Jatkumo.NET

Alueet => Kamari => Aiheen aloitti: Norma B - ke 28.03.2018, 12:06:18

Otsikko: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Norma B - ke 28.03.2018, 12:06:18
Osuipa osuva kirjoitelma kohdalle.

http://psyli.fi/ajankohtaista/blogi/vesa_nevalaisen_blogi/aina_ei_tarvitse_tietaa.2895.blog#.Wrd6QD03I54.facebook

Meitä ajaa joku ihme vimma siitä, että kaikki on tiedettävä, jokaiseen asiaan täytyy löytää ratkaisu. Emme osaa sietää epävarmuutta. Harmaat ja monimutkaiset asiat pitää vääntää väkisellä piikkilangalla mustaksi ja valkoiseksi. Puoltaan valitsemattomat pakotetaan vastapuolelle.

Maailma on monimutkainen; emme ymmärrä mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa, todellisuudessa kukaan ei voi aavistaakaan mikä on olemassaolomme tarkoitus. Suurin osa ihmisistä ei opi koodaamaan, ei ymmärrä mitä ne algoritmit ovat, ei hahmota suhteellisuusteoriaa tai vaikka hahmottaisikin, ei osaa ratkaista teorian takana olevia uusia pulmia. Herranen aika: enimmäkseen emme ymmärrä edes sitä, mitä oma puolisomme koettaa sanoa.

...

Kaikki kelpaa, kunhan se ei jätä meitä epätietoisuuteen. Mitä oudoimmat uskonnolliset liikkeet ja mitä kummallisimmat poliittiset puolueet menestyvät, koska ne lupaavat sitä, mitä kansalainen haluaa: varmuutta, neuvoa siitä mikä on mukamas oikea tapa toimia.

Ehdottomuus valtaa alaa, vaikka oikeasti maailma tulee entistä monimutkaisemmaksi. Somessa peukutetaan ja lasketaan peukutuksia. Terveyspalveluissa ja lounasravintoloissa painetaan ”Happy or not” –nappia, aivan kuin kaikki olisi oikeasti täysin ihanaa tai ihan sköndeä.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: socrates - to 29.03.2018, 21:08:50
^ Tottahan tuo on. Ihmisillä on voimakas tarve yksinkertaistaa monimutkaisia asioita kuten ongelmia. Eri asia, onko tuo tarve lisääntynyt vai vain näkyy paremmin.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: MrKAT - to 29.03.2018, 22:48:10
Lisääntynyt koska populismi. Populismi elää on/offista.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Big Data Lenny - pe 30.03.2018, 08:49:35
Valtavan monimutkainen kysymys, jota on hankala lähteä purkamaan. Olen tämän asian kimpussa puuhastellut pitkään, vaikkakin aika kapeasta näkökulmasta käsin (teknologia). Viime aikoina olen havahtunut siihen, että sekin on vain pieni osa suurempaa kokonaisuutta, jota ehkä voisi kuvata yhdellä sanalla auktoriteettiviha.

Mistä viha auktoriteettia kohtaa sitten kumpaa? Meille Suomeen se on kantautunut ehkä amerikanherkkuna (kuinkas muuten), koska se on perustaltaan ainakin amerikkalaisen yksilönvapauden ilmentymä. Alexis de Toqueville havaitsi jo vuonna 1835, että uuden Yhdysvaltain asukkaat eivät olleet varsinaisesti ihastuneet asiantuntijoihin ja heidän viisauksiinsa. Hän kirjoittaa: "Useimmissa mielen toiminnoissa kukin yhdysvaltalainen vetoaa vain oman älynsä yksilölliseen ponnisteluun. Kun tasa-arvoiset kansalaiset tarkastelevat toisiaan, he joutuvat toistuvasti käyttämään omaa järkeään ilmeisimpänä ja läheisimpänä totuuden lähteenä. Tuhoutuva asia ei ole luottamus tähän tai tuohon ihmiseen, vaan luottamus kehen tahansa auktoriteettiin" (Tom Nichols, Asiantuntemuksen kuolema, s. 29).

Ehkä viha ja epäilys auktoriteettia kohtaan todellakin ammentaa jostakin sieltä amerikkalaisen uudisraivaajan hengenmaisemasta. Se maisema on loputon preeria, ja avoin maasto, jossa kaikki on auki ja mahdollista. Toisessa kädessä Raamattu, toisessa haulikko, vierellä kulkee akka maha pystyssä. Itse tehty tulevaisuus, itse tehty todellisuus. Tule siihen sitten kirjanoppinut jotakin lässyttämään, niin tiedät sen jälkeen kannattiko.

No nyt on niin, että 1800-luvun amerikkalainen oli aidosti kirjasivistynyt pääsääntöisesti, ainakin jos verrataan nykypäivän ghettoihmiseen, tai mukavuusalueellaan elävään, helppohin vaihtoehtoihin tottuneeseen individualistiin. Tästä on kirjoittanut paljon mm. Neil Postman, ja moni muu 70-luvun kuluttuurikriitikko.

Asiat ovat edenneet vielä hurjasti paljon huonompaan suuntaan muutamassa vuosikymmenessä. Ihmisten "asiakas on aina oikeassa"-narsismiin ja helppoon elämään ja vaatimukseen omasta erityisyydestä yhdistyy tunne kaikenkattavasta tietoisuudesta, joka on muutaman klikkauksen ulottuvilla.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Xantippa - pe 30.03.2018, 09:18:44
En nyt lähde noihin kirjoihin, mutta jos pysytään kapealla alueellasi, eli teknologiassa, kyllä selitys on yksinkertainen. Kyse ei ole auktoriteettivihasta, vaan ihan kommunikaatiosta. Sen verran tässä nojaan auktoriteettiin, että ainakin urbaanilegenda väittää Einsteinin sanoneen, että ellet kykene mummollesi selittämään, mitä teet, et osaa asiaasi.

Nämä suuremmat kokonaisuudet kun ei koskaan ole koskettaneet pienen ihmisen arkea. En käsitä, miksi häntä pitäisi niillä piinata - jos muka taustalla tiedetään, mitä tehdään, tehdään se ja pulinat pois. Ei vastuuteta, ei osallistuteta, ei sönkätä lupaa. Joka on aina vaikeampi saada kuin anteeksi, jos persmuksilleen on mennäkseen, joka tapauksessa.

Työkseni minäkin.

T: Xante
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Big Data Lenny - pe 30.03.2018, 09:45:36
En nyt lähde noihin kirjoihin, mutta jos pysytään kapealla alueellasi, eli teknologiassa, kyllä selitys on yksinkertainen. Kyse ei ole auktoriteettivihasta, vaan ihan kommunikaatiosta. Sen verran tässä nojaan auktoriteettiin, että ainakin urbaanilegenda väittää Einsteinin sanoneen, että ellet kykene mummollesi selittämään, mitä teet, et osaa asiaasi.

Nämä suuremmat kokonaisuudet kun ei koskaan ole koskettaneet pienen ihmisen arkea. En käsitä, miksi häntä pitäisi niillä piinata - jos muka taustalla tiedetään, mitä tehdään, tehdään se ja pulinat pois. Ei vastuuteta, ei osallistuteta, ei sönkätä lupaa. Joka on aina vaikeampi saada kuin anteeksi, jos persmuksilleen on mennäkseen, joka tapauksessa.

Työkseni minäkin.

T: Xante

Tottahan tuokin osaltaan on, mutta tarkoitin ehkä hieman toisenlaista tulokulmaa. Siis sitä, mikä saa sen pienen ihmisen aidosti kuvittelemaan, että hän tietää paremmin, tai että olisi ylipäätään mahdollista tietää. Luitko tuon Norman linkkaaman blogin?

Teknologialla tarkoitan sitä, että kuvittelin aikaisemmin, että pelkästään se tietämisen tunne selittää oikeastaan koko ilmiön, eli tunne siitä että kaikkeen löytyy vastaus parilla klikkauksella, kivalla youtube-videolla, itsediagnooseilla, somen kuplatodellisuudella ja ties millä. Koska teknologia mahdollistaa sen. Mutta mielestäni kyse on laajemmasta ilmiöstä. Narsismista ja individualismista, jota teknologia vain ruokkii.

Ja se yleisempi narsismi, "asiakas on aina oikeassa"-hölynpöly, sisäinen sankaruus, "kaiken maailman dosentit", ja kaikki sellainen on rantautunut meille 90-luvun laman jälkeen, ja kun se yhdistetään tietämisen tunteeseen, saadaan myrkyllinen keitos, jonka seurauksena ihmiset vain tyhmistyvät päivä päivältä. Heistä tulee rasittavia kaikentietäviä, joilta puuttuu kuitenkin substanssi. Paljon tyhjää ja löysää puhetta, sitäkin enemmän vaatimuksia.

Sitten kun tähän kaikkeen vielä yhdistetään vielä aitona ongelmana meitä kaikkia kalvava epätietoisuus tulevaisuudesta, ei ole mitenkään vaikea ymmärtää "sitä vimmaa", että kaikkeen pitää löytyä vastaus, palatakseni siihen Norman artikkeliin. Sille löytyy siis sekä tarve, että työkalut. Lopputulos on tunnetusti pelkkää sekoilua.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Safiiri - pe 30.03.2018, 10:06:59
Lisääntynyt koska populismi. Populismi elää on/offista.

Toisaalta pelkkä pinnallinen nettisomekeskustelukulttuuri ei välttämättä paljasta suoraan ihmisten ajattelutapaa. He myös vain käyttäytyvät siten kuin tuossa kontekstissa toimivaksi on havaittu tai on tavaksi muodostunut. Se on sitten eri asia, onko se hyödyllistä vai haitallista, toimivaa vai toimimatonta. Ilmiössä on jotain samaa kuin vaikkapa hankaluudessa saada ihmiset huolehtimaan yhteisessä käytössä olevasta omaisuudesta. Kun omistajuus ei ole henkilökohtaista, ei insentiiviä huolehtia sen vaalimisesta ole. Vaikka omaisuuden rikkoutuminen ja käyttökelvottomaksi muuttuminen osuu suoraan omaan nilkkaan. Tämä dilemma on hyvinkin tiedostettua, mutta siltikään sen muuttamisen keinoja ei oikein tunnu löytyvän. Populismi vain elää argumenttivirheellä, jonka mukaan tuhat kärpästä ei voi olla väärässä ja se, joka kovimmalla äänellä huutaa, on oikeassa. Vaikka kaikki hyvin ymmärtäisivät, ettei nuo ole valideja argumentteja.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Vanha aatami - pe 30.03.2018, 10:32:09
Lisääntynyt koska populismi. Populismi elää on/offista.

Se se vaan on sillä lailla
Että tässäki maassa on
Sitä on paljon mälsää
Ei sitä tartte edes paljon kavereilta kysellä
Kun vaan viittii vähänkin tsiikata ympärilleen
Kaiken maailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä
Mut ei ne oo ku hemmetinmoisia sössöjä vaan
On sitä ollu ennenkski nuijasotia tässä maassa
Mut olispa täs nuijalla töitä
Ja hyvä olis saada muijallekin töitä
Ittestä ei oo niin väliä juu


Populistien mielenosoitus viime kuulta. (https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcRlUCBvylmG9bIZTuajp3LTrCK2ZLaLB2hvZ7cuXuIU46kNSiZnUA)

VA.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: ROOSTER - pe 30.03.2018, 13:27:13
Ehdottomuus valtaa alaa, vaikka oikeasti maailma tulee entistä monimutkaisemmaksi.

Tämä johtuu digitalisoitumisesta. On vain nollia ja ykkösiä.

Ennen, siis analogiaikana, oli kauniita sinikäyriä ja muuttuvia taajuuksia. Nykyään taajuudetkin käsitetään niin, että huippu on ykkönen ja sen alapuoliset täysi nolla.

Enää ei missään kilpailuissakaan kerrota jonkun pärjänneen hyvin jos on kymmenen parhaimman joukossa, joskus semmoinenkin laskettiin kelpo suoritukseksi.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Topi - pe 30.03.2018, 13:58:42

Tämä johtuu digitalisoitumisesta. On vain nollia ja ykkösiä.

Ennen, siis analogiaikana, oli kauniita sinikäyriä ja muuttuvia taajuuksia. Nykyään taajuudetkin käsitetään niin, että huippu on ykkönen ja sen alapuoliset täysi nolla.

Enää ei missään kilpailuissakaan kerrota jonkun pärjänneen hyvin jos on kymmenen parhaimman joukossa, joskus semmoinenkin laskettiin kelpo suoritukseksi.

Vähän turhan nuiva kuva digitalisoitumisesta, vaikka osin sympatiseeraan sen sisältämää tunnetta.

Kun puhutaan binääriluvuista, eli ykkösistä ja nollista, on kuitenkin hyvä muistaa, että minkä tahansa lukujärjestelmän voi muuttaa binäärimuotoon, eli pohjimmiltaan kyse on asioiden esittämisestä matemaattisesti. Riittävän pitkällä jonolla ykkösiä ja nollia voi esittää myös minkä tahansa määrän harmaan sävyjä, jos niin halutaan, ja konehan on nimenomaan juuri siinä hyvä, että se lukee ja käsittelee niitä ykkösiä ja nollia aivan käsittämättömän määrän ennen kuin me ehdimme edes silmää räpäyttää.

Toisekseen binäärilukuihin yleensä viitataan heksadesimaaleilla, ja niissähän pieneenkin merkkijonoon mahtuu jo melkoinen määrä informaatiota.

Selvennykseksi vielä, että kymmenjärjestelmässä siis on kymmenen mahdollista lukuarvoa välillä nollasta yhdeksään. Näiden ilmaisuvoima ei kuitenkaan rajoitu "kymmeneen vaihtoehtoon" vaan niitä voidaan ketjuttaa periaatteessa loputtomasti. Vastaavasti binäärisessä lukujärjestelmässä on kaksi arvoa, 1 tai 0, mutta näitä voidaan ketjuttaa loputtomasti. Koneelle ei tuota ongelmia lukea tavaraa binäärimuodossa, koska se ei haittaa, että lukujono on älyttömän pitkä ja olisi ihmissilmin vaikea hahmottaa. Mutta binääriluvut ovat tavallaan tapa ilmaista kaksiasentoiseen kytkimeen rinnastuvalla symboliikalla ihan mitä tahansa numeerista, ja vastaavasti kymmenjärjestelmässä vain näitä kytkimen asentoja olisi kymmenen.

Periaatteessa on siis yhtä väärin sanoa että binäärinen lukujärjetelmä johtaa tällaiseen on-off-ajatteluun kuin sanoa että kymmenjärjestelmä väistämättä johtaa tasan kymmenen eri vaihtoehdon ajatteluun.

Heksadesimaaliluvuissa taas niitä arvoja on 16, ensin 0-9 ja sen jälkeen A-F.

Mutta tämä nyt tällaisena sivuhuomiona.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Xantippa - pe 30.03.2018, 14:31:17
Ja se yleisempi narsismi, "asiakas on aina oikeassa"-hölynpöly, sisäinen sankaruus, "kaiken maailman dosentit", ja kaikki sellainen on rantautunut meille 90-luvun laman jälkeen, ja kun se yhdistetään tietämisen tunteeseen, saadaan myrkyllinen keitos, jonka seurauksena ihmiset vain tyhmistyvät päivä päivältä. Heistä tulee rasittavia kaikentietäviä, joilta puuttuu kuitenkin substanssi. Paljon tyhjää ja löysää puhetta, sitäkin enemmän vaatimuksia.


Puutun nyt vain tähän, koska kanssasi on kiva jutella - sinähän voit kokea toisin:-) mutta näinhän se ana on ollut. Besserwisserit eivät ole tämän maailman keksintö, saavat vain ääntään joskus hieman laajemmalti kuulluksi.

Vaatimuksista taasen olen kanssasi samaa mieltä: ne ovat  vähän uutta ja paljon.

T: Xante
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: mikainen - pe 30.03.2018, 16:29:16
En nyt lähde noihin kirjoihin, mutta jos pysytään kapealla alueellasi, eli teknologiassa, kyllä selitys on yksinkertainen. Kyse ei ole auktoriteettivihasta, vaan ihan kommunikaatiosta. Sen verran tässä nojaan auktoriteettiin, että ainakin urbaanilegenda väittää Einsteinin sanoneen, että ellet kykene mummollesi selittämään, mitä teet, et osaa asiaasi.

Nämä suuremmat kokonaisuudet kun ei koskaan ole koskettaneet pienen ihmisen arkea. En käsitä, miksi häntä pitäisi niillä piinata - jos muka taustalla tiedetään, mitä tehdään, tehdään se ja pulinat pois. Ei vastuuteta, ei osallistuteta, ei sönkätä lupaa. Joka on aina vaikeampi saada kuin anteeksi, jos persmuksilleen on mennäkseen, joka tapauksessa.

Työkseni minäkin.

T: Xante

Tottahan tuokin osaltaan on, mutta tarkoitin ehkä hieman toisenlaista tulokulmaa. Siis sitä, mikä saa sen pienen ihmisen aidosti kuvittelemaan, että hän tietää paremmin, tai että olisi ylipäätään mahdollista tietää. Luitko tuon Norman linkkaaman blogin?

Teknologialla tarkoitan sitä, että kuvittelin aikaisemmin, että pelkästään se tietämisen tunne selittää oikeastaan koko ilmiön, eli tunne siitä että kaikkeen löytyy vastaus parilla klikkauksella, kivalla youtube-videolla, itsediagnooseilla, somen kuplatodellisuudella ja ties millä. Koska teknologia mahdollistaa sen. Mutta mielestäni kyse on laajemmasta ilmiöstä. Narsismista ja individualismista, jota teknologia vain ruokkii.

Ja se yleisempi narsismi, "asiakas on aina oikeassa"-hölynpöly, sisäinen sankaruus, "kaiken maailman dosentit", ja kaikki sellainen on rantautunut meille 90-luvun laman jälkeen, ja kun se yhdistetään tietämisen tunteeseen, saadaan myrkyllinen keitos, jonka seurauksena ihmiset vain tyhmistyvät päivä päivältä. Heistä tulee rasittavia kaikentietäviä, joilta puuttuu kuitenkin substanssi. Paljon tyhjää ja löysää puhetta, sitäkin enemmän vaatimuksia.

Sitten kun tähän kaikkeen vielä yhdistetään vielä aitona ongelmana meitä kaikkia kalvava epätietoisuus tulevaisuudesta, ei ole mitenkään vaikea ymmärtää "sitä vimmaa", että kaikkeen pitää löytyä vastaus, palatakseni siihen Norman artikkeliin. Sille löytyy siis sekä tarve, että työkalut. Lopputulos on tunnetusti pelkkää sekoilua.

Ennen on löytynyt kaikkeen vastaus Raamattua klikkaamalla. Luonnonmullistukset ovat olleet jumalien vihanpuuskia ja sillä selvä. Uskonto jossa pitää tehdä asiat "oikein" ja on lueteltu ja luokiteltu valmiiksi mitä saa syödä ja mitä ei ja kuinka käyttäytyä missäkin tilanteessa on epävarmuutta oikein huonosti sietäville houkuttelevia.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Big Data Lenny - pe 30.03.2018, 17:20:34
No johan täällä on taas kaikenkarvaisia optimisteja. Missä ovat vanhat jäärät?
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Renttu - pe 30.03.2018, 17:27:29
Ennen on löytynyt kaikkeen vastaus Raamattua klikkaamalla. Luonnonmullistukset ovat olleet jumalien vihanpuuskia ja sillä selvä. Uskonto jossa pitää tehdä asiat "oikein" ja on lueteltu ja luokiteltu valmiiksi mitä saa syödä ja mitä ei ja kuinka käyttäytyä missäkin tilanteessa on epävarmuutta oikein huonosti sietäville houkuttelevia.
Ei ihminen tässäkään suhteessa muuttunut ole. Rutiinit, säännöt ja kiellot, jopa reipas kuri luovat ihmisen elämään selkeyttä ja turvallisuutta, joiden kautta tapahtuu sellainen paradoksi, että olo tuntuukin itse asiassa vapaammalta. Ilmiö on tullut jälleen tutuksi nyt, kun olen pitäytynyt varsin tiukassa ja aikataulutetussa päivärytmissä. Tavallisen tutuksi se tuli silloin, kun aloitin juoksemisen ja salilla käymisen. Siinä oli alussa pari muttaa:

1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.
2. En myöskään pitänyt salilla käymisestä ja punttien nostelusta.

Tiesin kuitenkin kokemuksesta valmiiksi, että kun kumpaakin vain tekee rutiininomaisesti ja jättää fiilispohjalta tekemiset muille, niin kyllä se siitä. Ihminen on pirun sopeutuvainen olento, eikä kontekstilla ole näissä asioissa väliä. Jos mielensä ja kroppansa altistaa jollekin uudelle rutiinille, se oppii n. kolmessa kuukaudessa siihen pisteeseen, että rutiinista on muodostunut tapa, jota suorastaan odottaa. Näin siitä huolimatta, että lähtökohtaisesti eipitäisi toiminnasta kuin hyvin vähän (Järkisyistä) tai ei lainkaan. Sen kolmen kuukauden jälkeen olikin niin, että mikäli oli vaarassa jäädä treeni tai lenkki jostain syytä väliin (Joka toisena päivänä salilla, joka toisena päivänä juoksemassa, sunnuntaisin lepopäivä ja venyttelyä) niin tuntui, että koko päivä menee pilalle. Uskonnot ja ideologiat hyödyntävät samaa mekanismia palvojiin, esim. säännölliset rukoushetket ja muut rituaaliset harjoitteet. He eivät suinkaan tunne olevansa tiukkojen normien ja kieltojen keskellä vankeja, vaan jopa poikkeuksellisen vapaita. Ongelmia tuleekin vasta siitä, jos esim. joku hierarkiassa korkemalla oleva käyttää valtaa väärin, ja perusoppien vastaisesti. Sitten onkin taas syntien antteksiannon vuoro, ja niin edelleen...

 Aristoteles puhui hyveistä ja totuudesta. Hänen mukaansa hyveet ovat ennen muuta kasvatuksen avulla aikaansaatuja ominaisuuksia. Nekin saavutetaan säännöllisen ja pitkäjänteisen harjoituksen kautta, ja samalla ihmisen tulee kehittää älyään ja voimiaan. Arska tiesi, mistä puhuu.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: socrates - pe 30.03.2018, 17:30:10
No johan täällä on taas kaikenkarvaisia optimisteja. Missä ovat vanhat jäärät?

Täällä.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: mikainen - pe 30.03.2018, 17:36:43
Ennen on löytynyt kaikkeen vastaus Raamattua klikkaamalla. Luonnonmullistukset ovat olleet jumalien vihanpuuskia ja sillä selvä. Uskonto jossa pitää tehdä asiat "oikein" ja on lueteltu ja luokiteltu valmiiksi mitä saa syödä ja mitä ei ja kuinka käyttäytyä missäkin tilanteessa on epävarmuutta oikein huonosti sietäville houkuttelevia.
Ei ihminen tässäkään suhteessa muuttunut ole. Rutiinit, säännöt ja kiellot, jopa reipas kuri luovat ihmisen elämään selkeyttä ja turvallisuutta, joiden kautta tapahtuu sellainen paradoksi, että olo tuntuukin itse asiassa vapaammalta. Ilmiö on tullut jälleen tutuksi nyt, kun olen pitäytynyt varsin tiukassa ja aikataulutetussa päivärytmissä. Tavallisen tutuksi se tuli silloin, kun aloitin juoksemisen ja salilla käymisen. Siinä oli alussa pari muttaa:

1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.
2. En myöskään pitänyt salilla käymisestä ja punttien nostelusta.

Tiesin kuitenkin kokemuksesta valmiiksi, että kun kumpaakin vain tekee rutiininomaisesti ja jättää fiilispohjalta tekemiset muille, niin kyllä se siitä. Ihminen on pirun sopeutuvainen olento, eikä kontekstilla ole näissä asioissa väliä. Jos mielensä ja kroppansa altistaa jollekin uudelle rutiinille, se oppii n. kolmessa kuukaudessa siihen pisteeseen, että rutiinista on muodostunut tapa, jota suorastaan odottaa. Näin siitä huolimatta, että lähtökohtaisesti eipitäisi toiminnasta kuin hyvin vähän (Järkisyistä) tai ei lainkaan. Sen kolmen kuukauden jälkeen olikin niin, että mikäli oli vaarassa jäädä treeni tai lenkki jostain syytä väliin (Joka toisena päivänä salilla, joka toisena päivänä juoksemassa, sunnuntaisin lepopäivä ja venyttelyä) niin tuntui, että koko päivä menee pilalle. Uskonnot ja ideologiat hyödyntävät samaa mekanismia palvojiin, esim. säännölliset rukoushetket ja muut rituaaliset harjoitteet. He eivät suinkaan tunne olevansa tiukkojen normien ja kieltojen keskellä vankeja, vaan jopa poikkeuksellisen vapaita. Ongelmia tuleekin vasta siitä, jos esim. joku hierarkiassa korkemalla oleva käyttää valtaa väärin, ja perusoppien vastaisesti. Sitten onkin taas syntien antteksiannon vuoro, ja niin edelleen...

 Aristoteles puhui hyveistä ja totuudesta. Hänen mukaansa hyveet ovat ennen muuta kasvatuksen avulla aikaansaatuja ominaisuuksia. Nekin saavutetaan säännöllisen ja pitkäjänteisen harjoituksen kautta, ja samalla ihmisen tulee kehittää älyään ja voimiaan. Arska tiesi, mistä puhuu.

Buddhalaisissa myötätunnon meditaatioissa on samaa. Ylipäätään ajatuksena, että hyveet tai miksi niitä haluaa kutsua ovat verrattavissa lihaksiin joita voi kasvattaa. Tai edes ylläpitää.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Big Data Lenny - pe 30.03.2018, 17:38:16
1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.

Kai tiedät että se johtuu vain huonosta kunnosta? Mättöä vain tiestöllä tarpeeksi, niin rupeaa maistumaan.


Aristoteles puhui hyveistä ja totuudesta. Hänen mukaansa hyveet ovat ennen muuta kasvatuksen avulla aikaansaatuja ominaisuuksia. Nekin saavutetaan säännöllisen ja pitkäjänteisen harjoituksen kautta, ja samalla ihmisen tulee kehittää älyään ja voimiaan. Arska tiesi, mistä puhuu.

Todellakin. Tämä on eräs niistä asioista, jotka ei mielestäni ole niin "kuin aina ennekin". Siis pitää edelleen paikkansa, mutta ei puhuttele ihmisiä. Nykyään hyveitä vaaditaan palveluna, ja ne pitää olla tilattavissa netistä Master Cardilla.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Renttu - pe 30.03.2018, 17:44:35
Buddhalaisissa myötätunnon meditaatioissa on samaa. Ylipäätään ajatuksena, että hyveet tai miksi niitä haluaa kutsua ovat verrattavissa lihaksiin joita voi kasvattaa. Tai edes ylläpitää.
Totta. Kristityillä tyyneysrukous palvelee epävarmuuden sietämistä suoraan:

"Jumala suokoon minulle tyyneyttä hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa niitä asioita, joita voin, ja viisautta erottaa nämä toisistaan". Se on hyvä ohje riippumatta siitä, uskooko jumaliin tai ei.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Renttu - pe 30.03.2018, 17:56:44
Todellakin. Tämä on eräs niistä asioista, jotka ei mielestäni ole niin "kuin aina ennekin". Siis pitää edelleen paikkansa, mutta ei puhuttele ihmisiä. Nykyään hyveitä vaaditaan palveluna, ja ne pitää olla tilattavissa netistä Master Cardilla.
Alasdair MacIntyre on kirjoittanut ja puhunut tästä kohta 40 vuotta, teoksestaan Hyveiden jäljillä (1981) alkaen. Tuo on muuten huono suomennos, sillä alkuperäisnimi on After Virtue. Oma elämänkatsomukseni on uusaristoteelinen ja yhteiskunnan kehitttämisen lähtökohdista rawlsilainen (John Rawls) - jos tässä nyt filosofian puolelta oppi-isiä hakee. Vaikka nuoruuden hybriksessä oli periaatteessa helppo allekirjoittaa Nietzschen yltiö-individualismi ja näkemykset orjasieluista, niin näinä päivinä on hieman toisin. Ajanhenkemme löyhkää siihen malliin, että yksilön voisi julistaa jos ei kuolleeksi, niin ainakin diabeettiseen koomaan vajonneeksi. Sen kehon rauhasista tihkuu narsismia ja kolmevuotiaan lapsen tasolle taantunutta keskittymiskykyä. Loputon ärsykenälkä on tyydytettävä, tuokaa lisää sokerilientä!
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Safiiri - pe 30.03.2018, 18:08:55
1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.

Kai tiedät että se johtuu vain huonosta kunnosta? Mättöä vain tiestöllä tarpeeksi, niin rupeaa maistumaan.

No ei tuo nyt ainoa mahdollinen syy ole. Voi kyse olla siitäkin, että diggailee hieman monipuolisempia motorisia haasteita. Juokseminen on aika puuduttavan samaa koko ajan liikesuorituksena.


Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: socrates - pe 30.03.2018, 18:27:56
1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.

Kai tiedät että se johtuu vain huonosta kunnosta? Mättöä vain tiestöllä tarpeeksi, niin rupeaa maistumaan.

No ei tuo nyt ainoa mahdollinen syy ole. Voi kyse olla siitäkin, että diggailee hieman monipuolisempia motorisia haasteita. Juokseminen on aika puuduttavan samaa koko ajan liikesuorituksena.

Komppaan. Juokseminen oli ensimmäinen lajini ja mielestäni kuntoilulajina tylsin mitä olen kokeillut.

Kilpailulajina ehkä hieman toinen juttu.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: ROOSTER - pe 30.03.2018, 18:38:11
1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.

Kai tiedät että se johtuu vain huonosta kunnosta? Mättöä vain tiestöllä tarpeeksi, niin rupeaa maistumaan.

No ei tuo nyt ainoa mahdollinen syy ole. Voi kyse olla siitäkin, että diggailee hieman monipuolisempia motorisia haasteita. Juokseminen on aika puuduttavan samaa koko ajan liikesuorituksena.

Komppaan. Juokseminen oli ensimmäinen lajini ja mielestäni kuntoilulajina tylsin mitä olen kokeillut.

Kilpailulajina ehkä hieman toinen juttu.

Onhan se aika hölmöä tuo juoksu-urheilu. Variaatioita haetaan ainoastaan matkojen pituuksia vaihtelemalla ja ehkä aitoja lisäämällä. No, onhan 3000metrin aidoissa sentään myös vesieste.

Kaipaisin olympialajeiksi esimerkiksi 10 litran vesiämpärit kädessä juostavaa 300m takaa-ajokilpailua, naisille. Sekä ampumajuoksua, jossa muita kilpailijoita saisi tulittaa herneillä puhallusputkella. Kännijuoksu olisi myös mainiota seurattavaa - kuka selviäisi maaliin 1500metrin kisassa, minimi 3 promillea, puolivälissä pakollinen tankkaus.

Hölmömpää kuin 10000metrin juoksu, on ainoastaan sen seuraaminen.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: socrates - pe 30.03.2018, 18:42:28
1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.

Kai tiedät että se johtuu vain huonosta kunnosta? Mättöä vain tiestöllä tarpeeksi, niin rupeaa maistumaan.

No ei tuo nyt ainoa mahdollinen syy ole. Voi kyse olla siitäkin, että diggailee hieman monipuolisempia motorisia haasteita. Juokseminen on aika puuduttavan samaa koko ajan liikesuorituksena.

Komppaan. Juokseminen oli ensimmäinen lajini ja mielestäni kuntoilulajina tylsin mitä olen kokeillut.

Kilpailulajina ehkä hieman toinen juttu.

Onhan se aika hölmöä tuo juoksu-urheilu. Variaatioita haetaan ainoastaan matkojen pituuksia vaihtelemalla ja ehkä aitoja lisäämällä. No, onhan 3000metrin aidoissa sentään myös vesieste.

Kaipaisin olympialajeiksi esimerkiksi 10 litran vesiämpärit kädessä juostavaa 300m takaa-ajokilpailua, naisille. Sekä ampumajuoksua, jossa muita kilpailijoita saisi tulittaa herneillä puhallusputkella. Kännijuoksu olisi myös mainiota seurattavaa - kuka selviäisi maaliin 1500metrin kisassa, minimi 3 promillea, puolivälissä pakollinen tankkaus.

Hölmömpää kuin 10000metrin juoksu, on ainoastaan sen seuraaminen.

Voi olla katsojalle, mutta ratajuoksun treenaaminen vaatii sentään jonkin verran monipuolisesti juoksemista eri tehoalueilla, Intervallia jne.

Normikuntoilija tuppaa juoksemaan aina sen kympin niska kysässä samaa tappavan tasaista vauhtia.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Renttu - pe 30.03.2018, 18:44:45
Onhan se aika hölmöä tuo juoksu-urheilu.
Olet väärässä. Se ei ole aika hölmöä, se on ihan helvetin hölmöä.

Se on kuitenkin tehokkain ja halvin tapa nostaa nopeasti kuntoaan, jolloin sille on järjellinen oikeutus. Sitä tarvitaan myös sodankäynnissä, vaikka se se vasta hölmöä hommaa onkin. Maailmassahan ei ole tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää. Ai niin, sähkö on tietysti myös kohtuullisen tärkeää. Ehkä.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: socrates - pe 30.03.2018, 18:48:02
Mitä tulee avaukseen, niin kaippa asioitten ennustettavuus arjessa on kuitenkin keskimäärin roimasti noussut ja siksi ei enää kestetä epävarmuutta.

Sääennusteet ovat kehittyneet, liikennevälineet kulkevat ajallaan, kauppa ei ole yllättäen kiinni, jos omistaja sairastuu ja ylipäätään kaikenlainen yllättävä sählis on vähentynyt.

Voihan sitä sanoa, että maailma on yhä monimutkaisempi, mutta siitä huolimatta se on yksilön arkeen vaikuttavissa asioissa aina vain ennakoitavampi.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: TSS - pe 30.03.2018, 18:49:00
1. En oikeastaan pidä juoksemisesta. Oikeastaan en pidä siitä lainkaan.

Kai tiedät että se johtuu vain huonosta kunnosta? Mättöä vain tiestöllä tarpeeksi, niin rupeaa maistumaan.

No ei tuo nyt ainoa mahdollinen syy ole. Voi kyse olla siitäkin, että diggailee hieman monipuolisempia motorisia haasteita. Juokseminen on aika puuduttavan samaa koko ajan liikesuorituksena.

Komppaan. Juokseminen oli ensimmäinen lajini ja mielestäni kuntoilulajina tylsin mitä olen kokeillut.

Kilpailulajina ehkä hieman toinen juttu.

Onhan se aika hölmöä tuo juoksu-urheilu. Variaatioita haetaan ainoastaan matkojen pituuksia vaihtelemalla ja ehkä aitoja lisäämällä. No, onhan 3000metrin aidoissa sentään myös vesieste.

Kaipaisin olympialajeiksi esimerkiksi 10 litran vesiämpärit kädessä juostavaa 300m takaa-ajokilpailua, naisille. Sekä ampumajuoksua, jossa muita kilpailijoita saisi tulittaa herneillä puhallusputkella. Kännijuoksu olisi myös mainiota seurattavaa - kuka selviäisi maaliin 1500metrin kisassa, minimi 3 promillea, puolivälissä pakollinen tankkaus.

Hölmömpää kuin 10000metrin juoksu, on ainoastaan sen seuraaminen.

Voi olla katsojalle, mutta ratajuoksun treenaaminen vaatii sentään jonkin verran monipuolisesti juoksemista eri tehoalueilla, Intervallia jne.

Normikuntoilija tuppaa juoksemaan aina sen kympin niska kysässä samaa tappavan tasaista vauhtia.

Juokseminen on mahtavaa. Tällä hetkellä olen melkeinpa onnellisimmillani juostessani. Musiikki vaan pauhaamaan korville ja menoksi, maistuu.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Topi - pe 30.03.2018, 18:49:56
Ilmeisesti toistaseksi ainoana juoksusta ns tykkäävänä pitää sanoa, että joo, iso osa siitä on sitä, että tottuu siihen minkälaista se on ja oppii rentoutumaan ja löytämään hyvää juoksurytmiä ja askellusta. Oikeastaan sen ilo ei ole missään kovin monimutkaisessa, vaan yksinkertaisesti siinä, miten siihen monotoniseen tekemiseen voi täysin uppoutua ja se voi tavallaan olla siinä mielessä vapauttavaa, hyvänolontunnetta tuottavaa ja meditatiivista silloin kun lähtee niin sanotusti rullaamaan.

Jotkut sitten lisää siihen erilaisia juttuja suunnistamalla tai juoksemalla erilaisessa maastossa. Jossain harjun päällä kun juoksee polkua missä on kiviä ja puun juuria sun muuta, ja tottuu siihen niin, että pystyy kumminkin pitämään aika hyvää vauhtia, siinä on hienoa oikeastaan juuri se, että siinä tavallaan yksinkertaisessa tekemisessä on sillä hetkellä kaikki. Hengittää ja liikkuu ja on koko ajan tietoinen siitä, mihin seuraava askel laskeutuu, mutta samalla vaan siellä metsässä missä neulaset tuoksuu jne.

Eli varsinaisesti lajina se on nimenomaan maksimaalisen yksinkertainen, ja varmaan katsojan näkökulmasta yhtä viihdyttävää kun jonkun mielestä uinti tai muu vastaava, vaikka uinnissa nyt voi periaatteessa olla enemmän seurattavaa jos sitä osaa kunnolla katsoa, mitä minä en.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Safiiri - pe 30.03.2018, 18:52:17
Onhan se aika hölmöä tuo juoksu-urheilu.
Olet väärässä. Se ei ole aika hölmöä, se on ihan helvetin hölmöä.

Se on kuitenkin tehokkain ja halvin tapa nostaa nopeasti kuntoaan, jolloin sille on järjellinen oikeutus. Sitä tarvitaan myös sodankäynnissä, vaikka se se vasta hölmöä hommaa onkin. Maailmassahan ei ole tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää. Ai niin, sähkö on tietysti myös kohtuullisen tärkeää. Ehkä.

Sitten tietty on mahdollista kysyä, miksi erotella se kunnon nostaminen jostain kiinnostavammasta, kun ne voi myös yhdistää. Ei ole kiirettä, kun itse toiminta on kiinnostavaa ja sitä haluaa tehdä. Kunnon nostaminen tavoitteena on kauheen tylsä, ellei ole jotain mihin sitä kuntoa myös tarvitaan. Kuten johonkin hauskaan liikuntamuotoon.

Mutta - paras etsiä se liikunnan muoto, joka itselle on palkitsevinta. Olishan aika outoa, jos ihan kaikki diggais täsmälleen samanlaista liikuntaa. Juoskoot ne, jotka siitä saa hyvän mielen. Annetaan muiden liikkua jollain muulla ja heille nautintoa tuottavalla tavalla.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: socrates - pe 30.03.2018, 19:07:45
Juokseminen voi sopia monille ihmisille, joilla on vähän vapaa-aikaa.

Omalla kohdallani juokseminen aiheutti negatiivisia fiiliksiä alkuhuuman jälkeen. Lyhyt rankka rasitus, johon ei liity mitään treenin suunnittelua ja tekniikan hiomista eikä sosiaalista pääomaa, jos juoksee yksin.

Kroppa jää ylikierroksille, makeanhimo ja flunssat vaivaavat. Pää hajoaa siinä lajissa. Ja juokseminen sujuu usein huonosti, varsinkin jos  juoksee vähemmän kuin melkein päivittäin. Huonoja muistoja on juoksemisesta, vaikka myönnän sen tehokkuuden kunnon nostajan.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Big Data Lenny - pe 30.03.2018, 19:53:53
Hölmömpää kuin 10000metrin juoksu, on ainoastaan sen seuraaminen.

Totta. Nykypäivän juoksijoilla ei ole edes arvokisoissa enää alkueriä. Juovat vielä nestettäkin kesken juoksun.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: TSS - pe 30.03.2018, 19:58:20
Juokseminen voi sopia monille ihmisille, joilla on vähän vapaa-aikaa.

Omalla kohdallani juokseminen aiheutti negatiivisia fiiliksiä alkuhuuman jälkeen. Lyhyt rankka rasitus, johon ei liity mitään treenin suunnittelua ja tekniikan hiomista eikä sosiaalista pääomaa, jos juoksee yksin.

Kroppa jää ylikierroksille, makeanhimo ja flunssat vaivaavat. Pää hajoaa siinä lajissa. Ja juokseminen sujuu usein huonosti, varsinkin jos  juoksee vähemmän kuin melkein päivittäin. Huonoja muistoja on juoksemisesta, vaikka myönnän sen tehokkuuden kunnon nostajan.

Itselle juoksu on siksikin tosi passeli, että sinne voi lähteä just silloin kun siihen tulee sauma, ja siinä on hyvä hyötysuhde ajatellen kulutettua aikaa ja liikunnallista/terveydellistä hyötyä. Kun käy melkein joka päivä juoksemassa, siitä tulee kyllä jotenkin riippuvaiseksikin, mutta hyvällä tavalla ainakin tähän asti. Itselläni juoksu myös jotenkin muutenkin tukee terveellisiä elämätapoja, ja sen myötä haluttaa vähemmän makeaa tai muuta höttöä.

Juoksuun sai tosi paljon lisää ulottuvuutta musiikin kautta, ja siinä jotenkin nollaantuu sekä kroppa että aivot. Sellainen edellytys kyllä on, että on saatava juosta paikassa, missä ei ole autoliikennettä.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: socrates - pe 30.03.2018, 20:29:51
En tunne kuin yhden täysijärkisen juoksijan ja se on Baltsu:

https://baltsu.wordpress.com/tag/juoksufoorumi/
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Topi - pe 30.03.2018, 21:37:20
Omalla kohdallani juokseminen aiheutti negatiivisia fiiliksiä alkuhuuman jälkeen. Lyhyt rankka rasitus, johon ei liity mitään treenin suunnittelua ja tekniikan hiomista eikä sosiaalista pääomaa, jos juoksee yksin.

Kroppa jää ylikierroksille, makeanhimo ja flunssat vaivaavat. Pää hajoaa siinä lajissa. Ja juokseminen sujuu usein huonosti, varsinkin jos  juoksee vähemmän kuin melkein päivittäin. Huonoja muistoja on juoksemisesta, vaikka myönnän sen tehokkuuden kunnon nostajan.

Tälleen ihan puskista huudellen saattaa olla, että aloitit juoksemalla liian kovaa. Periaatteessa kannattaisi ensin juosta mieluummin vaikka liian hiljaa ja totutella rasitukseen ja kasvattaa vasta sitten pikku hiljaa lenkin mittaa ja myöhemmin miettiä vauhtia ja rytmiä yms.

Lyhyt lenkki on minusta sellainen vartin tai 20 minuutin todella reipasta tahtia menevä veto, mutta ei sellaisessa ole mitään järkeä, jollei ole suht hyvin jo kartalla koko touhusta.

Ihan hyvä lenkki alkuun voisi olla 20-30 minuuttia todella kevyttä hölkkää. Siitä voit sitten kasvatella mittaa pikku hiljaa tuntiin kun siltä tuntuu ja vasta sen jälkeen ruveta miettimään joskus jotain lyhyttä kovaa rasitusta.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Topi - pe 30.03.2018, 21:48:02
Itse siis juoksen lähinnä jollain vuosien tuomalla fiiliksellä siihen tekemiseen, mutta... periaatteessa jos puhuu alkuhuumasta ja puhuu kovasta rasituksesta, niin se kuulostaa siltä että vetää itse asiassa koko ajan jossain sykealueen ihan yläpäässä pelkän endorfiinin voimalla. Silloin se ei kamalasti edes kehitä mitään peruskuntoa, vaan siinä tulee treenanneeksi jotain ihan muuta. Ehkä hapenottokykyä tai jotain kestävyysvoimaa vai miksi sitä nyt sanotaan.

Silloin kannattaisi pikemminkin alussa keskittyä siihen, että malttaa ja malttaa ja todellakin malttaa olla juoksematta liian kovaa tai liian pitkään endorfiinista huolimatta, vaan pääsee johonkin rauhalliseen rytmiin josta voi nauttia eikä yritä mitään ihmeitä. Tätä jos sitten jatkaa, se saattaa jopa nostaa kuntoa.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Juha - la 31.03.2018, 07:15:35

BDL:  Tottahan tuokin osaltaan on, mutta tarkoitin ehkä hieman toisenlaista tulokulmaa. Siis sitä, mikä saa sen pienen ihmisen aidosti kuvittelemaan, että hän tietää paremmin, tai että olisi ylipäätään mahdollista tietää. Luitko tuon Norman linkkaaman blogin?

Itseusko överinä on ihmisyyteen oletuksenakin kuuluva. Tästä on jopa tutkimustietoa. Jos vaikka selkeämmin realisti, niin voi olla oikeasti masentunut, tmv, ei toiveikas.

Yliusko itseen voi olla myös muuta. Selviytymiskeino, josta ongelmaa ennenpitkää myös itselle, ja sitä ennen muillekin, vaikka sekin voi ilmetä viiveellä joskus.

Yliuskoa tarvitaan joskus ihan käytännön elämässä kun kompleksisuuden takia ei yhteisempään etenemiseen voi luottaa, vaikka tiedetään sen suuri potentiaali ja helppo sujuvuus, mutta käytäntö ei vaan toimi. Jos jotain haluaa, niin tehtävä itse, vaikka kuinka vaikeaa ja hassua.

Edellinen koskee myös yritysmaailmaa, koska erilaisuus luo suojaa tuotokseen. Yhtenäisyys markkinoilla yhtenäisine asiakasmitattavina tuotteineen on ongelma, tosin nykysysteemissä, eikä ongelma ole sillä tavoin hankala, että tuottaja ei sitä halua. Muuta rasitetta toki minimiin.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Juha - la 31.03.2018, 07:39:48

Ihmisten täytyy etsiä osallistumisen lokero, nykyehdoin, jotta on kiinni talouden syrjässä, joka on edellytys muulle.

Jos yhtenäisyyttä joiltakin osin toivotaan, ja jopa vaaditaan, niin yhteisempi toimivuus muuten kattavana ei todellakaan aina kiinnosta. Jos taas ilmenee todennäköistä saumaa siinä kohden, niin on taas yhtenäisen ruttauksen paikkaa väkisin tellättävänä.

Kun lokeroja on pakko luoda, niin seurauksena toisaalta samanaikaista säännöshelvettiä.

Pienistä toimivuuksista kun luovutaan, kaikki kusee, enemmän ja enemmän.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Big Data Lenny - la 31.03.2018, 07:40:12

BDL:  Tottahan tuokin osaltaan on, mutta tarkoitin ehkä hieman toisenlaista tulokulmaa. Siis sitä, mikä saa sen pienen ihmisen aidosti kuvittelemaan, että hän tietää paremmin, tai että olisi ylipäätään mahdollista tietää. Luitko tuon Norman linkkaaman blogin?

Itseusko överinä on ihmisyyteen oletuksenakin kuuluva. Tästä on jopa tutkimustietoa.

Itseusko överinä, tai yliusko, kuten tätä ilmiötä kuvailet, yhdistyy minulla tietämättömyyteen. Siitä nimittäin on tutkimuksia, että mitä vähemmän tietää, sen vankemmin kokee tietävänsä. Mistä päästään helposti taas siihen kantavaan teemaan, eli tietämisen tunteeseen.

Kai se menee sillä tavoin, että kun ihmisellä jossakin vaiheessa elämää alkaa hiipimään mieleen jonkinlainen eksistentiaalinen pelkotila siitä, että ei tajua mistään mitään, tai että kaikki mitä on koskaan kuvitellut tietävänsä on täyttä kaaosta, ollaan hyvällä tiellä. Ihmisen pitäisi siis ilmeisesti koko ajan vain kokea itsensä typerämmäksi, ei toisin päin. Tieto lisää tietämättömyyttä.

Ehkä tässä nyt sitten tavoitetaan jotakin siitä ketjun avauksen blogauksesta, jonka kirjoittaja lopettaa sanoihin Olen Vesa Nevalainen, enkä oikeastaan tiedä paljon mitään.

Vesa Nevalainen on siis nähtävästi viisauden tiellä, eikä tiedä paljon mitään. Kun hän sitten saavuttaa viisauden, nauraako hän vain vastatuuleen kuin hullu, vai vaikeneeko koska mistään ei oikeastaan voi sanoa mitään?

Niin tai näin, tietämättömyyden epävarmuutta pitää joko vain sietää, tai sitten luutua omiin varmuuksiinsa. Jos nyt ymmärsin kirjoituksesta paljon mitään.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: socrates - la 31.03.2018, 12:07:44
Omalla kohdallani juokseminen aiheutti negatiivisia fiiliksiä alkuhuuman jälkeen. Lyhyt rankka rasitus, johon ei liity mitään treenin suunnittelua ja tekniikan hiomista eikä sosiaalista pääomaa, jos juoksee yksin.

Kroppa jää ylikierroksille, makeanhimo ja flunssat vaivaavat. Pää hajoaa siinä lajissa. Ja juokseminen sujuu usein huonosti, varsinkin jos  juoksee vähemmän kuin melkein päivittäin. Huonoja muistoja on juoksemisesta, vaikka myönnän sen tehokkuuden kunnon nostajan.

Tälleen ihan puskista huudellen saattaa olla, että aloitit juoksemalla liian kovaa. Periaatteessa kannattaisi ensin juosta mieluummin vaikka liian hiljaa ja totutella rasitukseen ja kasvattaa vasta sitten pikku hiljaa lenkin mittaa ja myöhemmin miettiä vauhtia ja rytmiä yms.

Lyhyt lenkki on minusta sellainen vartin tai 20 minuutin todella reipasta tahtia menevä veto, mutta ei sellaisessa ole mitään järkeä, jollei ole suht hyvin jo kartalla koko touhusta.

Ihan hyvä lenkki alkuun voisi olla 20-30 minuuttia todella kevyttä hölkkää. Siitä voit sitten kasvatella mittaa pikku hiljaa tuntiin kun siltä tuntuu ja vasta sen jälkeen ruveta miettimään joskus jotain lyhyttä kovaa rasitusta.

Liian kovaa juokseminen oli osasyy. Mutta mitä enemmän ikää tuli, sen enemmän tunsin, ettei hidaskaan juokseminen yksinkertaisesti sovi fysiikalleni.

Juoksulenkkiä saattoi seurata lyhyt euforinen tunne, joka vaihtui nopeasti fyysiseksi pahaksi oloksi, joka tietysti myös laskee mielialaa. Aineenvaihdunta heitteli, välillä oli ylikierroksilla ja välillä hirveän väsynyt.

Lisäksi juokseminen ei ole sopinut ollenkaan varsinkin aiemmin melko fyysisiin töihin.

Summa summarum omaan kontekstiini esimerkiksi salitreeni on aina sopinut paljon paremmin, niin paljon kuin ulkoliikuntaa periaatteessa priorisoinkin.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Topi - la 31.03.2018, 13:18:31
Joo, en mä sitä tosiaan edes tarkoittanut minään neuvona että nyt teet näin, puhuin vaan lähinnä omasta hyvin henkilökohtaisesta tulokulmasta siitä, mitä ehkä voi tehdä väärin jos aloittaa, ja varsinkin jos on jo hiukan ikää eikä enää ihan nuoruuden suomassa hyvässä peruskunnossa.

Ehkä se ei tosiaan myöskään sovi samalla tavalla kaikille. Sitä vastoin kävely varmaan sopii ja myös tekee useimmille hyvää.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Topi - la 31.03.2018, 13:23:46
Ja komiasti aiheen sivusta vielä toinen perään siitä, että minulla taas on aina ollut vaikeuksia saada salitreenistä sellaista kestävää hyvän olon fiilistä. Kyllä siinä tietyt lihakset kehittyy ja siitä saa ns. 'kiksejä' mutta ilmeisesti minulle taas jotenkin sopii lihastreenissä tuhannesti paremmin sellainen funktionaalinen harjoittelu kehon omaa painoa vastaan ja erilaisten vähän motoriikkaakin kehittävien liikkeiden tekeminen. Osa punttisalin perusliikkeistä myös sopii tavallaan tähän kategoriaan... leuanveto, dippi, kyykky, maastaveto, jne.  mutta sitten siinä tulee vaikeuksia oikeasti kokea sitä mielekkääksi tai edes keholle hyväksi kun vaan vääntää jotain ohjelmaa ja lisäilee pikku hiljaa painoja.

Siis loppujen lopuksi kyse on ehkä siitä, että kehon puolesta oma 'luonnollinen' vahvuus on enemmän kestävyyden kuin voiman puolella, ja sitten jos lihaksia harjoittaa, se reagoi paremmin ja nauttii enemmän siitä, ettei väkisin pyri lisäämään ja lisäämaan vastusta vaan tekee vain monipuolisesti ja varsin malttilisia vastuksia käyttäen.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Juha - la 31.03.2018, 14:01:26

Mulla punttisali nostaa olon pitemmän kauden jälkeen niin korkealle, että en saa unta seuraavana yönä. Viimeisin tälläinen nyt flunssan jälkeen, tosin flunssakin epäselvä vielä, että onko miten ohitte.

Jos olisin voinut käydä kuntosalilla aamusta tai aamupäivästä, ja ottanut kevyesti, niin sitten en ehkä olisi sekoittanut sillä itseäni.

Pitkä tasainen ja vähän intensiivinen fyysinen puhde vaikuttaa iltaan asti js jopa yöhön, vaikkei unia veisikään.

Ylikuntotilanne alkanut kiehtoa, että mistä tarkemmin sanoen on kyse. Miten saa itsensä alasajettua puhteilla, joista nousu on selkeää ja varmaa ja toteutuu hyvin spontaanin helposti ja tehokkaasti.

Entisaikaan korostui fyysisyys ja samalla sen seesteinen käyttö. Ihminen voi edelleen hyötyä asioiden teoista, ilman koneita, joissain tehtävissä, jos ovat samalla mielekkääksi koettavissa ja opittavissa kivoiksi.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: socrates - la 31.03.2018, 14:10:17
Ja komiasti aiheen sivusta vielä toinen perään siitä, että minulla taas on aina ollut vaikeuksia saada salitreenistä sellaista kestävää hyvän olon fiilistä. Kyllä siinä tietyt lihakset kehittyy ja siitä saa ns. 'kiksejä' mutta ilmeisesti minulle taas jotenkin sopii lihastreenissä tuhannesti paremmin sellainen funktionaalinen harjoittelu kehon omaa painoa vastaan ja erilaisten vähän motoriikkaakin kehittävien liikkeiden tekeminen. Osa punttisalin perusliikkeistä myös sopii tavallaan tähän kategoriaan... leuanveto, dippi, kyykky, maastaveto, jne.  mutta sitten siinä tulee vaikeuksia oikeasti kokea sitä mielekkääksi tai edes keholle hyväksi kun vaan vääntää jotain ohjelmaa ja lisäilee pikku hiljaa painoja.

Siis loppujen lopuksi kyse on ehkä siitä, että kehon puolesta oma 'luonnollinen' vahvuus on enemmän kestävyyden kuin voiman puolella, ja sitten jos lihaksia harjoittaa, se reagoi paremmin ja nauttii enemmän siitä, ettei väkisin pyri lisäämään ja lisäämaan vastusta vaan tekee vain monipuolisesti ja varsin malttilisia vastuksia käyttäen.

Itse teen osan treeneistä hiukan tuon tapaisesti:

www.is.fi/hyvaolo/art-2000005621788.html

Salitreenin suuri etu on siinä, että sitä voi varioida rajattomasti kremppojen ja fiilisten mukaan. Tuollainen ihan vapaamuotoinen paikan päällä improvisoitu harjoitus voi toimia todella hyvin.
Otsikko: Vs: Epävarmuuden sieto vs. mustavalkoisuuksiin takertuminen
Kirjoitti: Topi - la 31.03.2018, 14:22:41
Joo, tein joskus itse asiassa lihaskuntotreeniä fysioterapeutin johdolla, jolloin tehtiin käytännössä kuntopiiriä ja kaveri improvisioi tai oli ennalta suunnitellut mitä erilaisimpia liikkeitä katosta roikkuvilla renkailla, ihan vain tatamin tapaisella pehmeällä matolla ilman mitään, painoilla tai pallolla tai sellaisella. Ja niin, olin töissä onnistunut saamaan selän vähän oireilemaan ja siitä syysta ylipäätään aluksi hain jeesiä.

Mutta tämä oli minulle jotenkin aivan järkyttävän hyvä ja palkitseva tapa treenata. Ja että joku vielä jeesaa suoritustekniikan ynnä muun kanssa eikä vain sokeasti roiski menemään painojen kanssa vaan oppii aina jotain ja tekee myös uutta. Lisäksi se myös vahvisti todella hyvin koko kropan lihaskuntoa. Mutta.... tässä on käytännössä ongelmana se, että vaikka kuntosalillakin periaatteessa voi varioida ihan miten tahansa ja ei tarvitse olla minkään laitteiden tai liikkeiden orja, minulla ei jotenkin riitä a) mielikuvitus ja b) motorinen lahjakkuus siihen, että oikeasti kehittäisin itse jotakin todella hyvää ja toimivaa uutta settiä aina fiilisten ja tarpeiden ja muun mukaan.