Jatkumo.NET

Alueet => Akatemia => Aiheen aloitti: Juha - to 26.03.2015, 23:34:08

Otsikko: Musiikki
Kirjoitti: Juha - to 26.03.2015, 23:34:08

Musiikki


Aiheesta on harrastus- ja vapaa-ajan ketjuja. Tämä voisi olla enemmän asiaan ja perusteisiin yleisesti keskittyvä. Aiheeseen sopii tietty pohdinta ja omakohtainen ote, sillä musiikki on nykytutkimukselle vielä paljolti tuntematon, vaikka tätä onkin tutkittu paljon, ja jotain on saatu aikaan.


Musiikista on jo pitkään tulvinut uutisia ja artikkeleita. Seuraavassa Mozartin vaikutuksia:

Iltalehti.fi: (http://www.iltalehti.fi/mieli/2015031319351069_md.shtml)  Tutkimus osoitti, että musiikin kuunteleminen aktivoi aivojen dopamiini-aineenvaihduntaan, hermosolujen toimintaan, oppimiseen ja muistiin vaikuttavia geenejä. Eräs voimakkaimmin aktivoituneista geeneistä oli alfa-synukleiinigeeni (SNCA), joka on tunnettu Parkinsonin taudin ja dementian riskigeeni. SNCA:n on todettu aktivoituvan myös laululintujen laulaessa.


Itse kuuntelen melko paljon musiikkia. En osaa oikein tuottaa mitään järkevää enkä järkevästi. Kiinnostaa jonkin verran se, josko voisi vanhana vielä jotain oppia.

Viime vuonna aloin lauleskella. Tein sitä fysioterapiana. Ääni onkin aika hyvä, ja ehkä mm ääniharjoitusten takia. Väliin on jotain katkoksia äänen tuotossa. Tänään viimeksi lauleskelin jotain pientä taas pitkästä aikaa.

Omakohtaisesti voisin sanoa kokemuksenani, että vanhanakin taitaa oppia jotain. Jonkin verran on jotain tuntumaa musiikin ja liikkeen yhdistämisestä aiempaa enemmän. Rytmitys on parantunut jostain syystä.

Musiikissa kiinnostaa sen mahdollinen kehityksellinen puoli. Musiikki on vaikuttavaa. Jos vielä voi parantaa aivojen suorituskykyä, siis terveyttä, niin ei paha. Mieleen tulee esim parempi tunne-elämä, jolla voi olla iso merkitys onnellisuudelle.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - pe 27.03.2015, 01:52:27
Olen tullut vähän kriittiseksi näistä "musiikkiharrastus parantaa" -uutisista. Siinä tuli takapakkia kun aiemmin luultiin että musiikin tuotto (soittoharrastus) parantaa kouluoppimista, älyä ja semmosta eikä ehkä sitten parantanutkaan.  Tuossa pitäisi verrata johonkin muuhunkin dopamiinituotantoa lisäävään ja todella tutkia parantaako se muistia/estääkö rappeutumasta. Nyt  vain arvailtiin että koska samat geenit aktivoituu.. (IL tuppaa itse vedellä liian rohkeita johtopäätöksiä ja otsikoita).

Aivan vaikutuksetonta ei olle kuitenkaan. Heavyn kuuntelu on teininuorilla parantanut kouluoppimista mahdollisesti sitä kautta, että poistaa stressiä. Ja itsellä pianonsoitto on parantanut oikean, siis minulle "väärän", käden toimintaa. Pikkurillikin liikkuu nyt itsenäisesti vetämättä liikaa mukaansa nimetöntä (kokeilkaa molemmilla käsillä).  Autossa vaihdekeppi ja ilmastonapit vaihtuu jouhevammin, joten kenties onnettomuuksiakin olen välttänyt koska soitin.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - pe 27.03.2015, 01:56:53
Todellinen tieteellinen arvoitus on kuitenkin se miksi musiikki on useimmille valtavan tärkeää.
Se himo puhkeaa monesti murrosiässä ja silloin se tahtoo monilla imeä kaiken ajan ja rahankin (äänilevy-aikaan).
Valtava kiinnostus johonkin genreen.
Mistä johtuu tuo imu ? Mikä on se merkitys (evolutiivisesti)?

Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Lenny - pe 27.03.2015, 05:44:27
Etkö MrKAT lukenut viestiäni klasariketjussa (http://jatkumo.net/index.php?topic=213.msg5279#msg5279)? :)

Musiikkihan oli Pythagoraan päivistä alkaen tie totuuden lähteille. Musiikki on korvin kuultavaa matematiikkaa. Mikä on matematiikan evolutiivinen merkitys?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - pe 27.03.2015, 14:53:09
^En lukenut kun en tiennyt. Ihan kelpo propagandaa. Sitten uskon musiikin ja matikan yhteyteen kun muusikot tekee L:t ja kympit matikassa mutta valitettavasti pianonsoittajaltakin kuulin "en osaa matematiikkaa".
  Itse tosin säveltäessä/improvisoidessa huomaan tulevan joitain ylimääräisiä ovelia extrakoukkuja kun ed. päivinä olen vääntänyt joitain yhtälöitä paperille tai päähän joten kaipa se jotain aivoissa pistää uuteen uskoon. Eli toisinpäin matikka->uusmusa.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - pe 27.03.2015, 14:57:18
Prof. Jukka Kemppinen kerran paljasteli että Kiinan parhaat virkamiehet saatiin silloin kun kouluissansa oli vain runoutta ulkoaopittavaksi. Runoista ei ole hyötyä virkamiehelle mutta pointtina kait oli se, että parhaat oppijat ovat muistiltaan hyviä ja notkeita uuden opetteluun ja muutoksiin. Ja nämä notkeasti uuteen sopeutujat ovat parhaita virkamiehiä, jäykkien ja konservatiivien vastakohtia.
  Näennäisesti musiikkia oppivaisista voisi tulla parhaita virkamiehiä mutta syy ei olisi musiikki vaan joku muu mielen notkeus..
Näin varoitukseksi liiasta innostuksesta olkoon tää.

 
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Lenny - pe 27.03.2015, 15:39:09
Huh, ei vaan pysty vastaamaan enää mitään. Takki tyhjä.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - la 28.03.2015, 18:33:06
Musiikki, sen suosio, voisi evolutiivisesti liittyä seksuaalivalintaan.
Johnny Cash-elokuvassakin naisfaneja alkoi pörrätä nuoren Johnny Cashin iholle. 
Rokkarien ja tangolaulajien naamaan satelee pikkareita..
Musiikilla mies osoittaa että aivot, ääni ja keuhkot on kunnossa. Tanssilla hän osoittaa kehon symmetrisyyttä ja terveyttä.

Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: urogallus - la 28.03.2015, 18:40:00
Musiikki, sen suosio, voisi evolutiivisesti liittyä seksuaalivalintaan.


Osaksi toki näin. Mutta musiikkia on monenlaista. On rituaalista musiikkia, 'tieteellistä' musiikkia jne.

Entä musiikin yhteys tarinankerrontaan? Ennen luku- ja kirjoitustaitoa eeppinen runous oli erittäin arvostettua, ja sitä tyypillisesti laulettiin.

Jääkauden aikana luolamaalauksin koristellut onkalot Etelä-Euroopassa on usein todettu akustisilta ominaisuuksiltaan hyviksi...

Musiikki on varmaankin ollut ilonamme jo kauan.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 05.04.2015, 22:06:07

Kappeleiden menestys kuulijaa itseä ajatellen

Tämä kappale on listallani. Kuunnellut sitä, oli joulu tai kesä. Siis aika paljon. Yllättynyt, että mikä tuossa kappaleessa vetää.

http://www.youtube.com/watch?v=HYPFU5Ktvl8  ((Nyt seimellesi seisahdan))

Onko muilla jotain pitemmän aikavälin suosikkikappaletta? Mistä pitkän aikavälin suosio johtuu? Joskus kappaleet vaihtuva, kunnes taas palaa tuttuja kuuntelemaan. Joitakin ehkä ei kovin paljoa.

Minusta on paljon parempi poimia kappaleita yksitellen kuunneltavaksi. Kokoelmia ei välttämättä saa niin sattumaan. Voi esim kuunnella jotain virttä ja sitten jotain aivan muuta.

Musiikki on kuulemma tehokkainta silloin, kun siihen on vahva mieltymys. Tämä tietous myös tutkitun osalta.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - ma 06.04.2015, 13:07:06
^Lapsuuden nostalgian voima, oletan. On mullakin pari virttä ja joululaulua usein mielessä ja saatan viheltää mutten laita levylautaselle. YLE:llä oli alun uutinen äskettäin tv:ssä ja netissä tarkemmin:

http://yle.fi/uutiset/ammattimuusikoilla_vilkastuvat_soittaessa_samat_geenit_kuin_linnuilla_laulaessa/7907298
Ammattimuusikoilla vilkastuvat soittaessa samat geenit kuin linnuilla laulaessa
Soittaessa tai tuttua musiikkia kuunnellessa aktivoituvat myös muistiin ja oppimiseen vaikuttavat geenit. Aivoja rappeuttavien geenien toiminta puolestaan hiljenee.
..
 Lisäksi molemmissa tutkimuksissa sellaiset geenit, jotka vaikuttavat oppimiseen ja muistiin nousivat esiin. Sen sijaan aivojen rappeutumiseen ja immuunipuolustukseen vaikuttavien geenien toiminta vaimentui.


Hmm. immuunipuolustus vaimenee ? Siksiköhän niitä muusikkoja kuolee aikaisin esim tulehduksiin ja syöpiin ?

JK. Neurologi Oliver Sacksin kirjassa Mies joka luuli vaimoaan hatuksi ja siitä tehdyssä dokumentissa tämä potilasdementikko oli aloitekyvytön mutta arkihommat sujui aina kun hän hyräili, taukoamatta. Jos se keskeytyi niin hänkin seisahtui kuin virraton levysoitin. Muisti oli tavallaan kiinni siinä musiikissa.

Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ke 08.04.2015, 07:36:14

Edellinen tutkimus on minusta arkijärjellisesti helpohko ymmärtää. Kunnon musiikki on sitä, että siinä irtaudutaan. Musiikki on sitä, että siinä ei olla niin vahvasti vanhassa. Eikö vaikuttavuus ole juuri tätä?

Kun sitten ollaan saatu aikaan sopivan irrallinen tila, niin toki se samalla luo uutta kulmaa kaikkeen. Voi tapahtua uusinurautumista, eli oppimista.

Kun mennään samoja latuja, niin ne ladut vain vahvistuu vahvistumistaan. Vapaa on vain umpihanki, ja jos voimaa kulkea siellä esim musiikin avulla, niin sitten tulee polustoa hiukan monipuolisemmin.

Musiikki voi viedä kohti miellyttäviä juttuja. Siten opittu voi ehkä painottua siihen, että sillä on positiivista merkitystä. Tässä mielessä opitun voisi kuvitella olevan hiukan yksipuolista.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 10.04.2015, 10:27:20

Kappaleen ja tunnelman muistaa. Kappeletta ja esittäjää ei.

Miksi tunnelma ei liity joskus kunnolla suoremmin kappaleen faktapuoleen? Jos ei hyvin, niin vaikea hakea sopivaa kappaletta, koska tunnelmahakua ei oikein ole.

Millaisilla ihmisillä kappaleen faktat ja tunnelma yhdistyy jouhevasti? Millaisilla ei niin hyvin? Millainen olet itse?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ti 02.06.2015, 13:03:49

1.  Musiikin kuuntelu on vastaanottoa.
2.  Musiikin soittaminen on (tavallisesti) musiikin välittämistä.
3.  Musiikin tekeminen on luomista.

Mikähän on noiden ero harrastajalle?

Musiikista voi olla hyötyä. Perusteluna "on" vaikka se, että piirre on monissa ihmisissä.

Jos musiikista meinaa saada kaiken hyödyn irti, niin missä suhteessa noita kolmea tulisi käyttää?

Ei voi olla niin, että äidinkielen kuuntelu on se juttu. Moni haluaa ilmaista joitain valmiita, ja osa haluaa jopa tuottaa jotain uutta. Äidinkielen tapauksessa nuo kolme ovat yleensä kaikilla jonkin verran edustettuina käytännön tasolla. Painotukset vaihtelevat yksilökohtaisesti.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - to 04.06.2015, 15:34:38
Kopek näytti (linkki (http://jatkumo.net/index.php?topic=143.msg3975#msg3975)) Youtube-linkein että paraimmillaan suurta eroa 1-3 ei ole vaan ne sulautuu harrastajalla, kun improvisoi (joka oli sinfoniaorkesterin fagotistille ylen pelottavaa/vaikeaa YLEn Strada-ohjelmassa).
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - pe 05.06.2015, 14:45:47
Kopek näytti (linkki (http://jatkumo.net/index.php?topic=143.msg3975#msg3975)) Youtube-linkein että paraimmillaan suurta eroa 1-3 ei ole vaan ne sulautuu harrastajalla, kun improvisoi (joka oli sinfoniaorkesterin fagotistille ylen pelottavaa/vaikeaa YLEn Strada-ohjelmassa).

Myös musiikin soittamisessa on se luomisen aspekti. Mikään nuotinnos ei koskaan voi kuvata täydellisesti soitettavaa kappaletta, vaan soittajan täytyy aina tehdä siitä tulkinta. Mitä parempitasoinen soittaja on, sitä enemmän hän löytää sitä "vapaata tilaa" raameista, jonka nuotit asettavat. Siten valmiiksi sävelletyn kappaleen soittamisesta tulee aina luova tilanne. Myös saman soittajan eri esiintymiskerrat ovat keskenään erilaisia. Tilanteet eivät koskaan ole täysin identtisiä ja esitys sovittuu aina juuri siihen hetkeen, tilaan - aikaan - yleisöön - mahdollisiin kanssa soittajiin. Esiintyjän tavoitteen ei pitäisi olla se, että pystyy toistamaan samanlaisena, vaan ennemminkin tekemään uudeksi, saada syntymään uudestaan.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 05.06.2015, 22:01:51
Tilanteet eivät koskaan ole täysin identtisiä ja esitys sovittuu aina juuri siihen hetkeen, tilaan - aikaan - yleisöön - mahdollisiin kanssa soittajiin. Esiintyjän tavoitteen ei pitäisi olla se, että pystyy toistamaan samanlaisena, vaan ennemminkin tekemään uudeksi, saada syntymään uudestaan.


Toteutuuko tuo miten usein?
Kuka osaa sovittaa musiikin tilanteeseen ja olotilaan passelisti? Tai niin, että musiikki tekee sen, mitä sen tulee ehkä tehdä?

Eikö ole jonkin sortin taito "räjäyttää pankki"? Etenkin jos siihen kuuluu muitakin kuin itse.

Herää tietysti kysymys siitä, että milloin musiikki onnistuu? Eiköhän se ole kiinni monesta hetkeen liittyvästä. Itse teos on kuin moottorisaha, ja esim ruokapöydässä useimmiten epäsopiva työkalu.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 05.06.2015, 22:09:14
Myös musiikin soittamisessa on se luomisen aspekti. Mikään nuotinnos ei koskaan voi kuvata täydellisesti soitettavaa kappaletta, vaan soittajan täytyy aina tehdä siitä tulkinta. Mitä parempitasoinen soittaja on, sitä enemmän hän löytää sitä "vapaata tilaa" raameista, jonka nuotit asettavat. Siten valmiiksi sävelletyn kappaleen soittamisesta tulee aina luova tilanne.


Taitaa olla kuten sanot. Lopultakin kaikki luotukin syntyy koostamalla entistä. Vai voiko itsestä ammentaa jotain sellaista, mitä ei koskaan ole kuullut. Ehkä voi. Musiikki voi tulla ulos tarpeen ajamana kuin purkaus, eli jokin voi kanavoitua musiikiksi tai jonkin mallin tietyksi tulkinnaksi.

Jotta jokin voi kanavoitua esim musiikiksi (tulkinta tai jokin uudempi juttu), täytyy kanavoituman perustua johonkin. On paljon tarpeita tai jotain sisäistä yllykettä tai jännitettä, jotka eivät aina löydä helposti ulostuloa, ja jos ulostulon täytyy suorittaa jotenkin tietyllä tapaa, esim musiikin tmv avulla, niin ei varmaan onnistu kaikilta yhtä hyvin.

Ehkä musiikki on kieli siinä missä suomi tai ruotsi. Mitä tuo kieli sitten kuvaa? Mitä eniten? Sanoillakin voi kuvata aika monenlaista, tai sanojen vaikutus voi olla melko erilaista.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - pe 05.06.2015, 23:14:11
Myös musiikin soittamisessa on se luomisen aspekti. Mikään nuotinnos ei koskaan voi kuvata täydellisesti soitettavaa kappaletta, ..
Ei. Kun. Kylläpäs. Minä olen nauttinut ehkä eniten syntesoiduista klassisista played by computer.

Romanttiset fuugan sooloilijat by Andras Schiff - hyi helvetti (viuhh Cd-levy lentää kohti suomlaista vesilintua).
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - la 06.06.2015, 12:54:57
Oikeastaan musiikki on monesti parhaimmillaan juuri silloin, kun sitä tulkitaan vapaasti ilman liiallista säännönmukaisuutta. Joskus taas nuotinnus tai partituurien käyttö on hidaste luovalle ilmaisulle, joten improvisoinnille on silloin tilaa kehittyä omiin luoviin svääreihinsä.

Toki improvisointikin vaatii tarkat raamit, jonka perusteet pitää tuntea, jos haluaa pysyä musiikillisti tiettyjen rakenteiden sisällä. Sointukulkujen tai harmonioiden esiintyminen on tässä yhteydessä sekin tärkeää, jotta musiikki kuullostaisi edes jotenkin loogiselta. Pelkkä sattumanvarainen soitanto, ilman mitään järkevää linjaa, ei kyllä kuullosta kovinkaan hyvältä.

Siksi esimerkiksi huippuunsa hiottu tekninen sekä taiturillinen improvisoitu tulkinta vetää milloin tahansa vertoja läpisävelletylle teokselle, koska siinä taiteellinen osaaminen kaiken muun luovan virtuositeetin ohella kertoo muusikon taidoista vielä paljon enemmän, kuin vain pelkkä ulkoa opittu nuoteista lukeminen.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Renttu - su 14.06.2015, 04:03:08
Tuore tutkimus linkistä musiikin ja alzheimerin ehkäisyn välillä; tutkimuksessa käytetty magneettikuvausta  (http://brain.oxfordjournals.org/content/early/2015/06/03/brain.awv135) (Oxford University Press).
 
Käytännön tasolla havainnollistava tallenne tässä (https://www.youtube.com/watch?v=NKDXuCE7LeQ). Oliver Sacks tuossa sitten selittää tarkemmin. 
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - su 14.06.2015, 16:09:57
Oikeastaan musiikki on monesti parhaimmillaan juuri silloin, kun sitä tulkitaan vapaasti ilman liiallista säännönmukaisuutta. Joskus taas nuotinnus tai partituurien käyttö on hidaste luovalle ilmaisulle, joten improvisoinnille on silloin tilaa kehittyä omiin luoviin svääreihinsä.

Toki improvisointikin vaatii tarkat raamit, jonka perusteet pitää tuntea, jos haluaa pysyä musiikillisti tiettyjen rakenteiden sisällä. Sointukulkujen tai harmonioiden esiintyminen on tässä yhteydessä sekin tärkeää, jotta musiikki kuullostaisi edes jotenkin loogiselta. Pelkkä sattumanvarainen soitanto, ilman mitään järkevää linjaa, ei kyllä kuullosta kovinkaan hyvältä.

Siksi esimerkiksi huippuunsa hiottu tekninen sekä taiturillinen improvisoitu tulkinta vetää milloin tahansa vertoja läpisävelletylle teokselle, koska siinä taiteellinen osaaminen kaiken muun luovan virtuositeetin ohella kertoo muusikon taidoista vielä paljon enemmän, kuin vain pelkkä ulkoa opittu nuoteista lukeminen.

Nuoteissa ei ole koskaan täydellisesti koko musiikkia. Ne ovat vain hyvinkin puutteellinen likiarvo, johon muusikon täytyy ns. puhaltaa henki. Sikäli läpisävelletty on vain hatara runko, jonka puitteissa muusikon täytyy musiikki synnyttää. Kun kuuntelee eri soittajien, laulajien, kapellimestareiden, orkesterien versioita näistä läpisävelletyistä, huomaa kyllä, että niiden nuottien väliin jää hyvin paljon tulkinnalle tilaa.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Renttu - su 14.06.2015, 16:59:43
Kuriositeetti sulosävelten ihmeellisestä maailmasta.

Kuunnelkaa tämä mahtava pieru (https://www.youtube.com/watch?v=Tk-5RVMerfI), jo kohta kolme miljoonaa muutakin ihmistä on sen kuunnellut! Klippi kestää minuutin, ja on ehdottomasti kokonaan kuuntelun arvoinen.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - su 14.06.2015, 18:44:25
Kun puhutaan sävellyksen esittämisestä erityyppisessä musiikissa, on tietenkin huomioitava kappaleen tyylilaji; eli riippuu pitkälti musiikin genrestä, miten se on alunperin tarkoitettu esitettäväksi. Tietenkin teosta voi aina varioida omalla tyylillään, sekä tehdä siitä oman tulkintansa, mutta siinä mennään jo esittäjän puolelta taiteellisen vapauden alueelle, jossa sitten on mahdollisuus tietyin edellytyksin toteuttaa sävelyksen puitteissa niin rytmistä kuin melodistakin muuntelua.

Toki sävellyksen ylös kirjoittaminen on välttämätöntä, mitä vaativampi tai monimutkaisempi sävelteos on kyseessä. Jotkut teokset tosin ovat muita rajallisempia niiden musiikilliselle muuntelulle; mutta on sitten kyseessä nuoteille sävelletty, tai vapaampi imporisoitu sävelmä, niin taitava muusikko kykenee tekemään siitä omanlaisensa tulkinnan, sekä antamaan sille tietynlaisen persoonallisen leimansa. Esimerkiksi impovisoidussa musiikissa instrumenttinsa taitaja tavallaan säveltää kappaletta koko ajan soittaessaan. Tälläisen taidon omaaminen vaatii erityistä huippuosaamista, mikä on ominaista nimenomaan luoville muusikoille. 
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: a4 - su 14.06.2015, 20:17:14
käsittääkseni jotkut säveltäjät ilmoittavat myös mille soittimille teokset on alunperin sävelletty?

https://www.youtube.com/watch?v=dzRfFXqZFMo
https://www.youtube.com/watch?v=je8brwUWOew
https://www.youtube.com/watch?v=CrPrJ0ih8Kc

Goldberg-muunnelmat on laajin barokin aikana julkaistu klaveerille sävelletty teos, ja se on lähes täydellinen aikansa musiikin tyylisuuntien ja tekniikoiden esittely. Se kokoaa yhteen koko barokkimuunnelmien historian, samalla tavalla kuin Beethovenin Diabelli-muunnelmat tekevät klassismin ajan musiikille. Musiikkitieteilijä Johann Nikolaus Forkel kutsui sitä "malliksi, jonka mukaisesti kaikki muunnelmat tulisi kirjoittaa".[2] (https://fi.wikipedia.org/wiki/Goldberg-muunnelmat)
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - ma 15.06.2015, 17:44:52
Kun puhutaan sävellyksen esittämisestä erityyppisessä musiikissa, on tietenkin huomioitava kappaleen tyylilaji; eli riippuu pitkälti musiikin genrestä, miten se on alunperin tarkoitettu esitettäväksi. Tietenkin teosta voi aina varioida omalla tyylillään, sekä tehdä siitä oman tulkintansa, mutta siinä mennään jo esittäjän puolelta taiteellisen vapauden alueelle, jossa sitten on mahdollisuus tietyin edellytyksin toteuttaa sävelyksen puitteissa niin rytmistä kuin melodistakin muuntelua.

Väitän edelleen, että vaikka teos olisi tarkastikin nuotinnettu, sinne aina jää tilaa tulkinnalle. Itse asiassa taitava muusikko löytänee sitä enemmän kuin taitamaton. Muutenhan emme erottaisi toisistaan sitä, oliko kyseessä Wienin Filharmonikot vai ehkä sittenkin Helsingin kaupunginorkesteri. Eikä olisi mieltä kirjoittaa jatkuvasti arvioita siitä, miten Esa-Pekka Salonen johti teoksen X verrattuna Barenboimiin. Eihän näistä kukaan soita väärin tai tee vääryyttä nuoteissa esitetylle sävellykselle.

[quote-2Toki sävellyksen ylös kirjoittaminen on välttämätöntä, mitä vaativampi tai monimutkaisempi sävelteos on kyseessä. Jotkut teokset tosin ovat muita rajallisempia niiden musiikilliselle muuntelulle; mutta on sitten kyseessä nuoteille sävelletty, tai vapaampi imporisoitu sävelmä, niin taitava muusikko kykenee tekemään siitä omanlaisensa tulkinnan, sekä antamaan sille tietynlaisen persoonallisen leimansa. Esimerkiksi impovisoidussa musiikissa instrumenttinsa taitaja tavallaan säveltää kappaletta koko ajan soittaessaan. Tälläisen taidon omaaminen vaatii erityistä huippuosaamista, mikä on ominaista nimenomaan luoville muusikoille.
[/quote]

Oma kokemukseni on eräältä toiselta esittävän taiteen alalta, mutta siinäkin tarkasti määritellyssä esitettävässä materiaalissa on aina - tarkasta määrittelystä huolimatta - luovan taiteilijan mentävä tila. Improvisointi on toki yksi tapa esittää musiikkia, mutta ei ainoa, jossa esiintyjän luovuutta käytetään. Väitän, että kaikessa esittävässä taiteessa joutuu esiintyjä myös luovuuttaan käyttämään ja siihen turvautumaan - jos siis jotain oikeesti vaikuttavaa haluaa tehdä. Samanlaisena toistamista varten on sitten koneet ja vehkeet.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - ma 15.06.2015, 19:27:15
Itse taas pohjaan väitteeni omiin kokemuksiini siitä havainnosta, että mitä vapaammat mahdollisuudet taiteelliselle ilmaisulle on annettu, sen luovempana sen tulkinnalliset erot käytännössä ilmenevät. Siksi kaikkein organisoiduimpien orkestereiden soitannossa kuulee vähemmän harmonisia vivahde tai sävyeroja, kuin vapaammin tulkitun musiikin saralla. Siksi yleensä vain harjaantunut korva, sekä musiikkiin tarkoin perehtynyt kuulija saattaa lähes samankaltaisena esitetystä kappaleesta erottaa nämä hienovaraiset soittajien/soitinten väliset nyanssit toisistaan, on sitten kyseessä mikä musiikinlaji tahansa.

Totta kai soittimensa suvereeni hallitsija kykenee myöskin tyylilajista riippumatta käyttämään erilaisia musiikillisia variaatioita apunaan, esittäessään jopa tiukkoihin raameihin sävellettyä musiikkia. Mutta kaikissa tapauksissa vaikkapa perinteisen sinfoniaorkesterin soittajan ei välttämättä tarvitse olla erityisen luova, vaan riittää että hän noudattaa tarkoin sovitettuja partituureja, juuri siten kuin ne on nuotteihin kirjoitettu, tai miten orkesterin johtaja, tai sovittaja on ne tarkoittanut esitettävän. Joten niin kuin aiemmin jo totesin, että mitä konservatiivisemmasta esitettävästä teoksesta on kysymys, sen rajoitetumpaa on siinä esiintyvän todellisen vapaamuotoisen luovuuden ilmentyminen.
 
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - ma 15.06.2015, 20:26:05
Itse taas pohjaan väitteeni omiin kokemuksiini siitä havainnosta, että mitä vapaammat mahdollisuudet taiteelliselle ilmaisulle on annettu, sen luovempana sen tulkinnalliset erot käytännössä ilmenevät. Siksi kaikkein organisoiduimpien orkestereiden soitannossa kuulee vähemmän harmonisia vivahde tai sävyeroja, kuin vapaammin tulkitun musiikin saralla. Siksi yleensä vain harjaantunut korva, sekä musiikkiin tarkoin perehtynyt kuulija saattaa lähes samankaltaisena esitetystä kappaleesta erottaa nämä hienovaraiset soittajien/soitinten väliset nyanssit toisistaan, on sitten kyseessä mikä musiikinlaji tahansa.

Totta kai soittimensa suvereeni hallitsija kykenee myöskin tyylilajista riippumatta käyttämään erilaisia musiikillisia variaatioita apunaan, esittäessään jopa tiukkoihin raameihin sävellettyä musiikkia. Mutta kaikissa tapauksissa vaikkapa perinteisen sinfoniaorkesterin soittajan ei välttämättä tarvitse olla erityisen luova, vaan riittää että hän noudattaa tarkoin sovitettuja partituureja, juuri siten kuin ne on nuotteihin kirjoitettu, tai miten orkesterin johtaja, tai sovittaja on ne tarkoittanut esitettävän. Joten niin kuin aiemmin jo totesin, että mitä konservatiivisemmasta esitettävästä teoksesta on kysymys, sen rajoitetumpaa on siinä esiintyvän todellisen vapaamuotoisen luovuuden ilmentyminen.

Luovuuden huippu tuskin on rajattoman vapauden mahdollosuudet. Ennemminkin luovuutta tarvitaan erityisesti siinä, kun hyvin rajallisen baoauden puitteissa löytää tilan omalle tavalle tehdä. En myöskään nostaisi erityisesti esiin harjaantumattoman kuulijan erottelukykyä, vaan ennemminkin niin harjaantuneen, että pienetkin nyanssit ja se koko syvyys, missä liikutaan hänelle paljastuu. Muutoinhan suurinmoisinta "luovuutta" olisi vain vaihtaa instrumenttia, tempoa tai sävellajia tms. hyvinkin simppeliä, jonka vähäiselläkin musiikkikokemuksella ja - tietämyksellä heti pystyy erottamaan.

Jännästi muuten nekin taiteilijat - vaikkapa säveltäjät - joilla on täysin vapaus luoda ihan mitä mieleen juolahtaa, hyvinkin usein keksii itselleen tiukkoja "rajoja", joiden puitteissa työnsä päättävät tehdä. Sitoutuvat vaikkapa kaksitoistasäveljärjestelmään tai perinteiseen fuugan muotoon. Miksi, jos luovuus parhaiten kukkii vapauden ollessa maksimaalinen?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - ma 15.06.2015, 21:36:02
Minä taas nimenomaan näen luovuuden voiman parhaimmillaan rajattomina mahdollisuuksina, sekä vapautena ilmaista mielikuvitustaan juuri siten kuin itse haluaa. Riippuen tietenkin pitkälti siitä, millaisissa puitteissa tai olosuhteissa tätä luovuttaan toteuttaa. Jos ulkoapäin ei ole annettu mitään tiettyjä tiukkoja rajoja, voi luomustensa tekijä täysin ennakkoluulottomasti luoda jotakin ennalta-arvaamatonta, missä on mahdollista rikkoa totutut luomisen rajat.

Luovuudelle on myöskin juurikin tunnusomaista eri tekniikoiden kokeileminen, epätavallisten ideoiden kehitteleminen, jossa samalla luomiskyvykkyys yhdistyy saumattomasti sisäisen intuition kanssa. Omaperäisten ratkaisujen tekeminen vaatii kuitenkin kaikessa innovatiivisyydessäänkin hallittua riskinottokykyä, uskallusta irrottautua tavanomaisista tavoista toteuttaa luovan työnsä tuloksia ilman turhia rajoitteita.

Luovuus on siis ennenkaikkea uusien mahdollisuuksien kartoittamista, uudenlaisia tapoja nähdä asioita valmiiden kaavojen sijaan. Siksi arvostankin syvästi taiteilijoita, joilla on oma tunnistettava tyylinsä; toisin kuin niitä, jotka eivät joko uskalla päästää luovuuttaan kunnolla valloilleen, eivätkä näin ollen kykene luomaan tavallisuudesta poikkeavaa taidetta, jolla sitten se suvereeni nerokkuus erottautuu tavallisesta massasta edukseen.   
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - ti 16.06.2015, 07:56:43
Minä taas nimenomaan näen luovuuden voiman parhaimmillaan rajattomina mahdollisuuksina, sekä vapautena ilmaista mielikuvitustaan juuri siten kuin itse haluaa. Riippuen tietenkin pitkälti siitä, millaisissa puitteissa tai olosuhteissa tätä luovuttaan toteuttaa. Jos ulkoapäin ei ole annettu mitään tiettyjä tiukkoja rajoja, voi luomustensa tekijä täysin ennakkoluulottomasti luoda jotakin ennalta-arvaamatonta, missä on mahdollista rikkoa totutut luomisen rajat.

Luovuudelle on myöskin juurikin tunnusomaista eri tekniikoiden kokeileminen, epätavallisten ideoiden kehitteleminen, jossa samalla luomiskyvykkyys yhdistyy saumattomasti sisäisen intuition kanssa. Omaperäisten ratkaisujen tekeminen vaatii kuitenkin kaikessa innovatiivisyydessäänkin hallittua riskinottokykyä, uskallusta irrottautua tavanomaisista tavoista toteuttaa luovan työnsä tuloksia ilman turhia rajoitteita.

Luovuus on siis ennenkaikkea uusien mahdollisuuksien kartoittamista, uudenlaisia tapoja nähdä asioita valmiiden kaavojen sijaan. Siksi arvostankin syvästi taiteilijoita, joilla on oma tunnistettava tyylinsä; toisin kuin niitä, jotka eivät joko uskalla päästää luovuuttaan kunnolla valloilleen, eivätkä näin ollen kykene luomaan tavallisuudesta poikkeavaa taidetta, jolla sitten se suvereeni nerokkuus erottautuu tavallisesta massasta edukseen.   

Toki luovuus uusein mahdollisuuksien kartoittamista. Mutta kyse onkin siitä, missä niitä mahdollisuuksia on tai kuinka niiden löytämiseen taiteilija itsensä innoittaa. Jos arvostat tyylinsä löytäneitä taiteilijoita, arvostat juurikin sellaista taidetta, joka on valinnut itselleen rajat. Nääs eihän tyyli voi olla tunnistettava, jos se jokaisessa teoksessa / esityksessä aukoo vain uusia uria, eikä koskaan toista vanhaa. Vanhaa se on se omakin vanha.

Ihailit improvisointia, mutta kerroit siinä muusikon kykenevän hetkessä kuitenkin kulkemaan niitä tallattuja polkuja, jotka on annettu musiikin rakenteelle. Improvisoinnista tunnettuja ovat vaikkapa jazzmuusikot. Jazzkappaleiss kukin saa vuorollaan esitellä impro-osioissaan omaa virtuositeettiaan. Tästä kuitenkin muodostuu traditionaalinen rakenne, jossa musiikille syntyy tuttu kaava. Sellainen, jossa vähäisemmälläkin jazztuntemuksella osaa taputtaa saksofonisoolon päätteeksi. Eipä kovinkaan uusia uria aukovaa tai innovatiivista musiikillisena rakenteena.

Eri tekniikoiden kokeileminen on sinusta hienoa, mutta tekniikan valinta on mahdollisuuksien tiukkaa rajaamista. Kuten vaikkapa päättää, että kaikki asteikon 12 säveltä pitää käyttää ennen kuin yhdenkään niistä voi toistaa. Erittäin tiukka ja kahlitseva raja, joka pakottaa keksimään uusia musiikillisia innovaatioita. Raja, jonka tarkoitus on itse asiassa irrottaa säveltäjä siitä tonaalisesta traditiosta, jonka duuri-molli- järjestelmä on häneen rakentanut jo siitä saakka, kun äitinsä laulua kohdussa kuunteli.

Jo itse  asiassa teesisi irrottautumisesta on tiukka rajaus: Enpäs tee kuten on aiemmin tehty. Kun tietää, mitä kaikkea vaikkapa musiikissa ympäri maailman tosiaan vuosituhansien aikana on tehty, on kyseessä hyvinkin vaativa taiteilijan taiteelleen ottama raja. Siinäkin tosin pitää pohtia, mitä se oikein rajaakaan, siillä tiukimmillaa sen voisi katsoa rajaavan musiikista jo totunnaisen ja jo tehdyn tavan säveltää kuunneltavia musiikkiteoksia. Pois siis alku, loppu ja ääniaalloilla pelaaminen. Postmodernismi vei tämän kysymyksenasettelun aika äärimmilleen: mitä taiteesta voidaan ottaa pois siten, että se edelleen on musiikkia / kuvataidetta / teatteria / kirjallisuutta. Tai mitä kaikkea siihen voi lisätä. Sekin on jo kokeiltu, ettei taiteilija varsinaisesti tee yhtään mitään (John Cage: 4.33). Kuitenkin jopa tuossa teoksessa on traditionaalisia ja käytettyjä asioita. Kappaleen pituus on varsin tyypillinen ja esityskin hyvin perinteisesti järjestetty. Sävellys on nimetty ja säveltäjän nimiin kirjoitettu. Tradkamaa siis ja tuttua turvallista vanhan kaavan toistamista.

Tavanomaisesta irrottautuminen ja jopa rajojen rikkominen eivät ole synonyymejä taiteen tekemisen rajattomuudelle - taiteilijan taiteentekoprosessin puitteissa. Teos on lähtökohtaisesti mahdoton, ellei sille päätä rajausta (onhan toki myös taiteilijoita, jotka nimeävät teoksekseen oman elämänsä). Taiteen tekijänä suuri osa taiteellisesta ajattelutyöstä on juurikin tekeillä olevan teoksen rajauksien pohtimista ja valitsemista. Esiintyjän tehtävä ei tässä suhteessa ole mitenkään sen säveltäjän tai muun tekijän prosessista poikkeava. Esiintyjä läpisävelletynkin teoksen ääressä tekee jatkuvasti valintoja, rajaa pois tai ottaa käyttöön. Hänen liikkumatilansa on teoksen kaavan sisällä, mutta ei silti lopulta mitenkään pienempi kuin tyhjän paperin ääressä istuvalla säveltäjällä.

Kyse on perspektiivistä. On mahdollista mennä yhä syvemmälle tarkentamiseen ja pienimpien yksityiskohtien muokkaamiseen. Sinne suuntaan matka on yhtä ääretön kuin kohti kaukaisimpia avaruuden galakseja. Joskus luultiin, että olimme perillä, kun atomit löydettiin. Eipä oltu lähelläkään. Taiteessa on vähän sama juttu äärettömän pieneen ja tarkkaan on ihan yhtä äärettömän pitkä matka kuin äärettömän kauas tai äärettömän suureen. Äärettömässä ei tule koskaan pää vetävän käteen. Sillä tässä ei ole merkitystä, onko ulkopuolisella tarkkailijalla (=yleisö) osaamista käyttää pyyhkäisymikroskooppia / kaukoputkea. Tietämätön on yhtä tumpelo yrittäessään nähdä eron streptokokin tai lactobacilluksen välillä kuin pyrkiessään erottamaan Alfa Centaurin Alfa Andromedaeesta. Äärettömässä ei taja tule vastaan. Äärettömyydessäkin voi silti valita hyvin tarkasti, missä suunnassa äärettömyyden rajoja pyrkii tutkimaan. Yksi tarkka suora on yhtä äärettömästi pitkä kuin monimuotoinen fraktaali on äärettömän määrän yksityiskohtia sisältävä.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - ti 16.06.2015, 13:11:30
Tässä keskustelussa tullaan nyt sitten siihen käsitteellisten ajattelumallien maailmaan, missä jokin ilmiö, kuten rajattomuus tai äärettömyys koetaan tietyllä tavalla normitettujen määreiden sisällä. Määrittelyt tekevät asioista aina kuitenkin suhteellisia, jolloin asia ei olekaan aivan niin yksiselitteinen kuin sen kuvitellaan olevan. Normiajattelu on juuri se kahle, mikä monesti rajoittaa luovaa toimintaa. Se asettaa tietyt rajat asioille, joka taas luo uusia esteitä luovuuden toteutumiselle.

Mutta jos ei mennä ihan niin syvällä näissä määrittelyissä, niin voidaan kai kuitenkin todeta, että musiikkia on periaatteessa kaikki tuotettu ääni, jonka sen tuottaja on tarkoittanut musiikiksi, tai minkä kuulija sellaiseksi kokee. Jopa hiljaisuus itsessään voidaan mieltää musiikiksi. Kaikella äänimaailman ilmiöillä on kiistatta olemassa kuitenkin omanlaisensa rakenteet, jotka tietyssä määrin pohjautuvat myöskin vanhaan, jo ennen tuotettuun materiaan. Tästä tuskin on mitään epäselvyyttä; eli jos haluaa luoda jotain uutta, on hyvä tuntea myös ennen tehty, jotta voi sen pohjalta rikkoa rakenteisiin sidottuja sääntöjä.

- Tämän taisin jo aiemmin tässä ketjussa mainitakkin, että improvisoidullakin musiikilla on tarkat puitteet, joiden sisällä toimitaan loogisesti, jotta sekasortoon saataisiin edes jonkinlainen rakenteellinen jatkumo. Kyse ei siis ole siitä, etteikö rakenteita tai sääntöjä olisi, vaan pikemminkin niitä on mahdollista tarvittaessa purkaa vapaamuotoisesti, niin että kokonaisuus on omaleimaisuudessaan jotain ennenkuulumattomaksi miellettyä, jos nyt sellaista enää nykyaikana juurikaan on mahdollista täysin uniikkina luomuksena tuottaa, kun kaikki kuviteltavissa oleva on melkein jo keksitty.

- Mutta jos heittäydytään hyvinkin filosofiseksi; mikään ei ole oikeastaan mahdotonta niin kauan, kuin jokin tutkimaton ilmiö elää syntymättömänä tai häviämättömänä jossakin ajattomuudessa, hijaisessa tyhjyydessä. Siksi ei ole syytä kiistää myöskään rajattomuuden olemassaoloa, eikä sen äärettömiä mahdollisuuksia, koska ne ovat aina läsnäolevana ympäröivänä maailmana valmiina löydettäväksi, kunhan niiden löytäjä vain tavoittaa niiden todellisen luonteen & ilmentymän.   
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - ti 16.06.2015, 13:27:39
Tässä keskustelussa tullaan nyt sitten siihen käsitteellisten ajattelumallien maailmaan, missä jokin ilmiö, kuten rajattomuus tai äärettömyys koetaan tietyllä tavalla normitettujen määreiden sisällä. Määrittelyt tekevät asioista aina kuitenkin suhteellisia, jolloin asia ei olekaan aivan niin yksiselitteinen kuin sen kuvitellaan olevan. Normiajattelu on juuri se kahle, mikä monesti rajoittaa luovaa toimintaa. Se asettaa tietyt rajat asioille, joka taas luo uusia esteitä luovuuden toteutumiselle.

Mutta jos ei mennä ihan niin syvällä näissä määrittelyissä, niin voidaan kai kuitenkin todeta, että musiikkia on periaatteessa kaikki tuotettu ääni, jonka sen tuottaja on tarkoittanut musiikiksi, tai minkä kuulija sellaiseksi kokee. Jopa hiljaisuus itsessään voidaan mieltää musiikiksi. Kaikella äänimaailman ilmiöillä on kiistatta olemassa kuitenkin omanlaisensa rakenteet, jotka tietyssä määrin pohjautuvat myöskin vanhaan, jo ennen tuotettuun materiaan. Tästä tuskin on mitään epäselvyyttä; eli jos haluaa luoda jotain uutta, on hyvä tuntea myös ennen tehty, jotta voi sen pohjalta rikkoa rakenteisiin sidottuja sääntöjä.

- Tämän taisin jo aiemmin tässä ketjussa mainitakkin, että improvisoidullakin musiikilla on tarkat puitteet, joiden sisällä toimitaan loogisesti, jotta sekasortoon saataisiin edes jonkinlainen rakenteellinen jatkumo. Kyse ei siis ole siitä, etteikö rakenteita tai sääntöjä olisi, vaan pikemminkin niitä on mahdollista tarvittaessa purkaa vapaamuotoisesti, niin että kokonaisuus on omaleimaisuudessaan jotain ennenkuulumattomaksi miellettyä, jos nyt sellaista enää nykyaikana juurikaan on mahdollista täysin uniikkina luomuksena tuottaa, kun kaikki kuviteltavissa oleva on melkein jo keksitty.

- Mutta jos heittäydytään hyvinkin filosofiseksi; mikään ei ole oikeastaan mahdotonta niin kauan, kuin jokin tutkimaton ilmiö elää syntymättömänä tai häviämättömänä jossakin ajattomuudessa, hijaisessa tyhjyydessä. Siksi ei ole syytä kiistää myöskään rajattomuuden olemassaoloa, eikä sen äärettömiä mahdollisuuksia, koska ne ovat aina läsnäolevana ympäröivänä maailmana valmiina löydettäväksi, kunhan niiden löytäjä vain tavoittaa niiden todellisen luonteen & ilmentymän.

Niin. Minä näen rajattomuutta myös valmiiksi sävelletyn teoksen esittämisessä. Jostain syystä sinä et näe. Onko se kenties kyvyttömyyttäsi rikkoa tätä rajaa? Olen muuten myös itse paininut tämän dilemman kanssa - tosin en musiikin parissa. Juuri se ajatus, miten ns. valmiiss materiaaliss on lopulta rajattomasti vaihtoehtoja ja tilaa tulkinnalle, oli tärkeä avain aikoinaan päästä esiintyjänä eteenpäin ja pidemmälle. Olen kyllä myös sekä impronnut että luonut omaa materiaalia tässä omass lajissani. Enkä näe näissälopulta erityistä eroa tarvittavan luovuuden määrässä. Se vain kohdistuu eri asioihin.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - ti 16.06.2015, 14:16:55
Ehkä tässä on nyt kyse vain tulkintaeroista, miten kukin tämän ristiriidan omalla kohdallaan näkee & kokee. En siis ole täysin kiistänyt sitä, etteikö valmiiksi sävelletyn teoksen esittämisessä, tai tulkinnassa olisi tilaa luovuudelle, tai jopa rajattomuuden toteutumiselle. Itse asiassa kaikessa luovassa ilmaisussa on siihen edellytykset olemassa, kokijasta riippuen. Sen toteutuminen on vain mielestäni rajallisempaa kuin vapaamuotoisemmassa esityksessä, jolle ei ole valmiiksi luotu mitään ennalta määrättyjä tiukkoja säännönmukaisia rajoja. Tämä nyt on varmasti tullut jo moneenkin kertaan edellisissä viesteissäni todettua, joten ei siitä enää sen enempää.

- Itse olen myöskin harjoittanut paljon improvisaatiota musiikin keinoin, mutta myöskin erinäisin visuaalisin tavoin muutenkin. Yleensä silloin luon jonkinlaiset väljät puitteet sekä pohjan tulkinnalle, jota en kuitenkaan aina noudata orjallisesti. Jokainen esitys on kuitenkin omanlaisensa, joka saattaa jatkuvasti muuttaa muotoaan, eli oikeastaan koko ajan sitä tehdessä. Joskus taas lähden lähes puhtaalta alustalta liikkeelle, katsoen sen jälkeen mihin se johtaa. En siis tässä mielessä luo keinotekoisia rajoja tekemisilleni.

- Sitten oma lukunsa on ne tuotokset, joihin pitää luoda tietynlainen hyväksi koettu kantava rakenne, joka pitää teoksen kasassa. Mutta niissäkin on otettu sopivassa määrin vapauksia, jotka eivät kahlitse lopputulosta mihinkään ahtaaseen muottiin, tai tietynlaiseen kaavamaiseen ilmaisutapaan. Koenkin niin, että kaikki mikä on pakotettua, tai liiaksi ulkoapäin ohjailtua, on tavallaan haitaksi luovuudelle, siksi luotan enemmän omaan tapaani tehdä asioita. Jollekin voi sopia taiteen tekemisessä sekä sen kokemisessa paremmin valmiiksi pureskeltu, tutut & turvalliset kuviot - minulle ne ovat haasteellisia esteitä, jotka voidaan tarpeen mukaan ylittää, jos nimittäin haluaa luoda jotain omalaatuista, tai sellaista mitä muut eivät ole vielä sellaisenaan tehneet. 
 
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - ti 16.06.2015, 14:29:58
Ehkä tässä on nyt kyse vain tulkintaeroista, miten kukin tämän ristiriidan omalla kohdallaan näkee & kokee. En siis ole täysin kiistänyt sitä, etteikö valmiiksi sävelletyn teoksen esittämisessä, tai tulkinnassa olisi tilaa luovuudelle, tai jopa rajattomuuden toteutumiselle. Itse asiassa kaikessa luovassa ilmaisussa on siihen edellytykset olemassa, kokijasta riippuen. Sen toteutuminen on vain mielestäni rajallisempaa kuin vapaamuotoisemmassa esityksessä, jolle ei ole valmiiksi luotu mitään ennalta määrättyjä tiukkoja säännönmukaisia rajoja. Tämä nyt on varmasti tullut jo moneenkin kertaan edellisissä viesteissäni todettua, joten ei siitä enää sen enempää.

- Itse olen myöskin harjoittanut paljon improvisaatiota musiikin keinoin, mutta myöskin erinäisin visuaalisin tavoin muutenkin. Yleensä silloin luon jonkinlaiset väljät puitteet sekä pohjan tulkinnalle, jota en kuitenkaan aina noudata orjallisesti. Jokainen esitys on kuitenkin omanlaisensa, joka saattaa jatkuvasti muuttaa muotoaan, eli oikeastaan koko ajan sitä tehdessä. Joskus taas lähden lähes puhtaalta alustalta liikkeelle, katsoen sen jälkeen mihin se johtaa. En siis tässä mielessä luo keinotekoisia rajoja tekemisilleni.

- Sitten oma lukunsa on ne tuotokset, joihin pitää luoda tietynlainen hyväksi koettu kantava rakenne, joka pitää teoksen kasassa. Mutta niissäkin on otettu sopivassa määrin vapauksia, jotka eivät kahlitse lopputulosta mihinkään ahtaaseen muottiin, tai tietynlaiseen kaavamaiseen ilmaisutapaan. Koenkin niin, että kaikki mikä on pakotettua, tai liiaksi ulkoapäin ohjailtua, on tavallaan haitaksi luovuudelle, siksi luotan enemmän omaan tapaani tehdä asioita. Jollekin voi sopia taiteen tekemisessä sekä sen kokemisessa paremmin valmiiksi pureskeltu, tutut & turvalliset kuviot - minulle ne ovat haasteellisia esteitä, jotka voidaan tarpeen mukaan ylittää, jos nimittäin haluaa luoda jotain omalaatuista, tai sellaista mitä muut eivät ole vielä sellaisenaan tehneet.

En voi oikein allekirjoittaa sitäkään, että rajat valmiiden raamien muodossa vs. improilu myöskään kaikilla oppilaillani toimisi aina siten, että sitä uutta syntyy improsta helpommin. Päinvastoin usein juuri  imrpolun vaoaus tuntuu oppilaissa vatsinkin ensalkuun utottavan juuri tuttua ja turvallista. Vasta pidempään harjoiteltuna improvisaatiossakin uskaltaudutaan samalla tavalla etsimään uutta kuin monasti ns. valmis matsku pakottaa jo heti kättelyssä. Toki siis juurikin molempia kandee harjoittaa monipuolisesti. Ne , jotka uskltaa improilla vapautuneesti ja uutta luovasti, on yleensä ihan yhtä lailla vapaituneempi ja luovempia sen valmiinkin materiaalin kanssa. Sen sijaan miille, joille uuden kokeileminen on pelottavaa, saatta impron vapaus olla jopa liian vaikea pala ensalkuun. Se pitää tarjoilla varovaisesti, mutten menevät lukkoon. Valmiin kanssa on helpompaa myös kutitella niitä luovuuden lähteitä. Näin siis harrastustasolla ja lasten ja nuorten kansssa.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - ti 16.06.2015, 15:04:18
Tietty improvisoinnissa on monia eri tasoja, sekä muitakin moninaisia sovellusasteita, joissa metodit vaihtelevat sen mukaan mihin halutaan kyseisellä toiminnalla pyrkiä. Vuorovaikutteinen kollektiivisuuteen perustuva improvisointi on tietysti aina haastavampaa kuin yksin toteutettu improilu. Yhteisesityksessä kun on myös huomioitava erilaisia muuntuvia tekijöitä, joihin ei voi kaikkiin itse ennalta vaikuttaa.

Tässä mielessä olen samaa mieltä siitä, että tälläinen sosiaalinen toiminta on joillekin siihen orientoituneille hyvinkin terapeuttista, joka aktivoi ihmistä kaikin puolin toteuttamaan omaa luovuuttaan. Toki se kasvattaa myöskin rohkeutta ilmaista itseään, nimenomaan vertaispalautteen kautta. Se myös kehittää taitoja, antamalla valmiuksia, sekä uudenlaisia tapoja astua totutuilta poluilta alueille, jotka rikkovat näitä tuttuja valmiiksi tallattuja ajatusmalleja.

Tietysti improvisaation maailma on kiehtovuudessaan melkoisen haastava alue kynnettäväksi. Siinä voi harjaantumaton todellakin mennä pahasti metsään, jos ei hallitse tämän taitolajin perusteita. Eli tässäkin tavassa tehdä asioita on tiedettävä mitä on tekemässä. Pitää olla hallittua tilannetajua, sekä ajoituskykyä havaita tarkkaan tilanteet, minkä mukaan, taiu mihin ollaan milloinkin etenemässä. Tähän tarvitaan spontaania heittäytymistä, myös mielikuvitusta, joka monesti estoisilta kaavoihinsa kangistuneilta aikuisilta puuttuu, mutta luovilla lapsilla tämä kyky vielä usein varsin hedelmällisenä kukoistaa.   
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - ti 16.06.2015, 15:45:22
Tietty improvisoinnissa on monia eri tasoja, sekä muitakin moninaisia sovellusasteita, joissa metodit vaihtelevat sen mukaan mihin halutaan kyseisellä toiminnalla pyrkiä. Vuorovaikutteinen kollektiivisuuteen perustuva improvisointi on tietysti aina haastavampaa kuin yksin toteutettu improilu. Yhteisesityksessä kun on myös huomioitava erilaisia muuntuvia tekijöitä, joihin ei voi kaikkiin itse ennalta vaikuttaa.

Tässä mielessä olen samaa mieltä siitä, että tälläinen sosiaalinen toiminta on joillekin siihen orientoituneille hyvinkin terapeuttista, joka aktivoi ihmistä kaikin puolin toteuttamaan omaa luovuuttaan. Toki se kasvattaa myöskin rohkeutta ilmaista itseään, nimenomaan vertaispalautteen kautta. Se myös kehittää taitoja, antamalla valmiuksia, sekä uudenlaisia tapoja astua totutuilta poluilta alueille, jotka rikkovat näitä tuttuja valmiiksi tallattuja ajatusmalleja.

Tietysti improvisaation maailma on kiehtovuudessaan melkoisen haastava alue kynnettäväksi. Siinä voi harjaantumaton todellakin mennä pahasti metsään, jos ei hallitse tämän taitolajin perusteita. Eli tässäkin tavassa tehdä asioita on tiedettävä mitä on tekemässä. Pitää olla hallittua tilannetajua, sekä ajoituskykyä havaita tarkkaan tilanteet, minkä mukaan, taiu mihin ollaan milloinkin etenemässä. Tähän tarvitaan spontaania heittäytymistä, myös mielikuvitusta, joka monesti estoisilta kaavoihinsa kangistuneilta aikuisilta puuttuu, mutta luovilla lapsilla tämä kyky vielä usein varsin hedelmällisenä kukoistaa.

No jaa. Toi on vähän klisee toi lasten luovuus. Pistetäänpäs liuta kolmevuotiaita "tanssimaan ihan kuten haluat" niin saamme joukon juoksemassa ympyrää. Aina. Musisointi on aikasen samanlaista ja piirustuksetkin tietyssä iässä suttuja ja tietyssä iässä pääjalkaisia. Tunteitaan toki lapset näyttää ilman suodatinta, mutta ei siksi, että he olisivat erityisen rohkeita, vaan siksi, ettei heille ole vielä kehittynyt kykyä niitä hallita.

En ole ollenkaan innostunut näistä "kaava tappaa luovuuden" -teeseistä. Päinvastoin ennemminkin kaava on kehityksen yksi vaihe. Vasta sekä sen lapsuuden estottomuuden sekä sitä seuraavan kaavojen opettelemisen jälkeen pystyy tekemään tietoisia valintoja siitä, missä määrin annostelee kaavaa, missä määrin kaavattomuutta vai keksiikö ihan uusia kaavoja, joita taas voi rikkoa.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - ti 16.06.2015, 16:29:23
Tarkoitin tietenkin lasten luovuudella enemmänkin heidän ominaiskykyään luoviin omaperäisiin ratkaisuihin, sekä myös luontaista heittäytymisalttiutta, mikä aikuisilla yleensä on tukahdutettu sosiaalisten normien astuessa kuvioihin. Tässä mielessä myöskin luovuus jossain määrin myöhemmässä ikävaiheessa kärsii, kun ei uskalleta ottaa riskejä, ovat ne sitten tietoisia tai tiedostamattomia. Rohkeus tarttua asioihin toisin sanoen hiipuu joillakin ihmisillä väistämättä ikää myöten, minkä ei senkään tarvitsisi olla mikään sääntö sinänsä.

-  Tietysti kaikenlaisia toimivaksi koettuja kaavoja toki tarvitaan useinkin asioita ratkaistessa, mikä kykyprofiilina lapsella esiintyy vielä kehittymättömämpänä, aikuisiin nähden verrattuna. Vasta myöhemmässä yksilöitymisen kehitysvaiheessa itsekontrolli, jäsentely, yms. johtopäätösten & valintojen tekeminen antaa lukuisat mahdollisuudet soveltaa oppimaansa omassa ajattelussaan, tai muussakin toiminnassa siten, että on myös mahdollista kyseenalaistaa ulkoa opitut mallit. Lisäksi yksilö voi silloin tehdä vapaan tahtonsa mukaisia valintoja, ilman että ulkoaohjailu vaikuttaisi päätöksentekoon samalla tavoin kuin lapsen maailmassa tapahtuu, erilaisten sääntöjen ristiaallokossa seilatessaan.

- Kuvainnollisesti katsoen, on kuitenkin varsin helppoa myöskin hirttäytyä normien viidakkoon, kun luovuudelle ei kykene antamaan sille kuuluvia siipiä. Mikään ei ole luomiskyvylle pahempaa myrkkyä, kuin johonkin valmiiksi sullottuun muottiin valaminen. Tasapäistäminen on lisäksi kiistatta niin lapselle kuin aikuisellekin pahin mahdollinen luovuuden muuri, joka estää monia asioita tapahtumasta, ainoastaan sen takia että ei ole rohkeutta niitä toteuttaa, tai sitten ympäristön paineet asettavat niille ylittämättömät esteensä. 
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - ti 16.06.2015, 16:46:11
Tarkoitin tietenkin lasten luovuudella enemmänkin heidän ominaiskykyään luoviin omaperäisiin ratkaisuihin, sekä myös luontaista heittäytymisalttiutta, mikä aikuisilla yleensä on tukahdutettu sosiaalisten normien astuessa kuvioihin. Tässä mielessä myöskin luovuus jossain määrin myöhemmässä ikävaiheessa kärsii, kun ei uskalleta ottaa riskejä, ovat ne sitten tietoisia tai tiedostamattomia. Rohkeus tarttua asioihin toisin sanoen hiipuu joillakin ihmisillä väistämättä ikää myöten, minkä ei senkään tarvitsisi olla mikään sääntö sinänsä.

-  Tietysti kaikenlaisia toimivaksi koettuja kaavoja toki tarvitaan useinkin asioita ratkaistessa, mikä kykyprofiilina lapsella esiintyy vielä kehittymättömämpänä, aikuisiin nähden verrattuna. Vasta myöhemmässä yksilöitymisen kehitysvaiheessa itsekontrolli, jäsentely, yms. johtopäätösten & valintojen tekeminen antaa lukuisat mahdollisuudet soveltaa oppimaansa omassa ajattelussaan, tai muussakin toiminnassa siten, että on myös mahdollista kyseenalaistaa ulkoa opitut mallit. Lisäksi yksilö voi silloin tehdä vapaan tahtonsa mukaisia valintoja, ilman että ulkoaohjailu vaikuttaisi päätöksentekoon samalla tavoin kuin lapsen maailmassa tapahtuu, erilaisten sääntöjen ristiaallokossa seilatessaan.

- Kuvainnollisesti katsoen, on kuitenkin varsin helppoa myöskin hirttäytyä normien viidakkoon, kun luovuudelle ei kykene antamaan sille kuuluvia siipiä. Mikään ei ole luomiskyvylle pahempaa myrkkyä, kuin johonkin valmiiksi sullottuun muottiin valaminen. Tasapäistäminen on lisäksi kiistatta niin lapselle kuin aikuisellekin pahin mahdollinen luovuuden muuri, joka estää monia asioita tapahtumasta, ainoastaan sen takia että ei ole rohkeutta niitä toteuttaa, tai sitten ympäristön paineet asettavat niille ylittämättömät esteensä.

Juu, mutta valmiina muottina en pitäisi valmista sävellystä. Senkin voi esittää joko ihan kuten aina tai kuten joku esikuva. Tai sen voi esittää omaperäisellä ja uudella ja yksilöllisellä tavalla.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - ti 16.06.2015, 19:08:02
Riippuu tietysti sävellyksestä, sekä tietenkin myös esittäjästä, kuinka paljon kappale loppujen lopuksi eri esitystilanteessa muuttaa muotoaan. Teoksen voi siis tulkita monella eri tavalla, mutta kuuntelija lopulta päättää miten hän sen omalla kohdallaan kokee. Tästä meillä varmasti on jo yksimielisyys syntynyt, joten tuskin sitä on syytä enää tämän enempää tähdentää. Kaikki oleellinen on näin ollen ainakin omalla kohdallani todettu jo eri variaatioin moneenkin kertaan. Toisto ei siis ole tältä osin se kaikkein luovin tapa esittää mielipiteensä asiasta.

- Vielä tuosta lapsen luovuudesta sen verran, että on ollut mielenkiintoista omakohtaisten kokemusten myötä seurata sivusta eräiden tuttavien lasten, sekä vähän vanhempienkin luovuuden kehityskaarta, aivan varhaisista vaiheista aikuisuuteen asti. Olen havainnut ainakin yhden merkittävän seikan, minkä olen pannut merkille eri ikävaiheissa. Se pienen lapsen kokonaisvaltainen uteliaisuus, kokeilunhalu, sekä leikinomainen suhtautuminen kaikenlaiseen ideoimiseen, tai muuhunkin aktiiviseen tekemiseen on ollut silmiinpistävän innostunutta, eli kaikin puolin antoisaa seurattavaa, varsinkin kun muistaa vielä omat luomisen vaiheensa eri luovuuden alueilla. Onneksi tämä inspiraation palo ei ole vieläkään omalla kohdallani kokonaan ehtynyt, joten siitä puolesta voi olla syystäkin edelleen iloinen.

Ei voi kuin oikeastaan ihailla sitä läytämisen iloa, johon luovuuden lähteen ammentaminen parhaimmillaan johtaa. Erityisesti se tapa millä inspiroitunut ihminen iästä riippumatta yleensäkin antaa mielikuvituksensa lentää vapaasti, on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa; että sellaisen omistautumisen edessä ei voi muuta kuin hiljentyä toteamaan; että kunpa niitä erityislahjojaan käyttävällä ihmisellä myöhäisemmässäkin elämänvaiheessa olisi rohkeutta päästää sisäinen lapsensa ääneen, toisin sanoen tulla sen kautta enemmän kuulluksi. Silloin se luovuuskin pääsisi kukkimaan otollisemmalla maaperällä.   
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - ti 16.06.2015, 19:35:06
Riippuu tietysti sävellyksestä, sekä tietenkin myös esittäjästä, kuinka paljon kappale loppujen lopuksi eri esitystilanteessa muuttaa muotoaan. Teoksen voi siis tulkita monella eri tavalla, mutta kuuntelija lopulta päättää miten hän sen omalla kohdallaan kokee. Tästä meillä varmasti on jo yksimielisyys syntynyt, joten tuskin sitä on syytä enää tämän enempää tähdentää. Kaikki oleellinen on näin ollen ainakin omalla kohdallani todettu jo eri variaatioin moneenkin kertaan. Toisto ei siis ole tältä osin se kaikkein luovin tapa esittää mielipiteensä asiasta.

- Vielä tuosta lapsen luovuudesta sen verran, että on ollut mielenkiintoista omakohtaisten kokemusten myötä seurata sivusta eräiden tuttavien lasten, sekä vähän vanhempienkin luovuuden kehityskaarta, aivan varhaisista vaiheista aikuisuuteen asti. Olen havainnut ainakin yhden merkittävän seikan, minkä olen pannut merkille eri ikävaiheissa. Se pienen lapsen kokonaisvaltainen uteliaisuus, kokeilunhalu, sekä leikinomainen suhtautuminen kaikenlaiseen ideoimiseen, tai muuhunkin aktiiviseen tekemiseen on ollut silmiinpistävän innostunutta, eli kaikin puolin antoisaa seurattavaa, varsinkin kun muistaa vielä omat luomisen vaiheensa eri luovuuden alueilla. Onneksi tämä inspiraation palo ei ole vieläkään omalla kohdallani kokonaan ehtynyt, joten siitä puolesta voi olla syystäkin edelleen iloinen.

Ei voi kuin oikeastaan ihailla sitä läytämisen iloa, johon luovuuden lähteen ammentaminen parhaimmillaan johtaa. Erityisesti se tapa millä inspiroitunut ihminen iästä riippumatta yleensäkin antaa mielikuvituksensa lentää vapaasti, on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa; että sellaisen omistautumisen edessä ei voi muuta kuin hiljentyä toteamaan; että kunpa niitä erityislahjojaan käyttävällä ihmisellä myöhäisemmässäkin elämänvaiheessa olisi rohkeutta päästää sisäinen lapsensa ääneen, toisin sanoen tulla sen kautta enemmän kuulluksi. Silloin se luovuuskin pääsisi kukkimaan otollisemmalla maaperällä.   

No onhan tässä tietenkin sekin tausta erilaisille painotuksille, että onko oma lähipiiri ja ympäristö mitenkin paljon luovuutta ja tätä lapsenomaista kokeilun rohekutta viljellyt. Ja toisaalta tukenut / tukahduttanut. Itselläni ehkä on tavanomaista voimakkaammin kaikenlaisen omaehtoisen, luovan, kokeilevan ja rohkeasti omia ideoita esiin tuovaa toimimisen tapaa kannustava ja sitä korkealle arvostava perhe. Jopa koulukin oli vähän sinnepäin kallellaan. Enpä siis oikein omakohtaisesti oikeastaan tiedä, mitä se olisikaan, jos tätä tukea ja rohkaisua ei olis ollut tarjolla. Notta millaisia estoja tai pelkoja siitä olis syntynyt.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - ti 16.06.2015, 20:30:54
Onhan se niinkin, että minkä on varhaisvaiheessa kylvänyt, niin sitä satoa sitten myöhemmin niittämällä korjataan. Tämä pätee juuri luovuudenkin kohdalla mitä selkeimmin. Voidaan vielä todeta sekin huomionarvoinen asia, että mitkä valmiudet on lapsuuden aikana saanut eväinä matkaan, niin ne seuraavat pitkälti aikuisuuteen asti. Jos on päässyt vapaasti kokeilemaan kykyjensä rajoja, ne tulevat aina myöhemmin vastaan omina haasteinaan jossakin elämänvaiheessa, jolloin on tehtävä taas itsenäisiä ratkaisuja elämänsä suhteen. Tässä mielessä luova ongelmanratkaisukyky on ehdottoman tärkeä ominaisavu, joka yleensä kantaa yksilöä elämässä mahdollisimman pitkälle.

Silloin kaikki elämän aikana kohtaamat haasteet ovat omalla tavallaan eräänlaisia koetinkiviä, jossa yritysten sekä erehdysten kautta opitaan luottamaan omiin kykyihinsä. Luovuus vaatii kuitenkin aina oman aikansa & tilansa, eikä sen ääressä ole syytä kiirehtiä. Ennakkoluuloton asenne, yhdistettynä avoimuuteen, on kuitenkin avain uusien ideoiden syntymiselle. Tämä kaikki luo edellytykset myöskin keinoille selvitä eteen tulevista ristiriidoista, vastoinkäymisistä, tai muistakin elämää piinaavista koittelemuksista.

- Ehkä tämä vertauskuvilla leikittely luiskahti jo osittain ohi aiheenkin, mutta todellakin jos luovuudesta puhutaan, on se sitten taiteellisuuteen tähtäävää, tai jotain muuta itseilmaisuun liittyvää; niin on huomioitava sellainenkin seikka, että  jos perheessä kannustetaan & tuetaan, tai yleensä annetaan lapselle tilaa toteuttaa luovia kykyjään pidäkkeettömästi, niin hänestä mitä suuremmalla todennäköisyydellä kasvaa itsenäinen itseensä luottava yksilö, joka kykenee toimimaan luovalla tavalla arkielämässään muutenkin. Kun lapsi lisäksi kokee olonsa turvalliseksi, niin sekin edesauttaa uskallusta tuoda omia taipumuksiaan paremmin esiin. 
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - ke 17.06.2015, 14:45:51
Onhan se niinkin, että minkä on varhaisvaiheessa kylvänyt, niin sitä satoa sitten myöhemmin niittämällä korjataan. Tämä pätee juuri luovuudenkin kohdalla mitä selkeimmin. Voidaan vielä todeta sekin huomionarvoinen asia, että mitkä valmiudet on lapsuuden aikana saanut eväinä matkaan, niin ne seuraavat pitkälti aikuisuuteen asti. Jos on päässyt vapaasti kokeilemaan kykyjensä rajoja, ne tulevat aina myöhemmin vastaan omina haasteinaan jossakin elämänvaiheessa, jolloin on tehtävä taas itsenäisiä ratkaisuja elämänsä suhteen. Tässä mielessä luova ongelmanratkaisukyky on ehdottoman tärkeä ominaisavu, joka yleensä kantaa yksilöä elämässä mahdollisimman pitkälle.

Niin sitä vain jäin miettimään, jotta onko se lapsuuden estoton luovuus tosiaan niin paljon suurempaa, jos ympäristö ei pyri sitä tallomaan ja ohjaamaan tavanomaisuuteen kaikessa? Vai onko se vain erilista - sellaisena toki hellyyttävän viehättävää - vaan ei sittenkään vähäisempää?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - ke 17.06.2015, 16:02:27
Toisaalta voitaisiin ajatella niinkin avarakatseisesti, että ei vertailtaisi niinkään erikseen lapsen & aikuisen luovuutta keskenään. Pitäisi enemmänkin puhua ihmisen eri kehitysvaiheista, eli millä motivaatiolla sekä potentiaalilla yksilö omaksuu asioita elämänsä aikana. Pitää kuitenkin korostaa myös sitä puolta, että ihmisyksilön taidot kehittyvät vähitellen, jolloin erilaisten ominaiskykyjen tärkeä perusta luodaan jo lapsuudessa. Siksi lapsen luovuus ei ole yhtään sen vähäpätöisempää kuin aikuisenkaan.

Tätä taustaa vasten on myöskin itsestään selvää, että eri ikäkausina opitaan monia taitoja nopeasti; riippuen myös siitä millainen on henkilön lahjakkuuden ominaistaso, tai miten yksilöllisten ominaisuuksien mukaan näitä kykyjä on erilaisina myötäsyntyisinä valmiuksina omaksuttu. Ihminen oppii kyllä luonnostaankin joitain asioita, ilman erillistä ohjausta. Ainakin luovuuden osalta opitaan jo varhain ympäristöä tarkkailemalla ajattelemaan loogisesti, tuottamaan omia ideoita, myös samalla kuuntelemaan muidenkin mielipiteitä.

Kiintoisan tästä luovuusaspektista tekee myös sellainen havainto, että näissä prosesseissa jokainen yksilö kuitenkin oppii omaan tahtiinsa, eikä näin ollen ketään pitäisi patistaa, pakottaa, tai muutenkaan painostaa oppimaan asioita tietyn tiukkarajaisen suunnitelman mukaisesti. Tässä mielessä mm. koululaitos saisi kieltämättä olla hieman joustavampi. Avoimuutta tarvittaisin myös työelämässä, sekä perheen sisäisissä kuvioissa, jotka kaikki osaltaan vaikuttavat kasvavan yksilön luovuuden kehittymiseen.

Luovuuteen kuuluu kaikesta huolimatta tietynlainen ilmaisun vapaus. Jos sen esiintulo esim. tasapäistämisen muodossa estetään; niin silloin voidaan hyvällä syyllä todeta, että luovuus ikään kuin 'tapetaan', tai sen ei anneta virrata luontaisesti sen omia uomiaan eteenpäin. Tälläistä tukahduttamista esiintyy valitettavan paljon eri tahoilla, missä vaan kollektiivinen kanssakäyminen eri vuorovaikutussuhteineen on mahdollista. Siksi pitäisikin kiinnittää enemmän huomiota siihen, miten yksilö voisi toteuttaa omaa luovuuttaan vapaammin, tai kuinka se saisi ympäristöltä erityislahjakkuudelleen enemmän tukea osakseen.       
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - ke 17.06.2015, 16:38:30
Toisaalta voitaisiin ajatella niinkin avarakatseisesti, että ei vertailtaisi niinkään erikseen lapsen & aikuisen luovuutta keskenään. Pitäisi enemmänkin puhua ihmisen eri kehitysvaiheista, eli millä motivaatiolla sekä potentiaalilla yksilö omaksuu asioita elämänsä aikana. Pitää kuitenkin korostaa myös sitä puolta, että ihmisyksilön taidot kehittyvät vähitellen, jolloin erilaisten ominaiskykyjen tärkeä perusta luodaan jo lapsuudessa. Siksi lapsen luovuus ei ole yhtään sen vähäpätöisempää kuin aikuisenkaan.

Ei ole ei, mutta se nimenomaan on vähemmällä taidolla ja suppeammalla perspektiivillä toteutuvaa. Erkkikään ei sit ihastelisi, jos täsmälleen sama ilmenisi aikuisella ihmisellä. Silloin me kaikki odotamme hieman toisenlaista otetta. Mikä ei tietenkään tarkoita tyystin sen lapsen unohtamista, jollaisia olemme olleet.

Minua hieman ärsyttää tämä kliseenominen lapsen estottoman luovuuden ihaileminen. Varsinkin, jos se johtaa seuraavan ikäkaud ilmentymien väheksymiseen eli se ihana ja söpö lapsi muuttuu teininä vain joksikin, joka sais jo kasvaa aikuiseksi. Siinä iässä on miutenkin ihan riittävän vaikeaa, joten siihen ei tarvittais yhtään lisäksi muita päivittelemään, kuinka lapsen söpöys onkin poissa, vaan aikuisen kypsyydestä ei tietoakaan. Nuoriahan me yhteiskuntana tupataan vain potkimaan pois näkyvistä muita häiritsemästä. Ei saa hengata kauppakeskuksissa ja hampurilaistavintolasta pitää häippästä heti, kun ruoka on syöty. Ei kelpaa vaatteet, ei musiikki, jonka he valitsevat.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - ke 17.06.2015, 19:02:13
En siltikään lähtisi millekään vertailulinjalle, kun puhutaan ihmisen elämän eri vaiheista, eli miten hän henkilönä kypsyy omaksi yksilökseen. Sillä ei ole yksistään merkitystä, minkä tasoiset taidot kullakin on, vaan enemmänkin se tapa miten tätä luovuutta lapsi itsessään toteuttaa, on jo itsessään merkityksellistä. Jos tälläisestä pyyteetöntä tekemisen riemua ei kykene toisessa ihmisessä hyväksymään, niin sitten on syytä tarkistaa omaa suhtautumistaan kyseiseen asiaan. 

Olenkin ehdottomasti sillä kannalla, että näitä ilmenemismuotoja nimenomaan voi syystäkin ihailla. Koska kohdatessaan lahjakkaan itseään toteuttavan innokkaan, motivoituneen tai muuten vaan inspiroituneen yksilön, joka kykenee eläytymään suurella sydämellä tekemisiinsä. Sen lisäksi että hän on aikaansaava, sinnikäs, kurinalainen, avarakatseinen yms, piirteitä omaava, niin kyllä tälläistä asennetta on rehellisesti arvostettava. Tälläisistä ominaisuuksista voi jokainen aikuinenkin ottaa aivan hyvin mallia.

Mutta varsin usein käy valitettavasti niin, että aikuiset monesti enemmänkin vähättelevät, tai aliarvostavat lasten yritteliäisyyttä, eivätkä edes osaa kehua, silloin kun siihen on aihetta. Tämä kertonee jotain aikuismaailman vaatimuksista, jossa kasvavalle ihmiselle asetetaan jo nuoresta pitäen kohtuuttomia odotuksia, jotka pitäisi normien mukaan täyttää. Aikuiseksi kasvaminen kun ei ole mikään läpihuutojuttu, johon jo lapsesta pitäen aletaan itseään väkisin sullomaan.

Ei ihme että nuorisokin oireilee, turhautuu, jopa masentuu; kun heitä ei vanhempien taholta ymmärretä, tai heidän ajatuksiaan muuten vain väheksytään. Tässä on mielestäni vanhemmillakin peiliin katsomisen paikka. Millaisen mallin me aikuiset tosiasiassa annamme jälkikasvullemme, jos heti alkuunsa ihmisen luovuus nujerretaan, tai potentiaalinen lahjakkuus poljetaan maan rakoon.

- Onneksi ei itse tarvitse olla tässä nujertajien rintamassa mukana, vaan pikemminkin olen sivustaseuraajana kannustamassa & tukemassa kaikkia niitä luovuuttaan toteuttavia persoonia, jotka yrittävät tosissaan tuoda rohkeasti omia mielipiteitään sekä ideoitaan julki. Lannistamisen kulttuurilla kun ei tuoteta koskaan mitään rakentavaa, sillä ainoastaan tuhotaan ne vähätkin yritteliäisyyden mahdollisuudet, mitä yksilöissä on erilaisina kykyinä olemassa.

-Olenkin joskus sanonut, että jos luovuutta ei hyväksytä, ei nerouttakaan suvaita.  Eli missä olisi se kaikki taide, tiede, yms keksinnöt, jos ei kaikesta vastustuksesta huolimattakin, nämä inspiroituneet omaleimaiset keksijät olisi raivanneet tietään ihmisten tietoisuuteen, muuttamalla maailmaa sitä kautta omanlaisekseen todellisuudeksi.     
 
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Safiiri - pe 19.06.2015, 10:42:30
Kritisoin ajatusta, että luovuudessa tärkeintä olisi se, mitä se tuottaa. Minusta luovuudessa tärkeintä on se, miten se tekee elämästä kiinnostavaa, auttaa innostumaan tai syventymään, tekee onnelliseksi. Toissijaista on se, mitä hyödyllistä tai käytettävä sen avulla syntyy. Vaikka nekin voi olla merkittäviä ja ihmiskunnan onnellisuuttakin lisääviä asioita. Se kaikki on kuitenkin minusta vain bonusta sen tärkeimmän päälle.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: J - pe 19.06.2015, 11:27:15
Tätä luovuuden tekemisen puolta olen itsekin tässä ketjussa nimenomaan moneen kertaan painottanut, viimeksi edellisen viestini alussa. Juuri sitä ehdotonta innostumista, omistautumista, syventymistä, sekä sen tuottamaa jakamatonta iloa, mitä luovuus parhaimmillaan saa aikaan - on tietenkin tärkeä korostaa, eikä sitä voi tässä yhteydessä mitenkään sivuuttaa.

Mutta sen lisäksi sitten ikään kuin tämän kokemuksellisuuden sivutuotteena syntyvät lopputulokset ovat nekin tärkeitä; joten en kyllä lähtisi asettamaan näitä ilmentymiä mitenkään vertailuluonteisesti vastakkain. Kokonaisuus on itse asiassa se merkillepantava asia, mikä lopulta ratkaisee sen, kuinka luovuuttaan kykenee kokonaisvaltaisesti toteuttamaan.

Tosin luovuuden toteuttamisessakin voi ajautua harhateille, jos sen kautta yrittää liiaksi päteä. Silloin siitä katoaa siihen kuuluva tekemiseen oleellisesti sisältyvä spontaanius. Kun luovuus on pelkkää suorittamiskeskeistä pakkopullaa, tai muuten väärällä tavalla kilpailuhenkistä näyttämisen halun korostamista, niin kyllä sen olennainen luonne tässä mielessä ainakin kärsii.   
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ke 01.07.2015, 13:57:30

Kaikki on musiikkia. Musiikin aste vain vaihtelee.

Mitä suurempi erillisyys niin, että samalla on myös yhtes sillä tavoin, että kokonaisuus myös sointuu, sen suuremmasta musiikista on kysymys.

Onnellisuus, autuus, nirvana, taivas, ... lienevät musiikin maksimaalisuutta.

Elämässä on kyse musiikista ja vain musiikista.


PS  Musiikki-sanaa käytetty yleisesti. Jotain muuta termiä tulisi käyttää.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - ti 07.07.2015, 22:16:28
Viime päivät on kiinnostanut klassinen, erityisesti Bach (mm. C minor prelude BWV 847 (https://www.youtube.com/watch?v=Uz9LJC5MEqI) jonka opetteluun pianolla aloin innostua). Tämä liittyy jotenkin siihen että viime päivät olen ollut skarppina skeptisismissä ja matem. älypähkinöissä. Eli matematiikan ja logiikan mietiskely ->Bach..   mutta en ole havainnut tai mitannut vaikuttaako toisinpäin.


Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - to 06.08.2015, 23:22:59
Jostain tiedepalstalta luin että olivat tehneet musiikilla kokeen.

Leikkaussaleissa soi yleensä taustalla musiikkia.
Tutkijat testasivat mitä se vaikuttaa. Kirurgit sai ommella jonkin sian kudosta testitilanteessa.
Samat kirurgit sai leikata ilman musiikkia ja toisella kerralla musiikin soidessa. Osalla toisinpäin.
Tulos:
Musiikin soidessa kirurgit olivat nopeampia suorituksissaan ja tekivät vähemmän virheitä.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Anemone - to 06.08.2015, 23:52:08
Neurologi Oliver Sacks on kirjoittanut paljon musiikin vaikutuksista erilaisissa sairauksissa. Näitä kokemuksia hän on koonnut kirjaansa Musikofilia. Mielestäni on hyvin luontevaa, että musiikki rytmittää monenlaista tekemistä. Kautta aikain on kevennetty työntekoa lauluin, taottu metallia rytmikkäästi, soudettu venettä jne. Musiikki on myös mainio ajastaja. Tämän olen huvittavastikin kokenut työmatkoja kävellessäni kun olen kuunnellut useita kertoja saman kappalevalikoiman. Samassa paikassa soi aina sama laulu ellei ole sattunut jotakin viivytystä. Lenkkeilijäkään ei tarvitse kelloa, jos valitsee kestoltaan tietyn musiikin. Askel tuntuu kevyemmältä kun on vauhdikas energisoiva musiikki soimassa. Sotilasmusiikkihan on reipasta.

Henkisessä työssä oikeanlainen musiikki auttaa keskittymään. Olen viime aikoina löytänyt ambientin rentouttavan vaikutuksen. Tällä hetkellä tekno on lempimusiikkiani. Tietty monotonisuus, jossa kuitenkin taustalla tapahtuu muutosta, on suorastaan hypnoottista. Tällaista musiikkia pitää kuitenkin kuunnella kuulokkeilla, jotta kuulee pienetkin nyanssit.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Renttu - la 08.08.2015, 18:50:23
Musiikin soidessa kirurgit olivat nopeampia suorituksissaan ja tekivät vähemmän virheitä.
Tottahan musiikkia leikkaussaleissa soitetaan; itse operaation kannalta hyödyllisyys on kuitenkin vielä kiistanalaista, ja erityisesti Drum and Bass -musan osalta on jopa varoitettu soittamasta (The Guardian (http://www.theguardian.com/society/2015/aug/05/background-music-operating-theatres-not-very-beneficial-warn-experts)). Tutkijana suomalainenkin, Terhi Korkiakangas.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Hartsi - la 08.08.2015, 18:56:01

That´s it: Elvis Presley,  You are allways ....

https://www.youtube.com/watch?v=VI94AsuvUUA
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: a4 - la 08.08.2015, 19:20:46
Musiikin soidessa kirurgit olivat nopeampia suorituksissaan ja tekivät vähemmän virheitä.
Tottahan musiikkia leikkaissaleissa soitetaan; itse operaation kannalta hyödyllisyys on kuitenkin vielä kiistanalaista, ja erityisesti Drum and Bass -musan osalta on jopa varoitettu soittamasta (The Guardian (http://www.theguardian.com/society/2015/aug/05/background-music-operating-theatres-not-very-beneficial-warn-experts)). Tutkijana suomalainenkin, Terhi Korkiakangas.
tutkittiinko punkkia tai death metallia? anarkiaa ja splatteria leikkaussalissa.
ainakin metallica kelpasi amerikkalaisille kidutusmusiikiksi quantánamossa.
voiko makuasioista sittenkin kiistellä ja onko musiikki makuasia?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Renttu - la 08.08.2015, 19:33:43
tutkittiinko punkkia tai death metallia? anarkiaa ja splatteria leikkaussalissa.
ainakin metallica kelpasi amerikkalaisille kidutusmusiikiksi quantánamossa.
voiko makuasioista sittenkin kiistellä ja onko musiikki makuasia?
Eiköhän kaikki kovaa ja korkealta tuleva musiikki haittaa mm. leikkaustiimin välistä kommunikointia?
Jos kirurgi nimeltä Markku ei diggaa kollegansa Pirjon (Markku voi olla homo ja Pirjo voi olla vaikka transsu, että foorumin vähmmistösyleilijät olisivat iloisia!) valitsemaa musaa (Kanye West), niin Markkua saattaa ruveta ärsyttämään, ja siinä sitten asiasta huomauttaessaan tulee silpaisseeksi potilaalta pari ylimääräistä verisuonta katkipoikki.

Makuasioista voi kiistellä, mutta useimmmiten se on täysin turhaa. Tyydyttääkö tämä vastaus sinun kyselykautista, vapaa-assosioivaa mieltäsi?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Taha Islam - la 08.08.2015, 19:39:01
https://youtu.be/pUkW0kWb1x0
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Renttu - la 08.08.2015, 19:44:23
^
Toi on hyvä (Kuten Rap-News muutenkin), vaikkakaan nämä linkit eivät kuulu suoraan tähän ketjuun. Foorumilla on kaksikin säiettä sitä varten (Musiikkia(Linkkejä) Vapaalla ja Jukebox Takapihalla).
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: a4 - la 08.08.2015, 20:49:53
tutkittiinko punkkia tai death metallia? anarkiaa ja splatteria leikkaussalissa.
ainakin metallica kelpasi amerikkalaisille kidutusmusiikiksi quantánamossa.
voiko makuasioista sittenkin kiistellä ja onko musiikki makuasia?
Eiköhän kaikki kovaa ja korkealta tuleva musiikki haittaa mm. leikkaustiimin välistä kommunikointia?
Jos kirurgi nimeltä Markku ei diggaa kollegansa Pirjon (Markku voi olla homo ja Pirjo voi olla vaikka transsu, että foorumin vähmmistösyleilijät olisivat iloisia!) valitsemaa musaa (Kanye West), niin Markkua saattaa ruveta ärsyttämään, ja siinä sitten asiasta huomauttaessaan tulee silpaisseeksi potilaalta pari ylimääräistä verisuonta katkipoikki.

Makuasioista voi kiistellä, mutta useimmmiten se on täysin turhaa. Tyydyttääkö tämä vastaus sinun kyselykautista, vapaa-assosioivaa mieltäsi?
kiitos hauskasta vastauksesta. jäin vain miettimään mitähän ylimääräistä pirjo olisi silpaissut jos taustalla olisi soinut markun lemppari The Three Kings And I (What Really Happened) - TSO (https://www.youtube.com/watch?v=5eqh4bEfUZc)..

entäpä kaikki matalalta ja hiljaa soitettu musiikki?
Brian Culbertson Lights Off (https://www.youtube.com/watch?v=7V_zN1vx_NY&index=28&list=PLWtAfhR9YD1wdKOTDqCFYoFUcThRCfAjp)
miten esim. jazzin improvisointi istuisi ohitusleikkauseen? tulisiko mutkia matkaan? yllättäviä ja ennenkuulumattomia kuljetuksia?
Art Blakey & The Jazz Messengers - The Witch Doctor (https://www.youtube.com/watch?v=s-dhbEfuVk4&index=28&list=PL140730162B9B1E14)
ja jos anestesiavastaavakin nukahtaa tai urakka kusee niin astetta vauhdikkaampaa:
Johnny Griffin - The Way You Look Tonight (https://www.youtube.com/watch?v=cDbopNNlWKk&index=34&list=PL140730162B9B1E14)
Jackie McLean - Lost (https://www.youtube.com/watch?v=1mzBvMVRbro&list=PL140730162B9B1E14&index=38)
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Renttu - la 08.08.2015, 20:58:38
kiitos hauskasta vastauksesta.

entäpä
Potilas on kuollut, muuten normaali.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 13.11.2015, 10:48:11

Mässäilyä parempaa?

Pelimusaa: http://www.youtube.com/watch?v=dNCrpIL2XlY

Kannattaskohan pidättäytyä musiikista, niin musiikin puute valtais mielen? Mitä pidättelee, siihen tulee suurempaa tarvetta. Kun aina noukkii tarvittavan helposti, niin rakentaakohan tarve miten kokijaansa? Saa vain syötyä, ja yhä vain lisää syötyä.

Mässäily – ei kai se voi olla elämän tarkoitus?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 22.11.2015, 17:19:57

Tuli mieleen tämä piisi: http://www.youtube.com/watch?v=3vD_v79aLBU.

Mitä on tuo, joka alkaa 40 sekunnin jälkeen? Facessa oli demona esitys vähän samantapaisesta. Hesarissa oli puhetta joskus x-orgasmista. En muista termiä.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ma 23.11.2015, 20:17:11

Aivan kuin näissä olisi jotain samaa:

http://www.youtube.com/watch?v=_EQNvCi4jRI  (Aikakone - Odota)
http://www.youtube.com/watch?v=MOmJHx8aCkM (Aikakone - Magiaa)
http://www.youtube.com/watch?v=a-75aeP8FCo  (Movetron - Alla koivupuun) Jne...
http://www.youtube.com/watch?v=eJrb0y_FDwk  (Pandora - Sand Of Time)
http://www.youtube.com/watch?v=iqL1BLzn3qc  (Edie Brickell - Good Times)


Kun ryhdyin tarkastelemaan sanoja, niin jotain noista löytyy senkin kautta. Järjestin samalla matskua tarinaksi.


You don't even have to try, it comes easy for you
The way you move is so appealing, it could make me cry
Go out drivin' with my friends in Bobby's big old beat up car
I'm with a lot of people then I wonder where you are

Good times, bad times, gimme some of that
Good times, bad times, gimme some of that
Good times, bad times, gimme some of that

I don't wanna say, "Goodbye"
Don't wanna walk ya to the door
I spend a little time with you, I want a little more

– Odota, miksi karkuun juoksit niin varoen. Heräsin, tähän kylmään aamuun. Nyt palelen. ...
– Vain näkemiin, sanoit, ennen kuin lähdit. Jäin, tähän jäin. Salaisuus vierelläin. Kuin kuningatar, kuin kunigatar, sua odotan kuningatar. Yksin odotan. Onnellinen voin olla, vasta kun, luokses löydän. Kerro, kerro kuvastin ...
– Kun kirjeen saat, sä vastaa, että tietäisin. Jos vielä kohdataan. Sä sydämein sait ikiroutaan painumaan, kun et tullutkaan.

I walk in silence
Selow a rainy sky
I find my self
in a pantomime
'Cause I've been trying
hard to make you speak
In a monolouge
since you're out of reach
We're dyin' flames of yesterday
I hope you'll find some other ways
'cause
I'll be loosing mine
in the sand of time
I'm a fool for yesterday
When I feel like wanna say
I'll be holding you
thru the heat and thru the cold
Could you ever feel the same

Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ma 30.11.2015, 19:17:45

Musiikki taustameteliksi

Joskus kuuntelee musiikkia jonkin tekemisen taustana. Kun esimerkiksi kirjoittelee, koodaa, tmv.

Jossain vaiheessa alkaa olo tökkiä. Tulee jotenkin sietämätön fiilis. Aivan täynnä musiikkia, josta on tullut enemmän meteliä, mutta silti musiikin katkaisu sekin tuntuu hiukan brutaalilta.

Mikähän ilmiö?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 06.12.2015, 16:08:08

Millaista on kaatuva musiikki,
tai siis sellainen,
joka ottaa etunojat, ja alkaa painaa?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - to 24.12.2015, 17:39:52

Kaikkeuden tuolla puolen: http://www.youtube.com/watch?v=eQYjZ-60X-I

Bach - Air on the g string - Elena House
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Hippi - la 06.02.2016, 15:05:47

En oikein oivalla miksi tämäkin ketju on hölötys- ja linkkiketju, mutta laitanpa asiani silti tänne.

Radiossa on ollut mielenkiintoinen sarja "Hitin kaava", jossa musiikin asiantuntijat purkavat jonkin hitin ihan atomeiksi asti. Sarja on ollut todella mielenkiintoinen tällaiselle paljon musiikkia kuuntelevalle, jolle biisi on joko hyvä, ok, tai paska - noin niin kuin karkeasti ottaen. Arvio tulee fiilispohjalta, sillä minulla ei ole mitään musiikkikoulutusta enkä pysty tuottamaan musiikkia lainkaan. Kansakouluaikaista nokkahuiluun puhaltamista ei lasketa. Se ei ollut musiikkia.

Noita ohjelmia tulee nyt lauantaisin uusintakierroksena ja Areenassa niitä on nyt jokunen kuunneltavissa:
http://areena.yle.fi/1-1550495?o=ao

Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 06.03.2016, 07:59:22

Eilen oli eräässä vaiheessa fiilis, ettei tehnyt mieli kuunnella mitään tietämääni musiikkia. En osannut valita mitään sopivaa listalta. Olisi vain töksähtänyt.

Sitten törmäsin joululauluun. Sopi ookoosti. Vähän yllätti.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 06.03.2016, 08:01:22
En oikein oivalla miksi tämäkin ketju on hölötys- ja linkkiketju, mutta laitanpa asiani silti tänne.


Omakohtaisempi ote viittaa johonkin ei-vakavaan. Musiikki on kuitenkin hyvin lähelle menevä.

Voi tästä silti raaputella kuvauksellisempaakin. Pääjuttu on aivan toisaalla.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ma 28.03.2016, 10:38:21

Mitä eroa on ihmisellä, joka kuuntelee näitä?

1.  http://www.youtube.com/watch?v=GRxofEmo3HA
2.  http://www.youtube.com/watch?v=Glu9wA4HjE0

Voiko musiikki olla miten selkeästi jotain tiettyä ihmistyyppiä kuvaavaa? Millainen musiikki on tässä mielessä selkeän erilaisuutta kuvaavaa?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Hippi - ma 28.03.2016, 14:49:40
Voiko musiikki olla miten selkeästi jotain tiettyä ihmistyyppiä kuvaavaa? Millainen musiikki on tässä mielessä selkeän erilaisuutta kuvaavaa?

Ei ole mitään ihmistyyppiä, joka kuuntelee vain jotain tietynlaista musiikkia. Ei musiikkimieltymys ole myötäsyntyistä, vaan siihen opitaan paljolti sen mukaan, miten paljon erilaista musiikkia on vapaasti kuunneltavissa. Minusta Vivaldi on tylsää ja nuo vuodenajat loppuunkulutettu esimerkki siitä, että mukatunnetaan klassista musiikkia.

Fuusiojatsi ja nykyklassinen lienevät ainoat, joita en kuuntele.
Pienessä tuttavapiirissäni on hyvinkin yllättäviä persoonia raskaan rokin kuuntelijoita ja vastaavasti jokunen aivan epäarvattava klassisen musiikin erittäin asiantunteva kuuntelija.

Musiikkimaku ei paljastu henkilön ulkonäöstä eikä vielä esim. työpaikan kahvikeskusteluista, ellei musiikkia ole otettu puheeksi.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ma 28.03.2016, 16:01:55

Esimerkkien tausta. Vivaldin vuodenajat tosiaan tunnetaan. Leibach ei jää epäselväksi, vaikka sitä ei olisi kuunnellut.

Foorumilla on monella salainen rooli, jota ei osaisi arvata välittömästi live-elämän perusteella. Jokin pahe, tai kompensaatio. Arvelen, että musiikin puolella on samoin. Eikö ole uskottavaa?

Mistään pysyvyydestä ei tarvitse tosiaan olla kyse. Ei ainakaan silloin, jos ihminen ei ole jämähtänyt paikoilleen, tai jää paikoillaanpolkevaksi.

Jokuhan tykkää monesta, ja hetkiin ja vaiheisiin käy jokin. Yleensä elämänvaihe on tietty ja jonkinaikainen, joten jokin musiikkimaku voi painottua joskus. Voisi ennustaa, että jos musiikki vaihtuu painopisteeltään, on jotain muutosta sattunut kuuntelijassa. ?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Hippi - ma 28.03.2016, 19:04:51
Ei musiikki ole sellainen elementti, joka kuuluu jokaiseen elämään ja seuraisi jotenkin muutoksia elämässä. On ihmisiä, jotka eivät juurikaan musiikista välitä eikä sitä varta vasten käyt kuuntelemaan missään tilanteessa. Ei tämäkään näyt ihmisestä mitenkään päältä päin, että juuri tätä ihmistä ei musiikki kiinnosta vähääkään.

Itse olen jonkinlainen musiikin sekakäyttäjä ja suurkuluttaja. Se, mitä laitan soimaan, riippuu useimmiten sen hetkisestä vireystilasta ja mielialasta sekä myös siitä, mitä olen tekemässä. Vaihtelu voi olla nopeaa, tänään kuuntelen tätä ja huomenna ihan jotain muuta. Tai saman päivän aikana liu’utan ensin tyylilajin sisällä esittäjästä toiseen ja siitä, tulee mieleen joku, jota en ole hetkeen kuunnellut ja niin edelleen.

Levyhyllyni ei ole mitenkään suuri, ehkä noin viitisensataa levyä, mutta valikoima on kohtalaisen laaja 50-luvulta näihin päiviin asti, tyylilajeja aika laidasta laitaan. Jonkinlaista jämähtäneisyyttä on tietysti se, että paljon soitan myös musiikkia, jota olen jo lapsuusvuosina kuunnellut. Sille vaan ei voi mitään, että hyvä musiikki ei kulu eikä mene pilalle, vaan on käyttökelpoista nautittavaksi vuosikymmeniä.

Ei minulla erityisesti elämänvaiheisiin ole mikään tietty musiikki kuulunut muuten kuin se, mikä milloinkin on tullut uutena soittoon. Jos se on ollut mieleistä, niin on voinut tarttua matkaan. Joihinkin yksittäisiin biiseihin saattaa liittyä joku koskettava muisto, vaikka biisi itsessään ei ole mikään kummoinenkaan.

No joo, ei minulla mitään älykästä tästä ole sanottavana.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Tuco - ma 28.03.2016, 19:15:22

Levyhyllyni ei ole mitenkään suuri, ehkä noin viitisensataa levyä, mutta valikoima on kohtalaisen laaja

Ihan uteliaisuuttani kysyn, miten levyt on järjestetty vai onko mitenkään?

(Vastauksen osaan arvata.)
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Hippi - ma 28.03.2016, 19:48:35
Järjestys on aika omituinen ja jonkun mielestä ei järjestys ollenkaan.

Elvis (paljon) … muita laulajia (siis ilman bändiä) … blues & soul … 60 – 70 – 80 –luvun bändit … heavyosasto … Straton kautta kotimaiseen  … ysärin nolot levyt (tytöiltä jääneitä) .. maailmanmusiikkia (irkkuja, lattareita) ja sitten on joukko boxeja omassa hyllyssään ja siellä on kaikenlaisia kokoelmia noista edellä mainituista ja mm. gospelmusaa.

Noita on miltei mahdoton saada kunnolliseen järjestykseen ja olen monta kertaa käyttänyt kokonaisen päivän järjestelyyn ja koskaan en ole tyytyväinen. En ole varma jäikö tuosta esittelystä jotain oleellista pois, mutta en jaksanut nousta tarksitamaan.


Väitän että et osannut arvata :P
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Tuco - ma 28.03.2016, 19:55:48

Väitän että et osannut arvata :P

Joo, pieleen meni. Arvelin että ne olisivat aakkosjärjestyksessä artisteittain ja kunkin artistin levyt aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Hippi - ma 28.03.2016, 20:02:35

Tuo järjestys tukee tapaani kuunnella. Tuota liu'uttamista, josta tuolla aikaisemmin puhuin. Jos haluan Claptonin jälkeen kuunnella Memphis Slimiä tai John Lee Hookeria, niin löytyvät likeltä toisiaan.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Mjulkku - ma 28.03.2016, 20:25:30

Tuo järjestys tukee tapaani kuunnella. Tuota liu'uttamista, josta tuolla aikaisemmin puhuin. Jos haluan Claptonin jälkeen kuunnella Memphis Slimiä tai John Lee Hookeria, niin löytyvät likeltä toisiaan.

Tuo levyjen järjestys hyllyssä on aina vaan jatkuva kiistanaihe kavereideni keskuudessa.
Meillä kaikilla on tuhansia levyjä, ja kaikilla oma tapa järjestellä ne.
Itselläni, ihan vaan levyjen paljoudesta johtuen, on osoittautunut parhaimmaksi systeemiksi jaottelu genren mukaan.
Vaikka levyjä on paljon, pystyn pelkästä levyn selästä jo tunnistamaan haluamani levyn.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: hibiscus - pe 22.04.2016, 08:33:04
Jos täällä on nykyjazzista kiinnostuneita, niin kipin kapin Tallinnaan. Virolaiset pitävät Viroa   Pohjoismaihin kuuluvana ja ovat sitä mieltä, että Jazzkaar on Pohjoismaiden tärkein jazztapahtuma. On siinä sen verran perää, että Porin jatseihin on tuotu vetonauloiksi kaikkea muutakin sälää (esiintyjiä), mikä ei liity millään tavoin jatsiin.

http://www.jazzkaar.ee/programm/
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Kopek - la 23.04.2016, 22:27:58
En kuuntele juurikaan radiota muulloin kuin autolla ajaessani. Lähes aina etsin aseman, josta ei kuulu musiikkia vaan puhetta. Jos puhe liittyy urheiluun, etsin minkä tahansa muun aseman tai suljen radion. Joissakin tapauksissa voin kuunnella musikkiakin, mutta sietoasteeni on varsin rajoittunut. Eniten inhoamiini kappaleisiin kuuluvat uudehkot tangomarkkina-tyyppiset rakkauslässytykset.

Jos taltioin - tätä ei tapahdu usein - musiikkia muistitikulle autossa myöhemmin kuunneltavaksi, en niinkään valitse kuunneltavaa musiikillisin perustein vaan nostalgiatunnelmallisin perustein. Voin esimerkiksi katsoa, millainen on ollut Englannin lista vuonna 1968, jonka jälkeen etsin listalla olevia kappaleita mp3 hakukoneella. Jos ne ovat siedettäviä, voin tallentaa niitä tikulle (jolloin kenties syyllistyn laittomaan lataamiseen, mitä en tällaisessa tapauksessa pidä pahana rikkeenä, koska sehän muistuttaa musiikin nauhoittamista radiosta omaan käyttöön, mikä on ollut sallittua, ja mitä on iät ja ajat tehty). Tikulle siis kertyy kokoelma Britannian listalla olleita kappaleita tiettyinä vuosina (yleensä harrastan 1960-luvun loppupuolta). Tuon ajan progressiivinen rock esimerkiksi on mielestäni nostalgisella tavalla tunnelmallista. 

En ole koskaan käynyt missään jazz-festivaaleilla tai rock-festivaaleilla muuten kuin autolla tapahtumapaikkakunnan läpi ajaen joskus kauan sitten. Näistä tapahtumista puheen ollen mieleeni tulee se, kun otin kerran yhden kauniin liftaritytytön autoni kyytiin. Hän oli matkalla jollekin festivaaleille ja puhui "jamilipuista" ja muista tällaisista asioista, joista en tiennyt mitään.

On oikeastaan vähän haikeata ajatella, että ei ole kokenut monia sen tyyppisiä asioita, joiden kokeminen kuuluisi asiaan tietyn ikäisenä. Ei vaan ole kiinnostanut. Woodstokissa sentään olen käynyt, vaikkakin vasta lähes 17 vuotta kuuluisan Rock-festivaalin jälkeen. Ajoin tuolloin autolla paikkakunnan läpi lähinnä sattumalta matkallamme New Yorkiin. Varsinaista tapahtumapaikkaa en todennäköisesti nähnyt, koska en olisi edes tiennyt, missä se on. Jokin pelto ilmeisesti. Ai niin, tulikin mieleeni, että viime syksynä ajoin toisen 1960-luvun rock-tapahtumasta tunnetun paikan eli Montereyn läpi.

Kun auton soittimesta kuuntelen 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun ulkomaalaista listamusiikkia, voin palata muistoissani ajassa taaksepäin ja kuvitella ajelevani autolla entisen tyttökaverini kanssa, joka kuuman kesän jälkeen syksyn tultua ja öiden pimetessä hylkäsi minut. Tätä viimeistä vaihetta en sentään halua muistella.  Musiikilla on toisin sanoen minulle lähinnä nostalgisia fiiliksi ja muistoja - todellisia ja kuviteltuja - esille tuova merkitys. Musiikki on kuin aikakone. Musiikista musiikkina en niinkään ole kiinnostunut.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Kopek - la 23.04.2016, 22:50:43
En kuuntele juurikaan radiota muulloin kuin autolla ajaessani. Lähes aina etsin aseman, josta ei kuulu musiikkia vaan puhetta. Jos puhe liittyy urheiluun, etsin minkä tahansa muun aseman tai suljen radion. Joissakin tapauksissa voin kuunnella musikkiakin, mutta sietoasteeni on varsin rajoittunut. Eniten inhoamiini kappaleisiin kuuluvat uudehkot tangomarkkina-tyyppiset rakkauslässytykset.

Jos taltioin - tätä ei tapahdu usein - musiikkia muistitikulle autossa myöhemmin kuunneltavaksi, en niinkään valitse kuunneltavaa musiikillisin perustein vaan nostalgiatunnelmallisin perustein. Voin esimerkiksi katsoa, millainen on ollut Englannin lista vuonna 1968, jonka jälkeen etsin listalla olevia kappaleita mp3 hakukoneella. Jos ne ovat siedettäviä, voin tallentaa niitä tikulle (jolloin kenties syyllistyn laittomaan lataamiseen, mitä en tällaisessa tapauksessa pidä pahana rikkeenä, koska sehän muistuttaa musiikin nauhoittamista radiosta omaan käyttöön, mikä on ollut sallittua, ja mitä on iät ja ajat tehty). Tikulle siis kertyy kokoelma Britannian listalla olleita kappaleita tiettyinä vuosina (yleensä harrastan 1960-luvun loppupuolta). Tuon ajan progressiivinen rock esimerkiksi on mielestäni nostalgisella tavalla tunnelmallista. 

En ole koskaan käynyt missään jazz-festivaaleilla tai rock-festivaaleilla muuten kuin autolla tapahtumapaikkakunnan läpi ajaen joskus kauan sitten. Näistä tapahtumista puheen ollen mieleeni tulee se, kun otin kerran yhden kauniin liftaritytytön autoni kyytiin. Hän oli matkalla jollekin festivaaleille ja puhui "jamilipuista" ja muista tällaisista asioista, joista en tiennyt mitään.

On oikeastaan vähän haikeata ajatella, että ei ole kokenut monia sen tyyppisiä asioita, joiden kokeminen kuuluisi asiaan tietyn ikäisenä. Ei vaan ole kiinnostanut. Woodstokissa sentään olen käynyt, vaikkakin vasta lähes 17 vuotta kuuluisan Rock-festivaalin jälkeen. Ajoin tuolloin autolla paikkakunnan läpi lähinnä sattumalta matkallamme New Yorkiin. Varsinaista tapahtumapaikkaa en todennäköisesti nähnyt, koska en olisi edes tiennyt, missä se on. Jokin pelto ilmeisesti. Ai niin, tulikin mieleeni, että viime syksynä ajoin toisen 1960-luvun rock-tapahtumasta tunnetun paikan eli Montereyn läpi.

Kun auton soittimesta kuuntelen 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun ulkomaalaista listamusiikkia, voin palata muistoissani ajassa taaksepäin ja kuvitella ajelevani autolla entisen tyttökaverini kanssa, joka kuuman kesän jälkeen syksyn tultua ja öiden pimetessä hylkäsi minut. Tätä viimeistä vaihetta en sentään halua muistella.  Musiikilla on toisin sanoen minulle lähinnä nostalgisia fiiliksi ja muistoja - todellisia ja kuviteltuja - esille tuova merkitys. Musiikki on kuin aikakone. Musiikista musiikkina en niinkään ole kiinnostunut.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: hibiscus - su 24.04.2016, 04:45:46
Kopek lienee sen ikäluokan miehiä, jolloin uusinta musiikkia kuului lähinnä Radio Luxenburgista. Natiaiasena kuuntelin tuota kanavaa minäkin ja äänitin mielestäni parhaat raidat joululahjaksi saamallani mankalla. Skraittakin oli kovassa käytössä. Uusimmat jatsilevyt ja lisäksi Uriah Heepit, Pink Floydit, Yesit, King Crimsonit, Genesikset jne ostin levykaupasta viiskulmalta.

Penikkana kiertelin jo Ruisrockia, Roskildeä ja tietysti vuosittain Porin jatseja ja poltin ajoittain fytskaakin tuohon aikaan. Tytöt tykkäsivät pitkätukkaisesta hunsvotista, jolta sai helposti starbaa. Saa vieläkin Rentulle tiedoksi, vaikka hiusten pituus ei enää aivan selkään asti enää ylläkään. Aika pitkälle kuitenkin tuulen tuiverrettavaksi.

Jos saan Viron id-kortin jo tiistaina, niin ostan varaamani auton ja lähden käymään Tallinnan jatsiriennoilla.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Toope - to 28.04.2016, 01:14:37
Hyvä musiikkimaku "hibiscuksella"... :)
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ti 31.05.2016, 07:57:08

Mikä musiikki on oma-kammari-musiikkia?
Mikä musiikki on parhaiten yhdessä kuunneltavaksi tarkoitettua?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 03.06.2016, 12:46:15

Bad Boys Blue - Come Back And Stay
http://www.youtube.com/watch?v=hA07k2F6Yaw

Surullinen tai ikävöivä kappale.

Voi olla, että jos musiikilla haetaan merkitystä, ja tunnetilana on EMt, niin merkitystä on pakko olla. Musiikin merkitys voinee syntyä muutenkin kuin taaksekatsomisesta, tosin onko tuo sitten sitä taaksekatsomista, jos edelleen voi yhtyä jonkin kaipaamiseen ja ikävöimiseen.

Voi olla, että ihmisen tulisi hiljentyä / hiljentyä joskus enemmän juuri sen äärelle, jossa on merkitystä, ja siitä voi päästä osalliseksi jotenkin muuten kuin vallitsevilla tavoilla.

Olisiko tässä konservatiivisuuden erittäin hyvä merkitys, jos konservatiivisyydessä ylipäätään on jotain hyvää?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ke 20.07.2016, 20:04:30

Musiikin lähes-määritelmä:  Musiikki on elementtejä, ja niiden liittymistä kokijan mielessä tavalla, josta jää vaikutelma X.

Ok?


Uutta tuossa on varmaan se, että musiikkia ei ole rajattu äänimaailmaan kuuluvaksi. Tulisiko näin tehdä, tai jos musiikin, tai siis sen tapaisen KOlla tavalla ajattelee jollain tapaa olevan liitettävissä äänimaailman ulkopuoliseen, niin mitä sanaa tulisi käyttää musiikin tilalla?

Onko runous kaunokirjallisuuden "musiikkia"? Mitä näitä "musiikin" lajeja on olemassa?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: pimpelis pompelis - to 21.07.2016, 10:18:46
Hyödytöntä soopaa.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - to 06.10.2016, 12:01:28
Yhteisöoudokki tai jonkun mielestä tähän ryhmään kuuluva voi olla myös erittäin positiiviseksi arveltu tapaus

...

Yksilöoudokkius dogmitasoisena on aika hälyyttävä. Aivan kuin sitä olisi jonkin verran aiempaa enemmän matkassa. ?


Aiheeseen liityen:

1.  http://www.youtube.com/watch?v=tkEdivkn4UA
n.  http://www.youtube.com/watch?v=UFdUJtZuXok
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 09.10.2016, 18:48:22

Jossain oli joskus artikkeli matalista äänistä, siis bassosta tmvsta. Se kuulemma sai aikaan draivia. Jotkut auton saaneet y-jatkat saattavatkin tyypillisesti pitää sellaista jytää, että johan heiluu koko tienoo. Matala ääni tuo boostia menoon. Eräänlainen turbo.

No jos. Mikähän kuitenkin on tuon voimaannuttamisen tmvn taustalla? Olisiko jokin pehmeämpi? Itselleni basso tuo kokemuksen pehmeydestä. Laaja-alainen kosketus. Hoitavaa hellyyttä. Muuta kuin vaurioittavaa ja tunkeutuvaa terävyyttä.


Esimerkki jossa asia selkenee erityisen hyvin, mikäli bassoja on käytössä:

http://www.youtube.com/watch?v=a6f-2vr2spw
Зара - Любовь красавица
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Hayabusa - su 09.10.2016, 21:47:13
Voimaannuttavaa rummutusta https://youtu.be/wbXbM6HJ7Oc
Olen varmaan joskus kertonutkin olleeni tuollaisella keikalla. Sen jälkeen kyllä jotenkin tuntui siltä, että rumpalit olivat luovuttaneet yleisölle energiaa.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - to 03.11.2016, 20:10:27

http://www.youtube.com/watch?v=UFdUJtZuXok

Pätkä: 9:25...9:33

Miten voi musiikki tehdä noin kivan käännöksen? Hoksaako joku saman? Tai jostain muusta kappaleesta.


Tai sitten jotain päinvastaista:

http://www.youtube.com/watch?v=7uh50U-Xo0g

0..0:50 Ok. Sitten ... öh. Miten voi olla kyseessä sama kappale?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: hibiscus - su 13.11.2016, 12:51:44
En pidä discohumpasta sen enempää kuin viime vuosisadan alun ja puolivälin ajan hampaan ruostuttamasta neekerijazzista, jota Sepe hehkuttaa. Tuskin hän ymmärtää siitäkään yhtään mitään. Kuuntelen mieluummin nykyjazzia.

On se kuitenkin mukavaa, Että suomalainen Saara Aalto on yltänyt näinkin pitkälle kovassa seurassa. Minulle riittää yksi kuuntelukerta.

http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/454761-sosiaalinen-media-tayttyi-saara-aaltoa-hehkuttavista-kommenteista-katso-mtvn-video
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: pimpelis pompelis - su 13.11.2016, 12:54:57
Minä en arvostele musiikkia rasistisin perustein.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Valdemar Ala-Tuuhonen - su 13.11.2016, 13:01:36
En pidä......  ajan hampaan ruostuttamasta neekerijazzista,.....

Po. ajan hampaan raiskaama neekerijazz....

VA.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: hibiscus - su 13.11.2016, 13:04:01
Minä en arvostele musiikkia rasistisin perustein.

Vaikka oletkin rasisti, niin et ehkä arvostele musiikkia rasistisin perustein. Valkoisia jazzmuusikoita sinä et muistaakseni ole maininnut ainoataakaan.
Euroopassakin taidettiin soittaa jazzia. Esimerkiksi Django Reinhardt ja Stephane Grapelli olivat tosi hyviä muusikoita.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - to 24.11.2016, 22:22:45

Siunattu varmuus

http://www.youtube.com/watch?v=6nT6xlFiMpE


Kivan laahaavaa ääntä, tai jälkijättöistä sekamenoa. Mikähän tuossa viehättää.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Toope - pe 25.11.2016, 01:10:06
Minä en arvostele musiikkia rasistisin perustein.

Kyllä hiphoppia ja nyky-rhytmbluesia voi inhota olematta rasisti. Se on vain huonoa musiikkia. Luuleeko joku, että Kanye West esittää hyvää musiikkia, kun en itse edes luokittele tuollaista aina musiikiksi?

Musiikki tarvitsee melodiaa, eikä vain lainattuja teemoja.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - su 04.12.2016, 00:33:32
Nämä musiikit ei kaipaa melodiaa ollakseen musiikkia:

Klassista:
Steve Reich Drumming - Portland Percussion Group (16:38)
https://www.youtube.com/watch?v=doJk4yPwJDk
(Erittäin coolisen taitavaa ammattitaitoa vaativaa, toimivat tarkasti kuin hmm.. tietokone!)

Populaarimpaa (ja iskevämpää, menee ns. jalan alle):
SAFRI DUO - PLAYED A LIVE (10 ÅRS JUBILÆUM) - LIVE FRA DDJA 2011 (4:24)
https://www.youtube.com/watch?v=Oys9b2H7kdc
(Keskemmällä tulee melodiaa taustaksi mutta alkuosa toimii ilmankin).
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 30.12.2016, 20:21:37

ABBA : Lay All Your Love On Me (Disconet Remix - 1981)

https://www.youtube.com/watch?v=J3ECxyIS9oI

En sano, että Abban paras kappale, mutta mieluisin, ainakin parin vuoden takaa ajatellen, ja siis edelleen.

Jänski esitys. Miten tuon kuvaisi?

Joskus sanat ovat kökköjä musiikkiin nähden. Mitä merkitsee musiikki ja ne sanojen merkitykset. Sointuvatko jotenkin, tai mitä ovat yhdessä? Tarvitseeko ihmisäänestä erottaa sanoja ja merkitystä sanojen osoittamana? Ei ole tästä konkreettista esimerkkiä herännyt.

Olisiko tuo muunnos parempi kuin originaali? Ainkin eka kertaa kuultuna. Ehkä nimeä tai kuvausta ei kannata yrittää survoa esitykselle. Jokin silti sanallisissa kaappauksissa viehättää. Mikä?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 30.12.2016, 21:20:11

Kun syntyy erilaisia musiikkihaaroja, mitä näitä nyt onkaan, eri aikojen kertymänä, niin jos niissä on jokin selkeämpi pointti, niin kai sen tulisi pystyä kertomaan selkeästi. Esim yhteen sanaan tiivistäen.

Onko tällaista jossain esillä? Toisaalta. En varmaan halua kuulla, jos jotain löytyy.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ma 02.01.2017, 22:30:19

Kaupunginorkesteri soitti mm Abbaa, ja alkuperäiskappeleiden pohjalta viriteltyjä teoksia, ennen joulua. Sitten on tuo yksinkertaisempi mikälie-mukaelma, elävine kuvineen, klipattuna.

Abban tuotantoa voi sanoa popiksi TMV:ksi, tosin erottuvaa ehkä jotenkin massasta. Olisiko parempi, ettei klassinen orkesteri sortuisi tällaiseen populismiin? Jos on mukaielma, niin sellainen voi olla kiva vaikka niin, että alkuperäisjuttu korostuu vaikka viritelmän huonouden takia, tmv. Aina ei mikä sattu sinfonia-viritelmä ihan tuo sitä mitä odottaisi.

Tulee mieleen kirkot, joissa joskus tempaistaan jotain populaaria, oli musiikkia tai muuta esitelmää. Viimeisin tällainen päätyi siihen, että poistuin paikalta. Töksähti kokemuksen puolesta.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Lenny - ti 03.01.2017, 05:25:41

Kaupunginorkesteri soitti mm Abbaa, ja alkuperäiskappeleiden pohjalta viriteltyjä teoksia, ennen joulua. Sitten on tuo yksinkertaisempi mikälie-mukaelma, elävine kuvineen, klipattuna.

Abban tuotantoa voi sanoa popiksi TMV:ksi, tosin erottuvaa ehkä jotenkin massasta. Olisiko parempi, ettei klassinen orkesteri sortuisi tällaiseen populismiin?

Näille pienille maakuntien orkestereille saattaa käydä köpelösti ilman populismia. Suomi on niin pieni maa, että ei tänne mahdu oikeastaan kuin kourallinen sellaisia orkestereita, jotka voivat tehdä ohjelmistoa puhtaasti taiteellisesta näkökulmasta. Se on minusta ok, kaikki keinot sallittakoon. Aina sinne Abban ja joululaulujen sekaan voi ujuttaa pieniä täkyjä :)

Sitten pitäisi erottaa oikeastaan kaksi asiaa toisistaan. Tekeekö orkesteri populismia, eli rahoittaa toimintaansa popilla koska yleisöä ei kiinnosta enää klasari vai tehdäänkö ohjelmaa popin lähtökohdista, eli siis halutaan vaikkapa paksumpaa soundia. Sehän on vain mahtavaa, jos esitetään kevyttä musiikkia kunnon orkesterilla. Mutta toisaalta...

No henkilökohtaisesti minulle on yhdentekevää, tehköön mitä haluaa. Minulle riittää tutkittavaa kuolleessa ja kuopatussa musiikissa lopun elämääni, enkä välttämättä tarvitse siihen elävää esittämistä. Sellaisen otan vain kivana bonuksena.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ma 16.01.2017, 19:20:57

Vaikka Akatemia, niin musiikki on paljolti henkilökohtaiselle alueelle menevää. Ilman sitä, se ei ole kovin paljoa. Joten jatkoa ...

Tämä on tullut kuultua jopa minulta: https://www.youtube.com/watch?v=uMXz3TQOS_c. Nyt eka kertaa youtubesta.

Yhdistin tähän kappaleeseen: https://www.youtube.com/watch?v=iqL1BLzn3qc

Oma kappeleiden tuntemuslaajuus on melko rajattua. En tiedä mihin nuo sijoittuvat. Samanoloisia.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Norma B - la 28.01.2017, 21:18:50
Mikäköhän siinä sitten onkaan että joidenkin artistien kohdalla tulee sellainen tunne että ihan kivoja laulaa/lauleli, mutta olisi enempäänkin kyennyt. Olen tästäkin aiheesta ja ihan samoilla esimerkeillä jutellut joskus jossain aiemminkin, mutta otetaanpa taas kierros:

Image-lehdessä (jossain numerossa) joku moitti Robbie Williamsia että eipä ole hääppöisiä lauleskellut ja toivottavasti ehtii vielä petrata koska vaikuttaa tyypiltä joka hilluu lavoilla vielä 70-vuotiaanakin. Kirjoittaja ei keksinyt muita hyviä biisejä kuin zibaleet Let Me Entertain You ja Angels. Kumminkin taisi vähän kehaista uutta biisiä Party Like a Russian. Jännää. Minusta tuo viimeksimainittu on täyttä kuraa, toisaalta keksin kyllä muutaman muunkin Williamsin esittämän hyvän biisin kuin mainitut kaksi. Meinaan Feel ja erityinen suosikkini Come Undone.

(Mää en nyt jaksanut vetää kursiivilla nimiä ja funtsin josko muutenkin jättäisi sen tyylin, ei sitä kukaan muukaan nykyään enää harrasta...)

Voisi niitä tietysti enempikin olla. (Sivumennen sanoen oletin aina että en Take Thatin jollotuksista voisi kiinnostua, mutta uudempi biisi Love Love on ihan kulkeva rallatus, tuli elokuvissa ollessa vastaan.)

Ne esimerkit itsensä haaskaamisesta joita olen aiemmin tavannut käyttää ovat Freddie Mercury ja Annie Lennox. Kummallakin on ihan hemmetin helmiä tuotoksia, mutta aina tulee mieleen että jos kumminkin... Mistä tällainen vaateliaisuus sitten sikiää? Varmasti jokainen artisti parhaansa yrittää kuitenkin?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - su 29.01.2017, 16:54:35
Annielle jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia? Nimittäin energiaa. Kärsinyt depressiosta.

Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Norma B - su 29.01.2017, 19:23:08
Annielle jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia? Nimittäin energiaa. Kärsinyt depressiosta.

No voi.  :( Siinäpä semmoinen aivomätä joka ei säästele sitten vissiin ketään, eikä siltä välty lahjaimmatkaan (tai varsinkaan he).
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 05.02.2017, 18:11:32
ABBA : Lay All Your Love On Me (Disconet Remix - 1981)

https://www.youtube.com/watch?v=J3ECxyIS9oI

Kun kuuntelin taas, niin alku lähti kuin sytkäristä. Ääni ei ollut ihan niin kylmä / kalsea, vaan sen äänimaailman mukainen, jota esityskin.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - to 23.02.2017, 06:22:14

Musiikki on kuunneltavaksi. Varmaan.

Silti siitä voi kertoa jotain mieleentulevaa. Vaikea sanoa, miksi. Syitä lienee. Voiskohan kertoa jotain selitystä?


Tuli mieleen yhdistellä muutama kappale tietyn samanlaisuuden perusteella.

A1.  The Cranberries - Ode To My Family https://www.youtube.com/watch?v=Zz-DJr1Qs54
A2.  The Cranberries - Zombie https://www.youtube.com/watch?v=6Ejga4kJUts
A3.  Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Lumessakahlaajat https://www.youtube.com/watch?v=AWdq6TUnS8k

Samaan ryhmään voisi laittaa paljon kappaleita. Yhteistä on tragedia. Se vain tulee kuin hiljainen tuuli kaiken jälkeen. Joissakin kappaleissa tämä tuuli-vertaus toimii paremmin. Toista on sitten hegemonia-hakuiset kappaleet, ja jotain vetoavaa nostalgiaa herättävät. Näitä puolia voi olla liitettävissä samassakin kappaleissa. Puhtaita kappaleita esim edellisessä mielessä,.. on varmasti melkoinen taitolaji ilmaista.


Tässä myös:

B.  Dido - Life for Rent https://www.youtube.com/watch?v=OFtNChII78k&index=5

Tragediatyyppinen on henkilökohtaisempi. Sulkeutuneempi tarina. Näitäkin on. Äärimmäisyytenä tämä:

C.  Marusha - My Best Friend  https://www.youtube.com/watch?v=StBfsWvITgk

Didon edelliseen verrattuna tässä on yhteisöllisyyspuoli, mutta toisenlaisesta vinkkelistä kuin A-kappeleet.


Didon kappaleen kuulin, kun sain levyn eräältä ihmiseltä. Musavideona nuo ovat erilaisemmin otettavissa. Kokonaisuus kertoo enemmän, sillä harvemmin kiinnitän huomiota sanoihin, ellei niihin tule kohdistettavuutta. Sanojen osoittaminen muun aineksen viittaamana eri kappaleissa voi vaihdella.


El condor pasa - PERU  https://www.youtube.com/watch?v=M_gSydN_BYM

Tässä jotain A-ryhmää, tosin vain luonnon sävelmänä, vaikka kotkan leijaillessa.


Tanita Tikaram -Twist in my sobriety  https://www.youtube.com/watch?v=wXSTe9YMCKo

Tässä taas on mennyt. Näitäkin on. Taaksekatsova minusta.


Usein kappaleet ovat sillisalaattia. Tai oksennusta. Puhtaita on harvemmin, jos sellaista sitten osaa erottaa itse. Jääköhän puhtaat kappaleet sitten elämään pitemmäksi aikaa kuin kaikkea-kivaa-ympätyt kappaleet?

Joskus voisi lukea, että mikä oli niissä kappaleissa se sanallinen tarina. Yllättäisikö.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - to 23.02.2017, 06:43:24

Jos se musiikki toimii juuri sen vuoksi,
ettei sitä ole hankaloitettu älyttömillä sanasotkuilla jne,
jotka ovat yhtä saumattomasti soinnuteltavissa kuin:  terva, höyhenet ja tiiliskivet.

Tai mikä olisi sopivampi vertaus.

Miten voi tiiliskiviröykkiön laittaa säpäleiksi? Jos tämä sitten on jokin kysymys.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ma 01.05.2017, 23:17:16

eRa - Mother (official HD)720p

https://www.youtube.com/watch?v=WL1UMWfViH0


Tuttu kappale. Ensi kertaa satuin näkemään musavideona. Välitön vaikutelma videon alussa oli kuvien tempo verrattuna ääneen. Miksihän tällainen pointti tämän kappaleen yhteydessä? Madonnan (joissain) musavideoissa samaa vaikutelma.

Aivan kuin liikaa kuvaviestintää tiettynä aikavälinä.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 14.05.2017, 22:10:13

.../jupi/heittely/musa/

Onkohan olemassa niin herkkää soitinta, joka mitenkään voisi vastata ihmisääntä? Usein ihmisääni on musiikissa silti soittimen kaltaisesti toteutettu. Ihmisääni liikkuu niin nopeasti mihin vain, tai ei niinkään tarvitse puhua nopeuksista, vaan valmiudesta.

Mikähän viehätys on lähteä korvaamaan ihmisääntä jollain soittimella? Mikä on loppujen lopuksi soitinten erilainen järkevä osa ihmisäänen yhteydessä? Ja mitä ihmisäänen tulee olla, sanoja, vai mitä?

Monesti on niin, että nuo osoittimet on niitä, jotka käyvät ilmi, ei niinkään se, mitä pyritään kertomaan, jos sitä kerrontaa siis on olemassa, ehkä ei kovin usein, erityisessä osassa.

.../jupi/
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - la 20.05.2017, 11:44:29

https://www.youtube.com/watch?v=iHahMGj657Q  (E Nomine- Vater Unser)

Mikähän on, kun unissa tehnyt tuota liikkumista. Samoin tulee unista mieleen suoraan tämä:

https://www.youtube.com/watch?v=68ugkg9RePc  [Eiffel 65 - Blue (Da Ba Dee) (Original Video with subtitles)]

Kohtana erityisen selkeä alken 1:15. Muutama sekka. Se juoksu.

Voisi jäädä toisaalta miettimään yhteyttä tässä kuvattuun: http://jatkumo.net/index.php?topic=255.msg136730#msg136730.

MItähän voisi päätellä.


Vater unser oli kappale, jota soittelin kun olin maalla kuukauden navettaduuneissa. Vähän heikossa hapessa, ja suunniteltiin tuolloin Ajatusmyllyn perustamista Sohvaperunassa. Hitto, että ahdisti vähän se betoninavettakin. Oli sekin aikaa.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Rampsi - ke 24.05.2017, 05:11:59
Muuttra eihän se mieidän vikaamme ole jons tuetty kulttuuri EI SOPEUDU!
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 13.10.2017, 18:01:25

Oli tarve löytää juuri eräs tietty kappale. Harvemmin näin nirso olo. En löytänyt, tosin tämäkin sattui, tosin toisella tapaa:

https://www.youtube.com/watch?v=ZRiIpLEHNJQ. Hassu kappale, mutta jotain sopivaa.

Vähän kuin uidessa saunomisen jälkeen. Ei viitsi mitenkään siirtyä rehkimään. Kun pääsee, veteen, niin ei kun samaa oleilua. Sitten pitää lähteä jotain tempovampaa. Höps.

Joskus ei viitti mitenkään relata ja rauhoittua. Joskus ei viitti mitenkään riehua, tai tehdä yhtään mitään. Olisko nyt se ff-tilanne, kun kiireen saa aina jostain, kun kerran laitettu liikkeelle, ja toteutuu meikätyypeille, defaultilla.

Lämpö iskee pakosti jotain seis, joka on eräs heilurin kohta, josta voi lähteä. Tietyllä tapaa tabula-rasamainen tilanne. Kunnon suoritusmylly on sama, ja koin sellaisen jokin aika sitten työpäivän jälkeen, kun saavuin Saimaan rannalle uimaan. Ihme juttu, mutta ei näitä kovin paljoa ole tausta-ajassani. Extreme tuo tällaista, ja on mahdollista, mutta vain erityistilanteissa, ja jos jäävät pois, jää erilaiset kokemuksetkin, joita joku voi löytää, eikä ehkä muualta.

Tulee mieleen tämä kirjoitus: http://jatkumo.net/index.php?topic=2237.msg162356#msg162356, ja siinä ilmaistu spekulaatio.


Jos nyt sen lisäisl EMsta olotilasta, niin kyseessä on tila, johon sointuvat elementit rajautuu tehokkaasti. Vähänkään kaukaisempi ja pitemmälle vievä ei vedä. Kaikki päinvastainen sointuu, mutta soinnukkuuksissa tietysti eroja. Leffojen yhteydessä maininnut joskus vain pelkkää tulistusta, eikä ajatusrakenteita. Voiko kuvapuoli olla vähän kuin musiikki? 3D saattaa mennä tähän suuntaan. Tai aidon oloiset otokset, joita eletään synkronisesti, siis koukkuuntuneena.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ma 29.01.2018, 21:42:27

Ihan ok-stingi-viritys: https://www.youtube.com/watch?v=ocH-aauM_wU

Tuollaista ääntä en ole kuullut, jota esitetään. Toisaalta ääntä en osaa liittää mihinkään. Silti se on aika merkittävä, ainakin eka kuulemalta.

Ihme esiintymiä, suoraan äänimaailmasta. Jos joku keksii nimikkeen, voihan sen tarjoilla.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 02.02.2018, 21:43:49

Toinen kerta tuota edellistä.

Nyt juttua voi nimetä niin, että siinä tapahtuu jotain, mikä ei ole mahdollista. Muuta ei osaa sanoa. Tuota ei voi olla olemassa.

Musiikkia on hauska analysoida. Samoin sellaista, joka on hyvin tulkinnanvaraista, mutta jotain löydettävää silti.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: hibiscus - pe 02.02.2018, 22:12:49
Suomessakin on todella lahjakkaita nuoria muusikoita. https://www.youtube.com/user/ShyTooShy.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - la 10.02.2018, 16:55:00

On smalltalk:ia, ja yleislätinää.

Onko tähän sopivaa musiikkia, tai päinvastaista? Onko musiikkia koskaan luokiteltu tähän tapaan?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Big Data Lenny - la 10.02.2018, 17:44:45

On smalltalk:ia, ja yleislätinää.

Onko tähän sopivaa musiikkia, tai päinvastaista? Onko musiikkia koskaan luokiteltu tähän tapaan?

Joku sellainen täysin mitäänsanomaton ja näkymätön ja kuulumaton hissi -tai loungemusiikki, ehkä hieman jatsahtava, aikuiseen makuun, laulaja pehmeä naisääni. Sellainen, jota soitetaan hieman keskitasoa kalliimman hotellin aamiaisella klo 7, niiden samojen kananmunien ja pekonien ja paahtoleipien kanssa, kerta toisensa jälkeen. Continental style. Vittu että rupesi riepomaan. Miksi kysyit?

Edit: tässä kaikille Jazz Loungebar - Selection #15 Easy Listening, HD, 2018, Smooth Lounge Music  (https://www.youtube.com/watch?v=LpbhfhRYed0)

Ai että kun kaivelee.....
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 11.02.2018, 19:08:02
Ihan ok-stingi-viritys: https://www.youtube.com/watch?v=ocH-aauM_wU

Tuli mieleen tämä piisi, edellisestä: https://www.youtube.com/watch?v=TdQqy6RVTV8
Sezen Aksu - Kalaşnikof (Official Video)

Jälkimmäinen kuin uni, omanlaisensa uni. Myös mahdollinen, vailla outouden tai liian virutteisen olemista. Ensimäinen tosiaan kuminauhaa.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 11.02.2018, 19:26:03
Miksi kysyit?

Musiikki on sillä tavoin sopivan vaikeaa, että löydettävää on paljon, ja juonta joskus hyvin hämäränä, jos ajattelee tarkempia selosteita. Jokin selittämätön näissä siis varmaan kiehtoo.

Smallitalkkimusiikki voi olla mitäänsanomatonta, itsessään, jolloin sen vastakohta on enemmän sitä, joka on ja jyllää, ja jossa omaa osuutta ei ole paljoa, koska ottavampi juttu ei jätä mahdollisuuksia kuin kuunnella.

Jotkut sanovat, että musiikki estää keskittymistä. Osa taas ajattelee, että päinvastoin. Riippuu toki musiikista. Enemmänkin sanoisin, että mikä tahansa musiikki voi kantaa, tosin onko matkustajaksi, tai mukaantemmattavaksi muuhun miksiin, niin se on toinen asia.

On näissä erilaisia puolia, jos ihan extemporeena lähtee mukaan.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 11.02.2018, 19:42:47
Edit: tässä kaikille Jazz Loungebar - Selection #15 Easy Listening, HD, 2018, Smooth Lounge Music  (https://www.youtube.com/watch?v=LpbhfhRYed0)

Ai että kun kaivelee.....

Kaivelee ja kaivelee. Ehkä ei kannata selittää enempää.


Tuli tuossa pari päivää sitten mieleen juuri se ympäristö, missä ääniviritelmät on mukana. Tuossakin mukana eräänlaista, yhdistettynä johonkin hulppeaan. Mikä sointuvuus syntyy, yhdistelmästä? Mikä täsmää?

Glamouria. Säihkyvää. Käänteikästä. Eleganttia. Vaikeuden helppoutta.

Eräänlainen pyhättö. Kuva luo osansa. Fiilistellen. Fiilareita siemaillen. Naukkailua. Elämä on hifiä. Täällä sen voi kokea. Unohdan kaiken. Haluan pois arkisesta harmaudestani.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 11.02.2018, 19:51:40

Kun lähdin ottamaan selkoa Lennyn edellisestä kappaleesta, tuli mieleen tämä:

https://www.youtube.com/watch?v=StBfsWvITgk
Marusha - My Best Friend

Minusta musiikissa on tärkeää jokin assosiatiivisyys. Miksi? Voiko muuten ajatella musiikin tärkeydestä?

Tunnelmat eivät täysin vastaa toisiaan. Toisaalta aivan kuin paljonkin.

BTW Tuo Marushan kappale tuo esiin selkeän ihmistyypin tai (vaihe)päätymän. Tunnen erään tuollaisen, melko täydellisen sattuvana.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 11.02.2018, 20:02:30

Joskus selostetaan, että jotta musiikkia ymmärtäisi, tulisi jonkin verran kuunnella erilaista kerrontaa, mm tuottajilta, ja harrastajilta.

Minusta melkein päinvastoin, tai juuri päinvastoin. Tulisi kuunnella, jotta tietäisi mitä maailmassa on. Jotta tajuaa jotain, on se löydettävä. Missä löytäminen, jos asiat selostellaan, jotenkin, jollekin (muka-)avautuneena? Ei kässää.

Tulee mieleen oma ajatelmani tähän liittyen:

Sanat herättävät usein helposti maailmoja. Mutta millä tavoin herättää maailma sanoja?  (ma 22.11.2010, 15:53:00)

Minusta näin perin tosiaan. Pensadorissa tympi täydellinen maailman tekeminen tietyksi. Oli sitä top-down kritiikkiä, kun kyseessä patologinen "jokumaatikko". Ehkä tykkään siitäkin, mutten ainoastaan siitä.


Musiikin avulla löytyy aivan erilaisia "dimensioita". Dimensio-sanan laittaminen lainausmerkkeihin on tosin tietyllä tapaa tämän puolen halventamista.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - to 22.02.2018, 13:02:29

https://www.mediuutiset.fi/uutisarkisto/tyksissa-tutkitaan-musiikkia-neurologisen-kuntoutuksen-valineena-6703142

- Musiikki aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää, ns. mielihyväkeskusta. Mielialan koheneminen ja depression ehkäisy parantavat tavanomaisten kuntoutustoimien vaikuttavuutta ja lisäävät potilaan omaa motivaatiota.


On myös kokemusta olotilasta, jossa musiikki ja erilaiset tunneveivit tärisyttää, mutta ilmenevät siten, että jumitus tulee akuutimmin koetuksi, jolloin irroittelu on tosiaan sitä rassausta, eikä aivan niin miellyttävää, kokemuksena.

Monella jokin rassaa, ja jossain kohden menee kivun puolelle. Fakiirit ovat tässä melko kyvykkäitä. Tai sanotaan, että ainakin joillakin kivun ja harmituksen alueilla, jotka siis tuntuvat sujuvan tavallista kivemmin, yleiseen nähden.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Hibbu - to 19.04.2018, 09:10:52
Musiikkia pokkamontun kultakurkulle Sepelle, toopelle ja monelle muullekin Jatkumon äärioikeistolaisille: https://www.youtube.com/watch?v=u8lHF5OpFiw.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - to 19.04.2018, 20:30:59

Space Ambient - Blade Runner - Rachel's Song 800% Slower

https://www.youtube.com/watch?v=cDI4Vm9tAys

Eräs ihminen tuli kertoneeksi tästä. Varmaan ilmiönä jotenkin kiehtova. En tullut ajatelleeksi silloin.

Hidastukset muuten ovat jänskejä. Niitä näkee nykytekniikalla toteutettuna, ihan tavallisista liiketiloista ja suoriutumisista. Hidastuksissa on jotain kiehtovaa.

Jos hidastukset ovat nähtävänä oudon erikoisia, niin sitäkin oudompaa voi olla reaaliaikana mukana siinä, jossa liittymä on automaattisesti hidasteinen, normaaliin nähden. Näitä ympäristöjä on jonkin verran.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Big Data Lenny - pe 20.04.2018, 05:53:23

Space Ambient - Blade Runner - Rachel's Song 800% Slower

https://www.youtube.com/watch?v=cDI4Vm9tAys

Eräs ihminen tuli kertoneeksi tästä. Varmaan ilmiönä jotenkin kiehtova. En tullut ajatelleeksi silloin.

Hidastukset muuten ovat jänskejä. Niitä näkee nykytekniikalla toteutettuna, ihan tavallisista liiketiloista ja suoriutumisista. Hidastuksissa on jotain kiehtovaa.

Jos hidastukset ovat nähtävänä oudon erikoisia, niin sitäkin oudompaa voi olla reaaliaikana mukana siinä, jossa liittymä on automaattisesti hidasteinen, normaaliin nähden. Näitä ympäristöjä on jonkin verran.

Ihan mielenkiintoinen ilmiö kieltämättä. Äärimmäisen hidastuksen ymmärtäminen vaatii suurta älyllistä ponnistelua, aivan kuten äärimmäisen tiivistyksenkin. Molemmat myös houkuttelevat hylkäämään kaiken ponnistelun, mikä saattaa olla musiikin tapauksessa ihan palkitsevaa sekin (ja ehkäpä myös itse tarkoitus, hidastuksen/tiivistyksen käyttäminen tekniikkana).
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 20.04.2018, 13:48:13

Unet ovat joskus kuin hidastetusta filmistä. Yleensä painajaisia. Mikähän siinäkin? Aika pysähtyy.

On myös aika "arkisia" kokemuksia hitaista toimintaympäristöistä, jossa tosiaan täytyy mennä verkkaisuuden ehdoilla. Ei viitti kertoa sen enempää näistä  ;D

Joskus tuli herättyä noihin, päivätajunnasta käsin. Eli  siis "herättyä" toiseen, aikaan varmaan, tai johonkin. Mistä näitä tietää.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ma 23.04.2018, 19:09:30

Oikeasti en ole taidekriitikko, vaikka saatan kelaillakkin, esim katsomiani elokuvia, ja jopa asiakirjallisuutta. Arvioita tulee tehtyä myös. Aika luontevaa kertoa jotain, jos saanut jostain vaikutteita.

Kävi vaan mielessä, että musiikki-alueen suhteen voisi kirjoittaa samalla tapaa, vaikka itse musiikista, tekijöistä ja toteutuksista riippumatta. Voisi arvioida vaikka soittimia, jne.

Mitäs tämä kriitikkous-tyyppinen sitten edustaa?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Topi - ma 23.04.2018, 19:38:15
Sellainen perinnehän on, että taiteilijat suhtautuvat penseästi arvosteluihin ja niitä kirjoittaviin, ja aika usein niiden lukemista aktiivisesti vältellään. Nehän on suunnattu lähinnä kuluttajille. Esimerkiksi jos musiikki tai kirjallisuus kiinnostaa, saattaa haluta tietää, mitä on ilmestynyt tai ilmestymässä, että osaa sitten itse kokeilla.

Arvosteluilla on siis monenlaisia funktioita. Levyjä on monesti tapana pisteyttää, ja samoin elokuvia, kun taas kirja-arvostelut käsittääkseni useimmissa lehdissä julkaistaan ilman mitään tällaista arvosanaa.

Esimerkiksi klassisesta musiikista myös kirjoitetaan paljon sellaista, jossa tosiaan käsitellään soittimia ja historiaa. Se ei sinänsä liity suoraan itse levytyksiin tai sävellyksiin mutta tuo kuitenkin aiheesta kiinnostuneille uutta tietoa ja saattaa jopa syventää ymmärrystä jostakin.

Arvostelussa taas useimmiten pyritään todella tiiviisti esittämään, mistä jossakin teoksessa on kyse, minkälainen se on, miten se suhtautuu muuhun ja minkälainen vaikutelma tai mielipide kirjoittajalle siitä muodostui. Tällainen teksti on siis suunnattu kenelle tahansa lehden lukijalle, ja sen tarkoitus on informoida itse teoksesta ja antaa jotakin osviittaa siihen, kannattaisiko siihen kenties tarttua tai tutustua.

Kritiikki sisältää myös ajatuksen siitä, että esitettäisiin jotakin rakentavaa tulkintaa taiteesta. Silloin kyse on siitä, että esitetään jokin koherentti luenta esimerkiksi tietystä Platonin dialogista (täysin satunnainen esimerkki) ja liitetään tämä sitten kenties myös johonkin laajempaan viitekehykseen.

Totta kai voi kirjoittaa vaikka soittimista (tätä näkee usein varsinkin tietyistä soitinryhmistä kiinnostuineille suunnatuissa lehdissä) tai ihan dadaistista tajunnanvirtaa omista kokemuksista (tätä harvemmin julkaistaan). Itse ehkä suosittelisin Juhalle sen miettimistä, mitä tai ketä varten oikeastaan kirjoittaa ja tyylin ja sisällön sovittamista tähän sopiviksi.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ma 23.04.2018, 20:05:43
Totta kai voi kirjoittaa vaikka soittimista (tätä näkee usein varsinkin tietyistä soitinryhmistä kiinnostuineille suunnatuissa lehdissä) tai ihan dadaistista tajunnanvirtaa omista kokemuksista (tätä harvemmin julkaistaan). Itse ehkä suosittelisin Juhalle sen miettimistä, mitä tai ketä varten oikeastaan kirjoittaa ja tyylin ja sisällön sovittamista tähän sopiviksi.

Tämä teema on kyllä käsittelyssä. Viimeksi eilen: http://jatkumo.net/index.php?topic=159.msg207108#msg207108 : ).

Dadaismin kuullut joissain yhteydessä. Piti tarkistaa: https://fi.wikipedia.org/wiki/Dada. Dadaismi vaikuttaa väärinkäyttöä vastaan varautumiselta. Liekkö tosiaan tarpeen, muissakin yhteyksissä. Voi olla monella tapaa sovellettavana, kun tarvitsee suojella arvokasta. Tuli mieleen.

Muuten en osaa sanoa dadaismin kiinnostavuudesta, omalla kohdallani, kun en ole osannut miettiä. Osiksipurkua ja hassuttelua voi tehdä, ihan oppimisen kannalta. Eilen purin erään huonekalun. Piti käyttää vasaraa, ruuvaria, jne. On varsinaista käsityötä, tuo purkaminenkin, etenkin jos sen taiten tekee, ja tutustuen, purkumenetelmää myöten. Kun eilen purin sitä pikkujuttua, niin pari irronnutta osaa kävi sopivasti jatkopurkamiseen.

Usein jatketaan jonkin rakennetun turvin, yhä sujuvammin tarvittavaa. Yhä sujuvammin voi myös purkaa, jonkin irroitetun avulla. Rakentamisprojektina voi ajatella ohjelmointikielten kehittelyä, jotka koodataan jollain aiemmalla. Lähtönä ei välttämättä ole erilaisissa tämäntyylisissä kovin hääppöistä. Rakenteluprojektia on myös purkaminen, etenkin, jos se ei ole mitä sattu "anarkiaa".

Löytämisteni osalta en pyri tosiaan höyrähdyskertymän liialliseen karttumiseen. Hyvä kysymys on aina tuottajalle, tekijälle, ... se, miten paljon kannattaa edetä omilla, ilman jakamisia. Tai miten paljon kannattaa antaa muille aikaa jatkaa omin ehdoin, ja missä vaiheessa on jokin oma kontribuutio hyväksi. Tällainen ei kysymyksenä olekkaan enää läpihuutojuttu, kovin kattavasti selostettuna. Kysymys tulee vastaan myös silloin, kun omaksuu jotain oman tekemisensä kautta.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Topi - ma 23.04.2018, 21:09:43
Valitsin "dadaismin" sanana ihan puolihuolimattomasti, mutta esitit siitä kyllä varsin hyviä ja kiinnostavia pointteja.

Linkkaamasi aiempi viesti ja osa muusta asiasta menee tässä vaiheessa yli hilseen. Palaan ehkä tuonnempana, jos yhtäkkiä ymmärränkin jotain.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ke 02.05.2018, 16:27:43

Finlandia:  https://www.youtube.com/watch?v=F5zg_af9b8c

On se hieno kappale. Isänmaallisuus vähän tökkii. Siis kansallisuus, tarkemmin sanoen. Tuokaan ei sinällään huono, sillä lähijutusta saa tykätä, kun muusta ei niin hyvin voikkaan.

Musiikkia siis, ja kulttuuria, jopa kansallismielisyyttä. Videomateriaali oli kyllä luontoa, vailla ihmisen intressejä.

Kun puhutaan monikulttuurisuudesta, ja sen tilanteen kanssa elämään pyrkimisestä, jotenkin arkisen todesti, niin tässä on tietyn kulttuurin valinta vahvasti olemassaolevana aika kyseenalainen. Kulttuuri nähdään ja koetaan paljon tiettyyn ihmisryhmään kuuluvien kesken, ja jos tällaista esiintyy sitkeänä, niin mennään aika automaattisesti ohi.

Maassa maan tavalla. Ehkä vieraiden syytä ajatella näin, jos satunnaismatkailijoita.

Kun puhutaan jostain todellisemmasta, tulisi jokaisen oikeasti olla korostamatta omia perinteitä, ja löytää jotain yhteistä, tai ainakin jättää tilanne jotenkin terveellä tavalla vellovaksi, eikä pysyä sinetissä.

Maailma on erilaisia kulttuureja ja käytäntöjä täysi, vaikka silti eletään jotenkin yhteistä, tietyltä osin. Killeritilanne, sanoisi systemaatikko.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Big Data Lenny - ti 28.08.2018, 20:23:33
Aika hyvä vloggaus nykymusiikista: https://www.youtube.com/watch?v=oVME_l4IwII

Tämä tuli taas mieleeni tuossa eräs päivä kun kuulin radiosta megahitin On the Floor (https://www.youtube.com/watch?v=t4H_Zoh7G5A), jossa periaatteessa hoetaan yhtä ainoaa nuottia, ja sitten se kappaleen ainoa musiikilta kuulostava kohta kierrättää Lambadaa.

Vloggarin mukaan musiikin alamäki alkoi 60-luvulta, mutta itse vetäisin sen rajan paljon pidemmälle, jonnekin 1800-luvun loppuun.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Toope - ke 29.08.2018, 01:55:23
Vloggarin mukaan musiikin alamäki alkoi 60-luvulta, mutta itse vetäisin sen rajan paljon pidemmälle, jonnekin 1800-luvun loppuun.
Sanoisin, että 1970-luvulla raja tuli vastaan.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 07.10.2018, 13:01:52
Äärimmäisen hidastuksen ymmärtäminen vaatii suurta älyllistä ponnistelua, aivan kuten äärimmäisen tiivistyksenkin. Molemmat myös houkuttelevat hylkäämään kaiken ponnistelun, mikä saattaa olla musiikin tapauksessa ihan palkitsevaa sekin (ja ehkäpä myös itse tarkoitus, hidastuksen/tiivistyksen käyttäminen tekniikkana).

Samaa, vähän eri tilanteissa: https://www.youtube.com/watch?v=VeB1fPhmvbg ((Crosswind Landings during a Storm, Extreme Aborted Landings and Incredible Go-Around Landings))

Aikas laakeeta.

Samaan kuuluu myös uiminen, ja muu pysäyttämään pyrkivä tienoo. Unissa voi tällainen teema olla painajaismaista. Lars von Trier kuvasi samaa Melancholia-leffassa.

Jähmettyneisyyttä en enää ymmärrä, eli se menee yli. Onko patsastelu sitten tätä?

Sakkaaminen puolestaan on aika kiikkerä tila. Ei kai siinä vaikeudelle ole rajaa, tai riippunee, mistä tuesta on sanoutumassa irti. Eli mikä tukisysteemi ottaa romahdusta, irtiottoa menijästä, eli uhkaa hävitä sellainen meno, joka perustuu laajaan tai johonkin monimutkaiseen tukeutumiseen. Mitä heikompi ote, sen vaikeammaksi menee taiteilu.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 07.10.2018, 13:22:24

Ilmiöinä kiikkerät tilat ovat mielenkiintoisia. Menee kaaoksen puolelle. Kun jotain tapahtuu pienesti, lähes huomaamatta, tilanne alkaa kehkeytyä ripeästi kohden jotain, mikä ei aina ole niin toivottua.

Joskus kaoottisia vaikutuksia sään ennustamisen osalta verrattu siihen, miten perhosen siivenheilaukset päätyvät muutaman päivän jälkeen hirmumyrskyksi kauempana.

Miten reagoida sellaiseen nopeaan siirtymään tai muutokseen, joka antaa itsestään vähän, jos ollenkaan havaittavia merkkejä? Kun jotain havaittavaa ilmenee, ei kulkuun tietyissä tilanteissa voi enää vaikuttaa.

Kun tällaista esiintyy välittömyyden alueella, niin vaatii tosiaan sitä läsnäoloa, valppautta. Valveutuneisuus taas on sanana hereilläoloa, välittömästä kauempana. Miten valppaus liittyy valveutuneisuuteen? Jne.

Ihmismieleen voi liittyä joskus samaa kiikkeryyttä/kaaosmaisuutta. Dokkari muutaman päivän takaa:

https://areena.yle.fi/1-50008447 ((Perjantai-dokkari: Liian pelottava lapsi))

Ericillä on Touretten syndrooma, joka voi hetkessä muuttaa tyynen pikkupojan aggressiiviseksi, hävyttömyyksiä huutavaksi riiviöksi. Tourettella ja kielivaikeuksilla on myös ihmeellinen puolensa: Eric puhuu 29 eri kieltä.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - to 25.10.2018, 20:03:57
Kun tällaista esiintyy välittömyyden alueella, niin vaatii tosiaan sitä läsnäoloa, valppautta. Valveutuneisuus taas on sanana hereilläoloa, välittömästä kauempana. Miten valppaus liittyy valveutuneisuuteen? Jne.

Kun tarkemmin miettii, niin ääritapaus tällaisesta on minusta saksanpaimenkoira, tai parempaa en osaa ajatella. Mistä sitten tulee, en tiedä.

Tulkinnat muutenkin niin ja näin. Sen huomasin tänään viimeksi, että tulkinta ja merkityksen haku on aktiivinen toimi. Jokin asia voi olla samantien kerrottu, tai helposti yhdistetty johonkin, tai mielletty.

Kiintoisempia tulinnat ovat, kun joutuu miettimään, että mikäs on. Tuttu kappale voi ilmetä toisin, ja joutuu jotenkin ymmälle. Tai että missä jokin pitkästa aikaa kuultu kappale on vaikuttanut aiemmin. Mitä elämää sen ympärille on aiemmin liittynyt, eli miten kappale sijoittuu "syntyynsä".

Tänään kuuntelin sahaa. Oli taitava soittaja yleisötilaisuudessa. Yllättävä ääni, jolle en keksinyt heti paikkaa olemassaolossa. Tajusin, että haluan keksiä jutun, kun kerran olin mennyt kuulemaan jotain uutta. Kun menin tilaisuudesta sivuun, niin kuunteleminen toisesta kohdasta esitystilaa toi mieleen sen, mistä on kyse, itselleni.

Oliko kypsymistä aiemmasta kuuntelusta, jonka siirtymä sai selkeämpään mielikuvamuotoon. Ilman siirtymää olisi asia voinut jäädä löytymättä. Sitä en tiedä, onko hyvä tai huono. Reaalimaailmasta jos hakee jotain tiettyä, niin ilman mielikuvaa ei tartuntaa saa sopivasta oliosta, joka vie samaan. Sama kuin musiikkikappalehaussa.

Miten musiikkikappaleen voi mieltää, siis itselle. Miten miellettäviä kappaleet ylipäätään voivat olla. Mitä on absoluuttinen juttu musiikissa? Entä mieltäminen jotenkin yhteisesti jaettuna, ettei asiasta jää epäselvyyttä.

Kuulemisessa on se hyvä puoli, että ei ole samalla tapaa osoitettavissa kuin näköön perustuvat ärsykkeet. Tällä voi olla erittäin iso merkitys. Monet elämän asiat ovat tätä, vaikka näetyn ja yleisesti osoitettavan varassa asiat menee, tai muuten kummittelee, tmvaa.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Big Data Lenny - pe 26.10.2018, 04:56:10
Mitä tapahtui? Juha kirjoitti tuossa aikaa hyvää suomenkieltä.

Nyt henkilöönkäyvä kysymys: miksi et Juha kirjoita aina noin?

Kommentti itse asiaan: saha on mielenkiintoinen instrumentti. Taitavan soittajan käsissä se kuulostaa kauniilta ja aavemaiselta, vähemmän taitavan käsissä taas hirveältä ulinalta. Tässä mielessä se on vähän samantapainen kuin viulu.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 26.10.2018, 22:09:03
Mitä tapahtui? Juha kirjoitti tuossa aikaa hyvää suomenkieltä.

Nyt henkilöönkäyvä kysymys: miksi et Juha kirjoita aina noin?

Kirjoitustapani vaihtelee. En huomannut itse tuottaessa mitään erityisempää. Lukijalle kirjoitukset voi vaihdella, esim ymmärrettävyyden suhteen. Se on selkeä asia, koska yleensä kirjoitan uutta, ja kirjoittaminen on hakemista, ja löytämistä, ellen kokoa jotain selkeämmin tunnettua.


Kommentti itse asiaan: saha on mielenkiintoinen instrumentti. Taitavan soittajan käsissä se kuulostaa kauniilta ja aavemaiselta, vähemmän taitavan käsissä taas hirveältä ulinalta. Tässä mielessä se on vähän samantapainen kuin viulu.

Viulu on tarkkuudessaan rasittava. Jotain loivemmin kääntyvää voi haluta vastapainoksi. Saha on tuota varmaan aika max. Loivuus sana kuvaa myös sitä, miten äänen mielsin. En tietysti kerro ääneen, heh.

Viulun tarkkuus käsityönä on tietysti hyvä seikka, eli soittimena tosi hyvä. Soittimet muuten erilaisena kiehtoo, ja erityisesti se hakeminen. Jostain syystä viehättynyt siitä.

Muuten oma soittaminen täysin alkutekijöissä. Sekin vähä on kyllä vaikuttanut ihan hyvältä.

Maalla soitin viikonloppuna, ja nukuin hyvin pari yötä, ja korvista tuli vaikku juoksevana. Kun kutinaa raaputtelin, niin olikin kädet töhnässä. Sottasta hiukan, mutta toisaalta kiva. Syy lienee vähän kaukaa haettu, vaikka tapauksena hassu, ja muistiinmerkattavaksi kuuluva.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - pe 26.10.2018, 22:21:23
Sellokilpailuotosta katsottuani havahduin ja googletarkistin että viululla ja sellolla puuttuu ne sävelmerkit, otelauden nauhat, jotka on kitarassa. Sävelet on etsittävä löydyttävä siis "käsikopelolla" kertallinttuulla, sokeasti heti.
 Tarkemmin ajatellen osaan viheltää suht nuotilleen (en absona!) ja kielessäni ei ole otenauhoja. Mutta olenkin vislaillult lapsesta asti. Vähän sama juttu. Siksi kait olisi suositus: lapsena aloitettava?
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - pe 02.11.2018, 21:29:30

Jos keskittyy, ei näköjään voi kuunnella musiikkia, joka ei mene taustalla. Tai sitten siivitä tekemistä, eli että vetäisi kohden tekemistä.

Jos kappale tuttu, ja sen tuntee, niin tietää, että käykö vai ei, jossain vaiheessa. Ehkä joku toinen käykin, ja tulisi laittaa valintaan. Jos äkkää.

Jos jotain uutta, niin musiikin sulattaminen on osa työtä, ja työtä toisaalta muussakin. Musiikki voi olla siten lisäystä työmäärään, jossa tulisi suoriutua. Eli jos työ vaatii oppimista, ja oppimista olisi oikeasti myös kappaleen kuuntelu, sillä sulautumattomuustilanne häiritsisi enemmän.

Ei kai tästä voi sanoa muuta kuin sen, että ollakseen boostina uudessa, on musiikin oltava katalyytin roolissa. Joskus hassuttelin klassisen musiikin teemalla: http://jatkumo.net/index.php?topic=213.msg126366#msg126366 (Ideaalikasa).

Minkä matkassa. Missä mukana.

Joidenkin yksittäisten oppimista isompi juttu musiikissa on varmaan se, että osaa jotenkin tulla toimeen sen avulla, jos kerran muuten ei ehkä voi.

Speku, mutta kysyä voi, että mikä toimi voisi olla sellainen, joka ei suju ilman kantoa? Eikö kaikki uusi oikeasti ole tällä tavoin vaativaa? Musiikki on vain sellainen asia, mistä voi jutella jotenkin selväjärkisesti, ettei mene liian abstraktiksi. Paljon toiminnan edellytyksiä tietysti käsitellään, mutta jotenkin puitteisemmin, ei niinkään kantavuuden puolesta.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Big Data Lenny - ti 06.11.2018, 05:09:57
Neljä erilaista kipaletta:

Talking Heads - Phycho Killer (live): https://www.youtube.com/watch?v=bM9SHDNAbPw
808 State - Flow Coma: https://www.youtube.com/watch?v=49P4GUA4AIY
Billy Idol - Sweet Sixteen: https://www.youtube.com/watch?v=ClxXDfvtoj0
Whitney Houston - I Wanna Dance With Somebody (Who Loves Me): https://www.youtube.com/watch?v=Mhm5Yty_zAo

Kysymys: mikä näitä kaikkia yhdistää? (vinkki: vastaus sisältyy erään artistin nimeen)
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Kopek - to 08.11.2018, 23:40:17
Uutisessa kerrotaan, että Rauli Badding Somerjoen sävelmä "Kuihtuu kesäinen maa" on plagiaatti unkarilaisesta kappaleesta. No, onhan sen, mutta Somerjoen versio on mielestäni tunnelmallisempi ja henkilökohtaisempi. Tässä tosin kielikysymys sekoittaa arviointia. En ymmärrä unkaria. Kappaleet henkivät täysin erilaista tunnelmaa. Somerjoen voi kuvitella esittävän kappaleen jossakin hämärässä pikkupaikassa. Unkarilainen nainen sopii TV:n show -ohjelmaan tai Eurovision laulukilpailuun.

Somerjoki:

https://youtu.be/67XqIxICt0s

Unkarilainen:

https://youtu.be/wt7Y_wrdeq0

Yle Uutisen linkittämä uudempi unkarilaisversio on mielestäni näitä kahta huonompi.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Valdemar Ala-Tuuhonen - pe 09.11.2018, 11:51:09

^^
En kyllä nimittäisi plagiaatiksi, vaikka samankaltaisia sävelukulkuja onkin..... Ja Somerjoen kappale on parempi.

VA.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Big Data Lenny - pe 09.11.2018, 11:59:23

^^
En kyllä nimittäisi plagiaatiksi, vaikka samankaltaisia sävelukulkuja onkin..... Ja Somerjoen kappale on parempi.

VA.

LOL.

Jos nuo kaksi kipaletta syntyivät sattumalta juuri tuollaisiksi, menee kaikki maailman lainalaisuudet uusiksi.

Lisäys: ne ovat sama kappale.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Renttu - pe 09.11.2018, 16:28:06
Muistaakseni Toivo Kärki rippasi ihan pirusti matskua unkarilaisista ja bulgarialaisista kansansävelmistä. Moni hänen nimiinsä merkitty sävellys on todellisuudessa plagiaatti.

Nyt harmittaa, kun kuulin eilen Yle Vegalta hienon kappaleen, mutta liikenteen seassa väsyissäni ajellessani huomio oli oleellisessa sen verran, että meni esiintyjä ja kappaleen nimi ohi, eikä Vegan sivuilla kirjata kaikkia soitettuja kappaleita ylös (Tarkistin jo). Akustisella kitaralla soitettu kappale, mieslaulaja, kappaleessa mainittiin San Fransisco ja mm. lause "maybe I´ll come around sometime again" tms. Verkosta löytyy listoja kaikista kappaleista joissa mainitaan San Fran, mutta ne ovat pitkiä kuin nälkämaan laulut, eikä jaksanut ryhtyä perkaamaan. Balladinomainen, vähän synkähkö mutta melodinen kappale. Argh! Olisi kuulunut kauniiden kappaleiden ketjuun.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Hänen pyhyytensä - pe 09.11.2018, 16:49:11

^^
En kyllä nimittäisi plagiaatiksi, vaikka samankaltaisia sävelukulkuja onkin..... Ja Somerjoen kappale on parempi.

VA.
Sulla on selvästi Loora Huhtasaarta veressä. Eli "Kun kipaleen on kopioinut joku muu henkilö kuin kipaleen alkuperäinen tekijä, kipale ei enää ole sama kipale." Sillälailla.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Valdemar Ala-Tuuhonen - pe 09.11.2018, 16:59:40
Sulla on selvästi Loora Huhtasaarta veressä.
Sillälailla.

Unkari ei enää ole sosialistinen. Luojan kiitos.

VA.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 25.11.2018, 10:13:54

Arvostettu muusikko uupui ja jäi sairauslomalle – alkoi sitten nikkaroida soittimia kierrätystavarasta ja löysi mielenrauhan: "Pidin itseäni vähän hulluna"

https://yle.fi/uutiset/3-10518388


Omakohtaisuus, ja suora suhde varmaan voittaa sen laadun, josta kuitenkaan voi elää. Jos jostain odottaa jotain, niin lähisuhde merkkaa, eikä muuta kannata hakea, vaikka olisi mitä.

Joskus tavoitteet voivat olla toisin päin, eli merkkaa se, ja luo arvoa, kun voi nähdä jotain kauempaa, eli saa välimatkaa ja etäisyyttä siihen, josta hyvä olla paremmin tietoinen. Ja myös tietoinen, ellei se sitten ole väline kauemmas, josta ei enää tulemista, takaisin.

Joskus ajattelin tietoisuutta tai siis tajuntaa huojahteluna. On tosiaan se tajunta ja tietoisuus, mutta tajunta merkkaa suoratajuntaa, ja tietoisuus epätajuntaa, jossa epätajunnan osuus vaihtelee. Suoratajunta on mitä on, välitöntä yhteyttä, muttei yhteyttä laajempaan aikaan, kun taas tietoisuus on tajunta-alueotantaa, jossa on vaihteleva määrä suoruutta, jolloin ääritilanteena nykyhetki voi olla kokonaan tajunnan ulkopuolella.

Tietoisuus voi olla sokeaa nykyhetkelle, ja suoratajunta voi olla sokeaa tapahtuneelle, siis aiemmin tapahtuneelle. Dementiassa suoratajunnan määrä taitaa lisääntyä, ja tietoisuus, sekä sen mahdollisuus kuoriutua sitä mukaa. Jää vain tuntoisuus ja suoratajunta.

Toisaalta, jos on vain sitä suoratajuntaa, niin jos ei muuta, ei muuhun mene, eikä sieltä palaudu, joten ehkä muu ei enää herää, eikä säteile. Näin suoratajunta terävimmillään vain on, eikä ole yhteydessä mihinkään verrattavaan, joten voisi kysyä, että onko sitä tajuntaakaan enää tässä ääripäässä?

Uuden ja vanhan suhde jännitteisenä on se, joka säteilyttää, ja jännite pitää yllä laajuutta, mitä enemmän jännitteisyyttä on. Jos vain uutta, on se samantien sammuvaa. Ja jos vain vanhaa, ei siinä tapahdu mitään, eikä se ole missään, ellei jokin saa hereille.

Tällaisen jänniteperäisyyden koin mielestäni elämälle tyypilliseksi, ja kirjoittaneeksi tulin ajatuksesta aikoinaan Tiede-foorumille.

Filosofiaa kun lukee, niin on jotain käsitteitä. On jotain oliota itsessään, das Ding an sich. En ole tarkemmin jaksanut perehtyä, vaikka sanoja vilisee. Toisaalta vähän kartan tiettyä oppimista, ja ehdotettuja sisäistämisiä.

Jos ajattelee tällaisen viestin kerrontaa, niin päätyy varmaan tilanteeseen, joissa on samoja asioita, kuin mitä aiemmin kelailtu, esim filosofiaan kuuluvaksi luokitellussa. Miksi, on toinen kysymys? Voiko uutta luoda miten vapaasti, vai onko päätyminen vanhaan determinoitu sen takia, että vaikuttuu jostain tahtomattaan, kun osaa pitää varaansa? Vai löytyykö yleensäkin se, ja lähinnä se, joka on yleisesti löydettävissä, jos jotain tolkkua, touhuissa?

Kantin kirja jäi vähän kesken, ja piti palauttaa. Muu kirjallisuus meni jotenkin ohi sen hetken, joten Kant jää kelattavaksi uutena, ehkä joskus. Meneekö sitten uusin eväin, vai miten.
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - su 25.11.2018, 14:16:47

Pop == Porn ??
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: MrKAT - to 06.12.2018, 02:00:24
Hemmetti! Minua on huijattu, ja radiota.

Kuuluisa "Albinonin Adagio" onkin 1900-luvun musiikkikriitikon ja säveltäjä Giazotton(1910-1998) oma sävellys. Täytyy myöntää ihmetelleeni kun kerran etsin Albinonin(1671-1751) tuota teosta enkä löytänyt mitään... (kirjastosta kait etsin paperisena nuottina).

Tämän osoittaa kaikille tuttu “Albinonin Adagio“, josta paljastui, ettei sitä todellisuudessa säveltänytkään Tomaso Albinoni (1671–1751) vaan musiikkitieteilijä Remo Giazotto (1910–1998). Sitä soitetaan edelleen laajalti, koska sillä on käyttöarvoa viihdemusiikkina.
 - Tommi Uschanovin kommentti, http://www.soininvaara.fi/2018/12/02/taide-tekoaly-ja-tekijanoikeudet/

Giazotto is famous for his publication of a work called Adagio in G minor, which he claimed to have transcribed from a manuscript fragment of an Albinoni sonata that he had received from the Saxon State Library. He stated that he had arranged the work but not composed it. He subsequently revised this story, claiming it as his own original composition. The fragment has never appeared in public; Giazotto stated that it contained only the bass line, and the work was copyrighted by Giazotto.
 - https://en.wikipedia.org/wiki/Remo_Giazotto
Otsikko: Vs: Musiikki
Kirjoitti: Juha - ti 11.12.2018, 18:34:52

Musiikkitermein varmaan huonosti muodostettu kysymys, mutta ...

Millaista rytmiikkaa on äänessä? Jos ajattelee ääntä jatkuvasorttisena, eikä rumputyyliin tuotettuna.

Jos ääni käynnistää ihmisen mikroprosessoriston? Tai valo?

Jos valon taajuus on 100 hertsiä, niin ei sen mukaan ihan mikä sattu kropanosa synkronoidu. Puhumattakaan jos taajuutta lisätään.

Jotain kuitenkin voi synkronoitua, vai? Jossain menee sitten jo ohitte. Mistä jäämme paitsi?

Ääntä leikataan, valoa leikataan, .. ja mitä kaikkea leikellään? Todellisuutta selkeästi sensuroidaan. Kuka sen tekee?