Jatkumo.NET

Alueet => Kamari => Aiheen aloitti: Juha - ma 15.02.2016, 11:16:34

Otsikko: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ma 15.02.2016, 11:16:34

Hulluilun mahdollisuudet nerouden keinoin eteenpäinvietyinä

Yksittäisesti tuotuna nerokas ratkaisu on osoitus tyhmyydestä,
eikä ratkaisu tosiaan ole suoraan yllättäen verrannollinen fiksuuteen,
vaan suora ja läheinenkin suhde suhde kyllä löytyy,
mutta ihan siihen perinne-tolkuttomuuteen.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ma 15.02.2016, 11:37:11

Hulluuden ja nerouden väliltä löydettiin veteen piirretty viiva.
Mutta ei kaiken hulluuden ja kaiken nerouden.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Faustinen - ma 15.02.2016, 11:48:18

Jos hulluus ja nerous kulkevat käsi kädessä, niin mitä on nerous?

Mitä hulluus on senhän tietää jokainen, ei tarvitse olla edes nero. Vai tietääkö?
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ma 15.02.2016, 11:48:42

Se hulluudesta aiheutuva nerous,
joka jää automaationa todentamatta edes mahdollisuutena,
esim selkeää ylimielisyyteen perustuen,
on suoraan laskettavissa todentamattoman tyhmyydeksi,
vaikka käytännön johtopäätös olisi jotain,
joka liittyisi välittömään harkintaan tarpeenmukaisesta hoidosta,
josta tämä ko nero saattaisi hyötyä paljonkin,
tosin samalla korostaisin hoitomahdollisuuden tärkeyttä myös hänelle,
joka osoittaa siunauspohjaista tmv jääräpäisyyttä,
joskin noita hoitomuotoja tulisi hiukan pohtia,
etenkin sopivaa tehokkuusnäkökulmaa hakien.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ma 15.02.2016, 12:06:19

Kun on tämä henkilökortti,
niin voi liikennöidä henkilönäkin.

Ihan kiva.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ma 15.02.2016, 12:09:34

Nerous on älykkyyden ääriesiintymä, hulluus tässä tarkoitetussa mielessä älyttömyyden.
Kumpikaan ei taivu tavanomaisuuteen.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Admin - ma 15.02.2016, 12:15:26

Teema lienee oman ketjunsa arvoinen,
joten alulle, kun on kerran päästy mukaan.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ma 15.02.2016, 12:18:35

Nerous on älykkyyden ääriesiintymä, hulluus tässä tarkoitetussa mielessä älyttömyyden.
Kumpikaan ei taivu tavanomaisuuteen.

On tuossa jotain analyyttista. Tavanomaisuuteen taipumattomuus on yhteistä.


Muuten Jaskalta tuskin löytyy  sanomastaan jotain yhteinäisesti ajateltua. Siinä mielessä arvelen tolkuttomuutta. Tolkuttomuus voi liittyä paitsi ilmaisun puutteeseen, myös suoraan näkemyspuoleen.

Varma en ole, mutta kun jostain on selkeä siunaus, voi olla liikkeellä miten vain.


Itselläni ei ole kattavaa näkemystä teemaan, tosin tämän myös myönnän, ja jättäytyisin nöyremäksi suurempana tietäjänä ja etenkin soveltajana. Hakijanana voi olla kunnianhimoisemmin. Siinä ei tarvitse niin säästellä.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ma 15.02.2016, 12:21:01

Nerous on älykkyyden ääriesiintymä, hulluus tässä tarkoitetussa mielessä älyttömyyden.
Kumpikaan ei taivu tavanomaisuuteen.

Minä miellän älykkyyden laaja-alaisempana kuin nerouden.
Nerous voi ilmetä kapea-alaisesti yhdessä teemassa.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Norma B - ma 15.02.2016, 12:24:01
Näkisin että nerous on sitä että ihminen pystyy tekee luovan loikan sinne minne pelkkä älyllinen pähkäily ja/tai vaivaa nähden puuhasteleminen ei häntä vienyt. Jokin alitajunnassa ottaa vallan. Siksihän nerokkaita ideoita syntyy unitilan aikana.

Oikeastaan en kauheasti kannata nerouden ja hulluuden yhdistämistä toisiinsa. Hulluus on katsojan silmissä; sen joka ei ymmärrä mistä on kyse kun hän katselee ulkopuolelta neron tempoilua.

Oikea hulluus (=sairaus) on hedelmätöntä, ei nerokasta.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Lenny - ma 15.02.2016, 12:43:18
Kuinkakohan paljon tästä hulluuden ja nerouden välisestä korrelaatiosta on ihan vain sitä, että ihminen paiskii töitä niin paljon erillään muusta ihmiskunnasta? Jos siis on jonkinlainen niin voimakas sisäinen palo, että sitä uurastaa ja piinaa itseään yöt ja päivät, väkisinkin höyrähtää "pimeälle puolelle". Jos ja kun tähän yhtälöön vielä ympätään epämääräiset nukkumiset, syömiset ja kaikenlainen tavallisten kuolevaisten harrastaman päivittäisen ruumiin ja hengen huollon laiminlyönti, on aika selvä juttu että sitä kajahtaa.

Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että jokaista aitoa luovaa neroa kohden on lukematon määrä ei-niin pikälle päässeitä "neroja", jotka saivat palkakseen pelkästään sen kajahtamisen.

Mutta näyttäkääpä joku sovinnainen, vain kauniita ja viattomia asioita ajatteleva, itsestään normien mukaan huolta pitävä ja kaikin puolin kiva vävypoika, joka olisi samaan aikaan vaikkapa joku Beethovenin tai Gödelin kaliiberia oleva luova nero. Kun päässä kohisee sellaiset ajatukset, niin ei sitä varmaan enää paljon samaistu mihinkään tai keneenkään. Sitä rupeaa pitämään itseään vaikkapa leijonapäisenä aurinkojumalana (kuten C.G. Jung).
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Norma B - ma 15.02.2016, 15:39:30
Piiri pieni pyörii,
hullut siinä hyörii.
Hoitsut sanoo soo soo soo,
hullut sanoo sajdhaioryuagjögkjupairuarhaljhkjhghgkahgwywtyuefjhafjkagfhjag...

 ;D
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: socrates - ma 15.02.2016, 15:45:07
Koska neron ajatusmaailma poikkeaa keskivertoporukoiden mietteistä merkittävästi, hän on koko elämänsä oikeasti ulkopuolinen sosiaalisissa tilanteissa, mikä altistaa eristäytymiselle ja sitä kautta mielenterveysongelmille.

Muiden nerojen keskellä elävä nero tuskin olisi erityisen taipuvainen hulluuteen.

Terv. Paikallinen nero.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Faustinen - ma 15.02.2016, 15:50:23

Nerouden saavuttaessa täydellisyyden, se onkin jo hulluutta. Viisaus ei ole nerojen tekemissä atomipommeissa, , mutta hulluus saattaa olla niiden teettäjissä.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: J - ma 15.02.2016, 19:14:52
Oman käsitykseni mukaan, nerous ja hulluus korreloivat hyvinkin toistensa kanssa. Vaikka näillekään termeille ei ole olemassa mitään yhtäpitävää määritelmää, voidaan niihin liittää kuitenkin epätavallisen suuren lahjakkuuden, älykkyyden, sekä luovuuden ominaisuudet, jotka sitten joillakin herkkäluontoisimmilla persoonilla saattavat aiheuttaa erilaisia mielenhäiriötä, jopa mielisairauksia. Varsinkin luomistyön huippuvaiheissa näitä oireyhtymiä saattaa esiintyä tavallista enemmän.

Taiteen, tieteen, sekä liike-elämän puolella on kautta historian ollut joitakin esimerkkitapauksia ainutlaatuisen kyvyn omaavista henkilöistä, joiden mieli on jossain vaiheessa pahastikin järkkynyt. Osa on jopa seonnut niin, että on tarvinnut siihen laitoshoitoa. Tunnetut nerot ovatkin olleet usein yhteiskunnan hyljeksimiä, eivätkä he ole saaneet elinaikanaan ansaittua tunnustusta. He ovat siis omalla tavallaan liminaalisia henkilöitä, joita ei ole ymmärretty poikkeavuutensa takia.

- Itse kuvailisin nimenomaan neroutta sen ulkopuolisuuden tuntemusten kautta. Nerouteen liitetään usein myöskin suurten älyllisten oivallusten myötä yhteiskunnan normien vastaisesti toimiminen. Jonkinlainen epäsosiaalisuuskin on heillä vallitsevana luonteenpiirteenä. Jotkut luovat ihmiset ovat jopa menettäneet todellisuudentajunsa, uhratessaan luovalle työlleen koko elämänsä. Se on tavallaan kova hinta 'hulluuteen' vajonneesta neroudesta; mutta varmasti se on myöskin ollut sen arvoista, kun he ovat antaneet maailmalle jotain sellaista mistä muut ihmiset ovat myöhemmin hyötyneet.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ti 16.02.2016, 03:15:09

Oikein, nerous on lähinnä luovan henkisen kyvyn korkein aste. Joskus määritellään älykkyysosamäärärajana, mutta ei ehkä kovin hyvä niin.  Nerous voi olla vaikka kapea-alaista taiteellisuutta.

Hulluus taas on älyttömyyttä, mielettömyyttä, hupsuutta. Poikkeavaa kyvyttömyyttä oivaltaa oleellinen. Poikkeavan arvostusasioita ovat toki kumpikin. Hulluutta jättää näkemättä niillä eroa.

Tavallisimmin neron esimerkkinä käytettyjä on Albert Einstein. Hän samoin kuin toinen 1900-luvun suuria fyysikoita Richard Feynman oli myös suuri pilailija.  Tuon leikinlaskun terävä oivaltavuus nostaa kadehtivaa ihailua.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Faustinen - ti 16.02.2016, 10:03:07

Nerot ovat usein pakkomielteisiä neurootikkoja, joiden on pakko jatkaa tutkimistaan loputtomasti ja usein myös suhtautuminen toisiin *keksijöihin on vihamielistä. Kilpailutilanteet tuovat jännitteitä.
Monesti oman edun ajaminen on tärkeämpää, kuin itse tiede. Väärennöksiä on tehty paljonkin, niillä aloilla joissa se on mahdollista ja vain sen vuoksi, että saa tunnustusta.

Tosin poikkeuksiakin on einsteinkin taisi olla aika suvaitsevainen muita tutkijoita kohtaan, vaikka jo opiskeluaikoinaan oikutteli auktoriteettien kanssa.

Neroudesta on 99%.tia työtä ja vain se prosentti lahjakkuutta.

Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: J - ti 16.02.2016, 12:15:22
Katsoisin, että tuo suhdeluku lahjakkuuden osalta on kuitenkin hieman suurempi, kuin tuo mainittu prosentti. Riippuen tietenkin lahjakkaan ihmisen omista resursseista; eli miten hän sitä lahjakkuuttaan kykenee eri tilanteissa hyödyntämään. Joten mitään yhtenäistä määritelmää nerouden & luovuuden välillä tuskin tästäkään vertailusta löytyy. Minusta luovuus on lisäksi älykkyyden yksi merkittävä osa-alue, joka mahdollista myös nk. nerouden ilmentymisen.

Poikkeuksellisen luovasti ajattelevan ihmisen aivot ottavat myöskin ympäristöstä vastaan normaalia enemmän ärsykkeitä, sekä sen myötä tavallista runsaammin erilaista tietoa; joten joillakin analyyttisemmin ajattelevilla ihmisillä tämä tiedon ylitarjonta saa sitten aikaan poikkeuksellisia oivalluksia. Sen johdosta myöskin mielikin voi herkimmillä persoonilla järkkyä, kun ei kyetä jäsentelemään tätä informaatiotulvaa tarpeeksi tehokkaasti.

Mutta on tuossa yltiöpäisessä luovuudessa jotain hyvääkin. Intohimoinen kiinnostus työnsä kohteeseen näyttää olevan luoville ihmisille jonkunlainen motivaattori, joka tuo mukanaan neroillekin ominaisen ajasta & paikasta irrottautumisen kyvyn, sekä sen mukana aina niin ehdottoman päämäärätietoisen sinnikkyyden. Kun jokin neronleimaus saa jostain pienenkin kipinän, sen sytyttämiseksi ei paljoa tarvita, että se roihahtaa ilmiliekkeihin. Toki nerotkin tarvitsevat kannustimia, myös asianmukaista kannustusta omalle työlleen, että se alkaisi myöhemmin kantaa jonkinlaista hedelmääkin.   
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Muisto Keijo Kullervo - ti 16.02.2016, 12:32:52
Oletan, että luovalla ja poikkeavalla ihmisellä on luontainen kyky nähdä asioita erilaisista näkökulmista kuin normaaleilla ihmisillä.
Kun näin on, aivojensa dynamiikka johtaa aivan uudenlaisiin päätelmiin so. kyky luoda uutta ja ehtaa.

Kun uusi näkövinkkeli on tiedossa, tarvitaan toki päättelykykyä ja sitkeyttäkin ja sitä yleensä on jotta jaksaa viedä kokemansa päätökseen...

Muisto Keijo Kullervo
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Faustinen - ti 16.02.2016, 14:26:58
Katsoisin, että tuo suhdeluku lahjakkuuden osalta on kuitenkin hieman suurempi, kuin tuo mainittu prosentti. Riippuen tietenkin lahjakkaan ihmisen omista resursseista; eli miten hän sitä lahjakkuuttaan kykenee eri tilanteissa hyödyntämään. Joten mitään yhtenäistä määritelmää nerouden & luovuuden välillä tuskin tästäkään vertailusta löytyy. Minusta luovuus on lisäksi älykkyyden yksi merkittävä osa-alue, joka mahdollista myös nk. nerouden ilmentymisen.

Poikkeuksellisen luovasti ajattelevan ihmisen aivot ottavat myöskin ympäristöstä vastaan normaalia enemmän ärsykkeitä, sekä sen myötä tavallista runsaammin erilaista tietoa; joten joillakin analyyttisemmin ajattelevilla ihmisillä tämä tiedon ylitarjonta saa sitten aikaan poikkeuksellisia oivalluksia. Sen johdosta myöskin mielikin voi herkimmillä persoonilla järkkyä, kun ei kyetä jäsentelemään tätä informaatiotulvaa tarpeeksi tehokkaasti.

Mutta on tuossa yltiöpäisessä luovuudessa jotain hyvääkin. Intohimoinen kiinnostus työnsä kohteeseen näyttää olevan luoville ihmisille jonkunlainen motivaattori, joka tuo mukanaan neroillekin ominaisen ajasta & paikasta irrottautumisen kyvyn, sekä sen mukana aina niin ehdottoman päämäärätietoisen sinnikkyyden. Kun jokin neronleimaus saa jostain pienenkin kipinän, sen sytyttämiseksi ei paljoa tarvita, että se roihahtaa ilmiliekkeihin. Toki nerotkin tarvitsevat kannustimia, myös asianmukaista kannustusta omalle työlleen, että se alkaisi myöhemmin kantaa jonkinlaista hedelmääkin.

Niin kyllä. Nerous ei silti voi kantaa hedelmää, ellei sitä pohjustavaa tietoa ole olemassa ja sen tiedon omaksuminen on kovaa työtä.

Luovuus ja myös poikkitieteellinen ajattelu voi synnyttää uusia ajatuksia, tietoa, mutta ei mistään tyhjästä.

Eli mitään neroutta ei ylipäätään ole olemassakaan. Neroudeksi kutsutaan sitä ymmärrystä jota hankitaan ja omaksutaan maailmasta, luonnosta.

Onhan niitä luontaisia taipumuksia, jotkut oppivat helposti ja kaikki eivät opi millään konstilla. Nerous on silti asioiden soveltamista käytäntöön. Pelkkä pohdinta lienee hedälmätöntä.

No siihenhän tässä syyllistytään, mutta se lie meidän osamme tällä hetkellä.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ti 16.02.2016, 16:03:14
Katsoisin, että tuo suhdeluku lahjakkuuden osalta on kuitenkin hieman suurempi, kuin tuo mainittu prosentti.
On tunnettu sitaatti Edisonilta: Genius is one percent inspiration, ninety nine percent perspiration.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: J - ti 16.02.2016, 16:50:21
Totta kai kun lahjakkuus kytkeytyy nerouteen, se vaatii yleensä myös kovaa työtä, vaivannäköä, sekä muutakin panostamista, että lopputulos on jotain muuta kuin tavanomaista näpertelyä. Tähän kun luetaan vielä innovatiivisuus, sekä omalaatuinen kekseliäisyys, niin yhtälö on lähes täydellisen toimiva. Mutta näkisin kuitenkin, että lahjakkuuden osuutta ei voi tässäkään tapauksessa väheksyä. Se on monessakin tapauksessa jopa merkittävämpi osa neroutta kuin voisi äkkisältään olettaa. 

Klassiset streotypiat ahtaissa kammioissa työskentelevistä neroista; jotka keksivät huikeita ideoita, lähes hullulta vaikuttavien kokeilujen kautta, ovat kuitenkin jo nykyisin aika harvinaisia tapauksia. Pikemminkin myytti hullusta nerosta elää sitkeästi keskuudessamme, juuri näiden tunnettujen tiedemiesten, tai keksijöiden elämäntarinoiden myötä. Vaikka kuten jo tulikin todettu; kyllä heilläkin on ollut omat heikkoutensa, vajavaisuutensa, jotka ovat todistaneet heidän olevan inhimillisiä ihmisiä, kaikkine puutteineenkin. 
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ke 17.02.2016, 08:45:12
Oletan, että luovalla ja poikkeavalla ihmisellä on luontainen kyky nähdä asioita erilaisista näkökulmista kuin normaaleilla ihmisillä.

Näin tuntus olevan.

Muuten luovuuden ja poikkeavuuden suhteesta... Entä jos jos luovuus on sama kuin näkökulmavalmius? Luova ihminen poikkeasi vähemmän luovasta vain sillä, että hän kykenee tarkastelemaan ja kokemaan (tiettyjä) asioita useammasta vinkkelistä.

Luovuuden mystisyys olisi noin muotoillen poispyyhittyä. Näkökulmavalmius on jo muotoiluna sellainen, johon voi tarttua. Jos se merkkaa samaa kuin luovuus, niin luovuutta on mahdollisempaa saada lisää sinne, mistä sitä koetaan puuttuvan.

Tuli mieleen tämä:  http://jatkumo.net/index.php?topic=929.msg41422#msg41422. Erityisesti se proceduuri, jossa jotain työstettävää hiotaan uudella kertyneellä näkökulmalla. Kun työstettävään saadaan uusi liittymä, voi työstettävää nakertaa lisää kohden jotain parempaa, mikäli työstökohdetta tarvisee rukkailla toiseen uskoon. Näkökulma, eli työstövalmius olisi vähimmäivaatimus, eli jokin tatsi siihen mihin ehkä ryhtyy.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ke 17.02.2016, 09:00:18
Eli mitään neroutta ei ylipäätään ole olemassakaan.


Jos jotain voi kartuttaa, esim tietoa, taitoa, kykyä,.. niin tällaisen etenemisen avuksi ei käy mikä rakennelma tahansa. Tarvitaan näkemystä, jonka avulla voidaan tarttua niihin tekijöihin, jotka edistävät jotain tavoiteltua.

Nero, hullu, fiksu, luova, ... sanoina tarjoavat tarttumapintaa, mutta tuskin esim taidoissa ja kyvyissä etenemiseen, ellei sitten kuulu sillä hetkellä sanojen puolesta siihen ryhmään, josta katsoen sanoilla on ihmistä tukeva merkitys, ja tukea todellakin tarvitaan, ja tuesta on hyötyä. Kaikki nämä vähintään arveluttavia usein.

Nero-sanoja, jne, voidaan tarvita, vaikka näiden sanojen kohdetta ei olisi selkeästi olemassa. Reaalimaailmaksi katsottavasta osuudesta muodostuu tarkastelijalle tiettyjä kuvioita, eikä näitä kannata pitää halpa-arvoisina. Kuvioita voi myös nimetä. Siinä kun kuviohahmo on yhteisesti havaittavaa, voi kuvioon ja kuviokäsitteeseen liittyä enemmän yhteistä.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ke 17.02.2016, 09:13:58
Tavallisimmin neron esimerkkinä käytettyjä on Albert Einstein. Hän samoin kuin toinen 1900-luvun suuria fyysikoita Richard Feynman oli myös suuri pilailija.


Selkeästi säväyttäviä heppuja, kun lukenut jotain tarinaa näistä.

Väistämättä tulee mieleen myös entinen foorumijäsen, Pensador. Paneutuvuus on tässä yhteistä, jonka aistin Pensadorista. Tapaus oli sillä tavoin elävä, että jäi vaikutelma siitä, että hän pystyisi omistautumaan lähes mille vain. Se tarve. En tiedä, huomasiko moni.

Paneutumisen suuntautuminen oli Einsteinilla hiukan erilaisempi kuin Feynman:lla. Mitä itse käsitän.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Faustinen - ke 17.02.2016, 11:34:16
Totta kai kun lahjakkuus kytkeytyy nerouteen, se vaatii yleensä myös kovaa työtä, vaivannäköä, sekä muutakin panostamista, että lopputulos on jotain muuta kuin tavanomaista näpertelyä. Tähän kun luetaan vielä innovatiivisuus, sekä omalaatuinen kekseliäisyys, niin yhtälö on lähes täydellisen toimiva. Mutta näkisin kuitenkin, että lahjakkuuden osuutta ei voi tässäkään tapauksessa väheksyä. Se on monessakin tapauksessa jopa merkittävämpi osa neroutta kuin voisi äkkisältään olettaa. 

Klassiset streotypiat ahtaissa kammioissa työskentelevistä neroista; jotka keksivät huikeita ideoita, lähes hullulta vaikuttavien kokeilujen kautta, ovat kuitenkin jo nykyisin aika harvinaisia tapauksia. Pikemminkin myytti hullusta nerosta elää sitkeästi keskuudessamme, juuri näiden tunnettujen tiedemiesten, tai keksijöiden elämäntarinoiden myötä. Vaikka kuten jo tulikin todettu; kyllä heilläkin on ollut omat heikkoutensa, vajavaisuutensa, jotka ovat todistaneet heidän olevan inhimillisiä ihmisiä, kaikkine puutteineenkin.


Onhan niitä lajakkaita ja taitavia ihmisiä eri aloilla. Usein heitä kutsutaan neroiksi.

Silti matemaattiset nerot, voivat usein olla lähes autistisia. Musiikin nerot ovat myös oman alansa taitureita, kuten toivo kärki joka kuuli (hahmotti)musiikin kirjoittaessaan nuotteja, eikä hänen tarvinnut soittaa niitä itselleen erikseen. Ei edes tarkistaakseen miltä ne kuullostavat.


Taipumuksia on kaikenlaisia, jos niitä pitää neroutena, on se silloin vain sen sanan käyttöä määrätyllä tavalla.

Sisäinen paine tai pakko ratkaista ongelmia on sen tiedon sanelemaa jota omaksutaan ja saatetaan loogiseen järjestykseen.
Aivot toimiakseen hyvin vaativat järjestystä ja ne pyrkivät siihen automaattisesti, aivokemian palkitsemisjärjestelmän kautta.

Ratkaistu ongelma tuo suurta tyydytyksen tunnetta.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: J - ke 17.02.2016, 12:40:56
Kyllähän neroutta on varsin monenlaista. Monilla ihmisillä on erityislaatuisia kykyjä & taitoja, mutta voidaanko heitä kaikkia kutsua neroiksi, niin siinä mennään jo tämän käsitteen myötä harmaalle alueelle. Siksi onkin hyvä pohtia sitä, mistä tämä määritelmä koostuu, tai mitä se pääpiirteittäin sisältää. Sitä kun ei voi niputtaa minkään yhden määritteen sisään. Vaikka erityislahjakkuuden voi jotenkin ihmisestä tunnistaa, niin sen kehittyminen huippuosaajaksi vaatii erityistä kykyprofiilia.

- Itse näkisin nerouden ilmentymän pitkälti omaksuttujen erityiskykyjen realisoitumisena. Lisäksi pitää olla sisäinen motivaatio, sekä halu kehittää lahjakkuutensa huippuunsa. Tähän kuuluu myös synnynnäiset persoonalliset taipumukset, joita kohti määrätietoisesti tähdätään. Yleensä tälläiset persoonallisuudet ovat tavallista luovempia; joilla luova ajattelu, sekä ongelmanratkaisukyky on muita kehittyneempi. Heillä on myös kova tahto kehittää itseään monella eri osa-alueella.

Mutta harvoin nämä kaikki ominaisuudet yhdistyvät samassa persoonassa. Usein jokin näistä kyvyistä jää toisen omaksutun taidon varjoon, jolloin sen potentiaali jää hyödyntämättä. Monesti myöskin ei tarvittavaa motivaatiota riitä omien kyvykkyyksien kehittämiseksi, tai halu taitojensa kehittämiseen puuttuu kokonaan; niin silloinkin lahjakkuus valuu tavallaan hukkaan, eikä sillä ole mahdollisuutta nousta ns. nerouden asteelle. Eli jos ei kykene tarpeeksi erottautumaan, tai olemaan luovassa työssään persoonallinen, sitä ei voi juuri neroudeksi kutsua.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ke 17.02.2016, 15:48:19

Muuten luovuuden ja poikkeavuuden suhteesta...
Luovuus on kykyä tuottaa uutta. Taitaa käytännössä odotettavan myös hyväksytyksi tulemista. Ja luovuuden huippua nimitetään neroudeksi, kuten Sibelius, Einstein, Darwin.

Einstein mullisti fysikaalisen maailmankuvamme. Feynman minusta varsin verrattava vaikka saavutuksensa eivät jokamiehen tietoisuuteen päässetkään, "joku Nobelisti vain muiden joukossa".

Luovuus ja varsinkin nerous on tietty poikkeavuutta, mutta eivät ainoastaan ne. Hulluus myös. Hulluuden ero neroudesta on ehkä eniten juuri siinä, että ei hyväksytä, pikemmin pidetään jotenkin enemmän haitallisuutena tai ainakin keskeneräisyytenä. On sitä luonnon valintaa, mikä milloinkin sopii olosuhteisiin.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ke 17.02.2016, 18:24:32
Luovuus on kykyä tuottaa uutta. Taitaa käytännössä odotettavan myös hyväksytyksi tulemista.


Riippuu arvottajasta mitä kukakin pitää hyväksyttävänä. Toisen hyväksyttävä ei ole välttämättä toisen. Yleensä puhutaan enemmistön hyväksyttävyydestä, sillä enemmistöön kuuluu eniten väkeä. Hyväksyttävyyttä voi olla myös pienemmästi, ja vain esim itseä koskien.

Sekavuutta aiheuttaa eniten se, jos yrittää saada jostain asiasta tärkeästi hyväksyttyä toisella, joka on luodun arvosta eri linjoilla. Arvotusero on ongelmallista, jos joku yksittäinen yrittää puhua jostain arvosta, mitä muut eivät tajua. Sama toisinpäin, niin yksittäisen päähän voidaan takoa se toisinajattelu, jos vain riittävän tarpeelliseksi koettua ja mahdollista.

Enemmistö on yleensä oikeassa, mutta ei hegemoniansa tai voimansa takia, vaan sen, että riittävän moni erilaisesti näkevä ja rakentava on tuonut erilaisuutta onnistuneesti yhteisölle jossain muodossa. Enemmistö lepää siten kerttuneen erilaisuuden luoman pohjan varassa, koska karttumasta itsestään ei voi vetää mitään ilman jotain erillisyyttä, joka on mahdollinen ilmettäväksi vain selkeään erilaisuuteen liittyen. Tukasta itsensä vetäminen ei onnistu, olipa taho kuka tahansa.

Erilaista ainesta yhteisemmäksi pohjaksi ei haluta ihan miten vain. Sama koskee yksilöitä. Mitä vain ei haluta omaan elintärkeään lähipiiriin, ja yleinen erittäin hyväkin voi olla erityisen huono, jos siihen ei liity omaa hallintamahdollisuutta, joka ohjaa sen hyvän niin, että siitä myös hyvää tulee. Kun enemmistön hyvällä on laajempi valuma-alue, on enemmistön tolkullisen osuuden tarjonta jotenkin sopivasti toteutettuna (yksilöohjauksen keinoin) todennäköisesti parempaa kuin se, mitä yksilöillä on kaupattavan enemmistölle.

Moni yksilön pitämä arvokkuus voi olla käytännössä eniten arvokasta lähinnä kuunneltuna tai jotenkin toisen erilaisen elämään osallistuvana toimena. Yksilönerouksia on, ja ne arvottaa kokija itse, tosin tämän ei tulisi olla pois suuremmalta yhtöisöltä, jos se kokee oikeasti olevansa jossain vankemmassa kiinni, kuten asioiden tulisi yleensä olla.

Jos yksilöllä on yleistä horjuttavaa näkemystä oikeasti ilman väkivallan uhkaa tai muuta kohtuutonta, niin horjutukselle lienee jotain perustaa. Vastaanottokykyinen taho havahtuu perustelujen ääressä, jolloin se voi rikastua uudesta. Tätä myöten tapahtuu kasvua suuremman tahon näkemyksissä,.. ja elämässä, ja aiempi kasvuosuus suuremmasta voidaan välittää samalla tavalla kohden niitä yksilöitä, jotka voivat hyötyä elämässään jotain jo kertyneestä.

Yleisesti lisäämisarvoiseksi koettua uutta, tai luovuudeksi yleisemmin kutsuttua uutta tuotosta tulee vain erilaisuuden kautta. Uuden ei sinällään tarvitse olla kaikille lisäämisarvoista, kunhan on jotain uutta.

Luovuus on siten käsitteenä hyvin heiluva, koska se riippuu arvottajasta. Jos käsitteen käyttö on ristiriitaista, olisi parempi puhua antoiseksi koetuista uusista jutuista, jolloin antoisuuden kokijan erilaisuus tulisi edes vähän selkeämmin ilmi. Selkeämpiäkin ilmaisuja lienee. Rakkaus käsitteenä selkeämpi, sillä sen yhteydessä yleensä ymmärretään jo, että rakkautta voi kokea hyvin niin, että rakkaus johonkin liittyen ei ole välttämättä kaikkien puolesta jaettua ja hyväksyttyä, eikä yhteistä rakkaudeksi koettua vaadita siihen, että yksilö rakastaa jotain.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Faustinen - ke 17.02.2016, 18:54:27

Muuten luovuuden ja poikkeavuuden suhteesta...
Luovuus on kykyä tuottaa uutta. Taitaa käytännössä odotettavan myös hyväksytyksi tulemista. Ja luovuuden huippua nimitetään neroudeksi, kuten Sibelius, Einstein, Darwin.

Luonnossa on jo kaikki olemassa, mitään uutta ei kyetä tuottamaan.  Miten sitä voi käyttää tai miten se toimii. Sitä voidaan kehittää.

Viisaus ei ole yksittäisen asian keksimisessä (löytämisessä) Newtonkin oli erittäin kekseliäs ja kehitti paljon tietoa luonnosta, silti hän oli *pöljä asenteiltaan ja uskoi kaikenlaista hömppää.

Ei ihminen mitään kykene luomaan, ehkä löytää luonnon mahdollisuuksia, siinä kaikki.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Lenny - ke 17.02.2016, 20:23:57
Viisaus ei ole yksittäisen asian keksimisessä (löytämisessä) Newtonkin oli erittäin kekseliäs ja kehitti paljon tietoa luonnosta, silti hän oli *pöljä asenteiltaan ja uskoi kaikenlaista hömppää.

LOL. Vai että uskoi kaikenlaista hömppää. Viittaat varmaan Newtonin koko elämän kestävään alkemian harjoittamiseen? Entäpä jos onkin niin, että hän saikin sitä kautta keskeiset oivalluksensa? En väitä että näin olisi, mutta luultavasti asiat ovat yhteydessä toisiinsa. On aivan järjetöntä edes yrittää erottaa Newtonin meidän aikoihin säilyneitä hyväksyttyjä "ei-pöljiä" tutkimuksia siitä valtavasta massasta, jota hän pyöritteli koko elämänsä ajan.

Itse asiassa Newton on täydellinen esimerkki tässä yhteydessä. Isaac Newton, "viimeinen velho". (http://www.amazon.co.uk/Isaac-Newton-Last-Sorcerer/dp/185702706X?tag=duc08-21)
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ke 17.02.2016, 20:26:56

Kehitysopin tai Sibeliuksen Karelia-sarjan luomista voi nimittää olevan järjestämiseksi jos näkee sellaisen nimittämisen mielekkääksi. Jonkinlaista uudelleenjärjestämistä jossain mielessä on atomien fissio ja fuusiokin.

Luovuus ja luominen on kelpo käsitteitä. Luomiskertomukset ovat erikseen.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ke 17.02.2016, 20:37:29
Tavis arvokkuuksien kailottajana

Taviksen tuntee siitä,
ettei hän kykene itse arvioimaan mitenkään sitä,
mikä on yli hänen päänsä käypää,
vaan hänen on tyytyminen siihen,
että olemassaolevat käsitykset ja faktat ovat järkevästi rakennettuja,
eikä hänellä voi olla luotuun kuin uskonnollinen suhde,
jota voi ehkä puolustaa sitäkin fanaattisemmin.


Jos on vähänkään arvokkaita näkemyksiä uusina, siis uudenlaisina mikseinä, ei edellisen nojalla arvokkuuteen löydy vastaanottoa siitä piiristä, joka on eniten äänessä erilaisia arvokkuuksia koskien. Taviksen tunnustus tai kielto jollekin asialle ei merkitse mitään, tosin tavis voi turvautua todennäköisyys-tietoon, jolloin todennäköisyydet ovat hänen puolellaan. Se riittää pitkälle, tosin tavis pyrkii sanomaan sanottavansa tuosta tiedosta huolimatta, jos on jotain uhattuna tai puolustettavana.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ke 17.02.2016, 20:38:58
Luovuus ja luominen on kelpo käsitteitä.


Perustele.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ke 17.02.2016, 20:57:35
Sanoisitko mieluummin, että Darwin teki kehitysopin ja Sibelius Karelia-sarjan. Arvokkaan uuden tuottaminen ansaitsee ilmaisunsa, joka välittää merkityksen.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ke 17.02.2016, 21:17:09
Sanoisitko mieluummin, että Darwin teki kehitysopin ja Sibelius Karelia-sarjan.


Luominenkaan ei oikein käy. Ajattelen Faustisen tavoin.

Päättely käy Darwinin kohdalle.

Sibeliuksen kohdalle päättely on sanana liian paljon järkiperustainen. Sibeliuksen tuotantoon sopisi vaikka koostaminen, johon päättelykin kuuluu. Koostaminen on viittaa olemassaolevan ja olemassaolevan osituksen uudelleenjärjestelyyn jotakin tarkoitusta varten, ja toisaalta Sibeliuksen teokseen tarkoitus-sanakin vaatii em kaltaista sanavalintojen soveltamista.

Turhaa mystifioida ihmisarkea, vaikka on juhlaa joskus, ja ehkä taivaallistakin tms. Tai parempi sanoa, että olemassaolon voi kokea mystisesti, ja jos ei koe, niin on rautalanka. Siitä huolimatta rautalankamenetelmä käy näkemyshakuun ja selitysvoimaisuuteen, eikä ihmisen vastaanottopuolen erilainen hulluus / outos tuohon nähden ole mikään ongelma. Onhan tätä koentaa, monenlaisena, jos on siis muu kuin rautanaula.

Materialistisen tai puhtaan ideaaliset näkemykset ovat ok, mutta jos ihminen itse samaistuu voimakkaasti tuohon, on tosiaan mikä on.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ke 17.02.2016, 21:45:41

Aa, haluat varata luomisen käsitteen Luojalle. Minä taas pidän uskonnollista Luojan käsitettä vääränä ja turhana.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ke 17.02.2016, 21:53:36

Tavallinen tutkija (objektiivinen, asia-eristäytyvä)

Hakee parasta tietoa. Siis ainesta, joka on keskenään mahdollisimman ristiriidatonta. Tiedon ristiriitaisuus johtaa siihen, että tutkittavaa riittää, ja syvennyttävää aina atomisemmassa suunnassa, ja toisaalta myös laajempaa universumia koskien, ja kaikkea tältä väliltä. Koska materiaali on oltava tarkkaa, täytyy sovellettavuusaluetta kutistaa jos ristiriitaa aineistopaketin sisällä alkaa kertyä liikaa, tai edes jonkin verran.


Kokonaisvaltaisuutta painottava tutkija

On osin objektiivinen, mutta odottaa tuloksilta myös hyödynnettävyyttä, ja rakennetun aineksen toimivuutta erilaisissa yhteyksissä, mitä koetaan tarpeelliseksi. Myöntää objektiiven lähestymistavan, mikä ei sulje pois sitä, että löydetyn materiaalin osia ei voitaisi suhteuttaa jotenkin toimivasti toisiinsa suoraan käytännön elämää varten. Toisaalta hän pyrkii myös arvioimaan materiaalinosia toisiinsa ymmärtäen, että yksittäisen materiaaliosien tarkkuus on helposti pois kokonaisuuskuvaukselta. Näennäinen tarkkuuspainotus ei kelpaa, sillä se vaatii suhteudentajuttomuutta ehkä muuhun aineistoon nähden, jos ylipäätään on vertautettavissa johonkin muuhun kuin jopa vain itseensä.


Funttistutkija / kannattava muka-tutkija

Luottaa hyväksynnän saamaan aineistoon, ja puolustaa kertyneen asemaa, ja asemaan liittyviä omakohtaisia erilaisia etuja. On perillä hyvin materiaalista, eikä kyseenalaista tai salli kyseenalaistettavan hyväksymäänsä. Ei tajua, että kaventuva tutkija ei koe samaa vahvuutta, vaan ehkä aitoa epävarmuutta, tai jotain oletusta pysyvämmän löytymisestä. Puhumattakaan, että uskoisi koko materiaalin keskeneräisyyden olemassaoloon, tai siihen, että asioita voidaan lähinnä lähestyä, mikäli kokonaisuus, siis koko todellisuuden palapeli ei ole täysin rakennettu valmiiksi.


Tärähtänyt

Luo omaa maailmaansa niin, että luodun osaset palvelevat turvallisuudentunnetta niin, että näkemyspalaset liikkuvat turvallisuustarpeen mukaisesti milloin minkinlaiseen järjestykseen ja koostumukseen siinä otannassa, joka on sillä hetkellä akuutti. Ei hyväksy muuta kuin omaa turvallisuuttaan koskevaa ainesta, mikäli turvallisuus on uhattuna, ja tilanteita leimaa paljolti se, ettei muun koeta olevan turvallista.


Tavis

Puolustaa ja kritisoi näkemyksiä, joiden arviointiin ei ole kykyä, eikä arviointikyky toisaalta kiinnosta, sillä arviointi tapahtuu muista kuin pätevyys-syistä, joten jos tavis tietäisi kyvyttömyytensä, ei se olisi hänelle este tuoda näkemystään tarvittaessa voimakkaasti. Luottaa luotuun näkemysperinteeseen, ja saa siitä tukea, eikä kiellä sitä. Toisaalta näkemysperinteen osat ovat ajatustasolla mukana luomassa turvaa, mutta käytännön elämä voi olla täysin ristiriitaisesti järjestetty suhteessa faktoihin. Vain tavisliittymän kautta on siten kertynyt faktapuoli taviksen käytössä. Tavis tarvitsee varta vasten rakennetun liittymän kertymän hyödyntämiseen. Onneksi jokin perspalaute toimii.


Todellisuuskytkentäinen tapaus

Tietää, että on olemassa erilaisia rakenteita, joilla voi saada otetta siinä maailmassa, johon liittyy erilaisia erilliseksi katsottavia osia. Käyttää rakenteita niiden toimiessa, mutta vaihtaa rakenteita tai viilaa niitä välittömästi, jos ne eivät toimi. Tietää, rakenteen vaatimukset itselle ja muille, ja sen, että rakenteet ovat todellisia, mutteivät jatkuva-aikaisesti pysyviä. Pitää rakenteiden keskeneräisyyttä vallitsevana liittyivätpä ne mihin milloinkin.



Ajatuksia ...

Nero tai neroutta enemmän tai vähemmän lähestyvä tutkija ei ole saavuttanut vielä viimeisintä tasoa, vaan etsii vielä rakenteista turvaa ja pysyvyyttä. Tärähtänyt on rakenteiden kieputuksesta, ja jos täystärähtänyt, niin kokoaikaisesti. Tavis luottaa, eikä tiedä pään olevan pensaassa. Toisaalta kaiken saavuttanut nero on päättänyt, että luotu pensas riittää siihen, että pään voi laittaa sen suojaan. Todellisuukytkentäisellä ei ole suojaa pysyvyydestä, sillä hän hän tietää, ettei sellaita ole olemassa. Todellisuuteen pamahtaneena se valmis nero voi saada samaan todellisuuteen palauttavan laakin.

Todellisuuskytkentäiselle, tai todellisuuslaakin saaneella jää, siis mitä? Mikä kantaa?
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ke 17.02.2016, 22:01:16

Aa, haluat varata luomisen käsitteen Luojalle.


Ei tarvitse kieltää, eikä myöntää. Ei toisaalta painottaa tällaista kysymystä, tai tuoda sitä esiinkään.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Renttu - to 18.02.2016, 02:31:21
Että stereotypioilla noin niinku yleisemminkin on todellisuuspohjaa?!

Oi miten yllättävää, haukotaan nyt kilpaa henkeä havainnon äärellä! :)

...Ja sitten sivukommenttina, että vaikka kaikki nerot eivät ole samalla vajakkeja, niin monikin ihan vaan tavan vajakki kuvittelee olevansa nero. Sekään ei ole yllättävää.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - to 18.02.2016, 08:31:01
...Ja sitten sivukommenttina, että vaikka kaikki nerot eivät ole samalla vajakkeja, niin monikin ihan vaan tavan vajakki kuvittelee olevansa nero. Sekään ei ole yllättävää.


Ei.

Neroja ja myös sen suuntaisia arvostetaan myös tavallisten ihmisten piirissä. Siis heitä, joille tuo nimike on jotenkin mahdolliseksi katsottu ja koettu tai jotain hiukan pienempää.

Vähemmän arvostetaan heitä, jotka ovat nerouden ylittäneet. Tarkoitan heitä, jotka ovat löytäneet todellisuuden ilman mitään nerousvaihetta.

Todellisuus on vain epävarma. Siihen yltää ehkä tunnemaailmaltaan jotenkin terve tmv, joka ei rakenna olemattoman varaan. Ei myöskään kiellä sitä, mikä on väliaikaisena. Yhteistä näille ei ole älykkyys, vaan ihan muut tekijät. Jokin kyky ja valmius erottaa muista.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Safiiri - to 18.02.2016, 08:54:36
...Ja sitten sivukommenttina, että vaikka kaikki nerot eivät ole samalla vajakkeja, niin monikin ihan vaan tavan vajakki kuvittelee olevansa nero. Sekään ei ole yllättävää.


Ei.

Neroja ja myös sen suuntaisia arvostetaan myös tavallisten ihmisten piirissä. Siis heitä, joille tuo nimike on jotenkin mahdolliseksi katsottu ja koettu tai jotain hiukan pienempää.

Vähemmän arvostetaan heitä, jotka ovat nerouden ylittäneet. Tarkoitan heitä, jotka ovat löytäneet todellisuuden ilman mitään nerousvaihetta.

Todellisuus on vain epävarma. Siihen yltää ehkä tunnemaailmaltaan jotenkin terve tmv, joka ei rakenna olemattoman varaan. Ei myöskään kiellä sitä, mikä on väliaikaisena. Yhteistä näille ei ole älykkyys, vaan ihan muut tekijät. Jokin kyky ja valmius erottaa muista.
nerous on myös aikasidonnaista. Jotta siitä olisi mihinkään, sen täytyy osua sellaise historian hetkeen, että kyseinen taito on arvossaan ja käyttökelpoista. Jos huonosti käy, menee henki liiasta neroudesta.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - to 18.02.2016, 09:01:23
nerous on myös aikasidonnaista. Jotta siitä olisi mihinkään, sen täytyy osua sellaise historian hetkeen, että kyseinen taito on arvossaan ja käyttökelpoista. Jos huonosti käy, menee henki liiasta neroudesta.


Taitaa olla usein sitä joukkoa, että riippumattomuus painaa, ei niinkään sidos sopivaksi katsottuun. Tämän takia nerous lienee katoavaista kuten sanot.

Neron ylikävelytaipumus antaa vapauksia, mutta ei tällaiset vapaudet mitään kivoja enää ole kellekään. Nerous selkeänä ja kytkeytymättömämpänä muuhun on tuomio. Ellei sitä ennen onnistu tekemään selvää muusta, jolloin tuomion kuittaus pitkittyy.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - to 18.02.2016, 09:07:51

Totta puhuen, ... Tällä hetkellä ei uhkaksi tarvita edes neroja. Ajatteleva ihminen ja heidän jokin kokoonpano on jo olemassaolevana ja jotenki ilmenevänä helposti tällainen.

Nykykäsityksillä pystyy arvioimaan montaa menneeseen maailmaan liittyvää käsitystä, eikä vaikeaa todeta, että kyseessä on uskonnollisuuden kaltainen tila, joka säilyy enää sitkeän rummutuksen keinoin, tai jotenkin toisin.

Vapaus puskee, ja jarrukaan ei enää riitä, kun se jarru lisää kiihkoa muualle. Siinä on mennyt sukupolvi kannattajineen ja ratsastajineen hätää kärsimässä. Taistelu on ankaraa, ja sitä käydään kaikin keinoin. Kaikki ei ole suoraan mahdollista, mutta fiksusti rakennettuna kyllä.

Olen pahoillani, etten osaa konkretisoida kiistattomasti. Päätelmä liittyy olemassaolevan kaavan ennusteeseen ja arveluun sen paikkaansapitävyydestä tässä hetkessä.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Faustinen - to 18.02.2016, 12:06:10
Viisaus ei ole yksittäisen asian keksimisessä (löytämisessä) Newtonkin oli erittäin kekseliäs ja kehitti paljon tietoa luonnosta, silti hän oli *pöljä asenteiltaan ja uskoi kaikenlaista hömppää.

LOL. Vai että uskoi kaikenlaista hömppää. Viittaat varmaan Newtonin koko elämän kestävään alkemian harjoittamiseen? Entäpä jos onkin niin, että hän saikin sitä kautta keskeiset oivalluksensa? En väitä että näin olisi, mutta luultavasti asiat ovat yhteydessä toisiinsa. On aivan järjetöntä edes yrittää erottaa Newtonin meidän aikoihin säilyneitä hyväksyttyjä "ei-pöljiä" tutkimuksia siitä valtavasta massasta, jota hän pyöritteli koko elämänsä ajan.

Itse asiassa Newton on täydellinen esimerkki tässä yhteydessä. Isaac Newton, "viimeinen velho". (http://www.amazon.co.uk/Isaac-Newton-Last-Sorcerer/dp/185702706X?tag=duc08-21)


Et taida tietää Newtonin raamattuselityksiä.  Hän oli myös agressiivinen pyrokraatti asemansakin puolesta.

Niin mitä se nerous on, usein pelkkää neuroottista pakkoa.?
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Faustinen - to 18.02.2016, 12:10:39

Aa, haluat varata luomisen käsitteen Luojalle. Minä taas pidän uskonnollista Luojan käsitettä vääränä ja turhana.

Lujallahan se luominen on, luoja taas on luonto kaikkine siihen kuuluvine vuorovaikutuksineen.

Mitä on oleminen ilman olijaa, eli päättääkö ihminen mitä maailmassa tapahtuu, ilman luonnonvoimia. Hän voi kyllä käyttää niitä, jossain määrin hyväkseen, mutta sekin tapahtuu olemassaolevilla ehdoilla.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Lenny - to 18.02.2016, 12:19:19
Viisaus ei ole yksittäisen asian keksimisessä (löytämisessä) Newtonkin oli erittäin kekseliäs ja kehitti paljon tietoa luonnosta, silti hän oli *pöljä asenteiltaan ja uskoi kaikenlaista hömppää.

LOL. Vai että uskoi kaikenlaista hömppää. Viittaat varmaan Newtonin koko elämän kestävään alkemian harjoittamiseen? Entäpä jos onkin niin, että hän saikin sitä kautta keskeiset oivalluksensa? En väitä että näin olisi, mutta luultavasti asiat ovat yhteydessä toisiinsa. On aivan järjetöntä edes yrittää erottaa Newtonin meidän aikoihin säilyneitä hyväksyttyjä "ei-pöljiä" tutkimuksia siitä valtavasta massasta, jota hän pyöritteli koko elämänsä ajan.

Itse asiassa Newton on täydellinen esimerkki tässä yhteydessä. Isaac Newton, "viimeinen velho". (http://www.amazon.co.uk/Isaac-Newton-Last-Sorcerer/dp/185702706X?tag=duc08-21)


Et taida tietää Newtonin raamattuselityksiä.  Hän oli myös agressiivinen pyrokraatti asemansakin puolesta.


No valista minua. Olen nimittäin siinä uskossa, että Newton oli areiolainen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Areiolaisuus), eli eräänlainen uusplatonistinen harhaoppinen. Ihan mukiinmenevä harhaoppi sinänsä.

Se on kyllä totta, että hän oli aggressiivinen mulkku, mutta se lienee ihan tyypillistä tuollaisille erakoille.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Faustinen - to 18.02.2016, 12:32:49
Viisaus ei ole yksittäisen asian keksimisessä (löytämisessä) Newtonkin oli erittäin kekseliäs ja kehitti paljon tietoa luonnosta, silti hän oli *pöljä asenteiltaan ja uskoi kaikenlaista hömppää.

LOL. Vai että uskoi kaikenlaista hömppää. Viittaat varmaan Newtonin koko elämän kestävään alkemian harjoittamiseen? Entäpä jos onkin niin, että hän saikin sitä kautta keskeiset oivalluksensa? En väitä että näin olisi, mutta luultavasti asiat ovat yhteydessä toisiinsa. On aivan järjetöntä edes yrittää erottaa Newtonin meidän aikoihin säilyneitä hyväksyttyjä "ei-pöljiä" tutkimuksia siitä valtavasta massasta, jota hän pyöritteli koko elämänsä ajan.

Itse asiassa Newton on täydellinen esimerkki tässä yhteydessä. Isaac Newton, "viimeinen velho". (http://www.amazon.co.uk/Isaac-Newton-Last-Sorcerer/dp/185702706X?tag=duc08-21)


Et taida tietää Newtonin raamattuselityksiä.  Hän oli myös agressiivinen pyrokraatti asemansakin puolesta.


No valista minua. Olen nimittäin siinä uskossa, että Newton oli areiolainen (https://fi.wikipedia.org/wiki/Areiolaisuus), eli eräänlainen uusplatonistinen harhaoppinen. Ihan mukiinmenevä harhaoppi sinänsä.

Se on kyllä totta, että hän oli aggressiivinen mulkku, mutta se lienee ihan tyypillistä tuollaisille erakoille.

Hänen raamattuselityksensä on turhan suuri teos tässä selitettäväksi, sanonpahan vaan, ettei se kovin nerokkaalta vaikuta.

Kaipa nuo julkaisut jostain löytyvät (ehkä kirjastoista, tai muista tutkimuksista)  Jos mielenkiintoa riittää.


Kun neroudesta on tässä puhuttu, väitän sen edelleen olevan suurimmalta osaltaltaan pakkomielteistä (neuroottista) uteliaisuutta ja sitä kautta uusien oivallausten löytämistä.

Kuten aiemmin mainitsin, en oleta mitään neroja olevankaan, vaan kylläkin erilaisia luontaisia taitoja omaavia ihmisiä jotka myös kovalla työllä lisäävät omaa tietämystään. (osaamistaan)

Onhan niitä fiksujakin neroja, ehkä faradey on yksi, ainakin mitä nyt satun tietämään hänen elämästään.


Newton etsi salakieltä raamatusta, eräänlaista piilosanomaa koodistoa, no hänhän oli matemaattinen *nero, joten kaipa sai siitä jotain mielihyvää.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Renttu - to 18.02.2016, 14:42:19
Yhtenä esimerkkinä kuriositeeteista voisi mainita etelä-korealaisen neron, Kim Ung-Yongin (http://wisdomresearch.org/blogs/news/archive/2013/09/28/wisdom-from-the-smartest-man-in-the-world.aspx) (wisdomresearch.org). Osasi jo pienenä neljää eri kieltä, opiskeli yliopistolla matematiikkaa kolmevuotiaana, meni NASA:lle hommiin kahdeksanvuotiaana (Kerpele, palkkaavat lapsityöntekijöitä!). Korkein tähän mennessä keltään luotettavasti mitattu äo, pistemäärällä 210.

Palasi takaisin Etelä-Koreaan (Vuodet Yhdysvalloissa olivat todella yksinäisiä), jossa töissä ihan tavallisena keskiportaan johtajana. Sikäläiset lehdet tituleerasivat häntä "epäonnistuneeksi" neroksi. Olen artikkelin kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kaikkea muuta, kuin epäonnistunut:

"Instead of choosing glory or power, he chose peace and quiet. In doing so, he followed a tradition of other great men, such as Cincinnatus and George Washington, who quit while they were ahead instead of overextending themselves. For that, I respect Mr. Kim".

Ei kaikkia huvita mennä siihen oravanpyörään, todella rankkaan kilpailuun saati "julkkisnerouteen", vaikka kykyjensä puolesta varmasti pärjäisikin. Voi valita ihan vain sen leppoisamman ja rauhalllisemman elämän.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: socrates - to 18.02.2016, 14:56:03
Monet shakkimestarit ovat olleet aika veijareita. Fischer, Kortšnoi, Aljechin jne. Nykyiset huiput tosin enää harvemmin kovin paljon sekoilevat.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Renttu - to 18.02.2016, 15:30:02
Sattuneesta syystä olen ollut pari kertaa maailmanluokan shakkiturnauksissa, yleisön ominaisuudessa. Niissä kyllä näkee senkin, että monella osallistujalla ei mitään muuta elämässään olekaan: muuten henkisesti ja/tai fyysisesti pahoin rampautuneita. Shakki on kyllä hyvä henkireikä, eipä sillä.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: socrates - to 18.02.2016, 15:53:30
Joo, kilpahakkiympyröissä tuli aikoinaan pyörittyä ja äijiä kiinnosti vain shakki ja olut. Baariin mentiin paikkoihin, missä oli pelilaudat eikä näkynyt naisenpuolikastakaan.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: hibiscus - to 18.02.2016, 16:08:03
Sattuneesta syystä olen ollut pari kertaa maailmanluokan shakkiturnauksissa, yleisön ominaisuudessa. Niissä kyllä näkee senkin, että monella osallistujalla ei mitään muuta elämässään olekaan: muuten henkisesti ja/tai fyysisesti pahoin rampautuneita. Shakki on kyllä hyvä henkireikä, eipä sillä.

Mitäpä sinä et olisi tehnyt? Uskokoon sinun juttujasi, ketä huvittaa. Shakki on hieno peli. Norjalainen Magnus Carlsen oli shakin suurmestari jo 13-vuotiaana. Nyt hän on ollut shakin maailmanmestari jo muutaman vuoden nuoresta iästään huolimatta.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Renttu - to 18.02.2016, 16:27:30
Mitäpä sinä et olisi tehnyt?
Tätä mä joskus itsekin olen välillä ihmetellyt! :)
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - pe 19.02.2016, 02:53:11

Aa, haluat varata luomisen käsitteen Luojalle. Minä taas pidän uskonnollista Luojan käsitettä vääränä ja turhana.

Lujallahan se luominen on, luoja taas on luonto kaikkine siihen kuuluvine vuorovaikutuksineen.

Mitä on oleminen ilman olijaa, eli päättääkö ihminen mitä maailmassa tapahtuu, ilman luonnonvoimia. Hän voi kyllä käyttää niitä, jossain määrin hyväkseen, mutta sekin tapahtuu olemassaolevilla ehdoilla.
Jep. Tyhjästä nyhjäiseminen ei ole luovuutta ja suorastaan neroutta vaan huijausta.

"Alussa oli sana ja sana oli Jumalan tykönä" on taas näyttänyt hedelmättömyytensä.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - pe 19.02.2016, 03:43:32
Kun neroudesta on tässä puhuttu, väitän sen edelleen olevan suurimmalta osaltaltaan pakkomielteistä (neuroottista) uteliaisuutta ja sitä kautta uusien oivallausten löytämistä.


Ajattelen samoin, tosin en osaa perustella. Tässä eräs hassu runomuotoinen ajatelma vuosien takaa:

Oksan taittaa,
pesän oivan laittaa.
Mennen tullen rakentaa,
osaset sopivat asentaa.

Tuoko muka nero?
Ei ole kumma juttu.
Mikä on se ero,
tuohan on kuin meidän tuttu.

Nero panee likoon kaiken,
energian, elämänsä.
Hän on se ken,
uhraa työlle henkensä.

Mikä onkaan tarkoitus,
kaiken urakoinnin?
Sepä tässä arvoitus,
hetki pienen pakinoinnin.

En pidättele,
kakistan ulos.
Ota ote, hengittele,
kuunteleppa tulos!

Alkuun umpisuossa,
solmut auki sävelti.
Vetelässä maassa tuossa,
yhä se vaan rävelti.

Miten saada takaisin,
joukkoon ihmisten?
Tiedon heti jakaisin,
kivestä viisasten.

Se on neron luomus,
lopultakin pelkkä teko.
Makaa alla kuomus,
kerran oli elämästä seko.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - pe 19.02.2016, 04:40:14
Kuten aiemmin mainitsin, en oleta mitään neroja olevankaan, vaan kylläkin erilaisia luontaisia taitoja omaavia ihmisiä jotka myös kovalla työllä lisäävät omaa tietämystään. (osaamistaan)


Luontaisia taitoja taitaa olla ihmisillä eri lailla. Jotain alkurakennetta, jolla on palvelevaa merkitystä. Mitä enemmän ihmisestä poikkeavia, sen valmiimpia ovat nuo rakenteet, ja sen valmiimpia ollaan valmiin varassa hyppäämään elämään. Ihmisen itsensäisen elämän vaihe on pitemmän alkuvalmistautumisen takana, jos siitä täydellistä itsenäisyydestä edes voidaan puhua missään vaiheessa jos ihmisyksilöä verrataan muihin eläinyksilöihin.

Ajattelen älykkyydestä eri lailla kuin tavallisesti. Näkyy yossa. Ihmisen suurinta vahvuutta kuvaa enemmän monipuolinen sopeutuvuusvalmius kuin tietty yksittäinen vahvuus. Älykkyys on vahvuutena hyvin yksipuolinen ja kapeuttava. Tulee mieleen kirahvin korkeus, gepardin nopeus, dinojen massiivisuus, ...

Sopeutumiskyky olisi ihmisen valtti. Siis oppimis- ja omaksumis-valmius. Varmuutta ei ole valmiudessa paljoa, ja valmiudettoman ainoa ajautuma ilman sopivaa tukea on turvattomuus ja invaliditeetti, jos avointa tilannetta ei viedä kohden mitään rakentavampaa tärkeinä kasvuvaiheina. Vain alkuvaiheen oppiminen ja tilannesopeutuminen kasaa kohden jotain, minkä varassa voi ruveta jotenkin pärjäämään. Valmisrakenteisuudelle vastakkainen keskeneräisyys ja avoinperustainen lähtö mahdollistaa erilaiseen sopeutumista, mutta hinta on tietysti kova.

Älykkyys on nopeutta, joka on pois geneerisyydestä. Älykkyysrakenteet takaavat nopeaa kykypohjaa, mutta tuloksena on kapeampi sovellusalue. Valmisrakenteisemmasta poikkeavat, enemmän saavutusten kautta rakentuvat ja rakennettavat kyvyt takaavat kyvykkyyttä toisella tapaa. Mitä enemmän kyvykkyys pohjautuu valmiille, sitä vähemmän rakenteessa on vapautta hakeutua kohden jotain ympäristön enemmän vaatimaa.

Fyysisten valmiuksien osalta sopeutumat ovat enemmän fiksattua, vaikka yksilö syntyisi erilaisiin ympäristöihin. Jos joku perussuomalainen syntyy vaikka savannille, sademetsään tai jäiden keskelle, ei hänen fyysiset omainaisuudet ole kovin muovautumisvalmiita niin, että valkosuomalaisesta olisi niin hyvin eskimoksi tai aavikon tasankolaiseksi. Henkisten ominaisuuksien puolesta välkkiyttä ympäristön vaatimiin puitteisiin rakentumiseen on paljon enemmän.

Syytä nähdä, että valmisrakenteisempi on pois tarkemmalta ympäristösopeutumiselta. Vain aivot takaavat tilannekohtaista muovautumista, eikä kroppa muilta osin ole yhtä paljon muovautumisvalmis kaikkiin ympäristöihin nähden, joihin voidaan tipahtaa.

Kun aivot ovat hyvin sopeutumavalmiit etenkin muulla kuin henkisesti valmisrakenteisemmalla, niin tähän voidaan myös tarttua niin, että jos aivojen on sopeuduttava monipuolisempaan ympäristöön, ne rakentuvat siihen nähden, tai tätä ääritapausta vastakkaisesti henkinen rakenne yksinkertaisen ympäristön suhteen voi tarkoittaa hyvin eriytymätöntä aivorakennetta.

Jos on aivojen puolesta avointa muovautumisvalmiutta paljon, voi kaiken avoimuuden käyttää rakentumisen jalostukseen tilannekohtaisesti. Tämä tarkoittaa tilannekohtaisempaa kykyisyyttä nimettäköön sitä joksikin älykkyydeksi tai jotenkin, erona vaikka valmiskyvyisä. Itse inhoan mitään merkitseviä sanoja, tai sanoja, joilla ei ole kunnon sovellettavuusarvoa, tai pahimmassa tapauksessa lähinnä jotain kiistanalaisuutta sisälläpitävää.

Henkisesti valmiskykyisempi (HVK) on sopeutumisnopea ja samalla sopeutumisrajoitteisempi kuin henkisesti hakeutumiskykyisempi (HHK). HVK ei hyödy erilaisesta ympäristöerilaisuudesta, vaan on olemisympäristöön nähden vaativampi, ja jos saa tyypilleen sopivaa ympäristöä, on siihen nähden nopeasti passeli. HHK puolestaan jää tumpeloksi jos ympäristö ei muovaa häntä mihinkään. Valmiuksia erilaisiin lähtöihin on, mutta jos oikein mihinkään ei tarvitse rakentua, jää rakenteita rakentumatta.

HVK on automaattisemmin henkisesti rakenteinen, HHK voi olla rakentumisen puolesta höttöä tai tyhjää täysi. HVK on determinoidumpi, mitä se deteminoituma sitten missäkin tapauksessa merkitsee. HHK on avoin rakentumaan, ja avoimuus rakentumisessa tarkoittaa ympäristövalmiutta, ja jos ympäristöön sopeutuma on hassu, on HHKn henkinen rakenne ehkä hyvin vietävissä kohden hassua suuntaa. HVK on erilaisuuden keskuudessa stressiherkkä. HHK puolestaan ympäristökykyisempänä samalla vinoutumavalmiimpi erilaisiin eksotiikkoihin nähden.

HVK ja HHK ovat minulle kuvauksina vanhastaan tuttuja arveluja jostain olemassaoloa kuvaavasta. Nyt kirjoitin tästä puolesta esikertaa kattavammin. Jako ihmisyksilöiden kohdalla on minusta jotenkin nähtävissä. Vielä selkeämpää on jako luomakunnassa eri lajien välilä. Lajina ihminen on kuuluu selkeästi HHK-ryhmään, ja siis sen kärkeen. Jotkin delfiinilajit taitavat yltää lähellä ihmistä tässä suhteessa, tai jopa pitemmälle. En tiedä.

Jos selkeää kykyisyyttä on, kuten esim neroksi katsotuilla, niin nero eri lailla toteutuneena on erilainen. Tuntumani on, että Einstein kuului ryhmään HHK. Bobby Fischer shakkinerona ehkä ryhmään HVK. Länsimaiset luonnontutkijat ovat ryhmänä enemmän HVKta, ja humanistisemmin suuntautuneet enemmän tyyppiä HHK. Einstein oli tiedemiestyyppinä erilaisuus. Vastaavia erilaisuuksia HVK-muodossa voi olla humanismipuolella. En tiedä asiasta mitään, mutta tässä oleva jaottelunäkemys kertoo olemassaolon mahdollisuudesta. Aasia on kulttuurina enemmän ryhmää HHK muistuttava, ja länsi HVKta.

EO jaottelua voi nähdä helposti eri ammattiryhmissä, ... Muunkilaista merkittävää luokitelmaa voi löytyä ihmisiin ja eläimiin liittyen.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Lenny - pe 19.02.2016, 04:46:16
Hänen raamattuselityksensä on turhan suuri teos tässä selitettäväksi, sanonpahan vaan, ettei se kovin nerokkaalta vaikuta.

Kaipa nuo julkaisut jostain löytyvät (ehkä kirjastoista, tai muista tutkimuksista)  Jos mielenkiintoa riittää.

Hyvin tunnut tuntevan Newtonin teologista ajattelua kun vaikka et edes tiedä mistä tuo "liian suuri teos" löytyy. Ehkä kirjastosta, ehkä ei. Jos kiinnostaa.

Varmaankin on niin että Newtonillakin oli paljon mielenkiinnon kohteita, jotka eivät oikein osuneet hänen ydinosaamisensa alueelle ("Insinööri tietää kaiken"), mutta ei tuollaista yliolkaista heittelyä viitsi kukaan lukea. Varsinkaan nimimerkiltä, jota ei edes kiinnosta filosofia ja teologia alkuunkaan.

1600-luvun ihmisen, vaikkakin kuinka neron, ajatuksilla ei ole paljonkaan yhteistä meidän aikamme kanssa. Jos yrittää arvioida Newtonin elämäntyön (siis sen kaiken muun paitsi ne pari hassua kaavaa jota edelleenkin opetetaan kouluissa) laatua jotenkin nykypäivän maailmankuvan perusteella, se on vähän sama kuin sanoisi että J.S.Bach on todella paskaa räppiä.

Ja siis vielä yleisellä tasolla sanon omana henkilökohtaisena mielipiteenäni, että jos suurmies (kuten Newton) sanoo jotakin, suhtaudun siihen aina äärimmäisellä vakavuudella. Jos ihminen ei ole jonkinlainen savant, hänellä luultavasti on painavaa sanottavaa monessakin asiassa. Monesti ajtellaan niin, että joku matemaattinen nero saattaa olla aivan surkea vaikkapa sosiaalisilta taidoiltaan (mikä ei siis edes pidä paikkaansa Newtonin kohdalla, ei hän ollut sosiaalisesti osaamaton, vaan tarkoituksellisen mulkvisti). Jotenkin se tuntuu luontevalta, että tekniset taidot ja ihmissuhdetaidot eivät ihan aina kohtaa samassa ihmisessä jne. Mutta kun nyt ei ole edes puhe siitä. Vielä 1600-luvulla teologia oli aivan erilaisessa asemassa muiden tieteiden joukossa. Ei ehkä enää se "tieteiden kuningatar", mutta aika erottamaton osa ajattelua kuitenkin. Tämä artikkeli valottaa hyvin sitä mielenmaisemaa: Blaise Pascal - kukkaanpuhkeamaton nero (https://www.cs.helsinki.fi/u/kerola/tkhist/k2000/alustukset/pascal/blaise_pascal.html)
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - pe 19.02.2016, 05:08:13
1600-luvun ihmisen, vaikkakin kuinka neron, ajatuksilla ei ole paljonkaan yhteistä meidän aikamme kanssa. Jos yrittää arvioida Newtonin elämäntyön (siis sen kaiken muun paitsi ne pari hassua kaavaa jota edelleenkin opetetaan kouluissa) laatua jotenkin nykypäivän maailmankuvan perusteella, se on vähän sama kuin sanoisi että J.S.Bach on todella paskaa räppiä.


Erittäin hyvin sanottu.

Vertailun vaikeutta korostaisin paljon lisää. Esim älykkyys voi olla paljon omaryhmäinen käsite, ja hyvin tilannesidonnainen samalla. Samoin luovuus, josta Jaska viritti hyvin kannatusryhmäskeistä tulkintaa. Rakkaus ja tunteet yritetään nähdä jotenkin kaikille samalla tavoin kuuluvaksi, eli joissain kohdissa ryhmäkeskeisyys ei näy niin paljoa. Mielenkiintoista olisi kartoittaa ne alueet, joissa ryhmäkeskeisyyspaine ja sen toteutuma on tapissa.

Ihmisten tilannkohtaisuus on tärkeä. Tämän vuoksi irralliset jutut eivät kerro mitään ilman linkkiä sanojaan, eikä yleishöpinä liity välttämättä enää kunnolla kehenkään. Yksioikoisen vertailun hulluttelumahdollisuus lisääntyy kun poikkeamme aikalaisistamme. Aikojakin vertaillaan lähinnä hullutellen, jne. Mitäpäs tuosta, kunhan tällainen tiedetään. Hullu on se, joka on hulluutensa vietävissä.

Täytyy sanoa, etten omiin näkemysrakenteluihin saa mitään apua mm seuraavisa käsiteistä: älykkyys, luovuus, nerous, ... Noiden pohjalta syntyy mielestäni täysin sekapäistä kieputtelua, jos tavoitteena on yhtään tarkempaa tai tarkempaan pyrkivää. Jos asioista ei ymmärrä kertoa, ei sanat tuo mitään lisäarvoa ymmärrys- ja välittämispuolelle. Joten mm eka kappale tästä viestistä on ilmaisemanani höpsö.

Onko mahdollista yrittää rakentaa näkemyksiä näissä käsittelyissä sössimättä ja vaikeuttamatta liikaa jatkomahdollisuuksia erilaisilla sotkeentumisilla? Jos ovat käsitteet ja sanat joskus käytännössä melko rakennuskelvottomia, niin samoin on arveluttavaa tuoda vankan oloiseksi tarkoitettua antia tunnustetustakin osaajasta, josta ei voi aina tietää paljoa.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Lenny - pe 19.02.2016, 06:47:08
Täytyy sanoa, etten omiin näkemysrakenteluihin saa mitään apua mm seuraavisa käsiteistä: älykkyys, luovuus, nerous, ... Noiden pohjalta syntyy mielestäni täysin sekapäistä kieputtelua, jos tavoitteena on yhtään tarkempaa tai tarkempaan pyrkivää. Jos asioista ei ymmärrä kertoa, ei sanat tuo mitään lisäarvoa ymmärrys- ja välittämispuolelle.

Se on kyllä totta, että on aika turhaa yrittää arvottaa jotenkin sellaista josta ei mitään tiedä. Mutta onko sitten älykkyydelle, luovuudelle, neroudelle jne. jotakin objektiivista mittaria? Jos nyt jatketaan Newtonista, niin tietysti eräs objektiivinen asia on tietynlainen ajattomuus. Newtonin lait, differentiaalilaskenta jne. ovat ajan saatossa todennettuja, kestäviä työkaluja. Mutta voiko henkilöä sanoa neroksi vaikka hän ei onnistuisi tuottamaan mitään näin merkitsevää? Mielestäni on olemassa eräs melko objektiivinen mittari: kaikki suuret ajattelijat ovat äärimmäisen tuotteliaita. Siis ihan mitattuna vaikkapa kirjoitettuna tekstinä, mutta myös muutenkin. Eivät he ole laiskanpulskeita elämästä nautiskelijoita, vaan pikemminkin kuin riivattuja.

Jostakin syystä näen tällaisen nerouden ja erityislahjakkuuden synkkänä, negatiivisena asiana. En missään tapauksessa pysty hyväksymään sellaista neroutta, joka ei jollakin tavalla olisi totaalista, kaikennielevää elämäntuskaa. Tästä syystä minun on vähän vaikea käsitellä Jaskan esilletuomaa Feynmanin lupsakkaa seuramiehen imagoa. Sen täytyy olla vain yksi ulottuvuus, jota nyt jostakin syystä halutaan korostaa. Näkisin, että neroudessa on aina tällainen pimeä puoli, joka lähes poikkeuksetta lähtentelee psykoosia. Sellainen nero, joka leppoisasti vain hoitelee puutarhaansa on ihan kiva fantasia. Ehkä sellaisia on, mutta jotenkin tuntuu siltä, että he ehkä eivät sitten ole vielä menneet syntyjen syvien äärelle, ehkä ihan viisaastikin. Huomautan, että tämä on vain ja ainoastaan oma subjektiivinen näkemykseni.

Tuota omaa näkemystäni tukee ihan sattumalta löytämäni Professori Heikki Sepän teoria luovuudesta: Luovuus on pitkäaikaisen stressin seuraus. Se liittyy aivosolujen, nimenomaan niin sanottujen peilisolujen tuhoutumiseen sikiövaiheessa.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: socrates - pe 19.02.2016, 07:03:20
Hyvää pohdintaa Lennyltä. Yksi tyypillinen piirre suurmiehille taitaa olla periaatteista tai muista syistä kumpuavat halu vaikuttaa asioihin ja muuttaa maailmaa, vaikka siitä ei näyttäisi olevan henkilökohtaista hyötyä vaan joskus jopa haittaa.

Tavis toimii yleensä melko yksinkertaisten tavoitteiden pohjalta. Haluaa materiaa, naisia, matkustelua, vapautta tai mitä näitä nyt on, ehkä vain HK:n sinistä ja olutta. Historiaan jäävä tyyppi puskee projektissa läpi vaikka se aiheuttaisi epämukavuutta, asketiaa ja ympäristön vihamielisyyttä, koska hänen ajattelunsa lähtee jostain muusta kuin (lyhytaikaisen) nautinnon tavoittelusta. Toki lisäksi täytyy lahjojskin olla, muttei niin paljon kuin äkkiseltään luulisi.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Lenny - pe 19.02.2016, 07:40:09
Tavis toimii yleensä melko yksinkertaisten tavoitteiden pohjalta. Haluaa materiaa, naisia, matkustelua, vapautta tai mitä näitä nyt on, ehkä vain HK:n sinistä ja olutta.

Lisäksi toki ihminen voi olla huippuälykäs ja lahjakas, mutta silti arvostaa eniten "elämää ja erotiikkaa", siis jonkinlainen "tavisnero". Tällainen ihminen kenties ilmentää lahjakkuuttaan pärjäämällä elämässä vain minimaalisella vaivannäöllä. Häntä ei kiinnosta "syvissä vesissä" uiminen, se tuntuu kaukaiselta, tylsältä ja turhalta. Mikä sitten selittää sen eron kollegaan, joka on valmis menemään syvemmälle ja penkomaan asioita maanis-depressiivisesti, sivuuttaen kokonaan jopa oman hyvinvointinsa? Pakkohan siinä on olla joku neurologinen eroavaisuus.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Faustinen - pe 19.02.2016, 10:13:54
Hänen raamattuselityksensä on turhan suuri teos tässä selitettäväksi, sanonpahan vaan, ettei se kovin nerokkaalta vaikuta.

Kaipa nuo julkaisut jostain löytyvät (ehkä kirjastoista, tai muista tutkimuksista)  Jos mielenkiintoa riittää.

Hyvin tunnut tuntevan Newtonin teologista ajattelua kun vaikka et edes tiedä mistä tuo "liian suuri teos" löytyy. Ehkä kirjastosta, ehkä ei. Jos kiinnostaa.

Eläpä suotta pillastu. Katsoin vain dokumentin hänenkin elämästään, jossa siihenkin puoleen katsottiin.

Kuten sanoin, jos sinua kiinnostaa löydät varmaan lisätietoa.  Se teos on ilmeisesti kyllä olemassa, enkä ole siitä kiinnostunut, että saat itse etsiä.
Ja kuten sanoin siinä puhuttiin, hänen tutkielmastaan etsiä salasanomaa raamatusta, vertaa vaikka sananselittäjä keijoon.

Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Faustinen - pe 19.02.2016, 10:24:25
Hyvää pohdintaa Lennyltä. Yksi tyypillinen piirre suurmiehille taitaa olla periaatteista tai muista syistä kumpuavat halu vaikuttaa asioihin ja muuttaa maailmaa, vaikka siitä ei näyttäisi olevan henkilökohtaista hyötyä vaan joskus jopa haittaa.

Tutkia myös tutkimisen vuoksi, eli ongelman ratkaisemista. Aivot toiminta on sitä. Tyydytys tulee aivokemian kautta, kun asia saadaan valmiiksi.

Henkilökohtainen kunnianhimo on mukana useimmiten yhtä voimakkaana tekijänä ja joskus jopa tutkimustuloksia väärennetään. Itseasiassa useinkin, mutta nykyään ne voidaan tarkistaa melko helposti.

Mielenkiinnon kohteet määräävät kyllä mihin suuntautuu ja henkilökohtaisten taipumusten vahvistaminen on helpompaa, kuin uusien taitojen omaksuminen.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - to 25.02.2016, 07:26:24
Mutta voiko henkilöä sanoa neroksi vaikka hän ei onnistuisi tuottamaan mitään näin merkitsevää? Mielestäni on olemassa eräs melko objektiivinen mittari: kaikki suuret ajattelijat ovat äärimmäisen tuotteliaita. Siis ihan mitattuna vaikkapa kirjoitettuna tekstinä, mutta myös muutenkin. Eivät he ole laiskanpulskeita elämästä nautiskelijoita, vaan pikemminkin kuin riivattuja.


Oli nero tai ei, niin tällainen ei käy. Käy hyvin nopeasti todetuksi. Jos on tuottelias, tai jostain syystä kokee sen kivaksi, niin tuskin toteutuu kovin helposti. Esteenä ei ole tosiaan henkilö itse, vaan joku muu. Syitä on, koska tällaista on vaikea niellä. Erilaisuudelle ei löydy helposti puoltavaa ymmärrystä. Tuomittavaa sitäkin enemmän.

Oli tuottaja nero tai ei, niin kai se on hänen tehtävänsä viimein pohjustaa olemassaoloa, jos ei päätä sulkeutua muusta maailmasta.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - to 25.02.2016, 07:52:49
Se on kyllä totta, että on aika turhaa yrittää arvottaa jotenkin sellaista josta ei mitään tiedä.


Jos kuitekin tajuaa, että mitä käsitteitä käyttäen voi edes rakentaa jotain, niin pienikin tuntuma soveltumattomasta voi herättää epäilykset tolkullisesta eteenpäinviennistä. Joku voi tajuta vähästäkin, että kannattaako esim tiedollisessa mielessä ollenkaan ottaa tarkemmin selvää jostain potentiaalittomasta käsitteestä.

Koen parhaaksi sellaisen rakentelun, jossa on tartuttavuutta. Löytyy kahvoja, joista edetä selkeästi jos tarve. Kun kahvoja on riittävästi, on kuvaus niin selkeä, ettei enää nähtävästi voi edes toimia jotenkin vastoin todellisuutta, joka on räväytetty esiin.

Kuvaukset ovat tehokkaimpia vasten sitä liittymää, jota on tarkoitus käyttää jonkin ilmiön tapauksessa. Maalailevat kuvaukset ovat tarinankerrontaa suhteessa erilaisiin varteenotettaviin näkemyksiin. En osaa oikein jaotella näitä napakasti. On paljon sellaista objektiivisesti tarkkaa kuvausta, ja vastapainona jotain, missä ei objektiivisuutta edes ole, on vain toimivuutta. Itse haluan nuo molemmat.

Osa maailmasta otetaan normiarvoisen kaukaisesti esim objektiivisuuteen pyrkien. Osaan ei sovelleta objektiivista suhdetta, kyseessä on tabu, tai tällaisen rakentaminen voi kuulua hyväksytysti esim  jollekin ammattilaisille.

Jos jotain ei osaa lähestyä kuin objektiivisesti, tai sisältä päin, niin se on sitten senhetkisyyttä. Hyvä voi olla tietää, että subjektiivisuus-moodissa voi suhteellisuudetaju olla kaukana, ja etenkin, jos sisäistettyä ei osaa edes kyseenalaistaa. Jos puolestaan on liikkeellä jonkin suhteen painotetun ei-läheisesti, varmaan hyvä miettiä, voiko jokin tärkeäksi koettu olla osa lähempää elämänjärjestystä.

Sisältä-päin avautuva, ja ulkoa näkyvä ovat selkeitä lähestymistapa-eroja. Olisiko kyseessä jokin erittäin merkityksellinen ilmenevä jako. Jos elää vain toista maailmaa, niin on se joskus melkoinen hankaluus. Toisaalta joissain tilanteissa on erittäin tuomittavaa haarukoida asiaa molemmilta suunnilta katsoen. Täytyy olla tosiaankin vain se toinen lähestymistapa.

Objektiiviseen lähestymistapapainotukseen liittyy erilaiset mahdollisuudet kuin siihen, että eteneminen tapahtuu sisältäpäin lähtien. Sisältä päin lähtemistä on hiukan myös muilta oppiminen. Muiden esimerkki on toisaalta jonkin verran myös objektiivisempaa, riippuen suhteesta, joka on olemassa esimerkkiin.

Käytännössä ihmisten maailmassa objektiivisuus on varteenotettavimmaksi katsotun näkemyksen koentaa. Kun painoarvoa on riittävästi, on käytännössä kyseessä objektiivisuus, josta poikkaminen on hullua, sillä painoarvollisuus koetaan niin merkittäväksi, ettei tällaisen kyseenalaistaja elä enää missään tolkullisessa todellisuudessa.

Monet vahvat käsitteet perustuvat enemmistön (siis vahvimman) momentille. Rakentelu-arvoisuutta niihin ei välttämättä liity, ellei sitten halua olla vahvasti enemmistö-keskeinen asioiden eteenpäinviejä. Enemmistönkin käsitykset muuttuvat ajastaan, joten enemmistörakentelu ei auta ollenkaan. Näitä hassutusjuttuja on varmasti jälkikäteen hauska lukea menneiltä ajoilta. Esimerkkejä lienee.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - to 25.02.2016, 09:29:07
Jos selkeää kykyisyyttä on, kuten esim neroksi katsotuilla, niin nero eri lailla toteutuneena on erilainen. Tuntumani on, että Einstein kuului ryhmään HHK. Bobby Fischer shakkinerona ehkä ryhmään HVK. Länsimaiset luonnontutkijat ovat ryhmänä enemmän HVKta, ja humanistisemmin suuntautuneet enemmän tyyppiä HHK. Einstein oli tiedemiestyyppinä erilaisuus. Vastaavia erilaisuuksia HVK-muodossa voi olla humanismipuolella. En tiedä asiasta mitään, mutta tässä oleva jaottelunäkemys kertoo olemassaolon mahdollisuudesta. Aasia on kulttuurina enemmän ryhmää HHK muistuttava, ja länsi HVKta.

EO jaottelua voi nähdä helposti eri ammattiryhmissä, ... Muunkilaista merkittävää luokitelmaa voi löytyä ihmisiin ja eläimiin liittyen.


Jaottelussa taisi olla pintapuolisuustulkinnan aiheuttama bugi. Bobby Fischer ei ole pelkkä "autisti", vaan ehkä vähän rajusti shakki-maailmaa horjuttava erilaisuus. Shakki on alueena kaposempi kuin esim se, mihin Einstein paneutui. Bobby Fischer on kavennetumman alueen Einstein. Tästä on neroa jatkumona aina, ... minne asti? EX? Toisaalta yltääkö EX siihen, mihin yltää E-X. Ehkä ei, vai kohtaavatko he?
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Lenny - to 25.02.2016, 11:18:34
Se on kyllä totta, että on aika turhaa yrittää arvottaa jotenkin sellaista josta ei mitään tiedä.


Jos kuitekin tajuaa, että mitä käsitteitä käyttäen voi edes rakentaa jotain, niin pienikin tuntuma soveltumattomasta voi herättää epäilykset tolkullisesta eteenpäinviennistä. Joku voi tajuta vähästäkin, että kannattaako esim tiedollisessa mielessä ollenkaan ottaa tarkemmin selvää jostain potentiaalittomasta käsitteestä.

Koen parhaaksi sellaisen rakentelun, jossa on tartuttavuutta. Löytyy kahvoja, joista edetä selkeästi jos tarve. Kun kahvoja on riittävästi, on kuvaus niin selkeä, ettei enää nähtävästi voi edes toimia jotenkin vastoin todellisuutta, joka on räväytetty esiin.

Kuvaukset ovat tehokkaimpia vasten sitä liittymää, jota on tarkoitus käyttää jonkin ilmiön tapauksessa. Maalailevat kuvaukset ovat tarinankerrontaa suhteessa erilaisiin varteenotettaviin näkemyksiin. En osaa oikein jaotella näitä napakasti. On paljon sellaista objektiivisesti tarkkaa kuvausta, ja vastapainona jotain, missä ei objektiivisuutta edes ole, on vain toimivuutta. Itse haluan nuo molemmat.

Osa maailmasta otetaan normiarvoisen kaukaisesti esim objektiivisuuteen pyrkien. Osaan ei sovelleta objektiivista suhdetta, kyseessä on tabu, tai tällaisen rakentaminen voi kuulua hyväksytysti esim  jollekin ammattilaisille.

Jos jotain ei osaa lähestyä kuin objektiivisesti, tai sisältä päin, niin se on sitten senhetkisyyttä. Hyvä voi olla tietää, että subjektiivisuus-moodissa voi suhteellisuudetaju olla kaukana, ja etenkin, jos sisäistettyä ei osaa edes kyseenalaistaa. Jos puolestaan on liikkeellä jonkin suhteen painotetun ei-läheisesti, varmaan hyvä miettiä, voiko jokin tärkeäksi koettu olla osa lähempää elämänjärjestystä.

Sisältä-päin avautuva, ja ulkoa näkyvä ovat selkeitä lähestymistapa-eroja. Olisiko kyseessä jokin erittäin merkityksellinen ilmenevä jako. Jos elää vain toista maailmaa, niin on se joskus melkoinen hankaluus. Toisaalta joissain tilanteissa on erittäin tuomittavaa haarukoida asiaa molemmilta suunnilta katsoen. Täytyy olla tosiaankin vain se toinen lähestymistapa.

Objektiiviseen lähestymistapapainotukseen liittyy erilaiset mahdollisuudet kuin siihen, että eteneminen tapahtuu sisältäpäin lähtien. Sisältä päin lähtemistä on hiukan myös muilta oppiminen. Muiden esimerkki on toisaalta jonkin verran myös objektiivisempaa, riippuen suhteesta, joka on olemassa esimerkkiin.

Käytännössä ihmisten maailmassa objektiivisuus on varteenotettavimmaksi katsotun näkemyksen koentaa. Kun painoarvoa on riittävästi, on käytännössä kyseessä objektiivisuus, josta poikkaminen on hullua, sillä painoarvollisuus koetaan niin merkittäväksi, ettei tällaisen kyseenalaistaja elä enää missään tolkullisessa todellisuudessa.

Monet vahvat käsitteet perustuvat enemmistön (siis vahvimman) momentille. Rakentelu-arvoisuutta niihin ei välttämättä liity, ellei sitten halua olla vahvasti enemmistö-keskeinen asioiden eteenpäinviejä. Enemmistönkin käsitykset muuttuvat ajastaan, joten enemmistörakentelu ei auta ollenkaan. Näitä hassutusjuttuja on varmasti jälkikäteen hauska lukea menneiltä ajoilta. Esimerkkejä lienee.

No nyt vasta ymmärsin! Tarkoitat tietenkin yhteisön omaa ilmiöavaruudellisuuden toteutuma-dimensiota, mutta vain jos rakentelunäkemys painoarvoisuudellisuudessaan toteutuu täydellisesti negatiivis-sävytteisyydellisyydestään huolimatta, unohtamatta objektiivista ajateltavuusrakentelua, joka on. Näin joskus.

 ;)
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - to 25.02.2016, 11:25:37

Lenny.

Paiste se HKn Blöö takan kirkkaimmissa loimutuksessa. Jos siitä kirkastuisi.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - la 31.12.2016, 14:42:10

Koontaa


Järjestys

Ensin toiminta,
sitten tiedostus.

(su 07.10.2012, 12:06:00)



Ei siis tulisi tiedostella turhia kelaillen, ellei tiedostelulle ole tarvetta, eli jotain koettu, mikä tekee tiedostamispyrkimykset tärkeäksi ja selkeän akuutiksi. Joskus kelailu voi kohdistua itseensä, jolloin syntyy tiedostamista tiedostamisesta, mikä on sitä itseään.

Tiedostaminen tiedostamisen päältä tehtynä voi olla hyvä, samoin kuin teoreettinen fysiikka, meta-keskustelu, ... mutta on tajuttava, mihin sitä tiedostamista käyttää. Johdannaiset eivät ole välttämättä oikea maailma riittävän vankasti otettavaksi, eli jos tiedostelee, niin tietää, mihin se tiedostelu liittyy, eikä odota johdannaisilta sitä, mihin niitä ei voi soveltaa.

Mielikuvitus voi hyvin olla mielikuvituksellista, ja vain sitä, ja siihen liittyy yleensä spontaania otantaa enemmän kuin tiedostavamman haun kautta liitettyyn ajatteluprojektiin. Tietoisestikin otettu matsku tiedostamisen kohteeksi voi silti olla ihan paikallaan. Kyseessä on teoretisointi tmv. Näille täytyy luoda oma irtonaisuus, sillä kytkentä sovellettavuutta vahvemmin todellisuuteen on hullua.

Sovellus EMsta voisi olla se mitä olen pitkään arvellut. Netin irrallisuus ei ole huono, mutta jos irrallisuudelta odottaa selkesti jotain konkreettista, niin hulluilu alkaa siitä hetkestä, kun puurot ja vellit uhkaavat sekoittua pahasti.

Hiton pitkään menee näissä intuitiivisesti syntyneiden fakta-arvelujen perustelussa, jos nyt perustelu pitää paikkaansa. Onpahan yritelmä todentaa arvelua jotenkin.


Hulluttelu sopii, muttei hulluille.

(su 12.12.2010, 21:27:00)


Hullu saa varmaan olla, kunhan ei hulluile eikä esitä normaalia.

(ti 14.12.2010, 03:07:00)


Eli hulluus on asia, joka ei sovi olemassaolevaksi. Ohje voi olla sovellettavampi kuin osataan ajatella. Voidaan puhua hulluilusta erilaisten pelkojen takia, ja rilaista taustaa löytyy.

Netissä oleva voi hulluilla ja tietää mitä tekee, mutta netissä oleva normaaliutta odottava voi hulluilla, sanoipa netissä mitä vain, tai osallistuisipa miten vain, jos odotukset eivät ole kohdallaan.

Osa ihmisistä saa vapauden toteuttaa sitä, mitä pidetään outona. Vapauden täytyy perustua johonkin varteenotettavaan. Kun se ilmenee, niin ja voidaan olla varma hulluuttomuudesta, niin vaikkei varmuuden pohjaa tarkasti tiedäkkään, ei silti synny epäluottamusta.

Hyvät asiat rapaantuu. Kristinusko, usko politiikkaan, elinkeinoelämään, hallitseviin, vanhempiin, ... häviää, jos ko asiat alkavat irtaantua liikaa, ja irrallisuus alkaa näyttää tai tuntua (tarkemmin tiedostamatta) liian kaistapäiseltä. Kaistapäisyys tyhjänpäiväisin odotuksin ei ole ongelma, jos kyseenalaisuuksia ei oikein pääse syntymään kahjoilussa. Kai tätäkin ilmenee joskus, tosin en osaa nyt konkretisoida.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - to 02.02.2017, 22:11:34

Oletko hullu vai nero?

Kysymystä ei esitetä tavalliselle ihmiselle, joka ei mene odotusten ja sallitun rajoilla. Jos olet selkeästi erilainen, ja erilaisuus on silmiinpistävää, eikä erilaisuus tuota arvoa, olet outo tai hullu. Jos suuntaat outoilun siihen, mikä on hyödylliseksi koettua, olet nero, ja outous saa olla olemassa, mikäli vain hyödylliseksi koettua. Jos on outo, niin hulluuden voi välttää sillä, että suuntaa outouden alueelle, joka koetaan tarpeelliseksi, tai jos onnistuu luomaan sellaista uutta, joka osoittautuu hyödylliseksi ja tarpeelliseksi. Puhutaan jopa luovuudesta, ja ehkä ihannoivaan sävyyn.

Outoilua tai omintakeisuutta esiintyy ihmisillä, jotka kaipaavat vapautta, ja ehkä yllättäen erityisen paljon myös rajoitteita samaan aikaan. Outoilutaipumuksen kanssa toimeentuleminen ei ole mitenkään läpihuutojuttu. Kanavoinnissa on tosiaan oltava tarkkana. Siitä kertoo se tietämys, että neron ja hullun raja on häilyvä. Oikeasti nero on hullu, eli oudokki, mutta sallittavaksi koettu tai sallittavaksi epäiltävissä oleva. Kyseessä ei ole (ehkä nykyäänkään) tulkinnat, joiden merkitys olisi vähäinen.

Hulluus voi huomiotaherättämättömämmin suuntautua asioihin, jotka yleisesti koetaan tarpeelliseksi, ja joissa monen unelmat voisi olla, jos vain jotain voisi toivoa itselle. Ihmiset haluavat rikkautta, menestystä, mainetta, kunniaa, tunnustusta, ... ja jos näissä pärjää, niin päällimmäiseksi ei tosiaan jää ehkä osin piilotettavissa oleva outoilupuoli, vaan saavutukset, tai ylipäätään saavutuskenttä, jolla kanavoidaan se vapauden ja luovuuden tarve, jota sisimmässä koetaan, mikä syy taustalla lieneekään motivaation nostajana.

Mielestäni Björn Wahlroos on esimerkki ainakin jonkin verran lahjakkaasta ihmisestä. Toteuttaa asioita aika vimosen päälle, ja alueella, joka on hyväksyttävyyden piiriin kuuluva, mutta samanaikaisesti sillä tavalla erikoinen, että tarjoutuu mahdollisuus käkättää taviksille. Ei taida olla vahinko, tosin hintaa joutuu tästä mieltymyksestä ehkä tilittelemään. Jotenkin tyypillistä. Talousnobelisti Hollström puhui myös lahjakkaista, ja heidän tarpeistaan pistää menemään.

Moni överityylinen haitaillisuus, arveluttavuus, tai jollain tapaa kohtuuttomuuden rajoille menevä venyminen voi olla sen takia tehty, että on vain löydettävä sopivuus sille toiminnalle, jonka kokee kivaksi ja kutsuvaksi, ja jolle voi yrittää omistautua kuten tarve. Kyltymättömyyksiä ja ahneutta vastaan voidaan joskus hyökätä eri syistä kun rajat paukkuvat, tosin nämä ahneustyypit ovat siitä hankalia, että näkevät höykkäyset rajoituksena eniten vapaudelle, ei niinkään sille, miten rajoja ylitetään, ja mitä ovat niiden seuraukset. Jos parempaa vapausaluetta ei ole, niin pakko puolustaa edes sitä, missä sitä on olemassa eniten, ja joskus jopa överyyden kautta osoittamalla omaa vapaudenkaipuuta. Tämä oli luettavissa mielestäni siitä, kun Maarit Tastula kysyi rikkauden kertymisestä yhä suurempaan kasvavaan köyhäillistöön nähden.

Outoilun rajoittaminen voi olla haitallista, ja vaikka sille olisi sopivia suuntia ja elämänalueita, niin outoilun motiivi on vapaudessa, ja tältä osin rajoitteisuus voi olla epäelämäksi koettua, ja ehkä hankalasti aisoihin laitettavissa olevaa. Osa outoilijoista on harmittomia taiteilijoita, tai elämäntapataiteilijoita. Osa ei oikein löydä selkeästi mahdollista kanavaa toteuttaa kahjoisuutttaan. Vahinko jos tarvitaan sellainen kenttä, jossa överiksimeno tulee perustarpeen esteeksi. Moni piirre on syntynyt aikojen saatossa, mutta aina ei ole kaikilla samoja keinoja tulla toimeen piirteidensä kanssa.

En ole ajatellut asiaa aiemmin ihan tällä tavoin. Liekkö miten paljon totta vai ei. Oudon ei tarvitse olla mitenkään nero tai kyvykäs, kunhan voi olla outo, ja kahjoilla sopivasti.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - su 05.02.2017, 22:59:06

Ei hulluus ole automaattisesti neroutta lähelläkään. Nerous tekee hulluttelun hyväksyttäväksi kyllä.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ti 07.02.2017, 19:23:35
Ei hulluus ole automaattisesti neroutta lähelläkään.


Vaikka olisi neroutta tässä tapauksessa, niin ei se yleensä tunnistuisi. Toisen oleelliseksi kokema elämänalue voi olla sellainen, jota ei laajasti jaeta. Jos vaikka on hullu, niin yleensä sanotaan, että jokin palikka puuttuu, mikä lienee aika osuvaa. Kun siihen hullun tilanteeseen soveltaa tämä mitä tahansa, niin koskaan ei soveltaminen tunnu tolkulliselta laajasti, ja jos näin kävisi, ei tämä nero oikeasti tekisi omasta lähtökohdastaan käsin mitään tolkukasta, vaikka siltä näyttäisikin. Hän olisi edelleen hullu, ja hullu myös itseään kohtaan.

Eläimet voidaan ajatella älykkäiksi helpommin, sillä niiltä ei odoteta suoritusten tietynlaisuutta, vaan älykkääksi katsotuttuja töitä on melkein pakko verrata eläimen omiiin pyrkimyksiin nähden.

Jo pelkkä henkisten ominaisuuksien mitattavuus lähtee siitä, että itse kunkin kokemat pyrkimykset ja tarpeet ilmenisivät jotenkin niin, että voitaisiin käyttää jotain samanlaista mittausasetelmaa kaikille. Sosiaalinen hyväksyttävyys ja sosiaalinen arvostus ovat kyllä mittareita, joita vasten kaikki voivat tulla arvioiduiksi, ja aktiivisesti myös yleensä tulevat.

Jos on sosiaalisia mittareita asioille, niin tietyissä ympäristöissä nämä ovat niitä, joita käytellään. Yksityisemmäksi koettavat asiat eivät ole tällä tavoin laajasti jaettavia, eikä niille voi myöntää tunnustettavuutta, eikä sen antaminen tosin perustuisi mihinkään.

Harvinaisuuteen liitetään monesti arvokasta. Uniikkius voi olla paljon arvokasta sen perusteella. Teema voi olla mielenkiintoinen, eipä ole tullut mietittyä. Nerous on jo sanana hyvin sosiaalisesti latautunut. Siltä osin saastuttava käsite.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ti 07.02.2017, 19:45:15

Mitä itseeni tulee, niin outous ja erilaisuus on teemana eräs toistuva. Liekkö miten monella, oikeammin. On foorumikin, nimeltä Outomaa. Miten sen elinkaari? Onko sama, mitä alkuaikoina, jolloin Aakkukin oli olemassa. En tiedä.

Mikä sitten outous-teemassa viehättää. Voisin epäillä, että jos on ongelmia itsensä kanssa, eikä koe voivansa olla omana itsenä, on jatkuvasti samassa tilanteessa kuin oikeammin outo, vaikka todellisuudessa ei vaan kestä olla näkyvämmin sitä, mitä on, eikä osoittautuisi viimein sen erikoisemmaksi kuin muut.

Hulluus ja outous, ja sen hakemiset voivat olla mahdollisuus toteuttaa jotain alueella, joka on muuten esteelliseksi koettu. Rooleja on, siis maskeja, erilaisina.

Kuinka moni sitten on oikeasti outo, vai onko outous yhteisöllinen ilmiö samoin kuin tavallisuus? Joitain asetelmia on yhteisöissä pysyvästi. Esim syrjäytyneet, koulukiusatut, pahistyyppiset, ... Jos näihin vaikeasti muutettaviin voidaan lyödä lusmuilu, ei vaikeasti suuntautunut saa kuin keppiä, josta asianomainen ei koe välttämättä saavansa nostavaa apua. MInäkuvan muuttamiset ja vahvoista selviytymiskeinoista luopuminen ovat niitä, jotka voivat olla haasteellisia, jos ylipäätään onnistuvat.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ti 07.02.2017, 20:29:43

Aiheeseen liittyy myös se, miksi yhdessärakentaminen voi olla vaikeaa yhteisövoimien takia.

Hahmotellessa ja rakennellessa tulee helposti erilaista sähläystä, ja vaikka yksityisestikin mokat harmittaisi, niin laajemmin ottaen niistä voi tulla hankalaksi koettuja, jolloin eteenpäinmenoon välttämättömästi kuuluvat virheet ovat selkeämmin esteellisyyttä aiheuttavia, jolloin puolestaan täytyy panostaa hyväksyttävyyteen, vaikka se toisi kankeutta, ja aiheuttaisi välittömästä tilanteesta irroittautumista. Rakentelu voi joskus vaatia lisäreagointia välittömästi pieniinkin askeliin.

Kaavat ovat keino suojautua erikoisuuksilta, ja ylläreiltä, joita välittömyydestä voi seurata, vaikkei ketään olisi sen hullummaksi katsottavissa. Maassa tulisi olla selkeä laki. Foorumilla hyvin ilmaistut kuviot, jne. Paitsi outoilu, niin myös rikkomukset voivat monesti olla raskasta koettavaa, mutta yllättäen taas sen outoilun takia. Sitä se sosiaalisen ihmisen hyväksynnän tarve tekee, jos on vaarassa, tai mennyt. Outoilu rikkomusten kautta on tosiaan hankala juttu, ja toisaalta rikkomus viittaa jo käytäntönä johonkin sosiaaliseen hyväksymättömyyteen, ei välttämättä suoranaisemmin aiheutuneeseen haittaan.

Outoilua rikkomusten kautta tarvitaan. Sekin on fakta, joten kaikki muutossuunnat eivät voi oikein olla seesteisesti koettuja, jos niitä hakevia askeleita edes uskalletaan ottaa.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Norma B - pe 17.02.2017, 12:51:31
Siinä newagerit ovat mestareita että kaikkinainen vittumaisuus ihmisessä onnistutaan vääntämään joksikin yypermahtavaksi henkisyydeksi. Milloin ollaan indigokiljukauloja ja milloin vanhoja sieluja.

http://www.kuudesaisti.net/meilta-ja-maailmalta/vanhat-sielut-rakastavat-toisin

1. Vanhat sielut ovat kotoilijoita, mikä tarkoittaa sitä, että he etsivät ihmistä jota ei haittaa viettää perjantai-iltaa kotona, kenties runoja lukien kynttilän valossa ja viiniä siemaillen.

2. Materia ei tee vaikutusta vanhoihin sieluihin, joten jos odotat kallista lahjaa, varaudu pitkään odotukseen. Vanha sielu todennäköisemmin kirjoittaa sinulle rakkauskirjeen.

3. Vanhat sielut ovat hyvi kommunikoimaan, ja kertovat, mitä tuntevat. He eivät pelaa, mitä suhteisiin tulee. Älä säikähdä heidän rehellisyyttään, sillä heidän tarkoitusperänsä ovat hyvät.

4. Vanhat sielut eivät tavallisesti harrasta yhden yön suhteisiin, sillä he luovat tunteellisen suhteen tapailemaansa ihmiseen. He kokevat asiat tavallista väkeä syvemmin, eivätkä avaudu kenelle tahansa.

5. Vanhat sielut katselevat elämää laajana kokonaisuutena. He eivät siis asetu parisuhteeseen, jos eivät näe siinä tulevaisuutta. He eivät tee asioita puntaroimatta.

6. Monilla vanhoilla sieluilla on vaikeuksia olla seurassa, sillä he tuntevat että heillä ei ole yhteistä muiden kanssa. Vanha sielu on kuitenkin vain ujo, eikä hiljaisuus tarkoita sitä, että he eivät pidä sinusta.

7. Vanhat sielut arvostavat mielipidettäsi, he ovat hyviä kuuntelijoita. He ovat ymmärtäväisiä ja hyviä näkemään asioita eri näkökulmista. Joten jos päädyt väittelyyn vanhan sielun kanssa, he yrittävät löytää ratkaisun sen sijaan että väittelevät tuntikausia kanssasi.

8. Vanhat sielut hakeutuvat seurustellessaan usein itseään vanhempien seuraan. Heidän on vaikea löytää ikäistään seuraa, joka ymmärtää heitä. 

9. Vanhat sielut eivät ole hyviä rentoutumaan, joten se vaatii hiukan houkuttelua. Heillä on taipumusta syvään vakavuuteen, joten muista olla kärsivällinen.

10. Vanhat sielut ovat herkkiä, joten katso mitä puhut heidän läheisyydessään. He ovat aina rehellisiä tunteistaan, mutta odottavat samaa myös sinulta. Jos he huomaavat, että et ole täysin rehellinen, he kokevat olonsa helposti petetyksi.

11. Vanhat sielut ovat luovia ja miettivät tarkasti etukäteen treffi-iltaa. Älä odota tavallista illallis- ja elokuvayhdistelmää, sillä vanha sielu varmistaa että illasta tulee ikimuistoinen.

12. Vanhoilla sieluilla on loistava intuitio, ja he osaavat heti sanoa, jos joku on pielessä. Älä yritä kätkeä tunteitasi heiltä, sillä siitä ei ole mitään hyötyä.

13. Vanhat sielut saattavat vaikuttaa pessimisteiltä, mutta he ovat vain realisteja. He pettyvät ihmiskuntaan jatkuvasti, joten voi olla hyvä että heillä on partneri joka muistuttaa heitä valoisistakin puolista.

14. Vaikka vanhat sielut nauttivat kotiajasta puolisoidensa kanssa, he myös tarvitsevat paljon omaa aikaa, joten älä loukkaannu jos puolisosi vaatii sitä.

15. Vaikka vanhan sielun kanssa seurustelu voi olla mutkikastakin, se on sen arvoista, sillä he ovat rakastavia, luotettavia ja ymmärtäväisiä.


Tämänkin listan lienee keksinyt joku jääräpäinen kääkkä joka tykkää ennemmin kykkiä kotona, mutta haluaa kykkiä siellä jonkun nuoren naikkosen kera. Kun tyttelille vähän lepertää siitä miten tyttö kaikessa itämaisen teen kittaamisen tavassaan (>J. Karjalaisen biisi) on niin henkistynyt että ja ikiwanha sielu, niin uskoohan tyttis ettei ikäistensä kanssa kannata touhuta, vaan ennemmin kannattaa ottaa se vanha ukko, että saa olla vertaisensa kanssa. Ja sitten kun se ukko on niin pihi ettei koskaan osta mitään, niin siihenkin löytyy aina henkiset syyt. Kireänä mäkättäminen on realismia ja pettymystä (no, tähän toki syyllistyn itsekin, hah).

Voin minä toki vanhan sielun itsekin ottaa, kunhan sen kroppa on korkeintaan saman ikäinen kuin omani.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Rampsi - pe 17.02.2017, 23:29:58
Me voimme ola varmoja siitä koska trump saa aSUURIA tekoja paramme asemaammw JUMALAN SILMÄIN ALLA!!!
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Norma B - su 19.02.2017, 14:21:17
Nero?

http://www.lifecoachcode.com/2017/02/16/15-year-old-develops-100-accurate-cancer-test/

Jack Andraka is a 15 year old boy from Crownsville, Maryland who watched a beloved family friend die of pancreatic cancer, and it was a traumatic experience for him. Rather than accept it as fact of life, he chose to become proactive and do something.

Jack realized that a significant part of the problem was a lack of early detection tests, so he decided to come up with a test to detect cancer in its earliest stages. And not just that he invented a better test, but he invented a test that has a 100 percent accuracy rate, and takes only 5 minutes!

Current testing methods are 60 years old, cost on average $800, and miss 30% of all pancreatic cancers.

The test Jack developed is:

– 168 times faster

– 26,000 times less expensive

– 400 times more sensitive than the current standard of detection

– He did his research using Google and Wikipedia as his primary research tools — online resources that are

– available to virtually anyone on the planet with an internet connection.

– The cost for his test: Three cents
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: ROOSTER - su 19.02.2017, 14:33:41
Nero?

http://www.lifecoachcode.com/2017/02/16/15-year-old-develops-100-accurate-cancer-test/

Jack Andraka is a 15 year old boy from Crownsville, Maryland who watched a beloved family friend die of pancreatic cancer, and it was a traumatic experience for him. Rather than accept it as fact of life, he chose to become proactive and do something.

Jack realized that a significant part of the problem was a lack of early detection tests, so he decided to come up with a test to detect cancer in its earliest stages. And not just that he invented a better test, but he invented a test that has a 100 percent accuracy rate, and takes only 5 minutes!

Current testing methods are 60 years old, cost on average $800, and miss 30% of all pancreatic cancers.

The test Jack developed is:

– 168 times faster

– 26,000 times less expensive

– 400 times more sensitive than the current standard of detection

– He did his research using Google and Wikipedia as his primary research tools — online resources that are

– available to virtually anyone on the planet with an internet connection.

– The cost for his test: Three cents


Tuntuu mahdottomalta. Vaikka testausmenetelmä olisikin tuollainen ja toimiva, niin sitä tuskin voitaisiin ottaa käyttöön. Niin suuri määrä ihmisiä sairastaa vähintään syövän esiasteita, että kaikkien testaaminen lähes yhtäaikaisesti  saisi terveydenhuollon  syöpähoitoihin massiiviset jonot ja kustannukset ampuisivat pilviin.

Lopputuloksena vain rikkaimmat saisivat hoitoa.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Norma B - su 19.02.2017, 14:39:57
Nero?

http://www.lifecoachcode.com/2017/02/16/15-year-old-develops-100-accurate-cancer-test/

Jack Andraka is a 15 year old boy from Crownsville, Maryland who watched a beloved family friend die of pancreatic cancer, and it was a traumatic experience for him. Rather than accept it as fact of life, he chose to become proactive and do something.

Jack realized that a significant part of the problem was a lack of early detection tests, so he decided to come up with a test to detect cancer in its earliest stages. And not just that he invented a better test, but he invented a test that has a 100 percent accuracy rate, and takes only 5 minutes!

Current testing methods are 60 years old, cost on average $800, and miss 30% of all pancreatic cancers.

The test Jack developed is:

– 168 times faster

– 26,000 times less expensive

– 400 times more sensitive than the current standard of detection

– He did his research using Google and Wikipedia as his primary research tools — online resources that are

– available to virtually anyone on the planet with an internet connection.

– The cost for his test: Three cents


Tuntuu mahdottomalta. Vaikka testausmenetelmä olisikin tuollainen ja toimiva, niin sitä tuskin voitaisiin ottaa käyttöön. Niin suuri määrä ihmisiä sairastaa vähintään syövän esiasteita, että kaikkien testaaminen lähes yhtäaikaisesti  saisi terveydenhuollon  syöpähoitoihin massiiviset jonot ja kustannukset ampuisivat pilviin.

Lopputuloksena vain rikkaimmat saisivat hoitoa.

Toisaalta käsittääkseni esmes apteekista saa ostettua materiaalia jonka avulla voi seurata virtsastaan jotain juttuja, esmes vaikka että paljonko sokeria on virtsassa? Kaikki ihmiset eivät tietenkään saa yhtäaikaa päähänsä että nytpä testaan virtsani. Mutta jos kenen tahansa onnistuu moisia välineitä kuitenkin halutessaan helposti saada käyvällä hinnalla, niin miksei sitten yhtähyvin vaikka syöpätesti. Ai niin, raskaus- ja ovulaatiotestitkin löytyy ihan reseptittä.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: ROOSTER - su 19.02.2017, 14:53:19
Mutta jos kenen tahansa onnistuu moisia välineitä kuitenkin halutessaan helposti saada käyvällä hinnalla, niin miksei sitten yhtähyvin vaikka syöpätesti. Ai niin, raskaus- ja ovulaatiotestitkin löytyy ihan reseptittä.

Tein taas sen perinteisen virheeni, että kuvittelin suurimman osan ihmisistä toimivan samalla tavalla kuin itse tekisin. Eli ostavan heti kolmen sentin testin ja saatuaan tiedon mahdollisesta syövästä hakeutuvan hoitoon.

Raskaustesteistä ei ole hlökohtaista kokemusta mutta voisi kuvitella niitä käytettävän useammin jos hinta olisi kolme senttiä. Raskauksien määrää se tuskin lisäisi, eikä raskaus ole sairaus.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - su 19.02.2017, 14:56:00

Kunnioitettava saavutus. Haimasyöpä on paha syöpälaji, viiden vuoden kuluttua havaitsemisesta harva on elossa. Harvinainen kyllä. Kuolleita mm. Ahti Karjalainen, Steve Jobs - ja äitini. Aikaisella havaitsemisella on suuri merkitys.

Jack Andraka (https://en.wikipedia.org/wiki/Jack_Andraka) teki keksintönsä koululaisena viisi vuotta sitten. Nyt hän on Standfordin yliopistossa syöpätutkimuksen parissa. Hänen oivalluksensa on tunnistaa verestä haimasyövän markeria (mesoteliinia) vastaavilla testiliuskoilla kuin diabeetikoilla mitataan verensokeria.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ma 18.09.2017, 21:04:40

Only a Schizophrenic or a Genius Can Answer This

https://www.youtube.com/watch?v=OVgHMx5RnAg

Vähän kuin ketjun otsikko. Typerä jako silti, vaikka itse muotoilin otsikon. Tuo kahtiajako on vain jäänyt, tosin viittaa aika alkeelliseen spekulaatioon. En voi sanoa varmaksi, mutta luulisin.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ti 13.02.2018, 10:00:47

Valosta ja pimeämmästä

Erilaisuutta, ja arilaisuuden horjuttavasta puolesta kirjoitellut tänään. Kyseessä siis outous, eli se, ettei tekemiselle ole selkeästi liittää mieltä? Kenen asialla joku on, onko edes omalla? Minkälaista on noutamassa, ja kiikuttamassa pintaan.

Outoutta ei objektiivisesti ottaen ole, koska on pelkkää olemassaolevaa, eikä mitään yliluonnollista. Yliluonnolliselta vaikuttaa toki tosi-oleva, mutta vain siinä tapauksessa, että se kohtaa jotain, mikä vaarantuu. Totuus tappaa, kuten on ollut tapana sanoa.

Totuutta pahempaakin voi ehkä olla, ja se on puolitotuus. Ihmiskulttuurit elävät tiettyjen viitteiden varassa, jotka ovat todellisuuden, ja tarpeiden jotain kombinoitumaa. Ihminen huomioi itseään, ja myös ympäristön puolia, jotta voi selvitä jotenkin, jonkin aikaa elävänä kuten moni tällä hetkellä.

Ihminen ei ole luonnontilainen tabula-rasa, tosin vaihtelevuutta esiiintyy ihmisten kesken, samoin voi tilanne vaihdella samalla ihmisellä. On minddfullness-harrastusta, ja parhaimmillaan se vie Origoon, jos käyttäisi matemaattista käsitettä alkupisteestä, jossa jännitteitä ei ole, tai ne on tasapainossa, eikä kompensoivaa jännitettä ole. Tasapaino voi olla kompensatorista, tuettua, tai kauttaaltaan olevaa, tai puhdasta olemista jännitteistön ulkopuolella.

Lapsi yleensä kokee sosialisaatiota kasvaessaan. Kaikenlaista otantaa kertyy, eri kokoisina annoksina, ja luonnollisesti tasapainottavaa pyrkimystä, jolloin kompensatoriset liikehdinnät voivat olla massiivisia. Tabula-rasa-tilasta siirtyminen jännitteistöön vaatii taitoa, ja apua yleensä saadaankin jonkin verran. Aikuinen pärjäilee myöhemmin itsenäisesti monissa tipahtelemisissa, ja voi tosiaan palata jännitteistön jäseneksi, jos saanut takkiin tavalla, josta voi jotekin toeta.

Kun aikuiset pääsääntöisesti ovat jänniteistöön kuuluvia tapauksia, niin raasalaisuus tai tabulaisuus on yleensä ongelma, käytännössä todeten, tosin ongelma ei kerro suoraan, miten se syntyy. Jos taburassuus alkaa kertymään, löytyy sieltä kaikenlaista, ja jos jännittettä toisaalla, ei lähtötilanne pintaan ole samaa kuin aidommalla taburassukaisella, jos lapsikaan kasvaessaan sitä kovin lähellä on, biologiansa puolesta.

Syvyyden voimat. Pimeyden voimat. Myös positiivisemmat asiat löytyvät, kun menevät tarkempaan hakuun.

Voima alas lähtee yleensä jostain kielteisyydenkokemuksesta, tai hankalasta. Näin noutoon valikoituu sitä taburassukaisuutta, jolla on korjaavaa vaikutusta. Otannan jälkeen on yleensä ongelmia paluussa. Vielä pahempaa, jos ei heti näy, eikä älytä reagoida uusiin tuomisiin, jotka ovat vaikuttavimpina juuri ei-tiedostettuina. Tämäkin on osa on jotain, vaikka henkiseksi katsottavaa, ja ehkä terveempää kuin nykyinen runttauserillisyys elämästä.

Alitajunnan onkijuudessa on pointtinsa. Perustavia asioita tarvitaan kaiken aikaa. Taitolaji on, ja taiteilua vaatii. Yleensä ulkoistettu juttu, ja samalla vahvan kontrolloitu, ellei pimeys saa olla puikoissa, laajemmin odotetusti. Heh. Pimeydellehän nämä kuuluu, ei valon lapsille.


L + l:

o = origo = V = J
O = Origo = v = j
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Magdaleena - ti 13.02.2018, 12:14:16

Only a Schizophrenic or a Genius Can Answer This

https://www.youtube.com/watch?v=OVgHMx5RnAg


Huh, onko kukaan teistä tehnyt tämän testin? Netissä voi nolata itsensä tai julistautua skitoksikin  8)



Eka kerralla 1. kysymys oli oikein ja 2. maski pyöri molempiin suuntiin. Loppukysymyksissä vastasin molempiin 2. vaihtoehtoa.

Sitten katsoin videon alun toisen kerran ja molemmissa kysymyksissä maskit pyöri kahteen suuntaan  :o

En usko, minä, jos kukaan on molemmat jalat maassa, pragmaattinen ja analysoiva.

Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Norma B - ti 13.02.2018, 12:26:27
Jeij, molemmat vastaukset väärin, en ole nero enkä skitso. Jos edes pysyin kärryillä koko jutussa.

Sen verran mitä olen muutaman skitsofrenia-diagnoosin saaneen ihmisen juttuja ihan netissä kuullut (=lukenut), niin vaikuttaa siltä että heillä mieli yhdistelee asioita nopeasti ja ihan miten sattuu, ei-skitson vinkkelistä katsottuna. Aivan varmasti voi tehdä itsensä ns. naurettavaksi muiden silmissä kun tekee kärpäsistä härkäsiä ja löytää yhteyksiä joita taviksen mielestä tai mielessä ei ole olemassakaan. Mutta itseni ei auta ilkkua, koska olen jonkin verran kai muiden mielestä erikoisia yhteyksiä ollut löytävinäni, ja jos sanon että avaruuden ihmeukkelit olivat jo lapsena suuren mielenkiinnon kohde, niin kyllähän siinä aina jokunen kulmakarva nousee. Niin, ja Atlantis.

Mutta jos on ns. erikoisia harrastuksia, niin missä se kulkee se raja että milloin harrastaja itse alkaa olemaan liian erikoinen? (Ja tiedän: asseilta löytyy erikoisia mielenkiinnon kohteita ja erityisen suuri mielenkiinto omia mielenkiinnon kohteita kohtaan. Jotenkin jäänyt sellainen vaikutelma että assit myös usein helposti diagnosoidaan skitsoiksi.)
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: drontti - ti 13.02.2018, 13:03:05

Only a Schizophrenic or a Genius Can Answer This

https://www.youtube.com/watch?v=OVgHMx5RnAg


Huh, onko kukaan teistä tehnyt tämän testin? Netissä voi nolata itsensä tai julistautua skitoksikin  8)



Eka kerralla 1. kysymys oli oikein ja 2. maski pyöri molempiin suuntiin. Loppukysymyksissä vastasin molempiin 2. vaihtoehtoa.

Sitten katsoin videon alun toisen kerran ja molemmissa kysymyksissä maskit pyöri kahteen suuntaan  :o

En usko, minä, jos kukaan on molemmat jalat maassa, pragmaattinen ja analysoiva.

Heh, sain molemmat oikein.

On hyvä olla valppaana optisten harhojen suhteen, jotka häiritsevät näköhavaintojen tiedonkäsittelyjärjestelmää.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ti 13.02.2018, 18:40:31
Huh, onko kukaan teistä tehnyt tämän testin? Netissä voi nolata itsensä tai julistautua skitoksikin  8)


Kyllä pelkällä tyhmyydellä, ja kovakalloisuudellakin pärjää joskus, tai pitkälle pääsee. Tästä todistaa vanha suomalainen sananlasku: Läpi vaikka harmaan kiven. Eikä taida olla ainoa tokaisu.

On myös ajatelmia, joissa kerrotaan, että jos ihminen yliarvoi itseään, ei tälläistä koskaan tule aliarvioida. Sanamuotoa en muista.

Reuna-alueen ilmiöihin liittyy kaikenlaista hässäkkää, ja asiallisen puheen vaikeutta. Sama vähän aiheesta riippumatta, jos jotain on pelissä.


L:

Hyvä muistaa, että tyhmäkin voi joskus loistaa, poikeuksellisuuden ansiota. Poikkeuksellisuutta tulee paljon myös kohtalon kautta, ilman, että asiaan voi vaikuttaa. Jos kohtalo vie jossain mielessä marginaaliin, tai hankalaan erityisasemaan, voit heittää hyvästit monelle sovinnaisuudelle, jos et tee sitä automaagisesti, jolloin näet suoraan sen, mikä isoa joukkoa voi sitoa johonkin kiinnipidettävään, jonkin hassutus-linkin kautta.

Palvelevat asiat voivat olla löyhästi kytkeytyneitä todellisuuteen. Ei siinä mitään. Jos jonkin suuremman takana ei ole, on liittymä tietysti toinen, niihin samoihin asioihin. Ihan normaalia on tämmöinen. Häikäisevää joskus, vaikka takana tällainen simppeli kuvio.

Taitaa muuten olla sellainenkin ajatus, että jokainen voi jotenkin aavistaa jotain outoa, mutta tarvitaan viimein se idiootti, joka asian kertoo. Ehkä ainoa kanava, josta juttu voi tulla ilmoille, että tulee kuulluksi.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ti 13.02.2018, 19:12:17

Tohdin epäillä tuon testin evidenssiä. Pikemmin se on viihdettä.

Pyörivä naamio on konstruoitu illuusio, ei tuollaista ole todellisuudessa. En osaa sanoa mitä sen herättämistä vaikutelmista voi katsojasta sanoa. Minusta siinä esitetään ohutta naamiota joka on toiselta puolen kupera ja toiselta kovera, sen esitetty liike ei ole todenmukainen, enemmän se antaa vaikutelman vuorotellen oikealle ja vasemmalle pyörivästä liikkeestä valon tullessa enimmän aikaa katsojan oikean olan yli. Tuntuu turhalle ajatella valon tulevan takavasemmalta ja näkyvän naamion läpi.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Magdaleena - ti 13.02.2018, 19:16:31

Tuon perusteella olet joko nero tai skitso :D 
Tavikset eivät tuota kääntymistä näe, aivot eliminoivat sen illuusion pois.. niin olin ymmärtävinäni.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ti 13.02.2018, 19:20:54
Only a Schizophrenic or a Genius Can Answer This

Tiedä testistä.

Muistuu mieleen tapaus John Nash. Oli diagnoistu skitsofreenikoksi. Miten sitten nerouden kanssa.

Neroksi riittää varmaan poikkeuksellinen toiminta-alue, josta saa raapaistua jotain yhteiseen hyvään. Olisiko siinä nerouden sosiaalisen puolen määritelmä, käytännön ihmisten elämässä, ja tosiaan vain tämän sosiaalisen puolen kautta tarkasteltuna, koska muuta ei tarvita, lukuunottamatta sitä valtausta/perehtymistä alueelle, mitä Kuu ei kuule, eikä Päivä näe.

Ei tainnut auttaa, vaikka kävi siellä jossain.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ti 13.02.2018, 19:23:03
Tuon perusteella olet joko nero tai skitso :D 
Tavikset eivät tuota kääntymistä näe, aivot eliminoivat sen illuusion pois.. niin olin ymmärtävinäni.

Susta tulisi kivasti THLn sijainen. Oletko harkinnut uraa?
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Magdaleena - ti 13.02.2018, 19:31:49
Se on leikkimielellä tehty, mutta hitunen jotain siinä on.

Erilaisuuksien havaitseminen ei kaikilla onnistu yhtä hyvin,, ilmeisesti sitä voi harjoitella ja jotkut tarvitsevat muutenkin arjessaan/työssään.

Kuin minä alkuun 1. osassa en nähnyt sitä kääntymistä, mutta toisella kerralla kyllä. Nyt varmaan joka kerta.. en viitsi enää kokeilla :)

Netissä on usein optisia illusioita, arvoituksia kuin montako eläintä näet yhdessä kuvassa.

Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Magdaleena - ti 13.02.2018, 19:34:40

 :D THL on syntymänero, yksi tuhannesta ehkä.

Vahinko, että lähti foorumeilta, lähtiessään pyysi FB kaverikseen. Valitettavasti kieltäydyin, kun minulla on vain oikeasti tuntemiani ihmisiä kavereina. Mutta hänen profiilinsa on avoin, jos on FB:ssä niin haku löytää (lempinimellään).
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juuli - ti 13.02.2018, 19:55:22
Näin ekassa yhden eri suuntiin kääntyilemässä joka sulautui  välillä toiseen. Tokassa oli selvästi kaksi pyörimässä. Valo oli tasainen enkä erottanut suuntaa mistä se tuli. Kai takaa kun silmänaukot näkyi. Jotenkin kammottava. En tee toista kertaa. Tuli se elokuva mieleen jossa oli nuorella miehellä onnettomuudesta johtuen naamio.
Epäselväksi jäi minulle olenko täyshullu vai osapäiväinen.
Tosenttilassa oli THL:n kirja luettavana. Kirjan kohtalosta en nyt tiedä. Muistaakseni kerran puhuin puhelimessa ko.herran kanssa.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ti 13.02.2018, 20:10:31

 :D THL on syntymänero, yksi tuhannesta ehkä.

Vahinko, että lähti foorumeilta, lähtiessään pyysi FB kaverikseen.

Eräällä Juhan foorumilla THL sai perskärpäsikseen hibiskuksen ja socrateen. Näiden herrojen THL-viha näkyy välillä täälläkin.
Loppuihan sekin foorumi.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ti 13.02.2018, 20:19:38
Tohdin epäillä tuon testin evidenssiä. Pikemmin se on viihdettä.

Vaikea sanoa. Asiassa on kyllä selkeä pointti, jos järjellä miettii. Riippumatta toimiiko juttu käytännössä ollenkaan tai ei.

Mielenkiintoisinta on kontekstuaalisuuden vaihtokyky, siis tarkastelupuolen apukeinona, tai oivaltamisen jatkeena / tiivistäjänä. Kun tarkastelupohja on erilainen, kuten yleensä aina hiukan eri ihmisten kohdalla, niin asioita näkyy eri lailla. Jos sama ihminen kykenee johokin "sisäiseen kamelenttiuteen"  samassa määrin, niin onhan se jotain. Jos kykenee vielä ylittämään ihmislajikkeen samassa, niin taas jotain menee uusin havaittavaksi.

Itse uskon jonkin verran evolutiivisen kaltaiseen teoriaan elämän selittämisessä. Sitä vasten erilaisuuden ilmiö on tavanomaiseen luontoon kuuluva juttu.

Selkeitä oleellisia eroja voi olla olemassa vastaanoton suhteen, riippuen yksilöstä, lajista ja tilanteesta. Havaintopuolen oleellisia eroja on aika varmasti, ja jos ei todennäköisesti juuri noin testaten ilmene, niin ehkä jotenkin toisin.

Yleensä joukkoja on pidetty sokeana, joittenkin asioiden suhteen. Ei ihme, jos ajattelee sokeiden pisteiden olemassaoloa, jotka voivat yhtyä sopivissa tilanteissa, ehkä jopa geneettistyylisen determinaation kautta. Toisaalta on taulapäitä, jotka voivat olla aika sokeita joillekin lainalaisuuksille, jotka ovat suurimmalle osalle niin ilmeisiä, että kyseenalaistaminen hajoittaa, jos siihen alkaa syventymään. Hajoittavaa vaikutusta voi olla, jotenkin, ja hauska olisi tietää, että mitä kautta tulee. Kai näitäkin on tutkittu monella tapaa jo.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: socrates - ti 13.02.2018, 20:30:44

 :D THL on syntymänero, yksi tuhannesta ehkä.

Vahinko, että lähti foorumeilta, lähtiessään pyysi FB kaverikseen. Valitettavasti kieltäydyin, kun minulla on vain oikeasti tuntemiani ihmisiä kavereina. Mutta hänen profiilinsa on avoin, jos on FB:ssä niin haku löytää (lempinimellään).

THL on surkein foorumikirjoittaja, johon koskaan olen törmännyt. Ei ollenkaan omia oivalluksia, lähinnä linkkikone.

Tosin välillä kohtalaisen hauska.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: drontti - ti 13.02.2018, 20:33:07

Epäselväksi jäi minulle olenko täyshullu vai osapäiväinen.

Tai ei kumpikaan.

Jos muitten, elävien ihmisten naamat alkavat näyttää sinusta sisäänpäin koverilta, on aihetta huolestua.

Jos ne pullistuvat ulospäin nenä edellä, olet kunnossa.

Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Vanha aatami - ti 13.02.2018, 20:37:47

Epäselväksi jäi minulle olenko täyshullu vai osapäiväinen.

Jos muitten, elävien ihmisten naamat alkavat näyttää sinusta sisäänpäin koverilta, on aihetta huolestua.


Tai ainakin ottaa naamarilla paineistettua lisähappea.....


VA.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Norma B - ti 13.02.2018, 20:49:11
Tsekkasin vielä varmuuden vuoksi ne oikeat vastaukset pysäytyskuvasta:

1. The mask is convex only on one side

2. The mask is rotating in the right direction

Ekalla kerralla kun tuota tänään tein minusta tuntui tuossa kakkoskohdassa ensin että maski pyörii ympäri, mutta sitten kun aloin oikein tuijottamaan sitä, se vippasi vuorotellen yhteen suuntaan ja vuorotellen toiseen. Ykköskohdassa maski tuntui kuperalta vuorotellen molempiin suuntiin.

Näin ollen 1,5 - 2 väärää vastausta ja olen siis täyspäinen (tällä kertaa).
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Norma B - ti 13.02.2018, 20:52:01

Epäselväksi jäi minulle olenko täyshullu vai osapäiväinen.

Tai ei kumpikaan.

Jos muitten, elävien ihmisten naamat alkavat näyttää sinusta sisäänpäin koverilta, on aihetta huolestua.

Jos ne pullistuvat ulospäin nenä edellä, olet kunnossa.

Astetta suurempi huolen aihe on jos tulee pakkomielle kovertaa muiden ihmisten naamoja ja tehdä niistä itselleen maskeja. Mutta huoli lienee lähinnä ympäristöllä.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ti 13.02.2018, 20:57:55
Tässä liitteinä pari kuvasieppausta jotka näyttävät trikin luonteen. Minä en testissä ole kyllin nopea havainnoimaan.

Se on kuminaamari joka pitää kuperan puolen päällä työntäessään takana ollutta osaa näkyviin.

"Oikea" vastaus on nähdä kolmas Valinta_881.jpg koverana ( ja sen peilikuva kuperana)

- * - 

Suotäällä / THL on tietenkin liian fiksu niiden ymmärrettäväksi, joiden ajattelu ei häntä jaksa kiinnostaa. Sellaisiakin on.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juuli - ti 13.02.2018, 21:02:34

Epäselväksi jäi minulle olenko täyshullu vai osapäiväinen.

Tai ei kumpikaan.

Jos muitten, elävien ihmisten naamat alkavat näyttää sinusta sisäänpäin koverilta, on aihetta huolestua.

Jos ne pullistuvat ulospäin nenä edellä, olet kunnossa.

Kiitos,,, helpotti. Nenä on eteenpäin. Mutta siellä kuvioissa vilahti kun ne kääntyili vähän näytti koverilta niinkuin sisäpuolelta.  Kai minulla kuitenkin toivoa vielä on. :o
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ti 13.02.2018, 21:21:30

Jos ketjun aihetta miettii tarkemmin, niin vankka todellisuuskytkentäisyys, ja sen irtiotton suuntaan mahdollistava piirre (kyky, sairaus, ...) ovat kytkeytyneitä toisiinsa, ja varmaan hmisen tapauksessa jo melko paljon. Etuna on se, että vaikka jotain on selkeästi, voi tähän valita jotain sellaista, joka sopii paremmin. Vaikka tiiliseinä on jossain aika todellinen, ei se tule todemmaksi, jos sitä kokeilee pää edellä, sopivalla kiihdytyksellä.

Paitsi että tietyn suhtautumisensa tajuaa merkittävänä (kieteinen, jne), voi käyttää vaihtoehtoistakin, jos se palvelee paremmin.

Eniten irtiottokyky voi helpottaa asioiden tarkastelua valmiuden puolesta. Jos vaihtoehtoja ei lukita, vaan enemmän jopa avataan, kasvaa valittavien tulkintojen määrä, mistä on ongelmaa, siis lisätyötä ja haastetta. Mitä enemmän tietyllä tapaa voidaan asiat nähdä ja kokea, sen helpommalla pääsee. Tämä tietysti vaihtoehtomaailmaa kutistamalla.

Eikös tämä ole ihan perustietämykseen kuuluva juttu. Hyvä tietysti, että tässä vaiheessa tulee pyörä uudelleenkeksityksi. Uudelleenkeksiminen, uudelleensyntymä.

Koskaan ei ole liian myöhäistä keksiä polkupyörää uudestaan. Sen voi tehdä yhä uudestaan ja uudestaan. Näin sen näkisin, tässä valossa. Ehkä toisissa luksimäärissä jotenkin toisin.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ti 13.02.2018, 21:36:42

Kyllä tuohon nerouteen kuuluu, että todellisuuskuva on toistenkin mielestä erinomainen.
Jokaisellehan oma todellisuuskuva - oma resurssitkin huomioiden - on sopivin.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - ti 13.02.2018, 21:50:33
Kyllä tuohon nerouteen kuuluu, että todellisuuskuva on toistenkin mielestä erinomainen.

Näin. Tarvitaan se, joka tuo uuden esiin sillä tavoin, että se jää pysyväksi, eikä paluuta ole, siis näkyvänä, tai aavistettavissaolevana.

Näin se uusi on osa uutta järjestystä, josta tilanteita lähtee, tai ei lähde, riippuen, onko tarve, tai onko hakijoita.

Voi olla, että haetut jutut rapautuvat ajastaan. Tämä on myös tervettä. Mikä uusi näkyy kirkkaana, ja tulee osaksi olemispohjaa, alkaa vaikuttaa toisella tapaa, jos jostain ilmenee jännitteen arvoista. Kantaako se löydös enää uudessa tilanteessa, aikojen päästä?

Hyviä asioita ei mielestäni kannata kunnioittaa, vaikka ne ansioituneisuutta olisikin ollut. Mieluummin nämä kannattaa unohtaa, ja keksiä tosiaan vaikka sama, jos ei muuta. Toi oli muuten hyvin tokastu.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - ti 13.02.2018, 23:17:34
Hyviä asioita kannattaa arvostaa. Se toimii valintamekanismina.
Että ei arvosta, on omaa kyvyttömyyttä.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Big Data Lenny - ke 14.02.2018, 02:36:15

Tohdin epäillä tuon testin evidenssiä. Pikemmin se on viihdettä.

Pyörivä naamio on konstruoitu illuusio, ei tuollaista ole todellisuudessa. En osaa sanoa mitä sen herättämistä vaikutelmista voi katsojasta sanoa. Minusta siinä esitetään ohutta naamiota joka on toiselta puolen kupera ja toiselta kovera, sen esitetty liike ei ole todenmukainen, enemmän se antaa vaikutelman vuorotellen oikealle ja vasemmalle pyörivästä liikkeestä valon tullessa enimmän aikaa katsojan oikean olan yli. Tuntuu turhalle ajatella valon tulevan takavasemmalta ja näkyvän naamion läpi.

Tubesta löytyy myös oikealla naamiolla tehtyjä videoita. Niissä ongelma on päinvastainen: kuinka saada se näkymään väärin. Tietokoneanimaatio on täysin luonnoton ja sen näkeminen oikein vaatii kyllä ainakin itseltäni jonkin verran kikkailua, silmän siristämistä tms.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Big Data Lenny - ke 14.02.2018, 02:55:26
Koskaan ei ole liian myöhäistä keksiä polkupyörää uudestaan. Sen voi tehdä yhä uudestaan ja uudestaan. Näin sen näkisin, tässä valossa. Ehkä toisissa luksimäärissä jotenkin toisin.

Kyllä!

Itse olen usein agitoinut pyörän keksimistä uudestaan, siis vastavetona nykyaikaiselle kiireiselle häärimiselle, jossa varotaan kuin kuppaa tekemästä mitään itse. Kaikki pitäisi löytyä valmiina, koska tehokkuus ja business. Valitettavasti se on niin, että vain tekemällä itse voi oppia. Itse tekeminen on juuri sitä käsittämistä (suomenkieli on sitten mahtava, btw). Tekemisen vältteleminen johtaa vain pinnalliseen ymmärrykseen.

Hulluuden, nerouden tai poikkeavuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Terveen järjen sitäkin enemmän. Pyörä pitää keksiä uudestaan että ymmärtäisi täydellisesti miten pyörää käytetään.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Brutto - ke 14.02.2018, 07:49:28


Itse olen usein agitoinut pyörän keksimistä uudestaan, siis vastavetona nykyaikaiselle kiireiselle häärimiselle, jossa varotaan kuin kuppaa tekemästä mitään itse. Kaikki pitäisi löytyä valmiina, koska tehokkuus ja business. Valitettavasti se on niin, että vain tekemällä itse voi oppia. Itse tekeminen on juuri sitä käsittämistä (suomenkieli on sitten mahtava, btw). Tekemisen vältteleminen johtaa vain pinnalliseen ymmärrykseen.

Hulluuden, nerouden tai poikkeavuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Terveen järjen sitäkin enemmän. Pyörä pitää keksiä uudestaan että ymmärtäisi täydellisesti miten pyörää käytetään.

Pyörän keksiminen uudelleen on ollut vallitseva pedagoginen linjaus ammatillisessa koulutuksessa jo vuosia. Oppimisnäkemyksenä siitä käytetään nimitystä konstruktivismi. (http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/konstruktivistinen-oppiminen/)


Käytännössä menetelmä on järjetön. Esimerkiksi muurarin ammattiin opiskeleva henkilö voidaan laittaa kuukausiksi keksimään itse nopeinta ja ergonomisinta tapaa muurata sen sijaan että heti näytettäisiin vuosisatojen aikana kehittyneet parhaat tavat tehdä tuo työ.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Big Data Lenny - ke 14.02.2018, 08:01:21


Itse olen usein agitoinut pyörän keksimistä uudestaan, siis vastavetona nykyaikaiselle kiireiselle häärimiselle, jossa varotaan kuin kuppaa tekemästä mitään itse. Kaikki pitäisi löytyä valmiina, koska tehokkuus ja business. Valitettavasti se on niin, että vain tekemällä itse voi oppia. Itse tekeminen on juuri sitä käsittämistä (suomenkieli on sitten mahtava, btw). Tekemisen vältteleminen johtaa vain pinnalliseen ymmärrykseen.

Hulluuden, nerouden tai poikkeavuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Terveen järjen sitäkin enemmän. Pyörä pitää keksiä uudestaan että ymmärtäisi täydellisesti miten pyörää käytetään.

Pyörän keksiminen uudelleen on ollut vallitseva pedagoginen linjaus ammatillisessa koulutuksessa jo vuosia. Oppimisnäkemyksenä siitä käytetään nimitystä konstruktivismi. (http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/konstruktivistinen-oppiminen/)


Käytännössä menetelmä on järjetön. Esimerkiksi muurarin ammattiin opiskeleva henkilö voidaan laittaa kuukausiksi keksimään itse nopeinta ja ergonomisinta tapaa muurata sen sijaan että heti näytettäisiin vuosisatojen aikana kehittyneet parhaat tavat tehdä tuo työ.

No onko muurariksi opiskelevan sitten hankala ymmärtää vaikkapa muutaman tunnin luennolla mikä on se järkevin tapa?

Lisäys: en edes yritä ottaa kantaa siihen, mikä olisi järkevin tapa opettaa oppilaitoksissa. Ajattelen vain, että kai se olisi aina hienoa jos ihmistä kiinnostaisi kysyä: miten jokin toimii. Jos ei kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta, eikä siinäkään mitään väärää ole.

Sen sijaan jos kaikki tehdään tuottavuuden ehdoilla, mennään helposti sellaiseen tapaan toimia, jossa kaikki modularisoidaan, rationalisoidaan, tehdään mahdollisimman helpoksi. Vaarana on lopulta se, että ei enää ymmärretä isompia kokonaisuuksia ja se mitä saavutetaan miestyövuosissa menetetään jossakin toisaalla. Esimerkkejä löytää ohjelmistoista, ja varmasti kaikesta vähänkin monimutkaisemmasta suunnittelusta.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: pimpelis pompelis - ke 14.02.2018, 09:22:11

 :D THL on syntymänero, yksi tuhannesta ehkä.


THL on surkein foorumikirjoittaja, johon koskaan olen törmännyt.

socrates on ikinä surkein foorumeilla esiintynyt.
Tämä on lopullinen totuus.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juuli - ke 14.02.2018, 10:21:03
Täällä pitäjällä on ollut ennen mielisairaala. Siellä ulkolivat suuressa kanahäkissa , teräsverkosta tehty, potilaat penkillä istuksivat. Ohilkulkijoiden, joita nyt ei paljon ollut töllistellessä.
Sinne tuotiin kerran yksi potilas saattajanaan veli. Lääkäri oli uusi eikä tuntenut vaan oli kysyttävä kumpiko teistä tänne jää,
Siinä oli kysymys perinnöstä, isosta talosta. Päätettiin noin vain hiljaisesta Einosta  tehdä hullu jo vanhan lääkärin aikaan. Kuinkahan paljon lääkärille maksettiin. Nyt ei voi noin menetellä. Kai.
Siellä oli potilaana pikku-Väiskiksi kutsuttu joka silloin tällöin otti hatkat. Hoitajat tiesi mihin oli menossa ja aina ne palautti.  Täällä on suuret korpimetsä-, järvialueeet jonne Väiski suunnisti. Ei tainnut koskaan perille päästä.
Einon veli  kulki talosta taloon huuliharppua soittelemassa.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Magdaleena - ke 14.02.2018, 12:29:21


Mikä Juulille on tullut, kun avatar kiertää korkkiruuville.. vai onko se meikäläisen näköharha ketjun aiheeseen viitaten..
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Magdaleena - ke 14.02.2018, 12:42:11

THL on surkein foorumikirjoittaja, johon koskaan olen törmännyt. Ei ollenkaan omia oivalluksia, lähinnä linkkikone.

Tosin välillä kohtalaisen hauska.


Hän on hauska vaikka asia olisi vakavakin, huumori on aina hyväntahtoista ja äärimmäisen fiksua.

Tinkimätön luonnonystävä ja -suojelija.  Syvät vedet.. positiivisessa mielessä!

Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juuli - ke 14.02.2018, 12:50:10


Mikä Juulille on tullut, kun avatar kiertää korkkiruuville.. vai onko se meikäläisen näköharha ketjun aiheeseen viitaten..

(http://www.animated-gifs.eu/category_emoticons/emoticons-winter-sports/0004.gif)  Vähemmästäkin Jatkumolla oleilusta.  Ihme että on sentään paikoillaan pää.
.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Brutto - ke 14.02.2018, 12:56:00

THL on surkein foorumikirjoittaja, johon koskaan olen törmännyt. Ei ollenkaan omia oivalluksia, lähinnä linkkikone.

Tosin välillä kohtalaisen hauska.


Hän on hauska vaikka asia olisi vakavakin, huumori on aina hyväntahtoista ja äärimmäisen fiksua.

Tinkimätön luonnonystävä ja -suojelija.  Syvät vedet.. positiivisessa mielessä!

Minäkin pidin Suokkiksesta. En käsitä mitä pahaa hän on socrulle onnistunut tekemään.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: socrates - ke 14.02.2018, 13:00:33

THL on surkein foorumikirjoittaja, johon koskaan olen törmännyt. Ei ollenkaan omia oivalluksia, lähinnä linkkikone.

Tosin välillä kohtalaisen hauska.


Hän on hauska vaikka asia olisi vakavakin, huumori on aina hyväntahtoista ja äärimmäisen fiksua.

Tinkimätön luonnonystävä ja -suojelija.  Syvät vedet.. positiivisessa mielessä!

Minäkin pidin Suokkiksesta. En käsitä mitä pahaa hän on socrulle onnistunut tekemään.

Ei hän minulle ole mitään tehnyt. Juhan aiemmalla foorumilla mm postasi suunnilleen satasivuisen epistolan koskien mt- ongelmiensa hoitoa ja samaan aikaan savusti harmittomia propellihattuilijoita foorumilta.

Lisäksi hän on lähinnä linkkikone, ei mitään omaa annettavaa asiakeskusteluun.

Mutta kieltämättä välillä hauska.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Brutto - ke 14.02.2018, 13:07:43

THL on surkein foorumikirjoittaja, johon koskaan olen törmännyt. Ei ollenkaan omia oivalluksia, lähinnä linkkikone.

Tosin välillä kohtalaisen hauska.


Hän on hauska vaikka asia olisi vakavakin, huumori on aina hyväntahtoista ja äärimmäisen fiksua.

Tinkimätön luonnonystävä ja -suojelija.  Syvät vedet.. positiivisessa mielessä!

Minäkin pidin Suokkiksesta. En käsitä mitä pahaa hän on socrulle onnistunut tekemään.

Ei hän minulle ole mitään tehnyt. Juhan aiemmalla foorumilla mm postasi suunnilleen satasivuisen epistolan koskien mt- ongelmiensa hoitoa ja samaan aikaan savusti harmittomia propellihattuilijoita foorumilta.

Lisäksi hän on lähinnä linkkikone, ei mitään omaa annettavaa asiakeskusteluun.

Mutta kieltämättä välillä hauska.

Juhan foorumilla en ollut, mutta Näkökulmalla hän toi asiakeskusteluun aina välillä ihan vakavasti otettavaakin asiaa. Pääpaino oli kuitenkin huumorissa. Ja hän kirjoitti kirjankin, jonka julkaisutilaisuuteen osallistui myös muutama näkökulmalainen.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: socrates - ke 14.02.2018, 13:12:53
Mun mielestä suokkis / THL usein tappoi asiakeskustelua onelinereilla. Ja varsin usein heitti vain linkin johonkin tilastoon. Jotkut tykkää tuosta, itse en kummastakaan.

Varsinkin jukriksen (saattaa olla ikuistakierrätystä) bannaamisen vaatiminen oli törkeää ja oli muitakin.

Kirjasta en tiedä, ei kiinnosta.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Brutto - ke 14.02.2018, 13:17:55


Itse olen usein agitoinut pyörän keksimistä uudestaan, siis vastavetona nykyaikaiselle kiireiselle häärimiselle, jossa varotaan kuin kuppaa tekemästä mitään itse. Kaikki pitäisi löytyä valmiina, koska tehokkuus ja business. Valitettavasti se on niin, että vain tekemällä itse voi oppia. Itse tekeminen on juuri sitä käsittämistä (suomenkieli on sitten mahtava, btw). Tekemisen vältteleminen johtaa vain pinnalliseen ymmärrykseen.

Hulluuden, nerouden tai poikkeavuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Terveen järjen sitäkin enemmän. Pyörä pitää keksiä uudestaan että ymmärtäisi täydellisesti miten pyörää käytetään.

Pyörän keksiminen uudelleen on ollut vallitseva pedagoginen linjaus ammatillisessa koulutuksessa jo vuosia. Oppimisnäkemyksenä siitä käytetään nimitystä konstruktivismi. (http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/oppimiskasitykset/konstruktivistinen-oppiminen/)


Käytännössä menetelmä on järjetön. Esimerkiksi muurarin ammattiin opiskeleva henkilö voidaan laittaa kuukausiksi keksimään itse nopeinta ja ergonomisinta tapaa muurata sen sijaan että heti näytettäisiin vuosisatojen aikana kehittyneet parhaat tavat tehdä tuo työ.

No onko muurariksi opiskelevan sitten hankala ymmärtää vaikkapa muutaman tunnin luennolla mikä on se järkevin tapa?

Ei se hankalaa ole, mutta oppimisteorian mukaan muurarin pitäisi itse keksiä järkevin tapa ilman että kukaan ulkopuolinen kertoisi sitä.


Muutenhan olemme jo pitkään olleet tilanteessa, jossa kaikki rationalisoidaan ja tehdään helpoksi. Toisaalta, kannattaako kaikkien edes oppia ymmärtämään kokonaisuuksia?
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Big Data Lenny - ke 14.02.2018, 13:53:38
Muutenhan olemme jo pitkään olleet tilanteessa, jossa kaikki rationalisoidaan ja tehdään helpoksi. Toisaalta, kannattaako kaikkien edes oppia ymmärtämään kokonaisuuksia?

No ei tietenkään kannata.

Olet kyllä aivan oikeassa siinä, että ei tuo ajatus istu oikeastaan ollenkaan muurarintyöhön.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ke 14.02.2018, 18:14:53
Koskaan ei ole liian myöhäistä keksiä polkupyörää uudestaan. Sen voi tehdä yhä uudestaan ja uudestaan. Näin sen näkisin, tässä valossa. Ehkä toisissa luksimäärissä jotenkin toisin.

Kyllä!

Itse olen usein agitoinut pyörän keksimistä uudestaan, siis vastavetona nykyaikaiselle kiireiselle häärimiselle, jossa varotaan kuin kuppaa tekemästä mitään itse. Kaikki pitäisi löytyä valmiina, koska tehokkuus ja business. Valitettavasti se on niin, että vain tekemällä itse voi oppia. Itse tekeminen on juuri sitä käsittämistä (suomenkieli on sitten mahtava, btw). Tekemisen vältteleminen johtaa vain pinnalliseen ymmärrykseen.

Hulluuden, nerouden tai poikkeavuuden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Terveen järjen sitäkin enemmän. Pyörä pitää keksiä uudestaan että ymmärtäisi täydellisesti miten pyörää käytetään.

Minä olen suuri käsityöläisyyden ihailija. Avasin käsin ajattelulle ketjunkin aikoinaan.
http://jatkumo.net/index.php?topic=910.msg46294#msg46294

Harmittaa, että olen varttunut näin dominoivasti abstraktiin ajatteluun painottuvassa kulttuurissa. Tunnen olevani käden taidoissa kovin osaamaton. Puutarhahommissa sentään saa vähän tutumaa erilaisiin materiaaleihin. Minusta käsillä tekemisessä yksi oleellinen hienous on hiljaisen tiedon kertyminen ikään kuin huomaamatta kehon muistiin. Ja samalla mieli saa levätä. Abstraktien asioiden oppimisessa mieli joutuu jatkuvasti ponnistelemaan. Lisäksi erilaiset työtavat voivat olla kehon muistissa vuosikymmeniä ilman, että niistä on tietoinen ennen kuin sitten jonkun kerran käsiin osuu sama materiaali tai on ratkaistavana samanlainen ongelma kuin aikaisemmin. Pitkän linjan käsityöläisillä on usein poikkeuksellisia ja omintakeisia ratkaisuja ongelmiin. Pelkät tietokoneella suunnittelijat eivät tajua syvällisesti, millainen käsittely(!) sopii millekin materiaaleille. He tietävät asioita teoriassa, mutta syvempi tuntemus puuttuu. Käsityöläinen on kokonaisvaltaisemmin ja syvemmin kosketuksissa alansa koko historiaan kuin joku tietokoneella tuotteita suunnitteleva klikkailija.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Vanha aatami - ke 14.02.2018, 18:30:09

Käsityöläinen on kokonaisvaltaisemmin ja syvemmin kosketuksissa alansa koko historiaan kuin joku tietokoneella tuotteita suunnitteleva klikkailija.

Ellei suunnittelija tunne valmistusprosesseja, olosuhteita ja miten asioita oikeasti tehdään ja materiaaleja ja materiaalien käyttätymistä, niin ei hänen suunnitelmillaankaan paljon mitään tee.

VA.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Anemone 2.0 - ke 14.02.2018, 18:39:33
Esim. muotialalla on aivan tavallista, että suunnittelija tuntee materiaalit vain pintapuolisesti. Samoin rakennusalalla on nykyisin niin paljon uusia materiaaleja, etteivät rakentajat niitä välttämättä tunne.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juuli - ke 14.02.2018, 18:55:17

Elätin itseni piirtämällä. Mutta jos pitää kutoa esim. sukat se on yhtä veivaamista. Innolla aloitan ja vähitellen se into hiipuu ja hiipuu...(https://www.cosgan.de/images/smilie/frech/e015.gif)
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Juha - to 15.02.2018, 23:23:15
Lisäksi hän on lähinnä linkkikone, ei mitään omaa annettavaa asiakeskusteluun.


On sitä herkempää puolta.

Ymmärrät paremmin, jos mietitään Pensadorin osallistumiskyvyn venymistä, tietyissä haastekohdissa.
Otsikko: Vs: Hulluus, nerous – poikkeavuus
Kirjoitti: Jaska Jokunen - to 15.02.2018, 23:52:28

THL oli foorumeilla - toivottavasti on yhä - loistava esimerkki, miten varsin spesifin työn ohella voi kehittää laajan  ja toistuvasti yllätyksellisenkin henkisen persoonallisuuden ja yhteiskunnallisen vastuullisuuden. Minulle jäi usein hämäräksi kertomuksissaan kummalla puolen fiktion ja toden rajaa liikuttiin. THL tiedottaa -nimimerkin synty (Ajatusmyllyllä) oli tarina, jossa koin tulleeni ennenkokemattomasti vedätetyksi ja jymäytetyksi.