua....

PS.
Kaikkia Suomessa kasvavia sieniä voi toki syödä..... Jotakin tosin vain kerran.

PM.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 29.08.2017, 18:55:00
Kertsi, olin tuon Sieniseuran näyttelyn jo merkinnyt kalenteriin ja aion sinne mennäkin. Jos suinkin ehdin sitä ennen käydä mökillä, niin nappaan jonkun sienen mukaan ihmeteltävälsi. Kaiken maailman ruskealakkisia on vaikka kuinka paljon...Erityisesti kiinnostaisivat yhdet vaalealakkiset (eivät ole valkoisia), joita on useissa paikoissa, mutta ne taitavat lätsähtää tunnistamattomiksi ennen näyttelyä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 29.08.2017, 22:40:11

          ^ Hyvä. Antoisaa sieninäyttelyä.

Itse aikoinani opin sienien tunnistusta luotettaviksi tietämieni kahden eri ystävän seurassa maastossa. Tietty välillä sienikirjoja selaillen. Kerran vein tunnistettavaksi kirjan perusteella syötäväksi sieneksi arvioimiani sieniä toiselle näistä ystävistä, taisi olla joku myrkyllinen sieni se.

Enimmäkseen olen pitäytynyt helposti tunnistettavissa sienissä, ja sellaisissa sieniperheissä, joissa ei pahemmin myrkyllisiä ole kuten rouskuissa ja tateissa (punajalkaiset näistä molemmista jätän väliin), ja semmoisissa, joissa ei ole riskiä sekoittaa johonkin tappavan myrkylliseen. Yhtenä poikkeuksena tähän on kehnäsieni, joka on upean makuinen, ja jonka arvelen tunnistavani.

Upeita makuelämyksiä ovat tarjonneet monenmoiset sienet, mutta itse en viitsi ottaa turhia riskejä, ei ne sienet sentään nyt niin ihania ole, että olisivat munuaisvaurion tai kuolon arvoisia. En kyllä myöskään söisi esim. fugua. Enkä pelaisi venäläistä rulettia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 29.08.2017, 22:54:22

Esim. ruskeaa männyn seuralaista tuoksuvalmuskaa pidetään tryffelin veroisena - en ole valitettavasti törmännyt tai luultavasti ymmärtänyt..... Mutta katsellaan....

PM.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ke 30.08.2017, 00:15:41
Kaupasta ei raaski hinnan vuoksi ostaa muita kuin herkkusieniä (esim. Lidlistä), eikä nuo ole kuin yliarvostettuja sieniä. Herkku... my ass. Kaikki muut sienet ovat jumalattoman kalliita. Pitäisi olla kaveri, joka käy sienessä tai raahautua itse sinne metsään hakemaan noita.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 30.08.2017, 09:52:05
Kaupasta ei raaski hinnan vuoksi ostaa muita kuin herkkusieniä (esim. Lidlistä), eikä nuo ole kuin yliarvostettuja sieniä. Herkku... my ass. Kaikki muut sienet ovat jumalattoman kalliita. Pitäisi olla kaveri, joka käy sienessä tai raahautua itse sinne metsään hakemaan noita.

Kanttarellit maksavat noin 5 - 8 €/ltr. - ei ole minusta paljon. Herkkusienet maksavat saman verran per kilogramma, joka on oikeastaan ihan naurettava hinta maukkaista sienistä.

Kirjolohi - graavattu, savu- loimu-.... maksaa 25 - 40 € /kg, joka minusta on aika paljon.

PM.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Hayabusa - ke 30.08.2017, 10:45:22
Kaupasta ei raaski hinnan vuoksi ostaa muita kuin herkkusieniä (esim. Lidlistä), eikä nuo ole kuin yliarvostettuja sieniä. Herkku... my ass. Kaikki muut sienet ovat jumalattoman kalliita. Pitäisi olla kaveri, joka käy sienessä tai raahautua itse sinne metsään hakemaan noita.

Kanttarellit maksavat noin 5 - 8 €/ltr. - ei ole minusta paljon. Herkkusienet maksavat saman verran per kilogramma, joka on oikeastaan ihan naurettava hinta maukkaista sienistä.

Jos laskee omalle työlle yhtään arvoa, niin kohtuuhinnalla tosiaan pääsee. Ja saanti on varma. Tuoreudessa tosin saattaa joutua kärsimään. Sienissä se ei haittaa niin paljon kuin kalassa.

Kirjolohi - graavattu, savu- loimu-.... maksaa 25 - 40 € /kg, joka minusta on aika paljon.

Kalan kohdalla pahin ongelma on tuoreus. Kylmäketjuvaatimukset ovat heikentäneet tilannetta. Kala kiertää tukkujen kautta ja kaupasta ei saa kolmea päivää tuoreempaa fisua, usein tiskissä on yli viikon vanhaa - ei hyvä. Täytyisi olla suora kontakti kalastajaan tai onkia itse.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: drontti - ke 30.08.2017, 10:52:02
Kaupasta ei raaski hinnan vuoksi ostaa muita kuin herkkusieniä (esim. Lidlistä), eikä nuo ole kuin yliarvostettuja sieniä. Herkku... my ass. Kaikki muut sienet ovat jumalattoman kalliita. Pitäisi olla kaveri, joka käy sienessä tai raahautua itse sinne metsään hakemaan noita.

Tein hiljattain muhennosta lähimetsän sekasienistä. Kanttarellejä, herkkutatteja, kehnäsieniä, lampaankääpiä ja muutama mustatorvisieni. Ilmaisia sieniä ja ilmaista liikuntaa.

Oli jumalattoman hyvää.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ke 30.08.2017, 11:17:43
Mun lemppariruokalaji sienistä on munakasrulla, jossa kehnäsieni-sipulipaistosta ja juustoa sisällä, ja juustoa päällä (uunissa käytetty sen jälkeen että saa väriä).

Nuorista lampaankäävistä tein aikoinani pihvejä, en muista miten (munaan kastelu, sitten vehnäjauhossa kierittely?), ja maustoin tillillä ja söin herneiden kanssa. Tuo sieni maistui parhaimmalle sillä tavoin. Se vielä oli kaiken lisäksi niin satoisa, että riittää yksikseenkin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ke 30.08.2017, 12:35:46

Nuorista lampaankäävistä tein aikoinani pihvejä, en muista miten (munaan kastelu, sitten vehnäjauhossa kierittely?), ja maustoin tillillä ja söin herneiden kanssa. Tuo sieni maistui parhaimmalle sillä tavoin. Se vielä oli kaiken lisäksi niin satoisa, että riittää yksikseenkin.

Lampaankääpä on hyvä mutta välillä eksyy joukkoon muutama tupaskääpä ja maku on piloilla.

Nuo wannabe- ja matkijasienet ovat muutoinkin pahoja, kun ei ole mikään huipputunnistaja, eikä sienikurssien kävijä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ke 30.08.2017, 13:09:59
^Se on typäskääpä.

http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/lampaankaapa-vai-typaskaapa/

(http://www.suomenluonto.fi/wp-content/uploads/2015/09/typaskaapa-610x406.jpg)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ke 30.08.2017, 13:11:11
Tässä hyvä erotteluohje lampaankäävälle ja typäskäävälle:
http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/lampaankaapa-vai-typaskaapa/ (http://www.suomenluonto.fi/sisalto/artikkelit/lampaankaapa-vai-typaskaapa/)  (Ahas, Anemone jo kerkesi ennen, mutta jätetään nyt tähän.)

Tuo punertava väri on hyvä tuntomerkki typäskäävälle. Itse muistelisin, että typäskäävällä on semmoinen hedelmäinen tuoksu.

Olikos se niin, että lampaankääpä muuttuu kypsentäessä vihreäksi, mutta typäskääpä ei? (Siitä siis on kaaauan, kun viimeksi sienestin.) Korjaus. Muistin väärin. Lampaankääpä muuttuu kellertäväksi kypsennettäessä (toisin kuin typäskääpä). (Olikohan se joku hyvänmakuinen isokokoinen rousku, joka muuttui vihreäksi?)

Sienestäminen on kyllä siitä metkaa puuhaa, että pitää opetella uudestaan monet asiat joka syksy, sillä asiat tuppaavat unohtumaan, varsinkin vuosien kuluessa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - to 31.08.2017, 21:53:23
Uusintayritys pikahummuksesta.

Tällä kertaa kikherneitä tetrasta käsin puristeltuna ja myöhemmin vielä haarukalla puserreltuna. Valkosipulia, tahinea, paljon sitruunamehua, ja paljon paprikajauhetta ja väh mustapippuria. Oliiviöljyä. Jeeraa ei ollut kotona, muuten olisin laittanut sitäkin.

Hulahti turhan paljon paprikajauhetta, joten kompensoin sitä uudella innovaatiollani: juustohöylällä tehtyjä kesäkurpitsasiivuja. Toimii hyvin kurkun korvikkeena.

Ruisnäkkärin kanssa maistui mukavalta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - pe 01.09.2017, 23:58:48
Taisin keksiä uuden lemppari... hmm... välipalan? jälkiruoan?, joka oli tosimakoisaa:

Maitorahkaa, (Lidlistä) Pohjolan meijerin AB-jogurttia (2,3%), saksanpähkinöitä, kuivattuja karpaloita (ovat vähän sokeroituja).

(Korjattu: se olikin Pohjolan meijerin, ja se oli AB-jogurtti eikä AB-piimä, ja prosenttimääränkin muistin väärin. Ja hyvänmakuinen.)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 02.09.2017, 02:38:30
Kaupasta ei raaski hinnan vuoksi ostaa muita kuin herkkusieniä (esim. Lidlistä), eikä nuo ole kuin yliarvostettuja sieniä. Herkku... my ass. Kaikki muut sienet ovat jumalattoman kalliita. Pitäisi olla kaveri, joka käy sienessä tai raahautua itse sinne metsään hakemaan noita.

Tein hiljattain muhennosta lähimetsän sekasienistä. Kanttarellejä, herkkutatteja, kehnäsieniä, lampaankääpiä ja muutama mustatorvisieni. Ilmaisia sieniä ja ilmaista liikuntaa.

Oli jumalattoman hyvää.
Varmaan oli. Itse ei oikein tule käytyä sienimetsällä tai marjametsällä... Saattaa toki olla ihan oma vikani. :-[
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - la 02.09.2017, 19:10:05
Tein karviaishilloa ensimmäistä kertaa elämässäni.

2l punaisia karviaisia
3dl hillosokeria

Keitin karviaisia ensin yksinään ilman kantta noin kymmenen minuuttia ja kuorin vaahdon pois. Sitten lisäsin sokerin ja annoin kiehua toiset kymmenen minuuttia. Hetken seestymisen jälkeen purkitin kuumiin lasipurkkeihin.

Yksi purkki jäi vajaaksi ja otin sen heti käyttöön. Paahtoleivän päälle ensin rasvaa sulamaan ja sitten hilloa - väri vain, ei enempää koska hillo on aika tuikean makuista. Hyvää oli.

Sokeria olisi varmaan voinut olla vaikkapa 5 tai jopa 6dl. Nyt tuli hivenen hapanta, ja tämä sopinee enemmän ruokien kuin jälkiruokien mausteeksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - la 02.09.2017, 19:50:58
Taisin keksiä uuden lemppari... hmm... välipalan? jälkiruoan?, joka oli tosimakoisaa:

Maitorahkaa, (Lidlistä) Pohjolan meijerin AB-jogurttia (2,3%), saksanpähkinöitä, kuivattuja karpaloita (ovat vähän sokeroituja).

Toimii erinomaisesti jälkiruokanakin näköjään tuo, tänään kevyen broileri-kasviskeiton jälkeen:

isoon kattilaan tässä järjestyksessä:
(paistetaan kevyesti)
oliiviöljyä
broileria
sipulia
(vähän vettä jos kuivahtaa liikaa)

mausteseos: kurkumaa, mustapippuria, chiliä, maustepippuria, aavistus kardemummaa
(annetaan vähän paistua, sitten lisätään vettä litra, puolitoista)
(tässä järjestyksessä:)

inkivääriä pieninä paloina
porkkanaa
juuriselleriä
perunaa
tomaatteja
purjon valkoinen osa
uutta kaalta
1 kasvisliemikuutio / 4 l soppaa (ei muuta suolaa)
varsiselleriä
(annetaan kiehua 10-15 min)

(valmiiseen soppaan, levy pois päältä:)
purjon vihreä osa hyvin hienoksi pilkottuna
suippopaprikaa
sitruunan mehu (kuoriraastekin varmaan olisi sopinut)

(aivan lopuksi)
hummuksen loput, sis. paljon paprikajauhetta, kikhernettä, valkosipulia
---
Luulen, että on aika terveellinen satsi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - su 03.09.2017, 21:35:40
Taisin keksiä uuden lemppari... hmm... välipalan? jälkiruoan?, joka oli tosimakoisaa:

Maitorahkaa, (Lidlistä) Pohjolan meijerin AB-jogurttia (2,3%), saksanpähkinöitä, kuivattuja karpaloita (ovat vähän sokeroituja).
Huhheijaa. Eipä ollutkaan vähän sokeroituja, vaan peräti 39% karpaloista onkin sokeria. Eipä ihme, että olivat niin makoisia.

200 g pussista riittää sanotaan vaikka 7 annokseen, eli oliskohan yhdessä annoksessa siis noin 30g, josta sokeria siis 03*0,39 g = noin 12 g, mikä olisi noin 4,5 sokeripalaa, jos laskin oikein. Pussin mukaan 30 g sisältää satakunta kilokaloria, eli samaa suuruusluokkaa kuin rusinat. Pienessä banaanissa olisi vähän vähemmän kilokaloreita (88) kuin näissä molemmissa 30 grammassa.

Pah, ja ilahduin ennenaikaisesti siis. Mutta ehkä tuo on sentään vähän terveellisempi kuin jokin vielä pahempi mättö?





Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - pe 08.09.2017, 09:38:04
En muista olenko eläissäni tehnyt mitään paperivuokiin aseteltavia leivonnaisia. Vehnäjauhoja minulla ei ole ollut taloudessani varmaan pariin vuoteen. Mutta kun joskus kyllä tekisi mieli syödä marjoja ja nyt en varsinkaan näillä kintuilla missään pusikoissa loiki. Niin pakastemarjoissa ällöttää se että ne pitäisi kai melkeinpä kaikki kuumentaa ennen käyttöä ja sitten niistä tulee vaan joku märkä sotku. Jotta jos ne sotkisi leivonnaiseen ja paistaisi 200 asteessa, niin luulisi pöpöjen heittävän veivinsä. Mutta mitä ihmettä teen tuommoisella läjällä muffinseja, voisikohan niitä pakastaa.

http://www.kodinkuvalehti.fi/reseptit/valipalat-makea-leivonta/helpot-mustikkamuffinit
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - pe 08.09.2017, 15:30:42
             ^
Itse olen vuosia käyttänyt sämpyläjauhoja vehnäjauhon sijasta vähän kaikkeen, mm. lättyihin. Ja joihinkin jopa ruisjauhoja, esimerkiksi mutakakkuun. Ja joskus korvaan osan jauhoista Kuidukas-valmisteella, kaurahiutaleilla, kauraleseillä tai mantelijauholla (Lidlistä). Tai kikhernejauholla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - pe 08.09.2017, 15:35:12
Taisin keksiä uuden lemppari... hmm... välipalan? jälkiruoan?, joka oli tosimakoisaa:

Maitorahkaa, (Lidlistä) Pohjolan meijerin AB-jogurttia (2,3%), saksanpähkinöitä, kuivattuja karpaloita (ovat vähän sokeroituja).

Päivitys. Tuo edellä mainittu oli herkullinen, mutta tämä sitten oli aika plääh, vaikka lähes vastaavat aineet:

Pirkan kuivatut karpalot, Pirkka luomujugurtti (2,3%?), K-kaupan maitorahka, K-kaupan saksanpäihkinät.

Epäilen kahta asiaa: Pohjolan meijerin AB-jugurtti vaan taitaa sopia tähän paremmin. Pirkan karpaloissa ei ole sokeria, vaan ananastiivistettä tai jotain, vaikka näköjään onkin rutosti hiilareita. Pitääpä jatkaa kokeiluja.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - pe 08.09.2017, 20:08:55
Olen havainnut että rukiista saan kaikenlaisia vaivoja - poislukien juurella nostatettu ruisleipä. Kumma kyllä. Maksaisikohan maissijauhot maltaita, niissä ei ainakaan ole gluteenia. Maissimakaronit kokeilemistani gluteenittomista pastoista ovat tainneet ulla lähimmäksi tavallisia vehnämakaroneja. (Minullahan ei siis ole keliakiaa, mutta ajoittain gluteeniviljat ärsyttävät.)

Mikähän siinä muuten on että Pirkan maustamaton AB-jogurtti maistuu ihan piimälle. Pari kertaa erehtynyt ostamaan, yäk.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Juuli Hukkaskukka 2 - pe 08.09.2017, 20:27:53
Äitini oli kerran olevinaan nerokas ja pakasti lapsenlastaan varten karviaisia, niitä värittömiä. Ne kuulemma käy sitten talvella karkeista. Tuli se talvi ja tuli lapsenlapsi  5 v käymään. Äiti innoissaan niitä karviaisia karkkeina  tarjoilemaan.
Pojan silmät levisi,  suu vääntyi pahaan mutruun ja kysyi mummolta mitä nää on. Maistoi äiti itsekin ja hirveän happameksi oli maku muuttunut.
Ei pakasteltu toista kertaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 09.09.2017, 18:15:53
Äitini oli kerran olevinaan nerokas ja pakasti lapsenlastaan varten karviaisia, niitä värittömiä. Ne kuulemma käy sitten talvella karkeista. Tuli se talvi ja tuli lapsenlapsi  5 v käymään. Äiti innoissaan niitä karviaisia karkkeina  tarjoilemaan.
Pojan silmät levisi,  suu vääntyi pahaan mutruun ja kysyi mummolta mitä nää on. Maistoi äiti itsekin ja hirveän happameksi oli maku muuttunut.
.....

Tästä tuli mieleen kun kauan, kauan sitten piti lapsille pakastella mehujääpuikkoja. Keksin sitten, että tehdäänpä samalla vanhemmille hellepäivän varalle olutjääpuikkoja.
En tehnyt toista kertaa.

Mutta lehdessä oli helteestä kärsivien meksikolaisten keksintö saada perusolueen potkua: Michelada - lasin pohjalle neljännes limeä, chilikastiketta ja suolaa - päälle kaadetaan kylmä olut.....

PM.

Olisi vain niitä hellepäiviä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - la 09.09.2017, 18:59:19
Äitini oli kerran olevinaan nerokas ja pakasti lapsenlastaan varten karviaisia, niitä värittömiä. Ne kuulemma käy sitten talvella karkeista. Tuli se talvi ja tuli lapsenlapsi  5 v käymään. Äiti innoissaan niitä karviaisia karkkeina  tarjoilemaan.
Pojan silmät levisi,  suu vääntyi pahaan mutruun ja kysyi mummolta mitä nää on. Maistoi äiti itsekin ja hirveän happameksi oli maku muuttunut.
Ei pakasteltu toista kertaa.

Mihin perustuu tämä ilmiö, joka kyllä koskee kaikkia marjoja? Eli miksi pakastaminen tuntuu vähentävän makeutta? Jopa mansikatkin muuttuvat hiukan happamiksi pakastettaessa, ellei sitten ylimääräistä sokeria ole lisätty kuten joillakin on tapana.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - la 09.09.2017, 19:18:36
Mihin perustuu tämä ilmiö, joka kyllä koskee kaikkia marjoja? Eli miksi pakastaminen tuntuu vähentävän makeutta? Jopa mansikatkin muuttuvat hiukan happamiksi pakastettaessa, ellei sitten ylimääräistä sokeria ole lisätty kuten joillakin on tapana.

Ei koske kaikkia marjoja. Pihlajanmarjat ja karpalot makeutuvat pakkasessa.

Karpalon paras poiminta-aika alkaa myöhään syksyllä. Sato kypsyy syyskuun loppupuolella ja loka-marraskuussa. Parhaimmillaan karpalo on ensipakkasten jälkeen, sillä niiden sokeripitoisuus on pakkasesta johtuen suurentunut ja happamuus vähentynyt.
http://lehti.luontoportti.fi/fi/lajiesittely/karpalo
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Juuli Hukkaskukka 2 - la 09.09.2017, 19:20:39
Äitini oli kerran olevinaan nerokas ja pakasti lapsenlastaan varten karviaisia, niitä värittömiä. Ne kuulemma käy sitten talvella karkeista. Tuli se talvi ja tuli lapsenlapsi  5 v käymään. Äiti innoissaan niitä karviaisia karkkeina  tarjoilemaan.
Pojan silmät levisi,  suu vääntyi pahaan mutruun ja kysyi mummolta mitä nää on. Maistoi äiti itsekin ja hirveän happameksi oli maku muuttunut.
Ei pakasteltu toista kertaa.

Mihin perustuu tämä ilmiö, joka kyllä koskee kaikkia marjoja? Eli miksi pakastaminen tuntuu vähentävän makeutta? Jopa mansikatkin muuttuvat hiukan happamiksi pakastettaessa, ellei sitten ylimääräistä sokeria ole lisätty kuten joillakin on tapana.

Ei ole tietoa miten se sokeri häipyy. Kai se tuolta googlelta selviäisi mutta enpähän viitsi hakea. Kaikki marjat vaatii sen sokerin ellei ole meksikolainen joka kaljansakin suolaa. :D

Paitsi nuo em. mainitut.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 11.09.2017, 23:26:22
Mauttoman ruuan päivä. Ensin pottuja ja sienisoosia, koska saalistajaminäni ei voinut vastustaa löytämäänsä känsätuhkeloapajaa, vaikka mauttomia sieniä ovatkin. Mutta kauniita. Onhan se silmänruoka ruokaa sekin. Jälkiruuaksi yhtä mauttomia, itse poimittuja, pensasmustikoita. Minusta tuntuu, että meillä on erityisen mauton pensasmustikkalajike, mutta jotain terveysarvoa noilla marjoilla lienee kuitenkin. Mustikoiden kanssa vaniljarahkaa. Onneksi oli vielä rommihunnutettuja mansikoita, jotka vetivät aterian saldon sentään voiton puolelle. Ja kyllähän itse pöytään hankittu saalis aina kohottaa mieltä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ke 13.09.2017, 10:01:59

Pensasmustikka on paljon aromittomampi kuin mustikka. Ei sotke eikä homehdu yhtä helposti. Ja yhdestä pensaasta saa paljon marjoja. Terveysvaikutteisia aineita on hyvin kummassakin, metsämustikassa vähän enemmän.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ke 13.09.2017, 23:51:42
Sieniruokaa tänäänkin, onhan sesonki parhaimmillaan. Pastaa ja koivunkantosienikastiketta. Mieto, mutta maukas (toisin kuin aiempi känsätuhkelosoosi). Kastikkeeseen kermaa, sipulia, kiinankaalia ja kuivattua koivunkantosienimurua. Mausteina pippuri ja soijakastike.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: MrKAT - to 14.09.2017, 00:33:48
Makunautintojen huiput viimosen kuukauden sisään:
 - Naapurin lahjoittama uunilämmin ruisleipä, omasta viljasta tehty
 - Pirkka appelsiinisuklaa-vohvelit
 - Metsämustikkaa omin käsin ilman poimuria poimittuna
 - Metsävadelmia omin käsin valikoiden poimittuna
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - to 14.09.2017, 09:03:53
Makunautintojen huiput viimosen kuukauden sisään:
 - Naapurin lahjoittama uunilämmin ruisleipä, omasta viljasta tehty
 - Pirkka appelsiinisuklaa-vohvelit
 - Metsämustikkaa omin käsin ilman poimuria poimittuna
 - Metsävadelmia omin käsin valikoiden poimittuna

Sinun makunautinnoistasi 75% näkyy tulevan ulkoruuallisista asioista kuten naapurin ystävällisyys ja oman käsityön arvostus. Lisäksi appelsiinisuklaavohveli lienee maistunut erikoisen hyvältä jonkun lapsuuden makumuiston takia, eikö vain?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - su 17.09.2017, 00:08:28
Mitä on tapahtunut vuosien varrella Blue Castello juustolle? Entinen oli hapan, kirpeä ja tunkkainen. Nykyään se on kermanpehmeä, äärettömän hyvänmakuinen ja suussasulava.

Pelkään, että joku kemisti on sotkenut mukaan jotain epäterveellistä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - su 17.09.2017, 00:20:15

Jokseenkin monta vuotta sitten Blue Castellolla ainakin oli koko tuotanto keskeytyksissä tuotantolaitosten bakteerikatastrofin vuoksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - su 17.09.2017, 00:42:46

Jokseenkin monta vuotta sitten Blue Castellolla ainakin oli koko tuotanto keskeytyksissä tuotantolaitosten bakteerikatastrofin vuoksi.

Sekö pehmitti myös juuston?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - su 17.09.2017, 08:14:30

Tokko. Mutta varmaan kovasti ponnisteltiin menetetyn maineen parantamiseksi ja suosioon palaamiseksi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - su 17.09.2017, 14:56:47

Tokko. Mutta varmaan kovasti ponnisteltiin menetetyn maineen parantamiseksi ja suosioon palaamiseksi.

Tuollaisen oivasti parempaa tuhon kautta luovan prosessin soisi yleistyvän. Vaativa kuluttaja hylkää ja koettelee, mutta antaa myös uuden mahdollisuuden.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - su 17.09.2017, 15:29:33

Tokko. Mutta varmaan kovasti ponnisteltiin menetetyn maineen parantamiseksi ja suosioon palaamiseksi.

Tuollaisen oivasti parempaa tuhon kautta luovan prosessin soisi yleistyvän. Vaativa kuluttaja hylkää ja koettelee, mutta antaa myös uuden mahdollisuuden.

Ko. juustosta puolet on rasvaa ja suolaa. Helppo levittää leivälle ja pitää nälän poissa.

Nasi
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Juuli Hukkaskukka 2 - su 17.09.2017, 16:11:29
Veljen tyttö 5 v oli mummon kanssa sienimetsällä ja löysivät lampaankääpää. Illalla paistettiin ja tytön äiti soitti.
Tyttö kiljahti puhelimeen:
"Mepä syyään mummon kanssa lampaannäätää.."
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ke 20.09.2017, 00:09:52
Mitä on tapahtunut vuosien varrella Blue Castello juustolle? Entinen oli hapan, kirpeä ja tunkkainen. Nykyään se on kermanpehmeä, äärettömän hyvänmakuinen ja suussasulava.

Pelkään, että joku kemisti on sotkenut mukaan jotain epäterveellistä.
Minusta Castellon juustot ovat aina olleet vähän tunkkaisen makuisia. Suomalaiset homejuustot ovat parempia.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ke 20.09.2017, 19:29:53
Kävin sienessä. Sain kolmea plaatua herkkuja poimittua: kanttarelleja, vaaleita orakkaita ja suppilovahveroja.

Tänään valmistin ruuaksi nuo orakkaat. Pilkoin pieniksi, pannulle voihin, haidutin nesteet, lisäsin kermaa, suolaa ja mustapippuria. Joukkoon pari ruokalusikallista maizenaa ja soosi oli nopeasti valmis.

Kerma oli viikon ylipäiväistä, kuten huomasin olleen paahtoleivänkin joka oli soossin syömäalustana. Juotavana oli kotitekoista mehua joka myös oli parhaat päivänsä nähnyt ja maistui happamelta. Nimeänkin ateriani ViikonVanhaksi eli VV.

Kaiken kukkaraksi nyt jälkiruokana nauttimani viski taitaa olla myös hirmu vanhaa, maistuu ainakin omituisesti savulle ja turpeelle.

Jos terveys kestää huomenna syön nuo kanttarellit. Orakasssoosi oli tosi mainion makuinen - suosittelen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ke 20.09.2017, 20:29:37
Ai että. Nyt maistuisi sekä orakassoossi, että savunmakuinen vanha viskikin. Pitäisi jaksaa vääntää jotain ruokaa salitreenin jälkeen, muttei melkein jaksa. Ehkä teen vaan puuron ja syön sen marjojen, pähkinöiden ja jugurtin kanssa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 20.09.2017, 21:14:23

Hyvässä seurassa punaviinin kera, erinomaista ja täyttävää - eikä keräkurmitsa sieltä pohjalta päässyt liikaa vaikuttamaan.....

Itse asiani liittyy tuohon em. viiniin, johon ravintoaineeseen olen joskus tutustunut.

Elintarvikkeista pitää EU-määräysten mukaan ilmoitetava vaikka mitä mm. tuotteen kaikki sisältävät aineet, jota myös valvotaan.

Viiniä saa kuitenkin myydä EU:ssa ketomatta käytännössä yhtään mitään siitä mitä kaikkea viiniksi nimitetty juoma sisältää - ja nykyisin tosiaan sisältää. Asiasta on väännetty kättä - tai jalkaa - tai päätä jo lähes 40 vuotta.

Jos sinulla esim. on tynnyri  jotain hapanta litkua, jonka koostumusta et lainkaan tiedä (vrt. viinikauppiaat) - voit myydä se laillisesti viininä.

IS
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ke 20.09.2017, 21:43:31
Tein omenahyvettä, jossa käytin rasvan asemesta kookoskermaa, margariinia mukana vain nokare. Maku jäi tasapaksuksi. Ohjeessa oli hieman liikaa sokeria, omenat eivät olleet riittävän maukkaita ja olisi pitänyt lisätä suolaa (jota olisi ollut margariinissa). Makua korjasi hieman kun sekoitin kastikkeena käyttämääni vaniljarahkaan maustamatonta jogurttia. Täytyy tehdä uudestaan ja korjata ilmenneet virheet.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ke 20.09.2017, 22:00:34
^ Hyvä idea. Onko sinulla reseptiä?

Tuota ideaa olisin tarvinnut viime viikonloppuna, kun yksi ruokavieraistani lähti hakemaan voita ja fariinisokeria, kun tahtoi tehdä omenapaistosta kaurahiutaleiden kanssa jälkkäriksi (oli yhteiskokkaus). Syötiin kreikkalaisen jugurtin kanssa, vaikka vaniljakastike tai kerma olisi varmaan sopinut paremmin. Ensi viikonloppuna tulee taas vieraita, nyt toisia, ja funtsin jos kokeilisi jotain tällaista:

https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/omena-kookospiirakka.aspx (https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/omena-kookospiirakka.aspx) (kookoshiutale, grahamjauho, rypsiöljy, kookoskerma) mutta lieköhän se hyvää?


Vaihtoehto olisi ehkä vispipuuro, tai kotitekoinen puolukkajäätelö. Yksi vieraista on kirpeän ja happaman maun ystävä.


ps. jääkaapista löytyikin valmista tulista kanaa riisin kanssa, jonka olin unohtanut, joten nyt hyvä mieli. Jopa salaatin väsäsin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ke 20.09.2017, 22:35:28

Hyvässä seurassa punaviinin kera, erinomaista ja täyttävää - eikä keräkurmitsa sieltä pohjalta päässyt liikaa vaikuttamaan.....

Itse asiani liittyy tuohon em. viiniin, johon ravintoaineeseen olen joskus tutustunut.

Elintarvikkeista pitää EU-määräysten mukaan ilmoitetava vaikka mitä mm. tuotteen kaikki sisältävät aineet, jota myös valvotaan.

Viiniä saa kuitenkin myydä EU:ssa ketomatta käytännössä yhtään mitään siitä mitä kaikkea viiniksi nimitetty juoma sisältää - ja nykyisin tosiaan sisältää. Asiasta on väännetty kättä - tai jalkaa - tai päätä jo lähes 40 vuotta.

Jos sinulla esim. on tynnyri  jotain hapanta litkua, jonka koostumusta et lainkaan tiedä (vrt. viinikauppiaat) - voit myydä se laillisesti viininä.

Erittäin asiallinen huomio.

Itse olen vältellyt I-kirjaimella alkavien maiden viinejä, pelkästään pelkuruuttani. Muistelen heidän käyttäneen mm. pakkasnesteitä ja asbestia maun ja ulkonäön parantamiseksi viineissään. Olen niin paskamaisen arka, etten halua laittaa moisia suuhuni. En myöskään ostaisi romanialaista naudanjauhelihaa, enkä kiinalaisia mansikoita.

Jo pelkästään se, ettei mitään tuoteselostevelvoitetta ole saatu aikaan kertoo, että varovainen pitää olla. Ruokaväärennökset ovat aikamme syöpä, monella tapaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - pe 22.09.2017, 13:47:27
^ Hyvä idea. Onko sinulla reseptiä?

Tuota ideaa olisin tarvinnut viime viikonloppuna, kun yksi ruokavieraistani lähti hakemaan voita ja fariinisokeria, kun tahtoi tehdä omenapaistosta kaurahiutaleiden kanssa jälkkäriksi (oli yhteiskokkaus). Syötiin kreikkalaisen jugurtin kanssa, vaikka vaniljakastike tai kerma olisi varmaan sopinut paremmin. Ensi viikonloppuna tulee taas vieraita, nyt toisia, ja funtsin jos kokeilisi jotain tällaista:

https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/omena-kookospiirakka.aspx (https://www.dansukker.fi/fi/resepteja/omena-kookospiirakka.aspx) (kookoshiutale, grahamjauho, rypsiöljy, kookoskerma) mutta lieköhän se hyvää?

Vaihtoehto olisi ehkä vispipuuro, tai kotitekoinen puolukkajäätelö. Yksi vieraista on kirpeän ja happaman maun ystävä.

En yleensä kokkaile reseptin mukaan, mutta tällä kertaa tuunailun lähtökohtana oli ihan yksinkertainen ohje:

Helppo omenahyve
4   omenaa     
75 g  margariinia     
2 dl  pikakaurahiutaleita     
1 dl  sokeria     
½ dl  mantelirouhetta     
1 tl  kanelia

Kuori omenat ja leikkaa ne lohkoiksi. Lado omenaviipaleet voideltuun uunivuokaan.

Sulata margariini ja sekoita siihen kaurahiutaleet, sokeri, mantelirouhe ja kaneli. Levitä seos omenoiden päälle ja kypsennä uunissa 200 asteessa noin 30 min.

Tarjoa rapea omenahyve haaleana vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa.
https://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/614/Helppo%20omenahyve/

Tein vähän pienemmän annoksen kuin ohjeessa. Kaurahiutaleita taisi mennä n. 1,5 dl. Manteleita ei ollut. Kookoskermaa (margariinin tilalla) käytin tuntuman mukaan eli vajaat 2 dl (tetrasta). Paistoaika oli hieman ohjetta pidempi, koska mietin tuota "rapeaa" koostumusta. En oikein muista, millaista oikean omenahyveen pitäisi olla koostumukseltaan. Ei tullut rapeaa, muttei se kyllä haitannut.

Kookoksen maku jäi hyvin miedoksi, joten itsekin kyllä lisäisin mukaan vielä jonkin verran kookoshiutaleita, ehkä puolet hiutaleiden määrästä. Puolukat sopisivat comboon erinomaisesti. Itsekin pidän kirpeydestä. Helpostihan sitä tekee samaan vuokaan vaikka kaksi variaatiota, toiseen puoleen vain muutama puolukka sattumaksi ja toiseen puoleen sitten puolukoita enemmän.

Eikä sitten pidä unohtaa SUOLAA!

Monenlaista muunnelmaa kokeiltavaksi on pulpahdellut mieleeni. Voisi esim. käyttää hiutaleiden joukossa myös keksinmuruja, riisimuroja, maissihiutaleita jne. Ja omenoiden tilalla/lisäksi banaania, päärynää, mustikkaa, luumuhilloa (joulutorttuhilloa)... :P

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - pe 22.09.2017, 15:31:03
         ^     Kiitos.

Suolaa? Kuinka paljon?
Tuo rapeus varmaan olisi kiva lisä.

Tässäkin oli kivan oloinen resepti kauraomenapaistokselle (kaurahiutale, voi, vehnäjauho): https://www.myllynparas.fi/reseptit/kauraomenapaistos (https://www.myllynparas.fi/reseptit/kauraomenapaistos)

Funtsin, että tällään mantelijauhon joka tapauksessa joukkoon, oli resepti mikä vaan, kun haluan eroon. kohta vanhaksi menevästä.

Sitäkin olen funtsinut, olisivatkohan rouhitut saksanpähkinät kivoja jossain tällaisessa omenajälkiruoassa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - pe 22.09.2017, 19:20:24
         ^     Kiitos.

Suolaa? Kuinka paljon?
Tuo rapeus varmaan olisi kiva lisä.

Tässäkin oli kivan oloinen resepti kauraomenapaistokselle (kaurahiutale, voi, vehnäjauho): https://www.myllynparas.fi/reseptit/kauraomenapaistos (https://www.myllynparas.fi/reseptit/kauraomenapaistos)

Funtsin, että tällään mantelijauhon joka tapauksessa joukkoon, oli resepti mikä vaan, kun haluan eroon. kohta vanhaksi menevästä.

Sitäkin olen funtsinut, olisivatkohan rouhitut saksanpähkinät kivoja jossain tällaisessa omenajälkiruoassa.

Pähkinät sopii varmaan paistokseen oikein hyvin.

Suola on makuasia. Leivässä on suolaa n. 1% eli 100 grammassa sellaiset 1-1,4g. Makeaan jälkiruokaan tietysti vain sen verran, että suola taittaa liian imelyyden, muttei maistu suolaiselta. Jotain 0,5-0,7g suolaa sataan grammaan paistosta lienee sopiva määrä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - la 23.09.2017, 22:07:09
Minusta tuntuu, että meillä on erityisen mauton pensasmustikkalajike...

Pensasmustikat kannattaa pieninä määrinä säilyttää huoneenlämmössä, sillä ne näin ne jatkavat kypsymistään ja saavat edes hieman makua. Napsin marjoja pikkuhiljaa "namuina".
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ma 25.09.2017, 14:44:52
Yksi ruokavieraistani toi tuliaisiksi mm. ruohosipulilla maustettuja Oululaisen ruislastuja. Ne ovat ohuita ja rapeita ja aika hyviä, mutta liian suolaisia minun makuuni nyt, kun olet totuttanut itseni vähäsuolaiseen. Kekkasin tavan päästä niistä elegantisti eroon:

Suurinpiirtein tällainen soseutettu soppa, josssa basilika korvattu muskottipähkinällä (nam!), crême fraîche kermatilkkasella, ja lisäksi laitoin porkkanoita yhtä paljon kuin perunaa, ja jätin suolan pois:

http://www.marmiton.org/recettes/recette_potage-veloute-poireaux-pommes-de-terre_18971.aspx (http://www.marmiton.org/recettes/recette_potage-veloute-poireaux-pommes-de-terre_18971.aspx)

Ranskalaiset käyttävät jostain syystä purjosta vain valkoisen osan. Itse käytän myös vihreät osat, kun luulen, että ovat terveellisin osa purjosta, luulen, että sisältää mm. K-vitamiinia. Vihreän osan lisään lopuksi, enkä paljon keitä.

Että oli hyvää!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 25.09.2017, 15:07:42
Yksi ruokavieraistani toi tuliaisiksi mm. ruohosipulilla maustettuja Oululaisen ruislastuja. Ne ovat ohuita ja rapeita ja aika hyviä, mutta liian suolaisia minun makuuni nyt, kun olet totuttanut itseni vähäsuolaiseen...

Kaikki snacksit tuppaavat olemaan liian suolaisia, mutta niitä voi tosiaan murustella luovasti eri ruokiin, jolloin muuta suolausta ei tarvita tai tarvitaan vain hyvin vähän. Myös tuoresalaatteihin voi käyttää sekaan muutaman rapean lastun tai sipsin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ma 25.09.2017, 15:11:39
^   Hyvä idea!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 26.09.2017, 14:49:35
Halusin käyttää loppuun viikonlopun jäljiltä ruoka-aineita, ja syntyi älyttömän maittava


Juotava salaatti eli viher-smoothie
-----------------..........................
valkokaalta
kurkkua
salaattia (ruukkusellaista, tais olla tammenlehvä-)
avokadoa
varsiselleriä
tuoretta inkivääriä
tuoretta kurkumaa
nesteeksi: omenatuoremehua (cloudy)


Törkeän hyvää. Tuohon olisi uponnut vielä valkosipulin kynsikin.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 26.09.2017, 15:03:34
Tämä muuten oli huisin hyvänmakuinen alkudrinkki viikonlopun vieraille:

http://liemessa.fi/2017/04/meze-lautanen/ (http://liemessa.fi/2017/04/meze-lautanen/)

INKIVÄÄRI-PORKKANAMOCKTAIL

2 kpl

2 dl porkkanamehua
0,5 tl raastettua inkivääriä
1 lime
1 dl kivennäisvettä

tarjoiluun ripaus kurkumaa, sellerinvarsi ja jäitä

Viipaloi lime ja survo limen puolikkaat lasin pohjalle. Lisää nokare raastettua inkivääriä laseihin. Täytä lasit jäillä. Kaada päälle porkkanamehua ja kivennäisvettä. Viimeistele ripauksella kurkumaa ja sellerinvarrella.


Tarkoitus oli tehdä pari tahnaa tuosta linkin meze-valikoimasta, mutta päädyin "oikeaan" eli lämpimään ruokaan ja salaattiin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 30.09.2017, 21:20:03
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709292200427476_u0.shtml (http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709292200427476_u0.shtml)
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709292200427482_u0.shtml (http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709292200427482_u0.shtml)

Kyllä minä olen valmis kokeilemaan sirkkapizzaa tai sirkkamureketta. Toukkien kohdalla joutuu ehkä vähän miettimään, mutta luultavasti nekin menevät, onhan noita lapsena tullut syötyä, eikä tullut mitään vikaa, vikaa.

Tuossa voi olla vielä hyvä bisnes, bisnes...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: hibiscus - la 30.09.2017, 21:32:59
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709292200427476_u0.shtml (http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709292200427476_u0.shtml)
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709292200427482_u0.shtml (http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201709292200427482_u0.shtml)

Kyllä minä olen valmis kokeilemaan sirkkapizzaa tai sirkkamureketta. Toukkien kohdalla joutuu ehkä vähän miettimään, mutta luultavasti nekin menevät, onhan noita lapsena tullut syötyä, eikä tullut mitään vikaa, vikaa.

Tuossa voi olla vielä hyvä bisnes, bisnes...

Olitteko matkalla Aasiassa vai oliko sinulla vikaa, vikaa päässäsi jo tuolloin, kun kerroit popsineesi lapsena sirkkoja ja toukkia? Ei Suomessa sinun lapsuudessasi syöty hyönteisiä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 30.09.2017, 21:40:44

 Ei Suomessa sinun lapsuudessasi syöty hyönteisiä.

Lapissa on hyttysiä syöty aina.

JPA
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - su 01.10.2017, 01:15:14
Olen syönyt hyönteisiä aiemminkin, mitä ihmettelyä tuo aiheuttaa "Hibiscukselle"?

Kunnon luonnossa liikkuva ihminen kykenee hankkimaan ravintoa siitä, mitä vastaan tulee! Sirkkojen kohdalla ei tule olemaan mitään ongelmaa, tulen olemaan ensimmäisiä Kotipizzan asiakkaita, kun laittavat sirkkapitsan (salamin kanssa toivottavasti toki) esille.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ke 04.10.2017, 18:34:37
Halusin käyttää loppuun viikonlopun jäljiltä ruoka-aineita, ja syntyi älyttömän maittava


Juotava salaatti eli viher-smoothie
-----------------..........................
valkokaalta
kurkkua
salaattia (ruukkusellaista, tais olla tammenlehvä-)
avokadoa
varsiselleriä
tuoretta inkivääriä
tuoretta kurkumaa
nesteeksi: omenatuoremehua (cloudy)


Törkeän hyvää. Tuohon olisi uponnut vielä valkosipulin kynsikin.


Vihdoinkin pääsin eroon omenatäysmehusta (jota ei ole tapana ostaa, mutta ko. viikonlopun autoilevia ruokavieraita silmällä pitäen hankin, ja onneton unohdin ottaa sen esille, kun yksi autoileva ruokavieras ottikin lasillisen punaviiniä). Syntyi tällainen, ehkä vielä edellistäkin parempi smoothie:


Aamiaissmoothie
-------------------
lehtikaalia (pari paksuimpaa ruotokohtaa otin pois)
kurkkua
tomaatti
fenkolia (kasvis)
kevätsipulia
avokado
tuoretta kurkumaa (juuri, Lidlistä)
ripaus mustapippuria
omenatäysmehua (cloudy) + vähän vettä
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ke 04.10.2017, 18:40:46
Lisuke kolme päivää sitten tehdylle uunimyskikurpitsalle *), papu"kastikkeelle" ja kalapullille:

salaatti-1:
herkkusieniä putsataan, pilkotaan ja keitetään kokoon, levy pois päältä
punasipulia pilkottuna annetaan ässehtiä 10 min sekoitellen välillä eli pehmetä
sitruunamehua kun em. on jäähtynyt
persiljaa
korianteria (tuore, lehti)  (ensi kerralla kokeilen kuivattua kynteliä)
oliiviöljy
(varmaan olisi ollut paremman makuinen, jos olisi paistanut öljyssä sipulit ja sienet, mutta silloin oliiviöljyn hyvät ominaisuudet olisivat kärsineet)

salaatti-2:
juustohöylällä kesäkurpitsasiivuja
paprikaa
hapankaalia

Uunimyskikurpitsa:
pestään, leikataan neljään osaan, poistetaan siemenet, laitetaan lasivuokaan. Kestää noin tunnin kiertoilmauunissa, olisikohan ollut 190 asteessa. Helppoa kuin heinänteko. Maku vaan ei ole yhtä hyvä seuraavana päivänä.

Tuolla kerralla samassa vuoassa valmistui myös kuorimattomia kokonaisia uunibataatteja: pestään harjalla ja poistetaan huonot kohdat. Bataattikin on maukkainta suoraan uunista tullessaan, mutta ei enää seuraavana päivänä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ke 04.10.2017, 19:42:32
Maittava ateria vain 9:ssä minuutissa. Keitin kolme kananmunaa ja levitin leipäviipaleelle sinihomejuuston lopun.

Pureskelin huolellisesti. Aina ei vaan ehdi enempää.



Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - to 05.10.2017, 17:26:10
Eilinen herkkusieniruoka oli ehkä vähän turhankin kirpeä (puoli sitruunaa, 400 g sieniä, 1 punasipuli), mutta se sopi tämänpäiväiseen ruokaan: kokojyväriisi, raejuusto (taittoi wokin tulisuutta) ja kasviswokia.


Kasviswokki
--------------
Tässä järjestyksessä isolle pannulle (määrät hihasta):
1-2 rkl rypsiöljy,
1 rkl korianterin siemenet, 1-2 rkl jeera, ripaus mustapippuria,
1 sipuli
thai vihreä chili 1 rkl, sitruunaruoho 1rkl, molemmat purkista
2 valkosip kynttä, pala inkivääriä, tuoretta kurkumaa
2 tomaattia (antaa kosteutta, joten ei tarvitse lisää öljyä)
kolmannes valkokaalia (annetaan pehmetä ja ottaa vähän väriä)
"kukkakasviksia"-pakaste jäisinä pannulle sis. mm. kukkakaali, parsakaali
1-2 rkl soijakastiketta, 1 tl fariinisokeria, 2 tl amchooria (kirpeä hedelmäinen intial. mauste)
lopuksi, kun levy on pois päältä: 2 suippopaprikaa, puoli ruukullista korianteria


Kysymyksiä:
- pitääkö sitruunaruoho laittaa vasta lopuksi, vai keskivaiheella tai aluksi? (Eli häviävätkö aromit pitkässä kypsytyksessä?)
- pitääkö tuore kurkuma ja tuore inkivääri todellakin kuoria, nk. useissa ohjeissa lukee? Itse olen laiskistuneena alkaneut vaan pestä ne. En viitsi edes raastaa raastinraudalla, vaan paan menemään kokkiveitselläni.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - pe 06.10.2017, 23:53:47
Viime viikonloppuna ostin paketin grillimakkaraa syötäväksi saksalaisen perunasalaatin kanssa. Aina yhtä vaikeaa valita makkara, koska en tunne niitä vähäisen kulutukseni takia. En valinnut halvinta, vaan ihan semmoisen tavallisen keskihintaisen makkaran. Paistoin pannulla. Pöh! Mauton. Harmitti vallan vietävästi, koska oli vielä kolme makkaraa kaapissa. Ei haluttaisi heittää ruokaa pois, muttei tunkea ruokaan mautonta makkaraakaan. Teki mieli heittää roskiin ja unohtaa mokomat makkarat. Koitti päivä, ettei huvittanut mennä ruokakauppaan. Soosin ainekset löytyivät kaapista. Ja sitten ne makkarat. Koska nälkä oli kova, päätin antaa makkaralle toisen mahdollisuuden. Tomaattikastikkeeseen sipulia, porkkanaa ja paloiteltua makkaraa (ruskistettu). Ihme tapahtui! Soosissa makkara yllättäen sai makua. Ihan kelvollinen kastike spagetille. Kahtena päivänä syöty. Nyt on vielä vihoviimeinen makkara jäljellä. Se menee huomenna keittoon.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - la 07.10.2017, 03:17:48
Halusin käyttää loppuun viikonlopun jäljiltä ruoka-aineita, ja syntyi älyttömän maittava


Juotava salaatti eli viher-smoothie
-----------------..........................
valkokaalta
kurkkua
salaattia (ruukkusellaista, tais olla tammenlehvä-)
avokadoa
varsiselleriä
tuoretta inkivääriä
tuoretta kurkumaa
nesteeksi: omenatuoremehua (cloudy)


Törkeän hyvää. Tuohon olisi uponnut vielä valkosipulin kynsikin.


Vihdoinkin pääsin eroon omenatäysmehusta (jota ei ole tapana ostaa, mutta ko. viikonlopun autoilevia ruokavieraita silmällä pitäen hankin, ja onneton unohdin ottaa sen esille, kun yksi autoileva ruokavieras ottikin lasillisen punaviiniä). Syntyi tällainen, ehkä vielä edellistäkin parempi smoothie:


Aamiaissmoothie
-------------------
lehtikaalia (pari paksuimpaa ruotokohtaa otin pois)
kurkkua
tomaatti
fenkolia (kasvis)
kevätsipulia
avokado
tuoretta kurkumaa (juuri, Lidlistä)
ripaus mustapippuria
omenatäysmehua (cloudy) + vähän vettä
Varmasti hyvä välipala. Mutta mies vaatii ruokaakin, lihaa!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - la 07.10.2017, 09:15:49
Niinno. Tuo aamiaissmoothie on semmoinen drinkki ennen aamiaista, jonka tarkoitus on a) pistää aineenvaihdunta käyntiin kun en saa alas aamiaista (muuta kuin maitokahvia) muutamaan tuntiin heräämisen jälkeen b) tuoda kasviksia aamiaspöytään, niitä kun ei aamiaisella yleensä mene mulla, kun en esim voileipiä syö aamiaisella.

Voisi tuosta kehittää kyllä ihan "oikeankin" aamiaisen tuosta smoothiesta esim. lisäämällä chia-siemeniä, kaurahiutaleita, maitorahkaa, siemeniä tai pähkinöitä, marjoja tms..

Vars. aamiasella vedän useimmiten kaurapuuroa, maitorahkaa ja/tai maustamatonta jugurttia, pähkinöitä sekä joko hedelmää tai marjoja. Joskus perin harvoin keitetyn kananmunan. Lihaa en aamiaisella syö, eikä sitä edes tee mieli. Proteiineja tuossa aamiaisessani lienee yllin kyllin kyllä.

Ylipäätänsä yritän välttää varsinkin punaista lihaa ihan sv-tautiriskien ja syöpäriskin vuoksi, ja pitäytyä vähemmässä kuin 300 grammassa viikossa (amerikkalaisen syöpäjärjestön suositus). Kanaa ja kalaa menee kyllä useana päivänä viikossa. Juustoa ja maitoproteiineja samoin. Kananmunia harvemmin. Olen kyllä siirtynyt yhä kasvisvoittoisempaan suuntaan ihan terveyssyistä, joskus menee huomaamatta useampi päivä peräkkäin ilman eläinperäistä proteiinia, maitotuotteita lukuunottamatta. Eikä se  ole haitaksi ympäristöäkään silmälläpitäen siirtyä kasvisproteiiniin. Nykyään on saatavana monenmoista kasvisproteiinia valmiinakin, esimerkiksi Härkis on herkkua, ja pavut kuuluvat ihan olennaisena ruokavaliooni. Osteoporoosiriskin kannalta muuten semmoinen tiedonhippunen on tarttunut matkaan, että niillä, jotka käyttävät enimmäkseen kasviproteiineja eläinperäisten proteiinien sijaan, on osteoporoosi lähes tuntematon ilmiö. Lähde: Juhana Harju: Luusto lujaksi elintavoilla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - la 07.10.2017, 23:31:10
Viime viikonloppuna ostin paketin grillimakkaraa syötäväksi saksalaisen perunasalaatin kanssa. Aina yhtä vaikeaa valita makkara, koska en tunne niitä vähäisen kulutukseni takia. En valinnut halvinta, vaan ihan semmoisen tavallisen keskihintaisen makkaran. Paistoin pannulla. Pöh! Mauton. Harmitti vallan vietävästi, koska oli vielä kolme makkaraa kaapissa. Ei haluttaisi heittää ruokaa pois, muttei tunkea ruokaan mautonta makkaraakaan. Teki mieli heittää roskiin ja unohtaa mokomat makkarat. Koitti päivä, ettei huvittanut mennä ruokakauppaan. Soosin ainekset löytyivät kaapista. Ja sitten ne makkarat. Koska nälkä oli kova, päätin antaa makkaralle toisen mahdollisuuden. Tomaattikastikkeeseen sipulia, porkkanaa ja paloiteltua makkaraa (ruskistettu). Ihme tapahtui! Soosissa makkara yllättäen sai makua. Ihan kelvollinen kastike spagetille. Kahtena päivänä syöty. Nyt on vielä vihoviimeinen makkara jäljellä. Se menee huomenna keittoon.

No niin, keitto on keitetty ja syöty. Jonkinlainen borsch-tyyppinen hommeli vaikkakin oli punajuuren lisäksi muita kasviksia sen verran ettei ihan klassinen punajuurikeitos ollutkaan. Ja seassa yksi makkara. On se vain kumma että tää makkara ei maistunut pannulla paistettuna ja sinapilla silattuna oikein miltään, mutta soosissa ja keitossa on ihan riittävän maukas. Kuitenkin paketin kyljessä lukee "grillimakkara". Kumma grillimakkara kun soveltuu paremmin keitettäväksi! Ihan hyvä soppa tuli.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - su 08.10.2017, 01:17:01
Makaronisalaattia pitää tehdä nyt lähiaikoina grillimakkaroiden kanssa, kun vielä tarkenee grillata. Tuostakin saa aika kivaa tavaraa, kun laittaa erilaisia kasviksia makaronin sekaan, no sama juttu kuin perunasalaatin kanssa. Noitahan voi säveltää melkein miten haluaa. Kasviksia ja ehkä kinkkua sekaan ja sopivan tuhti maustesekoitus niin hyvää tulee.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - su 08.10.2017, 01:19:27
Ylipäätänsä yritän välttää varsinkin punaista lihaa ihan sv-tautiriskien ja syöpäriskin vuoksi, ja pitäytyä vähemmässä kuin 300 grammassa viikossa (amerikkalaisen syöpäjärjestön suositus). Kanaa ja kalaa menee kyllä useana päivänä viikossa...
Kalaa, vai pakastekalaa/kalapuikkoja?

Kalan syöminen Suomessa on jumalattoman kallista.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - su 08.10.2017, 11:17:49
Ylipäätänsä yritän välttää varsinkin punaista lihaa ihan sv-tautiriskien ja syöpäriskin vuoksi, ja pitäytyä vähemmässä kuin 300 grammassa viikossa (amerikkalaisen syöpäjärjestön suositus). Kanaa ja kalaa menee kyllä useana päivänä viikossa...
Kalaa, vai pakastekalaa/kalapuikkoja?

Kalan syöminen Suomessa on jumalattoman kallista.
Totta, kala on kovin kallista, mikä on sääli. Minulla on "onneksi" kihtitaipumus, joten voin ongelmitta vetää vain pienen määrän kalaa (120g) tai lihaa (100g) tai papuja tms. vuorokaudessa, joten paketillinen esim. loimulohta kestää useamman päivän. Hankin kalani usein Lidlistä, jossa se on edullisempaa. Ja syön seka itse tekeemääni että valmista kalaa, ehkä jälkimmäistä vielä useammin, jos teen jotain työläämpää hiilarilisuketta.

Mainittua loimulohta, savulohta, lohipyöryköitä, pippurimakrillia. Sääli, että pippurimakrillia on harvoin saatavilla, se on ihanaa "mausteena" esim. salaatissa, ja leivänpäällisenä. Jopa kalapuikkoja ostan joskus harvoin, mutta parempia ovat ne sitruunanmakuiset leivitetyt vähän isommat viritykset, joiden nimeä en muista. Vain joskus harvoin graavilohta ja silliä, sillä ne ovat liian suolaisia minulle, joka olen totuttanut itseni vähänsuolaisuuteen terveydellisistä syistä.

Sillissä ja pienissä kaloissa (usein edullisissakin) kuten silakoissa ja muikuissa on sekin huono puoli, että ne eivät sovi, jos on kihtitaipumusta, sillä niiden nahka on puriinipitoista. Sama pätee lohen nahkaan ja kanan nahkaan ja kai kaikkeen nahkaan, kamaraankin. Vähän epäilen kyllä lohipulliakin samasta.

Periaatteessa savustettu tms. ei ole niin terveellistä, mutta tuskin pari kertaa kuukaudessa sentään on kovin epäterveellistäkään, jos on jo keski-ikäinen?

Ahvenia ostaisin useammin, jos eivät olisi niin kalliita. Tein kerran puolivahingossa jumalattoman hyvää niistä: siihen tuli ainakin ohuita porkkanasiivuja, valkosipulia, ahvenfileitä, thai sweet chiliä.

Eräs sukulaiseni tekee hyvänmakuisia haukipihvejä jauhamalla hauen ja lisäämällä jotain juustoa, korppujauhoja tms..

Pakastekalaa seitistä (tai turskasta?) voisi useammin valmistaa. Onko kellään hyvää reseptiä? Mielellään sellaista, johon ei tule kermaa ja voita.

Oma lemppariruoka kalasta on tällä hetkellä keittämällä tehty lohisoppa, johon ei tule perunaa, vaan muita juureksia ja purjoa ja sipulia. (Joskus varsiselleriä, tai muita kasviksia.) Varsinkin palsternakka ja selleri on herkkuani. Mausteena maustepippuri ja fenkolinsiemenet. Aah. Vaihtoehtoisesti (juhliin) kerma+tuore tai pakastettu tilli+sitruunan kuori+raikata valkoviiniä. Keitän kasvikset melkein kypsiksi ja lisään lohen isona palasena. Kun se kypsyy, voi haarukalla kuoria nahan pois.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - su 08.10.2017, 18:15:58
         ^     Kiitos.

Suolaa? Kuinka paljon?
Tuo rapeus varmaan olisi kiva lisä.

Tässäkin oli kivan oloinen resepti kauraomenapaistokselle (kaurahiutale, voi, vehnäjauho): https://www.myllynparas.fi/reseptit/kauraomenapaistos (https://www.myllynparas.fi/reseptit/kauraomenapaistos)

Funtsin, että tällään mantelijauhon joka tapauksessa joukkoon, oli resepti mikä vaan, kun haluan eroon. kohta vanhaksi menevästä.

Sitäkin olen funtsinut, olisivatkohan rouhitut saksanpähkinät kivoja jossain tällaisessa omenajälkiruoassa.
Tein toissapäivänä tuontapaisen omenapaistoksen ihan paistinpannulla ja lisäsin vähän suolaakin, ja hyvää tuli.

Pannulle: voita *), kaura- ja moniviljahiutaleita, fariinisokeria, hippu suolaa
Sillä aikaa kun paistuu hiljalleen, putsaa paljon kotimaisia pikkuomenia ja heitä pannuun. Mausta reippaalla kädellä kanelilla. Heitin lopuksi tilkan kermaa joukkoon, kun halusin siitä eroon (jäi vierasviikonlopulta).

Ensi kerralla, jos sellainen tulee, kokeilen tehdä vallan moniviljahiutaleista.

*) ostan pari kertaa vuodessa voita just tällaisiin vieraiden kestityksiin (nyt kahtena viikonloppuna yhteensä kolmena päivänä ruokavieraita), ja sitten ihmettelen, ilkeisikö sitä sitten sen jälkeen käyttää, kun ei ole niin terveellistä. Poiskaan ei oikein henno heittää. Voi onneksi kestää viikko- jollei kuukausikaupalla jääkaapissa.

Niin ihanaa kuin ystävien tapaaminen onkin, niin tuollaisista ruoaorgioista jää kyllä päälle vähän niin kuin herkuttelumoodi. Niin kuin nyt nuo omenapaistokset. Olen tehnyt ihan itselleni peräti kaksi kertaa omenapaistosta, ensin mikroaaltouunissa (ei hyvää), ja nyt sitten paistinpannulla.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - su 08.10.2017, 18:41:50
Kasviswokki
--------------
Tässä järjestyksessä isolle pannulle (määrät hihasta):
1-2 rkl rypsiöljy,
1 rkl korianterin siemenet, 1-2 rkl jeera, ripaus mustapippuria,
1 sipuli
thai vihreä chili 1 rkl, sitruunaruoho 1rkl, molemmat purkista
2 valkosip kynttä, pala inkivääriä, tuoretta kurkumaa
2 tomaattia (antaa kosteutta, joten ei tarvitse lisää öljyä)
kolmannes valkokaalia (annetaan pehmetä ja ottaa vähän väriä)
"kukkakasviksia"-pakaste jäisinä pannulle sis. mm. kukkakaali, parsakaali
1-2 rkl soijakastiketta, 1 tl fariinisokeria, 2 tl amchooria (kirpeä hedelmäinen intial. mauste)
lopuksi, kun levy on pois päältä: 2 suippopaprikaa, puoli ruukullista korianteria

Tuo wokki osoittautui turhankin riittoisaksi, kun oli sen verran tulista. Eilen söin sen kanssa mustia papuja tetrasta ja keitettyjä perunoita. Perunoita, jäi yli joitakin, ja tein niistä illalliseksi salaattia, jota sitäkin jäi yli:

Kaunis feta-nektariini-lehtikaali-salaatti
--------------------------------------------
Punasipulisiivuja marinoidaan oliiviöljyn ja balsamicon seoksessa mielellään pari tuntia.
Siivuja keitetystä perunasta, ei tarv. kuoria, jos hyvin pesty ennen keittämistä
nektariinia
2% fetajuuustoa, valkosipulilla ja persiljalla maustettu
suippopaprikaa
lehtikaalia (ruodit poistettu) - on kaunis  (onks se ruodot vai ruodit??)
purkillinen maissia (huuhdeltuna)

On muuten hyvä kombo tuo suolainen feta + nektariini. Ja kana + nektariini. Ja kana + tulinen wok.

Tänään sitten keitin jasmiiniriisiä (K-lähikaupassa ei ollut täysjyväriisiä) ja paistoin broilerin suikaleita. Jälkimmäiset maustoin vihreällä currytahnalla, sitruunaruoholla ja paprikajauheella, ja lopuksi thai sweet chilillä.

Lautaselle tuli siis
- jasmiiniriisiä
- wokia
- kananpalasia
- feta-nektariini-lehtikaali-salaattia

Tämä lautasellinen oli kyllä heittämällä parasta, mitä tänä vuonna olen syönyt, ihan tajuttoman hyvää. Tämä vaikka olin väsännyt palautusjuoman *) tultuani salilta aika rankasta treenistä ja nauttinut sitä kaksi mukillista.

*)
Älä-kokeile-tätä-kotona-palautusjuoma-smoothie
------------------------------------------------------
maitorahkaa
lehtikaalia
inkivääriä
kurkkua
avokado
kevätsipulia
vettä

Kyllä tuota joisi ennemmin kuin selkäänsä ottaisi, mutta hyvää se ei ollut. Terveellistä ehkä kuitenkin. Tuosta puuttuu kaikkinainen hapokkuus, kirpeys ja makeus. Minun piti laittaa siihen banaani ja sitruunamehua, mutta unohdin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - su 08.10.2017, 22:02:07
No niin, keitto on keitetty ja syöty. Jonkinlainen borsch-tyyppinen hommeli vaikkakin oli punajuuren lisäksi muita kasviksia sen verran ettei ihan klassinen punajuurikeitos ollutkaan. Ja seassa yksi makkara. On se vain kumma että tää makkara ei maistunut pannulla paistettuna ja sinapilla silattuna oikein miltään, mutta soosissa ja keitossa on ihan riittävän maukas. Kuitenkin paketin kyljessä lukee "grillimakkara". Kumma grillimakkara kun soveltuu paremmin keitettäväksi! Ihan hyvä soppa tuli.

Jäi sitä keittoa vielä toiseksi päiväksi enkä eilen maininnut, että töräytin siihen kaikkien ohjeiden vastaisesti myös chili-kastiketta, Srirachaa, aika vahvaa. Chili-kastike on uteliaisuudesta tehty virheostos, hieman liian polttavaa omaan makuuni. Mutta kun halusin maistaa ja siitä on tullut nuoremman väen keskuudessa hittituote. Omassa keittiössäni se on ongelma, koska en halua heittää roskiin sinänsä käyttökelpoista kastiketta. Eilen ei mielestäni sopassa ollut oikein tarpeeksi makua, joten töräytin siihen chiliä (pitää aina kokeilla sinne tänne, että saa kastikkeen kulumaan). Poltetta oli sopassa aavistuksen liikaa, vaikka käytinkin chiliä vähän. On vain niin vahvaa ainetta. Maukas keitto silti...

Ja vielä maukkaampi tänään, koska on ollut sateinen ja viimainen päivä. Vähän kastuinkin iltapäivällä kävelyllä, mistä jäi nahkoihin lievää vilutusta. Siihen sitten sopikin kuuma keitto, ja chilin polte. Olikin tällä kertaa sitten chili-kastike aivan paikallaan. Tällainen "vahinko" Anemonen keittiössä tänään. ;)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 09.10.2017, 17:49:02
Yksinkertainen voileipäherkku hetkiin, jolloin kaapista ei löydy leikkeleitä. Paahdetaan leipää, sivellään margariinilla/voilla/öljyllä ja päälle tuoretta valkosipulimurskaa. Rakastan valkosipulia!
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 09.10.2017, 22:24:03
Jäi sitä keittoa vielä toiseksi päiväksi...töräytin siihen kaikkien ohjeiden vastaisesti myös chili-kastiketta, Srirachaa, aika vahvaa...
Vielä kolmanneksikin päiväksi riitti keittoa kulhollinen. No, vähän tähteillä jatkaen...Eli pieni annos keitettyä spagettia pilkottuna lensi sekaan sekä pöydälle jääneet pienet ja miedot kuoritut sipulit. Lämmitys mikrossa, jolloin sipuleita ei sen kummemmin kypsytetty, vaan ne jäivät ihanan rapeiksi. Näin borssin jämästä sukeutui jotakin minestronen tapaista. Olikohan paras kolmesta keittopäivästä?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ma 09.10.2017, 23:34:47
^   Riittoisa yksi makkara, jos kuusi (?) ateriaa siitä tuli.

Itselleni kabanossi on se, mitä jonkun kerran vuodessa tekee mieli.

Halleluujaa, wok ja salaatti ovat vihdoin ja viimein loppu. Alkoivatkin jo vähän kyllästyttää. Riisiä on jäljellä paljon, ja maustettua kanaa pikkuisen. Ehkä huomenna jotain nasi gorengin tapaista?

ps. Eilinen hurmaantuminen ruoasta taisi olla jonkin verran kuntosalirääkin syytä. Usein tulee kiljuva nälkä salin jälkeen. Ihan megaiso siis. Varsinkin, jos on tehnyt semmoisen vähän verenmaku suussa -treenin ja HIIT:ejä myöskin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 09.10.2017, 23:50:48
Paketissa oli neljä makkaraa 100g/kpl. Yksi makkara meni keittoon, borssi kun on minulle lähinnä kasviskeitto. Makkara on siellä vain mausteena. Ja ihan sopiva määrä sitä makkaraa oli.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ti 10.10.2017, 01:36:51
Lidlin kala on pääosin pakastekalaa, vähän epämääräistä mielestäni?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 10.10.2017, 09:38:26
Kyllä Lidlissä on tuorettakin kalaa, mutta lähinnä lohta kokonaisena, palana, graavina, savustettuna, loimutettuna, ja savusiikaa. Joskus turskaa ja muikkuja ja omaa herkkuani pippurimakrillia. Säilykkeenä silliä, tonnikalaa, jne.. Ja niitä pakasteita. Se, mitä en ole nähnyt, on tuore ahven tms. kalliimmat kalat, mitä muista, kalatiskillisistä kaupoista löytyy.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Brutto - ti 10.10.2017, 15:35:06
Sydäri (http://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/201710102200449480_rh.shtml) tuntuu kokeilemisen arvoiselta annokselta. En jaksa ajella Lahteen, joten pitänee tehdä itse. Uskon pystyväni valmistamaan jotakin tuon suuntaista epäonnistumatta. Rasvakeittimen tuo vaatisi.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: socrates - ti 10.10.2017, 15:52:51
Sydäri (http://www.iltalehti.fi/ruoka-artikkelit/201710102200449480_rh.shtml) tuntuu kokeilemisen arvoiselta annokselta. En jaksa ajella Lahteen, joten pitänee tehdä itse. Uskon pystyväni valmistamaan jotakin tuon suuntaista epäonnistumatta. Rasvakeittimen tuo vaatisi.

Tuo on kyllä mättöruoka-annokseksikin varsin mielikuvitukseton ja ruma. Sinänsä kiva idea.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 10.10.2017, 20:02:50
Mutta eikös noita vastaavia ole vähän joka grillillä, tuosta näyttäisi vain puuttuvan lihapullat, joita ainakin itse olen annoksessa nähnyt? Koko tietysti on erottava tekijä, mutta ei kai kotona ole konsti eikä mikään mättää kiloa ranskalaisia uuniin, pekonia, makkaraa ja kananmunaa pannulle?

Kyllä sydärin nyt pitäisi sisältää ankanmaksaa, sian siivua ja kermaperunoita:-)

t: Xante
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: urogallus - ti 10.10.2017, 21:53:00
Kyllä sydärin nyt pitäisi sisältää ankanmaksaa, sian siivua ja kermaperunoita:-)

Ja kookosöljyä. Eikös se ole kasvirasvojen vaaniva tiikerihai?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ti 10.10.2017, 23:54:32
Hassua muuten, että faijalleni (isälle siis) ehdotettiin lääkärien ja hoitajien toimesta, että "syö lisää sikaa, ei tule vikaa". Äijällä on paino pudonnut parkinsonin taudin kautta (heikko ruokahalu), joten ammattilaiset kehottavat häntä nauttimaan enemmän rasvaa, voita, kananmunia, lihaa ja likipitäen kaikkea, mistä "ravitsemusammattilaiset" meitä varoittavat! Eivät lääkärit tosiaan kehoita vegaaniruokavaliolle...  ::)

Pitää äijälle valmistaa vähän lihaisia piirakoita, munavoita karjalanpiirakoiden ja itsetehtyjen sämpylöiden kanssa. Kunnolla pekonia jauhelihan sekaan normiruokiin, koska vanha äijä tarvitsee proteiinia. Son muuten lääkärin määräys, jotta äijän paino saadaan nousemaan!

Tämä kommentti ei ole vitsi, noin kotihoitajat ja parkinsonlääkäri sanoivat. Eivät ehkä ihan noilla käyttämilläni termeillä, mutta asia tuli selväksi...

Vanhukset tarvitsevat rasvaa ja proteiinia lihaskunnon säilyttämiseen.

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ke 11.10.2017, 00:08:21
Hassua muuten, että faijalleni (isälle siis) ehdotettiin lääkärien ja hoitajien toimesta, että "syö lisää sikaa, ei tule vikaa". Äijällä on paino pudonnut parkinsonin taudin kautta (heikko ruokahalu)

Suosittelen kaikille ruokahaluttomille keittoa. Keitossa tulee oivallisesti makujen rikkaus esille ja neste auttaa nielemistä. Eikä keitto ole mitään laihaa litkua, vaan juuri niin ravitsevaa kuin kokki siitä haluaa.

Parkinsoniinhan liittyy hajuaistin heikkeneminen, mikä varmasti heikentää ruokahalua. Kuten sekin, jos ei jaksa/voi ulkoilla. Keiton lämpö saa maun irtoamaan.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ke 11.10.2017, 00:13:24
Tein juuri äijälle lihaisan ja kermaisen makkarakeiton, jossa on rasvaa ja proteiinia ihan sikanaan. Kun saisi vielä äijän syömään sitä, kun ruokahalu on heikko... :-[
Mutta ei voi pakottaa syömään...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ke 11.10.2017, 11:52:51
Hassua muuten, että faijalleni (isälle siis) ehdotettiin lääkärien ja hoitajien toimesta, että "syö lisää sikaa, ei tule vikaa". Äijällä on paino pudonnut parkinsonin taudin kautta (heikko ruokahalu), joten ammattilaiset kehottavat häntä nauttimaan enemmän rasvaa, voita, kananmunia, lihaa ja likipitäen kaikkea, mistä "ravitsemusammattilaiset" meitä varoittavat! Eivät lääkärit tosiaan kehoita vegaaniruokavaliolle...  ::)

Pitää äijälle valmistaa vähän lihaisia piirakoita, munavoita karjalanpiirakoiden ja itsetehtyjen sämpylöiden kanssa. Kunnolla pekonia jauhelihan sekaan normiruokiin, koska vanha äijä tarvitsee proteiinia. Son muuten lääkärin määräys, jotta äijän paino saadaan nousemaan!

Tämä kommentti ei ole vitsi, noin kotihoitajat ja parkinsonlääkäri sanoivat. Eivät ehkä ihan noilla käyttämilläni termeillä, mutta asia tuli selväksi...

Vanhukset tarvitsevat rasvaa ja proteiinia lihaskunnon säilyttämiseen.
Ravitsemusneuvojat (ravitsemustiedettä opiskelleet) kyllä neuvovat kuihtumisvaarassa olevia (kuten dementikkoja tai syöpäpotilaita) syömään semmoista, mikä näille maistuu. Ja "rikastamaan" ruoan niin, että siitä tulee energiapitoisempaa. Omalla omaisellani paino meni todella alhaiseksi, mutta nyt on kääntynyt nousuun, kun asiaan on kiinnitetty huomiota. Säännöllinen punnitus ja punnitustulosten kirjaaminenkin on auttanut.

Aivoille kaikkein terveellisintä rasvaa olisi muuten taitaa olla kalan rasva. Ja oliiviöljy tai rypsiöljy.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ke 11.10.2017, 11:55:15
Tein juuri äijälle lihaisan ja kermaisen makkarakeiton, jossa on rasvaa ja proteiinia ihan sikanaan. Kun saisi vielä äijän syömään sitä, kun ruokahalu on heikko... :-[
Mutta ei voi pakottaa syömään...
Oma omaiseni syö hyvällä ruokahalulla, jos hänelle laittaa lämpimän ruoan eteen. Onneksi hänellä käy kotihoito neljä kertaa päivässä, joka lämmittää hänelle ruokaa.

Itse hän ei tule enää lämmittäneeksi ruokaa itselleen. Veikkaisin, että hänellä on Alzheimerin takia a) vähentynyt ruokahalu b) heikentynyt hajuaisti c) heikentynyt toiminnanohjaus - ei siis saa aikaiseksi ryhtyä enää oikein mihinkään.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - su 15.10.2017, 00:13:59
Muistelin gruusialaisen kaalipadan nimellä työpaikkalounasravintolassa myytyä annosta, josta aikoinaan kovasti pidin. Piti yrittää valmistaa jotakin sellaista. Tämä on kasvisruoka.

Lainaus
reilu pala kaalia
1 punainen paprika
1 iso sipuli

chilikastiketta
hieman soijakastiketta + tilkkanen vettä tai valkoviiniä tai hapokasta omenamehua
purkillinen smetanaa
maustepippuri ja mustapippuria maun mukaan
Pilkotut kasvikset haudutetaan chilillä, soijalla ja smetanalla sekä pippurilla maustettuina paistokasarissa kannen alla. Voi hauduttaa tietysti myös uunissa. Veden/viinin/omenamehun tehtävä on lisätä kasviksiin hieman nestettä haudutusta helpottamaan.

Tarjoillaan keitetyn riisin kanssa.

Sipuli ja paprika kypsyvät erinomaisen herkullisiksi ja kaali antaa ruualle volyymiä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Muisto Keijo Kullervo - su 15.10.2017, 14:40:42
"Ymmärtääkseni fiksu perheenemäntä yrittää laittaa mahdollisimman paljon ruokia omatoimisesti.
Ei liikaa sokeria, rasvoja eikä säilöntäaineita ruoissa, näin tehden kunto säilyy.
Liikunnan osuus on tärkeätä nuorille ja perheen isä kuin myöskin rouva ovat parhaat esimerkit liikunnallisesta tarpeesta nuorille.
Valmisruoissa on liian paljon rasvaa, sokeria ja säilöntäaineita jotta olisivat terveellisiä pitemmän päälle.

Muisto Keijo Kullervo

PS. Itse tykkään jälkiuunileivistä ja ihmeelliseltä tuntuu, että säilyvät muovipusseissa viikkotolkulla homehtumatta, mutta olkoon... Ainakin olen selvinnyt ikäisekseni hyvin vaikka niitä syönkin... Olkoon sitten säilöntäaineista johtuvaa, mutta 76 vuotiaana olen ihan hyvässä kunnossa ikäisekseni... Niin ettei kaikkea voi laittaa säilöntäaineidenkaan syyksi.. Lihavuus on osittain opittua ja perinnöllistäkin."

Muisto Keijo Kullervo
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 16.10.2017, 09:56:15
"Ymmärtääkseni fiksu perheenemäntä yrittää laittaa mahdollisimman paljon ruokia omatoimisesti.....

Muisto Keijo Kullervo

Niin minäkin....

Ajattelin illalla tehdä merimiespihvejä mutta ilman merimiestä.

TVI
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Juuli Hukkaskukka 2 - ma 16.10.2017, 12:19:38
"Ymmärtääkseni fiksu perheenemäntä yrittää laittaa mahdollisimman paljon ruokia omatoimisesti.
Ei liikaa sokeria, rasvoja eikä säilöntäaineita ruoissa, näin tehden kunto säilyy.
Liikunnan osuus on tärkeätä nuorille ja perheen isä kuin myöskin rouva ovat parhaat esimerkit liikunnallisesta tarpeesta nuorille.
Valmisruoissa on liian paljon rasvaa, sokeria ja säilöntäaineita jotta olisivat terveellisiä pitemmän päälle.

Muisto Keijo Kullervo

PS. Itse tykkään jälkiuunileivistä ja ihmeelliseltä tuntuu, että säilyvät muovipusseissa viikkotolkulla homehtumatta, mutta olkoon... Ainakin olen selvinnyt ikäisekseni hyvin vaikka niitä syönkin... Olkoon sitten säilöntäaineista johtuvaa, mutta 76 vuotiaana olen ihan hyvässä kunnossa ikäisekseni... Niin ettei kaikkea voi laittaa säilöntäaineidenkaan syyksi.. Lihavuus on osittain opittua ja perinnöllistäkin."

Muisto Keijo Kullervo
Se varmmankin on sihen jälkiuunileipään lisättyjen säilöntäaineiden ansioita että kroppakin säilyy. Sanovat ettei sillä viimeiselläkään leposijalla tahdo ollenkaan mennä miksikään kun on niin julma määrä näitä sälöntäaineita pesiytynyt.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 16.10.2017, 15:25:18
"Ymmärtääkseni fiksu perheenemäntä yrittää laittaa mahdollisimman paljon ruokia omatoimisesti.
Ei liikaa sokeria, rasvoja eikä säilöntäaineita ruoissa, näin tehden kunto säilyy...
Valmisruoissa on liian paljon rasvaa, sokeria ja säilöntäaineita jotta olisivat terveellisiä pitemmän päälle.

Muisto Keijo Kullervo

PS. Itse tykkään jälkiuunileivistä ja ihmeelliseltä tuntuu, että säilyvät muovipusseissa viikkotolkulla homehtumatta, mutta olkoon... Ainakin olen selvinnyt ikäisekseni hyvin vaikka niitä syönkin... Olkoon sitten säilöntäaineista johtuvaa, mutta 76 vuotiaana olen ihan hyvässä kunnossa ikäisekseni... Niin ettei kaikkea voi laittaa säilöntäaineidenkaan syyksi.. Lihavuus on osittain opittua ja perinnöllistäkin."

Muisto Keijo Kullervo

Jos kyseessä on Oululaisen jälkiuunileipä, niin sen valmistusaineet ovat:
Täysjyväruisjauho (84 %), vesi, ruislese, suola (jodioitu) ja hiiva. Leivontaan käytetystä viljasta on 100 % täysjyväruista. Leivottu aitoon taikinajuureen. Voimakassuolainen (1,6g/100g).
https://www.oululainen.fi/tuotteet/jalkiuuni/

Ainut lisäaine on suola, joka todellakin vaikuttaa sekä tuotteen säilyvyyteen että makuun. Suola lienee ihmiselle haitallisimpia lisäaineita yleisyytensä takia. On hyvin vaikeaa saada päivittäinen suolan kulutus ohjearvoihin. Tuo 1,6g suolaa on todellakin paljon, sillä nykyisin saa sentään monia leipiä, joissa on suolaa 1,1g/100g. Alhaisimmat suolapitoisuudet on Sydänliiton suosittelemissa leivissä, joissa on Sydänmerkki, esim. Jälkiuuniviipaleissa. Niiden suolapitoisuus on 0,7g/100g.
https://www.oululainen.fi/tuotteet/3361/oululainen-alkuperainen-jalkiuuniviipale-260-g/

Suolan saannin väheneminen Suomessa tapahtuu liian hitaasti. Nykyisellä muutosvauhdilla tulee kestämään kauan, ennen kuin saavutetaan nykyisten ravitsemussuositusten mukaiset määrät (miehet 7 g ja naiset 6 g NaCl/vrk) puhumattakaan kansallisesta hoitosuosituksesta (Kohonneen verenpaineen Käypä Hoito-suositus) ja WHO:n asettamasta tavoitetasosta (5 g NaCl/vrk).
Onko meillä aikaa odottaa? Runsas suolankäyttö aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja, joista kohonnut verenpaine on suurin. Kohonnut verenpaine puolestaan on erittäin merkittävä aivohalvausten ja sydänkuolemien riskitekijä.

http://kehittyvaelintarvike.fi/teemajutut/44-hyva-paha-suola
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Toope - ti 17.10.2017, 01:52:30
Tein juuri äijälle lihaisan ja kermaisen makkarakeiton, jossa on rasvaa ja proteiinia ihan sikanaan. Kun saisi vielä äijän syömään sitä, kun ruokahalu on heikko... :-[
Mutta ei voi pakottaa syömään...
Oma omaiseni syö hyvällä ruokahalulla, jos hänelle laittaa lämpimän ruoan eteen. Onneksi hänellä käy kotihoito neljä kertaa päivässä, joka lämmittää hänelle ruokaa.

Itse hän ei tule enää lämmittäneeksi ruokaa itselleen. Veikkaisin, että hänellä on Alzheimerin takia a) vähentynyt ruokahalu b) heikentynyt hajuaisti c) heikentynyt toiminnanohjaus - ei siis saa aikaiseksi ryhtyä enää oikein mihinkään.
Juu. Tuo ruokahalun puute on jossain määrin ongelmana. Ruokaa on, muttei syö, ei tahdo. Saatana sentään, kun ihan hyvää safkaa on tarjolla... ???
Tässä joutuu vähän omaishoitajaksi..., väkisinkö pitää syöttää?

Tavallaan ymmärrän nuo syömisongelmat dementoituvalta henkilöltä, toisaalta en. Tietää, että pitäisi syödä enemmän, muttei tunne nälkää...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ti 17.10.2017, 17:48:29
Toope, oletko kokeillut smoothieita? Jospa juotava ruoka menisi paremmin kuin lusikoitava?

Tai auttaisiko, jos maustaa totuttua voimakkaammin? Kun maku-/hajuaisti heikentynyt. Jospa jokin chili- tai muu uusi mauste auttaisi, vaikkei olisi koskaan ennen kelvannut?
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - su 22.10.2017, 02:46:17
Kyssäkaalipiirasta, maustettuna hunajalla ja merisuolalla

Näitä tarvitset:
1tlsinappia, 1tltomattipyreetä
1 pingispallon kokoinen kyssäkaali(paloittele)
tavallista kaaliraastetta 2-3dl
1pieni sipuli silputaan
1dlvoissapaistettua kanttarellia
1/2 keltainen paprika
ripaus timjamia, basilkaa ja mustapippuria,
2-3rkl.suomalaista hunajaa
1/2dlmaitoa tai vettä-johon sekoitettu 2rikottua kanmunaa
ripaus merisuolaa
kaikki kasvikset pyöräytetään pannulla n.10min(pannulle öljyä 2tl)
pohja;
3dl vehnäjauhoa
1,5dlöljyä
ripaus suolaa
1dlvettä(kylmää)
1dlvalmista perunasosetta, tai perunasosejauhetta)
sekoita ainekset, kaada voideltuun uunivuokaan,painele)
kasvistäyte pohjan päälle,lisää munamaito
paistetaan 200astetta, 30min.tavallinen sähkö-uuni,en käytä kiero-ilma-uunia!
kasvikstäyte pää

Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vatupassi - su 22.10.2017, 02:56:05
Oranssi-hedelmäsalaatti

2klp sharonhedelmä

1iso appelsiini

1tlk.ananasta liemineen

3pientä suomalaista omenaa

1kiiwi
hedelmäsalaatti ei kaipaa, mitään kermoja eikä vaniljavaahtoja, se on hyvää tuoreena semmoisenaan,
ja jos sitä jää yli voi sen pakata rasiaan ja syödä aamupalana, tai surauttaa siitä vaikka smootieta.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - la 28.10.2017, 15:42:45

Nyt on kesän sato korjattu ja mm. juurekset parhaimmillaan ja edullisimmillaan.

Olen tänä syksynä laittanut pariin otteeseen juureslaatikkoa "uudesta" raitajuuresta, joka on punajuuren sukulainen. Raitajuuri- ja punajuurilaatikon teen yleensä pesemällä pienet juurekset hyvin ja lekkaamalla päät pois eli ennen kaikkea ne naatin kohdat. Keitän ne siis kuorineen 10 - 15 minuuttia, leikkaan viipaleiksi uunivuokaan ja päälle pippuria ja yrttejä sekä runsaasti juustoa esim. Auraa tai/ja vuohenjuustoa, fetaa tms.. Mahdollisesti kermaa tai keitinlientä kostukkeeksi - ja uuniin hautumaan noin puoleksi tunniksi. Maistuu siltään tai esim. ruisleivän ja leikkeleiden kanssa.

Sitten vielä herkkujuures; maa-artisokka. Sen kuoriminen on hiukan työlästä mutta vaivan arvoista, koska samettinen maa-artisokkakeitto on todellinen herkku. Vain maa-artisokkia vettä, pippuria suolaa ja kermaa..... 


MK
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ma 30.10.2017, 17:38:59
Residenssimme pääkokki on taas myöhässä joten pitänee itse ryhtyä gourmet-hommiin. Alku- ja pääruuaksi ajattelin tällä kertaa keitettyjä kananmunia. Kahdeksan minuuttia, runsaasti himalajasuolaa päälle ja oikein kutkuttaa makuhermoja. Pari paahtoleivän viipaletta paksulla voikerroksella ja ehkä ripauksella viikunahilloa kruunannee makukokemuksen.

Olen poissa vajaan vartin...
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 30.10.2017, 17:44:50
Pari paahtoleivän viipaletta paksulla voikerroksella ja ehkä ripauksella viikunahilloa kruunannee makukokemuksen.

Olen poissa vajaan vartin...

Tuo viikunahillo on minulle kummajainen. Kerran erehdyin uteliaisuuttani sitä ostamaan. Ei oikein mitään makua; sokeria aika runsaasti. :(
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ma 30.10.2017, 18:02:15
Ei aina mene putkeen nämä mun kulinaariset kokeiluni. Tänään oli tarkoitus tehdä piirun verran tervellisempiä plättysiä jälkkäriksi, mutta toisin kävi.

Vettä (kun ei ollut maitoa kotona), sämpyläjauhoa, kaurajauhoa, kaurahiutaleita, muusattua banaani, kotimainen omena palasina, kanelia, kananmunaa, maitorahkaa. Paistoin rypsiöljyssä. ISOSSA määrässä rypsiöljyä, kun meinasi vaan tarttua kiinni. Päälle juoksevaa hunaajaa. Ei suolaa, kun sitä välttelen. Paistinlasta oli hukassa, ollut jo useamman viikon, joten kahden puulastan kanssa kääntelin - ei hyvä.

Suolattomuus yhdistettynä veteen tehtyyn taikinaan - ääks.
Omenanpalaset kyllä hyvänmakuisia, mutta tekivät rakenteesta huonon.
Lätyt eivät pysyneet kasassa, levisivät, ja niistä tuli lopulta epämääräisiä myttyjä.
Maku ei ollut kaksinen, joten tälläsin sitten loppuihin sokeria päälle, mikä paransi toki makua, mutta se terveellisyys kärsi, nk. kärsi siitä öljyllä läträämisestäkin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 30.10.2017, 18:07:41
Vaikka suolaa on hyvä välttää, niin taikinaa sisältävistä makeista herkuista useimmat eivät vain ole hyviä täysin suolattomina. Jäätelöt, jugurtit ja kiisselit eivät vaadi suolaa. Mutta nekin piristyvät, jos mukaan tulee vähän muroja tms. suolaa sisältävää.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 30.10.2017, 18:15:33
Residenssimme pääkokki on taas myöhässä joten pitänee itse ryhtyä gourmet-hommiin. Alku- ja pääruuaksi ajattelin tällä kertaa keitettyjä kananmunia. Kahdeksan minuuttia, runsaasti himalajasuolaa päälle ja oikein kutkuttaa makuhermoja. Pari paahtoleivän viipaletta paksulla voikerroksella ja ehkä ripauksella viikunahilloa kruunannee makukokemuksen.

Itse olisin noista tarpeista tehnyt herkullista munakokkelia: Munia, vahvaa juustoa raasteena esim. punaleimaa, mustapippuria, tilkka vettä ja kermaa....  Vaihtelua saa halutessaan lisämällä munakasseokseen hieman esim. pilkottua tomaattia, paprikaa tai kinkkua....

Hyytynyt mehevä munakas sitten paahtoleivälle.

PS.
Tein viikoloppuna taas todella helppoa ja herkullista keittoa: Kuivattuja luomuherneitä, vettä, suolaa, meiramia, kasvislientä ja sinappia. Kyllä oli hyvää, itse tehty hernekeitto!
(Punssia ei nyt valitettavasti ollut.)

MK
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ma 30.10.2017, 18:56:12
Tuo viikunahillo on minulle kummajainen. Kerran erehdyin uteliaisuuttani sitä ostamaan. Ei oikein mitään makua; sokeria aika runsaasti. :(

Tuli tarkistettua tuo sokeripitoisuus. Tosiaan, oli yli 50% sokeria. Onneksi sentään niitä siemeniä ja maistuihan se viikunallekin. Luulisi tosin, että vähempikin sokeri riittäisi.

Ehkä sokeri on vain huomattavasti halvempi raaka-aine kuin viikuna. Lupaan aloittaa vähempisokerisen viikunahillon etsimisen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ma 30.10.2017, 23:39:16

Viikunahillo on erinomainen juustojen kanssa. Miksei letuille ja paahtoleivällekin.
Esim Pirkan hillossa on 61g hedelmää 100 g:ssä, mikä on poikkeuksellisen paljon. Kokonaissokeripitoisuus on 55%.
Siemenet rapisevat kivasti syödessä.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 31.10.2017, 08:12:45

Viikunahillo on erinomainen juustojen kanssa. Miksei letuille ja paahtoleivällekin.
Esim Pirkan hillossa on 61g hedelmää 100 g:ssä, mikä on poikkeuksellisen paljon. Kokonaissokeripitoisuus on 55%.

Tämä on totta. Sopii hillo hyvin vahvoille juustoille kuten minun tapas-suosikille mustakuoriselle manchegolle.

Kaivoin oman viikunahilloni jääkaapista: Ranskalaista St. Dalfouria ja sokereita 52 %. Eihän sitä hilloa juuston kanssa paljoa syödä....

MK
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ti 31.10.2017, 09:32:52

Tämä on totta. Sopii hillo hyvin vahvoille juustoille kuten minun tapas-suosikille mustakuoriselle manchegolle.


Manchego on kyllä hyvää muttei erikoisen vahvaa. Täytyy antaa lämmetä kunnolla huoneenlämpöön ennen nauttimista.

Harmi kun meillä ei ole lampaanmaitokulttuuria, olisi hauska vertailla kotimaista versiota lakkahillolla.

Tosissaan muuten ihme, kun ei ole lampaanlypsyä täällä, alkuperäisrotummehan sopisi siihen mainiosti.

Lainaus
There has been at least one case where a Finn Sheep ewe gave birth to 7 lambs. They are known to produce enough milk for their many lambs so they should be able to produce for you as well. This breed is a wool breed so, like the Icelandic sheep, they can offer meat, milk and wool. They are a small to medium sized breed so they would be easy to handle on the milking stand.
http://www.milkingsheep.com/dairy-sheep-breeds/

Onhan se tietysti vaivaannuttavaa jos ei kerralla tule kolmea ämpärillistä maitoa, niinkuin lehmästä. Meillä on vallalla määrällinen kriteeristö, laadun ja nautinnon kustannuksella.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Xantippa - ti 31.10.2017, 10:39:09
Aloin muistella, että ihan kuin olisin joskus maistellut kotimaista lampaanmaitojuustoa joltakin pientilalta, ja löysinkin, että Laitilassa Saloniemen tilalla olisi joskus kokeiltu, mutta juuri Roger mainitsemasi tehokkuus (tai tehottomuus...) on saattanut kokeilut lopettaa.

Näyttäisi, että goudaa saa sieltä vieläkin lampaanmaidosta:

http://saloniemenjuustola.fi/
 (http://saloniemenjuustola.fi/)

Eli ei kaikki menetettyä, mutta tosiaan suurempikin tuotanto kelpaisi!

T: Xante



Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ke 01.11.2017, 08:56:40

Näyttäisi, että goudaa saa sieltä vieläkin lampaanmaidosta:

http://saloniemenjuustola.fi/
 (http://saloniemenjuustola.fi/)


Hienoa, että on kuitenkin, edes jonkun toimesta. Hieno oli juustolan tarinakin, lukekaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Safiiri - ke 01.11.2017, 14:15:06

Viikunahillo on erinomainen juustojen kanssa. Miksei letuille ja paahtoleivällekin.
Esim Pirkan hillossa on 61g hedelmää 100 g:ssä, mikä on poikkeuksellisen paljon. Kokonaissokeripitoisuus on 55%.
Siemenet rapisevat kivasti syödessä.

Viikunathan ovat jo itsessään jokseenkin makeita. Sokeripitoisuus - jos se on hillon kokonaissokerin määrä, ei lisätyn sokerin, tullee ihan siitä viikunasta itsestään. Sokeri hillossa on säilymisen kannalta olennainen. Mutta kokonaissokerin määrä tietenkin riippuu paljon itse raaka- aineena olevan hedelmän tai marjan sokerin määrästä.

Viikunan sokeripitoisuus kuorineen on jopa yli 42 %. Eli kun hillossa on paljon viikunaa, se on väistämättä voimakkaan sokerista - vaikkei siihen hillonteossa sokeria niin paljoa edes lisättäis.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ma 13.11.2017, 23:28:34
Loppukesästä ostin torilta litran mustaherukoita, joita en silloin kuitenkaan ehtinyt syödä, joten kiehautin marjat mehuksi, siivilöin ja säilöin pakastelokerossa. Nyt valmistin puolet mehusta kiisseliksi, jota söin maustamattoman jogurtin kanssa. Melkein yhtä hyvää kuin aikaisemmin tekemäni lakkakiisseli. :P
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: kertsi - ti 14.11.2017, 00:48:40
Terveellisehkö jälkkärikokeilu, melkoisen hyvänmakuista tahmeaa mössöä:

ruishiutaleita
taateleita hienonnettuna
maapähkinävoita (suolaton, sokeriton eli pelkkää pähkinää, luomu)
raakasuklaanibsejä  (vaativat jotain makeahkoa, kun muuten ovat karvaita)

Määrät enimmästä vähäisimpään listattuna.

Sekoitin ainekset keskenään ja söin lusikalla. Jos olisi monitoimikone, sekoittelisin varmaan sileäksi massaksi ja ehkä tekisin pieniä palleroita. Ehkä kokeilisin tehdä myös maapähkinävoita itse
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ke 15.11.2017, 21:52:29
Kasvatin kesällä ruukussa tomatilloja, koska halusin kokeilla oikeaa salsa verdeä. Tomatillot kukkivat runsaasti ja olivat pörriäisten suuressa suosiossa. Kypsiä tomatilloja kasvoi kuitenkin vain neljä kappaletta, siis juuri ja juuri maistiaisiksi. Tuoreet tomatillot maistuivat hieman liian kirpeiltä makuuni, joten paahdoin ne kevyesti ja sekoitin ne tilkkaseen valmissalsaa. Tämä salsa ei sitten enää ollutkaan verde, vaan hieman punainen. Maku edelleen turhan kirpeä. Lisäsin hieman murskattua ananasta ja söin maissilastujen kanssa. Tällä kokemuksella en oikein vielä päässyt tomatillojen "ystäväksi". Jos jostakin kaupasta löydän säilöttyjä tomatilloja, niin saatan kokeilla vielä uudestaan.

(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/5/58/Tomatillo_01_cropped.jpg)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - su 19.11.2017, 22:19:18
Tänään paistoin ahvenfileitä jotka nautittiin keitettyjen perunoiden, voin ja hapankaalin kera.

Pitää antaa kotimaiselle ahvenelle 9 pistettä. Perunalle taas 5½. Voille 8. Hapankaali 8.

Tänä vuonna perunat tuntuvat olevan poikkeuksellisen epäonnistuneita, rakenne huono ja yleensä keskustassa reikä ja laho.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Anemone 2.0 - su 19.11.2017, 23:16:00
Porsaanfilepihvi, perunamuusia ja porkkanaraastetta. Hyvää kotiruokaa.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Norma B - su 19.11.2017, 23:17:54
Lakritsijauheessa pyöritellyt taatelinpalat olivat varsin messevä "makeinen". Tuli syötyä kahtena päivänä kerralla puoli pussia.  :)
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Vanha aatami - ma 20.11.2017, 10:34:06

Pitää antaa kotimaiselle ahvenelle 9 pistettä. Perunalle taas 5½. Voille 8. Hapankaali 8.

Tänä vuonna perunat tuntuvat olevan poikkeuksellisen epäonnistuneita, rakenne huono ja yleensä keskustassa reikä ja laho.

Sinä ostat huonoja perunoita. Osta esim. siikliä. Ja keittoajaksi riittää 10 - 15 minuttia.

MK
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: RGR - ma 20.11.2017, 10:55:32
Sinä ostat huonoja perunoita. Osta esim. siikliä.

Varmaan sitäkin.

Olen viimeaikoina ostellut (ne vähät mitä perunoita syön) lähinnä Annabellaa ja muita uusia lajikkeita, paremman toivossa - ei vaan onnistu.

Lisäksi minulla on ostamisen lisäksi huono karma perunaa lautaselle valitessa. Lähes joka kerta huolellinen valintani johtaa sisältä reikäiseen tai mustuneeseen perunaan.

Olen ajatellut viimeaikaisten ikävien kokemusten johtuvan tämän satovuoden huonoista olosuhteista. Taidan lopettaa perunansyönnin kokonaan - tai siirryn paistettuhin, siinä prosessissa on vielä mahdollisuus kerran valikoida paskimmat yksilöt biojätteeseen.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Safiiri - ma 20.11.2017, 11:48:38
Hirvelihaborssia keitettynä hirvenluista tehtyyn liemeen. Nam! Iltapuhteena keittelin pihlajanmarjahyytelöä, mutta en vielä maistanut. Kauniin väristä tuli ja lopulta taisi hyytyäkin, vaikka hetken jo epäilin.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ma 20.11.2017, 13:26:24
Hirvelihaborssia keitettynä hirvenluista tehtyyn liemeen. Nam! Iltapuhteena keittelin pihlajanmarjahyytelöä, mutta en vielä maistanut. Kauniin väristä tuli ja lopulta taisi hyytyäkin, vaikka hetken jo epäilin.

Pihlajanmarjoissa on riskinä se, että niissä on pihlajanmarjakoin toukkia. Suosittelisin jokaisen marjan pilkkomista/halkaisemista.
Otsikko: Vs: Kulinaristinen ketju (nro1)
Kirjoitti: Safiiri - ma 20.11.2017, 14:34:46
Hirvelihaborssia keitettynä hirvenluista tehtyyn liemeen. Nam! Iltapuhteena keittelin pihlajanmarjahyytelöä, mutta en vielä maistanut. Kauniin väristä tuli ja lopulta taisi hyytyäkin,